Pääsiäistä edeltävän ajan ja varsinaisen ylösnousemusjuhlan jumalanpalveluksia voi seurata myös verkkolähetyksinä. Ne taltioidaan Uspenskin katedraalista seuraavasti:

Suuri torstai 6.4. kello 18 Kristuksen 12 kärsimysevankeliumia
Suuri perjantai 7.4. kello 14 Ehtoopalvelus, Kristuksen ristiltäotto
Suuri perjantai 7.4. kello 18 Kristuksen hautauspalvelus
Suuri lauantai 8.4. kello 9 Ehtoopalvelus ja liturgia sekä kello 23:30 pääsiäisyöpalvelus. Jumalanpalvelus televisioidaan ja sen voi katsoa YLE TV1 kanavalta sekä Yle Areenasta.
Tuomaan sunnuntai 16.4. kello 9:55 liturgia
Mirhantuojien sunnuntai 23.4. kello 9:55 liturgia

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen!

Kun Kristus vierailee Martan ja Marian luona Betaniassa, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui, näyttää ensi silmäyksellä siltä, ettei Maria menetellyt järkevästi voidellessaan Jeesuksen jalat arvokkaalla tuoksuöljyllä. Nykyajan ihminen voi kaiken lisäksi yhtyä sydämessään Juudas Iskariotin ja muiden opetuslasten arvosteluun: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille” (Joh. 12:5). Moni tulevaisuuteen katsova ihminen pyrkiikin soveltamaan omaan elämäänsä taloudellisen ajattelutavan terveitä periaatteita. Yli varojensa ei saa elää, kaiken aikaa on pyrittävä panemaan vähän säästöön asetettuja tavoitteita varten. Vanhuuden vuodetkin on turvattava. Ei taloudellisessa ajattelussa sinällään ole mitään ongelmallista tai epäsuotavaa. Onhan se suunnitelmallista ja pitkäjänteistä oman elämän materiaalisten ehtojen hoitamista.

Betanian Marian menettely soti kuitenkin näitä oikeita ja järkeviä periaatteita vastaan. Maria vuodattaa tuhlaillen kallisarvoista hajuvoidetta Kristuksen jaloille eikä suostu kuuntelemaan opetuslasten napinaa. Ja kuten kuulimme, Herramme nuhteli opetuslapsiaan taloudellisesta laskelmoinnista ja kiitti Mariaa. Hän toimi harkitsemattomasti, ei laskelmoinut, vaan antoi sydämensä puhua.

Juudaksen järkevää laskelmointia vasten näkyy Marian tuhlailevan rakkauden teko. Hän tahtoo antaa kaikkensa, parasta mitä hänellä on. Rakkaus on nimittäin aina aidon uhrin ja todellisen lahjan perimmäinen vaikutin. Marian teosta on tullut meille ihmisille esikuva rakkaudesta, joka ei perustu järkeen ja laskelmointiin, vaan joka on rakkaudessaan tuhlailevaa. Rakkaudesta, joka antaa kaikkensa rakkaalleen. 

Betanian Marian esimerkki opettaa meille tänään, millainen on iloinen uhri. Ihminen unohtaa hetkeksi itsensä. Saamme kokea sen vasta kun silmämme avautuvat näkemään toisessa ihmisessä veljemme tai sisaremme Kristuksessa, ja kun hänen tarpeensa tulee meidän tarpeeksemme.

Hyväksyessään Marian teon Kristus antaa meille luvan sellaiseen, minkä merkitystä ei voida arvioida rahassa. Marian tekoon sisältyy erityisesti sitä, mikä tuottaa ihmiselle iloa. Koko huone tuli Betaniassa täyteen miellyttävän voiteen tuoksua. Ihminen ei elä vain leivästä, vaan tarvitsee myös sitä, mikä tuo iloa ja sisältöä elämään.

Emme saa unohtaa sitä ajattelutapaa, mitä Betanian Maria edustaa. ”Vain parasta Kristukselle” oli Marian motto. Mitä on kunkin meidän paras, mitä voimme Kristukselle tarjota? Sen etsiminen ja löytäminen on kristittynä olemisen elinikäinen tehtävä. Marian esimerkin mukaisesti meidän tulisi ymmärtää, että on tilanteita joissa on luovuttava taloudellisesta hyötyajattelusta ja annettava sydämen puhua. Näin toimiessamme tuotamme lähimmäisillemme sellaista iloa, joka kantaa hyvää hedelmää jonka Kristus siunaa. Kaikkialle sinne, minne evankeliumi Jumalan rakkaudesta Kristuksessa on levinnyt ja missä se on otettu vastaan, on tunkeutunut myös Betanian kallisarvoisen nardusvoiteen tuoksu – Herrallemme osoitetun tuhlailevan rakkauden tunnus.

Edessämme on suuri viikko, johon palmusunnuntain sanoma meidät johdattaa. Se tiivistää kaiken inhimillisen yhteen näkökohtaan: pian on edessämme Kristuksen hautaamisen päivä. Hänen ristinsä varjo lankeaa historiallisten tapahtumien ylle. Kaiken elämän kannattajana on hänen kuuliainen uhrinsa. Tätä tummaa taustaa vasten on tarkasteltava myös kysymystä siitä, mitä meidän tulee antaa Herrallemme. Millaisen uhrin asettavat hänen eteensä ne ihmiset, jotka todella seuraavat häntä?

Tänään papilliseen tehtävään vihittävälle diakoni Vladimirille haluan sanoa, että Kristuksen seuraaminen voi vaatia enemmän kuin olet luullut. Hän ei anna seuraajilleen mitään varmaa takuuta. Sinun täytyy uskaltautua riskeihin. Seuraat nimittäin sellaista ihmistä, josta evankeliumi sanoo, ettei hänellä ole mihin päänsä kallistaisi (Luuk. 9:58).

Jos otat Kristuksen radikaalit kehotukset vakavasti, elämäsi käy helpommaksi elää. Tämä ehkä kuulostaa ristiriitaiselta, sillä liittyyhän radikaalisuuteen suuria ja vaikeita vaatimuksia. Arkielämän pienten velvollisuuksien täyttäminen saattaa jo itsessään tuntua riittävältä haasteelta, mutta pappeuteen kutsuttuina meidän on uskallettava ajatella suurempia asioita.
Juuri näitä suurempia asioita varten sinut on papilliseen tehtävään ensinnäkin kutsuttu. Määränpääsi on tietyssä mielessä äärettömyys ja ikuisuus. Ja jos elämäsi tuntuu raskaalta ja vaikealta nyt – valitse radikaalimpi elämäntapa! Kaikki muuttuu tällöin helpommaksi, tähän uskon. Tällä tiellä tarvitaan aluksi enemmän ponnistelua, mutta kun olet uskaltanut ottaa ensimmäisen askeleen, saat uutta voimaa jatkaa. Inhimillinen varovaisuus tekee elämän ikäväksi ja yksitoikkoiseksi, kun taas evankeliumin viisaus ja siihen liittyvät radikaalit vaatimukset tekevät sen jännittäväksi ja kauniiksi.

Betanian Marian esimerkki olkoon sinulle, Kristuksessa rakas Vladimir, myös muistutuksena siitä, että oikea uhri lähtee vain eheästä ja alttiista sydämestä. Kulje tietäsi Betaniasta Jerusalemiin reippaasti Kristuksen tahdissa ja ole valmis tarvittaessa toimimaan päättäväisesti ja epäsovinnaisestikin kuten Vapahtajammekin teki. Silloin et jää jälkeen hänen ristintiellään, pääset näkemään Kuninkaasi ja olemaan häntä lähellä. Aamen.

Äitejä palkittiin omistautumisesta kirkon elämälle

Palmusunnuntain liturgian yhteydessä 2. huhtikuuta 2023 Uspenskin katedraalissa palkittiin myös ansioituneita äitejä perinteiseen tapaan.

Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo luovutti Pyhän Karitsan Ritarikunnan I luokan ritarimerkit kaikkiaan kolmelletoista ansioituneelle äidille, joista kolme on seurakuntamme jäseniä. Ansiomerkit saivat Kaisu Issakainen (Helsinki), Hannele Holopainen (Taipale), Leena Jaakkola (Kuopio), Kerttu Junnonen (Pohjois-Suomi), Paula Kuittinen (Helsinki), Katarine Lehtomäki (Kaakkois-Suomi), Pia Levonen (Tampere), Arja Makkonen (Pohjois-Suomi), Susanna Nikkanen (Taipale), Mirka Paldanius (Kuopio) ja Irma Somero (Kuopio) sekä Pirkko Turunen (Taipale). Lisäksi ansiomerkki luovutettiin vielä yhdelle helsinkiläiselle äidille, joka on kuitenkin toivonut, ettei hänen nimeään julkisteta verkossa.

Palkitut äidit ovat omistautuneet kirkon elämälle eri tavoin – kasvattajina, ohjaajina, tukijoina ja toimijoina. 

Ansiomerkit luovutettiin liturgian päätteeksi. Palmusunnuntain jumalanpalvelus on katsottavissa myös  Helsingin ortodoksisen seurakunnan YouTube-kanavalla (Avaa uuden sivuston).

Monia armorikkaita vuosia!

Pääkuva ylhäällä: Arkkipiispa Leo ja Haminan piispa Sergei asettuivat yhteiskuvaan palkittujen äitien kanssa Uspenskin katedraalissa palmusunnuntaina 2023.

– Kiinnostus ortodoksisuuteen alkoi omalla kohdallani muutamia vuosia sitten. Olen kypsytellyt tätä hiljalleen, tutkinut ja tutustunut ortodoksiseen uskoon ja elämäntapaan. Halusin kuitenkin vielä lisäoppia ja tartuin tilaisuuteen, kun huomasin Facebook-julkaisun Tampereella alkavasta katekumeeniopetuksesta, ja ilmoittauduin mukaan, vastaa Jani Varjo kysyttäessä sitä, mikä antoi sysäyksen tulla mukaan katekumeeniopetukseen.

Monella on samanlaisia kokemuksia. Liittymistä on pohdittu pitkään, mutta varsinaisen loppusysäyksen on antanut seurakunnan mainos alkavasta ryhmästä.

– Aiempien Tampereen katekumeenien palautteen perusteella opetus on ollut lämminhenkistä ja tasokasta. Tämä rohkaisi lähtemään mukaan. Omalla alueellamme ei ollut tuolloin katekumeeniopetusta tarjolla, Varjo perustelee.

Katekumeeniopetus muuttaa käsitystä ortodoksisuudesta

Johanna Ketola kertoo, ettei tiennyt juuri mitään ortodoksiuudesta ennen katekumeeniopetukseen tulemista. Siinä mielessä opetus on muuttanut hänen käsitystään. Samoin käsitys ylipäätään kristillisyydestä on selvästi muuttunut.

– Täytyy sanoa, että se on ihanaa, Ketola iloitsee. Hänen aikaisemmat kokemuksensa kristillisyydestä ovat sisältäneet ahdasmielisyyttä ja pelottelua.

Johanna Vaahervaara puolestaan kertoo, että on opetuksen myötä rohkaistunut kysymään neuvoa ja opastusta ja oppinut huomaamaan, että opetteleminen jatkuu loppu elämän.

– Astuminen pyhään tilaan on aina ihmeellinen kokemus. Matkalla oleminen, oman puutteellisuuden ja keskeneräisyyden myöntäminen on lohdullista. Yhteys ja lämminhenkisyys ihmisten välillä näkyy ja tuntuu, Vaahervaara kuvailee.

– Aikaisemmin en ollut tietoinen siitä, kuinka vanhaan traditioon ortodoksinen kristillisyys perustuu, kertoo Antti Tapanila. Samalla hän kertoo, että hänen käsityksensä ortodoksisesta kirkosta on syventynyt ja laajentunut.

– Vaikka ortodoksinen kirkko nähdään ehkä yleisestikin konservatiivisempana kuin toinen kansankirkkomme, on ollut hienoa opetuksen lomassa huomata, miten armollista ortodoksinen usko itsessään kuitenkin on, pohtii Jani Varjo.

Parasta opetuksessa?

Kokonaisuuden selkeys, suunnitelmallisuus ja aikataulutus saavat katekumeeneilta kiitosta. Lisäksi opetusta kiitellään monipuoliseksi ja havainnolliseksi. Katekumeeni-iltoja odotetaan, ja Petri Karvonen kuvaa niiden tunnelmaa ”henkisesti riemulliseksi”.

Johanna Vaahervaaran mielestä tapaamisia voisi olla enemmänkin. Useat eri opettajat ovat tuoneet opetukseen omat persoonalliset lähestymistapansa. Johanna Ketolan mukaan katekumeeneja on ohjattu lempeästi. Hän on myös pitänyt alustusten taltioinneista, joihin on voinut palata aina uudestaan.

Kaikki haastateltavat kertovat, että katekumeeniopettajia on ollut helppo lähestyä. Samoin seurakunnan tilaisuuksiin on ollut helppo tulla, ja vastaanotto on ollut ystävällistä. Johanna Vaahervaara kiittää tulevaa kummiaan, jonka merkitystä hän haluaa korostaa. Kummin kanssa on voinut pohtia asioita matalalla kynnyksellä. Kummilta on myös saanut ohjausta paastoon ja rukoukseen liittyvissä kysymyksissä.

Katekumeenit kuvaavat asioita, joita he kokevat jollain lailla yllättäviksi. Tällaisia ovat muun muassa rauhallisuuden, vahvuuden ja pysyvyyden tunteet. Kirkkovuoden ajat ja pyhien ihmisten merkitys ortodokseille sekä varsinkin Jumalansynnyttäjän aseman tärkeys ja rikas jumalanpalveluselämä ovat myös yllättäneet.

Iloinen huomio on ollut myös se, kuinka arvostavasti ja avarakatseisesti muihin kristillisiin kirkkokuntiin suhtaudutaan. Jollekin haastateltavalle uutta on ollut se, ettei juuri mikään ole vastikään keksittyä tai päälle liimattua. Samassa yhteydessä nimetään myös kirkon vetovoima, kirkkolaulun kauneus ja pyhyyden tunne, Ja ortodoksinen ihmiskäsitys, joka koskettaa ja pysäyttää joka kerta.”

Tulevaisuuden toiveita

Kaikki haastateltavat ovat päättäneet liittyä – tai ovat jo liittyneet – ortodoksisen kirkon jäseneksi.

Johanna Ketola odottaa pääsevänsä osalliseksi katumuksen ja ehtoollisen mysteerioista. Lisäksi hän toivoo hengellistä johdatusta ja hengellistä elämää omaan arkeensa. Muilla haastateltavilla on samansuuntaisia toiveita.

Antti Tapanila odottaa aitoa ja alkuperäistä kristillisyyttä sekä hengellistä kotia. Petri Karvonen toivoo maltillisesti syvenevää uskonelämää sekä pääsyä ponomarin tehtäviin ja kirkonkellojen soiton opettelua. Samoin Johanna Vaahervaara odottaa hengellisyyden syventymistä ja uskon vahvistumista. Hän toivoo, että hengellisyydestä tulee luonteva osa arkipäivää.

Kirkon uutena jäsenenä Jani Varjo toivoo, että kirkon jäsenmäärän lasku rauhoittuisi ja kääntyisi nousuun. Hän toivoo myös passiivisten jäsenten aktivoitumista. Lopuksi hän siteeraa metropoliitta Eliaa, jonka lausahdus ”Kirkon tulee elää tässä ajassa, mutta ei tästä ajasta”, on viisaasti sanottu ja ohjaa kirkon ja sen jäsenet luottavaisesti kohti tulevaisuutta.

Suomen ortodoksinen kirkko ja Aamun Koitto toivottavat kaikki uudet jäsenet lämpimästi tervetulleiksi ja toivottavat heille monia armorikkaita vuosia!