Toiseuden sanoittamisella on korostettu kirkkoa Jumalan valittuna joukkona, vastakohtana maailmalle ja sen pahuudelle tai eksymiselle. Kuva kirkosta on kuitenkin vääristynyt niinä hetkinä, kun on unohdettu, että jokainen on osallinen samasta lankeemuksen maailmasta, jota Jumalaa rakastaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi.
Kristillisen sanoman rikkaruohot, vääristymät ovat löytäneet kasvualustaa siitä huolimatta, että Jumalan armollisuuden ja ihmisrakkauden teema toistuu kirkossa jatkuvasti. Niinpä esimerkiksi lausumme usein ektenian eli esirukouksen ylistyslauselmassa: "Sillä sinä olet armollinen ja ihmisiä rakastava Jumala".
Toiseuttamisen ilmiöt nousevat pintaan vuosittain myös omassa pienessä kirkkoyhteisössämme esimerkiksi halloweenin karnevaalisuuden ja virpovitsojen kanssa kulkevien pikkunoitien ilmestyessä katukuvaan ja mielenmaisemaan eri traditioiden sekoittuessa estottomasti keskenään. Se näkyy myös, kun korostamme omaa erityislaatuamme vaikkapa suhteessa luterilaiseen kirkkoon ja loukkaamme tahtomattamme tai tiedostaen niitä, jotka elävät Kristukselle oman perinteensä mukaisesti.
Me elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa huonosti asetellut, nyrjähtäneistä asenteistamme johtuvat sanat tekevät helposti enemmän vahinkoa kuin kertovat Jumalan ilmestymisestä maailmamme keskelle. Tuomitseva, nuivan asenteellisuuden ja karvaiden sanojen kirkko ja kristityt tarjoavat ainoastaan tuomiota, asenteellisuutta ja karvautta. Näin kuva kirkosta ja evankeliumin sanomasta vääristyy.
Apostoli Paavali tarjoaa maineikkaassa Areiopagi-saarnassaan valoisamman lähestymistavan hyvän uutisen viestimiseksi moniarvoisessa yhteiskunnassa. "Kaikesta näkee, että te palvotte jumalia tunnollisesti", Paavali sanoo Areiopagin neuvoston edessä ja jatkaa: "Kun kiertelin katselemassa palvontapaikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa luki: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Minä kerron teille juuri siitä, mitä te tuntemattanne palvotte." Tämän sanottuaan Paavali julisti heille evankeliumin sanomaa ylösnousseesta Kristuksesta.(Ap.t. 17:22-34)
Tuomitseva, nuivan asenteellisuuden ja karvaiden sanojen kirkko ja kristityt tarjoavat ainoastaan tuomiota, asenteellisuutta ja karvautta. Näin kuva kirkosta ja evankeliumin sanomasta vääristyy.
Paavalin viesti oli lempeä ja konstekstualisoiva. Toisin sanoen hän otti huomioon ihmiset sellaisenaan alkamatta väittelemään jumaluuksista, halloweeneista, pääsiäisen pikkunoidista tai oman uskonyhteisönsä erinomaisuudesta suhteessa muihin. Hän etsi ihmisten käsityksistä ja tavoista yhtymäkohtia kristillisen sanoman kanssa ja kertoi näistä lähtökohdista käsin Jumalan ihmisrakkaudesta kaikkia kohtaan. Tällä tavalla varhainen kirkko vähitellen kristillisti kokonaisia valtakuntia ja antoi vanhoille perinteille uusia kristillisiä merkityksiä. Kaikki eivät Paavalia kuullessaan tietenkään uskoneet, jotkut jopa ivailivat, mutta jotkut liittyivät hänen seuraansa ja alkoivat uskoa. Saarnan seurauksena kaupunkiin syntyi kristillinen seurakunta.
Moniarvoisessa yhteiskunnassa elävän kirkkomme on syytä muistuttaa itseään lempeästä asennoitumisesta eri tavalla ajatteleviin, toimiviin ja uskoviin. Se ei tarkoita evankeliumin sanomasta luopumista, vaan sille uskollisuutta. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettemme voisi tai ettei meidän pitäisi keskustella vaikkapa halloweenin kauhukuvaston murtautumisesta lasten maailman ja sen synnyttämistä haittailmiöistä – vastavuoroisesti unohtamatta kristillisen uskon varjolla tehtyjä rikkomuksia. Keskustelun tasoon on syytä kiinnittää huomiota.
Moniarvoisessa yhteiskunnassa me kilpailemme monien eri toimijoiden ja ilmiöiden ristiaallokossa sanomamme saamasta huomiosta. Kirkkoon helposti hiipivän arvostelun, toiseuttamisen, tuomitsemisen ja tympeän egoismin ilmapiirin kutsuvana vastakohtana on viesti ihmisiä rakastavasta Jumalasta, joka ottaa vastaan ja kirkosta, joka on lempeä ja avoin, ja joka traditionaalisuudessaan synnyttää hyvää oloa ja iloa.
Moniarvoisessa yhteiskunnassa elävän kirkkomme on syytä muistuttaa itseään lempeästä asennoitumisesta eri tavalla ajatteleviin, toimiviin ja uskoviin. Se ei tarkoita evankeliumin sanomasta luopumista, vaan sille uskollisuutta.
Vapahtajan sanat kutsuvat meitä muuttumaan: "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. – – – Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. – – – Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastoista esiin hyvää. – – – Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu." (Luuk. 6:37,43,45) Apostoli Paavali taas kirjoittaa ihmisten lankeemusta kuvatessaan: "Miten siis on? Olemmeko muita parempia? Emme lainkaan." (Room. 3:9)
Kysymys on lopultakin yksinkertaisesti siitä, millaisen kirkkopuun alle me haluamme ihmisten kokoontuvan. Kuva kirkosta välittyy sanoistamme ja asenteistamme, joita emme voi edes parhaimpina hetkinä kätkeä kauniiden ja kohteliaiden sanojen taakse. Sanojemme arvo syntyy sisimpämme arvoista.