Sakramentaalisessa mielessä piispa on apostolisen tehtävän jatkaja. Hallinnollisesti hän on hiippakuntansa tai johtamansa paikalliskirkon päämies, ja alaistensa papiston ja kirkon työntekijöiden esimies. Siksi kaikki kirkon hallintoon ja henkilöstöön liittyvät päätökset, kuten virkoihin asettamiset, panee täytäntöön se piispa, kenen hiippakunnan alueella kyseinen henkilö toimii. Mikäli kyseessä on kirkolliseen virkaan asettaminen, eli se koskee kleerikkoa (Avaa uuden sivuston), niin se toimitetaan liturgian aikana kirkossa, koko kirkkokansan todistaessa tapahtumaa.

Ortodoksisen kirkon käytännön mukaan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kirkollisiin virkoihin asettaminen tai ansioituneen papiston jäsenen palkitseminen työnsä tunnustamiseksi toimitetaan liturgian pienessä saatossa. Tällöin kleerikko tuodaan kirkon keskellä piispainkorokkeella seisovan piispan eteen.

Siellä piispa siunaa uuteen virkaan asetettavan tai palkitsemansa kleerikon, ja lukee tilanteeseen sopivan rukouksen. Usein toimitukseen liittyy tiettyjen tunnusesineiden ojentaminen vasta-asetetulle viranhaltijalle, kuten esimerkiksi igumenin risti, mitra ja sauva Valamon luostarin johtajaksi asettamisessa.

Liturgian aikana, pienessä saatossa Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni lukee luostarin johtajaksi asettamisrukouksen:

”Valtias Herra, meidän Jumalamme, joka olet uskollinen lupauksissasi etkä kadu armolahjojasi. Sinä kutsut pyhällä kutsulla luotusi ja kokoat palvelijasi taivaalliseen hallintoosi. Anna heidän kanssaan myötävaikuttaen voima tälle palvelijallesi, arkkimandriitta Mikaelille, palvelemaan pyhää kirkkoasi Kristuksen kirkastumisen luostarin igumenina. Lisää hänessä vanhurskaan kilvoittelun kullekin tuottamaa hedelmää Sinun hyvyytesi mielihyväksi. Saata meidän sielumme hyvään järjestykseen ja rauhan tilaan tukemaan toinen toistamme todellisessa ja vilpittömässä nöyryydessä. Ja lahjoita meille kaikille taivaallinen valtakuntasi, ainosyntyisen Poikasi, Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armosta ja ihmisrakkaudesta. Hänen ja Pyhän Hengen kanssa Sinä olet kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen.

Näin asetetaan ja siunataan arkkimandriitta Mikael Kristuksen kirkastumisen luostarin igumenin tehtävään Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”

Kirkkokansan puolesta kuoro vastaa piispalle: ”Aamen”. Tämän jälkeen Valamon luostarin igumenin virkaan asetettu arkkimandriitta Mikael saa hiippakuntapiispaltaan igumenin ristin ja mitran. Piispa antaa igumenin ristin ja lausuu: ”Aksios (Avaa uuden sivuston)!” (suom. otollinen). Kuoro vakuuttaa kirkkokansan puolesta kolmikertaisesti: ”Aksios, aksios, aksios!”

Piispa antaa mitran ja toteaa uuden igumenin olevan otollinen, minkä kirkkokuoro vahvistaa. Tämän jälkeen liturgian toimittaminen jatkuu tavanomaista kaavaa noudattaen. Jumalanpalveluksen aikana vastavalittu Valamon luostarin johtaja seisoo alttaripöydän edessä, liturgiaa toimittavan metropoliitta Arsenin oikealla puolella.

Veljestön hänelle osoittamaan luottamukseen nojaten ja piispan siunauksella igumeniksi valittu ja asetettu on luostarinsa johtaja, jonka keskeinen tehtävä on ohjata kilvoittelijoita pelastukseen johtavalle polulle. Igumeni on veljestönsä paimen siinä, missä piispa on hiippakuntansa tai kirkkonsa esipaimen. Sen merkkinä igumeni käyttää luostarissaan paimensauvaa – piispan tavoin.

Jumalanpalveluksissa luostarin johtajan käyttämä sauva on koristeellinen, ja siinä voi olla kangasliina, joka suojaa kantajan kättä pohjoisen kylmissä olosuhteissa. Jumalanpalveluksen päätyttyä igumenin sauva asetetaan ikonostaasin Kuninkaan ovien oikealle puolelle, Kristuksen ikonin eteen. Luostarin johtajan ollessa matkoilla sauva poistetaan näkyviltä.

Kirkon ulkopuolella igumeni käyttää lähinnä kävelykeppiä muistuttavaa yksinkertaista sauvaa. On muistettava, että niin piispan kuin igumeninkin kohdalla sauva on vallan ja auktoriteetin merkki. Kuitenkin igumeni toimii piispansa alaisuudessa, joten hän saa oman sauvansa piispaltaan virkaansa asettamisen yhteydessä. Kun piispa ojentaa sauvan luostarin johtajalle, hän samalla sinetöi veljestön päätöksen, ja delegoi vasta-asetetulle luostarin johtajalle osan omasta vallastaan hiippakunnan esipaimenena.

Koska talossa on harvemmin enemmän kuin yksi isäntä, niin piispan toimittaessa jumalanpalvelusta luostarin kirkoissa palvelukseen osallistuva igumeni ei käytä omaa sauvaansa.

Suomessa mitra (Avaa uuden sivuston) (kreik. μίτρα) eli piispanhiippa on ortodoksisessa kirkossa kupumainen, melko kookas, koristeltu piispan tai luostarin johtajan liturgiseen asuun kuuluva päähine. Alun perin mitra tarkoittaa kruunua, jonka tehtävä on muistuttaa kantajaansa Kristuksesta Kuninkaasta, Hänen orjatappurakruunustaan sekä kilvoittelijoiden kruunaamisesta Jumalan valtakunnassa Kristuksen ja Hänen kirkkonsa hääjuhlassa (Matt.22:1-14). Muissa paikallisissa ortodoksissa kirkoissa mitran käyttöoikeus myönnetään pitkään kirkon hyväksi työtä tehneille, ansioituneille arkkimandriitoille ja rovasteille.

Aikoina, jolloin Suomi ja Laatokan Valamon luostari kuuluivat Venäjän valtakuntaan, oli vakiintunut tapa, että Venäjän merkittävien luostarien johtajat saivat käyttää mitraa jumalanpalveluksissa. Valamon Kristuksen kirkastumisen luostari on erittäin tunnettu ja tärkeä ortodoksinen hengellinen keskus Pohjoismaissa. Siksi sen igumenit käyttivät jumalanpalveluksissa mitraa. On muistettava, että Valamon luostarin johtajankin kohdalla kyseessä on virkaan liittyvä asia, ei kirkollinen tunnustus henkilökohtaisista ansioista tai saavutuksista.

Liturgian päätyttyä Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni pitää virkaan asetetulle igumenille opetuspuheen ja antaa igumenin sauvan.

Pääkuvat ylhäällä 1: Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ripustaa igumenin ristin arkkimandriitta Mikaelin kaulaan.

Aamun Koitto jullkaisee alla Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leon puheen vastavihitylle Haminan piispa Sergeille. Piispaksi vihkiminen ja liturgia toimitettiin sunnuntaina 16.1.2022 Uspenskin katedraalissa.

”Kristuksessa rakas kanssapalvelija!

Tämä piispansauva on paimensauva, piispan apostolisen paimentehtävän merkki. Kätten päällepanemisen kautta tämä armo ja tehtävä on nyt Sinulle annettu.

Jo vuosikymmenien ajan olet palvellut kirkkoamme: valmistuit Kuopion pappisseminaarista pappiskandidaatiksi vuonna 1988 ja Joensuun yliopistosta ortodoksisen uskonnon aineenopettajaksi 1990. Samana vuonna saavuit kuuliaisuusveljeksi Uuden Valamon luostariin, jossa Sinut vihittiin 1992 munkiksi ja samana vuonna myös diakoniksi. Pappina olet palvellut jo miltei kolme vuosikymmentä. Valamon luostarin johtajana toimit yli 20 vuotta, ja olet tämän pitkäaikaisen tehtäväsi myötä vieraillut jo useimmissa hiippakuntamme seurakunnissa ja pyhäköissä sekä ollut mukana niin vierailuilla toisiin ortodoksisiin paikalliskirkkoihin kuin myös tervehdyskäynneillä patriarkkamme luona. Vuosien varrella olet ehtinyt tutustua oman kirkkomme nuoriin ja moniin muihinkin kirkkomme jäseniin, ja olet myös pitkään toiminut rippi-isänä.

Olet laaja-alaisesti nähnyt kirkkomme työtä kirkolliskokousedustajana vuosikymmenten ajan, sekä toiminut Valamon opiston johtokunnan jäsenenä ja Ortodoksisten Pappien Liiton ja eri järjestöjen ja säätiöiden hallituksissa. Valamo-kustannuksen julkaisutoiminnan kautta tunnet hyvin myös julkaisutyötä. Näin apulaispiispan tehtäviin kuuluvat eri osa-alueet ovat suurilta osin monin tavoin jo entuudestaan Sinulle tuttuja. Kiitettävää on halusi avata kirkollisen elämän ovia ihmisille, ja oletkin sanonut toivovasi tapaavasi seurakuntalaisia ja tutustuvasi työssäsi uusiin ihmisiin.

Yksi kirkon varhaisimpia piispoja, pyhä Ignatios Antiokialainen, opettaa, että kristityt seuraavat piispaa kunnioituksesta Kristusta kohtaan, joka on rakastanut meitä. Hän myös puhuu kunnioituksesta toinen toistamme kohtaan, rakastaen toisiamme Kristuksessa. Pyhä piispa kehottaakin: Tehkää kaikki yhdessä – yksi rukous, yksi toivo rakkaudessa, tahrattomassa ilossa. Kirkossa on uskon ja rukouksen, yksimielisyyden ja rakkauden kieli. Pyhä marttyyripiispa puhuukin ykseydestä uskossa ja rakkaudessa, joka on kaiken yläpuolella.

Vielä pyhä Ignatios Antiokialainen kirjoittaa kirjeessään magnesialaisille kristityille: ”Olkaa innokkaita kiinnittymään lujasti Herran ja apostolien opetukseen niin, että ’kaikki, mitä teette, onnistuisi’”. Kirkon järjestyksen mukainen elämä on siis siunattua! Kirjeessään trallialaisille pyhä sanoo, että lempeys on piispan voima. Monista pyhistä esipaimenista myös sanotaan, että he olivat lempeitä ja myötätuntoisia: Jumalan armon avulla mekin pyrimme sitä kohti.

Puhuessaan Polykarpokselle piispan tehtävistä pyhä toivottaa kaikkea iloa, ja kehottaa piispa Polykarposta olemaan kärsivällinen kaikkien kanssa ja rukoilemaan lakkaamatta. Myös meidän aikaamme lähellä elänyt pyhä Siluan Athosvuorelainen tuo esiin ilon, kun on puhe piispoista ja pappeuden armosta: apostolit tunsivat moninkertaista iloa: iloa Kristuksen tuntemisesta, iloa rakkaudesta Häneen, iloa siitä, että he toivoivat maailmalle pelastusta. Pyhän Siluanin mukaan piispoille on annettu suuri Pyhän Hengen armo. Piispat puhuvat Jumalan sanaa, ohjaavat pelastuksen tielle, rukoilevat, etsivät valistusta Herralta. Jumalaan turvaten piispa kantaa ristiä, lohtunaan ilo Kristuksessa.

Rukouksen ohjeen antaa myös pyhä piispa Ignati Brjantshaninov, joka neuvoo koettelemusten kohdatessa rukoilemaan ja laittamaan toivon Jumalaan. Hän kirjoittaa, että Jumalan rakkaus täyttää sen, joka rukoilee lakkaamatta. Kun me kerran luotamme Jumalaan, on meidän kestettävä kärsivällisesti kaikki ne koettelemukset, jotka meitä Jumalan sallimuksesta kohtaavat.

Piispa kohtaa tehtävässään niin ilonaiheita kuin erilaisia haasteita ja seurakuntalaisten ja työntekijöiden huoliakin. Pyhät piispat, jotka esirukouksillaan auttavat meitä tehtävässämme, tuntevat omasta kokemuksestaan piispan työn ilot ja vaikeudet. Juuri vaikeuksien keskellä he toivottavat iloa. Ilo Kristuksessa on voima, joka kantaa ja voi elähdyttää myös koettelemusten kohdatessa.

Kuten Valamon luostarissa on Jumalanäidin ikonien edessä lausuttujen anomusten kautta koettu ihmeellisiäkin rukousvastauksia, on täälläkin koettu apua Kozelshtshanin Jumalanäidin ikonin edessä rukoillen: rukousten kautta saatu apu on vakuutena Taivaan Valtiattaren suojeluksesta. Jumalansynnyttäjän suojelusta toivotan Sinulle myös uudessa tehtävässäsi.

Jumala siunatkoon palvelutyösi apulaispiispana hiippakunnassamme!”

Pääkuva ylhäällä: Esko Jämsä

Arkkimandriitta Sergein (Rajapolvi) piispaksi nimittäminen toimitetaan 15. tammikuutta 2022 Uspenskin katedraalissa vigilian jälkeen. Arkkimandriitta Sergein nimittäminen etenee seuraavalla tavalla:

1. Vigilian päätyttyä pyhät ovet jätetään auki. Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo pukeutuu pieneen pukuun ja muut piispat mantioihin. Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, rovasti Markku Salminen ja Valamon luostarin vastavalittu igumeni, arkkimandriitta Mikael (Nummela) pukeutuvat epitrakiileihin ja hihoihin. Muut papit pukeutuvat viittoihin. Pyhän oven kautta siirrytään keskelle kirkkoa. Kirkkoherra kantaa ristiä ja arkkimandriitta Mikael evankeliumikirjaa. Ylidiakonilla on pyhitettyä vettä ja vihmin.

2. Kirkon keskellä sijaitsevalle piispankorokkeelle on asetettu kolme kotkamattoa ja istuinta. Korokkeen edessä on apupöytä, jolle asetetaan evankeliumikirja, risti ja pyhitetyn veden astia sekä vihmin. Papit asettuvat paririviin. Kun alidiakonit ovat ottaneet piispoilta sauvat, he asettuvat piispojen taakse, ja diakonit omille paikoilleen.

3. Kaikki tekevät ristinmerkin ja kumartavat piispoille. Kirkkoherra Markku Salminen ja arkkimandriitta Mikael ottavat siunauksen arkkipiispa Leolta, minkä jälkeen he menevät alttariin hakemaan piispaksi nimitettävää arkkimandriitta Sergeitä. Isä Sergei astuu hakijoiden keskelle pyhän pöydän eteen, ja kaikki kolme tekevät kolme ristinmerkkiä, suutelevat pyhää pöytää, kumartavat piispoille ja tulevat keskelle kirkkoa. Hakijat jäävät apupöydän eteen.

4. Arkkimandriitta Sergei astuu piispojen eteen ja kumartaa heille. Sitten hän ottaa siunauksen arkkipiispalta ja toisilta piispoilta arvojärjestyksen mukaan. Sen jälkeen hän menee hakijoiden keskelle ja jää seisomaan kasvot piispoihin päin.

5. Ylidiakoni seisoo pöydän takana sivummalla ja lausuu: ”Arvoisa isä arkkimandriitta Sergei! Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan arkkipiispa, nojautuen vuoden 2021 kirkolliskokouksen suorittamaan vaaliin, siunaa teidät apulaispiispan palvelutehtävään.”

6. Arkkimandriitta Sergei vastaa perinteisin sanoin, joita ortodoksipiispaksi nimitettävät ovat lausuneet jo vuosisatojen ajan: ”Koska Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan piispat ja kirkolliskokous ovat katsoneet minut otolliseksi tulemaan apulaispiispan palvelutehtävään, minä kiitän ja otan tämän palvelutehtävän vastaan, enkä mitenkään sitä vastusta.”

7. Tämän jälkeen luetaan alkurukoukset ja lauletaan Pyhän Hengen vuodattamisen tropari ja kontakki. Sitten arkkipiispa Leo lukee lyhyen ektenian apulaispiispan palvelutehtävään valitun, arvoisan arkkimandriitta Sergein puolesta. Arkkipiispan rukousanomuksiin papisto vastaa: ”Herra armahda”.

8. Yhteistä rukousta seuraa nimitettävän puhe.

9. Ylidiakoni antaa ristin arkkipiispalle ja lausuu pitkän iän toivotukset, joihin kuoro vastaa: ”Monia vuosia!”

10. Lopuksi arkkimandriitta Sergei astuu arkkipiispa Leon eteen, joka antaa hänen suudella ristiä ja vihmoo hänet siunatulla vedellä.

11. Arkkimandriitta Sergei ottaa kaikilta piispoilta siunauksen, ja menee alttariin saattajapappien kanssa . Samoin piispat seuraavat alttariin, missä heiltä riisutaan mantiat ja arkkipiispalta pieni puku. Piispat poistuvat alttarista. Arkkipiispan siunatessa kuoro laulaa piispallisen ylistysveisun.

Tarkasti tradition mukaan

Kanoninen eli kirkollisesti pätevä piispan virkaan asettaminen tai vihkiminen edellyttää oikeassa järjestyksessä suoritettua vaalia, ja Kirkon perinteen näkökulmasta oikeaa vihkimistä. Oikeassa järjestyksessä suoritettu vaali tarkoittaa sitä, että siihen osallistuvat paikallisen kirkon kaikki piispat ja kirkkokansa, jolla on mahdollisuus tuoda esiin oma kantansa piispaehdokkaan suhteen.

Suomessa piispanvaali toimitetaan kirkolliskokouksessa, joka koostuu papiston ja maallikkojen edustajista. Kirkolliskokouksen edustajat tuovat esiin mahdollisia piispaehdokkaita, mutta piispainkokous laatii varsinaisen ehdokaslistan. Kirkolliskokouksen edustajat valitsevat piispan äänestämällä, ja piispainkokous vahvistaa vaalituloksen.

Ortodoksisessa kirkossa piispaksi vihitään vain papiksi vihitty munkki eli pappismunkki. Esimerkiksi leskeksi jäänyt pappi on vihittävä ensin munkiksi, ennen kuin hänestä voi tulla piispa. Pappismunkilla voi olla muita tehtäväänsä liittyviä arvonimiä kuten igumeni (luostarin johtaja) tai arkkimandriitta. Arkkimandriitta on kirkon perinteessä ansioitunut pappismunkki, jonka vastuulle on piispan siunauksella annettu jokin erityinen hallinnollinen tehtävä. Esimerkiksi Valamon luostarin johtajat ovat usein arkkimandriittoja. Kirkolliskokouksessa piispaksi valittu henkilö nimitetään ensin virkaansa, ja vihitään tämän jälkeen piispaksi liturgiassa.

Piispan virkaan nimittämisen eli piispan palvelutehtävään siunaamisen toimittaa paikallisen kirkon johtaja eli arkkipiispa muiden piispojen ja papiston avustamana. Tämä tapahtuu piispaksi vihkimistä edeltävänä päivänä tai aikaisemmin.

Lauantain tapahtumia samoin kuin sunnuntaista liturgiaa 16.1.2022 ja piispaksi vihkimistä voit seurata Helsingin ortodoksisen seurakunnan YouTube-kanavalla (Avaa uuden sivuston). Yleisradio myös radioi koko palveluksen. Sen ensimmäinen tunti kuullaan radiojumalanpalveluksen normaalilla lähetyspaikalla klo 11–12, mutta koko palvelus on kuunneltavissa Yle Areenan kautta.

Pääkuva ylhäällä 1: Arkkimandriitta ja tuolloinen Valamon luostarin igumeni Sergei valittiin apulaispiispaksi Valamon luostarin pääkirkossa marraskuussa 2021. Uuden piispan titteli on Haminan piispa ja hänen sijoituspaikkansa Helsinki. Kuva: Vladimir Sokratilin

Juttua muokattu 14.1.2022 klo 20:22 lisäämällä linkki YouTube-kanavalle.