Kuuntele
Kolmannen vuoden kirkkomusiikin opiskelija Juulia Pietarinen toimi kesäkanttorina juurevassa Ilomantsin kappeliseurakunnassa kolmen kuukauden pestissä. Työtä Pogostalla – joksi Ilomantsin kunnan kirkonkylää kutsutaan – tehdään pappi-kanttori -työparilla.
– Maanantaisin on kansliapäivä, jolloin olemme työparin kanssa kolme tuntia tavattavissa Ilomantsin kansliassa. Itse teen tiedottamista, mikä on siellä aika monipuolista. Osa väestöstä on Facebook-ikäistä ja osa lukee vain sanomalehdestä. Toinen, mitä tehdään paljon, on hautajaistyö.
– Yleensä meille tulee soitto ensimmäisenä, kun ihminen kuolee. Pappi yleensä hoitaa alussa kommunikoinnin omaisten kanssa. Mutta sitten ryhdytään tekemään ihan käytännön asioita: katsotaan esimerkiksi, minne haudataan ja etsitään hautakartoista hautapaikka. Sovitaan, kenestä tulee hautapaikan haltija.
– Sitten pitää tilata haudankaivuu ja sopia haudan peittämisestä. Usein seurakuntasalia käytetään muistotilaisuuteen, joten valmistellaan se. Pääosassa ovat tietysti itse hautaus ja muistotilaisuus. Lopuksi laskutetaan vielä hautaukseen liittyvät maksut.
Ikärakenne näkyy
Ilomantsissa hengellisessä työssä näkyy kunnan väestön ikärakenne, ja hautaukset korostuvat. Tilastokeskuksen tietojen mukaan 48,4 % ilomantsilaisista on yli 65-vuotiaita. Koko maan väestön osalta vastaava luku on 23,8 %.
– Tänä kesänä on ollut kaksi avioliittoon vihkimistä Ilomantsissa. Voi olla, että jonain vuonna ei ole yhtään häitä Ilomantsissa. Nyt on ollut kahdet, mikä on kiva. Kasteitakin on ollut, mutta merkittävästi vähemmän kuin hautajaisia.
Kansliatyön ja kirkollisten toimitusten ohella kanttorin työn ytimessä ovat kappeliseurakunnan jumalanpalvelukset.
– Säännöllisiä palveluksia ovat ehtoopalvelus keskiviikko-iltaisin ja viikonlopun palvelukset. Satunnaisesti on ollut keikkaa Joensuussa tai muualla kuin Ilomantsissa.
Talvikaudella kanttorin eräs tehtävä on harjoittaa kappeliseurakunnan kuoroa, kesällä tätä työtä on kuitenkin vähemmän.
– Kuoroharjoitukset ovat olleet Ilomantsissa kesätauolla. Praasniekkaa ja erityisiä tilaisuuksia varten olen pitänyt yksittäisiä harjoituksia. Meillä oli erityisempi ”keikka”, veteraanin hautajaiset, jonka muistotilaisuuteen harjoittelimme muun muassa Finlandia-hymniä.
Kriparille riittää lähtijöitä
Väestörakenne heijastuu väistämättä nuorisotyöhönkin.
– Kesällä ei pyöri nuortenkerhoja. Muutenkin Ilomantissa on aika vähän nuoria. Siitä oli äskettäin uutinen, että Ilomantsin lukioon oli ollut vain yksi hakija.
Aivan toivoton tilanne ei kuitenkaan ollut, vaan esimerkiksi kristinoppileirille on edelleen lähtijöitä.
– Olin kesäkuun alussa kristinoppileirillä Sikrenvaarassa, jossa oli nuoria sekä Joensuusta, että Ilomantsista.
Sikrenvaara on Joensuun seurakunnan perinteikäs leirikeskus.
Praasniekat työllistävät
Kesäkaudella kappeliseurakunnan kanttoria työllistävät kuitenkin suuret kirkolliset temppelijuhlat eli praasniekat. Merkittävin niistä on Ilomantsin pyhän profeetta Elian kirkon temppelijuhla, josta on muodostunut nelipäiväinen koko pitäjän kansanjuhla.
– Iljan praasniekka on tietysti tämä isoin, johon meillä on ihan oma työryhmä. Olin yhteydessä hiippakuntaan aikatauluista, tein käsiohjelman ja vastasin tiedottamisesta. Tiedottaminen oli aika tuskaista, koska sitä ei voi koskaan tehdä liian hyvin. Loppumetreillä alkaa aina tulla paljon pieniä asioita, joita pitää hoitaa. Ja sitten tietenkin se itse kanttorin työ: pidin harjoitukset omalle kuorolle ja olin yhteydessä kauempaa tuleviin laulajiin. Saimme hyvän kuoron kasaan ja laulettua juhlalliset palvelukset.
Juhlaliturgia huipennuksena
Tänä vuonna juhlaliturgiaa olivat toimittamassa Korkeasti Pyhitetty Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ja Oulun metropoliitan tehtävien hoitaja, Korkeasti Siunattu Haminan piispa Sergei. Esipaimenia avusti suuri joukko papistoa, muun muassa Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Mikael ja ortodoksisen seminaarin johtaja, rovasti Mikko Sidoroff. Lisäksi liturgiassa vihittiin Jarkko Kärnä diakoniksi.
Neljä päivää erilaisia tilaisuuksia ja palveluksia on vaativa rupeama kelle tahansa, saati nuorelle kanttorinalulle. Pietarinen toteaa esimerkiksi varsinaisen juhlaliturgian olleen ponnistus.
– Palvelus oli pidempi kuin pääsiäisyö. Piispa tuli kirkkoon puoli kahdeksalta, ja puoli yhdeltä piispa lähti kirkosta – sellaiset viisi tuntia.
Opettavaisia kokemuksia
Praasniekkatapahtumat ovat olleet kova, mutta opettavainen koulu.
– Viime keväänä johdin ensimmäisen piispallisen liturgian seminaarilla metropoliittamme kanssa. Siitä sai kyllä tosi paljon eväitä piispalliseen liturgiaan, mutta ehkä ristisaatot ja muut, joita seminaarilla ei oikein ole, on pitänyt siinä hetkessä oppia. Se on henkisesti raskasta. Mutta sitä varten on hyvä, että on mahdollisuus mennä kesätöihin ja on saanut kollegoilta, erityisesti director cantus Aleksi Suikkaselta, paljon apua.
– Ihmiset ymmärtävät, että on opiskelija. On hienoa, että on mahdollisuus tutustua seurakunnan jumalanpalveluselämään ja saada sitä kokemusta.
Seurakuntalaisten vastaanotto on ollut Pietarisen mukaan Pogostalla hyvä.
– Lämmin. Ilomantsissa on joukko aktiivisia vapaaehtoisia, jotka ovat osanneet auttaa työssä tosi paljon.
Haastattelun lopussa Pietarinen haluaa ilmaista kiitollisuutensa seurakuntaa kohtaan.
– Minusta on kiva, että sain seurakunnasta kesätöitä, ja että seurakunta tukee opiskelijoiden oppimista. Haluan kerätä mahdollisimman paljon kokemusta kirkkomusiikin alalta, ja on hienoa, että seurakunta sen mahdollistaa.
Joensuun seurakunnan kanttori Aleksi Suikkanen antaa Pietarisen toiminnasta hyvän todistuksen toimittajalle.
– Hienosti (hän) on pärjännyt ja koulutus antaa hyvät eväät toimia kanttorina jo nyt. Kun on kyseessä pitkän aikaa kirkkomusiikin parissa toiminut ihminen, niin hänellä on oma kyky toimia kanttorina ja tietoa kirkkomusiikista sekä toimintamalleista. Mitä olen palautetta kuullut, niin tosi hyvin on mennyt.
