Kuuntele
Aamun Koitto julkaisee Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksen päätökseen (Avaa uuden sivuston) liittyvän huolenilmauksen kokonaisuudessaan alempana jutussa. Piispainkokous teki päätöksensä 25. lokakuuta 2026, ja se koskee kirkkomme papiston osallistumista samaa sukupuolta olevien parien vihkimisessä.
Sen mukaan kirkkomme papiston jäsen ”ei toimita eikä avusta samaa sukupuolta olevan parin vihkimisessä tai siunaamisessa toisissa kirkkokunnissa. Hän ei lue rukouksia, lausu siunausta, pidä puhetta eikä muuten osallistu toimitukseen liturgisessa tehtävässä. Papiston jäsen ei ole läsnä toimituksessa liturgisissa vaatteissa eikä papin asussa. Papin nimeä tai hänen arvonimeään ei käytetä toimituksen ohjelmassa eikä siihen liittyvässä viestinnässä.”
”Hän ei voi antaa kirkon nimissä sitä, mitä kirkko ei itse anna”
Piispainkokous korostaa päätöksensä perusteluissa, ettei annettava ohje arvioi toisen kirkon ratkaisuja eikä ota kantaa yhteiskunnan avioliittolainsäädäntöön.
”Se rajautuu siihen, miten ortodoksisen kirkon vihitty palvelija toimii tilanteissa, joissa hänen läsnäolonsa ymmärretään kirkon edustukseksi. Ortodoksisen kirkon ymmärryksen mukaan vihitty palvelija ei ole jumalanpalveluksessa yksityishenkilö”, piispat toteavat.
Piispainkokouksen mukaan papin käyttäessä liturgiseen puvustoon kuuluvia vaatteita, lukiessa rukouksia tai lausuessa siunauksen, hän toimii kirkon nimissä ja hänen läsnäolonsa ymmärretään kirkon hyväksynnäksi.
”Siksi ortodoksisen papin osallistuminen samaa sukupuolta olevan parin vihkimiseen tai siunaamiseen antaisi ymmärtää, että ortodoksinen kirkko tunnustaa liiton avioliitoksi tai siunaa sen. Tätä kirkko ei voi tehdä, eikä yksittäinen pappi voi tehdä sitä kirkon puolesta, vaikka hänen vaikuttimenaan olisi aito myötätunto ja ystävyys”, kuuluu piispainkokouksen perustelu.
”– – – Kyse ei ole siitä, että pappi asettuisi kenenkään tuomariksi. Hän ei vain voi antaa kirkon nimissä sitä, mitä kirkko ei itse anna. Rehellinen pidättyminen on lopulta kunnioittavampaa kuin ele, joka lupaisi yhteyttä, jota ei ole”, kuuluu piispainkokouksen kanta.
Allekirjoittajissa myös pappeja
Edellä siteerattuun piispainkokouksen päätökseen liittyvän huolenilmauksen on allekirjoittanut kaikkiaan 236 henkilöä. Huolenilmaisun allekirjoittajien nimet löytyvät jutun lopusta.* Heidän joukossaan on muun muassa Suomen ortodoksisen kirkon pappeja.
Huolenilmauksen teksti kuuluu näin:
Huolenilmaus piispainkokouksen päätöksestä
Haluamme ilmaista huolemme Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksen 25.10.2026 päätöksestä koskien papiston läsnäoloa samaa sukupuolta olevien parien vihkimisessä. Päätös herättää pohtimaan, millaista ihmisyyttä, kirkon jäsenyyttä ja pastoraalista vastuuta piispat rakentavat omalla toiminnallaan.
Piispainkokouksen päätös kohdistuu evankelis–luterilaisen kirkon piirissä toimitettuun avioliiton siunaamiseen tai vihkimiseen. Suomen ortodoksisessa kirkossa on hyväksytty ortodoksisten pappien osallistuminen ekumeenisiin tilaisuuksiin papin asussa esimerkiksi luterilaisten naispappien rinnalla virkateologisista eroista huolimatta. Miksi avioliittokäsitykseen liittyvässä asiassa on omaksuttu tästä poikkeava, jyrkkää kielteisyyttä henkivä linja? Päätös synnyttää epäselvyyden siitä, miten jatkossa toimitaan tilanteissa, joissa ekumeenisten kumppaniemme opit ja käytänteet poikkeavat omistamme.
Piispainkokouksen linjaus aiheuttaa myös epäselvyyttä ja huolta siitä, millä ehdoilla pappi voi jatkossa olla läsnä omien seurakuntalaistensa ja rippilastensa elämässä oman kirkkomme piirissä. Ortodoksisen kirkon jäsenet eivät ole keskenään samanlaisessa asemassa esimerkiksi elämäntilanteensa, perhemuotonsa tai seksuaalisen suuntautumisensa suhteen. Kirkon pastoraalisen vastuun pitäisi ulottua kaikkiin. Tämän valossa on tarpeen pohtia, miten kirkko voi tarjota pastoraalista tukea parisuhteessa samaa sukupuolta olevien kanssa eläville sekä sateenkaariperheiden lapsille. Piispainkokouksen päätöksen jälkeen ei ole selvää, voiko ortodoksinen pappi toteuttaa pastoraalista tehtäväänsä täysimääräisesti niiden seurakuntalaisten keskuudessa, joiden elämäntilanteisiin tai ihmissuhteisiin kirkon opetus suhtautuu pidättyvästi. Nyt tehdyssä päätöksessä pastoraalinen herkkyys tunnustetaan, mutta sen käytännön seuraukset kielletään. Piispat tunnustavat inhimillisen vaikeuden, mutta samalla lopputulos on ehdoton kielto kohdata haavoittuvassa asemassa oleva lähimmäinen.
Piispainkokouksen päätös asettuu myös suhteeseen aikamme yhteiskunnallisen ja poliittisen tilanteen kanssa. Euroopassa on viime vuosina vahvistunut poliittisia ja ideologisia liikkeitä, joissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vastustaminen liittyy laajempaan nationalistiseen ja äärioikeistolaiseen arvomaailmaan. Kirkon kannalta kysymys ei ole siitä, pitäisikö kirkon omaksua jokin poliittinen ideologia, vaan siitä, miten kirkko omalla toiminnallaan suhtautuu ihmisryhmiin, jotka ovat painostuksen, vihapuheen ja väkivallan kohteena.
Suomen ortodoksisessa kirkossa asian tekee erityisen kipeäksi se, että Venäjän kirkko on käyttänyt seksuaalivähemmistöihin ja erityisesti homoseksuaalisuuteen liittyvää retoriikkaa osana Venäjän hyökkäyssodan ideologista oikeuttamista. Venäjän kirkon piirissä sodan on esitetty olevan vastakkainasettelu perinteisten kristillisten arvojen ja länsimaisen moraalisen rappion välillä. Tässä yhteydessä seksuaalivähemmistöistä on rakennettu symbolinen viholliskuva, jonka avulla sotaa on pyritty oikeuttamaan laajempana arvokonfliktina. Suomen kirkon pitää kyetä selkeästi erottautumaan sellaisesta kirkollisesta retoriikasta ja toiminnasta, jossa seksuaalivähemmistöjen ihmisarvoa käytetään vastakkainasettelun välineenä.
Suomen ortodoksisessa kirkossa papistolta ei tähän mennessä ole edellytetty pappeuden tunnusmerkkien riisumista ja ortodoksisen kirkon näkyvyyden häivyttämistä missään muussa tilanteessa. Lakkaako pappi olemasta pappi silloin, kun hän ei ole pukeutunut papilliseen asuun? Onko tämä ohje linjassa piispojen evankeliumiin perustuvan arvojohtajuuden kanssa? Mikä tekee seksuaalivähemmistöihin kuuluvista ihmisistä kirkollemme niin vieraita, että heidän lähellään pappi ei saa näyttää papilta eikä toimia papin tavoin?
”Kaikkia kristittyjä kutsutaan aina etsimään Jumalan kuvaa ja kaltaisuutta toisissa ihmisissä ja vastustamaan kaikkia lähimmäisen syrjinnän muotoja, olipa heidän seksuaalinen suuntautumisensa mikä tahansa.” (Maailman elämän edestä §19)
Ortodoksisten pappien liitto pyytää asian uudelleenarviointia
Aamun Koiton tavoittama Ortodoksisten pappien liiton puheenjohtaja, isä Jaakko Vainio kommentoi asiaa seuraavasti:
– Suuren joukon allekirjoittama huolenilmaus on sisällöllisesti hyvä ja on tärkeää, että ihmiset voivat ilmaista tukensa heille, joita asia erityisesti koskee. Yksi tapa tuen ilmaisemiselle on julkinen kannanotto asiassa.
– Myös Ortodoksisten pappien liiton hallitus on keskustellut piispainkokouksen tekemästä päätöksestä, käsitellyt asiaa ja lähettänyt eilen 4. marraskuuta piispainkokoukselle asiaa koskevan kirjeen, jossa pappien liitto pyytää piispainkokousta arvioimaan tekemäänsä päätöstä uudelleen. Kirjeessä tuodaan laajasti esille huoli papiston mahdollisuuksista toteuttaa pastoraalista palvelutehtäväänsä.
Isä Jaakko muistuttaa, että kirkon ja sen papiston pastoraalinen vastuu ulottuu kaikkiin, riippumatta siitä, vastaavatko ihmisen lähtökohdat, elämäntilanne, perhemuoto tai ihmissuhteet kirkon ihannetta.
– Kukapa meistä tavoittaisi kaikessa kirkon ihanteen? isä Jaakko kysyy.
– Onkin tärkeää, ettei kirkon opetuksen ihanteiden ja pastoraalisen kohtaamisen välille rakenneta vastakkainasettelua, vaan tunnustetaan jokaisen ihmisen kyseenalaistamaton arvo ja samanaikaisesti lankeemuksen aiheuttamien moninaisten tuskien seuraukset. Kirkon tulee voida pitää kiinni opetuksestaan samalla, kun se kohtaa ihmiset avoimesti, kunnioittavasti ja ilman, että kohtaaminen itsessään asetetaan epäilyksen kohteeksi.
*Huolenilmauksen allekirjoittajat:
Lars Ahlbäck, Helsinki
Talvikki Ahonen, Helsinki
Heikki Ahvenjärvi, Kärkölä
Saara Aittakumpu, Helsinki
Reijo Aittakumpu, Helsinki
Elli Akrén-Ebbe, Helsinki
Anni Alanko, Joensuu
Eve Anteroinen, Mikkeli
Hanne Appelqvist, Helsinki
Tytti Asikainen, Helsinki
Enni Auvinen, Jyväskylä
Hannu-Pekka Björkman, Helsinki
Ritva Bly, Helsinki
Charlotta Buchert, Kyrkslätt
Mili Bunda, Helsinki
Veikko Bunda, Helsinki
Joonas Bäck-Liukkonen, Vantaa
Tina-Maria Caven, Helsinki
Olavi Caven, Helsinki
Alta Cavén, Helsinki
Lidija Cederström-Hänninen, Tampere
Hans Christian Ebbe, Gammel Töllöse, Tanska
Cecilia Ebbe Belinskij, Helsinki
Kristiina Enblom, Vihti
Veera Eronen, Helsinki
Kaisa Eronen, Helsinki
Satu Eronen, Helsinki
Tommi Eronen, Helsinki
Irene Fofonoff, Sevettijärvi
Mikael Fortelius, Porvoo
Cristina Gomez Saari, Helsinki
Elena Gorschkow, Helsinki
isä Joel Haahtela, Kirkkonummi
Minna Haapkylä, Helsinki
Jukka Haavisto, Kangasala
Tuovi Haikala, Helsinki
Mikko Hallikainen, Uusimaa
isä Heikki Hattunen, Tampere
Petri Heikkilä, Lappeenranta
Annette Heinänen, Kuopio
Susanne Hellberg, Helsinki
isä Artturi Hirvonen, Kajaani
Annina Holmberg, Helsinki
Emma Holopainen, Kuopio
Stina Holttinen, Turku
isä Heikki Huttunen, Espoo
Tiina Hynninen-Lahdenperä, Oulu
Maura Ihatsu, Hämeenlinna
isä Tommi Ilmonen, Espoo
Pia Ingman, Klaukkala
Aino Isokääntä, Espoo
Eino Issakainen, Helsinki
Jyrki Ivars, Helsinki
Sirkka Jaamalainen-Lönn, Jyväskylä
Kersti Juva, Helsinki
Eino Kaikkonen, Vantaa
Arja Kangaspunta, Nokia
Katri Kanninen, Kirkkonummi
Viivi Kannisto, Espoo
Maria Kauppila, Oulu
Tellervo Ketola, Espoo
Kim Kilpinen, Espoo
Juha Kirsi, Helsinki
Kristiina Klubb, Rautjärvi
Anna Kontula, Valkeakoski
Anna Kopalina-Kirsi, Helsinki
Ari Koponen, Hämeenlinna
Hanna Korhonen, Helsinki
isä Petri Korhonen, Helsinki
Lilja Korpijaakko, Mikkeli
Ville Koskivaara, Jyväskylä
Anna Katarina Koskivaara-Ilmonen, Espoo
Essi Kosonen, Espoo
Kari Kotkavaara, Turku
Michelle Kozlova, Turku
Maarit Kukkavaara, Helsinki
Lari Kuuppo, Hollola
Minna Kuuppo, Hollola
Maisa Kuusela, Turku
Benjamin Kämä, Oulu
Tapani Kärkkäinen, Loviisa
Anna Laine-Çam, Helsinki
isä Juha Lampinen, Helsinki
Maria Lampinen, Helsinki
Marina Lampinen, Helsinki
Mikael Lampinen, Vantaa
Anna Kanerva Lamppu, Helsinki
Anastasia Lampropoulos, Turku
Nikolaos Lampropoulos, Turku
Hannu Lappalainen, Ilomantsi
isä Mihail Lasarenko, Kerava
Satu Latvaniemi, Nurmes
Lotta Launonen, Laukaa
Veera Lehtinen, Jyväskylä
Eija Lehtinen, Hämeenlinna
Vera Lehtomäki, Turku
isä Mikko Leistola, Turku
Saija Leppänen, Helsinki
Anna Leskinen, Helsinki
Leena Leskinen, Suuraho
Miro Leskinen, Heinävesi
Raisa Lindroos, Kerava
Hanna Lintu, Joensuu
Marie-Louise Litonius, Helsinki
Iida Liukkonen, Vantaa
Mikael Liukkonen, Espoo
Iida Lonkila, Helsinki
Yngve Lostedt, Ilomantsi
Tuuli Lukkala, Joensuu
Jyri Luonila, Turku
Joonas Lyytinen, Helsinki
Ilana Lyytinen, Helsinki
Pirjo-Riitta Lyytinen, Shaker Hts/Ohio/Helsinki
isä Ville Löppönen, Savonlinna
Anja Makitalo, Kauniainen
Juhani Matsi, Oulu
Ira Matsi, Oulu
Antoniina Matsi, Joensuu
Matilda Matsi, Tampere
Alina Matsi, Joensuu
Maria Matsi, Heinävesi
Pekka Metso, Helsinki
Johanna Miettinen, Espoo
Janne Miettinen, Espoo
Juulia Miettinen, Helsinki
Janosh Mihailoff, Helsinki
Leena Mikkilä-Huttunen, Espoo
Anna-Kristiina Mikkonen, Savonlinna
Annamari Moilanen, Joensuu
Altti Moisala, Tampere
Maria Mountraki, Helsinki
Roby Mountrakis, Helsinki
Liisa Muikku, Ulkomaat
Alina Mäkirinta, Jyväskylä
Vera Nazimova, Turku
Riina Nguyen, Helsinki
Kaisa Nykänen, Joensuu
isä Petri Nykänen, Joensuu
Timo Nykänen, Joensuu
Larissa Nykänen, Jyväskylä
Santeri Nykänen, Joensuu
Annakaisa Onatsu, Joensuu
Helmi Onatsu, Jyväskylä
Silja Ongman, Vihti
Larisa Oresmaa, Helsinki
Kaisa Pahkala, Rovaniemi
Elina Palola, Helsinki
Petrus Palola, Helsinki
Anu Patrikainen, Kerava
Riikka Patrikainen, Turku
Tarja Patrikainen, Turku
Anna-Julia Pekkanen, Helsinki
Pirkko Penttilä, Valkeakoski
Soili Penttonen, Helsinki
Miia Perkola, Helsinki
Pia Perola, Helsinki
isä Joakim Pietarinen, Vihti
Juulia Pietarinen, Joensuu
Eira Pohjanvaara-Kurkela, Helsinki
Darja Potkonen, Oulu
Antti Potkonen, Oulu
Elina Pyöli, Tampere
isä Juha Pössi, Joensuu
Jaana Pössi, Joensuu
isä Jaso Pössi, Ilomantsi
Larissa Qvintus-Petsalo, Helsinki
Tanja Rantalainen, Helsinki
Minna Rasku, Tampere
Aaro Ratilainen, Espoo
Matti Ratilainen, Vihi
Niina Ratilainen, Turku
Minna Rauhamaa, Helsinki
Lotta Raustia, Oulu
isä Tapio Rautamäki, Kirkkonummi
Niina-Maarit Rautamäki, Helsinki
Mari Riila, Helsinki
Sanni Riila, Helsinki
Tuula Ripatti, Espoo
Irina Ritvanen
Mitja Ritvanen, Helsinki
Katinka Ritvanen, Helsinki
Jarmo Ritvanen, Helsinki
Kati Räihä-Velentza, Espoo
Ulla Saarinen, Helsinki
Lasse Saarinen, Helsinki
Eveliina Saarinen, Helsinki
Pauliina Saarinen, Espoo
Kuutti Saarinen, Helsinki
Ami Salmivaara, Akaa
Johan Salonen, Kuopio
Johannes Sarjasto, Joensuu
Milja Sarlin, Helsinki
Venla Sarlin, Helsinki
Eino Sarlin, Helsinki
Marja Seppi-Lasarenko, Helsinki
Markus Sidoroff, Porvoo
Tuomas Sidoroff, Espoo
Virpi Sidoroff, Joensuu
Mikko Sidoroff, Berliini, Saksa
Kaarlo Sidoroff, Espoo
Ilona Sidoroff, Helsinki
Irene Sidoroff, Tampere
isä Mikko Sidoroff, Joensuu
Arja Sigfrids, Vaasa
Anne Siirtola, Karkkila
isä Pär Silén, Helsinki
Nina Skibdahl, Helsinki
Pia Skibdahl, Askola
Marianna Stolbow, Helsinki
Noora Särkkä, Helsinki
Elsi Takala, Joensuu
Maria Takala-Roszczenko, Joensuu
Sanna Tanskanen, Helsinki
Emmi Tavela, Helsinki
Barbara Tenuta, Helsinki
Silja Tiittanen, Joensuu
isä Teemu Toivonen, Helsinki
Johanna Toivonen, Helsinki
Raija Toivonen, Akaa
Pasi Torhamo, Turku
Joakim Turpeinen, Oulu
Soja Turunen, Hyvinkää
Maria Turunen, Nokia
Johanna Uimonen, Helsinki
Anu Usvasalo, Rovaniemi
Liisa Uusitalo-Arola, Espoo
Minna Veinola, Sydney
Liisa Vesa, Turku
Iri Vornanen, Oulu
Reeta Vuononvirta, Oulu
Raisa Vuononvirta, Oulu
Mirja Vänskä, Joensuu
Leena Waismaa, Tampere
Henry Wuorila-Stenberg, Helsinki
Annaelina Ylhäisi, Joensuu
Tea Åvall, Helsinki
Otsikkoa on korjattu ”läsnäolosta” paremmin kuvaavaksi ”osallistumiseksi”.
