Valamon luostarissa saatiin perjantaina 6. tammikuuta viettää Kristuksen kasteen juhlaa tavallistakin juhlavammissa merkeissä.
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni vihki luostarin pääkirkossa toimitetussa juhlaliturgiassa munkki Rafaelin lukijaksi, ipodiakoniksi ja diakoniksi.
Munkkidiakoni Rafael on kilvoitellut Valamon luostarissa viitisen vuotta. Hänet vihittiin munkiksi tämän vuoden huhtikuussa. Hänen kuuliaisuustehtäviinsä lukeutuvat esimerkiksi luostarin sihteerin tehtävät. Toisena suurena kuuliaisuustehtäväkokonaisuutena ovat maataloustyöt, muun muassa lampaiden hoitaminen.
Pelasta, Herra, palvelijasi!
Kuvataiteilija Anne Puronmaa kohtasi Lintulan luostarissa houkkien maailman. Kosketuksesta syntyi syvä maalausten sarja.
Talkootyö Lintulan luostarissa vuonna 2016 kuljetti taiteilijan pyhien houkkien luo.
– Siellä pysähdyin pyhän Ksenia Pietarilaisen ikonin äärelle. Ihmettelin siinä hänen vaatteitaan, huivia, miesten takkia ja punaista hametta. Kuka on tämä henkilö?
– Lintulan äidit kertoivat minulle Kseniasta, kuollutta miestään surevasta naisesta, joka jakoi pois kaiken omaisuutensa, pukeutui osin miehensä vanhoihin vaatteisiin ja alkoi kutsua itseään hänen nimellään – väittäen kaikille Ksenian kuolleen.
Lintulan luostarin äiti Ksenia kannusti Puronmaata tutkimaan houkkia ja maalaamaan.
– Hän tuki minua matkallani, ja kaikki Lintulan sisaret antoivat siunauksensa tähän työhön. Se oli minulle kovin arvokasta.
Jumala kuitenkin puuttui kovalla kädellä taiteilijan elämään: Anne Puronmaa sai aivoinfarktin tehdessään ensimmäistä maalaustaan pyhästä Ksenia Pietarilaisesta. Hoitovirheen vuoksi elämä pysähtyi täysin. Kaikki tuli rakentaa uudestaan.
Sairauden myötä taiteilija tuntee kuitenkin hengellisyytensä ja suhteensa kirkkoon syventyneen entisestään. Taiteellinen ilmaisu laajeni.
– Sairastumiseni jälkeen olen tehnyt taidetta enemmän uskoni kautta. Se oli Jumalan tarkoitus. Minulla oli siihen nyt enemmän aikaa ja intuitiivista ymmärrystä.
Pyhyys on tälle kuvataiteilijalle Jumalan läsnäoloa, johon liittyy suuri ilo, sisäinen olotila, jota on mahdoton toiselle, jos aina itselleenkään sanoittaa, älyllistää.
– Se on pyhä salaisuus.
Tänä päivänä Anne Puronmaa sanoo tekevänsä mysteeriossa taidetta aiempaa enemmän rukouksessa. Työpäivä alkaa aamurukouksella: ” – – – minä aamusta varhain teen laupeutesi tähden sinulle kelpaavia töitä”.
– Tämä kertoo siitä, miksi maalaan. Haluan tehdä sitä Jumalan kunniaksi.
Puronmaa kertoo kiitollisena siitä, kuinka aivoinfarktista toipuessaan rippi-isä, Kaakkois-Suomen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Timo Tynkkynen antoi paljon voimaa ja tukea maalausten valmistumiselle.
Kuvataiteilija ei sano olevansa katkera Jumalalle sairastumisestaan.
– Voisin kyllä olla hyvin vihainen ja soisin sen itselleni, mutta enemmänkin olen ollut ihmeissäni. Minkä vuoksi juuri minun piti sairastua?
Nyt tervehdyttyään Puronmaa sanoo sen ymmärtävänsä.
– Tämä on ollut suuri siunaus. Sairastumisen avulla minusta lähti pois turha pätemisen tarve. Enää minun ei tarvitse kiirehtiä, juosta ”oravanpyörässä”. Voin antautua levollisesti maalaamaan.
– Taiteen tekeminen on kutsumusammatti, jota ilman en voi elää. Se vetoaa mieleeni ja sieluuni. Olen saanut lahjan, jota haluan käyttää, minulla on sisäinen pakko tuottaa kuvia maailmaa varten.
Anne Puronmaa pohtii sitä, kuinka voisi olla parempiakin tapoja ansaita elantonsa. Kuvataide kun ei ole taloudellisten rikkauksien lähde. Kutsumus työhön antaa kuitenkin taiteilijalle voimaa.
– Ympärilläni ei ole ketään kertomassa, miten asiat tulisi tehdä. Päivissä ei juurikaan ole sosiaalista kanssakäymistä, ja välillä olo voi olla yksinäinen. Luovuuden voimalla syntyvät kuvat löytyvät minulle Jumalasta ja antavat voimaa kulkea eteenpäin.
Hengellisyys on syventynyt elämän suomien kokemusten kautta ja yhdistynyt yhä enemmän taiteen tekemiseen.
Anne Puronmaa on ollut aiemmin kutsuttuna kuvataitelijana muun muassa Mäntyharjun Salmelan taidekeskuksessa. Myös siellä, näin myöhemmin katsottuna, taiteilija näkee hengellisyyden osana taidettaan.
– En vain itse sitä vielä silloin sisäisesti tiedostanut. Kuvat puhuivat puolestani.
Maalaukset houkista syntyivät osana Lappeenrannan Lab-ammattikorkeakoulun ylempää maisterintutkintoa vastaavaa ammattikorkeakoulututkintoa.
– Halusin tehdä lopputyöni ortodoksisesta aiheesta.
Anne Puronmaa sanoo tutkineensa paljon houkkia 40 sivua kattaneeseen työhönsä. Koulutukseen liittyneessä, Helsingin Kaapelitehtaan gallerian näyttelyssä oli esillä kahdeksan Puronmaan maalausta.
– Pyhyyteen on monta tietä. Houkkuus on ortodoksisen perinteen vaikeimpia ja perinteisimpiä kilvoittelumuotoja. Heitä kutsutaan pyhiksi hulluiksi ja Jumalan hulluiksi. Teologisesti oikea nimitys on Kristuksen tähden houkka.
Puronmaa kertoo siitä, kuinka ihmiset luulivat houkkien olevan oikeasti hulluja. Ja näin pitkin olla.
– Jos tervejärkisyys tuli ilmi, he vaihtoivat toimintapaikkaa. He halusivat tulla kohdelluiksi mielisairaina. Muuten se ei olisi ollut oikeaa kilvoittelua.
Anne Puronmaa tiivistää tietoja houkista.
– Houkkien kulta-aika oli noin 1500-luvulla, koska silloin he kritisoivat vallanpitäjiä, pappeja ja kirkon tradition väljähtyneitä tapoja. He pystyivät hulluina sanomaan mitä tahansa kenelle tahansa. He tekivät sen samalla leikkimielisesti ja samalla raadollisesti. He olivat ristiriitaisia henkilöitä ja pukeutuivat kummallisesti. Ihmiset kuitenkin kunnioittivat heitä muun muassa heidän selvännäköisyytensä vuoksi.
Yksi eniten Puronmaata koskettaneista houkista oli 1300-luvulla elänyt autuas Nikolai Kaalinpää Novgorodilainen, joka viskoi kaalinpäällä viholliseksi tekeytynyttä Feodoria Nevajoen yli ja sai siitä nimensä. Pyhä Simeon Emesalainen taas oli munkki, joka sai näyn kautta houkkakutsumuksen ja kulki maailmassa kuollut koira vyötäisillään. Tabenan nunnaluostarissa 300-luvulla Egyptissä kilvoitellut pyhä Isadora Tabennalainen sen sijaan kulki avojaloin rääsyissä, ei koskaan syönyt kunnon ateriaa vaan ainoastaan toisilta jääneitä leivänmurusia, joi pesuvettä ja teki mielenvikaisia tekoja.
– Mielisairaiksi tekeytyminen oli heidän välineensä pyhittymiseen, Puronmaa muistuttaa.
Kuvataiteilija kertoo työskentelytavastaan ja houkkien maalausten synnystä.
– Maalaan kankaalle temperalla ja öljyvärillä. Tapani maalata on ekspressiivinen. Osa opiskelun lopputyön kuvista syntyi hyvinkin nopeasti.
Taiteilija kertoo maalausten olevan aina jo ikään kuin olemassa alitajunnassa, syvällä mielessä. Kädet tuovat ne näkyviksi.
– Maalaaminen vain tapahtuu. Nykyään maalaan päivässä 2–4 tuntia ja jätän työn. En sairastumiseni jälkeen jaksa enempää. Seuraavana päivänä katson työtä uudestaan, havainnoin ja mietin, miten jatkan maalausta. Joskus työt pitää jättää olemaan, hautumaan itsekseen ja jatkaa, kun on sen aika.
Mieli ratkoo asiaa kuin huomaamatta. Pyhän Simeonin sädekehää Puronmaa kertoo miettineensä pitkään.
– Simeon rukoilee taulussa taivasta kohden kädet levällään. Pohdin, että miten saan Jumalan luomattoman valon mukaan tauluun? Ensin laitoin sen keltaisella värillä, mutta en ollut siihen tyytyväinen. Sitten loin sädekehän, josta tunsin kumpuavan Jumalan läheisyyden.
Yhden maalauksen houkan ympärille taiteilija kertoo laittaneensa Serafimin silmiä. Näin taiteilija kokee hänen olevan yhä lähempänä Jumalaa.
Kuvataiteilija Anne Puronmaan työhuone sijaitsee taiteen keskittymässä, Lappeenrannan linnoituksessa, aivan ortodoksisen Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkon vieressä. Kirkko ja sen yhteisö ovat taiteilijalle tärkeitä voimaa ja yksinäiseen työhön yhteisöä rakentavia tekijöitä.
– Käyn kirkossa usein. Se on läheinen, rakas rukouksen paikka.
Vapaudessa on Puronmaalle taiteen tekemisen ydin.
– Voin tehdä omat aikatauluni, mutta rajaan ne kuitenkin selvästi. Taiteen tekeminen koostuu elämästä, luovuus ja sen sisältä nousevat ideat kumpuavat sieltä. Maalaus syntyy takaraivosta tulevan x- tekijän avulla. Minulla on taiteilijana rakkaussuhde maalaamiseen, joka toivottavasti kantaa eteenpäin maalausten avulla tähän maailmaan.
Puronmaan taidetta on esillä Hämeenlinnan, Imatran ja Etelä- Karjalan taidemuseoissa. Hän tekee myös grafiikkaa.
Anne Puronmaa kokee, että tänä päivänä on vähän taidetta, jossa näkyy uskonnollisuus, hengellisyys.
– Opiskelu ammattikorkeakoulussa antoi uutta näkökulmaa koko taidekenttään. Se syventää ja laajentaa työskentelyäni, maalausten sisältöä. Pystyn paremmin, eri tavoin kuin aiemmin analysoimaan tekemistäni.
– Toivon, että työni koskettavat. Jumala päättää, mihin maalaukseni päätyvät.
Pääkuva ylhäällä: Pyhä Ksenia Pietarilainen avasi Lintulan luostarissa Anne Puronmaalle houkkien maailman.
Isä Marko Mäkisen laatimissa minisaarnoissa on ensin kunkin sunnuntain tai juhlan evankeliumitekstin tiivistelmä. Sunnuntaina 8. tammikuuta 2023.
Matt. 4:12–17
Evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen siirtymisestä Nasaretista Kapernaumiin Johannes Kastajan vangitsemisen jälkeen. Tässä toteutuu profeetan sana, jonka mukaan Sebulonin ja Naftalin maa, Jordanin takainen muukalaisten Galilea ja kansa, joka asuu pimeydessä, näkee suuren valon. Kuoleman varjon maassa loistaa kirkkaus: Jeesus alkaa julistamaan kääntymystä ja ilmoittaa taivasten valtakunnan tulleen lähelle.
***
Jumalan ihmisrakkauden julistus alkaa kaukana suurista keskuksista, pimeydessä elävien ihmisten keskellä. Jeesuksessa, Jumalan Pojassa, toteutuu lupaus valosta ja kirkkaudesta, joka saa pimeyden ja kuoleman varjot väistymään.
Ilosanoma kutsuu kääntymään, vaihtamaan elämän suuntaa. Tämä on mahdollista, koska taivasten valtakunta on tullut lähelle. Jumala kutsuu ihmisrakkaudessaan jokaista ihmistä yhteyteensä.
Kirkon suurin aarre on evankeliumi, ei valta, suuruus tai kunnia. Jumalan valtakunta kätkeytyy sydämiin, joihin Jeesus Kristus asettuu asumaan. Silloin kuoleman varjot väistyvät.
Isä Marko Mäkisen laatimissa minisaarnoissa on ensin kunkin sunnuntain tai juhlan evankeliumitekstin tiivistelmä. Perjantaina 6. tammikuuta 2023.
Matt. 3:13–17
Evankeliumissa Jeesus lähtee Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes estelee, koska hänen pitäisi pikemminkin saada Jeesukselta kaste. Jeesus pyytää Johannesta olemaan kuitenkin vastustelematta, koska näin täyttyisi Jumalan vanhurskas tahto. Kun Jeesus nousee vedestä, taivaat aukenevat, Jumalan Henki laskeutuu alas kyyhkysen tavoin ja asettuu hänen päällensä. Ääni taivasta sanoo Jeesuksen olevan Isän Jumalan rakas Poika, johon hän on mieltynyt.
***
Jeesus ei tarvinnut kastetta, mutta alentuessa ihmiseksi hän tuli täyttämään kaiken Jumalan tahdon. Näin hän teoillaan uudistaa ihmisyytemme.
Jeesuksen kasteessa paljastetaan pyhän Kolminaisuuden mysteeri. Jumalan ainoa Poika on tullut maailmaan pelastuksemme tähden. Kasteessa Jeesus pyhittää veden, ihmisyytemme ja koko luomakunnan. Teofania on siksi ilmoitusta myös tulevasta luomakunnan uudistamisesta.
Kirkko toimittaa tänään ja monina muina kirkkovuoden päivinä vedenpyhityksiä. Siunaamme pyhitetyllä vedellä pyhäköt, kodit, ikonit, läheisemme, itsemme ja kaikki hyvät asiat. Näin luomakunnan elämää antava vesi tulee Jumalan toiminnan välineeksi ja hänen ihmisrakkautensa lähteeksi.
Emerituspaavi Benedictus XVI kuoli vuoden 2022 viimeisenä päivänä 95 vuoden iässä.
Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos luonnehti paavi Franciscukselle lähettämässään surunvalittelukirjeessä edesmennyttä emerituspaavia yhdeksi 1900-luvun merkittävimmistä teologeista. Samassa yhteydessä patriarkka totesi, että täyden, sekä vaikeuksien että lukemattomien siunausten täyttämän täyden elämän elänyt Benedictus XVI tulee jäämään historiaan myös sillanrakentajana ja erityisesti katolisen kirkon ja ortodoksisen maailman välillä käytävän dialogin edistäjänä.
Emerituspaavi Benedictus XVI kuoli Mater Ecclesiae -luostarissa varhain lauantaina 31. joulukuuta 2022. Benedictus XVI oli siviilinimeltään Joseph Alois Ratzinger, ja hän oli syntynyt 16. huhtikuuta 1927 Markt am Inn -nimisellä paikkakunnalla Etelä-Saksan Baijerissa. Benedictus tuli valituksi tehtäväänsä 2005, ja hän ehti palvella kirkkonsa päämiehenä aina vuoteen 2013, jolloin hän luopui tehtävästään terveyssyistä. Yleensä paavi toimii tehtävässään kuolemaansa saakka. Benedictus XVI toimi aiemmin muun muassa katolisen kirkon oppien puhtautta valvovan Uskonopin kongregaation johtajana.
Benedictus aloitti paavina poikkeuksellisen iäkkäänä, 78-vuotiaana – ja hän oli kuollessaan 95-vuotiaana tiettävästi vanhin paavina katolista kirkkoa palvellut henkilö. Ennen Benedictusta vanhin oli paavi Leo, joka kuoli vuonna 1903 täsmälleen ottaen 93 vuoden, neljän kuukauden ja kolmen päivän ikäisenä. Paaviksi tullessaan Benedictus XVI oli myös vanhin paaviksi valittu sitten vuoden 1730, jolloin Klemens XII valittiin tehtävään saman ikäisenä.
Emerituspaavi Benedictuksen surunvalittelukirjaan voi käydä kirjoittamassa jäähyväiset Pyhän Henrikin katedraalissa (Pyhän Henrikin aukio 1, Helsinki) torstaina 5.1.2023 koko päivän ajan. Paavi Benedictus haudataan Vatikaanissa samana päivänä.
Iankaikkinen muisto!
Lähteet: STT; Yle, HS, Ekumeeninen patriarkaatti
Teologista sisältöä voi käsitellä myös kansantajuisesti. Pyhien äitien opetuksen kohdalla ongelmana on tekstien puute.
Suomenkielistä podcast-sisältöä ortodoksisuudesta tuottavat aktiivisesti esimerkiksi blogikirjoituksistaankin tuttu Ivalon pappi, rovasti Andrei Verikov sekä Joensuussa Itä-Suomen yliopiston teologian osaston tehokaksikko, väitöskirjatutkija ja teologian tuplamaisteri Sami Fyrqvist aisaparinaan diakoni, teologian kandidaatti Harri Linna.
Andrei puhuu eli isä Andrein podcast syntyi korona-ajan tarpeeseen palvelunhalusta.
– Korona-aikana piti keksiä uusia etätyön muotoja. Oli tehtävä sitä valistustyötä, jota tehdään esimerkiksi tiistaiseurojen tai kirkonesittelyiden yhteydessä, mutta eihän se onnistunut, kun ihmiset eivät voineet kokoontua. Mietin, millaisia välineitä tai mahdollisuuksia olisi, ja podcast alkoi sitten tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Kun olin taltioinut muutaman jakson, havahduin siihen, että jos joku haluaa tietää ortodoksisuudesta, niin voin suositella näitä taltioinut esimerkiksi katekumeeniopetuksessa.
Opetuksellinen ote onkin tuottanut hedelmää, isä Andrein korviin on kantautunut myös tieto siitä, kuinka yllättävissäkin paikoissa podcast-opetuksesta on voinut olla apua.
– Kirkon uutisissakin oli joskus mainittu, että joku, joka oli ollut valmistautumassa uskonnon yo-kirjoituksiin, oli kuuntelemalla saanut tärppejä kokeeseen.
– Aiheet valikoituvat sitä kautta, että esimerkiksi kirkko-opastuksissa ihmisiä yleensä kiinnostavat samat aiheet. Esimerkiksi se, mitä se ortodoksisuus on, miksi teillä on ikoneita tai kirkossa on sitä ja tätä. Toinen on sitten se, että kristinoppileireillä ja muuallakin huomaa mitkä ovat asioita, jotka kiinnostavat. Sitten kirjoittelen ajatuksia ylös, ja aikanaan otan kännykän käteen ja taltioin sen.
Isä Andrein podcastia voisi kutsua myös teologian popularisoinniksi eli kansantajuistamiseksi, sillä ilmaisutapa on tietoisesti sellainen, että merkittävää pohjatietoa tai terminologian tuntemusta ei tarvita.
– Aiheet on valittu sen mukaan, mitä ihmiset kysyvät, ja ne on tehty siten, että koululainenkin ymmärtää. Ei kylvetä sivistyssanastoa hyvin paljoa, eikä mennä syvälliseen teologiaan, vaan asioista kerrotaan hyvin maanläheisesti.
– Aiheet eivät kuitenkaan aina ole niin teologisia tai hengellisiäkään, vaan siellä on välillä sellaista jaarittelua. On myös ihan arkipäivän asioita papin näkökulmasta, siitä millaista tämä elämä on. Laitoin podcastin nimeksi ”Andrei puhuu” ihan sen takia.
Parhaimmillaan isä Andrein puhetta on kuunnellut yli 400–500 kuulijaa per jakso. Nykyaikaisten podcast-palveluiden avulla on myös mahdollisuus saada tietoa siitä, millaisia henkilöitä kuulijoina on. Palaute etenkin kuulijoita kiinnostavista aiheista on sekin tervetullutta.
– Analytiikkatoiminnon mukaan kuuntelijoiden ikäryhmä näyttäisi olevan aika omanikäistä porukkaa, enimmäkseen 35-55-vuotiaita. On toki nuoriakin ja ihan laidasta laitaan, mutta vanhempia eli eläkeikäisiä ei niinkään. Ei myöskään ihan nuoria, alle 17-vuotiaita.
– Papin työssä on tottunut siihen, että moni asia jää ilmaan ja on epävarmaa, millaisia ajatuksia mikäkin herätti. Esimerkiksi, kun pitää opetuspuheita jumalanpalveluksissa, niin kirkkokahveilla joku saattaa sanoa jotain. Usein on myös tilanteita, ettei tiedä, mikä se vastaanottavaisuus oli.
Tarkempaan uteluun siitä, kuinka podcast on otettu vastaan Kirkon ja kollegoiden parissa saa pienellä hymynkareella höystetyn vastauksen.
– On pappeja, jotka ovat sanoneet kuuntelevansa, minkä otan äärimmäisenä kohteliasuutena. Jos pappi haluaa vapaaehtoisesti kuunnella toisen papin puheita, niin se on jo hieno juttu se. Siitä olen iloinen.
Väitöskirjatutkija Sami Fyrqvistin ja isä Harrin Pyhien isien podcast käsittelee nimensä mukaisesti pyhien isien kirjoituksia ja patristiikkaa. Sekin on saanut alkunsa opetustarkoituksessa.
– Lähtöajatuksena oli luoda katekumeenikursseille oheismateriaalia, jota voi suositella kurssin oheen. Alku osui kuitenkin koronapandemian aikaan, kun kaikki katekumeenikurssit jäivät pois. Päätettiin tehdä sitten tästä julkisesti saatavilla oleva, Fyrqvist kertoo.
Siinä, missä isä Andrein toimittama podcast käsittelee ortodoksisuutta ja elämää yleensä, on Samin ja isä Harrin podcastilla on selkeä formaatti, ja aihepiiri pysyttelee vakiona.
– Fokus on lähtökohtaisesti patristinen. Peruskaava on ollut se, että meillä on jonkun pyhän kirja, vaikka pyhittäjä Johannes Valamolaisen Kirjeitä. Ensin puhutaan kyseisestä pyhästä, ja sitten mennään pointtiin, joka olemme halunneet nostaa kirjasta esille. Johannes Valamolaisen kohdalla puhuimme pastoraalisuudesta.
Pyhien isien podcastinkin tarkoituksena on tuoda joskus sangen monimutkaisiakin aiheita kuulijoiden ulottuville ilman, että esitietojen hankintaan täytyy käyttää merkittäviä määriä aikaa ja energiaa.
– Kumpikin meistä on teologiaa opiskelleita, joten haluamme välttää sitä sudenkuoppaa, että päätyisimme teologisoimaan asioita. Normaali kuuntelija ei ymmärrä teologista jargonia. Haluamme pitää asiat yksinkertaisina, mutta emme aliarvioida kuulijaa. Se on joskus aika vaikeaa: kuinka pitää asiat yksinkertaisena, mutta ei vetää sellaisia mutkia suoraksi, joita ei pidä vetää suoriksi.
Fyrqvistin mukaan tarkoituksena on osaltaan pitää kirkkoisien opetus osana Suomen kirkollista elämää ja pyhät isät opetuksineen tunnettuina.
– Haluamme tuoda isien opetusta ihmisten ymmärrettäväksi. Isien teksteillä on maine, että ne ovat vaikeita. Toivomme, etteivät tekstit jäisi sellaisiksi ”en minä näitä lue, se on teologien hommaa” -tasoisiksi.
Ortodoksisen kirkon opin yhteydessä puhutaan usein paitsi evankeliumien ja Raamatun opetuksesta, myös kirkon traditiosta. Tähän traditioon ovat kirkkoisät oleellisesti vaikuttaneet.
– Jos me mietimme ortodoksisen kirkon koko olemusta, kirkkoisät ovat äärimmäisen keskeisiä. He ovat kuitenkin muotoilleet tämän kirkon. Ortodoksit sanovat, että tietenkin Jumalan johdatuksessa ja Pyhän Hengen avustuksella. Meillä on kirkkoisiä ja -äitejä, jotka ovat tehneet tosi paljon sen eteen, missä me nyt olemme.
Pyhien isien podcastin jaksojen aiheet ovat kovin miesvetoiset. Fyrqvistin mukaan syy siihen, ettei podcastissa juuri ole käsitelty naisten tekstejä, on sangen yksinkertainen.
– Se on se ongelma, kun meillä ei ole! Ainakaan hirveän pitkältä aikaväliltä, kenenkään kirkkoäidin tekstejä.
Siitä huolimatta ortodoksinen kirkko tuntee laajan joukon pyhien joukkoon luettuja naisia. Pyhien naisten toiminnasta, ajattelusta tai viisauksista ei ole kirjattu asioita ylös samassa mittakaavassa kuin pyhien miesten.
– Pyhän Andreas Kreetalaisen suuressa katumuskanonissa on Maria Egyptiläisen elämäkerta, ja siinä jaksossa me käsittelemme paljon häntä. Sitten Gerontikonissa on joitain ammoja eli äitejä, joilta on jäänyt elämään tiettyjä lauseita tai opetuksia. Sitten meneekin vähän vaikeaksi. Meillä on hirveästi naispyhiä, mutta heiltä ei ole kirjoja joko siksi, että he eivät ole kirjoittaneet, tai siksi, ettei kirjoituksia ole säilynyt. Oma kysymyksensä onkin, miksi he eivät ole kirjoittaneet.
Halusipa sitten kuunnella isä Andrein puhetta ortodoksisuudesta (Avaa uuden sivuston) laaja-alaisella otannalla tai uppoutua Pyhien isien podcastiin (Avaa uuden sivuston), löytyvät podcastit helpoiten Spotify-verkkopalvelusta. Kummankaan podcastin kuuntelu ei vaadi rekisteröitymistä palveluun, ja ne ovat kuunneltavissa maksutta.
Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen on myös pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslaisen Ortodoksisesta maailmasta (Avaa uuden sivuston), joka löytyy niin ikään maksuttomana Spotifysta, minkä lisäksi kiinnostavaa ortodoksista sisältöä löytyy myös isä Raimo Sissosen Tsasounan suunnalta -verkkosivuilta (Avaa uuden sivuston).
Juttua on muokattu 3.1.2023 klo 11:41 lisäämällä vinkit pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslaisen podcastista samoin kuin isä Raimo Sissosen verkkosivuista.
Isä Marko Mäkisen laatimissa minisaarnoissa on ensin kunkin sunnuntain evankeliumitekstin tiivistelmä. Sunnuntaina 1. tammikuuta 2023.
Mark. 1:1–8
Evankeliumi kertoo profeetta Jesajan sanoin, miten pelastuksen ilmoitus tulee julki Johannes Kastajan julistustyön myötä. Johannes valmistaa Herralle tien. Hän julistaa parannuksen kastetta ja kastaa kaikki ne, jotka tunnustavat syntinsä. Johannes kilvoittelee askeettisesti ja ilmoittaa, miten hänen jälkeensä tulee paljon väkevämpi, jonka kenkien nauhojakaan hän ei ole arvollinen avaamaan. Luvattu Messias kastaa ihmiset Pyhällä Hengellä.
***
Jumala käyttää pelastuksemme toteuttamiseksi valitsemiaan ihmisiä, joista Johannes Kastaja, askeettisen kilvoittelijaelämän esikuva, on eräs.
Johannes julisti Jumalan valtakunnan läheisyyttä ja kutsui ihmisiä kääntymään pahoilta teiltään. Hänen kasteensa edelsi myöhemmin asetettua kristillistä kastetta. Johanneksella oli suuri tehtävä, mutta hänen julistustyönsä keskiössä oli nöyrästi Kristus, häntä paljon suurempi.
Kuten Johannes, myös kirkko valmistaa ihmisiä Pyhän Hengen lahjan vastaanottamiseen kasteessa ja mirhavoitelussa. Saamamme Hengen lahjat pääsevät oikeuksiinsa kirkon yhteydessä, kun alamme palvella toisia. Kirkolla ja kaikilla sen jäsenillä on tärkeä tehtävä, mutta kunnia kuuluu Jumalalle. Tämän ymmärtäessämme opimme palvelemaan Johanneksen tavoin, vilpittömästä ja nöyrästi.
(Vapahtajan ympärileikkauksen juhlaan liittyen tänä sunnuntaina luetaan myös Luuk. 2:20–21, 40–52)
Kirkossa vietetään kanonisen asemamme 100-vuotisjuhlaa. Alkavan vuoden päätapahtuma on Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen vierailu Suomessa.
Suomen ortodoksinen kirkko juhlii vuonna 2023 ensimmäistä sataa vuottaan osana Ekumeenista patriarkaattia. Suomen ortodoksisen kirkon kanoninen peruskirja (ns. autonomia-tomos) (Avaa uuden sivuston) on allekirjoitettu 6. heinäkuuta vuonna 1923.
Juhlaa oli tarkoitus viettää kokoontumalla kirkkopäiville Oulun hiippakuntaan. Ukrainan sodan alettua kirkollishallitus päätti kuitenkin peruuttaa tapahtuman ja ohjata juhlien ennakkovalmisteluun tarkoitetut varat ukrainankielisen papin palkkaamiseen.
Yhden suurtapahtuman sijaan alkavaan vuoteen sisältyykin nyt useita juhlavuoden eri aspekteja esiin tuovia tapahtumia.
Vuoden päätapahtuma tulee olemaan Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen vierailu Suomessa. Vierailun tarkkaa ajankohtaa ei ole vielä vahvistettu, mutta ennakkotietojen mukaan se sijoittuu syyskuun puoliväliin. Vierailun pääkohde on nyt ensi kertaa Helsinki, ja patriarkaalinen liturgia tullaan toimittamaan Uspenskin katedraalissa.
Suomesta patriarkka matkustaa Viroon, jossa apostolinen ortodoksinen kirkko viettää niin ikään oman tomoksensa 100-vuotisjuhlaa.
Lisäksi Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry täyttää 80 vuotta, ja ONL ry:n julkaisema Tuohustuli-lehtikin on ilmestynyt jo 70 vuotta. Liiton juhlavuoden motto on Rohkeasti ortodoksi, ja tämä teema tulee näkymään vuoden 2023 tapahtumissa myös laajemmin.
Juhlahumua riittää myös paikallisesti: Joensuun ortodoksisen seurakunnan perustamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 130 vuotta. Pääjuhlaa vietetään seurakunnassa 2.–3. syyskuuta, mutta senaatin päätös seurakunnan perustamisesta huomioidaan myös 13.7. järjestettävässä pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen kanonisointipäivän vuosijuhlassa.
Vuonna 2023 Suomessa vietetään myös uskonnonvapauslain 100-vuotisjuhlaa. Itä-Suomen yliopistossa järjestetään 21.9. kaikille avoin juhlasymposiumi ”100 vuotta uskonnonvapautta Suomessa”. Uskonnonvapauden toteutumisesta Suomen ortodoksisessa kirkossa 1923–2023 esitelmöi kirkkohistorian professori Matti Kotiranta. Symposiumia voi seurata myös verkkolähetyksenä.
Alkavan vuoden kuluessa kirkossamme toimitetaan kahdet vaalit. Maaliskuussa valitaan valitsijamiesvaalilla uudet kirkolliskokousedustajat nelivuotiselle toimikaudelle, joka alkaa 1.6.2023. Marraskuussa toimitetaan seurakunnanvaltuustovaalit kaikissa seurakunnissa. Ehdokasasettelu tapahtuu syyskuussa. Tarkemmat tiedot vaalista julkaistaan hyvissä ajoin sekä Aamun Koitossa että seurakuntien omissa tiedotuskanavissa.
Ensimmäisten ukrainalaispakolaisten saapumisesta Suomeen tulee pian kuluneeksi vuosi. Tämän määräajan täytyttyä heillä on mahdollisuus hakea kotikuntaoikeutta. Se puolestaan avaa tulijoille mahdollisuuden rekisteröityä Suomen ortodoksisen kirkon jäseniksi. Kesään 2023 mennessä kotikuntaoikeuden piirissä on jo noin 15 000 ukrainalaista. Syksyyn mennessä nähdäänkin siis ensimmäiset viitteet siitä, miten tämä vaikuttaa kirkkomme jäsenkehitykseen.
Ortodoksisen teologian opintopolkuja on nykyisin monia, mutta jos hakija haluaa opinto-oikeuden kandidaatin ja maisterin tutkintoon johtavaan koulutukseen, niin yhteishaun kautta ovi avautuu nykyisin vain joka toinen vuosi.
Tulevan kevään yhteishaussa (15.–30.3.2023) ovat mukana kaikki ortodoksisen teologian hakukohteet eli hakeutua voi sekä teologian, kirkkomusiikin että opetusalan suuntautumisvaihtoehtoon.
Pääsiäistä vietetään ensi vuonna 9. huhtikuuta. 19.2. on sovintosunnuntai ja suuri paasto alkaa maanantaina 20. helmikuuta.
Aamun Koitto ilmestyy vuonna 2023 viidesti. Numero 1 on jaettu koteihin viimeistään 27.1. ja pääsiäislehti eli numero 2 jaetaan suurella viikolla 6.4. mennessä. Kesänumero 3 ilmestyy 30.6. mennessä, valtuustovaalitietoa sisältävä syysnumero 4 on jaeltuna 16.10. mennessä ja vuoden viimeinen numero kolahtaa luukusta aivan joulun alla, 22.12. mennessä.
Kannattaa muistaa sekin, että Aamun Koitossa julkaistavat rivi-ilmoitukset ovat maksuttomia kirkon jäsenille. Jos siis haluaa onnitella vaikka kriparin käynyttä kummilasta Aamun Koitossa, niin ilmoituksen teksti tulee lähettää kuukautta ennen lehden ilmestymispäivää osoitteeseen aamunkoitto@ort.fi.
Uudet kirkolliskokousedustajat kokoontuvat ensi kertaa yhteen Oulussa 9.–10.6. järjestettävässä kirkolliskokousseminaarissa. Vuoden 2023 kirkolliskokous järjestetään Valamon luostarissa 27.–29.11.2023.
Pelastus onnistuu vain siten, että Jumalaa vastaan rikkonut ihminen palaa Jumalan yhteyteen. Ortodoksinen kirkko viettää loppiaisena tunnettuna 6. tammikuuta Teofaniaa eli Jumalan ilmestymisen ja Herramme Jeesuksen Kristuksen kasteen juhlaa.
Päivän evankeliumin teksti kertoo juhlan tapahtumista:
Siihen aikaan ”Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” (Matt. 3:13–17)
Jeesuksen Kristuksen kerrotaan olevan kolmenkymmenen, kun hän meni kasteelle. Hänen elämänsä kolmekymmentä hiljaista vuotta olivat näin täyttyneet ja oli koittanut aika, että hän ilmentää itsensä maailmalle – ja Hän teki sen häikäisevän kirkkaasti. Kristus oli valmis aloittamaan työnsä ja täyttämään tehtävänsä maan päällä. Jeesuksen Kristuksen kasteen yhteydessä ilmestyi koko Pyhä Kolminaisuus: Isän ääni kuului taivaasta, Poika kastettiin ja Pyhä Henki laskeutui alas kyyhkysen muodossa. Synaksarionissa kuvataan tätä tapahtumaa näin:
”Isä ja Pyhä Henki todistivat yhdessä, että Jeesus on profeettojen ennalta kuvaama Messias ja Pelastaja, Jumalan ainoa Poika, samaa olemusta Isän kanssa, Pyhän Kolminaisuuden toinen persoona ja meidän pelastuksemme tähden lihaksi tullut Sana, jossa jumaluus yhdistyy sekoittumatta meidän ihmisyyteemme ja saa sen loistamaan Hänen kirkkauttaan. Tästä syystä Kristuksen kasteen juhlaa kutsutaan epifaniaksi, ilmestymiseksi, ja teofaniaksi, Jumalan ilmestymiseksi. Kristuksen kasteessa tapahtui ensimmäisen kerran tosiasiallisesti sekä Kristuksen jumaluuden ilmestyminen että Pyhän Kolminaisuuden salaisuuden paljastaminen.”
Kristinuskossa kyse on pelastuksesta eli ihmisen vapautumisesta kuoleman vallasta ikuiseen elämään. Pelastus onnistuu vain siten, että Jumalaa vastaan rikkonut ihminen palaa Jumalan yhteyteen. Heikon ihmisen on kuitenkin lähes mahdotonta pysyä pelastuksen polulla. Miten pelastus on siis mahdollista
Syntiinlankeemuksessa Jumalan hylänneestä ihmisestä tuli tuhon oma: pahuus vaikuttaa hänen sisimmässään ja heikentää ihmisen mahdollisuuksia pelastua.
Luoja ei kuitenkaan tahdo luotunsa katoavan, vaan ottaa ihmisen pelastumisen omalle vastuulleen. Jumala itse syntyy ihmiseksi, Jeesukseksi Kristukseksi, sovittaakseen maailman synnit. Tämä on syy riemuumme jouluna, Kristuksen syntymäjuhlana. Joulu on pelastuksen alku, sillä pääsiäisenä Viaton lunastaa ihmisten synnit ja voittaa kuoleman. Hänen Golgatalla antamansa uhrin jälkeen jokainen meistä voi vapaasti valita ikuisen elämän tai kadotuksen, eron Jumalan yhteydestä.
Näin ollen Kristuksen syntymä on paluu paratiisiin: lähtöhetkeen, jolloin kukin voi tehdä oman valintansa Jumalan ja elämän tai jonkin muun, omasta mielestään tärkeän asian puolesta.
Joulua seuraavan teofanian merkitys on taas siinä, että Kristuksen kasteen yhteydessä Jordanilla Jumala toi julki Jeesuksen todellisen alkuperän. Vain Marian ja Joosefin perheeseen syntyneestä pojasta Jumala todisti: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” (Matt.3:17)
Kristuksen kaste on myös Herran edelläkävijän Johannes Kastajan juhla. Hän valmistautui kolmekymmentä vuotta erämaassa tähän tehtävään. Hän kertoi ihmisille, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle, herätti heissä synnintunnon ja valmisti heitä kohtaamaan Kristuksen. Hän kertoi ihmisille, että hänen jäljessään on tulossa se, joka on häntä suurempi. Johannes Kastaja tunnisti heti Kristuksen, Luojansa, ja vapisi, sillä hän ei tiennyt, kuinka voisi kastaa synnittömän.
Kasteessa Kristuksen katsotaan myös edeltä ilmoittaneen ihmisille tehtävänsä, mitä varten Hän oli tullut maailmaan – hän vajosi veteen kuin hautaan ja samalla puhdisti näin kaikki maailman vedet, nousi vedestä kuin hän oli kolmantena päivänä nouseva kuolleista ja Jumalan valo loisti taivaallista ylösnousemuksen ja pelastuksen valoa.
Synaksarionissa kerrotaan tapahtumien syvemmästä merkityksestä:
”Tämä jumalallinen kirkkaus alkoi sarastaa Kristuksen kasteen hetkellä. Kristuksen jumalallistuneen ihmisyyden kirkkaassa valossa ihmisellä on pääsy Pyhän Kolminaisuuden valoon… Teofanian juhlaa onkin sanottu myös valojen juhlaksi. Jumalan ensimmäinen ilmestyminen kolminaisena, kolmiykseytenä, on samalla ihmisen lopullisen kutsumuksen näyttäytyminen. Ihmistä kutsutaan Jumalan lapseksi, Pyhän Hengen voitelemaksi ja kolminaisesta valosta osalliseksi. Tämä toteutuu, kun ihminen pukeutuu Kristukseen pyhän kasteen sakramentissa, jonka alkuperä on tämän päivän juhlassa.
Teofanian päivänä Johanneksen kasteen aika tulee päätökseensä antaakseen tilaa sille kasteelle, jonka apostolit suorittavat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Tällä kasteella on voima antaa synnit anteeksi ja johtaa ihminen Pyhän Hengen osallisuuteen. Kirkon rukousten kautta kastevesi muuttuu Jordanin veden kaltaiseksi, ja siihen upotettavat tulevat kirkkoon samalla tavalla kuin Vapahtaja astui julkiseen palvelutehtäväänsä. Kristuksen kuolemaa ja hautaan laskeutumista seuraten kastettavat pukeutuvat Kristukseen ja tulevat osallisiksi myös Hänen ylösnousemisestaan. He vihkiytyvät uuteen, Pyhän Hengen valaisemaan elämään. ”Meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu Hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä Hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.” (Room. 6:3–4)
Ilmestymisensä päivänä Vapahtaja on tuonut ihmiskunnan kuoleman varjosta ja synkkyyden syvyyksistä ylös Kolminaisuuden valon tuntemiseen. Hän on kääntänyt ja uudistanut aineellisen maailman ja koko kosmoksen lait syvimpiä syvyyksiä myöten. Aineellinen maailma, jota Jordan edustaa, on uudistunut ja kirkastunut Kristuksen salaisuuden valossa. Näin sekin saa ottaa osaa pelastuksen iloon yhdessä Pyhän Hengen kirkastaman ihmisluonnon kanssa. ”Autiomaa iloitsee, aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan!”[4] ”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteestä!” (Jes. 55:1, 12:3)”
Teofanian juhlaan kuuluu olennaisena osana suuri vedenpyhitys, joka toimitetaan sekä juhlan aattona että juhlapäivänä. Näin teofanian juhlana toimitetaan vuoden tärkein vedenpyhitys ja muistetaan näin Kristuksen kastetta. Pyhäkköjen temppelijuhlien ja muiden suurien juhlien yhteydessä sen sijaan toimitetaan pieni vedenpyhitys, jossa toistetaan ja muistetaan myös Jumalan ilmestymistä ihmiskunnalle.
Näin Jordanin siunaus toistuu mystisesti vedenpyhityksen yhteydessä. Pappi upottaa ristin veteen ja kutsuu Pyhää Henkeä avuksi. Vedestä tulee jälleen elävää vettä, joka on uudistuksen ja parannuksen lähde. Ensin Kirkossa vihmotaan paikalla olijat pyhitetyllä vedellä, minkä jälkeen pyhitettyä vettä voi ottaa myös mukaan koteihinsa. Näin pyhitetty vesi on siunaus, jonka voi viedä kotiin ja kaikkialle, missä liikkuukin. Näin pyhitetyn veden avulla myös siunataan koteja, kulkuvälineitä, työnsä, eläimensä ja elämästä voi tulla lakkaamaton teofania, jossa Jumalan kirkkaus ilmestyy ja pyhittää aikamme ja tekomme.
Kristuksen kasteen muistoksi toimitetaan sekä teofanian aattona että itse juhlapäivänä suuri vedenpyhitys. Pieni vedenpyhitys puolestaan toimitetaan kirkon juhlapäivänä, eräiden kirkollisten toimitusten yhteydessä ja muulloinkin tarvittaessa. Pyhitettyä vettä voi viedä pullossa kotiin nautittavaksi esimerkiksi sairauden aikana. Pyhitettyä vettä säilytetään monissa kirkoissa erillisissä astioissa, joista sitä voi ottaa tarpeen mukaan.
Synaksarionissa kerrotaan juhlan merkityksestä ja voit lukea tekstin kokonaisuudessaan Suomen ortodoksisen kirkon ort.fi -sivuilla.
Juttua on täydennetty 5.1. klo 11:28 muun muassa Synaksarion-teksteillä ja kuvauksella Kristuksen kasteen tarkemmista tapahtumista.
Kuuntele
