Minisaarna: Suuri paasto alkaa – seuraa Kristusta, älä ajan ilmiöitä
Maanantai 12.2.2024. Suuren paaston ensimmäisen viikon maanantai. (Suuri paasto 12.2.–30.3.2024)
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Sergei Dolgov/iStock
Pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanonin 1. osa
Ehtoonjälkeinen palvelus
(Luuk. 21:8–36)
Evankeliumissa Herra varoittaa, että hänen oppilaidensa pitää varoa, ettei kukaan eksytä heitä. He sanovat olevansa Herra ja ajan koittaneen, mutta heidän peräänsä ei pidä lähteä. Heidän ei tule myöskään hätääntyä kuullessaan sodista ja levottomuuksista. Tämä ei ole vielä loppu.
Taivaan voimien järkkyessä ihmiset pelkäävät lamaantuen. Silloin Ihmisen Poika tulee näkyvästi taivaan pilvien päällä voimassaan ja kirkkaudessaan.
Jeesus sanoo, että taivas ja maa katoavat, mutta hänen sanansa eivät.
Heidän tulee pitää huolta, etteivät päihtymys tai arjen elää huolet turruta heitä. Herran päivä yllättää heidät kuin ansa eikä sitä päivää vältä yksikään maan päällä elävä. Siksi tulee pysyä aina valveilla ja rukoilla itselle voimaa, jotta selviäisi kaikesta tulevasta ja jotta voisi kestää Ihmisen Pojan edessä.
***
Kenenkään ei pidä seurata yksittäisiä ja harhaanjohtavia opettajia, vaan seurata Kristusta ja pysyä Kirkon yhteydessä.
Liikaa huomiota ei tule kiinnittää myöskään erilaisiin ajan ilmiöihin Jeesuksen paluuta odottaessaan. Hänen tulemuksensa tapahtuu näkyvällä tavalla eikä erehtymisen mahdollisuutta ole.
Paljon enemmän tulee kiinnittää huomiota siihen, että elää oikealla asenteella ja tekee hyviä asioita Jumalaa palvellen. Tämä toivorikas asenne syntyy ja muovautuu yhteydessä Kirkkoon ja toisiin.
(Lauantaina tuomiosunnuntain edellä, lihapyhälaskuviikon sielujen lauantaina luetaan likimain sama teksti, Luuk. 21:8‒9, 25‒27, 33–36.)
Arkkipiispa Leon paastokirje Herran vuonna 2024: Kohti kaivattua paratiisia
Suuri pyhä paasto kutsuu meitä katumukseen, rukoukseen, lähimmäisen auttamiseen – kohti suurempaa vapautta synnistä ja sen seurauksista.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo | Kuva: Vlada Wahlstén
Vapahtajamme on suuressa armossaan antanut meille tänäkin vuonna mahdollisuuden aloittaa pyhä ja suuri paasto. Tämä Suuri Pyhä kutsuu meitä katumukseen, rukoukseen, lähimmäisen auttamiseen – kohti suurempaa vapautta synnistä ja sen seurauksista. Paastossa, pyhittämisen ajassa, konkreettisen tietyistä ruoka-aineista ja liiallisuudesta luopumisen kautta harjoittelemme luopumista ja kuuliaisuutta kristityn elämässämme yleensäkin. Paastoa voisi, nykyajan ihminen huomioiden, hyvin kutsua haasteiden ajaksi. Tässä kaikessa tukenamme on kuitenkin henkilökohtainen sekä kirkon yhteisöllinen rukouselämä.
Paastokilvoittelun alkaessa voisimmekin ensin haastaa itsemme asettumaan Jumalan läsnäoloon, olemalla kasvokkain hänen kanssaan ja viipymään siinä muutaman hetken yrittäen päästä pakoon levottomuuttamme. Seisomalla hänen edessään syvän hiljaisuuden vallitessa ihmisen luonnollinen tarve on ryhtyä oitis pohtimaan, mitä sanoisi Jumalalle. Mutta Jumala on usein vaiti. Sovintosunnuntain sanomassaan Kirkko kiinnittääkin huomiomme vallitsevaan todellisuuteemme: me olemme kaukana Jumalasta. Kuinka siis voisimme rakentaa sillan Jumalan mykän poissaolon ja oman rauhattomuutemme välille?
Tähän huoleen kirkkomme hengellinen perinne tarjoaa rukousta, joka sanan aktiivisessa, inhimillisessä merkityksessä tarkoittaa taipumista Jumalan puoleen. Siitä seuraa sisäinen Jumalaa kohti kurottautuminen ja hänelle läsnä oleminen. Rukous ja ihmisen henkilökohtainen hengellinen elämä täydellistyy toiminnassa. Sen tulee olla Jumalan teko, jonka välikappaleina me toimimme. Aivan ensimmäiseksi meidän pitää osata kuunnella ja oppia kuulemaan Jumalaa, maailmaa ja lähimmäistämme. Sitten meidän pitää oppia toimimaan rakastavan ihmisen tavoin noudattaen viisautta, johon meitä ohjaavat Raamattu, sakramentit ja kirkon perinne. Varhainen kirkko korosti voimakkaasti, että nämä kolme kulmakiveä ovat tuon Jumalan luo vievän sillan rakennusosia.
Ja sitten on vielä sovinto ja anteeksiantamus lähimmäistemme kanssa, jolla suuri paasto alkaa. Meidän on sovitettava lähimmäinen osaksi olemassaoloamme. Anteeksianto on hyvin tärkeää sen kadonneen paratiisin löytämiseksi, josta ihmisistä ensimmäiset Adam ja Eeva olivat karkotetut. Mikään ei ole niin syvälle juurtunut ihmiskunnan tietoisuuteen, mikään ei ole niin pysyvää ihmiskunnan historiassa kuin paratiisin muisto, sen halu ja odotus. Kaikkien tekojemme, kaikkien etsintöjemme, kaikkien tuskiemme, pyrkimyksiemme ja ponnistelujemme kohteena lopulta piilee paratiisin etsiminen.
Koska meidät on kutsuttu pyhään ja suureen paastoon, joka vaatii meitä ymmärtämään, etteivät aineelliset hyödykkeet anna meille paratiisia, antakaamme tänä aikana erityistä arvoa anteeksiannolle ja rakkaudelle. Sana ”anteeksianto” tarkoittaa sen alkukielisessä merkityksessä nimenomaan saman tilan jakamista toisten kanssa. Anteeksiantaminen on tilan antamista muiden olemiselle. Vasta sen jälkeen, kun olemme asettaneet lähimmäisemme ensimmäiseksi ja itsemme viimeiseksi, voimme mekin mahtua Jumalan tilaan, siihen syleilyyn, joka ottaa vastaan meidät kaikki syntiset. Rukoilen, että tästä syleilystä meidät kaikki Jumalan armosta kerran löydetään.
Paastokilvoitustanne siunaten, Leo Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa
Evankeliumissa Jeesus kuvaa, miten toisille anteeksi antaminen saa myös taivaallisen Isän antamaan anteeksi. Anteeksiantamaton sen sijaan ei saa kokea anteeksiantoa. Jeesus myös kehottaa paastoamaan siten, etteivät toiset näe sitä. Jumala näkee tällaisen paaston ja palkitsee siitä.
***
Anteeksiantaminen korjaa ihmissuhteita. Suhdetta toisiin korjaa myös hengellinen kilvoitus, joka tapahtuu salassa, korottamatta itseään toisten yläpuolelle. Tällainen elämäntapa kutsuu puoleensa Jumalan hyvyyttä ja siunausta.
Paastonajan katumus ei ole pelkästään oman sisimmän asenteiden tarkastelua, vaan myös toisiin kohdistuvien tekojen korjaamista.
Anteeksiantaminen tekee kirkosta Jumalan valtakunnan portin. Itseään korottamatta tapahtuva kilvoituselämä on sen kaunistus. Tällä tavoin toteutuu kaksi hengelliselle elämälle keskeistä asiaa: lähimmäisen paras ja Jumalan tahdon todeksi eläminen.
Evankeliumissa Herra varoittaa tuomasta hurskaita tekoja ihmisten katseltavaksi, koska muuten he eivät saisi palkkaa taivaalliselta Isältä. Köyhiä auttaessa ei tule pitää siitä meteliä ihmisten edessä, jotta he kiitäisivät siitä. Isä palkitsee salassa hyvää tekevät.
Myöskään rukoillessa ei tule toimia tekopyhien tavoin ja asettua toisten nähtäväksi. Sen sijaan on mentävä omaan huoneeseen, suljettava ovi ja rukoiltava sitten Isää, joka on salassa. Hän näkee sen, mikä on salassa ja palkitsee näin rukoilevat.
Rukoillessa ei tule hokea tyhjää. Isä tietää tarpeet jo edeltä. Esimerkiksi rukouksesta antaa opetuslapsilleen Isä meidän -rukouksen.
***
Todellinen hurskaus ei ole sen esille laittamista, vaan salassa tapahtuvaa auttamista ja rukoilemista.
Tästä periaatteesta opettaa kirkon perinteessä myös salaisen, sydämen rukouksen perinne. Tätä tietä kulkien monet pyhät kilvoittelijat ovat saaneet suuren kunnian Jumalan edessä.
Jeesus antaa rukouselämän malliksi myös valmiin rukouksen. Valmiita rukouksia löydämme myös rukouskirjasta. Ne opettavat meitä keskittymään rukouksessa oleelliseen.
(Maitopyhälaskuviikon lauantaina muistellaan kaikkien askeesissa kirkastuneiden pyhittäjien ja jumalankantajaisien muistoa. Siihen liittyen luetaan myös Matt. 11:27–30.)
Maitopyhälaskuviikon perjantaina ei toimiteta liturgiaa. Päivän lukujaksot ovat Vanhasta testamentista: Kuudes hetki Sak. 8:7–17 Ehtoopalvelus Sak. 8:19–23
Minisaarna: Uskon salaisuus avautuu ristin äärellä
Torstai 8.2.2024. Maitopyhälaskuviikon torstai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: RIISA
(Luuk. 23:1–33, 44–56)
Jeesusta vastaan esitetään syytöksiä Pilatuksen edessä. Pilatus kysyy Jeesukselta, onko hän juutalaisten kuningas. Jeesus vastaa: ”Sinä sen sanoit”. Pilatus ei pidä Jeesusta syyllisenä ja lähettää hänet Herodeksen eteen. Herodes toivoo näkevänsä jonkin ihmeteon, mutta lopulta pukee Jeesuksen pilkkaavasti komeaan pukuun ja lähettää hänet takaisin Pilatuksen luo.
Ihmiset alkavat huutaa, että Pilatuksen on ristiinnaulittava Jeesus, ei Barabbas, jota tämä ehdottaa. Pilatus luovuttaa Jeesuksen heille. Jeesuksen ristiä kantamaan pakotetaan Simon Kyreneläinen. Naiset valittavat Jeesuksen kohtaloa, mutta Herra kehottaa heitä itkemään hänen sijaansa itseään ja lapsiaan.
Jeesus ristiinnaulitaan rinnallaan kaksi ryöväriä. Temppelin esirippu repeää kahtia ja Jeesus antaa henkensä. Sadanpäällikkö uskoo Herraan ja Joosef Arimatialainen hautaa Jeesuksen uuteen hautaan. Jeesuksen kanssa Galileasta tulleet naiset hankkivat tuoksuöljyä ja voiteita voidellakseen Jeesuksen.
***
Lupausten lapset ja ne, jotka eivät Jumalaa tunteneet, kokoontuivat Jeesuksen ympärille ja tuomitsivat hänet kuolemaan. Ihmiskunnan lankeemus saavutti synkimmän hetkensä.
Pimeyden synkimmällä hetkellä muutamien sydämissä syntyi ja vahvistui usko: sadanpäämies tunnusti Herran, Joosef kantoi ristiä ja hautasi Jeesuksen, naiset halusivat palvella ristinnaulittua Herraa.
Uskon salaisuus avautuu ristin äärellä niille, jotka tahtovat kuulla. Ristin luona koittaa myös ylösnousemuksen ilo ja riemu. Ihmiskunnan lankeemus, osallisuutemme siihen, ei tarvitse olla lopullinen. Usko kurottautuu yli ristin ja kuoleman.
Kaikkien murheellisten ilo -teos syntyi vanhasta nenäliinasta
Kuvataitelija Anne Siirtolan Koivun Pyhä ja Kaikkien murheellisten ilo -näyttely on avoinna Taidekeskus Ahjossa 11. helmikuuta saakka. Monet hänen teostensa materiaaleista ovat teiltä löydettyjä ja metsästä poimittuja.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Anne Siirtola, Juha Mäki-Jussila, Riikka Hurri
Joensuulaisen Taidekeskus Ahjon Hehku-tilassa esillä oleva näyttely tuo esiin taiteilijan läheisen suhteen yhteyden luontoon.
– Luontoyhteys on ollut töissäni aina läsnä. Koivun Pyhä ja Kaikkien murheellisten ilo -näyttelyteokseni muistuttavat lapsuudessa koetusta luontoon sulautumisen tunteesta, kun unohduin lähimetsän sammalmättäiden ja sananjalkojen pienoismaailmaan. Siihen kuului myös koko metsänväki. Lapselle luonto on luonnollista, haltioitumisen, tutkimisen ja lohdunkin paikka. Tekemäni pienoismaisemat, sammalmättäät, mustatorvisienet (La trompette de la mort, Kuoleman trumpetti), mustikka-elämänpuu ja muut ovat vertauskuvia elämänpituisesta etsinnästä, kaipuusta ja matkanteosta, kuvataiteilija Anne Siirtola sanoo.
La trompette de la morte eli Kuoleman trumpetti.
Myös yhteys Jumalaan kuvastuu teosten tematiikassa. Ne kertovat Siirtolan sanoin matkastamme takaisin lapsuuteen ja aistien rajat ylittävään kokemuksellisuuteen, yhteyteen Jumalan ja luomakunnan kanssa.
Yhden teoksen innoittajaksi on valikoitunut rakastettu Jumalanäidin Kaikkien murheellisten ilo -ikoni. Teoksen pääraaka-aineena on napeilla ja kirjonnalla koristettu vanha nenäliina.
– Minusta Kaikkien murheellisten ilo -ikoni on ihana, koska se henkii iloa ja lohdutusta. Sitähän me ihmiset tarvitsemme, koska monet meistä ovat rikki, ja maailmassa on aina murhetta ja surua, Siirtola perustelee.
Taidetta kierrätysmateriaaleista
Anne Siirtola yhdistää muissakin teoksissaan tekstiiliä, lankaa, luonnonmateriaaleja ja löytöesineitä.
– Käyttämäni materiaalit ovat kierrätettyjä, kuten vanhat vaatteet ja tekstiilit, joista osa liittyy omaan henkilöhistoriaani. Monet materiaaleista on teiltä löydettyjä ja metsästä poimittuja. Inspiroidun muutoksen, ajan kulumisen ja hajoamisen jäljistä – prosesseista, jotka tapahtuvat niin ihmismielessä ja kehossa kuin materiassa ja ympäröivässä luonnossa.
Siirtolalle kierrätetyn materiaalin käyttö on keskeistä, mikä on sopusoinnussa ortodoksisen ympäristöajattelun kanssa.
– Uskon omien tekojen ja valintojen merkitykseen eläessämme ekologisen ja humanitaarisen kriisin keskellä, Siirtola sanoo.
Kaikkien murheellisten ilo -teoksen pääasiallisena raaka-aineena on vanha nenäliina.
Kuva: Anne Siirtola
Merkintöjä/Rukousnauha -teos puolestaan sai alkunsa edesmenneen biologisen äidin paikatuista ja reikäisistä sukista.
– Halusin jatkaa aloitettua kudelmaa ja kokea olevani osa esiäitieni ketjua, kuljettaa lankaa käsieni läpi kuin sanatonta rukouspalvelusta. Teoksen ”helmet” ovat päiväkirjamaisia merkintöjä, joissa näkyy muun muassa kuluva vuodenkierto.
Anne Siirtola yhdistää töissään viittauksia eri aikakausien, kulttuurien ja uskontojen pyhän kokemuksiin ja kuvastoon. Tällaisia ovat esimerkiksi vanhat uhrilehdot, arkaaiset veistokset ja ikonit.
– Keskeisenä pohdintana teoksissani nousee esiin ihmisluonto ja sen ilmentyminen maailmassa. Ihmisen valta ja vastuu omasta toiminnastaan suhteessa toisiinsa, muihin eliöihin ja luomakuntaan.
Osa nykyisen näyttelyn teoksista on nähtävillä laajemmassa näyttelyssä Helsingissä galleria Huudossa 20.5.–16.6.2024.
Anne Siirtola (s. 1967 Kitee, asuu Karkkilassa) valmistui Kuvataideakatemiasta 1992. Siirtolan teoksia on ollut esillä lukuisissa näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan on muun muassa Nykytaiteen museo Kiasman, HAM Helsingin taidemuseon, Valtion taidemuseon (nyk. Kansallisgalleria) ja Kajaanin taidemuseon kokoelmissa.
Koivun pyhä -teos. Kuva: Anne SiirtolaMerkintöjä/Rukousnauha -teos sai alkunsa edesmenneen biologisen äidin paikatuista ja reikäisistä sukista. Kuva: Riikka Hurri
Maitopyhälaskuviikon keskiviikkona ei toimiteta liturgiaa. Päivän lukujaksot ovat Vanhasta testamentista: Kuudes hetki Joel 2:12–26 Ehtoopalvelus Joel 4:12–21
Minisaarna: Kristus kärsi ristillä myös kieltäjiensä tähden
Tiistai 6.2.2024. Maitopyhälaskuviikon tiistai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: RIISA
(Luuk. 19:39–42, 45–23:1)
Evankeliumissa Jeesus rukoilee ja anoo, että Isän tahto tapahtuisi. Opetuslapset nukkuvat murheen uuvuttamina. Jeesus kehottaa heitä rukoilemaan, etteivät he joutuisi kiusaukseen.
Juudas kavaltaa Ihmisen Pojan suudelmalla. Yksi opetuslapsista iskee miekalla ylipapin palvelijalta korvan, mutta Jeesus parantaa tämän.
Nyt pimeydellä on valta ja Jeesus viedään vangittuna tuomittavaksi. Pietari kieltää Herran kolmesti, kuten Jeesus edeltä kertoi, ennen kuin kukko laulaa kolmesti.
Jeesusta herjataan ja lyödään. Häntä pyydetään kertomaan, onko hän Messias. Jeesus ei vastaa heidän epäuskonsa tähden. Sitten häneltä kysytään, oliko hän Jumalan Poika. Jeesus vastaa: ”Itsepä niin sanotte!” Tätä pidetään todisteena häntä vastaan. Jeesus viedään Pilatuksen eteen.
***
Pimeys sai hetkeksi vallan ainoastaan lopulta kukistuakseen. Jeesus antautui vapaaehtoiseen kuolemaan. Tämä oli Kolmiyhteisen Jumalan ikuinen suunnitelma.
Pietari kieltää Herran katkerasti. Jeesus ottaa lyönnitkin vastaan.
Jeesuksen risti ja kärsimys ovat tie, jonka hän kulki yksin ihmisten hylkäämänä. Sen hän teki kuitenkin koko maailman elämän edestä. Myös Herran kieltäjien tähden.