Hyvin täällä voidaan

Filantropian työtä Etiopiassa tehdään alueilla, joissa on ensin rikottu ja sitten yritetään korjata. Sotivat joukot kulkevat polkevat siviilien elämää, ja alle jäävä ihminen menee rikki. Joskus korjaamiseen tarvitaan kirurgien ammattitaitoa ja ihan aina siihen tarvitaan toista ihmistä, joka näkee lähimmäisen hädän.

Joku miettii, että mitä se meille kuuluu? Olkoot siellä kaukana ja keskitytään oman poteron ongelmiin. Filantropiassa me kuitenkin ajattelemme, että jos jotakin voimme, niin miksi emme edes yrittäisi. Meille on annettu kaikilla mittareilla niin paljon, että siitä riittää jaettavaa. Siksi kuljemme jääräpäisesti ajan henkeä vastaan, vaikka helpommallakin voisi päästä.

Naisten elämän parantamiseen pyrkivissä hankkeissa on helppo nähdä työnsä jälkiä. Niin ja niin monet naiset ovat saaneet vuosien varrella ammatillista koulutusta, kursseilla on opittu pienyritysten pyörittämistä, toimeentuloa ja uusia alkuja on tuettu starttirahoilla. Lisäksi mukaan päässeillä on ollut erilaisten lääkärien ja muiden ammattilaisten tukea. Naisten lapset pääsevät kouluun, ja huomisessa on toivon sävyjä.

Työtä tehdään kuitenkin alueilla, joilta on matkaa ikuiseen rauhaan. Levottomuudet ovat jatkuneet koko ajan Etiopian molempien hankkeiden alueilla. Väkivaltaisia yhteenottoja on ollut viime vuosina yhdessä solmitusta rauhasta huolimatta. Syksyn aikana viimeisetkin edellisen rauhansopimuksen allekirjoittaneista ovat tarttuneet aseisiin. Omien lisäksi naapurimaiden kaikenlaiset joukot kulkevat mukana, ja tilanteesta on uutisoitu Suomessakin asti.

Samalla meillä kasvaa huoli ihmisistä, joilla on tutut kasvot. Onneksi yhteydenpito ei ole enää kirjepostin varassa, vaan viesti kantaa ajatuksen nopeudella sinne, missä nettiä ei ole suljettu. Kaukaa katsoen droonien iskut lähelle sinetöivät sen, että meidän työmatkamme ainakin siirtyy rauhallisempaan aikaan. Paikallisesti kerrotaan, että tarkoitus on lähteä illalla juhlimaan Meskel-juhlaa.

Hyvin täällä voidaan, ja juuri Woldian kaupungissa Amharassa, joka edellisen sodan aikaan oli pitkään miehitettynä, on saatu tehdä työtä toistaiseksi rauhassa. Martha laittaa kuvia ja kertoo, että työ jatkuu. Afarin puolellakin ollaan tyytyväisiä. Osattiin ennakoida, ja Yitbarek pääsi lähtemään perheensä luokse satojen kilometrien päähän ennen kuin ”tilanne heikkeni” rajaseudulla nopeasti. Monilla järjestöillä kun on ollut vaikeuksia evakuoida henkilöstöään turvallisesti.

Sanojen valinta on tärkeää. Me voimme puhua sodasta ja taisteluista. Paikallisesti puhutaan lähinnä tilanteesta tai konfliktista. Niin on turvallisempaa. Samalla lailla vaikkapa kuivuuteen ja tulviin vaikuttavasta El Niño -sääilmiöstä on hankala puhua. Avun tarpeessa olevien ihmisten määrä on nykyään niin politisoitunut, että sen sijaan puhutaan virallisesti avun kohteeksi aiottujen ihmisten määrästä. Sanavalinnoista huolimatta kyse on oikeista ihmisistä.