Viime päivinä on uutisoitu Kuopiossa sijaitsevan kirkon keskustalon remontointitarpeesta ja tulevaisuuden pohdinnoista. Aamun Koiton uutisoinnin innoittamana somessa porisee kuumana keskustelu siitä, mitä kirkon keskustalolle ja sen toiminnoille pitäisi tehdä.
Keskustelusta ja uutisoinnista on syntynyt helposti mielikuva, että talossa olisi paljon tyhjää tilaa, eikä työntekijöitäkään olisi kuin muutama. Nykyään kiinteistössä toimii palvelukeskuksen, taloustoimiston, keskusrekisterin sekä Kuopion ja Karjalan hiippakunnan kanslian ja kirkon lisäksi Suomen ortodoksinen kirkkomuseo Riisa.
Museossa meitä vakituisia työntekijöitä on viisi. Sen lisäksi on tuntityöntekijöitä vaihteleva määrä. Neliöitä käyttävät kuitenkin meidän lisäksemme kaikki museovieraat, jotka käyvät näyttelyissämme. Kenenkään vakaumusta emme kysele, mutta joukkoon mahtuu sekä kirkon jäseniä että kirkkoon kuulumattomia. Metropoliitan kotikirkossa käy viikoittain ihmisiä jumalanpalveluksissa.
Meidän ihmisten lisäksi rakennuksessa on kirkkomme muisti – Kirkollishallituksen päätearkisto ja museon kokoelmat. Ongelmamme ei ole ylimääräiset neliöt vaan päinvastoin museo-olosuhteiden vaatimien säilytystilojen niukkuus. Museossa velvollisuutenamme on säilyttää kokoelmia tuleville sukupolville, eikä niitä ole mahdollista poistaa vain sillä perusteella, ettei hyllytila riitä. Kokoelmia hallinnoidaan kokoelmapoliittisin ja museoeettisin linjauksin. Ja sitten on se yleisölle näkyvä osa museotyöstä: näyttelyt. Niitäkään varten meillä ei ole senttiäkään turhaa tilaa. Realistisesti sopeutamme toimintamme näihin reunaehtoihin.
Mutta haaveillahan aina voi. Museotyöntekijänä toivottaisin tervetulleeksi tekniikaltaan ja olosuhteiltaan sellaisen uudisrakennuksen, joka olisi suunniteltu kokoelma- ja näyttelytyötä varten. Olisipa ihanaa, jos kirkkomme aineellinen kulttuuriperintö saisi suojan asianmukaisissa säilytys-, konservointi- ja näyttelytiloissa! Ja millaisia näyttelyitä voisimmekaan rakentaa! Valitettavasti nyt käydyssä keskustelussa ei ole pysähdytty miettimään, kuinka turvata tämä arvokas kulttuuriperintömme. Ei ole esiintynyt ensimmäistäkään esitystä siitä, minne arkisto ja kokoelmat sijoitettaisiin, jos Karjalankadun kiinteistöstä luovuttaisiin, ja mitä se tulisi maksamaan.
On hyvä muistaa, että vaikka rakennus jyrättäisiin matalaksi, vastuu tämä yhteisen kulttuuriperinnön säilyttämisestä kuuluu edelleen kirkolle. Ei siis kaupungille eikä valtiollekaan. Paikkakuntina Kuopiolla, Helsingillä ja Valamolla on jokaisella omat hyvät puolensa, mutta mitkä ovat ne toimitilat, joihin museokokoelmat, arkiston ja näyttelytoiminnan voisi sijoittaa?
Tarvetta on asialliselle keskustelulle, konkreettisille ehdotuksille ja huolelliselle suunnittelulle keskustalon kohtalosta päätettäessä.
Katariina Husso
Uutisointia:
YLE: https://yle.fi/a/74-20142728
Aamun Koitto: https://aamunkoitto.fi/ajassa/kirkon-keskustalo-kaipaisi-33-miljoonan-remonttia-henkilosto-karsii-huonosta-sisailmasta