Kuuntele
Poikkeustila näyttää jatkuvan yhteiskunnassa, ja niin myös kirkossa. Kun suuria kokoontumisia joudutaan välttämään, on löydettävä korvaavia toimintoja. Kirkon perustoimintaa ovat jumalanpalvelukset ja opetus. Tähän vielä sielunhoito, ja kirkko on ehyt. Mutta kuinka toteuttaa kaikki tämä koronarajoitusten alla?
Vastaus on pienpiireissä, jotka sopivat kaupunkeihin ja maaseudulle. Kullakin piirillä on seurakunnan työntekijä omana yhdyshenkilönään. Piirin koko voi olla 5-10 henkeä, ja he kokoontuvat 1-4 viikon välein. Yksi piiriläisistä toimii kokoonkutsujana ja pitää yhteyttä seurakunnan työntekijään.
Kokoontumisissa ollaan netin kautta yhteydessä seurakuntaan ja muihin piireihin.
Rukouksen jälkeen tulee hengellinen opetus ja diakonia-info. Nämä tulevat joko suorana netin kautta, tai sitten ne otetaan kirkon suunnitteilla olevasta uudesta nettiportaalista, joka on tärkeä osa piirien toimintaa. Myös piispat pääsevät vierailemaan piireissä virtuaalisesti.
Opetusvideoita tekevät teologian ja diakonian ammattilaiset. Diakonian terveisiä voi tulla myös Itä-Afrikasta, Moldovasta tai Syyriasta. Opetuksessa tärkeää on laatu, koska seurakuntalaiset osaavat vaatia täysiä sanoja. Tyhjän puheen kansa hylkää – ja se on oikein.
Ehtoopalvelukseen menee noin puoli tuntia, opetukseen ja diakoniaan yhteensä saman verran. Sitten on aika keskustella piirin kesken kaikesta koetusta ja opitusta ja pohtia niiden soveltamista käytäntöön.
Piiri on myös seurakunnan silmät ja korvat omalla alueellaan, jolloin seurakunta voi ohjata aineellista ja pastoraalista apua oikeisiin kohteisiin.
Toimintamalli sopii myös kirkkokuoroille, ikonikerhoille ja tiistaiseuroille. Rukous alussa ja hengellinen opetus on kaikille terveellistä. Piirit ovat selkeästi seurakunnan piirejä. Niillä ei ole omaa taloutta, mutta ne voivat halutessaan tukea jotakin Filantropian kohdetta.
Ja mikä tärkeintä: piirissä sovitaan yhteisistä liturgiaan osallistumisista. Seurakunnissa on mahdollista pitää liturgioita nykyistä paljon enemmän.
Kokoontumisrajoitusten joskus helpottaessa pääsemme järjestämään ensin piirien koollekutsujille ja sitten itse piireille tapaamisia kappeliseurakuntien, seurakuntien ja hiippakuntien keskuksissa. Piirit voivat myös vierailla toistensa luona tai luostareissa.
Ja eikö olisikin hienoa, jos muutaman vuoden kuluttua voisimme pitää kaikkien piirien yhteisen kokoontumisen, oikean vuosittaisen pyhiinvaellusjuhlan, missä rukoillaan, lauletaan, opitaan ja virkistytään. Kun Lapin seurakunnassa aloittaa tänä syksynä kymmenen piiriä, niin eikö muutaman vuoden kuluttua voisikin olla koko maassa 200 piiriä? Niistä pyhiinvaellusjuhlaan tulisi ehkä 1 500 henkeä.
