Kuuntele
Kuusikymppisen Kristiinan Jetsun äiti menehtyi tämän vuoden maaliskuussa 86-vuotiaana. Hautajaisten jälkeen tytär kunnosti äidin viimeistä lepopaikkaa. Paikalla oli vielä kumpu haudan peittämisen jäljiltä. Yhtäkkiä hara kilahti johonkin, ja Jetsu huomasi maassa jotain kirkasta. Noin viiden sentin syvyydestä ilmestyi sormus.
– Sormus oli multainen ja likainen, mutta kun se puhdistettiin, siinä näkyi selvästi teksti: ”Ritva 15.6.1959.” Kyseessä oli Johannes-isän sormus.
Kristiina Jetsu oli luullut aina, että ylimääräinen hiekka tuodaan haudoille jostain muualta.
– Mutta nyt on todistettu, että hiekka oli peräisin haudasta. Muuten sormusta ei olisi siinä ollut.
Isästä, joka menehtyi jo 38-vuotiaana, ei ole tyttärelle juuri muistikuvia jäänyt, sillä hän oli silloin niin pieni.
– Veljeni löysivät hänet kuolleena veneestä Puurtilan rannasta. Sen hetken muistan, kun isoveli tuli kotiin ja kertoi isän kuolleen.
Kristiina muistaa myös, että isästä puhuttiin lämpimästi.
– Mummoni ja setäni puhuivat hänestä aina kunnioittavasti ja jopa ihailevasti.
Sukujuuret Karjalassa
Sormuksen ilmestymisen jälkeen ihmettely, myös suvun ja ystävien keskuudessa, on ollut aikamoista.
– Miesystäväni totesi esineen nähtyään, ettei niin pieni sormus voisi olla miehen sormus.
Toisin kuitenkin todettiin, ja Kristiina kantaa sitä nyt ylpeänä sormessaan.
– Sanoin aina, etten ehtinyt tuntea isääni, mutta nyt annettiin vähän ajattelemisen aihetta, kun hän tuli uudestaan elämääni sormuksen muodossa yli 50 vuoden jälkeen.
Kristiinan vanhemmat olivat Karjalan evakkoja. Isä tuli Salmista ja äiti Jaakkimasta.
– Isäni oli 11-lapsisen perheen esikoinen. Perhe muutti Varkauteen ja nuorimmat sisarukset syntyivät täällä. Sodan jälkeen isä työskenteli paperitehtaalla.
Jaakkimassa syntyneen äidin perhe oli muuttanut ensin Heinolaan ja sieltä Varkauteen.
Äiti opetti ikonimaalausta
Ritva Jetsu oli harras ortodoksi, joka teki elämäntyönsä opettaen ikonimaalausta pääkaupunkiseudulla, Varkaudessa ja Valamossa. Hän on opettanut myös ruotsia ja uskontoa.
Vanhan tavan mukaan vainajilta ei otettu koruja pois, eikä mummolle varmaan tullut mieleenkään ottaa sormusta pois isän sormesta.
Sen sijaan äidin sormuksesta ei ole tietoa, mihin se on joutunut.
– Tuossa perhekuvassa isän sormus näkyy selvästi. Sen on täytynyt olla kihlauksen merkkinä. Vihkisormusta ei ortodokseilla ole erikseen.
Yllättävän löydön jälkeen kalleus löysi paikkansa heti tyttären sormessa. Se oli täysin sopivan kokoinen.
– Ajattelin, että se on ollut isäni sormessa ja tullut siitä suoraan minulle. Tämä ajatus nosti ihon kananlihalle ja ihan tärisin laittaessani sen sormeeni. Asia ei ole kuitenkaan tullut uniin, vaikka niin luulin.
Harvinainen ja tunnearvoltaan pohjattoman arvokas löytö on herättänyt ihmetystä, kun löytäjä on siitä joillekin kertonut.
– En olisi voinut kuvitellakaan sitä tunnetta mikä tuli, kun sormus löytyi. Se oli minulle suuri asia, kun sen sormeeni pujotin.
Jopa hautakiven laittaja, joka on aiemmin ollut haudankaivaja, totesi, ettei hän ole ikinä löytänyt samanlaista hautausmaalta.
Kristiina Jetsu pohtii, että sormuksen tulolla päivänvaloon – ja juuri hänelle – oli jokin tarkoitus, sillä muuten hän ei voi sitä ymmärtää.
– Ensin äiti otettiin pois. Tilalle tuli tämä sormus muistona molemmista vanhemmistani ja heidän rakkaudestaan.
Kuva ylhäällä: Kristiina Jetsu vanhempiensa haudalla.
