Kuuntele
Evakko-Kristus -ikonin tyyppi tunnetaan ortodoksisessa perinteessä nimellä Kristus Kaikkivaltias (Avaa uuden sivuston). Siinä Kristus on kuvattu puolivartalokuvassa suoraan edestä. Kuvatyyppi tunnetaan jo 400-luvun lopun ja 500-luvun freskoissa ja mosaiikeissa.
Varhaisin säilynyt Kristus Kaikkivaltias -ikoni kuuluu Siinain Pyhän Katariinan luostarin kokoelmiin. Siinailainen ikoni on maalattu enkaustiikka- eli vahamaalaustekniikalla 500-luvun alkupuolella.
Evakko-Kristus ikonin teemat
Ikonityypin peruselementit ovat pysyneet ennallaan ensimmäisiltä vuosisadoilta nykyhetkeen.
Kristuksen päätä ympäröi pyhyyden ilmaisuna sädekehä. Siihen on kuvattu kaksi päällekkäistä ristiä, joiden opillinen sisältö kertoo Kristuksen kahdesta luonnosta ihmisenä ja Jumalana.
Samaa kertovat myös ihmishahmoisena kuvattu Kristus, jonka jumalallinen luonto tuodaan esiin kreikkalaisten kirjainten omega, omikron ja ny avulla, joka on lyhennelmä lauseesta ”Minä olen se joka olen”. Jumala ilmoitti tämän nimekseen kutsuessaan Mooseksen vapauttamaan Israelin kansan orjuudesta (2. Moos. 3:13–14).
Ikonissa lukee myös se, ketä se esittää. Sanat ”Jeesus Kristus” on kirjoitettu kirkkoslaavin kielen lyhenteillä ІИС ХРС. Lyhyempänä versiona nämä monogrammit tunnetaan muodossa ІС ХС.
Kristuksen kahdesta luonnosta kertoo myös hänen vaatetuksensa: punainen alusviitta (kitoni) on jumaluuden vertauskuva, sininen päällysviitta (himation) symboloi ihmisyyttä.
Ikonissa Kristus kohottaa oikean kätensä siunausasentoon, jota papit ja piispat käyttävät kirkkokansaa siunatessaan. Sormet muodostavat jo mainitut Kristuksen nimikirjaimet (IC XC). Kristuksen vasemmassa kädessä on avoin evankeliumikirja.
Sota-aika synnytti tarpeen painokuvaikonille
Suomalaisen Evakko-Kristus ikonityypin syntyyn ja merkitykseen vaikutti sota-ajan koettelemukset.
Talvisodan aikana kirkon johto joutui jättämään Sortavalan ja se toimi evakossa Paltasessa ja Kuopiossa. Tammikuussa 1943 kirkollishallitus arkkipiispa Hermanin johdolla palasi Sortavalaan kirkkokunnan taloon. Talvisota ja kolmen vuoden siirtolaisuus oli takana, ja varovaisesti tähyttiin Karjalan jälleenrakennukseen ja kaikkien toivomaan rauhaan.
Papisto työskenteli siirtolaisten ja paluumuuttajien parissa ympäri Suomea. Pitkin 1940-luvun alkupuolta kirkollishallituksen kansliaan saapui heiltä pyyntöjä painokuvaikoneista. Sota, siirtolaisuus ja Suomen armeijan eteneminen Itä-Karjalaan nostivat esiin ikonipulan kirkkokansan keskuudessa.
PSHV vastasi suureen tarpeeseen
Kirkon sisälähetystyötä tekevä Pyhän Sergein ja Hermanin Veljeskunnan (PSHV) komitea päätti kokouksessaan 22. maaliskuuta 1943 painattaa kartonkisia ikoneja helpottaakseen tilannetta.
Painotyö piti tehdä kotimaassa, koska ulkomailta ei tuolloin ollut niitä mahdollista hankkia. Sopivan malli-ikonin valinta uskottiin arkkipiispa Hermanin ja ylidiakoni Leo Kasangon tehtäväksi.
Alkukesästä vuonna 1943 he löysivät malliksi Vapahtajan ikonin Kuopion Pyhän Nikolaoksen kirkon alttarihuoneesta. Kyseessä on lempeäkatseinen Kristus, joka tyylillisesti sijoittuu akateemisten ikonien joukkoon. Kasangon pyynnöstä Kuopion seurakunnan kirkkoherra Vilho Hokkinen toimitti ikonin Helsinkiin malliksi.
Ikonia painatettiin kirkkokansan käyttöön
Ikonien painotyö tehtiin helsinkiläisessä Tilgmann Oy:ssä. Kartonkisia Vapahtajan ikoneita tilattiin kahta kokoa (22 x 27 cm ja 71 x 57 cm), joista suurempi on hieman alkuperäistä pienempi.
Kasanko kiirehti heinäkuussa 1943 valmistusta, koska ikoneja tarvittiin ensi tilassa ”niin kotimaassa kuin Itä-Karjalassakin”. Tilgmann Oy ei kuitenkaan voinut toimittaa tilausta vuoden 1943 aikana, vaan painotyö valmistui vasta keväällä 1944.
Kirkkokansa antoi ikonille uuden nimen
Sotatilanteen nopean muuttumisen vuoksi painokuvaikoneja ei tarvittu enää Itä-Karjalassa (Suomen armeija vetäytyi Petroskoista ja muualta Itä-Karjalasta kesäkuun lopussa 1944), vaan ainoastaan evakkotielle joutunutta kirkkokansaa varten.
Siirtolaisille jaettu painettu Kristus-ikoni sai kansan suussa nimen ”Evakko-Kristus”. Pienempiä ikoneita käytettiin yleensä kodeissa yksityiseen hartaudenharjoittamiseen. Isommat oli tarkoitettu myös jumalanpalveluskäyttöön.
Ikonin evankeliumiteksti rohkaisee ja opettaa
Kuopiossa sijaitsevan alkuperäisen Kristuksen ikonin evankeliumiteksti on kirkkoslaavia. Siinä lukee: “Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat.” (Matt. 11:27–28)
Painokuvaikoniin haluttiin suomenkielinen teksti. Ikonissa ei kuitenkaan käytetty alkuperäistä raamatunkohtaa, vaan tilalle valittiin yhdistelmä kahdesta Johanneksen evankeliumin jakeesta: “Uuden käskyn minä annan teille, että rakastaisitte toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä että tekin niin rakastaisitte toisianne.” (Joh. 13:34) “Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään kuin että hän antaa henkensä ystäviensä edestä.” (Joh. 15:13)
Tekstin valinnassa painoi epäilemättä sodan menetysten taakka. Monet olivat kaatuneet, ja monet jäivät suremaan kaatuneita. Kristuksen sanat oli tarkoitettu ohjeeksi ja lohdutukseksi.
Toisin kuin 1920- ja 30-luvuilla, jolloin ikonien kirkkoslaavinkielisiä tekstejä korjailtiin suomenkielisiksi päälle maalauksin, tällä kertaa alkuperäiseen ikoniin ei kajottu. Tekstin muutos tehtiin painotyön yhteydessä.
Painokuvassa on käytetty kirjasintyyppinä fraktuuraa (”vanhan suomen kirjasinta”), joka oli yleinen kirjasinlaji Pohjois-Euroopassa 1500-luvulta saakka ja joka levisi Suomeen luterilaisuuden myötä. Fraktuuraa käytettiin yleisesti painojulkaisuissa aina 1900-luvun alkupuolelle asti, mutta se korvattiin vähitellen antiikvalla. Esimerkiksi vuonna 1912 Raamatun taskupainos julkaistiin aiemmasta poiketen antiikvalla.
Fraktuuran käyttö ikoneissa on erittäin epätavallista. Painotyön yhteydessä se kenties nähtiin sopivana vanhahtavan tekstiasun vuoksi.
Evakko-Kristus ikoni matka-alttareissa
Sota-aikana käynnistettiin keräys ”Kirkkoja kreikkalaiskatoliselle Karjalan kansalle”, jonka tarkoituksena oli kerätä varoja Karjalan jälleenrakentamiseen.
Keräystuottoa ei tähän tarkoitukseen ehditty lopulta käyttää, ja siksi vuoden 1950 kirkolliskokous päätti, että varat käytetään ”kirkollisten eli matkakirkkojen hankkimiseen papiston käytettäväksi vakinaisia jumalanpalveluspaikkoja vailla olevilla paikkakunnilla julkisten jumalanpalvelusten toimittamista varten.”
Matka-alttari sisälsi kokoonpantavat pöydät, kynttilänjalat, ristin ja ikonit. Matkakirkko oli tarkoitettu siirrettäväksi, koska papisto kiersi toimittamassa jumalanpalveluksia kirkkotilojen puutteessa esimerkiksi koulujen urheilusaleissa ja luterilaisten seurakuntasaleissa.
Jo vuonna 1943 pastori Leo Merras oli suunnitellut käyttöönsä matka-alttarin. Museon kuva-arkistosta löytyy valokuva, jossa Merraksen matka-alttari on koottuna, Evakko-Kristus ikonin kera (OKMVA1774:1).
Kymmenkunta vuotta myöhemmin agronomi Johannes Wolkoff suunnitteli oman, laajemman matkakirkon, jossa myös hyödynnettiin Evakko-Kristus-ikonia (OKMVA1774:2).
Matka-alttareita valmistettiin joitakin kappaleita, mutta käyttö jäi lopulta melko vähäiseksi. Läheskään kaikilla ei ollut käytettävissään autoa, vaan papistokin taittoi matkaa linja-autolla ja polkupyörällä. Tällöin näin suuren tavaramäärän kuljettaminen ei olisi ollut mahdollista, eikä se ollut välttämätöntä palvelusten toimittamiseksi.
Jälleenrakennuskauden myötä valmistui melko kattava pyhäkköjen verkosto, joka jätti matka-alttarit jokseenkin tarpeettomiksi.
Evakko-Kristus piispojen uusissa kaulariipuksissa
Vuonna 2023 Suomen ortodoksinen kirkko vietti Tomos 100 vuotta -juhlaa. Tomos on asiakirja, jolla Suomen ortodoksinen kirkko sai autonomian Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa vuonna 1923.
Juhlavuoden yksi merkkitapahtuma oli piispallisten enkolpioiden valmistus. Enkolpion on piispallinen riipus, johon tavallisesti on kuvattu Kristus.
Ajatus riipusten valmistuksesta oli arkkipiispa Leon. Hän toivoi, että käytettäisiin suomalaisia kiviä ja suomalaisille merkittävää ikonia, jolloin Evakko-Kristus valikoitui kuva-aiheeksi. Ikonin katsottiin kuvaavan hyvin kirkon historiaa ja muistuttavan monien karjalaisten sukujen sodanaikaisesta historiasta.
Riipuksia valmistettiin 14 kappaletta ja ne jaettiin juhlaan osallistuneille piispoille Helsingissä, ensimmäisenä patriarkka Bartolomeokselle.
Riipukset ovat hopeoitua kierrätyspronssia ja kivenä on käytetty Kittilän kromimarmoria. Enkolpioneiden suunnittelusta ja valmistuksesta vastasivat Kurkipellon pajan taitajat, Ville, Hannele ja Valo Maahinen.
Ikonin muistopäivä ja juhlaveisut
Kirkkomme muistelee päivittäin pyhiä ihmisiä, tapahtumia tai ikoneita. Kun ikoneihin liittyy jokin erityinen muisto, tai niitä kunnioitetaan ihmeitätekevänä, ne voivat myös saada muistopäivän kirkkokalenteriin.
Piispainkokous katsoi ikonin merkittävyyden vuoksi perustelluksi määrätä sille oman juhlapäivän ja laatia liturgiset tekstit. Asian valmistelu annettiin Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenin tehtäväksi. Piispat päättivät kokouksessaan 5.6.2025, että Evakko-Kristus ikonin juhlapäivää tullaan vuodesta 2026 alkaen viettämään evakkojen liputuspäivänä, 20. huhtikuuta.
Perinteisen tavan mukaan juhlapäivää varten ikonille on laadittu omat liturgiset kirkkoveisut, tropari ja kontakki, jotka on jo käännetty myös ruotsiksi, englanniksi ja karjalaksi.
Katariina Husso
Kokemuksia Evakko-Kristus ikonin merkityksestä
Aamun Koitto -lehti kysyi lukijoiltaan Evakko-Kristus ikonin merkityksestä: Mitä Evakko-Kristus -ikoni merkitsee sinulle – tai perheellesi taikka suvullesi? Millaista lohdutusta tai rukousvastauksia sinä tai läheisesi olette saaneet Evakko-Kristus ikonin äärellä?
Lohdun ja suojeluksen tuoja
Erään suvun kertomuksen mukaan Evakko-Kristus ikoni kulki perheen mukana kaikissa elämänvaiheissa. Ikoni otettiin mukaan suojelijaksi. Se sijoitettiin perinteen mukaan kodin ikoninurkkaan aina uusissa asuinsijoissa, ja se periytyi suvussa eteenpäin.
Yksi lehden lukija kertoo ikonin olevan hänen rakkaimpia ikonejaan ja kunniapaikalla kodin seinällä. Ikoni on nähnyt elämää ja tuonut rauhaa sekä siunausta kotiin: “Kehykset ovat kolhiintuneet vuosien saatossa, mutta rakkauden sanoma on edelleen kirkas ja ehjä!”
Ikonia kuvataan myös lempeyden ja mielentyyneyden antajaksi. Sen koetaan olevan paras lohduttaja, joka puhuttelee päivittäin.
Opettaja
Useampi Aamun Koiton lukija kertoo oppineensa lapsena ikonin edessä rukouksia, kuten esimerkiksi Taivaallinen Kuningas -rukouksen. Ikonin äärellä on myös juhlittu rukoillen tärkeitä perhejuhlia: nimenantorukouksia, kiitosrukouksia ja muita.
Kertomuksissa toistuu, että Evakko-Kristus ikoni oli aina kunnioittavasti läsnä lapsuuden kodissa ja auttoi pitämään yllä yhteyttä Jumalaan: “Ikonin edessä evakko-vanhempamme rukoilivat aamuin ja illoin, ja se antoi voimaa jaksaa ja rakentaa uusi elämä ja koti perheelle. – – Heidän esimerkillään me lapset saimme hyvät eväät kasvaa terveinä ja hyvin menestyneinä.” Kodin arvot ja tavat siirtyivät perintönä myös seuraaville sukupolville.
Eräs lukija muistelee, miten silloinen pappismunkki Paavali opetti hänelle, kolmivuotiaalle, ikonin edessä ristinmerkin tekemistä – ja kuinka ikoni on lapsuudesta lähtien ollut hänelle tärkeä.
Monet muistavat, miten ikoni – erityisesti Kristuksen katse – tuntui vahtivan vilkkaan lapsen tekemisiä. Muuan lehden lukija kertoo muistavansa ikonin mummon asunnon seinältä. Lapsena hän kävi mummon kotona karkkivarkaissa tämän poissa ollessa: “Kristus katsoi ikonista aina toruen, mutta nykyään ikoni katselee jo paljon lempeämmin.”
Ikoni on auttanut myös oppimisessa: “Tuossa ikonissa olevassa tekstissä oli vanhat kirjaimet. Niistä opettelin lukemaan tekstin niin, että osaan sen vieläkin ulkoa.”
Suvun aarre
Monille lukijoille Evakko-Kristus ikoni on kallis aarre, sillä se kietoutuu suvun historiaan.
Eräs lukija kertoo lukeneensa jo lapsena ikonin taakse kirjoitetun tekstin, joka kuvasi suvun evakkomatkaa. Hän yritti ymmärtää kaiken sen, mitä sukulaiset olivat kokeneet.
Lukijat mainitsevat myös menneiden sukupolvien läheisyyden. Yksi kertoo hiljentyvänsä ikonin äärelle ja muistelevansa samalla jo edesmenneitä: ikoni antaa lohtua ja suojaa arjen keskellä. Toisessa viestissä todetaan kuvaavasti: “Sukupolvien ketju on läsnä esineiden ja rukouksen kautta kodissamme.”
Monien muistoissa ikoni oli isovanhempien kodissa kunniapaikalla, kehyksissä ja lampukan alla. Se on ollut tärkeä monien suvulle, ja erään Evakko-Kristus ikonin taakse on kirjoitettu muun muassa: “Älkää milloinkaan hävittäkö tätä aarretta.”
Johdattaja
Eräs evakkojen jälkeläinen kertoo ikonin johdattaneen hänet pyhäkköön, jonka alttarissa oli samainen ikoni. Hän koki tulleensa “oikeaan osoitteeseen” ja saapuneensa “turvasatamaan”. Kaiken hyvän lisäksi hän sai “aivan ihanan rippi-isän”.
Rukoukseen neuvoja
Joidenkin sukujen kohtaloissa talvisodan aikainen lähtö oli niin kiireinen, ettei ikoneja ehditty ottaa mukaan. Sama tapahtui monille muillekin perheille: ikoni jäi kiireessä olohuoneen nurkkaan. Sodan jälkeen perheisiin jaettiin pahville liimattu paperinen Evakko-Kristus.
Ikoni sai kunniapaikan seinällä tai nurkassa, ja säilytti arvonsa, vaikka kotona olisi ollut myös muita, perinteisiä maalattuja ikoneja. Monet kertovat rukoilevansa yhä nykyään tämän saman ikonin edessä päivittäin.
Rauhan toivo ja suojelus
Vaikka Evakko-Kristus -ikonia jaettiin sodan melskeiden vuoksi, sen koetaan viestivän rauhaa. Eräässä viestissä todetaan, että seuraava sukupolvi on varjeltunut evakkomatkalta – ja toivotaan, että ikoni varjelee suomalaisia edelleen.
Viesteissä toistuu myös sisäisen rauhan merkitys: Evakko-Kristus ikonin koetaan henkivän ja välittävän sielun rauhaa.
Marko Mäkinen
Pääkuvassa erään kodin seinällä oleva Evakko-Kristus-ikoni.
Artikkeli on julkaistu ensi kertaa painetussa Aamun Koitossa 2/2025. Painetun lehden sisältöjä tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.
