Monia vuosia palkituille äideille – he saivat Pyhän Karitsan ritarikunnan I luokan ritarimerkin
Palmusunnuntaina palkittiin taas kasvatustyössä eri tavoin ansioituneita äitejä Uspenskin katedraalissa.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Kari Pekonen
Kirkossamme on vuodesta 1994 lähtien osoitettu tunnustusta äideille, jotka ovat omistautuneet kirkon elämälle kasvattajina, ohjaajina, tukijoina ja toimijoina. Heidän elämässään ortodoksisuus on vaikuttanut myönteisesti lähipiirissä säteillen samalla koko kirkkoon.
Tänä vuonna Pyhän Karitsan ritarikunnan I luokan ritarimerkin saivat:
Anne Aropaltio, Helsingin seurakunta
Milka Balčin, Kaakkois-Suomen seurakunta
Orvokki Kudjoi, Saimaan seurakunta
MaireKärkkäinen, Joensuun seurakunta
Seija Liikala, Kuopion seurakunta
Kirsi Pääkkönen, Kaakkois-Suomen seurakunta
Raija Saarinen, Kuopion seurakunta
Helena Saloranta, Kuopion seurakunta
Evgenia Sultan, Helsingin seurakunta
Sanna-Kaisa Venäläinen, Helsingin seurakunta
Pääkuva ylhäällä: Arkkipiispa Leo ja Haminan piispa Sergei asettuivat yhteiskuvaan palkittujen äitien kanssa Palmusunnuntaina 2022 Uspenskin katedraalissa.
Tiesitkö tämän mirhasta? Sitä valmistetaan joka kymmenes vuosi Konstantinopolissa – ja paljon muuta
Mirhaa käytetään muun muassa mirhavoitelussa eli kirkkoon liittämisen sakramentissa, uuden kirkkorakennuksen ja alttaripöydän vihkimyksessä sekä muissa tärkeissä kirkollisissa toimituksissa.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Vladimir Sokratilin | Kuva: Esko Jämsä, Maria Hattunen
Klassisessa kreikan kielessä mirhaksi (μύρον) sanottiin oliiviöljypohjaisia tuoksuöljyjä ja ihohoitoaineita. Vanhantestamentillisten tekstien kreikankielisissä käännöksissä ko. sanaa käytetty tarkoittamaan ”voiteluöljyä”, ”voidetta” (2.Moos.30:25), ”öljyä” (Sanalask. 27:9), ”nardusta” (Korkea veisu 1:2).
Mirhaa käytetään muun muassa mirhavoitelussa eli kirkkoon liittämisen sakramentissa, uuden kirkkorakennuksen ja alttaripöydän vihkimyksessä ja muissa tärkeissä kirkollisissa toimituksissa.
Uudessa testamentissa kallisarvoinen voide (kreik. μύρον) mainitaan Kristuksen voitelemisesssa paitsi ennen Hänen kärsimyksiään (Мatt. 26:6-13; Мark. 14:3-9; Joh. 12. 1-8; Luuk. 7:36-50), myös Hänen hautaamisensa yhteydessä, kun mirhankantajanaiset toivat sitä mukanaan Kristuksen haudalle (Luuk. 23:56). Ilmestyskirjassa mirha listataan maallisiin kalleuksiin (18:13).
300-luvun loppuun mennessä mirhan käyttö vakiintui laajalti vastakastetun kirkkoon liittämisen yhteyteen. Mirhavoitelun sakramentin (vrt. konfirmaatio läntisessä kirkossa) toimitusmuodoksi omaksuttiin vastakastetun voiteleminen pyhällä mirhalla. Mirhalla voitelemista Pyhän Hengen osallisuuden sinettinä alettiin kutsumaan krismaksi (kreik. χρῖσμα).
Jumalan läsnäoloa
Jo toisella vuosisadalla kirkkoon liittämisen sakramentissa käytetty mirha siunattiin kääntymällä rukouksessa Pyhän Hengen puoleen – kuten ehtoollislahjoja siunatessa.
Pyhittäjämarttyyri Kyprianos Karthagolainen (+258) puhuu alttarilla pyhitetystä öljystä, jolla kastetut voidellaan. Neljännellä vuosisadalla pyhän Kyrillos Jerusalemilaisen kirkon mysteerioita käsittelevissä Mystagogisissa opetuksissa korostetaan: ”Kuten Eukaristiassa pyhän Hengen kutsumisen jälkeen leipä ei enää ole tavallinen leipä, vaan Kristuksen ruumis, niin tämä pyhä mirha epiklesan jälkeen ei enää oli tavallinen – – – vaan Kristuksen ja Pyhän Hengen lahja, jossa Jumalan läsnäolo on todellista”.
400-luvun jälkeen idässä mirhan siunaamisen kaava alkoi muistuttaa eukaristian toimittamista.
Vanhin maininta erillisestä Suuren torstain toimituksesta, jossa pyhä mirha siunattiin, on syyrialaisessa Joosua Styliitan kronikassa 500-luvulta. Myöhemmin tämä perinne vakiintui niin idässä kuin lännessäkin. Perinteisesti kirkkoon liittyjät kastettiin ja liitettiin kirkkoon Suuren lauantain liturgiassa.
Pitkään mirhaa valmisteltiin ja siunattiin paikan päällä, paikallisen kirkon omiin tarpeisiin. Mirhan siunasi paikallisen kirkon päämies – usein patriarkka – joka lähetti mirhaa hiippakuntapiispoille ja nämä puolestaan seurakuntiin. Tätä tapaa noudatetaan tänäkin päivänä muun muassa Venäjän, Georgian ja Romanian ortodoksisissa kirkoissa. Näin Georgian kirkossa mirhaa valmistettiin ja siunattiin 1000-luvulta, ja Moskovassa asia tuli ajankohtaiseksi 1400-luvulla. On todennäköistä, että mirhaa valmistettiin ja siunattiin Kiovan metropoliittakunnassa vielä 1600-luvulla, sen ollessa Konstantinopolin alaisuudessa. Todisteena siitä ovat käsin kirjoitetut mirhan siunaamiskaavat.
Pitkään mirhaa valmisteltiin ja siunattiin paikan päällä, paikallisen kirkon omiin tarpeisiin. Mirhan siunasi paikallisen kirkon päämies – usein patriarkka – joka lähetti mirhaa hiippakuntapiispoille ja nämä puolestaan seurakuntiin.
Myöhaisbysanttilaisella kaudella ja osmaanien valtakunnassa mirhan valmistus ja siunaaminen loppui turkkilaisten miehittämillä alueilla, ja näitä toimituksia jatkettiin vain Konstantinopolissa. Tänä päivänä mirhan valmistus ja siunaamisoikeus liittyvät vahvasti kirkon kanoniseen hierarkiaan, rakenteeseen ja kirkolliseen itsenäisyyteen.
Vaikka mirhan valmistusmenetelmät saattavat poiketa toisistaan eri paikallisissa ortodoksissa kirkoissa, sen siunaamiskaavat ovat yhteneväiset vanhan konstantinopolilaisen menettelyn kanssa. Lisäyksenä on tullut vanhan mirhan lisääminen vastavalmistettuun uuteen erään. Vaikka bysanttilaisessa kaavassa sellaista ei ollut, näin on toimittu mm. Syyriassa, Armeniassa, Egyptissä ja 1400-luvulta lähtien Venäjällä. 1800-luvun lopussa kyseinen tapa omaksuttiin myös Ekumeenisessa patriarkaatissa.
Keitetään kolme päivää
Varhaiskristillisellä kaudella kastetut liitettiin Kirkkoon voitelemalla pelkällä oliiviöljyllä. Viimeistään 400-luvulla siihen alettiin lisätä tuoksuaineita. Mirhan resepti kehittyi hyvin monimutkaiseksi. Ns. BarberininEuhologionissa (700-800 -luku) öljyn lisäksi mainitaan 12 tuoksuainetta. Venäläisissä valmistusohjeissa niitä oli aluksi 15, öljyn ja viinin lisäksi – ja 1800-luvun lopussa jo 28 eri ainetta.
Konstantinopolissa mirhaa valmistetaan käyttäen 55 eri ainetta, kuten oliiviöljyä, valkoviiniä sekä erilaisia öljy- ja etyylipohjaisia uutteita.
Mirhan valmistus eli keittäminen kestää kolme päivää, Suuren viikon maanantaista keskiviikkoon. Ekumeenisessa patriarkaatissa mirha valmistetaan kymmenen vuoden välein tai harvemmin. Mirhan valmistuksesta vastaavat patriarkan määräämät ”mirhankeittäjät” (kreik. Κοσμήτορες Μυρεψοί), joita johtaa ”vanhin mirhankeittäjä” (kreik. ῎Αρχον Μυρεψός). Nämä vastuuhenkilöt eivät välttämättä kuuluu papistoon.
Konstantinopolissa mirhaa valmistetaan käyttäen 55 eri ainetta, kuten oliiviöljyä, valkoviiniä sekä erilaisia öljy- ja etyylipohjaisia uutteita.
Oikeus siunata pyhä mirha on tärkeä osa piispojen apostolista virkaa. Tämän vuoksi apostolista seuraantoa tunnustavissa kirkoissa mirhan saaminen on tärkeä edellytys kirkon kanoniselle toiminnalle.
Sakramentissa mirhalla tehty Pyhän Hengen sinetti yhdistää jokaisen mirhavoidellun ortodoksin paikalliseen seurakuntaan; kirkkonsa päämieheen sekä omaan patriarkkaansa – ja hänen kauttaan apostoleihin ja koko Kristuksen kirkkoon.
Apostolien työn jatkajana piispan – myös Ekumeenisen patriarkan – osallistuminen mirhan siunaamiseen painottaa hänen ydintehtäväänsä. Siihen kuuluu kirkon ykseyden rakentaminen, lujittaminen ja vaaliminen. Muiden paikallisten kirkkojen edustajien osallistuminen samaan toimitukseen todistaa maailmanlaajuisesta Kristuksen kirkon ykseydestä ja osoittaa hyvin konkreettisesti sen kanoniset rajat.
Pääkuva ylhäällä: Mirhalla on tärkeä rooli kirkkomme kanonisessa toiminnassa. Kuva: Esko Jämsä
Arkkipiispa Leo vetoaa patriarkka Kirilliin Butšan tapahtumien järkyttämänä: ”Kristuksen tähden: herätkää ja tuomitkaa tämä pahuus!”
Arkkipiispa Leo vetoaa Venäjän ortodoksisen kirkon johtoon Ukrainasta kantautuneiden kauhu-uutisten jälkeen.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Maria Hattunen | Kuva: Esko Jämsä
Venäjä on viimeisen kuukauden aikana toistuvasti osoittanut, että se ei pyri välttämään siviiliuhreja Ukrainan sodassa. Olemme seuranneet voimattomina uutisvirtaa, joka on tuonut eteemme kuvia murskaksi pommitetuista asuintaloista, sairaaloista ja kirkoista.
Tänään olemme joutuneet uutisten välityksellä näkemään ja kuulemaan jotain sellaista, mitä on vaikeaa ymmärtää todeksi. Venäjän toimet Butšassa ja muissa ukrainalaiskylissä eivät edusta enää sodan kauheuksia, vaan äärimmäistä inhimillistä pahuutta. Kuten kansainvälinen yhteisö on todennut, ne ovat sotarikoksia, joista Venäjä tulee aikanaan saamaan tuomion.
– Venäjän ortodoksisen kirkon johto on tähän asti seissyt valtiojohdon rinnalla siunaamassa tätä sotaa ja esittämässä sen jopa oikeutettuna, ”pyhänä” sotana, toteaa arkkipiispa Leo ja jatkaa:
– Nyt kirkon on korkea aika huomata, että se on kulkenut harhaan. Vetoan suoraan Moskovan patriarkka Kirilliin: muistakaa Jumalan edessä piispana ja patriarkkana antamanne lupaukset ja se, että niistä on kerran tehtävä tiliä Kaikkivaltiaan edessä. Kristuksen tähden: herätkää ja tuomitkaa tämä pahuus! Käyttäkää vaikutusvaltaanne rauhan edistämiseksi ja tehkää kaikkenne, että tämä sota päättyisi. Siihen rukoilen teille Jumalalta nöyryyttä ja viisautta.
Ukrainasta paenneet lapset vilistivät arkkipiispa Leon ympärillä ja saivat omat ikonit: ”Hyvin valoisa tapaaminen”
Arkkipiispa Leo tapasi Kuopion seudulle asettuneita Ukrainan pakolaisia 1. huhtikuuta. Samankaltaiset kokemukset yhdistävät kansojamme – ortodoksisen uskon lisäksi.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Pentti Potkonen
– Tapaamisemme oli hyvin valoisa, jopa hauska – kaikesta kärsimyksestä huolimatta, kuvailee Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo yhteisiä hetkiään ukrainalaispakolaisten kanssa.
Hän kutsui Ukrainasta paenneita lapsia, naisia ja perheitä kirkon keskustaloon yhteiseen rukoushetkeen, minkä jälkeen oli vuorossa vapaamuotoinen kahvitilaisuus. Palveluksen keskustalon Kotikirkossa toimitti seurakunnan venäjänkielisestä työstä vastaava pappi, isä Pavel Pugovkin yhdessä kanttori Sofia Laukkasen kanssa.
– Olosuhteet huomioon ottaen paikalle saapui ilahduttavan paljon väkeä. Kulkeminen tuottaa monille ongelmia, joten se on ehkä muodostunut joillekin esteeksi, kertoo arkkipiispa Leo.
Maria ja pikku-Anna arkkipiispa Leon juttusilla.
Kuopion seudulla ukrainalaispakolaiset ovat majoittuneet moniin eri paikkoihin ja osa tutuille marjatiloille, missä he ovat olleet töissä ennen sodan puhkeamista.
– Tapaamisemme oli hyvin valoisa, jopa hauska – kaikesta kärsimyksestä huolimatta.
Arkkipiispa Leo iloitsee myös siitä, että paikalle saapui pakolaisia auttavia henkilöitä. Niin lääkärin, kieltenopettajan kuin psykiatrinkin ammattitaito tulee tarpeeseen. Kuopiossa pakolaisten virta on ollut odotettua suurempi, ja heidän auttamisessaan paikallinen seurakunta ja vapaaehtoiset ovat ottaneet hyvin merkittävän roolin. Aamun Koitto kertoi Kuopion ortodoksisen seurakunnan ja vapaaehtoisten ponnisteluista ukrainalaispakolaisten hyväksi aiemmin tällä viikolla.
– Arvostan kaikkien auttajien työtä suuresti, arkkipiispa Leo painottaa.
Isä esipaimen iloitsi aivan erityisesti lasten kohtaamisesta. Hänelle tuotti vaikeuksia pitää tarkkaa lukua pikkuvieraistaan, sillä nämä olivat varsin liukasliikkeisiä.
– Lapsia vilisti siellä täällä, joten heidän lukumääräänsä on vaikea arvioida, kun ei ehtinyt laskemaan, arkkipiispa naurahtaa.
Tatjana kävi kunnioittamassa ikonia.
Lapset saivat arkkipiispalta muistoksi kukin oman triptyykin ja palmusunnuntain ikonin.
Ukrainalaisvieraat kertoivat isä esipaimenelle, mistä päin Ukrainaa he pakenivat ja millaisissa olosuhteissa.
Arkkipiispa Leolle pakolaisuus on hyvin läheinen asia henkilökohtaisestikin, sillä hänen sukujuurensa ovat pakkoluovutetussa Karjalassa. Hänen vanhempansa olivat evakkoja Salmista ja puhuivat karjalaa.
Isä esipaimen johdatti vieraansa lopuksi Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn näyttelytiloihin. Siellä hän esitteli vierailleen erityisesti Salmin Pyhän Nikolaoksen kirkosta peräisin olevaa Apostolien ikonia, jota sotilaat käyttivät sodan aikana korsun ovena. Ikonissa on vieläkin saranat.
– Esittelin vierailleni myös ehtoollismaljaa, jota oli käytetty tuhkakuppina. He olivat hyvin vaikuttuneita kaikesta, mitä kerroin heille. Samankaltaisuudet maidemme historiassa ja nykypäivässä lisäävät keskinäistä ymmärrystä. Meidän suomalaisten on helppo tuntea syvää ja vilpitöntä myötätuntoa Ukrainan kansan kärsimyksiä kohtaan.
Pääkuva ylhäällä: Rodion, Anna, Bogdan, Tatjana, Misha, Ruslam ja arkkipiispa Leo löysivät heti yhteisen sävelen.
Tämä yhteiskuva tallentui varmastikin kameran lisäksi myös paikalla olleiden sydämiin.Kahvitilaisuus oli hyvin vapaamuotoinen ja tarjosi hyvän mahdollisuuden tutustua puolin ja toisin.Rodion sai sytyttää tuohuksen Valentinan valvonnassa.
Upeita pääsiäismunia voi ihailla RIISAssa – kokoelmanäyttelyä on täydennetty
Suomen ortodoksisen kirkkomuseon RIISAn kokoelmanäyttelyä Pyhyyden portailla on täydennetty pääsiäismunilla.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Suomen ortodoksinen kirkkomuseo RIISA/Teresa Töntsi | Kuva: Harri Peiponen
Tapa juhlistaa ortodoksien suurinta juhlaa pääsiäismunin sisältää ylösnousemisen symboliikkaa; kuten munan kuollut kuori kätkee sisäänsä uuden elämän, myös Kristuksen hauta kätki sisäänsä ylösnousemisen ihmeen.
Koriste-esineiksi valmistettujen pääsiäismunien tekniikoilla ja käytettyjen materiaalien kirjolla ei ole rajaa. Munia valmistetaan mm. kivestä, posliinista, lasista, puusta, muovista ja tekstiileistä. Niitä koristellaan maalaamalla, värjäämällä, kirjomalla, kaivertamalla ja liimaamalla. Koristeaiheiksi ovat vakiintuneet kasviaiheet, ornamenttikuviot, ikonit ja pyhäköt. Perinteisesti pääsiäismuna koristetaan kreikan tai venäjän kirjaimilla XA tai XB, joihin on kiteytetty ortodoksinen pääsiäistervehdys: Kristus nousi kuolleista!
Ensimmäistä kertaa RIISAssa esillä oleva pääsiäismunanäyttely on koottu lähivuosina karttuneista kokoelmista: kirkkomuseon, arkkipiispa Leon, sisar Teresa Jezl’n ja keräilijä Risto Vilhusen kokoelmasta.
Ikonin kaunistajat -näyttely avautuu
Pyhät kuvat eli ikonit ovat keskeinen osa ortodoksista kirkkotaidetta. Ne ovat löytäneet tiensä kirkoista ja kodeista myös museoihin ja näyttelyihin. Jälkimmäisissä on harvemmin nähty ikonia suojaavia ja koristavia riisoja ja tekstiilejä. Kuitenkin aina 1900-luvun alkupuolelle ne kuuluivat oleellisesti ortodoksiseen esineelliseen kulttuuriperintöön. Ikonit puettiin arvokkaisiin metalleihin ja tekstiileihin: riisa oli ikään kuin ikonin arvokas vaate.
RIISAn näyttely Ikonin kaunistajat (8.4.2022 – 7.1.2023) nostaa esiin ikoneihin liittyvää kulttuuriperintöä, joka kertoo monipuolisesta taideteollisuudesta ja käsityötaidosta. Käsityöläismestarien verstaissa valmistetut hopeavaipat on koristeltu taidokkain kuvioin, jalo- ja korukivin sekä helmin. Käspaikat ja ikoniliinat puolestaan kuvaavat edelleen elinvoimaista tekstiilitraditiota, joka tunnetaan niin Suomessa kuin Itä-Euroopassa, Ukrainassa ja Venäjällä.
Esillä olevat riisat, ikoniliinat ja käspaikat ovat RIISAn kokoelmista. Kaikki riisat ja ikoniliinat on pelastettu talvi- ja jatkosodan aikana Karjalan ja Petsamon seurakunnista ja luostareista. Museon käspaikkakokoelmaan kuuluu vanhoja ja uusia tekstiilejä Suomesta ja eri puolilta Eurooppaa. Ukrainalaiset käspaikat ovat näyttelyssä oma kokonaisuutensa.
Pääkuva ylhäällä: Ikoniaiheet, kuten Kristus, Jumalansynnyttäjä ja enkelit, tulivat kuvakerrontaan 1800-luvun puolivälissä. Toisinto pyhittäjä Andrei Rublevin ikonista Pyhästä Kolminaisuus tai Abrahamin vieraanvaraisuus. Kuva: Harri Peiponen.
– Ukrainalaispakolaiset ovat kokeneet viime viikkojen aikana todella järkyttäviä asioita, ja he kaipaavat monenlaista apua. Suomen ortodoksinen kirkko on yksi avaintekijä nyt saapuvien pakolaisten tukiverkostossa, sillä suuri osa tulijoista on ortodokseja, ja me ymmärrämme myös heidän hengellisiä ja kulttuurisia tarpeitaan. Perheiden mukana on esimerkiksi tullut maahan lapsia, joita ei ole ehditty kastaa ja monet ovat myös menettäneet läheisiään ilman, että heidän puolestaan olisi toimitettu asianmukaisia muistopalveluksia. On etuoikeus saada palvella heitä tässä tilanteessa, toteaa Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo.
Monet ortodoksiauttajat kokevat materiaalisen avun antamisen tärkeäksi myös historiallisista syistä.
– Hyvin monien ortodoksien sukutaustasta löytyy evakkoaikaan liittyviä syrjinnän ja vieroksunnan kokemuksia. Nyt tulevien auttaminen saattaa olla monille tavallaan korjaava kokemus. Jotkut haluavat puolestaan yksinkertaisesti tehdä, kuten toivoisivat itselleen tehtävän.
Aloitetaan tutustumalla
Suomen ortodoksiset seurakunnat ovat jo aiemmin olleet hyvin monikulttuurisia, joten valmiudet ukrainalaisten vastaan ottamiseen ovat erinomaiset. Kirkossa valmistellaan parhaillaan myös yhden ukrainankielisen papin palkkaamista erityisesti tätä työtä varten.
Eri puolilla Suomea on jo nyt luotu hyvät kontaktit seurakuntien alueille saapuneisiin pakolaisiin. Paikallisilta yhteisöiltä kysytään kuitenkin nyt myös malttia.
– Juuri maahan saapuneet ovat henkisesti ja fyysisesti väsyneitä. Rukoillaan siis yhdessä, syödään yhdessä ja aloitetaan tutustumalla. Avataan kaikki ovet, mutta annetaan tulijoiden myös levätä ja löytää paikkansa uudesta seurakuntayhteisöstään rauhassa, ajan kanssa, tähdentää arkkipiispa Leo.
Parhaillaan Kuopiossa oleva arkkipiispa Leo haluaa itsekin tavata seudulle asettuneita ukrainalaisia ennen paluutaan Helsinkiin. Hän on esittänyt heille seurakunnan toimijoiden kautta kutsun kirkon keskustaloon (Karjalankatu 1) perjantaina kello 10 yhteistä rukoushetkeä varten.
Palveluksen keskustalon Kotikirkossa toimittaa seurakunnan venäjänkielisestä työstä vastaava pappi, isä Pavel Pugovkin yhdessä kanttori Sofia Laukkasen kanssa. Lopuksi arkkipiispa tapaa vieraitaan vapaamuotoisesti kahvitilaisuuden merkeissä. Vieraille on varattu myös mahdollisuus tutustua ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn näyttelyihin.
Pääkuva ylhäällä:
– Juuri maahan saapuneet ovat henkisesti ja fyysisesti väsyneitä. Rukoillaan siis yhdessä, syödään yhdessä ja aloitetaan tutustumalla. Avataan kaikki ovet, mutta annetaan tulijoiden myös levätä ja löytää paikkansa uudesta seurakuntayhteisöstään rauhassa, ajan kanssa, tähdentää arkkipiispa Leo.
Hänen Kaikkipyhyytensä, ekumeeninen patriarkka Bartolomeos vieraili 29.3.2022 roomalaiskatolisen kirkon seminaaritalolla Varsovassa yhdessä roomalaiskatolisen arkkipiispan, Stanislaw Gondeckin,kanssa. Patriarkka tapasi pakolaisia Ukrainasta eli naisia, lapsia ja perheitä.
– Olemme teitä lähellä koettelemuksissa ja rukouksessanne, painotti patriarkka Bartolomeos.
Patriarkka Bartolomeos jakoi myös henkilökohtaisesti pieniä lahjoja ukrainalaisille pakolaisille. Tapaaminen päättyi lyhyeen rukoukseen maailman rauhan puolesta.
Kuva: fosfanariou.gr
Patriarkka Bartolomeos keskusteli pakolaisten kanssa kuullakseen, millaisia ongelmia heillä on ja miten hän voisi olla avuksi. Patriarkan kohtaaminen lasten kanssa oli liikuttava. Hän sanoi, että on mahdotonta ajatellakaan, millaisen katastrofin tämä tuhoisa hyökkäys on aiheuttanut Ukrainan kansalle ja maailmanlaajuisesti.
Patriarkka sanoi, että hänen kokemuksensa viimeiseltä kahdelta päivältä on ollut sydämeenkäyvä. Patriarkka totesi myös ymmärtäneensä vierailunsa aikana, että monesti on tilaa vain kyynelille. Hänen mukaansa hiljaisuus on monesti ainoa sopiva vastaus. Usein voimme vain jakaa toisille voimaa kosketuksesta, lohtua – tai vain olla jonkun kanssa.
Seurakunta riensi apuun, kun Ukrainan pakolaisia alkoi virrata Kuopioon: ”Autossani on vaippoja ja vaatteita”
Ukrainalaispakolaisten määrä yllätti viranomaisetkin. Seurakunnan työntekijöiden ohella myös vapaaehtoisten panos on merkittävä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Aleko Gvelesiani, Bozhkon perheen oma albumi, Kaj Appelberg, Natalia Nikkanen
Kuopion ortodoksisen seurakunnan kanttori Sofia Laukkanen on ”toiminut nyt kolme viikkoa adrenaliinilla”. Kahdeksan lapsen äiti on organisoinut kuumeisesti apua ukrainalaispakolaisille.
– Autossani on vaippoja ja vaatteita, Laukkanen naurahtaa.
Sama pätee varmasti moniin muihinkin seurakunnan ja kirkon keskushallinnon työntekijöihin sekä vapaaehtoisiin.
Kuopiossa pakolaisten virta on yllättänyt viranomaisetkin.
Alkuaikojen suurena ongelmana on ollut se, että viranomaisavun piiriin päästäkseen pakolaisilta edellytetään rekisteröitymistä poliisilaitoksella ja vastaanottokeskuksessa. Ukrainan kriisin alkuviikoilla rekisteröityminen oli ruuhkautunut.
– Ukrainalaispakolaiset asuvat Kuopion seudulla pitkälti yksityisissä kodeissa vapaaehtoisten auttajien luona. Pohjois-Savon päivystyksen kautta hätämajoitukseen ohjattiin muutama perhe viime viikosta lähtien. Kun yhdelle perheelle löytyi asunto, niin siihen kerättiin huonekalut Kuopio Puskaradion kautta. Perheitä ei voi majoittaa tyhjään asuntoon, vaan elämiseen tarvitaan arjen tavaroita aina pyykkitelineestä alkaen, Laukkanen kertoo.
Kiovalaisperhe isä Vladislav, äiti Oksana sekä lapset Sasha, Sofia ja Inna ottivat tämän kuvan ennen sodan alkua kotikaupungissaan. Nyt Sasha-pojalle on hankittu kuntosalikortti, ja painiseuraa etsitään parhaillaan. Kuva: Bozhkon perheen oma albumi.
Kuopion ortodoksisen seurakunnan kanttori Sofia Laukkanen on ”toiminut nyt kolme viikkoa adrenaliinilla”. Kahdeksan lapsen äiti on organisoinut kuumeisesti apua ukrainalaispakolaisille.
Avun tarpeet ovat hyvin konkreettisia.
– Pakolaisille on järjestetty seurakuntasalilla ruokailumahdollisuus, ja tähän saakka ruokailijoita on ollut päivittäin 30-40. Yhtenä päivänä heitä lienee ollut noin sata.
Lämpimän lounaan ja ruoka- ja hygieniatarvikekassien lisäksi Kuopion ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalilla on pakolaisille tarjolla wifi-yhteys.
– Isät ovat puolustamassa maataan, ja perheiden äidit ja lapset yrittävät saada heihin yhteyttä. On hyvin raskasta, jos läheistään ei tavoita. Monilla pakolaisilla tuntuu olevan ajatus, että vielä kerran he palaavat kotiin Ukrainaan ja alkavat rakentaa maataan uudelleen.
Seurakuntasalilla viihdytään myös ruokailun jälkeen.
– Pakolaiset jäävät mielellään oleskelemaan seurakuntasalille se aukiolon ajaksi: siellä on seuraa, ja lisäksi olemme tuoneet sinne muun muassa villalankoja, jotta halukkaat voivat kutoa, ja leluja lapsille.
Seurakunnan tarjoama wifi-yhteys on tärkeä toisestakin syystä.
– Lapset ovat voineet seurata etäopetusta Ukrainasta. Osaa lapsista hiukan pelottaa mennä suomalaiseen kouluun. Ennen kouluun menoa täytyy olla rekisteröitynyt vastanottokeskukseen ja käydä terveystarkastuksessa. Laukkanen sanoo.
– On hyvin vaikeaa arvioida, miten paljon pakolaisia apumme piirissä tarkalleen ottaen on, koska heitä tulee koko ajan lisää.
Seurakuntasali on avoinna maanantaista perjantaihin kello 9-14.
– Siellä on tarjolla ruokaa sekä hygieniatarvikkeita ja vaippoja, joita saa vapaasti noutaa. Nyt ruoka-apu on pyörinyt vapaaehtoisten voimin, mutta lisäapua tarvitaan. Olisi oleellista löytää kielitaitoinen henkilö tai henkilöitä.
Laukkasen puhelin soi jatkuvasti, ja hän on ollut yhteydessä muun muassa Kuopion kaupungin sosiaalipäivystykseen ja poliisilaitokselle saadakseen viranomaisohjeita.
– En missään nimessä halua arvostella viranomaisia, vaan tämä tilanne on yllättänyt meidät kaikki. Onneksi saamme ohjeita ja teemme yhteistyötä viranomaisten kanssa, Laukkanen korostaa.
Ukrainan pakolaisia osallistui sunnuntaina sekä jumalanpalvelukseen että kirkkokahveille Kuopiossa. Isä Pavel Pugovkin rukoilee ennen pöydän antimien nauttimista. Kuva: Natalia Nikkanen
Kirkkopalvelujen koordinaattori Sirpa Okulov kertoo, että Suomen ortodoksisen kirkon palvelukeskuksesta on tehty soittokierros eri seurakuntiin.
– Kuopion tilanne on haastavin. Tänne on tullut paljon omatoimisia ihmisiä johtuen siitä, että 50 kilometrin säteellä on runsaasti marjatiloja, joissa ukrainalaiset ovat työskennelleet.
– Isät ovat puolustamassa maataan, ja perheiden äidit ja lapset yrittävät saada heihin yhteyttä. On hyvin raskasta, jos läheistään ei tavoita.
Monet ukrainalaispakolaiset ovatkin hakeneet turvaa tutuilta tiloilta.
Myös Okulovin kertoman perusteella voi päätellä, että Kuopion viranomaiset ovat yllättyneet pakolaisvirran nopeasta kiihtymisestä.
– Vieläkään ei ole pakolaisten vastaanottokeskus pystyssä. Kuopion ortodoksinen seurakunta on jo pari viikkoa etsinyt majoituksia, antanut lämmintä ruokaa ja jakanut ruoka- ja hygieniatarvikkeita. Tiistaina salilla kävi noin 100 ukrainalaista ruokailijaa tai ruoan hakijaa.
– Kirkon keskustalon ihmisiä on luvattu talkooapuun muutamaksi tunniksi per päivä, Okulov kertoo.
Samoin kirkon keskushallinnossa työskentelevillä työntekijöillä on mahdollisuus osallistua pakolaisten auttamiseen työajalla, kunhan asiasta sopii esimiehen kanssa.
Kuopion seudun lähin vastaanottokeskus on Mikkelissä. Okulov tuo esiin myös ukrainalaispakolaisten kulkemiseen liittyvät ongelmat.
– Kuopion pakolaisten pitäisi ilmoittautua Mikkeliin. Vastaanottokeskus sijaitsee seitsemän kilometrin päässä juna-asemalta, ja avun tarvitsijat ovat vanhoja ihmisiä tai perheitä, joilla on pieniä lapsia. Olen yrittänyt saada virkailijaa tulemaan Kuopioon. Muualla seurakunnat antavat tällä hetkellä lähinnä hengellistä apua. Täällä Kuopiossa ortodoksinen seurakunta on ainoa lämpimän ruuan jakaja. Kaupungilla on muutama muu jakelupiste, josta saa vaatteita, leluja ja huonekaluja. Pyrimme neuvottelemaan jatkosta SPR:n ja evankelis-luterilaisen seurakunnan kanssa. Kuopio on palkannut koordinaattorin hoitamaan ruoan jakelua, Okulov kertoo.
Monilla pakolaisilla tuntuu olevan ajatus, että vielä kerran he palaavat kotiin Ukrainaan ja alkavat rakentaa maataan uudelleen.
Kuopion kaupungin maahanmuuttokoordinaattori Jouko Miettinen kertoo, että kaupunki on hahmotellut eri toimintavaihtoehtoja pakolaisiin liittyen jo ennen tilanteen eskaloitumista.
– Yllättävää on ollut se, mihin suuntaan tilanne kehittyy ja kuinka nopeasti. Tilanne on nyt kuitenkin hallussa niin hyvin kuin mahdollista, ja loppuviikosta Kuopioon on määrä avata 200-paikkainen vastaanottokeskus. Suunnitteilla on siis tarjota nimenomaan asuntoja, ei yhtenäistä suurta tilaa.
Miettisen tietojen mukaan poliisille on rekisteröitynyt satoja pakolaisia Kuopion seudulla.
– Olen tietoinen siitä, että Kuopion ortodoksisella seurakunnalla on ollut iso rooli pakolaisten auttamisessa, Miettinen sanoo.
Myös Kuopion ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Timo Honkaselkä kertoo, ettei seurakunnan avun piirissä olevien pakolaisten tarkkaa määrää tiedetä.
– Kuopiossa vapaaehtoiset ovat järjestäneet arkisin seurakuntasalilla keittolounaan, ja tarjolla on ollut mukaan otettavaksi hygieniatuotteita ja kuivaruokaa. Kävijöitä on kymmeniä päivässä. Vapaaehtoiset ovat myös aloittaneet suomen kielen opetuksen.
Seurakunnan vapaaehtoisten voimin järjestetylle suomen kielen kurssille osallistui maanantaina noin 40 oppilasta, jotka puhuvat entuudestaan joko ukrainaa tai venäjää. Tavoitteena on välittää opiskelijoille sellainen suomen taito, jolla he selviytyvät arkipäivän tilanteista. Pääopettaja toimii Lea Myllylä ja toisena opettajana hänen miehensä Eino Myllylä. Kuva: Kaj Appelberg
Myös pakolaisten hengellisistä tarpeista on pyritty huolehtimaan.
– Jumalanpalveluksista on tiedotettu, ja niissä onkin käynyt pakolaisia. Seurakunnassa on neljä työntekijää, joiden äidinkieli on venäjä. Heidän kanssaan pakolaiset ovat voineet keskustella.
Seurakunta on pyytänyt ruokalahjoituksina pakolaisapua varten etenkin riisiä, vauvan- ja lastenruokia, makaronia, tomaattimurskaa, liha- ja kanasäilykkeitä sekä lasten, naisten sekä miesten shampoota ja suihkugeeliä. Apua voi tuoda keskiviikosta perjantaihin kello 10-14 välillä Kuopion seurakuntasaliin (Snellmaninkatu 8).
Yksityiset ihmiset ovat antaneet myös rahalahjoituksia.
– Seurakunta on osallistunut ruoka- ja hygieniatuotteiden ostamiseen sekä muualla seurakunnan alueella kuin Kuopiossa on jonkin verran annettu ruokakauppaan lahjakortteja, isä Timo kertoo.
Vapaaehtoisvoimin järjestettävälle suomen kielen kurssille osallistui maanantaina 40 henkilöä. Pääopettajana toimii juuri eläkkeelle jäänyt lehtori Lea Myllylä ja toisena opettajana on hänen miehensä Eino Myllylä.
Nämä kirkkokahvit nautittiin Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa viime sunnuntaina. Kuva: Natalia Nikkanen
Viikon 13 aukioloajat ja ohjelma Ukrainan pakolaisille Kuopion seurakunnassa:
Дорогі українці!
Зал православної парафії міста Куопіо Snellmaninkatu 8 відчинений:
Пн 28.3 9-14
Вт 29.3 9-14
Ср 30.3 9-14
Чт 31.3 9-14
Пт 1.4 9-14
Нд 11.30 -14
В зазначені години ви можете отримати їжу та необхідні засоби гігієни. Об 11 годині пропонується безкоштовний обід.
Курс фінської мови:
Пн 28.3 12-13.30
Ср 30.3. 12-13.30
Пт 1.4. 12-13.30
Расписание деятельности для беженцев из Украины в православном приходе Куопио, Snellmaninkatu 8 Kuopio.
Приходской зал открыт:
Пн 28.3 9-14
Вт 29.3 9-14
Ср 30.3 9-14
Чт 31.3 9-14
Пт 1.4 9-14
Вс 11.30 -14
Дополнительная информация
В это время вы можете получить еду( сухой паёк) и средства гигиены, бесплатный обед подаётся примерно в 11 часов.
Курс финского языка будет:
Пн 28.3 12-13.30
Ср 30.3. 12-13.30
Пн 1.4. 12-13.30
Добро пожаловать!
Контактна особа Sofia Laukkanen, тел. 040 195 0044 (фінська, англійська, російська)
Pääkuva ylhäällä: Kuopion ortodoksisen seurakunnan kanttori Sofia Laukkanen (keskellä) on toiminut jo kolme viikkoa ukrainalaispakolaisten yhteyshenkilönä. Kuvassa ukrainalaisten ystäviemme kanssa on myös seurakuntalaisia, vapaaehtoisia samoin kuin isä Johannes Hätinen ja metropoliitta Panteleimon. Seurakuntasalista on tullut monien pakolaisten tukikohta ja henkireikä. Kuva: Aleko Gvelesiani
Hiljaisuuden retriitissä saa pysähtyä luonnon rauhaan ja lähestyä Jumalaa pieninkin askelin
Hiljaisuuden retriitti on oiva mahdollisuus kerätä voimia. Aamun Koitto kokosi tietoja lähiaikojen ortodoksisista retriiteistä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Mari Vainio, Jaana Nykänen
Monen mielessä siintää näinä aikoina paitsi rauhoittuminen kiireisestä arjesta, myös tarve saada tukea hengellisyydestä ja omasta uskosta. Aamun Koitto kokosi tietoja lähiaikojen ortodoksisista retriiteistä.
Helsingin ortodoksinen seurakunta on jo pitkään järjestänyt hiljaisuuden retriittejä kaksi kertaa vuodessa, yleensä suuren paaston ja joulupaaston aikaan.
– Meidän retriitteihimme osallistuvat etenkin työikäiset ihmiset, jotka tarvitsevat rauhoittumista arkisen kiireen keskellä. Osallistujista suurin osa on ortodokseja, mutta hiljaisuuden retriitit ovat kaikille avoimia. Niille on osallistunut luterilaisia ja sellaisia, jotka eivät kuulu kirkkoon lainkaan. Arvioisin, että muita kuin ortodokseja on ehkä kymmenisen prosenttia, sanoo diakoniatyöntekijä Kari Hartikka Helsingin ortodoksisesta seurakunnasta.
Hartikka on toiminut retriittivastaavana vuodesta 2008, ja retriitit järjestetään perinteisesti Lopella Kaunisniemen leirikeskuksessa. Seuraava Helsingin ortodoksisen seurakunnan järjestämä retriitti järjestetään 10.-13. marraskuuta. Retriittien päiväohjelma koostuu jumalanpalveluksista ja yhteisistä aterioista, ja paikalla on pappi ja kanttori.
– Rauhoittumisen lisäksi osallistujia kiehtovat erilaiset jumalanpalvelukset, joita ei seurakunnissa toimiteta ihan joka päivä. Aamu- ja ehtoopalveluksen, vigilian ja liturgian lisäksi voidaan toimittaa esimerkiksi Jeesuksen rukous, panihida ja kiitosakatistos, Hartikka kertoo.
Retriitin hinta on Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenille 75 euroa ja muille 120 euroa.
Retriitin kautta kirkon jäseneksi
Kari Hartikan mukaan retriiteistä saatu palaute on ollut valtaosin positiivista.
– Osallistuja on saattanut jopa liittyä kirkkoon – tai tulee aina uudelleen. Retriiteissämme käykin vakioporukkaa, jotka haluavat vaihtaa kuulumisia keskenään. Kuulumiset on hyvä vaihtaa ennen hiljaisuuden alkamista torstai-illan akatistoksen jälkeen, tai hiljaisuuden päätyttyä sunnuntain liturgian jälkeen. Periaate on, että leirialueella ei jutella hiljaisuuden aikana lukuunottamatta papin kanssa käytäviä kahdenkeskisiä keskusteluja, Hartikka sanoo.
Tapaamisajat papin kanssa varataan yleensä etukäteen. Lisäksi on tarvittaessa toimitettu katumuksen sakramentti ja sairaanvoitelu – jälkimmäinen tosin lyhennetyssä muodossa, sillä täysimittaisena toimitus on varsin pitkä. Myös muiden järjestäjien ortodoksisissa retriiteissä on yleensä mahdollisuus keskusteluun papin kanssa, ja toisinaan sovitusti myös katumuksen sakramenttiin.
– Suosittelen ortodoksista hiljaisuuden retriittiä erityisesti henkilölle, joka harkitsee kirkkoon liittymistä. Retriitissä pääsee tutustumaan lyhyessä ajassa erilaisiin palveluksiin, ja keskustelu papin kanssa on mahdollista, Hartikka sanoo.
Lisähoukutuksena toimii perinteinen sauna ja talvisaikaan avantouintikin on mahdollista.
Kesän hiljaisuutta Utössä, Valamossa ja Sofiassa
Hiukan toisenlaisissa maisemissa alkaa Mari Vainion ja Eija Nurmion ohjaama ortodoksinen hiljaisuuden retriitti Utön saarella 12. toukokuuta. Retriitti kestää 15. toukokuuta saakka.
Utön retriitin toinen ohjaaja Mari Vainio kuvailee saaren tunnelmaa näin:
”Saaren avara maisema, sen kalliot ja meren rannat kutsuvat läsnäoloon. Anna katseen kantaa kauas, kulje hiljalleen saaren poluilla ja poukamilla. Saaren pieni kappeli kutsuu rukoukseen.”
Sekä Vainiolla että Nurmiolla on jo vuosien kokemus hiljaisuuden retriittien ohjaamisesta. Utön retriitin ohjelmaan kuuluu ortodoksisia rukoushetkiä, hiljaisuutta tukevia virikepuheita ja ulkoilua. Retriitissä toimitetaan myös liturgia ja kiitosakatistos. Mukana hiljentymässä ovat niin ikään isä Kimmo Kallinen Helsingin ortodoksisesta seurakunnan ja kanttorina Antti Narmala.
Torstaista sunnuntaihin kestävän retriitin hinta on täysihoidolla 335-490 euroa per henkilö majoituksesta riippuen. Ilmoittautuminen ja lisätietojen kysyminen hoituvat sähköpostitse: hiljaisuudenretriitit@gmail.com. Retriitin järjestää T:mi Luovuuden levossa.
Ortodoksisia hiljaisuuden retriittejä järjestää myös Valamon luostari, missä isä Risto Käyhkön ja TT Juha Riikosen ohjaama hiljaisuuden retriitti järjestetään 11.-15. toukokuuta. Ilmoittautuminen päättyy 27. huhtikuuta, mutta kurssipaikkoja voi tiedustella ilmoittautumisajan päätyttyäkin. Majoitus on järjestetty yhden hengen huoneessa opistohotellissa, ja retriitin hinta on 400 euroa henkilöltä. Ilmoittautumislomake on täytettävissä Valamon luostarin verkkosivuilla (Avaa uuden sivuston).
Retriitin aikana on mahdollisuus keskustella luottamuksellisesti papin kanssa. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat voivat osallistua myös katumuksen sakramenttiin ja ehtoolliseen.
Hiljaisuuden retriittiin voi osallistua myös Sofian kulttuurikeskuksessa 10.-12. kesäkuuta. Merellisissä maisemissa järjestettävä retriitti koostuu muun muassa hiljaisuuden sanoista ja rukoushetkistä. Yhteisen ohjelman lisäksi osallistuja voi hiljentyä Pyhän Sofian kappelissa tai pienessä Pyhän Maria Pariisilaisen tsasounassa, minkä lisäksi voi vierailla Sofian taidenäyttelyssä.
Retriitin hinta on 315 €, ja se sisältää ohjelman, ateriat ja kahden yön majoituksen yhden hengen huoneessa. Vapaita paikkoja voi tiedustella vielä ilmoittautumisajan päätyttyä. Ohjaajina tässäkin retriitissä toimivat Eija Nurmio ja Mari Vainio, ja lisätietoja saa sähköpostitse osoitteesta: hiljaisuudenretriitit@gmail.com.
Kuuntele
