Sakramentaalisessa mielessä piispa on apostolisen tehtävän jatkaja. Hallinnollisesti hän on hiippakuntansa tai johtamansa paikalliskirkon päämies, ja alaistensa papiston ja kirkon työntekijöiden esimies. Siksi kaikki kirkon hallintoon ja henkilöstöön liittyvät päätökset, kuten virkoihin asettamiset, panee täytäntöön se piispa, kenen hiippakunnan alueella kyseinen henkilö toimii. Mikäli kyseessä on kirkolliseen virkaan asettaminen, eli se koskee kleerikkoa (Avaa uuden sivuston), niin se toimitetaan liturgian aikana kirkossa, koko kirkkokansan todistaessa tapahtumaa.

Ortodoksisen kirkon käytännön mukaan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kirkollisiin virkoihin asettaminen tai ansioituneen papiston jäsenen palkitseminen työnsä tunnustamiseksi toimitetaan liturgian pienessä saatossa. Tällöin kleerikko tuodaan kirkon keskellä piispainkorokkeella seisovan piispan eteen.  

Siellä piispa siunaa uuteen virkaan asetettavan tai palkitsemansa kleerikon, ja lukee tilanteeseen sopivan rukouksen. Usein toimitukseen liittyy tiettyjen tunnusesineiden ojentaminen vasta-asetetulle viranhaltijalle, kuten esimerkiksi igumenin risti, mitra ja sauva Valamon luostarin johtajaksi asettamisessa. 

Liturgian aikana, pienessä saatossa Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni lukee luostarin johtajaksi asettamisrukouksen:

”Valtias Herra, meidän Jumalamme, joka olet uskollinen lupauksissasi etkä kadu armolahjojasi. Sinä kutsut pyhällä kutsulla luotusi ja kokoat palvelijasi taivaalliseen hallintoosi. Anna heidän kanssaan myötävaikuttaen voima tälle palvelijallesi, arkkimandriitta Mikaelille, palvelemaan pyhää kirkkoasi Kristuksen kirkastumisen luostarin igumenina. Lisää hänessä vanhurskaan kilvoittelun kullekin tuottamaa hedelmää Sinun hyvyytesi mielihyväksi. Saata meidän sielumme hyvään järjestykseen ja rauhan tilaan tukemaan toinen toistamme todellisessa ja vilpittömässä nöyryydessä. Ja lahjoita meille kaikille taivaallinen valtakuntasi, ainosyntyisen Poikasi, Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armosta ja ihmisrakkaudesta. Hänen ja Pyhän Hengen kanssa Sinä olet kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen.

Näin asetetaan ja siunataan arkkimandriitta Mikael Kristuksen kirkastumisen luostarin igumenin tehtävään Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” 

Kirkkokansan puolesta kuoro vastaa piispalle: ”Aamen”. Tämän jälkeen Valamon luostarin igumenin virkaan asetettu arkkimandriitta Mikael saa hiippakuntapiispaltaan igumenin ristin ja mitran. Piispa antaa igumenin ristin ja lausuu: ”Aksios (Avaa uuden sivuston)!” (suom. otollinen). Kuoro vakuuttaa kirkkokansan puolesta kolmikertaisesti: ”Aksios, aksios, aksios!”

Piispa antaa mitran ja toteaa uuden igumenin olevan otollinen, minkä kirkkokuoro vahvistaa. Tämän jälkeen liturgian toimittaminen jatkuu tavanomaista kaavaa noudattaen. Jumalanpalveluksen aikana vastavalittu Valamon luostarin johtaja seisoo alttaripöydän edessä, liturgiaa toimittavan metropoliitta Arsenin oikealla puolella.

Veljestön hänelle osoittamaan luottamukseen nojaten ja piispan siunauksella igumeniksi valittu ja asetettu on luostarinsa johtaja, jonka keskeinen tehtävä on ohjata kilvoittelijoita pelastukseen johtavalle polulle. Igumeni on veljestönsä paimen siinä, missä piispa on hiippakuntansa tai kirkkonsa esipaimen. Sen merkkinä igumeni käyttää luostarissaan paimensauvaa – piispan tavoin.

Jumalanpalveluksissa luostarin johtajan käyttämä sauva on koristeellinen, ja siinä voi olla kangasliina, joka suojaa kantajan kättä pohjoisen kylmissä olosuhteissa. Jumalanpalveluksen päätyttyä igumenin sauva asetetaan ikonostaasin Kuninkaan ovien oikealle puolelle, Kristuksen ikonin eteen. Luostarin johtajan ollessa matkoilla sauva poistetaan näkyviltä.

Kirkon ulkopuolella igumeni käyttää lähinnä kävelykeppiä muistuttavaa yksinkertaista sauvaa. On muistettava, että niin piispan kuin igumeninkin kohdalla sauva on vallan ja auktoriteetin merkki. Kuitenkin igumeni toimii piispansa alaisuudessa, joten hän saa oman sauvansa piispaltaan virkaansa asettamisen yhteydessä. Kun piispa ojentaa sauvan luostarin johtajalle, hän samalla sinetöi veljestön päätöksen, ja delegoi vasta-asetetulle luostarin johtajalle osan omasta vallastaan hiippakunnan esipaimenena.

Koska talossa on harvemmin enemmän kuin yksi isäntä, niin piispan toimittaessa jumalanpalvelusta luostarin kirkoissa palvelukseen osallistuva igumeni ei käytä omaa sauvaansa.

Suomessa mitra (Avaa uuden sivuston) (kreik. μίτρα) eli piispanhiippa on ortodoksisessa kirkossa kupumainen, melko kookas, koristeltu piispan tai luostarin johtajan liturgiseen asuun kuuluva päähine. Alun perin mitra tarkoittaa kruunua, jonka tehtävä on muistuttaa kantajaansa Kristuksesta Kuninkaasta, Hänen orjatappurakruunustaan sekä kilvoittelijoiden kruunaamisesta Jumalan valtakunnassa Kristuksen ja Hänen kirkkonsa hääjuhlassa (Matt.22:1-14). Muissa paikallisissa ortodoksissa kirkoissa mitran käyttöoikeus myönnetään pitkään kirkon hyväksi työtä tehneille, ansioituneille arkkimandriitoille ja rovasteille. 

Aikoina, jolloin Suomi ja Laatokan Valamon luostari kuuluivat Venäjän valtakuntaan, oli vakiintunut tapa, että Venäjän merkittävien luostarien johtajat saivat käyttää mitraa jumalanpalveluksissa. Valamon Kristuksen kirkastumisen luostari on erittäin tunnettu ja tärkeä ortodoksinen hengellinen keskus Pohjoismaissa. Siksi sen igumenit käyttivät jumalanpalveluksissa mitraa. On muistettava, että Valamon luostarin johtajankin kohdalla kyseessä on virkaan liittyvä asia, ei kirkollinen tunnustus henkilökohtaisista ansioista tai saavutuksista.

Liturgian päätyttyä Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni pitää virkaan asetetulle igumenille opetuspuheen ja antaa igumenin sauvan.

Pääkuvat ylhäällä 1: Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ripustaa igumenin ristin arkkimandriitta Mikaelin kaulaan.

Aamun Koitto jullkaisee alla Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leon puheen vastavihitylle Haminan piispa Sergeille. Piispaksi vihkiminen ja liturgia toimitettiin sunnuntaina 16.1.2022 Uspenskin katedraalissa.

”Kristuksessa rakas kanssapalvelija!

Tämä piispansauva on paimensauva, piispan apostolisen paimentehtävän merkki. Kätten päällepanemisen kautta tämä armo ja tehtävä on nyt Sinulle annettu.

Jo vuosikymmenien ajan olet palvellut kirkkoamme: valmistuit Kuopion pappisseminaarista pappiskandidaatiksi vuonna 1988 ja Joensuun yliopistosta ortodoksisen uskonnon aineenopettajaksi 1990. Samana vuonna saavuit kuuliaisuusveljeksi Uuden Valamon luostariin, jossa Sinut vihittiin 1992 munkiksi ja samana vuonna myös diakoniksi. Pappina olet palvellut jo miltei kolme vuosikymmentä. Valamon luostarin johtajana toimit yli 20 vuotta, ja olet tämän pitkäaikaisen tehtäväsi myötä vieraillut jo useimmissa hiippakuntamme seurakunnissa ja pyhäköissä sekä ollut mukana niin vierailuilla toisiin ortodoksisiin paikalliskirkkoihin kuin myös tervehdyskäynneillä patriarkkamme luona. Vuosien varrella olet ehtinyt tutustua oman kirkkomme nuoriin ja moniin muihinkin kirkkomme jäseniin, ja olet myös pitkään toiminut rippi-isänä.

Olet laaja-alaisesti nähnyt kirkkomme työtä kirkolliskokousedustajana vuosikymmenten ajan, sekä toiminut Valamon opiston johtokunnan jäsenenä ja Ortodoksisten Pappien Liiton ja eri järjestöjen ja säätiöiden hallituksissa. Valamo-kustannuksen julkaisutoiminnan kautta tunnet hyvin myös julkaisutyötä. Näin apulaispiispan tehtäviin kuuluvat eri osa-alueet ovat suurilta osin monin tavoin jo entuudestaan Sinulle tuttuja. Kiitettävää on halusi avata kirkollisen elämän ovia ihmisille, ja oletkin sanonut toivovasi tapaavasi seurakuntalaisia ja tutustuvasi työssäsi uusiin ihmisiin.

Yksi kirkon varhaisimpia piispoja, pyhä Ignatios Antiokialainen, opettaa, että kristityt seuraavat piispaa kunnioituksesta Kristusta kohtaan, joka on rakastanut meitä. Hän myös puhuu kunnioituksesta toinen toistamme kohtaan, rakastaen toisiamme Kristuksessa. Pyhä piispa kehottaakin: Tehkää kaikki yhdessä – yksi rukous, yksi toivo rakkaudessa, tahrattomassa ilossa. Kirkossa on uskon ja rukouksen, yksimielisyyden ja rakkauden kieli. Pyhä marttyyripiispa puhuukin ykseydestä uskossa ja rakkaudessa, joka on kaiken yläpuolella.

Vielä pyhä Ignatios Antiokialainen kirjoittaa kirjeessään magnesialaisille kristityille: ”Olkaa innokkaita kiinnittymään lujasti Herran ja apostolien opetukseen niin, että ’kaikki, mitä teette, onnistuisi’”. Kirkon järjestyksen mukainen elämä on siis siunattua! Kirjeessään trallialaisille pyhä sanoo, että lempeys on piispan voima. Monista pyhistä esipaimenista myös sanotaan, että he olivat lempeitä ja myötätuntoisia: Jumalan armon avulla mekin pyrimme sitä kohti.

Puhuessaan Polykarpokselle piispan tehtävistä pyhä toivottaa kaikkea iloa, ja kehottaa piispa Polykarposta olemaan kärsivällinen kaikkien kanssa ja rukoilemaan lakkaamatta. Myös meidän aikaamme lähellä elänyt pyhä Siluan Athosvuorelainen tuo esiin ilon, kun on puhe piispoista ja pappeuden armosta: apostolit tunsivat moninkertaista iloa: iloa Kristuksen tuntemisesta, iloa rakkaudesta Häneen, iloa siitä, että he toivoivat maailmalle pelastusta. Pyhän Siluanin mukaan piispoille on annettu suuri Pyhän Hengen armo. Piispat puhuvat Jumalan sanaa, ohjaavat pelastuksen tielle, rukoilevat, etsivät valistusta Herralta. Jumalaan turvaten piispa kantaa ristiä, lohtunaan ilo Kristuksessa.

Rukouksen ohjeen antaa myös pyhä piispa Ignati Brjantshaninov, joka neuvoo koettelemusten kohdatessa rukoilemaan ja laittamaan toivon Jumalaan. Hän kirjoittaa, että Jumalan rakkaus täyttää sen, joka rukoilee lakkaamatta. Kun me kerran luotamme Jumalaan, on meidän kestettävä kärsivällisesti kaikki ne koettelemukset, jotka meitä Jumalan sallimuksesta kohtaavat.

Piispa kohtaa tehtävässään niin ilonaiheita kuin erilaisia haasteita ja seurakuntalaisten ja työntekijöiden huoliakin. Pyhät piispat, jotka esirukouksillaan auttavat meitä tehtävässämme, tuntevat omasta kokemuksestaan piispan työn ilot ja vaikeudet. Juuri vaikeuksien keskellä he toivottavat iloa. Ilo Kristuksessa on voima, joka kantaa ja voi elähdyttää myös koettelemusten kohdatessa.

Kuten Valamon luostarissa on Jumalanäidin ikonien edessä lausuttujen anomusten kautta koettu ihmeellisiäkin rukousvastauksia, on täälläkin koettu apua Kozelshtshanin Jumalanäidin ikonin edessä rukoillen: rukousten kautta saatu apu on vakuutena Taivaan Valtiattaren suojeluksesta. Jumalansynnyttäjän suojelusta toivotan Sinulle myös uudessa tehtävässäsi.

Jumala siunatkoon palvelutyösi apulaispiispana hiippakunnassamme!”

Pääkuva ylhäällä: Esko Jämsä

Arkkimandriitta Sergein (Rajapolvi) piispaksi nimittäminen toimitetaan 15. tammikuutta 2022 Uspenskin katedraalissa vigilian jälkeen. Arkkimandriitta Sergein nimittäminen etenee seuraavalla tavalla:

1. Vigilian päätyttyä pyhät ovet jätetään auki. Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo pukeutuu pieneen pukuun ja muut piispat mantioihin. Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, rovasti Markku Salminen ja Valamon luostarin vastavalittu igumeni, arkkimandriitta Mikael (Nummela) pukeutuvat epitrakiileihin ja hihoihin. Muut papit pukeutuvat viittoihin. Pyhän oven kautta siirrytään keskelle kirkkoa. Kirkkoherra kantaa ristiä ja arkkimandriitta Mikael evankeliumikirjaa. Ylidiakonilla on pyhitettyä vettä ja vihmin.

2. Kirkon keskellä sijaitsevalle piispankorokkeelle on asetettu kolme kotkamattoa ja istuinta. Korokkeen edessä on apupöytä, jolle asetetaan evankeliumikirja, risti ja pyhitetyn veden astia sekä vihmin. Papit asettuvat paririviin. Kun alidiakonit ovat ottaneet piispoilta sauvat, he asettuvat piispojen taakse, ja diakonit omille paikoilleen.

3. Kaikki tekevät ristinmerkin ja kumartavat piispoille. Kirkkoherra Markku Salminen ja arkkimandriitta Mikael ottavat siunauksen arkkipiispa Leolta, minkä jälkeen he menevät alttariin hakemaan piispaksi nimitettävää arkkimandriitta Sergeitä. Isä Sergei astuu hakijoiden keskelle pyhän pöydän eteen, ja kaikki kolme tekevät kolme ristinmerkkiä, suutelevat pyhää pöytää, kumartavat piispoille ja tulevat keskelle kirkkoa. Hakijat jäävät apupöydän eteen.

4. Arkkimandriitta Sergei astuu piispojen eteen ja kumartaa heille. Sitten hän ottaa siunauksen arkkipiispalta ja toisilta piispoilta arvojärjestyksen mukaan. Sen jälkeen hän menee hakijoiden keskelle ja jää seisomaan kasvot piispoihin päin.

5. Ylidiakoni seisoo pöydän takana sivummalla ja lausuu: ”Arvoisa isä arkkimandriitta Sergei! Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan arkkipiispa, nojautuen vuoden 2021 kirkolliskokouksen suorittamaan vaaliin, siunaa teidät apulaispiispan palvelutehtävään.”

6. Arkkimandriitta Sergei vastaa perinteisin sanoin, joita ortodoksipiispaksi nimitettävät ovat lausuneet jo vuosisatojen ajan: ”Koska Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan piispat ja kirkolliskokous ovat katsoneet minut otolliseksi tulemaan apulaispiispan palvelutehtävään, minä kiitän ja otan tämän palvelutehtävän vastaan, enkä mitenkään sitä vastusta.”

7. Tämän jälkeen luetaan alkurukoukset ja lauletaan Pyhän Hengen vuodattamisen tropari ja kontakki. Sitten arkkipiispa Leo lukee lyhyen ektenian apulaispiispan palvelutehtävään valitun, arvoisan arkkimandriitta Sergein puolesta. Arkkipiispan rukousanomuksiin papisto vastaa: ”Herra armahda”.

8. Yhteistä rukousta seuraa nimitettävän puhe.

9. Ylidiakoni antaa ristin arkkipiispalle ja lausuu pitkän iän toivotukset, joihin kuoro vastaa: ”Monia vuosia!”

10. Lopuksi arkkimandriitta Sergei astuu arkkipiispa Leon eteen, joka antaa hänen suudella ristiä ja vihmoo hänet siunatulla vedellä.

11. Arkkimandriitta Sergei ottaa kaikilta piispoilta siunauksen, ja menee alttariin saattajapappien kanssa . Samoin piispat seuraavat alttariin, missä heiltä riisutaan mantiat ja arkkipiispalta pieni puku. Piispat poistuvat alttarista. Arkkipiispan siunatessa kuoro laulaa piispallisen ylistysveisun.

Tarkasti tradition mukaan

Kanoninen eli kirkollisesti pätevä piispan virkaan asettaminen tai vihkiminen edellyttää oikeassa järjestyksessä suoritettua vaalia, ja Kirkon perinteen näkökulmasta oikeaa vihkimistä. Oikeassa järjestyksessä suoritettu vaali tarkoittaa sitä, että siihen osallistuvat paikallisen kirkon kaikki piispat ja kirkkokansa, jolla on mahdollisuus tuoda esiin oma kantansa piispaehdokkaan suhteen.

Suomessa piispanvaali toimitetaan kirkolliskokouksessa, joka koostuu papiston ja maallikkojen edustajista. Kirkolliskokouksen edustajat tuovat esiin mahdollisia piispaehdokkaita, mutta piispainkokous laatii varsinaisen ehdokaslistan. Kirkolliskokouksen edustajat valitsevat piispan äänestämällä, ja piispainkokous vahvistaa vaalituloksen.

Ortodoksisessa kirkossa piispaksi vihitään vain papiksi vihitty munkki eli pappismunkki. Esimerkiksi leskeksi jäänyt pappi on vihittävä ensin munkiksi, ennen kuin hänestä voi tulla piispa. Pappismunkilla voi olla muita tehtäväänsä liittyviä arvonimiä kuten igumeni (luostarin johtaja) tai arkkimandriitta. Arkkimandriitta on kirkon perinteessä ansioitunut pappismunkki, jonka vastuulle on piispan siunauksella annettu jokin erityinen hallinnollinen tehtävä. Esimerkiksi Valamon luostarin johtajat ovat usein arkkimandriittoja. Kirkolliskokouksessa piispaksi valittu henkilö nimitetään ensin virkaansa, ja vihitään tämän jälkeen piispaksi liturgiassa.

Piispan virkaan nimittämisen eli piispan palvelutehtävään siunaamisen toimittaa paikallisen kirkon johtaja eli arkkipiispa muiden piispojen ja papiston avustamana. Tämä tapahtuu piispaksi vihkimistä edeltävänä päivänä tai aikaisemmin.

Lauantain tapahtumia samoin kuin sunnuntaista liturgiaa 16.1.2022 ja piispaksi vihkimistä voit seurata Helsingin ortodoksisen seurakunnan YouTube-kanavalla (Avaa uuden sivuston). Yleisradio myös radioi koko palveluksen. Sen ensimmäinen tunti kuullaan radiojumalanpalveluksen normaalilla lähetyspaikalla klo 11–12, mutta koko palvelus on kuunneltavissa Yle Areenan kautta.

Pääkuva ylhäällä 1: Arkkimandriitta ja tuolloinen Valamon luostarin igumeni Sergei valittiin apulaispiispaksi Valamon luostarin pääkirkossa marraskuussa 2021. Uuden piispan titteli on Haminan piispa ja hänen sijoituspaikkansa Helsinki. Kuva: Vladimir Sokratilin

Juttua muokattu 14.1.2022 klo 20:22 lisäämällä linkki YouTube-kanavalle.

Sunnuntaina 16. tammikuuta 2022 Uspenskin katedraalissa toimitettavaan arkkimandriitta Sergein (Rajapolvi) piispaksi vihkimiseen on kutsuttu vieraita myös naapurimaista. On tapana, että piispanvihkimykseen saapuu ortodoksipiispoja myös ulkomailta. Näin siksi, että yksi piispan keskeisimmistä tehtävistä on ilmentää Kirkon ykseyttä muun muassa toimittamalla eukaristiaa yhdessä muidenkin maiden ortodoksipiispojen kanssa. Tällä hetkellä koronapandemia kuitenkin asettaa omat rajoituksensa.

Jotta piispaksi vihkiminen olisi kanonisesti pätevä, vähintään kahden piispan on toimitettava vihkimys. Tulevassa piispanvihkimyksessä ovat läsnä Suomen toimessa olevat piispat, eli Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ja Oulun metropoliitta Elia. Alun perin vihkimyksessä oli määrä olla läsnä esimerkiksi Ruotsin ja koko Skandinavian metropoliitta Kleopas, joka on estynyt sairastumisen vuoksi, sekä Kronstadtin piispa Nazari. Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos nimesi edustajakseen rovasti Madis Pallin.

Ulkomaalaisten piispojen läsnäolo, esirukous ja osallistuminen piispaksi vihkimiseen lujittavat kansallisten ortodoksikirkkojen yhteyttä. Lisäksi tämä kaikki julistaa myös muille Kristuksen kirkon yhteyttä. Näin ollen piispavieraat naapurimaista ovat erityisen tervetulleita monistakin eri syistä.

Koronapandemian vuoksi katedraaliin on rajattu pääsy. Tapahtumia voi kuitenkin seurata suorana verkkolähetyksenä Helsingin ortodoksisen seurakunnan YouTube -kanavalta (Avaa uuden sivuston). Lisäksi Yleisradio radioi koko palveluksen, jonka ensimmäinen tunti kuullaan radiojumalanpalveluksen normaalilla lähetyspaikalla klo 11–12, mutta koko palvelus on kuunneltavissa Yle Areenan kautta.

Näin piispaksi vihkiminen etenee

1. Kotkamatolle – mutta vasta pyrstön päälle.

Ennen liturgian alkamista täydellisiin jumalanpalveluspukuihin puetut piispat ja papisto siirtyvät alttarista keskelle kirkkoa tavanomaisessa järjestyksessä kuoron laulaessa piispan vastaanottoveisua. Vihittävä, eli edellisenä iltana piispaksi kanonisesti nimitetty arkkimandriitta Sergei jää alttaripöydän vasemmalle puolelle alttariin.

Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Markku Salminen ja ylidiakoni tulevat piispojen eteen, tekevät ristinmerkin alttariin päin, kumartavat piispoille ja ottavat siunauksen jokaiselta piispalta. Tämän jälkeen he menevät sivuovista alttariin, suutelevat pyhää pöytää ja kumartavat piispoille sekä piispan palvelustehtävään nimitetylle. Sitten he kehottavat vihittävää asettumaan keskelleen pyhän pöydän eteen.

Vihittävällä on kädessään oikean uskon tunnustus ja lupaukset. Sitten seuraa kaksi kumarrusta, ja kolmas tehdään maahan asti. Kaikki kumartavat piispoille, ja kulkevat sitten pyhien ovien kautta keskelle kirkkoa. Vihittävä kumartaa piispoille ja astuu kotkamaton reunalle, tarkkaan ottaen kotkan pyrstön päälle. Mattoon on kuvattu kaupungin yläpuolella leijuva kotka. Tällaista kotkamattoa on käytetty ortodoksisissa jumalanpalveluksissa ainakin 1200-luvulta asti siellä, missä piispa palveluksen aikana seisoo.

2. Uskoa koetellaan moneen kertaan.

Aluksi ylidiakoni lausuu vihittävän vasemmalla puolella:

”Piispaksi valittu ja palvelutehtävään nimitetty, Jumalan rakastama arkkimandriitta Sergei tuodaan vihittäväksi Haminan piispaksi, palvelemaan kirkkomme apulaispiispana”.

Arkkipiispa Leo esittää vihittävälle perinteisen kysymyksen: ”Mitä varten olet tullut tänne, ja mitä anot meidän nöyryydeltämme?” Tähän arkkimandriitta Sergei vastaa: ”Anon teiltä, korkeasti pyhitetyt esipaimenet, piispaksi vihkimisen armoa kättenne päälle panemisen kautta.”

Arkkipiispa Leo kehottaa vihittävää ilmaisemaan uskonsa läsnä olevien piispojen ja koko kirkkokansan edessä. Tämä tapahtuu lukemalla ääneen nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen (vv. 381-451).

Arkkipiispa siunaa vihittävän, minkä jälkeen hänet saatetaan tällä kertaa keskelle kotkamattoa. Tämä kuvaa piispaksi nimitetyn varttumista ja valmiutta opettaa uskoa virheettömästi, samoin kuin kykyä kantaa vastuuta Kristuksen kirkosta.

Ylidiakoni lausuu toistamiseen: ”Piispaksi valittu ja palvelutehtävään nimitetty, Jumalan rakastama arkkimandriitta Sergei tuodaan vihittäväksi Haminan piispaksi palvelemaan kirkkomme apulaispiispana.”

Nyt vihittävän tulee perustella äsken luettua uskontunnustusta tarkemmin uskoaan kolmiyhteiseen Jumalaan sekä Jumalan Pojan ja Sanan ihmiseksi tulemiseen ja ilmaista uskonsa olevan oikea.

Arkkipiispa Leo kehottaa: ”Ilmoita meille vielä laajemmin, kuinka tunnustat uskosi tutkimattoman Jumaluuden kolmen persoonan ominaisuuksiin sekä Jumalan persoonallisen Pojan ja Sanan ihmiseksi tulemiseen.”

Vastaukseksi arkkimandriitta Sergei vakuuttaa uskonsa olevan ortodoksisen kirkon opin mukainen, ja samalla hän irtisanoutuu keskeisimmistä harhaopeista:

”Uskon ja julistan, että Kristus ihmiseksi tulemisensa jälkeen on yksi ja sama kahdessa tahdossa ja luonnossa, säilyttäen sen, mikä oli niissä ja niistä lähti. Tästä johtuen minä kunnioitan kahta tahtoa, kummankin luonnon omaa tahtoa kummankin säilyttäessä oman toimintansa. Kumarran suhteessa esikuviin, en palvoen, itse Kristuksen, puhtaimman Jumaläidin ja kaikkien pyhien jumalallisia ja kunnioitettavia ikoneja, ja siirrän niille osoittamani kunnioituksen niiden esikuviin. Toisin ajattelevat minä väärinajattelevina hylkään. Anatemoin Areioksen ja ne, jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä ja ovat osalliset hänen mielettömään harhaansa; samoin Makedonioksen ja hänen seuraajansa, joita sattuvasti kutsutaan Hengen vastustajiksi; samoin hylkään ja anatemoin Nestorioksen ja muut lahkojohtajat ja heidän kanssaan samaa mieltä olevat, ja tätä voimakkaasti julistan suurella äänellä. Anateema kaikille harhaoppisille. Anateema koko harhaoppisten joukolle. Meidän Valtiattarestamme Jumalansynnyttäjästä Mariasta minä erityisesti ja totisesti tunnustan, että hän on synnyttänyt lihassa Kristuksen, meidän Jumalamme, yhden Kolminaisuudesta. Olkoon hän minun auttajani, suojani ja puolustukseni kaikkina elämäni päivinä. Amen”.

Arkkipiispa siunaa piispakandidaatin jälleen kerran. Nyt vihittävä saatetaan eteenpäin kotkamatolla, tällä kertaa kotkan pään kohdalle. Tämä kuvaa piispakandidaatin etenemistä kohti vihkimystä siten, että nyt hänen uskotaan olevan tarkkasilmäinen uskon asioissa – kuin kotka.

3. Uskon koettelemisen kolmas vaihe alkaa. Arkkipiispa Leo pyytää vihittävää kertomaan valmiudestaan vaalia Kirkon perinnettä. Tällöin arkkimandriitta Sergei antaa lupauksen noudattaa ja vaalia kaikkia pyhien apostolien ja pyhien kirkkoisien sääntöjä sekä Kirkon perimäoppeja ja säädöksiä sekä olla kuuliainen kirkon hallinnolle.

Ylidiakoni lausuu kolmatta kertaa: ”Piispaksi valittu ja palvelutehtävään nimitetty, Jumalan rakastama arkkimandriitta Sergei tuodaan vihittäväksi Haminan piispaksi palvelemaan kirkkomme apulaispiispana.”

Arkkipiispa kehottaa taas: ”Ilmoita meille vieläkin, missä arvossa pidät pyhien apostolien ja pyhien kirkkoisien sääntöjä sekä Kirkon perimäoppeja ja säädöksiä.”

Piispakandidaatti antaa lupaukset uskollisuudesta Kirkon traditiolle, pyhien isien perinnölle sekä kuuliaisuudesta kirkon hallinnolle:

”Pyhän uskontunnustukseni lisäksi lupaan pitää ja täyttää pyhien apostolien ja seitsemän yleisen kirkolliskokouksen sekä jumalisten paikallisten kokousten kanonit, kuin myös pyhien kirkkoisien säännöt. Kaiken sen, minkä ne ovat hyväksyneet, hyväksyn minäkin, ja minkä ne ovat hylänneet, hylkään minäkin. Vielä lupaan muuttamattomina säilyttää katolisen itämaisen ortodoksisen Kirkon perinnäistavat, asetukset ja kaikki säännöt. Lupaan koko elinaikani säilyttää ja lujasti ylläpitää Kirkon rauhaa sekä olla millään tavoin väittämättä mitään ortodoksista katolista itämaista kristillistä uskonkappaletta vastaan. Lupaan aina olla kuuliainen, sekä olla kaikessa yksimielinen veljieni, pyhitettyjen piispojen, kanssa ja menetellä heidän kanssaan jumalallisen lain sekä pyhien apostolien ja pyhien isien sääntöjen mukaisesti. Lupaan koko sielullani rakastaa heitä hengellisellä rakkaudella ja kunnioittaa heitä veljinäni. Lupaan Jumalan pelossa sekä Jumalalle otollisella tavalla ohjata ja ahkerasti opettaa minulle uskottua hengellistä laumaa sekä hartaalla huolellisuudella varjella sitä kaikista harhaopeista. Vielä vakuutan, etten tule tähän palvelukseen lupaamalla tai antamalla kultaa tai hopeaa, vaan tulen ilman mitään lahjomista, yksinomaan Suomen pyhän autonomisen ortodoksisen kirkon piispojen ja kirkolliskokouksen valitsemana. Lisäksi lupaan olla tekemättä voimakkaiden ihmisten tai kansanjoukon pakotuksesta mitään sellaista, mikä on ristiriidassa jumalallisten pyhien sääntöjen kanssa, vaikkapa minulta sitä kuoleman uhkauksinkin vaadittaisiin. Lupaan, etten tule toimittamaan liturgiapalveluksia enkä mitään pyhiä menoja ilman asianomaisen piispan lupaa, samoin en tule kätteni päälle panemisen kautta vihkimään pappia enkä diakonia enkä mitään muuta kirkonpalvelijaa ilman asianomaisen piispan lupakirjaa. Lupaan käydä apostolien tavan mukaan katsomassa minulle kulloinkin uskottua hengellistä paimenaluettani ja tarkastaa, kuinka uskovaiset ja varsinkin sielunpaimenet pysyvät uskossa ja harrastavat hyviä tekoja. Lupaan ahkerasti valvoa, opettaa ja varoittaa, etteivät lahkolaisuus, taikausko ja harhaopit pääsisi leviämään ja etteivät kristillistä hurskautta ja siveyttä loukkaavat tavat pääisi vahingoittamaan kristillistä elämää. Niitä, jotka Pyhää Kirkkoa vastustavat, lupaan kohdella harkinnalla ja sävyisästi, sillä apostoli Paavalin sanojen mukaan ”Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen, niin että hän lempeästi ojentaa vastustelevia. Ehkäpä Jumala antaa heidän mielensä muuttua, niin että he tulevat tuntemaan totuuden”. (2. Tim. 2:24–25). Vielä noudattaen Herran käskyä: ”Antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu”, lupaan olla Suomen Tasavallan uskollisena ja hyvänä kansalaisena. Kaiken tämän, minkä olen tänään luvannut, lupaan noudattaa tulevien hyvyyksien tähden aina viimeiseen hengenvetooni asti. Olkoon sydänten tuntija Jumala lupauksieni todistaja. Totisessa ja ahkerassa hallinnossa ja toiminnassa olkoon itse Vapahtajamme Jeesus Kristus auttajani, ja hänelle ynnä Isälle ja Pyhälle Hengelle olkoon ylistys ja valta, kunnia ja palvelus nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen”.

Näin arkkimandriitta Sergei tunnustaa uskonsa, kertoo teologisista näkemyksistään ja vakaumuksestaan, vakuuttaa uskollisuutta Kirkon johdolle sekä antaa lupauksen puolustaa ja vaalia ortodoksisen kirkon perinnettä.

Arkkipiispa Leo siunaa hänet lausuen: ”Pyhän Hengen armo, meidän nöyryytemme kautta tekee sinut piispaksi valittu, Jumalan rakastama arkkimandriitta Sergei, Haminan piispaksi palvelemaan kirkkomme apulaispiispana. Vihittävä kumartaa piispoille.”

Ylidiakonin saattamana piispakandidaatti menee piispojen luo, antaa arkkipiispalle allekirjoitetun lupauskirjansa ja suutelee piispojen oikeaa kättä. Sitten hän kumartaa heille kaikille arkkipiispan lausuessa: ”Kaikkein pyhimmän Pyhän Hengen armo olkoon kanssasi.”

4. Toimitus päättyy.

Ylidiakoni julistaaa pitkän iän toivotuksen, jonka piispaksi nimitetty arkkimandriitta Sergei kuuntelee piispallisella kotkamatolla seisten, kasvot alttariin päin.

Pitkän iän toivotusta piispoille laulettaessa (ensimmäinen kerta) vihittävä kumartaa piispoille. Laulettaessa piispaksi vihittävälle (kolmas kerta), hän kumartaa läsnä olevalle seurakunnalle eri suuntiin, minkä jälkeen vihittävä saattajineen menee alttariin. Vihittävä saatetaan kotkamatolle pyhän pöydän oikealle puolelle.

5. Liturgia alkaa.

Tämän jälkeen alkaa jumalallinen liturgia, jonka toimittaa korkeasti pyhitetty Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, palvelukseen osallistuvien piispojen ja papiston avustamana. Liturgian alettua ja Pyhä Jumala -veisun päätyttyä ylidiakoni ilmoittaa solealta (Avaa uuden sivuston): ”Olkaamme vakaat! Alkaa pyhä kheirotonia (kirjaimellisesti ”käsien päälle pano”), piispaksi vihkimisen sakramentti.”

Kirkkoherra ottaa pyhältä pöydältä ison evankeliumikirjan ja panee sen sijalle pienen. Sitten he ylidiakonin kanssa asettuvat vihittävän kahden puolen. Arkkipiispalle kumarrettuaan he saattavat vihittävän pohjoisoven kautta pyhien ovien eteen. Kaksi vanhinta piispaa ottavat vihittävän vastaan. Vihittävä ottaa päästään klobukin (Avaa uuden sivuston), rukoilee kolmesti pyhän pöydän edessä ja suutelee sitä sekä painaa päänsä käsiä vasten ilmaisten suostumustaan Jumalan tahtoon.

Piispat ympäröivät vihittävän ja kannattelevat evankeliumikirjaa tämän pään päällä – ikään kuin Herran kättä, joka korottaa vihittävän, mutta alistaa hänet samalla evankeliumissa julistetun Kristuksen lain alle.

Arkkipiispa Leo lukee arkkimandriitta Sergeille piispaksi vihkimisen rukouksen kolmesti, siunaten vihittävän pään ristimerkillä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen:

”Jumalallinen armo, joka aina heikot parantaa ja puutteelliset täydelliseksi tekee, asettaa kättemme päälle panemisen kautta Sinut, Jumalalle rakas ja valittu arkkimandriitta Sergei, piispaksi palvelemaan Jumalan varjeleman Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan apulaispiispana. Rukoilkaamme hänen puolestansa, että hänen päällensä tulisi kaikkein Pyhimmän Hengen armo.”

Alttarissa papisto laulaa kolmesti ”Herra armahda”, ja kirkkokuoro laulaa ”Kyrie eleison” hyvin hitaasti ja hiljaa, kunnes arkkipiispa Leo lukee kaksi salaista rukousta loppuun.

Tässä kohti muut vihkimykseen osallistuvat piispat kannattavat evankeliumikirjaa vasemmalla kädellä ja panevat oikean kätensä vihittävän pään päälle. Kaikkein alimpana on vanhimman vihkivän piispan, eli arkkipiispan, käsi.

Raamatussa käsien päälle paneminen on ikivanha Jumalan armon välittämisen eli siunauksen ja valtuuttamisen muoto. Näin Jaakob siunasi poikansa Jaakobin jälkeläisiä Vanhassa testamentissa (1.Moos.48:15). Käsien päälle panemisen kautta leeviläiset ja vanhatestamentilliset papit saivat oikeutensa toimia Jumalan temppelissä ja sen yhteydessä. (4.Moos.8:10) Myös apostolit tekivät muita osallisiksi Pyhän Hengen lahjoista panemalla kätensä uskovien päälle. (Ap.teot 8:17, Ap.teot 13:3)

Arkkipiispa Leo rukoilee tulevalle piispa Sergeille muun muassa vahvistusta Pyhältä Hengeltä, piispuuden nuhteettomuutta, sen kaunistamista kaikella arvokkuudella, pyhyyttä sekä kelvollisuutta Jumalan silmissä anomaan Jumalalta sitä, mikä on kansalle pelastukseksi niin, että Jumala kuulisi häntä.

Rukouksissaan arkkipiispa toivoo uuden piispan tulevan Kristuksen, totisen Paimenen, esikuvan seuraajaksi sekä anoo Jumalaa tekemään vihittävän piispan ”sokeain tiennäyttäjäksi, pimeydessä olevien valoksi, ymmärtämättömien kasvattajaksi, pienokaisten opettajaksi, maailmassa loistavaksi tähdeksi, jotta hän ohjattuaan hänelle tässä elämässä uskottuja sieluja astuisi häpeään joutumatta tuomioistuimesi eteen ja ottaisi vastaan suuren palkan, jonka olet valmistanut evankeliumisi julistuksen hyväksi kilvoitelleille.”

Arkkipiispa panee evankeliumikirjan pyhälle pöydälle. Vihittävä nousee, ja häneltä riisutaan feloni (Avaa uuden sivuston) ja papinristi. Sitten vihittävä ottaa diakoneilta sakkoksen (Avaa uuden sivuston) ja suutelee siinä olevaa ristiä. Saatuaan arkkipiispalta siunauksen hän suutelee jokaisen vihkijäpiispan oikeaa kättä arvojärjestyksen mukaan.

Vastavihitty pukeutuu hiljaisuudessa sakkokseen, joka korvaa papin felonin. Vasta piispan omoforia (Avaa uuden sivuston) vihitylle asettaen arkkipiispa toteaa: ”Aksios!” (Avaa uuden sivuston) (arvollinen, kelvollinen, otollinen)

Omofori on vanha piispallinen jumalanpalveluspuvun osa, joka samalla on ortodoksisen piispan tunnus. Sen symboliikka ulottuu Kristuksen varhaiskristilliseen ikonografiaan hyvänä paimenena, jossa hän kantaa hartioillaan kadonnutta lammasta. Näin piispan oletetaan kantavan vastuun niin kirkosta kuin jokaisesta eksyneestä laumansa jäsenestä. Omofori on vastaavanlainen liturginen jumalanpalvelusasu kuin epitrakiili (Avaa uuden sivuston) ortodoksipapille (vrt. stola läntisessä kristillisessä perinteessä) tai orari (Avaa uuden sivuston) ortodoksidiakonille.

Papisto yhtyy arkkipiispan toteamukseen laulamalla ”Aksios!” yhden kerran, minkä jälkeen kuoro julistaa kahdesti saman koko kirkkokansan puolesta. Vastavihitty laittaa kaulaansa panagian (Avaa uuden sivuston) ja koruristin sekä päähän mitran. Panagia eli kaulassa kannettava Jumalanäidin ikoni riippuu piispalla rinnan päällä joko yksinään tai kaularistin kanssa. Piispat tervehtivät vihittyä poskisuudelmalla ja asettuvat sitten istuimilleen alttariin.

Näin arkkimandriitta Sergei on vihitty Haminan piispaksi ja Suomen ortodoksisen kirkon apulaispiispaksi. Kun vastavihitty on pukeutunut piispallisiin vaatteisiin, kuoro laulaa ”Pyhä Jumala”, minkä jälkeen liturgia jatkuu normaaliin tapaan.

Hartauden ektenian päätteeksi Korkeasti siunattu Haminan piispa Sergei lukee rukouksen ja lausuu loppusiunauksen.

Suuressa saatossa vastavihitty ottaa vastaan ehtoollismaljan lausuen: ”Muistakoon Herra Jumala valtakunnassaan korkeasti pyhitettyä Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leoa, sekä kaikkia kristittyjä, nyt aina ja iankaikkisesti.”

Saaton jälkeen vihitty siunaa dikirillä (Avaa uuden sivuston) ja trikirillä (Avaa uuden sivuston). Nämä piispalliset kyntteliköt symboloivat Kristuksen kahta olemusta ja Pyhän Kolminaisuuden kolmea persoonaa. Vihitty jakaa papistolle Kristuksen veren.

Ehtoollisen jälkeen vastavihitty lausuu myös siunauksen: ”Pelasta, Jumala, Sinun kansasi…” siunaten kirkkokansaa jälleen dikirillä ja trikirillä.

Liturgian päätyttyä loppusiunaukseen piispat ja papisto riisuvat jumalanpalveluspukunsa. Arkkipiispa Leo ojentaa siunaten vastavihitylle piispa Sergeille piispallisen alusviitan, panagian, mantian (Avaa uuden sivuston), johon on kirjailtu vastavihityn piispan nimikirjaimet, klobukin ja rukousnauhan.

Lopuksi piispat ja papit tulevat alttarihuoneesta solealle. Alidiakoni tuo arkkipiispalle piispansauvan, ja kirkkoherra ja ylidiakoni saattavat vastavihityn Haminan piispan kotkamatolle. Kuoron laulaessa pitkän iän toivotuksia vastavihitty Haminan piispa Sergei siunaa kirkkokansaansa kaikille ilmansuunnille.

Juuret apostolisessa perinteessä

Ortodoksisessa kirkossa kaikki pappeuden eri asteisiin vihittävät (diakoniksi, papiksi ja piispaksi) vihitään aina liturgiassa, mutta sen eri vaiheessa. Se, mihin liturgian vaiheeseen kukin vihkiminen sijoittuu, kertoo vihittävän palvelutehtävästä Kirkossa.

Apostolien teoissa (6:1-6) kerrotaan, että ensimmäiset diakonit asetettiin tehtäväänsä avustamaan apostoleja muun muassa avustusten jakamisessa. Diakonin tehtävä kirkossa ja jumalanpalveluksessa on siis avustava. Näin ollen diakoniksi vihitään eukaristian jälkeen – eli juuri ennen kuin hänen varsinainen tehtävänsä, eli ehtoollisen jakaminen alkaa.

Pappi vihitään ennen eukaristian toimittamista, koska sakramenttien toimittaminen piispan siunauksella on papin keskeisin tehtävä. Vihkimysliturgiassaan vastavihitty pappi osallistuu heti kiitosuhrin toimittamiseen.

Piispa taas vihitään liturgian alkuvaiheessa, eli ennen apostolin lähetyskirjeiden ja evankeliumin lukemista. Näin siksi, että piispa jatkaa apostolista tehtävää julistamalla evankeliumia, opettamalla ja valvomalla uskon puhtautta.

Se, että piispaksi vihkiminen tapahtuu liturgiassa ennen papiksi ja diakoniksi vihkimistä, osoittaa myös piispuuden olevan ylin pappeusaste: ortodoksisessa kirkossa vain piispa voi vihkiä pappeja ja diakoneita, ei toisin päin.

Kuvituskuva ylhäällä: Haminan piispa Sergein valkoinen mitra kuvattuna Uspenskin katedraalissa. Kuva: Vladimir Sokratilin

Juttun muokattu 15.1.2022 klo 21:47 vaihtamalla tuore pääkuva.