Kuuntele
Ihmiset ovat hyödyntäneet mehiläisvahaa jo 7000–6000 eKr. Sitä on käytetty esimerkiksi kyllästeenä sekä kosmetiikan ja kynttilöiden valmistukseen. Myös ensimmäisten kristittyjen kynttilät valmistettiin mehiläisvahasta.
Mehiläisvaha syntyy työläismehiläisten takaruumiin alapinnan vaharauhasissa. Mehiläiset käyttävät vahaa pesän kennostojen rakentamiseen.
Valamon mehiläistenhoitaja on munkkidiakoni Siluan. Pesät ovat olleet hänen vastuullaan kolmisen vuotta.
– Jos ei niin paljon taitoa olekaan, niin rukousten ja Jumalansynnyttäjän avulla selvitään, isä Siluan toteaa.
Italialaisten mehiläisten asuttamia Langstroth-pesiä oli haastatteluhetkellä neljä, mutta kaksi niistä oli tarkoitus jakaa kesän mittaan. Jos mehiläispesiä siirretään, pitää huomioida lähistöllä liikkuva karhu. Mahdollinen uusi tarhapaikka voisi olla vaikkapa hautausmaan lähellä: silloin päästäisiin ehkäpä maistelemaan lakkahunajaa. Isä Siluan haluaisi myös lisätä mehiläispesien määrää. Myös muiden mehiläispesän tuotteiden, kuten mehiläismyrkyn ja siitepölyn, hyödyntäminen kiinnostaa.
Pyhitettyä vettä rauhoittamiseen
Kesän mittaan pesät on tarkastettava 7–9 päivän välein parvien karkaamisen estämiseksi. Kerran yksi parvi pääsi karkuun, ja se oli haettava puolestavälistä korkeaa kuusta. Isä Siluan kertoo käyvänsä pesillä useamminkin.
– Pesillä käyminen on puoleensavetävää muun muassa hyrinän ja tuoksun takia. Tykkään tulla tänne etenkin aamulla.
Mehiläisten rauhoittamiseen yleensä käytetyn savuttimen lisäksi isä Siluan käyttää suihkepullossa olevaa pyhitettyä vettä sekä rukouksia – kenties juuri siksi Valamon mehiläiset ovat niin rauhallisia. Mehiläispesät, lampaat ja puutarha siunataan kerran kesässä. Tässä yhteydessä luetaan erityinen mehiläisten siunausrukous.
Hunajan pääsato lingotaan elokuun lopussa. Ennen linkousta hunajakakuston päältä poistetaan sähköisellä kuorimaveitsellä niin sanottu kuorimavaha. Kuorimavahaa kertyy vain muutamia nokareita. Se ei missään tapauksessa riitä Valamon kynttilätehtaan tarpeisiin, joten tehdas tilaa vahat ulkomailta. Irtovahat isä Siluan palauttaa mehiläisille. Mahdolliset hajonneet kakut hän varastoi, jotta kakustovaha voidaan tarvittaessa sulattaa ja stanssata uusiksi mehiläisvahalevyiksi. Toistaiseksi tarvetta ei ole, sillä mehiläistarvikekirpputorilta hankittuja levyjä on paljon varastossa.
Kynttilätehdas käynnistyi 1980-luvulla
Valamon kynttilätehdasvastaava on viitankantajamunkki Lavrenti. Isä Lavrenti kertoo tehtaan valmistavan vuodessa 1000 kiloa kynttilöitä, pääasiassa eripituisia keltaisia ja punaisia tuohuksia.
Valamon tuohuskone on hankittu 1980-luvulla Lintulan luostarista silloisen arkkimandriitta Panteleimonin aloitteesta. Kone toimii edelleen hyvin. Punaiseen puurakennukseen mahdutettu kynttilätehdas pyörii vain talvisin, koska muuten tilassa olisi liian kuuma “ajaa” kynttilöitä. Mehiläisvahan sulamispiste on 60–65 astetta. Ison määrän sulattaminen erikoisvalmisteisilla kiuasvastuksilla vie kolme päivää.
Koneen käyttämiseen tarvitaan kaksi ihmistä. Toinen käyttää ohjaustaulua ja toinen seuraa rullilla pyöriviä sydänlankoja, joiden ympärille kertyy vahaa kierros kierrokselta.
– Luostarissa rukous kuuluu kaikkeen työhön, mutta etenkin kynttilöitä tehdessä on tärkeää muistaa se. Emme tee kynttilöitä vain taloudellisista syistä: niillä on myös hengellinen tarkoitus, isä Lavrenti muistuttaa. Lisäksi kaikki kynttilät siunataan ja vihmotaan pyhitetyllä vedellä.
Kirkon tuohustehdas toimii Lintulan luostarissa. Valamossa valmistetaan tuohuksia pääasiassa omaan käyttöön, mutta niitä ja muita mehiläisvahakynttilöitä voi ostaa luostarin Tuohus-nimisestä matkamuistomyymälästä. Myyntiin on mahdollisesti tulossa muitakin mehiläisvahatuotteita, kuten kosmetiikkaa.
Valamossa valmistetaan kirkkokynttilöiden lisäksi myös muita mehiläisvahakynttilöitä sekä vahaesineitä, partaöljyä ja muita öljyjä sekä suitsutuspihkaa. Punaisessa puurakennuksessa ennen niin ikään sijainnut entinen Laffka eli kirpputori on tällä hetkellä tyhjillään ja odottaa kunnostusta sekä uutta käyttötarkoitusta.
Mehiläisvahan kirkollisesta käytöstä
Kirkkoisät ovat kirjoittaneet paljon mehiläisistä.
Arkkimandriitta Serafim Seppälä toteaa artikkelissaan Relationship of God and Animals in Theodoret of Cyrrhus mehiläisten olleen eittämättä kirkkoisien suosikkieläimiä. Mehiläisistä ovat kirjoittaneet Theodoretos Kyrroslaisen (joka piti mehiläisyhdyskuntaa hyödyllisenä mallina ihmisille) ohella myös esimerkiksi pyhä Basileios Suuri.
Isä Lavrenti on selvitellyt mehiläisvahan kirkollisen käytön historiaa ja symboliikkaa. Hänen kokoamastaan dokumentista selviää, että alun perin vaha ja hunaja kerättiin villimehiläisiltä. Mehiläistarhaus yleistyi Bysantissa 800–1100-luvuilla munkkien vaikutuksesta. Myös lännessä luostarit vaikuttivat mehiläistarhauksen yleistymiseen.
Varhaisimmat maininnat luostarien mehiläistarhauksesta ovat peräisin 500-luvulla eläneen pyhän Modomnócin (mehiläistarhaajien suojeluspyhä) elämäkerrasta. Luostareissa halutuin mehiläispesän tuote oli vaha, jota tarvittiin esimerkiksi kynttilöihin ja sinetteihin.
Kynttilöitä käytetään kirkossa ikonien, reliikkien, ristin ja pyhän evankeliumin kunnioittamiseen. Kynttilät kuvaavat luomatonta valoa, ja niiden sytyttäminen symboloi uskoa, rukousta, kiitollisuutta, rakkautta ja Jumalan apuun turvautumista. Kynttilöiden merkityksestä kirkossa ovat kirjoittaneet esimerkiksi kirkkoisä Tertullianus, pyhä Hieronymus sekä pyhä Sofronios, Jerusalemin patriarkka. Joissain luostareissa kynttiläkruunut laitetaan heilumaan tietyissä kohdissa jumalanpalveluksia. Tämä kuvastaa sitä, kuinka enkelit ja pyhät taivaassa iloitsevat yhdessä maan päällä olevien kanssa.
Kokoelma voimassa olevia säännöksiä Suomen ortodoksisesta arkkipiispakunnasta ohjeistaa, että steariinikynttilöitä saa käyttää kirkossa korkeintaan kruunuissa. Puhdas mehiläisvaha on kirkkokynttilöiden alkuperäinen materiaali ja siksi sitä käytetään edelleen, vaikka nykyään olisi halvempiakin vaihtoehtoja. Vahakynttilöiden käyttöä kirkossa puoltaa myös se, etteivät ne juurikaan savuta tai nokea.
Tuohusten symboliikkaa
Mehiläisvahakynttilöihin on yhdistetty jonkin verran symboliikkaa. Puhdas mehiläisvaha on yhdistetty Jumalansynnyttäjän puhtauteen ja neitsyyteen sekä Kristuksen puhtauteen. Lisäksi voidaan ajatella, että kirkossa poltettavat vahat ja öljyt ovat uhreja Jumalalle. Kristuksen ristinkuoleman takia eläinten tappamista vaativa ihra on poissuljettu vaihtoehto: Kristus on lopullinen uhri eikä uusia tarvita. Mehiläisvahaa sen sijaan voi kerätä vahingoittamatta eläimiä. Lampukoissa tulisi käyttää oliiviöljyä, joskin kustannussyistä valitaan yleensä parafiiniöljy.
Kynttilöillä on katsottu olevan 12 ominaisuutta, jotka muistuttavat eri asioista. Ne antavat valoa, kuten Kristuskin on maailman valkeus, ja ne lämmittävät, kuten meidänkin pitäisi lämmittää muita rakkaudellamme. Kynttilöiden palaminen muistuttaa jumalallisesta voimasta eli tulesta. Neljänneksi, kynttilät ovat vaarallisia, mikä opettaa valppautta ja arvostelukykyä. Kynttilät eivät kuitenkaan ole pysyviä, kuten ei ihmiselämäkään. Kynttilöiden suoruus muistuttaa siitä, että ihmisen tulee seisoa suorana Herran edessä mitään salaamatta. Kuten kynttilöiden, myös ihmisten tulee toisinaan taipua luottaen kuitenkin siihen, että Jumala voi saattaa jälleen suoraksi. Aivan kuin ihmissydän, myös kynttilä on toisinaan kova ja toisinaan pehmeä.
Yhdeksänneksi, palavasta kynttilästä valuvat pisarat muistuttavat puhdistavista kyyneleistä. Vahakynttilä on lahja eläinkunnalta ja tuhansien mehiläisten yhteistyön tulos: näin tuohus muistuttaa olemaan ahkera ja kiitollinen eläinkunnalle. Kynttilät ovat hyödyllisiä (ilman niitä ei olisi voitu toimittaa esimerkiksi kokoöisiä palveluksia) mutteivät monimutkaisia – tämä rohkaisee etsimään yksinkertaisia ratkaisuja omien velvollisuuksien hoitamiseen.
Lopuksi, kynttilä on hyödytön ilman kipinää, mikä muistuttaa elämän liekin sytyttävästä Pyhästä Hengestä.
Vaha on myös myrkytöntä ja kierrätettävää. Tuohusten pätkät voi viedä kotoa kirkkoon, mistä ne toimitetaan Lintulan tuohustehtaalla käytettäviksi.
Pääkuva: Isä Siluan tarkistaa pesät kesän mittaan 7–9 päivän välein.
Juttu on julkaistu ensi kertaa painetussa Aamun Koitossa 2/2025. Printtilehden sisältöjä tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.
