Ajassa
Kuopion ortodoksisen seurakunnan seurakunnanvaltuusto päivitti 17.5.2025 pidetyssä kokouksessaan seurakunnalle vuonna 2022 hyväksytyn kiinteistöstrategian. Päivityksessä tarkennettiin aikataulua, jolla seurakunta suunnittelee luopuvansa joistakin sen omistuksessa olevista pyhäköistä.
 
Kiinteistöstrategian mukaan tällä vuosikymmenellä luovutaan Vesannon (2026), Luikonlahden (2028) ja Salahmin (2029) rukoushuoneista.
 
Ensi vuosikymmenellä ovat vuorossa Sukevan (2030), Käärmelahden (2031), Muuruveden (2032), Kytökylän (2033), Pyhäsalmen (2034) ja Tervon (2035) rukoushuoneet. Juankosken kirkosta luovuttaisiin vuonna 2037 ja Tuusniemen kirkosta vuonna 2038.
 
Kiinteistöstrategia on suunnitelma, joka auttaa seurakuntaa huolehtimaan seurakunnan taloudelliseen kantokykyyn nähden suuresta kiinteistömassasta. Strategiaa päivitetään tarpeen mukaan. Jokaisesta pyhäköstä luopuminen vaatii vielä erillisen päätöksen.
 
 
Lukijan ottamassa kuvituskuvassa taustalla näkyy Pyhän Nikolaoksen katedraali Kuopiossa. Kuvaaja: Päivi Tiainen

Jaa tämä juttu

Ajassa

Uspenskin katedraalissa otetaan käyttöön sisäänpääsymaksu, joka on voimassa jumalanpalveluksien ja muiden tilaisuuksien ulkopuolella.

Sisäänpääsymaksu otetaan käyttöön tiistaina 20. toukokuuta.

Viiden euron maksu peritään vain täysi-ikäisiltä.  Jumalanpalvelusten aikana ei ole käytössä sisäänpääsymaksua. Sisäänpääsyn voi maksaa  mobiililaitteella, automaatilla tai sisäänkäynnin tuohustiskillä käteisellä tai maksukortilla.

Pääsymaksu tuo matkailijoille tärkeän lisäpalvelun: pääsylipun hinnalla saa käyttöönsä katedraalin sähköisen opastuksen. Oppaassa on kattava kokonaisuus katedraalin historiasta ja taiteesta. Samalla pääsymaksu on myös lahjoitus yli 155-vuotiaan katedraalin kunnossapitoon. Käyttöön tulevasta sisäänpääsymaksusta toivotaan tukea Uspenskin katedraalin tuleviin mittaviin korjauksiin sekä ylläpitoon. Uspenskin katedraaliin tulee lähivuosina tehdä korjauksia arviolta viiden miljoonan euron edestä. (Avaa uuden sivuston)

Uspenskin katedraalissa on ollut käytössä vuodesta 2024 lähtien vapaaehtoinen sisäänpääsymaksu. Varsinaisesta pääsymaksun käyttöönotosta on päättänyt Helsingin ortodoksisen seurakunnan valtuusto budjettikokouksessaan 14.11.2024. (Avaa uuden sivuston)

Asiasta uutisoi ensimmäisenä Helsingin ortodoksinen seurakunta (Avaa uuden sivuston).

Lisätietoa Uspenskin katedraalista: www.uspenski.fi (Avaa uuden sivuston).

Jaa tämä juttu

Ajassa

Kysymys liinan kanssa palvelemisesta nousi pohdinnan aiheeksi vuoden 2024 kirkolliskokouksessa, jossa päätettiin perustaa työryhmä selvittämään naisten asemaa kirkossamme. Työryhmän selvityksessä tullaan tarkastelemaan muun muassa naisdiakonien tarvetta, naisten mahdollisuutta toimia alttariapulaisina tai suun pyyhkijöinä ehtoollisella. Päätöksen mahdollisista muutoksista tekee piispainkokous.

Kysymys siitä, voiko nainen avustaa ehtoollisliinan kanssa kirkossa, saattaa herättää erilaisia näkemyksiä ja tunteita. Jotkut voivat myös pohtia hämmentyneinä, joudutaanko kirkossa keskustelemaan näinkin pienistä asioista, kun puhutaan naisten asemasta. Keskustelulle ja päätöksenteolle näyttää kuitenkin olevan tarvetta, sillä vaikka liinan käyttäjän suhteen joustetaan joissakin tilanteissa, palvelutehtävän on käytännössä usein ajateltu kuuluvan miehille.

Miten asiaan tulisi suhtautua? Vastausta on helpompi hahmotella, kun kysymystä tarkastellaan kirkon laajemman perinteen pohjalta.

Jumalansynnyttäjän äitiyden teema

Kristuksen syntymän juhlan tekstissä, Anatolioksen runossa, ihmetellään, mitä ihmiskunta voisi tuoda lahjaksi vastasyntyneelle Kristukselle. Runossa enkelit tuovat kiitoksen, taivaat tähden, tietäjät lahjansa, paimenet hämmästelynsä, maa luolan ja erämaa seimen. Ihmiskunnan varsinainen lahja on suurin mahdollinen: ihmiset tuovat Kristukselle lahjaksi ihmisen, Neitsyt-äidin, josta hän syntyy.

Myöhemmässä munkki Johanneksen runossa Jeesus taivuttaa taivaat ihmisen lankeemuksen ja pelastuksen tähden. Kristus laskeutuu maan päälle ja sijoittuu neitseelliseen kohtuun, jotta hän voi uudistaa turmeltuneen Aadamin.

Johannes jatkaa teemaa runossa, jossa paratiisin portti avataan ja käärme kukistetaan. Nainen, jonka käärme petti, tulee nyt Luojan Äidiksi. Kapaloillaan pienokainen purkaa synnintekojen siteet ja poistaa Eevan synnytystuskat. Kristuksen syntymä uudistaa turmeltuneen Aadamin ja Kristuksen synnyttäminen naiseuden. Näin molemmat, koko ihmisyys, johdatetaan takaisin kadotettuun paratiisilliseen elämään.

Juhlan psalmijaksoihin liittyvässä veisussa ihmetellään mihinkään sijoittumattoman Jumalan sijoittumista kohtuun, ja Isän helmassa olevan laskeutumista Äidin syliin. Lyhyessä juhlapäivän kiitosveisussa jatketaan samaa teemaa kuvaamalla Jumalansynnyttäjää, joka synnyttämisellään poistaa Eevan muinaisen kirouksen ja kantaa sylissään lihaksi tullutta Jumalaa. Tämä salaisuus ylittää ihmisten ymmärryksen, mutta saa heidät ylistämään ihmeellistä Herraa.

Kuten havaitsemme, juhlaan liittyvissä teksteissä painotetaan ikuisen Jumalan asettumista naisen, Neitsyt Marian, kohtuun ja syliin. Tätä kuvaa voidaan jatkaa ajattelemalla, että synnytettyään Maria ruokkii Jeesus-lasta, pyyhkii hänen suunsa ja hoivaa häntä kaikin tavoin, kuten lukuisat äidit ennen ja jälkeen Marian synnyttämisen.

Bysanttilainen hengellisen äitiyden teema

Bysanttilaisena aikana samaan teemaan – naisten korottamiseen ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan palvelijoiksi – viittaa käytännössä toiminut naisdiakonien hengellisen äitiyden virka. Tähän tehtävään asetettiin diakonin edellytykset täyttäneitä naisia. Muutamat varhaisen kirkon teologit korostavat erikseen, että tämä palvelutyö on apostolista alkuperää ja osa kirkon kolmisäikeistä palveluvirkojen kokonaisuutta, johon kuuluvat piispat, papit sekä mies- ja naisdiakonit.

Naisdiakonin vihkimisrukouksessa toistuu Kristuksen syntymän tekstien sanoma. Laskettuaan kätensä alttarissa vihittävän ylle, piispa anoo (vapaasti käännettynä): ”Sinä, pyhä ja kaikkivaltias Herra, olet lihan mukaan Neitseestä syntyneen ainoan Poikasi, meidän Jumalamme, syntymän kautta pyhittänyt naiseuden. Sinä et anna Pyhän Hengen armon ja alaslaskeutumisen tulla ainoastaan miesten ylle, vaan myös naisten ylle.”

Naisdiakonien vihkimisrukous viittaa Kristuksen syntymän lisäksi helluntaipäivään, jota apostolit odottivat yläsalissa “yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa”. Kaiken kaikkiaan yläsalissa oli lopulta koolla 120 uskovaa. Helluntaipäivänä Pyhä Henki laskeutui tämän suuren joukon, miesten ja naisten, ylle ja täytti heidät lahjoillaan. (Ap.t. 1:12–15, 2:1–14) Näin kirkko sai alkunsa.

Bysanttilaisen ajan kirkossa naiset, jotka olivat saaneet työhönsä Pyhän Hengen lahjan, veivät usein liturgian jälkeen ehtoollista sairastaville ja kuoleville, erityisesti naisille ja lapsille. He ojensivat Kristuksen ruumiin ja veren ruumiiltaan heikoille ja hauraille. Näin he toivat diakoneina heille siunauksen iankaikkisen elämän lahjojen muodossa, ehkä pyyhkivät sairastavan suunkin.

Kirkon perinne antaa oikean mittakaavan

Kirkon perinteestä löytyvät teemat Kristuksen syntymästä ja Jumalanäidistä, joka hoivaa lastaan, sekä naisdiakoneista, jotka vievät ehtoollista koteihin, asettavat kysymyksen suun pyyhkimisestä ehtoollisella oikeaan mittakaavaan.

Kirkon uskonperinteen perusteella ja teologian johdonmukaisuuden vuoksi olisi hyvä, jos rohkenisimme myöntää, että ehtoollisliinan kanssa voi palvella tehtävään sopiva ortodoksi, nainen tai mies, jos pappi tarvittaessa niin pyytää.

Päätöstä asian suhteen helpottanee se, ettei ehtoollisliinan käyttö ole diakonin tehtävän tai pappeuden esiaste, vaan pieni avustava palvelutehtävä suuren mysteerin äärellä.

 

Kuvituskuva ylhäällä: Hagia Sofiassa sijaitsevassa mosaiikissa Jumalansynnyttäjän vasemmalla puolella keisari Justinianos pitelee käsissään Hagia Sofiaa ja oikealla puolella keisari Konstatinos Suuri kannattelee Konstantinopolia. Keisari Justinianoksen lakikokoelman (500-luku) mukaan pelkästään Hagia Sofian pyhäkössä Konstantinopolissa palveli kuusikymmentä pappia, sata miesdiakonia ja neljäkymmentä diakonissaa (Novellae Constitutiones 3.1).

Jaa tämä juttu

Ajassa

Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenin ex-sihteerin haastattelu voi johtaa sisäiseen selvitykseen Suomen ortodoksisessa kirkossa. Viime kädessä asiasta päättää arkkipiispa Elia. Ex-sihteerin haastattelu julkaistiin Kuopion ja Karjalan hiippakunnan virallisilla sivuilla metropoliitta Arsenin luvalla.

Kirkon lakimies ja palvelukeskuksen johtajan sijainen Jouni Heino ei halua yksilöidä julkisuudessa tarkemmin mahdollisen selvityksen sisältöä.

Viimeisimmän kohun aiheuttaneen haastattelun kysymykset oli laatinut Jyrki Härkönen. Hän on esittänyt julkisuudessa muun muassa väitteen, että Aamun Koitto ei olisi antanut ex-sihteerille mahdollisuutta ilmaista näkemyksiään kirkon lehdessä. Tämä ei pidä paikkaansa. Aamun Koitto esitti asiassa oikaisupyynnön Ylelle, joka lisäsi myöhemmin uutiseensa korjauksena Aamun Koiton päätoimittajan kannan. Sen mukaan Aamun Koitto on tarjonnut ex-sihteerille mahdollisuuden tuoda esiin näkemyksiään.

Aamun Koitto on tarjonnut ex-sihteerille mahdollisuutta haastatteluun sekä myös vastineeseen. Asiasta on olemassa lukuisia Aamun Koiton päätoimittajan sähköpostiviestejä.

Aamun Koitto yritti tavoitella ex-sihteeriä jo marraskuisen jutun laatimisen aikaan paitsi sähköpostitse, myös puhelimitse. Ex-sihteeriä on yritetty tavoitella tuloksetta myös uusimman kohun tiimoilta. 

Ex-sihteerin haastattelu sisälsi muun muassa arvostelua Suomen ortodoksista kirkkoa ja sen keskushallinnon työntekijöitä kohtaan sekä näkemyksiä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon liittyen.

Venäjän ortodoksista kirkkoa ja Moskovan patriarkaattia johtaa patriarkka Kirill, joka on näkyvästi asettunut tukemaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Suomen ortodoksinen kirkko taas kuuluu Ekumeeniseen patriarkaattiin, jonka johdossa on Ukrainan tukijana tunnettu ekumeeninen patriarkka Bartolomeos.

 

Juttua päivitetään tarvittaessa myöhemmin.

 

Juttua on päivitetty 20.5.2025 klo 15:04 siltä osin, että Yle on korjannut uutistaan. 

Jaa tämä juttu

Ajassa

Valamon luostarin perustajien, pyhittäjäisien Sergein ja Hermanin kenotafi eli muistoarkku on kuulunut Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn kokoelmiin vuodesta 1968. Laatokan Valamosta 1939 evakuoitu (Avaa uuden sivuston) kenotafi kunnostettiin, koottiin ja sijoitettiin tuolloin RIISAn kokoelmanäyttelyyn, jossa se on ollut esillä siitä lähtien.

Nyt muistoarkku on määrä siirtää Valamon luostariin Heinävedelle syyskuun alussa.

– Olemme erittäin iloisia siitä, että kenotafi lopulta siirretään Valamoon. Siitä on puhuttu ja haaveiltu kauan veljestön keskuudessa. Luostari pyysi virallisesti kenotafin siirtämistä Valamoon vuonna 2020, mutta jo paljon ennen sitäkin asiasta on puhuttu, kertoo Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Mikael.

Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Mikael Valamon luostarin pääkirkossa
Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Mikael kertoo veljestön iloitsevan suuresti muistoarkun siirtämisestä pyhittäjäisien Sergein ja Hermanin muistolle pyhitettyyn talvikirkkoon. Sen temppelijuhlaa vietetään 11. syyskuuta, jolloin muistellaan pyhittäjäisien reliikkien palauttamista Novgorodista Valamoon. – Tarkoituksena on, että tänä vuonna voisimme viettää tuota juhlaa niin, että kenotafi on silloin jo paikoillaan talvikirkossa, isä Mikael sanoo.

Kenotafi sijoitetaan luostarin pääkirkon talvikirkoksi kutsuttuun osaan paikalle, missä nykyään on keskusanalogi (Avaa uuden sivuston). Talvikirkko on vihitty pyhittäjäisien Sergein ja Hermanin muistolle, ja sen temppelijuhlaa vietetään 11. syyskuuta, jolloin muistellaan pyhittäjäisien reliikkien palauttamista Novgorodista Valamoon.

– Tarkoituksena on, että tänä vuonna voisimme viettää tuota juhlaa niin, että kenotafi on silloin jo paikoillaan talvikirkossa. Sopisi erittäin hyvin tuon juhlan teemaan, että kenotafi olisi silloin juuri siirretty Valamoon. Muita juhlallisuuksia ei ole suunnitteilla. Kenotafi on jo itsessään pyhä esine, eikä sitä tarvitse vihkiä käyttöönsä, isä Mikael sanoo.

Kenotafin äärellä tullaan toimittamaan säännöllisesti molebeneja eli rukouspalveluksia.

– Näillä näkymin 11. syyskuuta alkaen lauantaimolebenit toimitetaan vuoroviikoin Jumalansynnyttäjän Valamolaisen ja Konevitsalaisen ikonin edessä sekä talvikirkossa pyhittäjäisien kenotafin edessä. Kesäkauden päivittäisistä molebeneista ainakin yksi moleben viikossa toimitetaan talvikirkossa kenotafin edessä. Kenotafi palaa Valamoon siirtämisen seurauksena takaisin rukouskäyttöön, ja samalla myös talvikirkon liturginen käyttö lisääntyy.

Kenotafi on siis vielä kesän ajan yleisön nähtävillä RIISAssa, missä se on ollut museon johtajan Anne Laitin sanoin erittäin pidetty ja ihailtu osa kokoelmanäyttelyä. Kyseessä on kuitenkin pyhä esine, joka voidaan siirtää jumalanpalveluskäyttöön.

Valamon luostarin johtokunta pyysi vuonna 2020 Suomen ortodoksisen kirkkomuseon säätiön hallitukselta kenotafin luovuttamista Valamon luostariin. Säätiön hallitus on tehnyt päätöksen kenotafin siirtämisestä Valamoon kokouksessaan 15.toukokuuta 2025.

– Kenotafi tuo luostarimme perustajat hyvin konkreettisella tavalla läsnä oleviksi luostariimme. Kenotafi on alkujaan sijainnut sen paikan päällä, jossa he ovat perimätiedon mukaan haudattuina. Iloitsemme siitä, että kenotafi siirtyy Valamoon, ja että se palaa rukouskäyttöön, sanoo isä Mikael.

Kenotafin runko on valmistunut vuonna 1823, kannen ikoni 1882 ja kansi 1896. Muistoarkun mitat ovat 228 x 134 x 90 cm. Se on valmistettu kullatusta hopeasta ja se painaa yli sata kiloa.

Pyhittäjäisien Sergei ja Herman Valamolaisen muistoarkku Riisassa
Kuva: RIISA

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Latvian radiokuoro on muun muassa arvostettujen yhdysvaltalaisen Grammy– ja brittiläisen Gramophone –palkinnon voittanut ammattilaiskamarikuoro, joka on toiminut vuodesta 1940 alkaen. Kuorolla on vahvat siteet myös ortodoksiseen musiikkiin esimerkiksi levytysten kautta.

– Kuoro on äänittänyt esimerkiksi vigiliat [Sergei] Rahmaninovilta ja Aleksandr Gretšaninovilta, jotka ovat rakastetuimpia ortodoksisen musiikin säveltäjiä. Heiltä löytyy myös levyllisen verran muun muassa ukrainalaisen Valentin Silvestrovin ortodoksisiin teksteihin säveltämää kuoromusiikkia.

Nykäsen mukaan kansainvälisen ja erittäin kysytyn huippukuoron saaminen konsertoimaan Joensuuhun juhlakonferenssiin vaati idean, uskallusta pyytää ja runsaasti työtä aineellisten resurssien kokoon saamiseksi, mutta työ on tuottanut hedelmää. Kuitenkin tällä kertaa kontaktit juontavat juurensa ISOCM:n 10-vuotisjuhliin, jolloin kuoronjohtaja Kaspars Putniņš vieraili Joensuussa toisen huippukuoron, Viron filharmonisen kamarikuoron kanssa. Niiden myötä Latvian kuoro saatiin esiintymään yllättävän jouhevasti.

– Se on itse asiassa tämän kuluneen talven proggis. Ajatus virisi viime kesänä, kun tiesimme, että juhlakonferenssi on tulossa ja mietimme, miten sitä voisi juhlistaa.

– Olemme tehneet Maria Takala-Roszczenkon kanssa paljon työtä erilaisten apurahahakemusten parissa. Rahoitusta on haettu säätiöiltä, kaupungilta, kirkoilta sekä paikallisilta yrityksiltä. Se on vaatinut myös kymmeniä yhteydenottoja, joista jotkut ovat tärpänneet. Useampi alueen yritys lähti mukaan tukemaan hanketta ja sen myötä oli mahdollista tehdä päätös konsertin järjestämisestä.

– Kuoro laulaa hyvin kansainvälisen ohjelmiston. Tänä vuonna virolaissäveltäjä Arvo Pärt juhlii 90-merkkivuottaan. Yhtä lailla itsestään selvästi mukana on myös meille tutun, puolisentoista vuotta sitten edesmenneen Ivan Moodyn musiikkia. Hänet tunnetaan juhlivan ISOCM:n perustajana, mutta välillä on hyvä muistuttaa, että hän oli myös kansainvälisesti arvostettu säveltäjä, jolla oli laaja ortodoksisen musiikin tuotanto. Heidän lisäkseen konsertissa soivat ukrainalaisten Valentin Silvestrovin ja Tetiana Iashvilin sekä britannianbulgarialaisen Dobrinka Tabakovan musiikki.

– Konsertti on oman aikamme ortodoksista musiikkia, jonka ohjelmaa suunniteltaessa keskeisenä ajatuksena oli eteenpäin katsominen.

Kuvaillessaan saapuvaa kuoroa Nykänen puhkuu suorastaan pikkupoikamaista intoa ja syvä arvostus vierailijoiden kyvykkyyttä kohtaan on liki käsin kosketeltavaa.

– Sen uskallan luvata, että se on aivan varmasti elinikäinen elämys. Sitä ei koi syö!

– Se laulamisen taito ja se vuosisatainen kuorolauluperinne, joka Baltiassa on, on jättänyt jälkensä. Se on aivan uniikki porukka; ammattikuoro, joka laulaa koko ajan yhdessä samalla periaatteella kuin palkkaorkesterit. Intensiivinen työ pystyy luomaan kuorolle sellaisen klangin, joka saa haukkomaan henkeä. Nyt päästään kuulemaan sellaista livenä!

– Tänne kannattaa kyllä tulla vähintäänkin kohtuullisen automatkan päästä tai jopa koota bussiporukka. Pettymystä ei taatusti tule ainakaan esiintyjän taholta.

Ivan Moodyn muisto on vahvana

Konsertti ja konferenssi kunnioittavat myös viime vuonna kuolonuneen nukkuneen kirkkomusiikkiseuran perustajan, säveltäjämestari Ivan Moodyn muistoa.

– Ivan Moody (k. 2024) oli brittisäveltäjä ja ortodoksinen pappi. Varsinaiselta koulutukseltaan siis säveltäjä, joka työskenteli hyvin paljon muun muassa sakraalivokaalimusiikin parissa.

– Isä Ivanissa oli erityistä se, että käydessään Pohjois-Karjalassa hän ei tehnyt eroa kenen kanssa työskenteli. Hän kohtasi opiskelijakuoron ilolla ja kannustaen, vaikka hänen edellinen projektinsa saattoi olla sävellysyhteistyö vaikkapa BBC Singersin kanssa. Hän vain tuli tänne ja ryhdyimme töihin. Se tuntui aina hyvältä, vaikka toki ensimmäisillä kerroilla [joensuulaisista] tuntui, että nyt ollaan tiukassa paikassa. Sama koski myös työtä ISOCM:n parissa. Hän kohtasi eri puolilta maailmaa tulevat kirkkomusiikin asiantuntijat ja tekijät ilolla ja avoimin mielin ja uskon, että sillä oli erityinen vaikutus konferenssien olemukseen.

– Konferenssit ovat olleet hyvin avoimia kaikille ortodoksisen musiikin perinteille. Se on synnyttänyt ”Joensuun hengen”, joka kutsuu jo 11:ttä kertaa noin 50 henkeä eri puolilta maailmaa.

Isä Ivanin panoksella ja koko ISOCM-seuralla on Nykäsen mukaan ollut suuri positiivinen vaikutus suomalaiselle ortodoksiselle kirkkomusiikille ja yliopiston vaikuttavuudelle alalla.

– Sehän on suuri lahja. Ajatus oli, että kun meitä oli vain kaksi työntekijää – professori Hilkka Seppälä ja minä yliopisto-opettajana – voimme olla suurempia, jos meillä on kontakteja.

– Isä Ivanilla oli idea ja kontaktit. Meillä oli fasiliteetit. Yliopiston uusi teologian osaston rakennus oli juuri valmistunut.

Lopuksi Nykänen kannustaa kaikkia kirkkomusiikin ystäviä, olipa sitten kysymys laulajasta, kanttorista tai kuulijasta, käyttämään ainutkertaisen tilaisuuden hyväkseen.

– On suuri ilo ja etuoikeus päästä kuulemaan meidän omaa musiikkiamme tasolla, johon vain ani harva kuoro maailmassa pystyy. Se on nyt aivan käsillä ja tarjolla täällä Joensuussa. Innostunut yleisö vain parantaa kokemusta. Toivottavasti konsertti on niin innostava, että kuoro löytää toistekin tiensä tänne Joensuuhun.

– Ilolla voi kyllä kutsua, lämpimästi tervetuloa Joensuuhun!

 

Latvian radiokuoron konsertti järjestetään tiistaina 10.6.2025 kello 18 Joensuun evankelisluterilaisessa kirkossa, osoitteessa Papinkatu 1b, Joensuu. Lippuja konserttiin myydään lippu.fi-palvelussa osoitteessa: https://www.lippu.fi/event/latvian-radiokuoro-joensuun-kirkko-20018299/

Jaa tämä juttu

Ajassa

Pääsiäisen keskijuhlan (14.5.2025) teemana on Jeesus Kristus todellisena opettajana, Jumalan Viisautena.

Juhlapäivänä kirkossa luetaan Johanneksen evankeliumin (Joh. 7:14–30) kertomus, jossa Jeesus osallistuu lehtimajajuhlaan, ja juhlan tultua puoliväliin ryhtyy opettamaan temppelissä. ”Juutalaiset olivat ihmeissään ja sanoivat: ´Kuinka tuo oppimaton mies voi tuntea kirjoitukset?´ Jeesus sanoi heille: ´Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.´”(Ote juhlan evankeliumista)

Juhlan ikonissa Jeesus Kristus kuvataan nuorena, kaksitoistavuotiaana, temppelissä keskustelemassa ensimmäistä kertaa Jerusalemin temppelin vanhinten kanssa. Ikoni pohjautuu Luukkaan evankeliumin (Luuk. 2:46–47) kertomukseen siitä, kuinka Jeesus osallistui vanhempiensa kanssa Jerusalemissa pääsiäisjuhliin. Juhlan päätyttyä Jeesus jäi kuitenkin vanhempiensa huomaamatta Jerusalemin temppeliin. Hän hämmästytti temppelin vanhimpia viisailla kysymyksillään, ymmärryksellään ja vastauksillaan. Näin Jeesus näyttäytyi ensimmäistä kertaa opettajana ja Jumalan viisaus loisti hänestä.

Juhla kuuluu suuriin juhliin ja sitä on vietetty kirkossamme jo 300-luvulta saakka.

Tänä vuonna pääsiäistä vietetään 20.4. alkaen aina 40 päivän ajan pääsiäisen päätösjuhlaan, 28.5., saakka. Varsinainen pääsiäisen juhlakausi kuitenkin jatkuu vielä helluntaihin saakka. 29. toukokuuta vietämme Kristuksen taivaaseenastumisen juhlaa, helatorstaita, ja 8. kesäkuuta Kirkon syntymäjuhlaa, Pyhän Hengen vuodattamisen ja Pyhän Kolminaisuuden juhlaa, helluntaita.
 

Hyvää pääsiäisen juhlaa!

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!

Juttu on julkaistu ensimmäisenä Helsingin ortodoksisen seurakunnan verkkosivuilla (Avaa uuden sivuston).

Pääkuva ylhäällä: Pääsiäisen keskijuhlan ikoni. Seinämaalaus Tapiolan kirkossa. Ikoni: Aleksander Wikström

Jaa tämä juttu

Maailmalta

Koptiortodoksisen Anafora-yhteisön kaupassa on vastassa värikkäiden esineiden iloinen kirjo. Värit hehkuvat niin räsymatoissa, muistikirjojen kansien valokuvissa kuin ikoneissa ja koristeellisissa iota-risteissä. Osa risteistä on maalattu puulle, osa kamelinluulle, jota materiaalia Egyptissä riittää.

Kaupan kassalla mustapukuinen nunna tervehtii iloisesti ja toivottaa tervetulleeksi. Hän on sisar Marina, 38.

‒ Nuorena olin ujo ja hiljainen, tuskin sain sanaa suustani. Silloin en olisi ikimaailmassa uskaltanut olla kaupassa töissä ja ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin, Marina aloittaa ja kertoo tarinansa. 

Moni asia Marinan elämässä on muuttunut vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa, ja suuntaan, jota hän ei olisi osannut ajatella eikä edes unelmoida. 

Marina syntyi Ylä-Egyptissä keskiluokkaiseen ortodoksiseen perheeseen, jossa oli viisi lasta. 

‒ Isäni ei ollut saanut käydä koulua. Hän työskenteli Libyassa ja ansaitsi niin hyvin, että pystyi kouluttamaan kaikki lapsensa yliopistossa. Hän halusi antaa meille paremmat mahdollisuudet kuin itse oli saanut, Marina kertoo.

Marina pärjäsi hyvin koulussa ja yliopistossa, jossa hän suoritti tietotekniikan insinöörin kanditutkinnon. 

‒ Isä oli tyytyväinen opintoihini, mutta ei siihen, että halusin nunnaksi ja luostariin. Hän halusi minun menevän naimisiin. Ainoa vaihtoehto olisi ollut jäädä asumaan kotiin ja hoitamaan vanhempiani, Marina kertoo.

Samanlainen kohtalo kotona ikääntyvien vanhempien hoitajana on yleinen monille naimattomille egyptiläisnaisille.

Vaikea päätös tehtävänä

Egyptiläisessä kulttuurissa lapset mukautuvat vanhempiensa tahtoon. Vastaan kapinointi on harvinaista. Marina oli hyvin vaikeassa tilanteessa. 

‒ Rippi-isäni sanoi, että minun pitää harkita hyvin tarkkaan. Raamatussa sanotaan, että jos olet naimisissa, olet sidoksissa perheeseesi. Minä halusin jakaa elämäni Jumalan, en ihmisten kanssa. 

Lopulta pappi taipui puhumaan hänen puolestaan, ja isä myöntyi tyttärensä toiveeseen luostarielämästä. 

Marina vietti kuukauden verran Demienan nunnaluostarissa. Siellä hän työskenteli viisi tuntia päivässä joko kaupassa tai keittiössä – muu aika oli pyhitetty yksinoloon, rukoukseen ja jumalanpalveluselämään. 

‒ Olin surullinen. Itkin paljon. Minun oli vaikeaa elää yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa, halusin nähdä ihmisiä. Sanoin papille, etten voi elää näin, ja hän suositteli Anaforaa, Marina kertoo.

Anaforaa Marina piti liian avoimena paikkana. Anafora ei ole virallisesti luostari, vaikka siellä asuu 25 nunnaa. Tämän lisäksi Anaforassa on paljon talkoolaisia, vieraita majoittumassa sekä koulutustoimintaa.

Anafora muutti kaiken

Marina lähti Anaforaan ensin viikon mittaiseen koulutusohjelmaan, jonka osallistujina oli Egyptin maaseudun nuoria naisia. Lähes kaikki osallistujat olivat Marinan tavoin ujoja ja arkoja. Oltuaan viikon Anaforassa Marina koki haluavansa jäädä. 

Hänen ensimmäinen kuuliaisuustehtävänsä oli auttaa ikoniateljeessa. 

‒ Olin ateljeessa kuukauden. En ole taiteellisesti lahjakas, se ei ollut minulle oikea paikka. Minut siirrettiin Anaforaan keittiöön. 

Isoja muutoksia oli tulossa. Anaforan perustaja ja johtaja, metropoliitta Thomas, lähetti Marinan Ranskaan Taizé-yhteisöön. Marina vietti Taizéssa kolme kuukautta. Sen jälkeen hän pääsi opiskelemaan Lyonin yliopistoon ihmisoikeuksia ja kehityskysymyksiä. Anaforalla on yhteistyösopimus Lyonin yliopiston kanssa. Hänet lähetettiin myös kansainväliseen konferenssiin Norjaan ja myöhemmin opiskelemaan Ruotsiin. 

‒ Rakastan nähdä eri maita ja kulttuureja sekä tutustua eri kulttuureista tuleviin ihmisiin. Kokemukset maailmalla muuttivat minua. Minusta tuli puhelias ja paljon rohkeampi. Löysin todellisen itseni ja aloin luottaa itseeni, Marina kertoo.

Hänestä tuli Anaforan koulun opettaja ja myöhemmin hän vastasi vuosien ajan Anaforan koulutuskeskuksen toiminnasta. Myös opinnot jatkuivat. Metropoliitta Thomas lähetti Marinan Libanoniin opiskelemaan traumasta paranemiseen tähtäävää työtä. Marina on suorittanut myös liikkeenjohdon täydennysohjelma MBA-tutkinnon.

‒Rakastan opiskelua. Mielestäni jokaisen olisi hyvä oppia mahdollisimman paljon. Opiskelu ja ymmärrys tasapainottavat elämää, Marina sanoo.

Jumala kutsuu

Marinasta tuli nunna hänen oltuaan noin kolme vuotta Anaforassa. 

‒ Vihkimykseni teki minut erittäin onnelliseksi. Olin saanut tahtoni läpi, koska avioliittoa en halunnut. Äitini itki, kun kerroin lopullisesta valinnastani. Hän luuli, ettei koskaan enää näe minua, Marina kertoo.

Marina sanoo rakastavansa elämäänsä Anaforassa. Silti elämässä on myös synkempiä sävyjä. 

‒ En ole koskaan katunut valintaani. Tai oikeastaan tämä oli Jumalan valinta, ei minun valintani. Jumala kutsui minut nunnaksi, Marina sanoo.

Hän myöntää joskus ajatelleensa, että elämä maailmassa olisi helpompaa kuin elämä luostarissa tai luostarimainen elämä, jota hän nyt elää. 

‒ Uskon, että elämäni on nyt helpompaa kuin elämäni maailmassa olisi. Minulle annetaan kaikki, saan kaiken mitä tarvitsen ja lisäksi saan taskurahaa, Marina kertoo.

Taskurahansa hän käyttää muun muassa puhelimensa sim-kortin lataamiseen. Rahaa jää kuitenkin runsaasti yli, ja hänellä on mahdollisuus auttaa taloudellisesti sisaruksiaan silloin kun nämä tarvitsevat apua. 

Auttaminen on muutoinkin Marinan sydäntä lähellä. 

‒ Kuuntelen nuorten naisten ongelmia. Haluan auttaa heitä saamaan koulutusta kuten minä olen saanut. Monet haluavat nunnaksi, mutta sanon aina, ettei tämä elämä sovi kaikille.

Marina myöntää asemansa tuovan välillä myös paljon vastuuta ja stressiäkin.

‒ Olen aina nunnan asussa. Olen esikuva ihmisille. 

Omaa aikaa

Marina myöntää lähes palaneensa loppuun vastatessaan Anaforan koulutuskeskuksesta kahdeksan vuoden ajan.

‒ Minulla oli liikaa töitä ja liikaa stressiä, eikä yhtään aikaa itselleni. Minä en ole kone. Pyysin saada tehdä muuta, koska jokaisen on tärkeää huolehtia omasta jaksamisestaan, Marina kertoo.

Hänet siirrettiin Anaforan myymälävastaavaksi. 

‒ On tärkeää pitää mieli avoinna ja muuttaa rutiineja. Kaupan vastaavana olen oppinut taas paljon uutta. Saan tavata ihmisiä, mutta minulle jää myös omaa aikaa.

Marinan päivä Anaforassa alkaa herätyksellä aamuyöllä varttia vaille neljä. Neljästä puoli kuuteen hän rukoilee kirkossa. Heti perään on kahden tunnin messu, jonka jälkeen on Anaforan vapaaehtoisten yhteinen aamupalaveri, jossa käydään läpi ajankohtaisia asioita sekä Egyptin että maailman uutisia. Vasta sitten on vuorossa aamiainen. 

Aamupäivällä Marina on kaupassa. Lounasta hän syö puolilta päivin, jonka jälkeen hänellä on aikaa joko opiskella tai kävellä luonnossa. Iltapäivällä hän pitää jälleen kauppaa auki, jonka jälkeen on tunnin rukoushetki kirkossa ja sen jälkeen päivällinen. 

Omaa aikaa on illalla jälleen tunnin verran ennen iltakahdeksan hartaushetkeä kirkossa. 

‒ Nukkumaan menen noin yhdeksältä illalla. Sitä ennen voin viettää sosiaalista aikaa ja vaikka jutella perheeni kanssa puhelimessa. Kukaan ei kuitenkaan koskaan tule minun asuintiloihini, siellä olen aina yksin, Marina kertoo. 

Elämää Jumalan kanssa

Marina sanoo oppineensa, että elämässä pitää olla myös iloa ja elämästä pitää nauttia. Hän kokee, ettei elämä, nunnankaan elämä, saa olla vain pelkkää rukoilemista.

‒ Pitää myös tavata ihmisiä ja oppia ihmisten elämäntarinoista, mutta myös vaikkapa meditoida luonnossa. Jos on haasteita, pitää olla vahvempi kuin haasteet. 

Marina on kiitollinen siitä, että päätyi elämään Anaforassa.

‒ Unelmoin nunnan elämästä. Olen saanut niin paljon enemmän kuin koskaan olisin osannut edes unelmoida. Anafora oli Jumalan lahja minulle. Olen saanut täällä valtavasti mahdollisuuksia, Marina sanoo.

Hän halusi valita elämän Jumalan kanssa. 

‒ Kun elää Jumalan kanssa, ei ole masennusta. Jumalalla on kaksi tietä; ihmiset maailmassa ja luostarit, joissa rukoillaan maailman puolesta. Molempia tarvitaan. 

Jaa tämä juttu

Ajassa

Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenin ex-sihteerin haastattelu on herättänyt huomiota Suomen ortodoksisessa kirkossa. Haastattelu julkaistiin edellä mainitun hiippakunnan virallisilla verkkosivuilla ja hiippakunnan piispan luvalla.

Ex-sihteeri käsittelee haastattelussaan muun muassa kohun aiheuttanutta, Keskisuomalaiselle marraskuussa 2024 antamaansa haastattelua sekä Aamun Koiton uutista (Avaa uuden sivuston)*. 

Ex-sihteeri arvostelee uusimmassa haastattelussaan muun muassa Suomen ortodoksisen kirkon keskushallinnon henkilöstön sitoutumista kirkon työhön. 

Pian haastattelun julkaisemisen jälkeen Suomen ortodoksisen kirkon keskushallinnon henkilöstölle lähti kirkon lakimiehenä, palvelukeskuksen johtajan sijainena ja työsuojelupäällikkönä toimivan Jouni Heinon allekirjoittama sähköpostiviesti, jossa Heino pahoittelee työnantajan edustajana kyseisestä tekstistä syntynyttä mielipahaa ja toteaa, että haastattelussa esiin tuodut näkemykset eivät edusta työnantajan kantaa – kaukana siitä.

”Päinvastoin olen kiitollinen ja ylpeä siitä, että kirkollamme on ollut viisautta rekrytoida avainhenkilöitä erilaisiin kirkon asiantuntijatehtäviin nimenomaan ammattitaidon ja osaamisen perusteella. On selvää, että kaikki rekrytoimamme työntekijät ovat myös sitoutuneita työnantajan arvoihin. Meille jokainen työntekijä on yhtä arvokas uskonnolliseen vakaumukseen katsomatta”, viesti kuuluu.

Myös Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia tavoitettiin lomaltaan, ja hän on tietoinen haastattelun sisällöstä ja siinä esitetyistä näkemyksistä. Arkkipiispa jakaa Heinon ilmaiseman huolen keskushallinnon henkilöstön ikävän sävyistä arvostelua koskien. Haastattelun muuhun sisältöön arkkipiispa aikoo puuttua asiaankuuluvia reittejä pitkin.

”Tiesin ja luin etukäteen”

Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni myöntää, että hänen ex-sihteerinsä haastattelu julkaistiin hiippakunnan virallisilla verkkosivuilla ja piispan luvalla. Työntekijöiden haastatteluita julkaistaan jatkossa 3–4 vuodessa.

– Totta kai tiesin haastattelusta ja luin sen etukäteen – ei hiippakunnan virallisille sivuille laiteta mitään ilman lupaani, sanoo metropoliitta Arseni.

Sen syvällisemmin hän ei ala entisen alaisensa mielipiteitä ruotia.

– Kyseessä ovat hänen näkemyksensä, eihän niihin piispa voi millään tavalla vaikuttaa. Suomessa vallitsee sananvapaus, ja varmastikin hän kertoi näkemyksensä rehellisesti, metropoliitta Arseni sanoo.

– Ikävää, jos hänen mielipiteensä pahoittivat jonkun mieltä.

 

Juttua on päivitetty 14.5.2025 klo 06:28 ja klo 09:48. Sitä on täydennetty metropoliitta Arsenilta saaduilla kommenteilla ja myöhemmin metropoliitan toivomilla korjauksilla hänen alun perin hyväksymiinsä sitaatteihin.

 

* Toim. huom. Haastattelussa mainittu asiavirhe on oikaistu jo paljon ennen uusimman haastattelun julkaisua, minkä lisäksi Aamun Koitto tavoitteli ex-sihteeriä marraskuisen uutisen tiimoilta paitsi sähköpostitse, myös puhelimitse. Myös tätä juttua varten ex-sihteeriä on yritetty tavoitella. Hänelle on tarjottu myös aiemmin mahdollisuutta haastatteluun Aamun Koitossa.

Jaa tämä juttu