Kuuntele
Kirpputorilla saattaa aina toisinaan havaita, että sekalaisen tavaran seassa on myynnissä myös ikoni – useimmiten joko Kristusta, Jumalanäitiä tai pyhää Nikolaos Ihmeidentekijää esittävä, jos kohta muidenkin pyhien ikoneja on liikkeellä. Ajatus ikonista kirpputoritavarana saattaa jakaa mielipiteitä.
– Venäläisessä käytännössä valmistuneen ikonin siunaaminen on meillekin ”normaali käytäntö”. Kreikassa taas katsotaan, että ikoniin olennaisesti kuuluva teksti, nimi, pyhittää ikonin; yhdistää kuvan ja alkukuvan. Vanhassa venäläisessä käytännössä siunattua ikonia ei ole sopivaa myydä rahasta. Siunattu ikoni voidaan antaa lahjaksi tai enintään vaihtaa johonkin muuhun hyödykkeeseen, sanoo ikonimaalari ja ikonimaalauksen opettaja Alexander Wikström.
– Toisaalta Moskovan lähettyvillä Sofrinon kirkollisten esineitten tehtaassa on pappi, joka siunaa valmistuneet – niin käsin maalatut kuin painokuvaikonit – ennen kuin ne menevät jälleenmyyntiin. Tämä on ilmeisesti käytännön järjestely sen vuoksi, että muuten eri kirkkoihin tulisi ”ikoneiden siunausruuhka”, johon ei pystyttäisi vastaamaan sujuvasti. Siis ilmeisesti ei ole sääntöä ilman poikkeusta.
Kaupallisuus ja pyhyys – vaikea yhtälö
Kaiken kaikkiaan pyhyyden ja kaupallisuuden suhde on ristiriitainen. Alexander Wikström pohtii aihepiiriä monesta eri näkökulmasta.
– Kaupallisuuden suhde ikoniin on outous ja dilemma: miten mitata rahassa määrittämätöntä pyhyyttä ikonin myymisen reaaliarvoon? Se on vaikeaa, mutta toisaalta tämä on käytännön realiteetti. Ikonin pyhyyttä ei tietenkään sinänsä määritä se, onko ikoni käsin maalattu vai painokuva – pyhän kuvan pyhyys on kuitenkin sama.
Myös ikonin hinnoittelu herättää monenlaisia kysymyksiä.
– Koen, että ikonin myyntihinnan täytyy olla ensinnäkin kyseisen ikonin potentiaalisen ostajan taloudellisesti saavutettavissa, ja toisaalta ikonissa kuvatun aiheen pyhyyden vuoksi ikonia ei pitäisi myydä myöskään polkuhinnalla. Hinnan pitäisi ”kirpaista” ostajaa sen verran, että hän tietää panostaneensa ikoniin sopivan summan.
Sinänsä Wikström ei paheksu ikonin myymistä kirpputorilla.
– Mielestäni se laskee ostokynnystä kenelle tahansa ikonin tarvitsijalle. Tunnen myös, että edullisella kirpputorihinnalla kenellä tahansa on mahdollisuus niin sanotusti pelastaa ikoni maailman turuilta ja toreilta. Ehkäpä juuri ikonin ”saavutettavuus” on se dimensio, jonka vuoksi en suhtaudu kovin kielteisesti ikonin myymiseen kirpputorilla. Mutta samalla se tuntuu aika murheelliselta.
Halpatuotanto harmittaa
Toinen Aamun Koiton haastattelema, mutta nimettömänä aihetta kommentoiva ikonimaalari kertoo suhtautuvansa kirpputorilla myytävään ikoniin melko ristiriitaisin tuntein.
– Reaktioni ovat aika laidasta laitaan – se riippuu ikonin tasosta. Harvoin näkee mitään, mikä olisi pakko pelastaa. Kertaalleen siunattua ikoniahan ei pitäisi enää myydä, mutta sitäkin tapahtuu. Hyvin maalattu ja kaunis ikoni kai harvemmin joutuu kirpputorille.
Häntä harmittaa etenkin ikonien heikkolaatuinen halpatuotanto.
– Kirpputoreilla liikkuu sellaista krääsää, jota ei pitäisi myydä missään. Jos esimerkiksi eri kauppa-alustoilta etsii sanalla ikoni, suurin osa on peräisin Temusta. Peräänkuuluttaisin myös seurakuntien vastuuta siitä, mitä niiden myyntivitriineissä kaupataan.
– Kirpputoreilla näkee myös ylihinnoiteltuja, hyvin heikkolaatuisia ikoneja. Ehkä myyjänä on perikunta, joka ei ymmärrä puuron ja vellin eroa, nimettömänä pysyttelevä ikonimaalari lataa.
Joka tapauksessa Alexander Wikström välttäisi ikonin hävittämistä.
– Ikonin polttamista – tai etenkään roskajätteisiin laittamista – en kannata, olipa ikoni ”hyvä” tai ”huono”: joku kuitenkin tarvitsee juuri sen ikonin.
Pääkuva: Matkaikoni etsii uutta omistajaa kirpputorilla.
Juttu on julkaistu ensi kertaa painetussa Aamun Koitossa 1/2026. Painetun lehden sisältöjä tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.
