Ortodoksiset oppilaat ja vanhemmat puolustavat oman uskonnon opetusta 

Espoolaiset Abhem, 16, ja Henos Kassa, 15, kertovat, että he kuulivat muutosaikeista ensimmäisen kerran koulussa opettajalta. 

”Ortodoksisina kristittyinä koemme, että uskonnon opetus on erittäin tärkeää eikä sitä tulisi lopettaa”, Abhem ja Henos Kassa kertovat Aamun Koitolle yhteisessä sähköpostihaastattelussaan.

”Se ei ole meille pelkästään faktojen oppimista, vaan myös oman uskon, perinteiden ja identiteetin ymmärtämistä. Uskonnon tunnit auttavat pohtimaan arvoja, oikeaa ja väärää sekä omaa paikkaa maailmassa. Lisäksi ne lisäävät ymmärrystä ja kunnioitusta eri uskontoja ja taustoja kohtaan. Jos uskonnon opetus poistetaan, monet nuoret voivat menettää tärkeän yhteyden omaan uskonnolliseen identiteettiinsä. Mielestämme opetusta pitäisi ennemmin kehittää ja tehdä nykyaikaisemmaksi kuin lopettaa kokonaan.”

Abhemin ja Henoksen mielestä ortodoksisen uskonnon tunnit ovat olleet hyviä, mutta oppiminen tapahtuu lähinnä lukemalla ja kuuntelemalla. Tunteja voisi kehittää lisäämällä projekteja ja tekemällä oppimista. Molempien mielestä yksi mielenkiintoisimmista opetussisällöistä on ollut saada tietoa eri uskonnoista ympäri maailmaa.

”Lapsi huomaa, ettei ole yksin”

Helsinkiläisellä Saara Aittakummulla on kolme lasta: yhdeksäsluokkalainen Maria sekä seiskaluokkalaiset Heikki ja Tuomas. 

 – Vaikka käymme lasten kanssa kirkossa ja he saavat hengellistä opetusta kotona, pidän tärkeänä, että he saavat pedagogisesti suunniteltua ja johdonmukaista uskonnon opetusta koulussa, Saara Aittakumpu kertoo.

– Opetus myös yhdistää luokka-asteen ortodoksit. Lapsi huomaa, ettei ole yksin, vaan omassa koulussa on muitakin ortodokseja.  

– Minua häiritsee ajatus siitä, että olisi olemassa jokin neutraali katsomus. Uskonnottomuuskin on katsomus, eikä sitä siksi voi ottaa neutraaliksi tarkoitetun katsomusopetuksen pohjaksi. Dialogi muiden katsomusten kanssa edellyttää sitä, että jokaisella on vahvat pohjatiedot omasta katsomuksesta. Paras malli olisi, että oman uskonnon opetus säilyisi, mutta sen lisäksi tulisi jonkinlainen dialogiin perustuva katsomusopetus, Aittakumpu miettii ja muistelee lapsensa alakoulussa järjestettyjä dialogitunteja.

Katolisen, ortodoksisen ja luterilaisen uskonnon opettajat olivat järjestäneet omasta aloitteestaan pari ekumeenista tuntia, joilla pikkuoppilaat kertoivat muille kukin omasta kirkkokunnastaan. 

– Koulusta ei ole tullut vielä mitään viestiä siitä, että ensi vuoden syksyllä alkaa yhteinen katsomusopetus, Aittakumpu ihmettelee.

– Toistaiseksi uskonnon tunnit jatkuvat normaalisti. Meillä ei ole koskaan ollut sellaista tilannetta, etteivät lapset olisi halunneet mennä tunneille. Helsingissä on aina järjestynyt ortodoksisen uskonnon opetusta. Tarvittaessa tunneille on menty noin kilometrin päähän kouluavustajan saattelemana. Myös kirkkoretkistä on huolehdittu. Olen kuullut, että joillain pienemmillä paikkakunnilla on ehdotettu vanhemmille, että “eikös olisi kätevämpää, että kaikki kävisivät samalla tunnilla”, vaikka tällainen ei ole edes laillista.

Peruspilareita elämään

Helsinkiläisen Alisa Leppäkosken tyttäret Sandra, 12, ja Anna, 9, ovat osallistuneet ortodoksisen uskonnon opetukseen Suomalais-venäläisessä koulussa, joka on valtion ylläpitämä yhtenäiskoulu. Nuoremmat lapset Alexander, 7, ja Isla, 4, eivät vielä käy koulua. 

– Pidän äitinä tärkeänä, että oman uskonnon opetusta tarjottaisiin jatkossakin, Alisa Leppäkoski toteaa.

– Nykymaailmassa lapsiin kohdistuu valtava määrä mielipidevaikuttamista ja lapset näkevät elämässään liian vähän perinteisiä arvoja, joiden mukaisesti maailma on toiminut vuosituhansien ajan. Uskonto on miltei ainoa oppiaine koulussa, joka näitä arvoja vaalii. 

– Toisaalta uskonto on myös keskeinen osa kulttuuria ja kulttuuriperintöä, minkä vuoksi opetus on yleissivistävää riippumatta siitä, mihin uskonnolliseen vakaumukseen lapsi päätyy. Uskonnon opetuksessa käsitellään myös moraalia ja anteeksiantoa, jotka ovat tärkeitä ja universaaleja peruspilareita hyvään elämään. Myös mielenterveyden kannalta uskonto on kannattelevassa roolissa. Maailman paineita on helpompi kestää, kun koko taakkaa ei tarvitse kantaa yksin. Uskonto opettaa armoa, yhteisöllisyyttä ja selkärankaa, mikä auttaa tekemään oikeita päätöksiä elämässä. 

”Tykkään uskontotunneista”

Myös tytär Sandra haluaisi uskontotuntien jatkuvan:

– Mielestäni olisi hyvä, että jokainen voisi opiskella omaa uskontoaan halutessaan. Niille, jotka eivät halua osallistua uskonnon opetukseen, on kuitenkin tarjolla elämänkatsomustietoa. Tykkään uskonnon tunneista. Meillä on kiva opettaja, joka selittää asiat hyvin ja selkeästi. 

Nuorempi tytär Anna ei osaa sanoa, mitä hän ajattelee yhteiseen katsomusopetukseen siirtymisestä, koska hänellä on kokemusta vasta ainoastaan uskontotunneista. Niistä hänellä on vain positiivista sanottavaa:

– Opetus on ollut ihan kivaa enkä varmaan muuttaisi mitään. Opettaja kertoo mielenkiintoisia kertomuksia Raamatusta. 

Yhteisen katsomusaineen puolustajat ovat vedonneet siihen, että lasten jakaminen erillisiin ryhmiin perheen katsomuksen perusteella ei ole hyvä asia.

– Mielipiteitä saa olla, Sandra vastaa asiasta kysyttäessä.

– En kuitenkaan koe, että uskonnon opetus olisi millään tavalla epäreilua tai syrjivää.

Annallakaan ei herää ajatusta siitä, että opetus erillisryhmissä olisi mitenkään syrjivää tai hämmentävää.

– Onhan meillä muissakin oppiaineissa erilaisia ryhmiä oppilaan taustan mukaisesti, Anna lisää. 

Yhteisen katsomusaineen perusteet epäselviä

Myös Natalja Zemljannikovan lapset Jaroslava Zemljannikova, 18, Jelisei Zemljannikov, 16 vuotta, ja Taisia Zemljannikova, 11, ovat opiskelleet ortodoksista uskontoa Helsingin Suomalais–venäläisessä koulussa.

– Olen tutkinut asiaa eri lähteistä. Kuitenkin perusteet oman uskonnon opetuksen korvaamiselle yhteisellä katsomusaineella jäävät perheellemme epäselviksi ja puutteelliseksi. Kyseistä näkökulmaa kannattavat ihmiset eivät valitettavasti ota huomioon mahdollisia riskejä, joita tällaiseen järjestelmään siirtyminen voisi aiheuttaa, Zemljannikova toteaa.

– Oman uskonnon täydellinen korvaaminen yhteisellä katsomusaineella/yleisellä uskonto-opetuksella ei ole paras ratkaisu, koska se ei kunnioita yksilöiden oikeutta omaan katsomukseen, ja koska se loukkaa vähemmistöjen oikeuksia. Oman uskonnon säilyttäminen antaa oppilaille mahdollisuuden perehtyä omaan uskonnolliseen ja kulttuuriseen perintöönsä syvällisemmin.

– Lisäksi tämä nykyinen järjestelmä voidaan nähdä nimenomaan uskonnonvapauden toteutumisena. Pelkkä yhteinen katsomusaine/uskonto-opetus saattaisi jäädä pinnalliseksi, eikä se välttämättä vastaisi niiden oppilaiden tarpeisiin, joille uskonto on tärkeä osa identiteettiä, Zemljannikova miettii ja kertoo pitävänsä yhtenä vaihtoehtona sitä, että oppilaiden annettaisiin jatkossa valita oman uskonnon opetuksen, elämänkatsomustiedon ja yleisesti eri katsomuksia käsittelevän oppiaineen välillä.

– Suomen perusopetuslain periaatteet ovat luoneet pohjan laadukkaalle ja tasa-arvoiselle koulutukselle, jota pidetään kansainvälisesti malliesimerkkinä. Olisi hyvä pitää kiinni tästä periaatteesta. Haluan erityisesti nostaa esiin ortodoksisen uskonnon opettaja Teppo Väisäsen työn. Kolmen lapsemme palautteen perusteella voin sanoa, että opettaja Teppo Väisäsen oppitunnit ovat erittäin mielenkiintoisia, ymmärrettäviä ja tuloksellisia. Opettaja tarjoaa lapsille helposti saatavilla olevia materiaaleja, pyrkii jatkuvasti kehittämään oppiaiheitaan, on avulias ja taitava vuorovaikutuksessa lasten kanssa, antaa heidän ilmaista mielipiteitään. Uskon, että hänen työtään on ehdottomasti jatkettava Suomessa.

* Opetushallitus on hyväksynyt (Avaa uuden sivuston) uskonnon opetussuunnitelmien perusteet seuraaviin oppimääriin: islam ja evankelisluterilainen, ortodoksinen, adventistinen, bahá’í-, buddhalainen, helluntailiikkeen, Herran kansa ry:n, juutalainen, katolinen, Krishna-, Kristiyhteisön, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ja vapaakirkollinen uskonto. 

Pääkuvassa äiti Alisa ja tytär Anna Leppäkoski. Kuva: Leppäkosken perhealbumi. Kuvan rajaus ja käsittely: Aamun Koitto