Aamun Koiton leikkisä profiilikehys on ladattavissa pääsiäisyönä
Tänä vuonna voit ilahduttaa Facebook-kavereitasi pääsiäismuna-aiheisella profiilikehyksellä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Tiina Valve
Aamun Koitto haluaa juhlistaa pian alkavaa pääsiäisjuhlakautta julkaisemalla oman profiilikehyksensä Facebookissa. Voit ladata XB-kirjaimilla varustetun, pääsiäismuna-aiheisen profiilikehyksen pääsiäisyönä 4. huhtikuuta kello 00:01 alkaen.
Valittavana on kaikkiaan kolme erilaista kehysmallia, joista yhdessä on kehyksen alalaidassa pelkkä pääsiäismuna ilman kehyksen raameja. Profiilikehys on ladattavissa aina 12. toukokuuta saakka, jolloin koittaa pääsiäisajan päätöspäivä ja Herran taivaaseenastumisen aatto.
Profiilikehyksessä oleva XB-lyhennys on peräisin ”Kristus nousi kuolleista” -tervehdyksestä kirkkoslaaviksi. ”Kristus nousi kuolleista” kirjoitetaan kirkkoslaaviksi Хрїстóсъ Bоскрéсе, joten kirjainyhdistelmä X ja B muodostuu kyseisten sanojen ensimmäisistä kirjaimista.
Profiilikuvan saat ladattua, kun menet Facebook-profiilissasi kohtaan ”Muokkaa profiilia” ja valitset sieltä ”Päivitä profiilikuva” ja sen jälkeen ”Lataa kehys” -vaihtoehdon. Toinen tapa on klikata suoraan profiilikuvaa, jolloin tarjoutuu niin ikään ”Päivitä profiilikuva” -vaihtoehto. Pääsiäismuna-aiheisen profiilikehyksen on laatinut Hansdotter-suunnittelutoimisto.
Tästä se lähtee! Pääsiäisriemu kaikuu tyhjässäkin kirkossa
Pääsiäisyön palvelus tulee Tampereelta. Palvelusta toimittavat tekevät kaikkensa, jotta katsojat pääsisivät osallisiksi pääsiäisilosta.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Maria Hattunen | Kuva: Markus Hänninen, Heikki Santasalo
Näillä näkymin vaikuttaa siltä, että monissa pyhäköissä on edessä jo toinen pääsiäisyön jumalanpalvelus ilman kirkkokansaa. Paikoin palvelukset ovat avoimia, mutta turvavälien vuoksi pyhäkköön pääsee vain murto-osa halukkaista.
Koronavuosi on opettanut meille, kuinka kipeästi me kaikki kaipaamme toisia ihmisiä. Kaipaamme heitä arjessa ja aivan erityisesti suuren surun ja ilon hetkinä. Juhla ei tunnu juhlalta ilman yhdessäoloa.
Näissä tunnelmissa ollaan myös Tampereella, jossa valmistaudutaan pääsiäisyön jumalanpalveluksen televisiointiin tyhjästä kirkosta.
”Viime vuonna nähtiin televisiossa pääsiäisyön palvelus uusintana takavuosilta. Siihen nähden tämä on sentään parempi ratkaisu. Toivon koko sydämestäni, että ihmiset kaikesta huolimatta pääsisivät palveluksen kautta osallisiksi pääsiäisriemusta.”
”Tiedän, että ihmiset kaipaavat kirkkoon, mutta voin vakuuttaa, että me palveluksen toimittamiseen osallistuvat kaipaamme yhtä paljon kirkkokansaa.”
”Sytytämme puoliyöpalveluksessa runsaasti tuohuksia television äärellä osallistuvien puolesta. Kun rukoilemme yhdessä, olemme tietyssä mielessä yhdessä, vaikka tilanne on mikä on”, toteaa kanttori Markus Hänninen.
Tohinaa viime hetkiin
Vaikka televisiointi on ollut seurakunnalla tiedossa lähes vuoden, palveluksen käytännön suunnittelu on jatkunut aivan viime päiviin saakka.
”Oli aavistettavissa, että suurta kuoroa ei ole tällä kertaa mahdollisuutta käyttää. Palvelus on kuitenkin pitkä, joten laulajille olisi hyvä saada myös suunniteltuja hengähdystuokioita. Siksi meillä oli vielä joulun alla suunnitelmissa, että laulamme palveluksen kahdella hyvällä kvartetilla. Rajoitusten tiukentuessa suunnitelmista putosi toinen kvartetti pois ja nyt aivan pääsiäisen alla laulajien määrä karsittiin lisäkseni kahteen.”
Nyt pääsiäisyön miehitys on niukkaakin niukempi.
Palveluksen toimittaa Oulun metropoliitta Elia. Diakonina toimii isä Heikki Hattunen ja ponomarina hiippakuntasihteeri Artturi Hirvonen. Kanttori Markuksen kanssa laulavat Kai Hyttinen ja Altti Moisala. Kaikille on määritelty varmuuden vuoksi henkilökohtaiset varamiehet.
Viimeksi 35 vuotta sitten
”Edellisen kerran pääsiäisyön palvelus on laulettu televisiossa mieskuorolla vuonna 1986 eli 35 vuotta sitten. Olen joskus haaveillut siitä, että pääsisin tämän tekemään, mutta silloin mielessäni oli aika paljon suurempi kokoonpano. No, nyt mennään kuitenkin tällä ja katsotaan, mihin tämä trio venyy!”
Laulajamäärä asettaa melkoisesti rajoituksia sille, mitä palveluksessa voidaan laulaa.
”Sävelmien valinnassa olen käyttänyt kahta oleellista kriteeriä. Ne pitää voida laulaa kolmella miesäänellä, ja materiaalin tulisi olla sopivan vaihtelevaa. Olen sovittanut joitakin tuttuja veisuja kolmelle miesäänelle tätä varten, mutta paljon on onneksi löytynyt myös arkistoja selailemalla.
Pääsiäiskanoni bysanttilaisittain
Kanttori Markus haluaa esitellä palveluksessa monenlaisia lauluperinteitä.
”Palveluksen alkupuolella kuullaan paljon aivan perinteisiä, kaikille tuttuja veisuja, mutta pääsiäiskanoni lauletaan bysanttilaisin sävelmin. Tämäkin kanoni saattaa olla entuudestaan tuttu niille, jotka ovat osallistuneet Ortodoksisen seminaarin pääsiäispalveluksiin. Aamupalveluksen loppuosa – esimerkiksi pääsiäisstikiirat – ja liturgia lauletaan pääosin perinteisillä sävelmillä. Kerubiveisu lauletaan todennäköisesti bulgarialaisella sävelmällä.”
”Jotkut saattavat pettyä, jos oma suosikkisävelmä ei ole nyt mukana. Kannustaisin silti kuuntelemaan avoimin mielin ja sydämin.”
”Mitään ortodoksisuudelle vierasta ei ole kuitenkaan luvassa – voihan olla, että esimerkiksi kanonin teksti avautuu tai koskettaa tuoreella sävelmällä aivan uudella tavalla.
Pääsiäispalveluksessa julistetaan ylösnousemuksen sanomaa koko maailmalle. Siksi siihen kuuluvat perinteisesti monilla eri kielillä kuultava evankeliumi ja monikieliset pääsiäistervehdykset ja -ekteniat. Niin tänäkin vuonna.
”Palveluksen loppupuolella kuullaan pääsiäistropari georgialaisella sävelmällä. Se edustaa varhaisinta tunnettua moniäänistä lauluperinnettä. Viime vuosina näitä veisuja on sovitettu myös suomeksi. Mielestäni tällainen aikojen takaa tuleva musiikki sopii hienosti juuri tähän yhteyteen.”
Kuin yhdestä suusta
Poikkeusvuoden pääsiäisyö alkaa tavalliseen tapaan pimeässä kirkossa toimitettavalla puoliyöpalveluksella. Televisiolähetys alkaa vasta juuri ennen puoliyötä ja tulen jakamista alttarista kirkkosalin puolelle.
Heti sen jälkeen seuraa ristisaatto. Tänä vuonna ristisaatto toimitetaan sisällä kirkkosalissa. Tamperelaisetkaan eivät siis pääse osalliseksi juhlavasta saatosta. Voimme vain toivoa, että 40 päivää kestävä pääsiäisaika tarjoaa vielä kaikille tilaisuuden tähän.
”Kannustan kaikkia sytyttämään kotonakin tuohukset ja osallistumaan palvelukseen vaikka mukana laulamalla. Keskeisten veisujen sanat löytyvät esimerkiksi Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry:n julkaiseman Ortodoksisen hartauskirjan mobiiliversiosta (Avaa uuden sivuston).
”Vastatkaa myös pääsiäistervehdyksiin yhtä riemukkaasti kuin olisitte mukana yhteisessä jumalanpalveluksessa”, rohkaisee kanttori Markus.
Tampereella työt lokakuussa 2020 aloittanut Markus odottaa erikoisissa olosuhteissa toimitettavaa palvelusta innolla, jännityksellä ja kaikesta huolimatta myös ilolla. Onhan tämä – toivottavasti – ainutkertainen kokemus.
”Muistan elävästi kevään 2009. Olin silloin ensimmäisen vuoden kirkkomusiikin opiskelija ja Juankoskelle tarvittiin kanttori suureksi viikoksi ja pääsiäisyöksi. Lähdin sinne niin sanotusti takki auki, autuaan tietämättömänä siitä, mihin oikeastaan lupauduin. Kuoroa ei ollut, lauloin koko pääsiäisyön yksin. Seurakuntalaiset muistelevat palvelusta onneksi hymyssä suin – itselleni se oli melkoinen tulikaste. Ajattelen, että jos selvisin siitä, selviän kyllä tästäkin.”
Pääsiäisyön jumalanpalvelus Pyhän Aleksanteri Nevskin ja pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kirkosta Tampereelta alkaa Yle TV 1 -kanavalla lauantaina 3.4. kello 23.55. Lähetystä voi seurata myös Yle Radio 1 -kanavalta (Avaa uuden sivuston).
Linkki Ylen lähetykseen jaetaan suurena lauantaina myös kirkon Facebook-tilille (Ortodoksit Suomessa). Postauksen kommenttikentässä voi ikään kuin ”ilmoittautua mukaan” ja lähettää myös pääsiäistervehdyksiä muille palvelusta seuraaville.
Lintulan luostarin tulot romahtivat – sytytä tuohus etänä tai osallistu keräykseen
”Haasteellinen ja epävakaa aika jatkuu edelleen, mutta sisaristo suhtautuu tulevaan luottavaisin ja valoisin mielin”, sanoo nunna Ksenia.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Lintulan luostari
Koronapandemia on vaikuttanut negatiivisesti Lintulan molempiin tärkeisiin tulonlähteisiin, matkailuun ja tuohustehtaaseen.
”Matkailutulot ovat pienentyneet selvästi, ja tuohustehtaan myynti on romahtanut kirkkojen ollessa suljettuina”, kertoo nunna Ksenia.
Kuitenkin tukala tilanne on herättänyt ihmisissä auttamisen halun.
”Luostari on saanut taloudellista apua Lintulan Luostarin Ystävät ry:ltä, joka on järjestänyt pienkeräyksiä luostarin hyväksi, ja lukemattomilta yksityishenkilöiltä. Myös Lintulan verkkokaupan myynti on kasvanut. Luostarin taloudellinen tilanne on avustusten turvin säilynyt vakaana”, sanoo nunna Ksenia.
”Haasteellinen ja epävakaa aika jatkuu edelleen, mutta sisaristo suhtautuu tulevaan luottavaisin ja valoisin mielin.”
Sytytä tuohus etänä
Joka tapauksessa halukkaat voivat yhä auttaa Lintulan luostaria vaikkapa sytyttämällä tuohuksia etänä tai osallistumalla keräykseen. Lintulan Luostarin Ystävät ry. järjestää pienkeräyksen ajalla 1.4.- 30.6.2021 Pyhän Kolminaisuuden luostarin toiminnan tukemiseen koronaepidemian aiheuttaman vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi. Avun voi osoittaa rahalahjoituksena Lintulan Luostarin Ystävät ry:n pienkeräystilille FI17 1064 3500 1763 70. Maksuviite on 11510.
Lintulan luostaria voi auttaa myös ostamalla tuohuksia, jotka sytytetään luostarissa tietyn ikonin eteen tai läheisen muistolle vainajien muistelupöydälle. Kolmen tuohuksen yhteishinta on viisi euroa, ja ne voi ostaa Lintulan luostarin verkkokaupasta (Avaa uuden sivuston).
Verkkomyymälästä voi ostaa lisäksi muun muassa ikoneita, ikonikortteja, äänitteitä ja kirjoja. Tilauksen voi tehdä yksin tai joukkotilauksena, jolloin pakkaus- sekä lähetyskulut pienemmät.
Arkkipiispa Leo liikkumisrajoituksista: ”Lähimmäistään suojeleva on itse Kristuksen kuva”
Arkkipiispa Leo ymmärtää kirkkokansan väsymyksen ja huolen.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Jelisei Heikkilä, Susanna Somppi | Kuva: Suomen ortodoksinen kirkko
Hallituksen esitys laiksi liikkumisvapauden rajoittamisesta on kirvoittanut soraääniä uskonnollisissa piireissä. Torstaina eduskunnalle luovutetun esityksen mukaan liikkuminen olisi sallittua vain läheisen henkilön hautajaisiin ja yksilöllisiin sielunhoidollisiin tapaamisiin uskonnollisen yhteisön edustajan kanssa. Nyt on osoittautunut, että hallituksen esitys kilpistyi perustuslakivaliokuntaan.
Valmisteluvaiheessa esityksen uskonnonvapautta koskevaa kohtaa tarkennettiin siten, että ”sielunhoidon yksilöllisyydellä” tarkoitetaan nyt kahdenkeskistä tilaisuutta esimerkiksi papin, diakonin, perheneuvojan, imaamin, rabbin tai muun uskonnollisen yhteisön edustajan kanssa. Liikkumisrajoitukset koskisivat pääkaupunkiseutua ja Turkua.
Hallituksen esityksessä mainitaan esimerkkeinä ”sielunhoidollinen keskustelu, ehtoollinen, kaste tai muu toimitus taikka hartaus tai muu vastaava kohtaaminen, joka voidaan järjestää joko uskonnollisen yhteisön tilassa tai muussa tilassa, jossa lähikontaktin välttäminen on mahdollista”.
Jutun kirjoittamishetkellä näytti siltä, että mahdolliset liikkumisrajoitukset eivät ehtisi astua voimaan pääsiäiseksi. Joka tapauksessa aihe on pohdinnan arvoinen nimenomaan uskonnon harjoittamisen näkökulmasta.
Tilanne on vakava
Aamun Koitto pyysi Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leon kannanottoa mahdollisiin liikkumisrajoituksiin perjantaina 26.3.2021.
Isä Esipaimen, miten suhtaudutte mahdollisiin liikkumisrajoituksiin uskonnon harjoittamisen näkökulmasta?
”Pidän perusteltuna kaikkea sitä, mitä hallitus, ministeriö, eduskunta ja THL suosittelevat ja päättävät. Jos mahdolliset liikkumisen rajoitukset astuvat voimaan ja rajoittavat uskonnonvapautta kuten muitakin perusoikeuksia, on tämä tietysti vakavaa. Tärkeintä nyt pahenevassa pandemia-ajassa on velvollisuutemme yhteiskuntaa ja lähimmäisiämme kohtaan. Voimme joustaa perusoikeuksistamme poikkeustilanteessa. Kirkon jäsenenä ja piispana ymmärrän asian niin, että jokainen ihminen, joka säästyy koronavirukselta siksi, että on noudattanut rajoituksia ja tällä tavoin suojellut lähimmäisiään, on arvokas kuva itse Kristuksesta.”
Entä millaisia ajatuksia liikkumisrajoitukset herättävät tulevan pääsiäisen näkökulmasta?
”Ensiksi, emme ota etäisyyttä kirkkoon pandemian aiheuttamana poikkeusaikanakaan. Pyrkimyksenä sen sijaan on astua lähemmäs Kristusta. Ottaa askel kohti evankeliumia, joka julistaa pian juhlittavasta Herran Pyhästä Pääsiäisestä.”
”Toiseksi, pääsiäisen sanomassa kuolemalla ei ole mitään valtaa. Vaikka elämä näyttäisi kuinka synkältä tahansa, uskon, että Jumala lopulta tulee keskuuteemme ja me saamme nähdä hänen kirkastuneet kasvonsa. Tästä elävästä toivosta haluan pitää kiinni.”
Miten kirkkokansa on jaksanut rajoituksia tähän saakka? Onko mahdollista, että ”kamelin selkä katkeaa” jossain vaiheessa – vai millaista viestiä kirkkokansalta on kantautunut?
”Rajoitukset ovat muuttaneet suuren paaston luonnetta siitä, mihin olemme tottuneet. Olemme yleensä tänä aikana kokoontuneet yhteen. Vaikka rajoitukset ovatkin antaneet mahdollisuuden itsetutkisteluun ja rukoukseen, me ortodoksit olemme siitä huolimatta yhteisöllinen joukko.”
”Siksi ymmärrän ja jaan jokaisen huolen ja väsymyksen vallitsevaan tilanteeseen.”
”Olen tähän liittyen saanut lukuisia huolestuneita yhteydenottoja, mutta ehkä enemmän olen kuitenkin saanut kirkkomme nykyisiä toimenpiteitä tukevia viestejä. Kamelivertausta lainatakseni haluan huomioida, että kamelihan elää ääriolosuhteissa ja on äärimmäisen sopeutuva. Vaikka ihmisten selät eivät annakaan samassa määrin myöten kuin kamelien, ei tämä kuitenkaan oikeuta meitä toimimaan yksilöinä taikka yhteisönäkään vastuuttomasti.”
Lähteet: Kotimaa, Yle uutiset
Artikkelia on muokattu 1.4. klo 09:07 mainitsemalla, että hallituksen esitys ei mennyt läpi perustuslakivaliokunnassa sekä lisäämällä lause, jonka mukaan aihe on sinänsä pohdinnan arvoinen.
Verkkolähetyksessä on mukana seurakunnan omien vitsojen valmistuksesta perinteisesti vastanneita vapaaehtoisia. Streamin loppupuolella on isä Tuomas Kallosen toimittamana virpovitsojen siunausrukoushetki ja pieni opetuspuhe.
Tykkäyksiä ja sinkoilevia sydämiä – netissä on menossa striimattu jumalanpalvelus, joka taisi tulla jäädäkseen
Jumalanpalvelusten suoratoistoista on tullut koronarajoitusten myötä osa ortodoksisten seurakuntien arkipäivää. Mitä internet merkitsee seurakunnille ja mihin uskonnon digitalisoituminen voi johtaa?
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Miikka Kivinen | Kuva: Tiina Sormunen
Nurmeksen ortodoksisessa kappeliseurakunnassa palveluksia on suoratoistettu eli striimattu koronan vuoksi suunnilleen vuosi, kuten monessa muussakin seurakunnassa. Lähes jokainen palvelus striimataan. Joskus sattuu myös kommelluksia.
”Striimatun palveluksen aikana haluaisi tietysti, että kaikki on mahdollisimman kaunista ja seesteistä. Mutta eikös juuri silloin putoa vaikka pinkka papereita. Kerran olen kaatanut suitsutusastian telineen alttarissa ´rumps´”, seurakunnan pappi isä Simo Haavisto naurahtaa.
”Kotikutoisen rukiista”
Lähetykset kuvataan papin tai kanttorin työkännykällä, eikä erillistä mikrofonia ole. Yleensä pappi napsauttaa itse kameran päälle.
”Tämä on meillä tämmöistä hyvin paikallista ja kotikutoisen rukiista tämä tuotanto vielä”, isä Simo sanoo.
Kanttori Tiina Sormunen ja isä Simo ovat saaneet myös striimauskoulutusta. Isä Simo uskoo, että suorat nettilähetykset ovat tulleet tarpeeseen.
”Moni on sanonut, että tänä ahdistavana aikana on saanut paljon evästä siitä, että on voinut seurata striimattuja palveluksia.”
Isä Simon mukaan internet on ollut koronarajoitusten aikana seurakunnan luultavasti tärkein väylä näkyä, opettaa ja tiedottaa.
Merkittävimmät kanavat ovat kotisivujen lisäksi Facebook ja YouTube. Tallenteina voi katsoa esimerkiksi Raamattuvisaa sekä pyhäköitten esittelyjä ja kuorojen esityksiä. Netin hän laskee myös lähetystyön välineeksi.
”Meidän katselija- ja kuuntelijakuntamme on yllättävän laaja, ihan Amerikkaa myöten”, isä Simo kertoo.
Maailma on median kyllästämä
Uskonnon ja median tutkimukseen erikoistunut apulaisprofessori, FT Johanna Sumiala Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta kertoo maailman digitalisoitumisen lisääntyvän jatkuvasti. Kirkot ja uskonnot eivät ole irrallaan tästä kehityksestä. Elämästämme on tullut yhä mediakyllästeisempää.
”Kaikki tämä [sosiaalinen maailma] rakentuu pitkälti siihen, että käymme tykkäilemässä, klikkailemassa ja postailemassa”, Sumiala kärjistää.
Sumialan mukaan ero digitaalisen ja ei-digitaalisen maailman välillä ei ole enää merkityksellinen etenkään nuorille, jotka ovat syntyneet älypuhelinten ja sovellusten maailmaan. Kun jumalanpalvelusta voi halutessaan seurata kuulokkeet korvilla vaikkapa metrossa, ei tästä vapaudesta välttämättä haluta luopua.
”Ajatus siitä, että pitäisi olla kello kymmeneltä Uspenskin katedraalissa voi tuntua hankalalta ja rajoittavalta”, Sumiala havainnollistaa.
Toisaalta Sumiala näkee, että ihmiset kaipaavat vastavoimaa aikamme hybridimediaympäristölle. Hän uskoo, että kirkkorakennukset, jumalanpalvelukset sekä tarve toisten läsnäoloon ja uskonnon yhteiseen harjoittamiseen tulevat säilymään vastaisuudessakin.
Uusia mahdollisuuksia
Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian osaston vieraileva tutkija, TT Ari Koponen on sitä mieltä, että striimatut palvelukset ovat tulleet jäädäkseen. Hän kuitenkin korostaa, että kyseessä ovat taltioinnit elävästä jumalanpalveluksesta, eivät niiden korvike. Toisaalta Koponen näkee striimauksissa myös mahdollisuuksia:
”Pyhän kokemus, johon tavallisesti on liittynyt kirkkoon tai seurakunnan tapahtumaan meneminen, on saattanut tuntua banaalimmalta keittiönpöydän ääreltä.”
”Toisaalta tämä ´arkinen pyhyys´ voi olla hedelmällinen voimakin: uskonelämän ei tarvitse rajoittua vain pyhäpäiviin”, Koponen sanoo.
Koponen on myös Paimen-Sanomien päätoimittaja ja Ortodoksisten Nuorten Liiton toimitussihteeri. Hän oli mukana laatimassa Suomen ortodoksisen kirkon ja Itä-Suomen yliopiston kyselytutkimukseen perustuvaa, viime vuonna julkaistua raporttia Lähentymistä ja etääntymistä korona-aikaan. Siinä selvitettiin muun muassa striimattuihin palveluihin osallistumista poikkeusolosuhteissa.
”Toivon, että uusi tilanne herätti nimenomaan mahdollisuuksiin. Kirkon on oltava mukana myös internetissä, ei vain välttämättömyyden pakosta, vaan kristillisten perusperiaatteiden nojalla palvella ihmisiä siellä missä he ovat.”
Kaikki eivät pääse nettiin
Kaikilla ei kuitenkaan ole pääsyä verkkoon. Ari Koposen mielestä myöskään heitä ei pidä unohtaa esimerkiksi etäpalveluja järjestettäessä.
”Mielestäni nämä eivät ole vaihtoehtoisia vaan toisiaan täydentäviä palvelun muotoja.”
Esimerkiksi sakramentaalista elämää olisi Koposen mukaan kuitenkin vaikeaa, ellei mahdotonta, siirtää kokonaan nettiin. Koposen mukaan myös kirkollinen ruohonjuuritason keskustelu käydään nykyisin netissä. Sen etuna on tietty demokraattisuus ja moniäänisyys.
”Haittoina ovat tietysti samat asiat kuin nettikeskustelussa ylipäätään: kasvoton keskustelu johtaa usein ohipuhumiseen, agendojen ajamiseen ja ristiriitoihin. Toisaalta kirkon piirissä ei ole muodostunut mitään pysyvää foorumia tasapuoliselle keskustelulle.”
Kaiken kaikkiaan Koponen näkee tulevaisuuden valoisana.
”Katsoisin, että suomalainen ortodoksia voi jatkaa myönteistä kehitystään kohti moniäänistä ja modernia yhteisöä myös internetin kautta.”
Transilvaniasta nousee uusi pyhä, jota ei juuri tunneta Suomessa
Dumitru Stăniloaen kasvuympäristöllä oli suuri vaikutus hänen hengellisyyteensä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Artturi Hirvonen, Eija Nuutinen | Kuva: Romanian ortodoksinen kirkko, Raluca Ene
Romanian kirkon Pyhä synodi päätti vuoden 2021 ensimmäisessä kokouksessaan helmikuussa aloittaa uusien pyhien kanonisaatioprosessin. Pyhän synodin sihteeri Ploieștin piispa Varlaam paljasti kolme ensimmäistä henkilöä, joita harkitaan luettavaksi pyhien joukkoon: pappi ja professori Dumitru Stăniloae, vanhus Cleopa Ilie sekä arkkimandriitta Gherasim Iscu. Nimet julkistettiin Sebasten 40 marttyyrin muistopäivänä, jota Romaniassa vietetään myös kommunismin vastaisten vankien muistopäivänä.
Tavoitteena on lukea pyhien joukkoon vuoteen 2025 mennessä kaksitoista papiston jäsentä ja ortodoksisen uskon tunnustajaa, jotka vastustivat kommunistihallintoa tai kärsivät sen alla. Tuolloin Romanian patriarkaatti viettää 100-vuotisjuhlaansa.
Edellämainituista vanhus Cleopa on suomalaisille tutuin, sillä hän on kolmikosta ainoa, kenestä on julkaistu kirjallisuutta suomenkielellä. Dumitru Stăniloae sen sijaan on tuttu erityisesti teologian opiskelijoille ja tutkijoille myös Suomessa.
Dumitru Stăniloae syntyi 16.11.1903 Vladenin kylässä Transilvanian maakunnassa ortodoksiseen perheeseen. Hänen lapsuudenkodillaan ja kasvuympäristöllään maaseudulla kerrotaan olleen suuri vaikutus hänen hengellisyyteensä sekä tuleviin teologisiin näkemyksiinsä.
Yhteenkuuluvuuden tunne maan ja luonnon kanssa tekivät vaikutuksensa Stăniloaeen jo nuorena, ja keskeisimmäksi niistä nousi luomakunnan kosminen ykseys Kristuksessa. Hän on sanonut oppineensa rakastamaan Jumalaa ja maailmaa juuri kotiseudullaan. Tämä rakkaus säilyi ilmeisesti loppuun saakka.
Stăniloae opiskeli ortodoksista teologiaa Cernauțin seminaarissa vuosina 1922–1927. Hän kuitenkin turhautui oppilaitoksensa roomalaiskatolisvaikutteiseen oppikirjateologiaan ja opiskeli välillä kirjallisuutta Bukarestin yliopistossa. Seminaarivuosiensa jälkeen Stăniloae opiskeli ulkomailla mm. kreikkaa, filosofiaa ja Bysantin historiaa. Hän löysi unohdettuja kirkkoisien käsikirjoituksia Ateenasta ja toi Pariisista julkaisemattomia Gregorios Palamaksen tekstejä.
Stăniloae aloitti opetusuransa Sibiun teologisessa instituutissa vuonna 1929 ja toimi myös oppilaitoksen rehtorina. Hän avioitui vuonna 1930, ja kahta vuotta myöhemmin hänet vihittiin papiksi. Sibiussa vietetyt vuodet olivat hänen varhaisemman teologisen uransa aktiivisinta aikaa, jolloin hän kirjoitti ja julkaisi ensimmäiset tutkimuksensa sekä aloitti romaniankielisen Filokalian käännöstyön.
Kommunismi muutti kaiken
Toisen maailmansodan jälkeinen poliittinen murros Romaniassa vaikeutti Stăniloaen opetus- ja tutkimustyötä, kun kommunistit ottivat vallan. Hänet pakotettiin eroamaan rehtorin virastaan vuonna 1946. Stăniloaen metropoliitta matkusti pääkaupunkiin vaatimaan Stăniloaen työpaikkaa takaisin, mutta turhaan. Metropoliitan kerrotaan palanneen itkien takaisin Sibiuun.
Vuoden 1947 alusta Stăniloae siirtyi dogmaattisen teologian professoriksi Bukarestiin, mutta hänen opetustaan rajoitettiin ja valvottiin kommunistihallinnon toimesta. Stăniloae vastusti ankarasti ateismia ja kommunismia, ja lopulta hänet pidätettiin vuoden 1958 syksyllä, vangittiin ja toimitettiin vankileireille yhteensä viiden vuoden ajaksi. Romanian kommunistihallinto harjoitti laajoja uskonnollisia vainoja uudelleenkoulutuskokeiluksi naamioituna vuosina 1949–1952 sekä uudelleen vuosina 1960–1964. Näihin vainoihin sisältyi vankien henkilöllisyyden ja identiteetin riisumista, vankien kidutusta sekä kiduttamaan pakottamista. Säilyttääkseen oman identiteettinsä Stăniloae on kertonut harjoittaneensa sisäistä sydämen rukousta niin, että siitä tuli kuin sielun henkäystä.
Vapauduttuaan vankilasta Stăniloaen sallittiin palata teologian opettajaksi, ja hän toimi ammatissa aina vuoteen 1973 asti, kunnes jäi eläkkeelle. Sen jälkeenkin hän ohjasi väitöskirjatutkimuksia sekä valmisteli tilaustyötä ortodoksisesta dogmatiikasta, joka julkaistiin kolmessa laajassa osassa vuonna 1978.
Stăniloae kuoli lokakuussa 1993, ja hänet on haudattu Cernican luostariin Bukarestin lähistöllä.
Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian koulutusohjelmassa on viime vuosina tutkittu Stăniloaeta kahden pro gradu -tutkielman verran. Artturi Hirvonen (2018) tutki Stăniloaen ekumeenista ekklesiologiaa eli kirkkokäsitystä niin sanotun avoimen yhteisyyden periaatteen (sobornicitate deschisă) näkökulmasta. Tämän periaatteen perimmäisenä ajatuksena on yhtäältä olla koko maailman kokoontuminen (sobor), johon kaikki kristityt voivat tuoda yhteen heidän ymmärryksensä sekä jumalallisesta että ihmisaistein havaittavasta todellisuudesta – sellaisina kuin ne täydellisen ilmoituksen valossa nähdään.
Tällä Stăniloae yksinkertaistaen tarkoittaa koko kristillistä Kirkkoa, jonka avoimessa yhteisyydessä kaikki kristityt voivat jakaa Pyhän Hengen heille antamia lahjojaan Jumalan sekä toinen toistensa palvelemiseksi. Stăniloae on kuvaillut Kirkon ykseyttä moninaisuuden ykseydeksi. Kirkon yhteydessä pysyminen on kuitenkin jokaisen yksilön omalla vastuulla.
Toinen avoimen yhteisyyden tulkintatapa liittyy enemmän itse teologian tutkimukseen ja on lähtökohtaisesti ekumeeninen. Tällä Stăniloae tarkoittaa sitä, että läntinen vaikute voidaan ikään kuin “ongelmitta” sovittaa ortodoksiseen näkemykseen, jos ja kun ensimmäinen parhaimmillaan jopa rikastaa jälkimmäistä. Tämä on huomionarvoista, sillä nuorena teologina Stăniloae vierasti läntistä skolastiikkaa, mutta oppi myöhemmällä iällä paikoitellen soveltamaan sitä joihinkin ortodoksisiin opinkohtiin.
Eija Nuutisen (2021) pro gradu -työpuolestaan pyrki tutkimaan Stăniloaen ihmiskäsityksen näkökohtia. Kristillinen näkökulma ihmisestä on vakiintunut, eikä Stăniloae vaikuta lähtevän muuttamaan sitä, vaan tukeutuu hyvin pitkälle kirkkoisien näkemyksiin, joita hän tosin joissain kohden yksinkertaistaa. Pyhät toimivat oppaina ja esimerkkeinä elossa oleville. Tärkein malli on kuitenkin Kristus, Jumalan Poika.Stăniloaen ajattelu on kristologian läpäisemää, ja se näkyy voimakkaasti myös hänen ihmiskuvassaan. Lisäksi rukous, ihmisen puhe Jumalalle, on tärkeä osa Stăniloaen ihmiskuvaa.
Stăniloaen kirjoituksissa nousee esiin ihmisen ja kahden maailman (näkyvän ja näkymättömän) suhde, eli ihminen ja kosmos ovat yhtä useassa eri hypostaasissa eli olemuksessa. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi asumaan näkyvässä maailmassa, viljelemään ja varjelemaan sitä, mutta syntiinlankeemus muutti tätä kuvaa.
Kosmos on enemmän kuin vain näkyvä maailma, ja enkeleiden ja näiden vastapuolella demonien merkitys on suuri ihmisen elämässä. Ihminen voi valita, kumpaan joukkoon hän haluaa kuulua, ja ihmisen omat ratkaisut määrittävät tätä paljon. Lankeemuksesta huolimatta ihminen ei kuitenkaan jäänyt yksin, sillä Jumala on yhä kaiken hallitsija. Maailman hengellistäminen on eräs tärkeä termi, joka toistuu Stăniloaen kirjoituksissa, ja liittyy tiiviisti ihmisen ja luonnon suhteeseen. Kun ihminen jumaloituu, hän samalla hengellistää maailman ympärillään. Näin maailma pääsee osaksi ylösnousemusta ja pelastusta.
Dumitru Stăniloae on sekä kotimaassaan että maailmalla arvostettu teologi ja hänet useissa yhteyksissä luetaankin yhdeksi 1900-luvun merkittävämmän ortodoksiteologin joukkoon. Stăniloaen kirjallinen ilmaisu on rikasta ja sisältö monipuolista. Tästäkin syystä sekä Hirvonen että Nuutinen toivovat Stăniloaen tulevan kanonisaation edesauttavan tämän tuntemusta myös suomalaisen teologian tutkimuksen kentällä.
Ekumeenisen patriarkaatin Pyhä Synodi teki kokouksessaan myös muita henkilövalintoja.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Jelisei Heikkilä | Kuva: Nikos Magginas
Ekumeenisen patriarkaatin Pyhä Synodi valitsi kaksi uutta metropoliittaa kokouksessaan 17.-19.3.2021. Samalla tehtiin myös muita henkilövalintoja.
Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen johdolla kokoontunut Pyhä Synodi valitsi Bursan metropoliitaksi synodin pääsihteerin Joakim Billiksen ja Neljänkymmenen kirkon (kreik. Σαράντα Εκκλησιές, turk. Kırklareli) metropoliitaksi patriarkaatin suuren protosynkelloksen Andreaksen.
Terminä synkellos tarkoittaa kirjaimellisesti ”samassa keljassa asujaa”. 5. vuosisadalle tultaessa termin käyttö vakiintui viittaamaan Konstantinopolin patriarkan neuvonantajaan, ja 600-luvulta lähtien synkellokset asuivat pääsääntöisesti yhdessä patriarkan kanssa. Bysantin valtakunnan keisari nimitti heidät tehtäviinsä 10. vuosisadalle tultaessa ja he olivat myös senaatin jäseniä. Vaikka arvonimi oli tuolloin rajattu ainoastaan papeille ja diakoneille, historian aikana se on myönnetty satunnaisesti myös metropoliitoille.
Synkelloksen vastuualueiden erilaistuessa virkatehtävässä otettiin käyttöön protosynkelloksen titteli, jolla tarkoitetaan patriarkan läheisimmistä avustajista ensimmäistä (protos). Palaiologolais -suvun aikana (1259–1453) protosynkellosten epiteettiin lisättiin vielä ”suuri” (megas), vaikka tehtäväkuvassa ei tapahtunut muutosta.
Kokouksessa tehtiin myös muita henkilövalintoja.
Suureksi protosynkellokseksi valittiin ekumeenisen patriarkaatin suuri arkkidiakoni Theodoros Meirmaris; suureksi arkkidiakoniksi patriarkan henkilökohtaisen kanslian esimies, diakoni Paisios Kokkinas ja patriarkan henkilökohtaisen kanslian uudeksi esimieheksi suuri ekklesiarhi Aetios.
Ekklesiarhin viranhaltija on Äitikirkkomme historiassa ollut perinteisesti vastuussa liturgisista kirjoista, sakraaliesineistöstä, eukaristiassa käytetystä viinistä ja leivästä, sekä muusta esineistöstä, kuten kynttilöistä ja lampukoista. Luostareissa ekklesiarhin johtavaan virkaan nimitti luostarin igumeni.
Pyhän Synodin pääsihteerin virkaan valittiin varasihteerinä toiminut diakoni Gregorios Fraggakis ja varasihteeriksi synodin kirjurina toiminut diakoni Vosporios Magkafas. Synodin kirjuriksi valittiin toistaiseksi diakoni Ekumenios Amanatidis.
Pyhän Synodin jäseniä ajalla 01.03.2021–31.08.2021 ovat:
Kalkedonin metropoliitta Emmanuel
Metresin ja Athyran metropoliitta Demetrios
Karpathoksen ja Kasoksen metropoliitta Ambrosios
Militoksen metropoliitta Apostolos
Atlantan metropoliitta Aleksios
Prokonnisoksen metropoliitta Joosef
Philadelphian metropoliitta Meliton
Buenos Airesin metropoliitta Joosef
Ruotsin ja koko Skandinavian metropoliitta Kleopas
Silyvrian metropoliitta Maksimos
Australian arkkipiispa Makarios
Imbroksen ja Tenedoksen metropoliitta Kyrillos
Kukapa tulisi ajatelleeksi, että kuuluisan Pihkovan miesluostarin rakentajien joukossa on kahden lapsen äiti?
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Karoliina Maria Schauman | Kuva: Jenni Sundkvist
Pihkovan luolaluostarissa on rukoiltu jo yli viisisataa vuotta. Onpa Tito CollianderinRistisaatto-romaanikin (Korståget, 1937) kirjoitettu näissä luostarimaisemissa, joissa hän vaimonsa Ina Collianderin kanssa liittyi ortodoksiseen kirkkoon.
Kukapa tulisi ajatelleeksi, että tämän kuuluisan miesluostarin rakentajien joukossa on kahden lapsen äiti?
Luostarin alkuvaiheista 1470-luvulta löytyy perheenäiti, Maria. Hän teki luostarin rakennustöitä yhdessä miehensä isä Johanneksen ja kahden poikansa kanssa. Sairastuttuaan Mariasta tuli nunna Vassa – luostarin kronikan mukaan ensimmäinen henkilö, joka vihittiin luostarielämään Pihkovan luolaluostarissa. Pyhittäjä Vassan muistopäivä on 19. maaliskuuta.
Pyhän Vassan elämäkerrassa ei niinkään ylistetä hänen kilvoituksiaan nunnana, vaan elämäkerta puhuu Maria-äidin lempeydestä ja sävyisyydestä, salaisesta sydämen ihmisestä. Kerrotaan, että hän rakasti Jumalaa yli kaiken, omistautui pyyteettömästi perheelleen ja palveli lähimmäisiään väsymättä.
Elämäkerta todistaa harvinaisesta lujuudesta: pyhä Vassa jakoi napisematta kaikki perhettä kohdanneet murheet ja kesti horjumatta vastoinkäymisiä ja kärsimyksiä. Nimenomaan lujuudesta Pihkovan luolaluostarin myöhemmätkin kilvoittelijat ovat tunnettuja aina meidän päiviimme asti. Esimerkkinä tästä ovat vaikeudet, joita luostari koki Neuvostovallan aikana.
Missään vaiheessa pyhän Vassan reliikkejä säilyttävä luostari ei kuitenkaan lakannut toimimasta, toisin kuin moni muu luostari Neuvostoliitossa.
Pyhän Vassan arkkuun liittyy myös ensimmäinen ihme, joka luostarissa on tapahtunut.
Pyhittäjä Vassan elämään nivoutuu useita pyhiä. Hänen miehensä, myöhemmin pyhittäjä JoonaPihkovalainen, toimi pappina Tartossa yhdessä isä Isidorin kanssa. Kun isä Johannes pakeni perheensä kanssa ortodoksien vainoja Pihkovaan, isä Isidor jäi Tarttoon. Siellä pyhä Isidor kärsi yhdessä 72 seurakuntalaisensa kanssa marttyyrikuoleman.
Perheen paettua pyhän Vassan puoliso, isä Johannes, löysi Pihkovan läheltä mäenrinteestä luolan ja päätti perustaa luostarin ortodoksisen uskon tueksi. Maria-vaimo ja lapset osallistuivat työhön.
Pyhä Vassa haudattiin miehensä löytämään luolaan. Elämäkerran mukaan liiviläisten hyökätessä luostariin eräs ristiritari yritti avata miekalla arkun kannen, mutta arkusta iski tuli, joka poltti ritaria estäen tämän aikeen. Arkun oikeaan laitaan sanotaan jääneen liekin polttama jälki, josta huokui hyvää tuoksua. Sekä pyhän Vassan että hänen miehensä pyhäinjäännökset ovat Pihkovan luolaluostarin luolissa.
Luostari, jonka perustusta pyhä Vassa perheineen oli rakentamassa, on vuosisatojen halki ollut ortodoksisen uskon linnake. Luostarin johtajana pyhittäjämarttyyri Kornili Pihkovalainen kokosi suuren kirjaston, perusti ikonimaalaamon ja organisoi lähetystyötä. Aivan omaa aikaamme lähellä eläneistä Pihkova-Petserin kilvoittelijoista voi lukea kirjasta Arkielämän pyhät ynnä muita kertomuksia (2016). Yksi heistä oli arkkimandriitta Alipi, joka johti luostaria toisen maailmansodan jälkeen – hänkin lujuudestaan tunnettu.
Pyhän Vassan ja hänen perheensä elämäntyön hedelmänä kohoaa siis luostari, jossa on kasvanut huomattavan kestävien ja lujien kilvoittelijoiden joukko! Alun perin perheellisenä pyhittäjänä ja kärsivällisyyden esikuvana pyhä Vassa ymmärtää varmasti niin perhe-elämän kuin luostarielämänkin vaikeuksia ja osaa auttaa niitä, jotka hänen taivaallisia rukouksiaan pyytävät. Auttakoon pyhä Vassa rukouksillaan meitäkin!
Kuuntele
