Suomen ortodoksista kirkkoa on hämmentänyt lokakuussa kaksi uutista. Toinen kertoi, miten jumalanpalveluksissa ja muussa toiminnassa käytettävä kieli on aiheuttanut ristiriitoja erityisesti Kaakkois-Suomen seurakunnassa (Helsingin Sanomat 17.10). Toisessa taas pyrittiin selvittämään ukrainalaisten pakolaisten parissa Suomessa lyhyen aikaa työskennelleen venäläisen papin motiiveja. Asialla olivat samaan aikaan Yleisradio ja Helsingin Sanomat (24.10.).
Reaktiot uutisiin olivat tuttuja. Uutisten merkittävyyttä vähäteltiin. Toisaalta moitittiin mediaa siitä, että se julkisti kirkolle hankalia asioita.
Kehiteltiin salaliittoteorioita. Joidenkin mielestä medialla on oma agenda, jota ajetaan kirkolliskokouksen kynnyksellä. Joidenkin mielestä kirkon omat toimijat vuotavat asioita toimittajille toteuttaakseen omia päämääriään.
Helsingin Sanomat ja Yleisradio eivät kaipaa sitä, että ryhdyn puolustamaan niiden julkaisupäätöksiä. Muutama huomio journalistisista periaatteista ja käytännöistä on silti paikallaan.
Ensinnäkään laatumedia – johon Helsingin Sanomat ja Yleisradio ilman muuta kuuluvat – ei omilla uutisvalinnoillaan pyri ajamaan asioita johonkin ennalta päätettyyn suuntaan. Olen työskennellyt uutistoimittajana sekä uutis- ja toimituspäällikkönä suurissa sanomalehdissä. Ainoa agenda on julkaista uutisia, joilla on merkitystä lehtien lukijoille.
Olisinko itse julkaissut edellä mainitut kaksi uutista? Aivan varmasti olisin.
Venäjän aloittaman hyökkäyssodan mainingit näkyvät Suomen ortodoksisessa kirkossa. Kukaan kirkon toiminnassa mukana oleva ei voi sitä kiistää. Ristiriitoja ei ole pelkästään Kaakkois-Suomen seurakunnassa, mutta muualla ne eivät ole kärjistyneet samalla tavalla. Ongelmat eivät poistu niistä vaikenemalla.
Normaalioloissa ulkomailta Suomeen tulleen papin väliaikainen työsuhde kiinnostaisi vain harvoja eikä sillä olisi uutisarvoa. Tämä asia on kuitenkin asetettava kansainväliseen kontekstiin. Sen jälkeen uutisen merkittävyys on täysin selvä.
Kertovatko sitten kirkon toimijat toimittajille kirkon kannalta hankalista ja vaikeista asioista? Kyllä kertovat. Toimittajan ammattitaitoon kuuluu se, että hän luo suhteita omalla seuranta-alueellaan toimiviin ihmisiin. Jos seuraa kirkollisia asioita, on tunnettava kirkossa toimivia ihmisiä.
Ilman verkostoitumista toimittaja on tiedotteiden ja julkisten asiakirjojen varassa. Tiedotteet ja asiakirjat ovat vasta alku. Ne eivät aina riitä. Tarvitaan myös eläviä lähteitä.
Kun toimittajalle kerrotaan asioita, kertojilla usein on omia päämääriä. Politiikan toimittajille vuodetaan asioita, joiden julkistaminen saattaa vahingoittaa kertojan poliittisia vastustajia. Taloustoimittajille vuodetaan tekeillä olevista yrityskaupoista, jotta ne julkisuuden avulla saadaan estettyä. Samantapaisia päämääriä saattaa olla kirkollisia asioita seuraavien toimittajien lähteillä.
Hyvä toimittaja pitää varansa, että häntä ei niin sanotusti vedätetä. Faktat on tarkistettava, jotta julki ei tule vääriä tietoja. Vuotajan päämäärät eivät kuitenkaan ratkaise, kun harkitaan uutisen julkaisua. Uutinen julkaistaan, jos se on riittävän merkittävä. Se julkaistaan riippumatta lähteiden tarkoitusperistä.
Sama pätee julkaisuajankohtaan. Uutinen julkaistaan, kun on varmistettu, että se pitää paikkansa. Ei mietitä, onko pyhä vai arki. Ei sitä, onko paasto vai paastoton aika. Eikä sitä, ollaanko lähellä vaaleja tai tärkeitä kokouksia.
Sekin on todettava, että hyvin johdetussa mediassa yksittäinen toimittaja ei tee julkaisupäätöksiä. Ratkaisun takana on joko osaston esimies, uutispäällikkö, toimituspäällikkö tai hankalimmissa tapauksissa päätoimittaja.
Medialla on Suomessa itsesääntelyelin, joka on nimetty Julkisen sanan neuvostoksi (JSN). Käytännössä lähes kaikki suomalaiset perinteiset mediat ovat JSN:n jäseniä ja sitoutuneet sen hyväksymiin Journalistin ohjeisiin.
Niihin kannattaa tutustua huolella. Tutustuminen auttaa ymmärtämään niitä periaatteita ja käytäntöjä, joita suurin osa suomalaista mediaa noudattaa.
Niitä noudattaa myös kirkkomme julkaisema Aamun Koitto, joka on JSN:n jäsen. Journalistin ohjeet velvoittavat Aamun Koittoakin. Erityisesti kannattaa lukea tarkasti Journalistin ohjeiden kaksi ensimmäistä pykälää.
Ensimmäisen mukaan journalisti on vastuussa ennen kaikkea yleisölleen, jolla on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Toisen mukaan toimituksellista sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein eikä tätä päätösvaltaa saa missään olosuhteissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.