Herran rukous (Isä meidän) sisältää useita pieniä, mutta tärkeitä rukousteemoja. Sitä voisi verrata rukousnauhaan, joka muodostuu sen yksittäisistä ”solmuista” (yksi solmu on yksi rukous). Näin muodostuu Herran luokse virtaava rukouksen puro.
Kristus kehottaa omiaan pyytämään opettamassaan rukouksessa, että Jumalan tahto ei tapahtuisi ainoastaan Hänen kirkossaan vaan kaikkialla, missä on elämää. Herra ohjaa anomaan Hänen tahtonsa tapahtumista myös minun elämässäni, perheeni elämässä, suvussani, työpaikallani, niin opinnoissani kuin harrastuksissa. Niin terveenä kuin sairaana, autolla ajaessani, bussissa istuessani, seistessäni, maatessani sekä elämäni pienissä ja suurissa tapahtumissa.
Pyydämme, että Jumalan tahto tapahtuisi niin maalla, merellä, ilmassa kuin avaruudessa. Niin kotimaassani, kotikaupungissani, kotikorttelissani, kotitaloni yhteisössä kuin muidenkin maiden ja kansojen elämässä. Pyydämme, että Jumalan tahto tapahtuisi niin ystävieni kuin meitä vihaavienkin elämässä. Niin puheissani, teoissani, asenteissani, ajatuksissani, kuin nukkuessani ja valvoessani.
Sanalla sanoen: Kristus opetti pyytämään, että Jumalan tahto tapahtuisi kaikessa minun elämässäni, mutta myös niiden elämässä, joiden kanssa oman elämäni polut kohtaavat joko lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa.
Jumalan tahtoon kuuluvat Hänen yleinen kaitselmuksensa maailmankaikkeudessa (Jumala ylläpitää planeetat, galaksit ja luonnonlait) sekä yleinen ja yksilöllinen johdatus kansakuntien ja yksilöiden elämässä. Jumalan tahtoon kuuluu myös Hänen itsensä antama ilmoitus niin pyhässä Raamatussa kuin kirkon traditiossa.
Kun pyydämme Herran rukouksessa, että Jumalan tahto tapahtuisi maan päällä, niin ajatuksemme ovat edellä luetellussa kokonaisuudessa.
Herran rukouksen kohdasta ”tapahtukoon sinun tahtosi” nousee myös mieleeni peruskoulun ortodoksisen uskonnon opetuksen käyttämä oppikirja ja sen nimi: Ajan pyhittäminen. Sinut, minut, meidät on luotu olemattomuudesta olemiseen.
Meidät on luotu Jumalan rakkauden ajatuksista elämään juuri tätä maailmanaikaa, juuri tähän maantieteelliseen sijaintiimme ja niiden ihmisten keskelle, missä me olemme. Jokainen sekunti on Jumalan antamaa lahjaa. Tämän vuoksi kirkko opettaa, että meidän tulisi kunnioittaa tämän suurenmoisen lahjan antajaa ja juuri sen tähden myös käyttää elämämme viisaasti, pyhittäen aikamme Jumalan kunniaksi ja ihmisten iloksi.
Kristityn tulisi joka päivä anoa Herran rukouksen opastamana, että Jumalan tahto tapahtuisi hänen elämässään. Vuonna 1979 Pieksämäen kirjapainosta kirkkomme käyttöön painetun Rukous- ja hartauskirjan kolmas painos toteaa tästä aiheesta lyhyessä siveysopissaan seuraavasti:
Muista aina, että Jumala näkee jokaisen ihmisen teot, ja Hän myös tietää kaikki Hänen ajatuksensa ja aikomuksensa.
Kun siis pyydän, että Jumalan tahto tapahtuisi elämässäni, niin mistä sitten tiedän, mikä on Jumalan tahto? Tämä on tuhannen euron kysymys! Teoksessa Pyhittäjä Serafim Sarovilainen, Elämäkerta ja hengelliset ohjeet tämä ortodoksisen maailman syvästi arvostama pyhä antaa Jumalan tahdon löytämiseen selko-ohjeet. Pyhittäjän mukaan hengellisessä elämässä tulisi tapahtua kasvamista myös Jumalan tahdon tuntemisen äärellä. Rukouksessa viihtymisen lisäksi pyhittäjä Serafim (+1833) ohjeisti hengellisen kasvun tietä seuraavasti.
Sielua tulee ravita Jumalan sanalla, sillä se, Gregorios Teologin sanojen mukaan, on ”enkelien leipää, joka ravitsee niitten sielut, jotka Jumalaa isoavat.” Eniten tulee lukea Uutta testamenttia ja Psalttaria; tämä tulee tehdä seisten. Seurauksena siitä on, että mieli vähitellen valistuu, muuttuu jumalallisella muuttumisella. Meidän tulee totuttaa itsemme siihen, että mielemme aivan kuin ui Jumalan laissa, joka olkoon ohjeena elämämme järjestelyissä. Kun ihminen ravitsee sielunsa Jumalan sanalla, silloin hänelle selviää, mikä on hyvää ja mikä pahaa.
Vuonna 2026 tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Oulun emerituskirkkoherra, isä Raimo Kiiskinen siirsi seurakunnan raamattupiirin ohjaajan kapulan allekirjoittaneelle. Hän näytti ensin useamman vuoden ajan mallia siihen, millainen on ortodoksinen raamattupiiri ja miten sitä kirkossamme vedetään. Sain hyvät eväät!
Vuosikymmenten aikana vetämässäni piirissä onkin sitten käynyt monenlaista väkeä. Niin muista uskonnoista kirkkoon liittyneitä, entisiä ateisteja, eri kristillisistä kirkoista ja yhteisöistä liittyneitä ja tietenkin myös lapsesta alkaen kirkon uskollisiksi pojiksi ja tyttäriksi kasvaneita ortodokseja. Olen arjessa nähnyt, mitä tapahtuu, kun ortodoksi ottaa jokapäiväiseksi arkirutiinikseen isä Serafimin ohjeet. Ihminen siirtyy vähitellen mielen sumusta Jumalan tahdon valoon. Samalla alkaa myös selkeytyä se, mitä Herran opettama rukous Jumalan tahdon tapahtumisesta merkitsee.
Igumeni Hariton (+1947) avaa teoksessaan Jeesuksen rukous (antologia) hienon ikkunan Jumalan tahdossa kasvamisen tielle:
Älä koskaan pidä mitään hengellistä toimintaa vakiintuneena, älä varsinkaan rukousta, vaan rukoile aina ikään kuin rukoilisit ensi kertaa. Kun teemme jotakin ensi kertaa, ryhdymme siihen innostuneina.
Tapahtukoon sinun tahtosi on lyhyt mutta voimakas rukous! Siinä annetaan oman elämän avaimet Jumalalle ja avataan ovi Jumalan raikkaiden tuulien puhalluksille.