Paasto on ollut osa ortodoksisen kirkon elämää sukupolvesta toiseen. Se kutsuu pysähtymään arjen keskellä, hiljentymään ja tekemään tilaa sellaiselle, mikä jää kiireessä helposti sivuun. Vaikka paastosta puhuttaessa huomio kiinnittyy usein ruokaan, sen tarkoitus on paljon laajempi. Paasto kutsuu pohtimaan, mikä elämässä on olennaista, kohtaamaan itsensä rehellisesti ja kasvamaan rakkaudessa ja armollisuudessa sekä muita että itseään kohtaan. Sen ei ole tarkoitus olla suoritus, ansioiden keräämistä tai oman hengellisen elämän arvottamista.

Kuitenkin paastonaika voi herättää syömisen kanssa kamppailevalle ristiriitaisia tunteita. Ruokapaastosta poikkeaminen voi tuntua vaikealta, vaikka tietäisi sen olevan oman tilanteen kannalta viisaampi ratkaisu. Huomio saattaa vähitellen siirtyä pois paaston varsinaisesta tarkoituksesta kohti kysymystä siitä, paastoaako oikein tai riittävästi. Tällöin paaston toteuttaminen voi alkaa tuntua tärkeämmältä kuin se, mitä paastolla tavoitellaan.

Paaston tarkoitus on tukea ihmisen hengellistä kasvua, ei vahvistaa syömishäiriöoireilua. Sen sijaan, että paasto avaisi sydäntä sille, mikä on olennaista, se saattaa alkaa vahvistaa samoja vaativia ajatuksia, joiden kanssa syömisen haasteiden äärellä oleva jo valmiiksi elää. Syömisen kanssa kamppailevalle todellinen kilvoitus voi olla ruokapaastosta poikkeaminen. Se voi olla uskallusta valita sellainen tie, joka ei vahvista oireilua. Samalla se voi merkitä luopumista suorittamisen tarpeesta, oman keskeneräisyyden hyväksymistä ja kasvamista juuri siinä nöyryydessä, johon paastokin kutsuu.

Vaikka ruokapaastosta poikettaisiin, paastoa voi toteuttaa monin tavoin. Se voi olla rukoukselle annetun ajan lisäämistä, lähimmäisten huomioimista tai pysähtymistä niiden kysymysten äärelle, joita arjen kiireessä helposti välttelee. Tällaisissa tilanteissa ruokapaastosta poikkeaminen ei välttämättä vie ihmistä kauemmas paaston hengestä. Joskus tärkein hengellinen harjoitus on armollisuuden harjoitteleminen siellä, missä sitä eniten tarvitsee.

Kirjoittaja toimii Syömishäiriöliitto – SYLI ry:n alueyhdistyksissä vapaaehtoisena.

Jaa tämä juttu