– Olen vaikuttanut seurakunnassa siitä asti, kun täytin 15 vuotta. Omalla kriparillani hurahdin leiritoimintaan ja tajusin, että seurakunnasta saa oman yhteisön. Sitä ennen seurakunta oli ollut vähän kaukainen ja uskontotunnit koulussa eivät tuoneet hirveästi sisältöä elämään.
Salpakari on ollut mukana muun muassa Vantaan nuorisovaltuustossa sekä oppilas- ja opiskelijakunnissa. Lisäksi hän on toiminut Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksen stuerttina 2022, jolloin oli mahdollista tutustua kirkon päätöksentekoon. Samalla erää Salpakari, Ilmari Häyrynen ja muut stuertit keksivät idean nuorisovaltuustosta, jonka kautta nuorilla olisi mahdollisuus vaikuttaa. Salpakari valittiin Helsingin hiippakunnan nuorisovaltuustoon perustamisvuonna 2024, ja nyt hän on toiminut sen puheenjohtajana puolitoista vuotta.
Salpakari tuli valituksi Suomen suurimman ortodoksisen seurakunnan eli Helsingin ortodoksisen seurakunnan valtuustoon joulukuussa 2025.
Salpakarin ydinosaamista ovat hiippakuntien nuorisovaltuustot, joista hän puhuu mielellään.
– Olemme neuvoa antava elin, joka ottaa kantaa nuoriin vaikuttaviin asioihin. Helsingin ja Turun seurakuntien valtuustoissa meillä on ollut kutsuttuna edustaja, jolle on valtuustot ovat myöntäneet puhe- ja läsnäolo-oikeuden.
– Kun nuorisovaltuustoa lähdettiin ideoimaan, halusimme olla linkki päättäjien ja nuorten välillä – taho, johon nuoret voivat olla yhteydessä, jos he haluavat muuttaa tai tuoda jotain esille. Samalla se on taho, jolta päättäjät voivat kysyä nuorten mielipidettä, sillä seurakuntien nuoret ovat monipuolinen joukko ja mielipiteen tiedustelu on vaikeaa.
Toiminnassa on yhä alkukankeutta
Toiminta on lähtenyt yskähdellen käyntiin.
– Nuorisovaltuustojen tilanne hyvin epävarma. Toiminta ei ole vakiintunut muualla kuin pikkuhiljaa Helsingin hiippakunnassa.
– Kuopion ja Karjalan hiippakunnassa nuorisovaltuusto on tällä hetkellä jäissä viimeisimmän tiedon mukaan. Siellä ilmeisesti oli haasteita nuorisovaltuuston pystyttämisessä, sillä ei ollut ihan selvää, mitä nuorisovaltuuston pitäisi olla. Kirkolliskokous jätti asian aikoinaan avoimeksi – meidän esityksen tehneiden nuorten pyynnöstä. Tarkoitus oli, että toiminta saa muodostua nuorten näköiseksi. Kun me ideoijat olimme Helsingistä, niin se aiheutti haasteita muualla.
– Oulussa toiminta lähti tosi hyvin käyntiin silloisen metropoliitta Elian johdolla, mutta piispanvaihdos on ymmärrettävästi aiheuttanut hieman haasteita kuluneen vuoden aikana. En tiedä, kuinka paljon he ovat kokoontuneet.
Aiemmin Oulun metropoliittana toiminut Elia valittiin kirkolliskokouksessa 2024 Helsingin ja koko Suomen arkkipiispaksi. Oulun metropoliitan tehtäviä on 1.1.2025 alkaen hoitanut Haminan piispa Sergei. Varsinaista Oulun metropoliitan valintaa ei vielä ole tehty.
Salpakari on kuitenkin luottavainen Oulun nuorisovaltuuston suhteen.
– Joka tapauksessa Oulun hiippakunnassa on nuorisovaltuusto ja piispa Sergei on kiinnostunut sen toiminnasta. Hän ehti ehkä kuitenkin tottua täällä Helsingissä, että me hoidamme asiat itsenäisesti, kun taas Oulussa metropoliitta Elian aikana toiminta oli enemmän piispavetoista.
Myös Kuopion ja Karjalan hiippakunnassa on Salpakarin mielestä nähtävissä merkkejä positiivisesta kehityksestä.
– Olimme viime vuoden kirkolliskokouksessa esittelemässä toimintaamme, ja ainakin Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni vaikutti hyvin kiinnostuneelta ja innostuneelta esityksestämme. Toivotaan, että toiminta saadaan käyntiin myös Kuopion ja Karjalan hiippakunnassa.
Nuorisovaltuustoista on tiedotettu verrattain vähän, ja syynä tähän Salpakari pitää sitä, että niiden toiminta on vasta käynnistynyt. Helsingin hiippakunnan osalta viestintää on kuitenkin kehitetty.
– Helsingin hiippakunnan nuorisovaltuustolla on Instagram-tili, jota voi käydä seuraamassa.
Seuraavien valtuustojen valinnasta tulee virstanpylväs
Nuorisovaltuustot ovat nyt istuneet ensimmäistä toimikauttaan. Edessä on uusien valtuustojen valinta. Tässä seurakunnilla on tärkeä rooli käytänteiden ja toimintatapojen vakiinnuttamisessa.
– Ensimmäisen nuorisovaltuustokauden aikana meillä on ollut tavoitteena luoda raamit, miten jatketaan eteenpäin. Olemme luoneet suunnitelman siitä, miten seuraavat nuorisovaltuustot valittaisiin, mutta sitä ei vielä ole hyväksytty.
– Nuorisovaltuustot valittiin ensimmäistä kertaa siten, että seurakunnat saivat ehdottaa nuoria, joista tehtiin esitys piispalle ja piispa kutsui valtuuston koolle.
– Vaihtoehtoina seurakunnille on pitää pienimuotoiset vaalit nuorille tai sitten nuorisotyöstä vastaava työntekijä esittää jäseniä nuorisovaltuustoon. Kaksi systeemiä päällekkäin siksi, että isommissa seurakunnissa vaalit voisivat olla mahdolliset, mutta seurakunnissa, joissa nuorisotoimintaa on vähemmän kuten vaikka Kaakkois-Suomen seurakunnassa näin ei välttämättä ole. Toteutustapa olisi seurakuntien päätettävissä.
Nuorisovaltuustot ovat päässeet vaikuttamaan
Nuorisovaltuustotyössä on tapahtunut myös paljon onnistumisia.
– Olemme onnistuneet muodostamaan suhteet Helsingin ja Turun seurakunnissa seurakunnanvaltuustoihin. Vaikka asiaa ei mainita laissa tai säädöksissä, on muodostunut tavaksi, että olemme kutsuttuina kokouksiin. Olemme päässeet seurakuntien toimintakertomukseen Helsingissä ja Turussa.
– Lisäksi meiltä on pyydetty kannanotto kirkon uuteen strategiaan ja olemme ottaneet kantaa ONL:n turvallisemman tilan periaatteisiin. Teimme lisäksi kannanotot Aamun Koitosta ja nuorisotyön tilasta Helsingin hiippakunnan alueella.
– Tälläkin hetkellä on käyty keskustelua isä Markun (toim. huom. Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, rovasti Markku Salminen) kanssa nuorisotyön ja papiston vapaapäivien yhteensovittamisesta.
Kaikki nuoret eivät löydä nuorisotyön pariin
Salpakari on kiinnittänyt huomiota siihen, että kaikki nuoret eivät löydä tietään nuorisotyön pariin.
– Ainakin Helsingissä meillä on paljon nuoria, jotka ovat vasta liittyneet kirkkoon – mikä on tosi hienoa – mutta he eivät ole nuorisotyön piirissä. Jos on liittynyt kirkkoon kripa-iän jälkeen eikä ole käynyt kristinoppileiriä eikä ole osa nuorisotyön yhteisöä, saattaa iso osa kokemuksesta jäädä puuttumaan – vaikka keskittyy käymään kirkossa ja rukoilee hurskaasti sekä keskustelee papin kanssa.
Ilmiö näkyy Salpakarin mukaan siten, että nuorisotyön piiriin ei juurikaan tule vasta kirkkoon liittyneitä.
– En tietenkään osaa sanoa heidän puolestaan, miten he asian kokevat, mutta omien kokemusteni perusteella siellä ei ihan hirveästi näy vasta kirkkoon liittyneitä.
Seurakunta on reagoinut tähän luomalla uudenlaista toimintaa, mutta Salpakari epäilee osan tärkeästä kokemuksesta jäävän silti puuttumaan.
– Helsingin seurakunnassa on perustettu nuorten miesten piiri, joka on tavoittanut vasta kirkkoon liittyneitä enemmän. Mutta ihan ”perusnuortenpiirit” ja leirityö – se, että elämä on paljon muutakin kuin teologiaa tai kirkossa käymistä – kuinka suuren osan se tavoittaa vasta kirkkoon liittyneistä? Tuntuu, että heillä jää kokemus kirkosta vähän vajavaiseksi, mikä on sääli.
Nuorten seurakuntalaisten keskuudessa ja keskinäisessä kanssakäymisessä on saattanut tapahtua Salpakarin mukaan myös ylilyöntejä.
– Olen kuullut myös lieveilmiöistä, kuten toisten paastoamisen vahtimisesta ja sen kommentoinnista, mutta tästä minulla ei ole ensikäden kokemusta itselläni. Lieveilmiöiden riski on kuitenkin olemassa.
Lopuksi Salpakari haluaa muistuttaa nuorisotyön tärkeydestä.
– Jos meillä ei ole nuoria kirkossamme, sillä ei ole tulevaisuutta.