(Matt. 13:24–30)

Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka kylvi peltoonsa hyvää siementä. Yöllä vihamies kylvi joukkoon rikkaviljaa. Kylvön kasvaessa työmiehet kysyvät isännältä, miten hyvän viljan joukossa saattoi kasvaa rikkaviljaa. Isäntä kertoo sen olevan vihamiehen työtä.

Työmiehet haluavat mennä kitkemään rikkaviljan pois, mutta isäntä kieltää, koska sen mukana menisi myös vehnää. Sen tuli antaa kasvaa sadonkorjuuseen asti.

Satoa koottaessa rikkavilja tulisi sitten koota kimpuiksi ja poltettavaksi. Vehnä taas korjattaisiin isännän aittaan.

***
Jumalan ihmisrakkaus näkyy siinä kärsivällisyydessä, jota Vapahtaja kuvaa vertauksessaan rikkaviljasta.

Jeesus kertoo, että Jumala on kärsivällinen, ettei kukaan joutuisi hukkaan. Herra on laupias ja armollinen hurskaille ja langenneille, onnistuneille ja epäonnistuneille, pitkälle edistyneille ja vasta matkan alussa oleville.

Jumalan ihmisrakkaus on kärsivällistä ja odottavaa. Siksi lyhyt aikamme tässä elämässä on täynnä uuden alun mahdollisuuksia.

Liturgiassa

(Luuk. 1:5‒25, 57‒68, 76, 80)

Evankeliumissa kerrotaan lapsettomista pappi Sakariaasta ja hänen iäkkäästä vaimostaan Elisabetista. Enkeli ilmoittaa heille syntyvästä pojasta, joka on Jumalan mies ja elää askeettisesti. Hän toimii Elian Hengessä Herran edelläkävijänä ja valmistaa ihmisiä hänen vastaanottamiseensa. Sakarias epäilee asiaa, jolloin enkeli kertoo hänen jäävän mykäksi lapsen syntymään asti.

Kun lapsi syntyy ja häntä ollaan ympärileikkaamassa, Elisabet haluaa pojan nimeksi Johannes, vaikka suvussa ei ollut ketään sen nimistä. Myös Sakarias ilmoittaa piirtotaululla saman nimen ja alkaa ääneen ylistää Jumalaa Pyhän Hengen täyttämänä. Hän kertoo profeetan sanoin korkeimmasta profeetasta ja Herran tien raivaajasta.

Johannes kasvaa ja vahvistuu Hengessä ja elää julkisen toimintansa alkuun erämaassa.

***

Jumala tiesi, että ihmisten oli vaikea ottaa vastaan ilmoitusta ihmiseksi syntyvästä Jumalan Pojasta. Hän valmisti heitä ihmeen kohtaamiseen Johanneksen syntymän ihmeellä. Myös Johanneksen syntymässä Jumala ilmoittaa laupeutensa ihmisille. Hän alkaa valmistaa ihmisten pelastusta silmin nähtävällä ja koettavalla tavalla.

Samalla tavoin Jumala jatkuvasti osoittaa meille pelastavan laupeutensa teot valmistaakseen sydämemme Herran vastaanottamiseen. Siihen Hän käyttää usein valittujaan ja kirkon kunnioittamia pyhiä ihmisiä, marttyyreja ja tunnustajia, pyhittäjiä ja vanhurskaita ihmisiä.

(Liturgiaa edeltävässä aamupalveluksessa luetaan sama teksti hieman lyhyempänä.)

Matteuksen kuudennen viikon maanantai

(Matt. 13:10–23)

Evankeliumissa opetuslapset kysyvät, miksi Jeesus puhuu ihmisille vertauksin. Jeesus kertoo, että he ovat saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta toiset eivät. Jolla on, sille annetaan, muilta otetaan vähäkin pois. Hän puhuu ihmisille vertauksin, koska he eivät kuitenkaan ymmärrä. Näin toteutuu profeetta Jesajan ennustus: he eivät käänny eivätkä parannu.

Opetuslapset ovat ikionnellisia, koska näkevät ja kuulevat sen, mitä monet profeetat ja vanhurskaat tahtoivat nähdä ja kuulla. Jeesus selittää heille kylväjävertauksen. Toisilta paholainen ottaa sydämen kylvön pois.  Jotkut ottavat sanoman iloiten vastaan, mutta se ei juurru heihin. Siksi ahdinko tai vaino saa heidät luopumaan. Joissakin huolet ja rikkauden viettelykset tukahduttavat kylvön.

Hyvä maa ovat ihmiset, jotka kuulevat ja ymmärtävät sanoman ja tuottavat kukin määränsä verran satoa.

***

Opetuslapset oppivat tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet lähdettyään seuraamaan Jeesusta. Tämä avautui heille vähitellen. Toiset eivät ymmärtäneet, koska eivät tahtoneet aloittaa matkaa Vapahtajan kanssa.

Kylväjävertauksellaan Jeesus kuvaa eroja ihmisten välillä. Jotkut eksyvät matkalla, toisiin evankeliumi ei juurru, ja jotkut ovat kiintyvät liikaa tähän maailmaan. Hyvän sadon kantavat ne, jotka ymmärtävät evankeliumin sanoman ja lähtevät Jeesuksen matkaan. Näin he kantavat kukin omanlaisensa sadon.

Jeesuksen vertaus ei ole tarkoitettu toisten arvostelemiseksi, vaan oman elämän ja asenteiden arvioimiseksi. Hyvä sato kasvaa kyllä ajallaan kärsivällisyydellä Vapahtajan ja kirkon yhteydessä.

Liturgiassa

(Matt. 8:28–9:1)

Evankeliumissa Jeesus kohtaa pahojen henkien vaivaamat väkivaltaiset miehet, jotka asustelevat hautaluolissa. Hän ajaa henget sikoihin, jotka syöksyvät jyrkänteeltä alas.

Sikopaimenet pakenevat paikalta ja kertovat kaupungissa, mitä oli tapahtunut. Ihmiset pyytävät Jeesusta poistumaan alueelta, jolloin hän palaa kotikaupunkiinsa.

***

Jeesuksen ihmeteko tapahtui niin sanotulla pakanoiden alueella. Pahan kietomat väkivaltaiset miehet saivat avun. Jeesuksen julistustyö herätti alueen ihmisissä sen sijaan epäilyksiä ja pelkoa.

Menneisyyden teoista ja taakoista, sisimmän siteistä ja pahan aikaansaannoksista voi vapautua. Tämä valaa toivoa uuden elämän polkua etsivälle ihmiselle ja hänen läheisilleen.

Vapahtaja auttoi jo ennen kuin apua osattiin pyytää. Siksi myöskään avun etsiminen ja rukoukset muutoksen puolesta eivät ole koskaan turhia. On vain uskallettava pyytää apua ja ottaa apu vastaan.

(Matt. 9:9–13)
Evankeliumissa Jeesus näkee tulliasemalla Matteus-nimisen miehen ja kutsuu hänet: ”Seuraa minua!” Matteus lähtee heti hänen mukaansa. Jeesus aterioi hänen kodissaan.

Paikalle tulee monia halveksittuja vero- ja tullimiehiä ja muita syntisiä, jotka aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa seurassa.

Hurskaimmat oppineet hämmästelevät opetuslasten kuullen, miksi heidän opettajansa syö syntisten kanssa. Jeesus kuulee tämän ja sanoo: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.” Sitten hän kehottaa oppineita tutkimaan mitä tarkoittaa Raamatun sana: ”Armeliaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.” Jeesus kertoo heille tulleensa kutsumaan hurskaiden sijaan syntisiä.

***
Vapahtaja kutsuu seuraansa halveksittuja, pettyneitä, eksyksissä olevia, katkeroituneita ja murheellisia ihmisiä. Meistä jokaista.

Jeesuksen sanat varoittavat aikansa hurskaita, mutta myös kirkkoa, joka on kutsuttu sairaiden parantolaksi, uuden elämän lähteeksi.

Jumala etsii omiensa joukosta ennen kaikkea armeliaisuutta, ei monilukuisia uhrimenoja, joille on oma paikkansa.

Ilman laupeutta pyhät palvelukset tulevat hurskaiden tuomioksi. Syntiset sen sijaan löytävät elämän tien, kun he vastaavat Vapahtajan kutsuun seurata häntä.

(Matt. 13:3–9)
Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka lähtee kylvämään. Tien oheen päätyneen kylvön syövät linnut. Kalliolle päätynyt siemen nousee oraalle, mutta kuivettuu. Ohdakkeiden joukkoon päätynyt kylvö tukahtuu.

Osa siemenistä päätyy kuitenkin hyvään maahan ja tuottaa suuren sadon. Jeesus kehottaa kuuntelemaan tätä sanaa.

***
Jeesuksen vertaus kuvaa sydämen maaperää, johon evankeliumi kylvetään.

Elämän erilaiset koetukset ja murheet saavat sadon tuhoutumaan. Joidenkin kestävyys ei tahdo niiden vuoksi kestää.

Evankeliumi kutsuu muokkaamaan hyvän sydämeen hyvän maaperän. Se tapahtuu kirkon yhteydessä, sillä kirkko on hyvän sadon Kylväjän yhteisö.

(Matt. 12:46–13:3)
Evankeliumissa Jeesuksen äiti ja veljet saapuvat Jeesuksen luokse ja odottavat ulkona voidakseen puhua hänen kanssaan Tästä kuultuaan Jeesus kysyy: ”Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?” 
Sitten hän osoittaa opetuslapsiaan ja sanoo näiden olevan hänen äitinsä ja veljensä, koska jokainen, joka tekee hänen taivaallisen Isänsä tahdon, on hänen äitinsä ja veljensä.

Sen jälkeen Jeesus siirtyy veneeseen, josta käsin hän puhuu ihmisille monin vertauksin.

***
Muualta evankeliumista tiedämme Jeesuksen suhtautuneen erityisen kunnioittavasti äitiinsä ja huolehtineen veljistään. Jeesuksen velipuolista tuli myös evankeliumin todistajia.

Jumalan Pojan perhe on kuitenkin suurempi kuin hänen äitinsä ja veljensä. Jokaisesta, joka tekee Isän tahdon, tulee Jumalan valtakunnan perheenjäseniä.

Näin Jeesuksen sanat kertovat jo edeltä kirkon synnystä. Kristittyinä olemme samaa pyhää perhettä kilvoitellaksemme taivaallisen Isän tahdon toteuttamisessa.

(Matt. 12:38–45)

Evankeliumissa oppineet pyytävät Jeesukselta merkkiä. Jeesus sanoo, että ainoa heille annettava merkki on Joonan merkki. Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä aivan kuin Ihmisen Poika on maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Niiniven asukkaat kääntyivät Joonan saarnan kuullessaan ja tulevat siksi tuomiolle tämän sukupolven kanssa.

Myös etelän kuningatar langettaa heille tuomion, sillä hän kuunteli Salomon viisautta, ja nyt heidän joukossaan on Salomoa suurempi. Saastainen henkikin etsii ihmisestä lähdettyään uutta asuinsijaa, kunnes palaa kotiinsa. Löydettyään huoneen siistittynä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä. Näin ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa. Näin käy myös tämän pahan sukupolven.

***

Monet niistä, joiden olisi pitänyt tuntea Jumalan totuus, eivät tahtoneet ottaa vastaan Jeesusta, vaikka olivat etsineet Jumalan tahtoa koko elämänsä ja tunsivat Kirjoitukset. Siksi heidän lopullinen tilansa oli lopulta huonompi kuin matkan alussa.

Vapahtaja kehottaa varomaan evankeliumissa kuvatun pahan sukupolven kulkemaa tietä. Aito katumus johtaa nöyrästi ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtajan luo, vailla itseriittoisuutta ja Vapahtajan seuraa etsien.

Hyvin alkanut matka on kuljettu vasta sitten, kun päästään perille saakka, olivatpa matkan koetukset minkälaisia tahansa.

(Matt. 12:14–16, 22–30)

Evankeliumissa kansan oppineimmat suunnittelevat Jeesuksen raivaamista pois tieltä. Tästä kuultuaan Jeesus poistuu muualle suuren väkijoukon seuratessa häntä.

Jeesus parantaa sokean ja mykän, pahan hengen vaivaaman miehen. Ihmiset pohtivat, voisiko hän olla Daavidin Poika, mutta oppineet väittävät hänen tekevän ihmeitä paholaisen voimalla. Jeesus käsittää heidän ajatuksensa ja sanoo itseänsä vastaan taistelevan valtakunnan tuhoutuvan: Saatana on noussut itseään vastaan, jos hän tekee ihmeitä paholaisen voimalla.

Jos Jeesus karkotti pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloin Jumalan valtakunta on tullut heidän luokseen. Se, joka ei ole hänen puolellaan, on häntä vastaan, ja joka ei hänen kanssaan kokoa, se hajottaa.

***

Oppineet tahtoivat löytää syyn päästä Jeesuksesta eroon ja siksi he syyttivät hänen toimivan pahan hengen voimalla.

Tämä ei kuitenkaan ollut totta, sillä silloinhan paholainen olisi sotinut itseään vastaan. Ihmeteot todistivat, että Jumalan valtakunta oli nyt tullut lähelle.

Jeesus kutsuu seuraansa: hänen puolellaan olevat kokoavat, eivät hajota. Kirkkokin on yhteen kokoava Pyhän Hengen yhteisö. Riitely ja kirkon hajottaminen työntävät kokoamisen sijaan pois Jeesuksen luota. Vapahtaja kutsuu meitä kokoamaan yhdessä hänen kanssaan.