Kuuntele
Tässä Daavidin psalmissa rukoilija kääntyy Herran puoleen ja turvaa häneen koko sielustaan. Tätä kirkon varhaiset opettajat pitävät psalmin keskeisenä sanomana.
Teksti koostuu erilaisista rukouksista. Niissä pyydetään Jumalan apua ja suojelusta, syntien anteeksiantamista ja Jumalan johdatusta koetuksissa ja vihollisen hyökkäyksissä. Samalla ylistetään Jumalaa hänen hyvyydestään, armostaan ja uskollisuudestaan.
Psalmin kirjoittaja pyytää, etteivät hänen vihollisensa voisi riemuita voitettuaan hänet. Hän tunnustaa, ettei yksikään, joka turvaa Herraan, joudu häpeään, sillä tyhjin käsin jäävät uskottomat (tai: petolliset). Kirjoittaja neuvoo sanoillaan lukijaa odottamaan koetuksissa kärsivällisesti Jumalan aikaa.
Hän pyytää Herraa myös neuvomaan hänelle tiensä, opettamaan polkunsa sekä johdattamaan ja opettamaan häntä totuudessaan: Herra on hänen pelastuksensa Jumala, johon hän luottaa kaikkina aikoina. Hän pyytää Herraa muistamaan laupeuttaan ja armoaan, jotka ovat olleet olemassa jo iankaikkisuudesta lähtien, ikuisesti. Jumalan ikuinen armollisuus on perusta, jonka varaan rukoilija laskee luottamuksensa ja elämänsä.
Psalmin rukoilija pyytää, ettei Herra muistaisi hänen nuoruutensa syntejä ja rikkomuksia, vaan muistaisi häntä itseään armonsa mukaan hyvyytensä tähden: Herra on hyvä ja oikeamielinen. Hän osoittaa syntisille tien ja nöyrille oikean polun ja opettaa heille tiensä. Herran tie on armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa eli lakinsa.
Rukoilija anoo Herraa antamaan anteeksi hänen syntinsä nimensä kunnian tähden, armovoimansa vuoksi. Hän tietää, että Herraa pelkäävä oppii valitsemaan oikean tien hänen neuvoistaan. Silloin hänen sielunsa saa levätä hyvyydessä, joka ulottuu jopa hänen jälkeläisiinsä.
Psalmi muistuttaa, että Herran neuvot ovat tunnettuja niille, jotka häntä pelkäävät: he oppivat tuntemaan, millainen on hänen liittonsa. Siksi hän katsoo alati Herraan, joka vapauttaa hänet verkosta. Samalla hän anoo Herraa kääntymään hänen puoleensa ja armahtamaan häntä, sillä hän on yksinäinen ja heikko, ja pyytää Herraa lievittämään sydämensä tuskan ja ahdistuksen, näkemään hänen kärsimyksensä ja vaivansa ja antamaan anteeksi hänen syntinsä.
Rukoilija pyytää Herraa näkemään myös lukuisat vihollisensa, jotka vihaavat häntä, ja anoo Herraa varjelemaan hänen sielunsa ja säästämään hänet häpeältä: hän turvaa Herraan. Hän muistuttaa nuhteettomuuden ja oikeamielisyyden varjelevan häntä, sillä Herraa hän odottaa avukseen. Toivo kantaa.
Anomuksensa lopuksi hän pyytää Jumalaa vapauttamaan Israelin kaikista sen ahdistuksista. Rukoilija ei ano ainoastaan itsensä puolesta vaan myös toisten puolesta.
Koska psalmia on käytetty liturgisesti, siinä lausutut anomukset siitä, ettei Herra muistaisi anojan nuoruuden syntejä, vaan vapauttaisi kansan sen ahdistuksista, on ymmärrettävä myös yhteisöllisesti. Herra on valinnut paljon rikkoneet ja tehnyt heistä yhden armoonsa turvaavan kansan, jolle hän on ilmoittanut itsensä johdattaakseen sen valkeuteen. Siksi kirkko iloitsee Jumalan suurista armon lupauksista ja niiden täyttymyksestä Kristuksen yhteydessä.
