Golgatan_risti_Uspenskissa
Ajassa

Golgatan rististä tulee voitonmerkki: "Se on täytetty"

Suurena perjantaina olemme Kristuksen ristinkärsimyksen, kuoleman ja hautaamisen äärellä. Vietämme ristin pääsiäistä.
| Teksti: Marko Patronen | Kuva: Vladimir Sokratilin. Kuvan rajaus ja käsittely: Aamun Koiton toimitus
Golgatan_risti_Uspenskissa

Risti on ortodoksisen hengellisyyden keskuksessa. Se ei kuitenkaan ole elämämme lopullinen päätepiste. Risti osoittaa meille tien kohti Getsemanen tyhjää hautaa. Ristin juurelta ei ole pitkä matka tyhjän haudan äärelle. Ja siellä kohtaamme ylösnousseen Kristuksen.

Kuolemalla ja nousemalla ylös kuolleista Kristus käänsi tämän maailman niin sanotun luonnollisen järjestyksen päälaelleen. Vastoin syyn ja seurauksen lakia, myös vastoin ajan henkeä, jota sävyttää tietty toivottomuus, vastoinkäymistä seuraa voitto, kärsimystä ilo ja kuolemaa elämä. Pimeyttä aina seuraa valo.

Vaikka maailmassa on edelleen yllin kyllin kärsimystä ja kuolemaa, niillä ei ole enää viimeistä sanaa tässä elämässä. Kristus voitti kuoleman sisältäpäin kuolemalla itse Golgatan ristillä. Kristus kukisti kuoleman menemällä itse sen ytimeen. Hän otti kuoleman saaliikseen. Juuri tähän viitaten apostoli Paavali esittää kysymyksen: ”Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?” (1. Kor. 15:55)

Syntiinlankeemuksessa ihminen kääntyi pois Jumalasta. Tällöin ihminen jäi keskeneräiseksi. Jumala tuli Kristuksessa ihmiseksi saattaakseen luomisprosessin päätökseen. Ja se saatiin päätökseen Golgatan ristillä.

Mitä Jeesus sanoikaan ennen kuolemaansa? ”Se on täytetty.” (Joh.19:30) Nyt ihminen, kuvani ja kaltaisuuteni, jumalallinen luomus ja äärettömän rakkauteni kohde, on valmis.

Kristuksen kuolema ja ylösnousemus ovat tehneet omasta kuolemastamme lopulta siirtymän kohti täydempää elämää ja yhteyttä hänen kanssaan.  Fyysisessä kuolemassa sielu palaa Luojansa luo ja ”tomu palaa tomuun”. Viimeisenä päivänä Jumala yhdistää ne jälleen. Apostoli Paavali kirjoittaa tästä:

”Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana […] Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis.” (1: Kor. 15:42-44)

Pääsiäisen tapahtumien vuoksi kuolemaa ei enää ole ilmauksen lohduttomimmassa ja traagisimmassa merkityksessä. Meille kuolema ei ole loppu, vaan alku.

Pääsiäisen vuoksi Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Se ei ole jossain kaukaisuudessa aikojen lopulla, vaan me voimme saada siitä esimakua jo tässä elämässä.

+++

Suuren perjantain jumalanpalveluksissa vietämme Kristuksen ristiltä ottamisen ja hautaamisen muistoa. Kaikkialla kirkoissamme alttaripöydällä oleva Kristuksen hautakuva kannetaan keskelle kirkkoa. Se koristellaan hyväntuoksuisilla kukkasilla. Ne kuvaavat tuoksuöljyjä ja -voiteita, joilla Kristuksen ruumis voideltiin.

Lopuksi käymme kumartamassa ja suutelemassa hautakuvaa. Kumarrusten ja suudelmien välityksellä osoitamme kiitollisuutta ja rakkautta. Emme syyllistä itseämme emmekä toinen toisiamme.

Tunnemme pääsiäisen salaisuuden. Ymmärrämme että Kristuksen uhrautuva rakkaus on täydellistä rakkautta.

Ristin pääsiäisen jumalanpalvelusten surumielisyys on valoisaa ja kirkasta. Sen sanomaan jo sisältyy lupaus ylösnousemuksesta, ilosta ja elämästä.

”Kumarramme kärsimyksillesi, oi Kristus! Ilmaise meille myös kunniallinen ylösnousemuksesi!” (Suuren perjantain aamupalveluksen 15. antifoni).

 

(Homilia suurena perjantaina 2025)