Kulttuuri

Putinin alttaripoika -uutuuskirja kuvaa taistelua ukrainalaisten sieluista

Vaikka selkeitä merkkejä ilmapiirin kiristymisestä oli, helmikuussa 2022 alkanut Venäjän hyökkäys Ukrainaan yllätti läntisen maailman. Moskovan patriarkka Kirill ei retoriikan tasolla jäänyt presidentti Vladimir Putinin sotatoimia huonommaksi. 

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Anu Patrikainen Kuva: Otava

Venäjän ortodoksisen kirkon päämies käytti valtaansa lietsomalla ihmisvihaa suuren paaston aloittavassa sovintosunnuntain saarnassa. Venäjää vastustavat ukrainalaiset olivat pahan voimia, hyökkäyksen syynä nähtiin läntiset arvot, minkä lisäksi esille nostettiin erityisesti homoseksuaalisuus ja Pride-kulkueet. Moskovan patriarkka Kirill oli pudottanut sanallisen ydinpommin, jota seurasi epäuskon ja hämmennyksen aalto.

Juha Meriläinen vastaa kirjassaan Putinin alttaripoika – Patriarkka Kirill ja Venäjän pyhä hyökkäyssota onnistuneesti tähän uskonnollisen retoriikan ja symboliikan aiheuttamaan hämmennykseen. Kirjoittaja käy läpi ihailtavalla selkeydellä Venäjän hyökkäykseen johtaneita historiallisia, uskonnollisia sekä poliittisia kehityskulkuja. Tarve kokonaiskuvan hallitseville tulkeille onkin uskontolukutaidon heiketessä yhteiskunnassamme äärimmäisen tärkeä.

Erityisen mielenkiintoista antia on perehtyminen presidentti Putinin sekä patriarkka Kirilin henkilökohtaisessa ajattelussa tapahtuneisiin muutoksiin. Valtakautensa alussa Putin ei ollut erityisen seksuaalivähemmistövastainen. Patriarkka Kirill puolestaan nähtiin konservatiivissa piireissä jopa länsimyönteisenä.

Päivätyössään luterilaisen arkkipiispan teologisena erityisavustajana toimivan kirjoittajan haukkaama pala on eittämättä suuri: teos nojautuu tulkinnoissaan yli 900 lähteeseen. Ajoittaisesta terminologisesta raskaudesta huolimatta teoksesta muodostuu eheä kokonaisuus, joka onnistuu tiivistämään historiallisen kehityksen draaman kaareksi. Ortodoksisen maailman näkökulmasta tämän näytelmän kulminaatiopiste asettuu Moskovan patriarkaatin ja Konstantinopolissa pääpaikkaansa pitävän Ekumeenisen patriarkaatin väliseksi yhteenotoksi. 

Ukrainan alueen merkitystä Putinin Venäjälle sekä Moskovan patriarkaatille avataan kattavasti. Kirkollisen identiteetin lisäksi patriarkaatille merkittävää oli Neuvostoliiton romahtaessa Ukrainan puolelle syntynyttä valtiollista rajaa jäänyt kirkollinen omaisuus – mukaan lukien käytännössä kaikki toiminnassa olleet luostarit. Koska patriarkaatin rajat noudattivat edelleen Neuvostoliiton rajoja, siitä tuli kiinnostava ulkopoliittinen toimija.

Venäjän ja Ukrainan välisen sodan vivahteiden ymmärtäminen edellyttää ortodoksisen tradition ja historian syvää tuntemusta. Uskonnon ja nationalismin suhdetta tutkinut kirjoittaja kiittääkin kirjan lopussa muun muassa Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispan teologista sihteeriä Jelisei Heikkilää ja muinais-Venäjän myytistä tuoreen teoksen julkaissutta Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori Jukka Korpelaa. 

Juha Meriläinen (s. 1977) työskentelee luterilaisen arkkipiispa Tapio Luoman teologisena erityisavustajana vastuualueenaan kansainväliset ja ekumeeniset suhteet. Meriläinen on Helsingin yliopiston yleisen kirkkohistorian dosentti ja Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran puheenjohtaja. Hänen tutkimusalueitaan ovat ekumeenisen liikkeen rooli, uskonnon rooli kylmässä sodassa, uskonnon ja nationalismin suhde sekä siirtolaishistoria.

Meriläinen, Juha: Putinin alttaripoika – Patriarkka Kirill ja Venäjän pyhä hyökkäyssota. Otava 2023. 381 s.

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Riisan uusi kokoelmanäyttely esittelee kirkkomme historiaa ja kirkkotaidetta

Ukrainalaista uskonnollista taidetta esillä Kulttuurikeskus Sofiassa

Ortodoksiset kirkkolaulupäivät järjestetään Helsingissä huhtikuussa – tutustu ohjelmaan
Näytä kaikki
Arki & ihmiset

Suorittamiseen sortunut Sanna Kamula koki burn outin, mutta lähti sitten ”sielun etsintämatkalle”

Eräs talviloma kuljetti Sanna Kamulan somesta satumaiselle matkalle oman sielun maisemiin.

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Mari Vainio Kuva: Mari Vainio, Sanna Kamulan kuva-arkisto

Ensin oli polvistuttava. Sen yläasteen erityisluokanopettaja sai kokea ihan konkreettisesti lähtiessään taannoin viettämään talvilomaa.

– Putosin koulun portaissa kontalleni, ja polvilleen joutui silloin koko ihminen. Pysähdys oli totaalinen. Kun loma loppui, soitin ääni väristen rehtorille, etten pysty enää tulemaan töihin. Raja oli tullut vastaan. En jaksanut enää.

Jos elämä näin kuormittaa, se joskus myös yllättää ihmeellisellä tavalla.

– Keskustelin somessa minulle täysin tuntemattoman ihmisen kanssa politiikasta silloin tällöin. Emme todella tunteneet toisiamme, emme tienneet edes toistemme nimiä. Juttelussa oli kuitenkin kummallista tuttuuden tunnetta.

Sanna kertoo ilostaan maalata. Ekspressiivinen taideterapia on jo vuosia ollut osa elämää, ja taideterapeuttinen työnohjaus tärkeä osa työssä jaksamista.

– Hänellä oli surullinen profiilikuva. Lähetin hänelle siitä maalaamani muotokuvan.  

Sannan some-ystävä kertoi pelaavansa paljon tietokonepelejä, jotka on tarkoitettu traumalapsille. Hän taas oli siellä nähnyt Sannan näköisen pelihahmon.

– Kummallista tai ei, hänestä tuntui, että meillä on jokin yhteinen tehtävä, ja se tunne oli hänen tuotava esille.

Kahden toisilleen tuntemattoman ihmisen välillä alkoi somessa syntyä satu, joka vei mukanaan. Molemmat kirjoittivat ja Sanna maalasi. Tarina eteni vimmatusti, suorastaan huumaavasti eteenpäin.

– Silloin tunnistin taas leikkisän minuuteni, joka oli suistunut vuosikausiksi työkeskeiseen suorittamiseen ja unohtunut uupumaan työn tuoman kuorman alle. Leikkisä ja intensiivinen kuvien tekeminen ja tarinankerronta palautti luontaisen elämäniloisuuden, sanat ja värit.

54-vuotiaana Sanna tunsi olevansa elämän mittaisessa kriisissä.

– Vaikka maalaaminen ja kirjoittaminen ovat minulle tuttua, niihin uppoutuessa avautui jokin aivan uusi näköala. Silloin vasta ymmärsin kuinka huonosti voin.

Some-ystävykset ovat tavanneet kuukausien aikana kerran. Muutoin elämän jakaminen jatkuu tarinan, yhteisen ”Mansikkamatkan” kautta edelleen.

Sanna kertoo siitä, kuinka tarina on rönsyillyt koko ajan vapaasti, mutta samalla siihen on tullut ikään kuin kaleidoskooppi omaan elämään. Samalla tarinan kerronta on ollut hauskaa ja vapauttavaa mukanaan monet hahmot, leivosgalaksit ja taikamatot. Matka tarinan sisällä on kuljettanut askelia molempien omaan sisimpään.

Läheiset ihmiset ovat kyllä olleet kummissaan. Mihin on hävinnyt se ylenpalttisesti puurtava, jatkuvasti suorittava Sanna, joka nyt yhtäkkiä uppoutuu tarinan kerrontaan ventovieraan kanssa?

– Mansikkamatka on ollut minulle suuri henkireikä. Loppumattoman väsyneen ihmisen tilalle on tullut iloinen luova minä, joka leikkii!

Ja leikkiä Sanna haluaa. Se oli syy, miksi hän suuntasi opintonsa opettajan työhön. Leikki vain unohtui vuosien myötä.

Tarinasta taivaan ikkuna

Mutta onhan tämä kaikki ollut kovin kummallista.

– Kävin psykiatrillakin kysymässä, olenko seonnut. Tämä viisas mies sanoi, että ei, olet jonkinlaisella sielun etsintämatkalla.

Mansikkamatka tarjosi pakopaikan myös pahasta maailmasta, juuri tarinan alkuvaiheessa alkaneesta Ukrainan sodasta. Se oli maailma, jossa oli kaikki hyvin. Kirjoittajat toivat tarinaan kaiken sen, minkä Sannan sanoin sielut olivat vuosien varrella sisimpään keränneet, lapsuuden hauskat ja hyvät, koskettavat hetket.

– Tarinan kulkiessa eteenpäin nimitimme sitä taivaan ikkunaksi. Ja totisesti, tarinahan on kuin ikoni, ikkuna taivaaseen.

Ja ihmeiden ihme. Sannan kirjoittajaparilla oli kodissaan yksi Rhodoksen saarelta saamansa ikoni, Pyhä Fanurios, sydämen ja sielun kadonneiden asioiden suojelija. Pyhällä on ikonissa kakku – kuten myös tarinan leivosgalaksissa.

Ikonimaalaus toi Sannan ortodoksisen kirkon yhteyteen niin, että hänet liitettiin kirkkoon vuonna 2014. Nyt ikoni avasi vielä uuden maailman.

– Olen nyt maalaamassa Pyhän Fanurioksen ikonia. Haluan saada sen mukaan kotini ikoninurkkaukseen. Koen, että tämä pyhä toi minut pois pahuudesta ja pahasta olosta, jonka syvyyksiin olin joutunut.

Sanna kertoo löytäneensä yhteyden myös kehoonsa, jonka hän oli aiemmin täysin laiminlyönyt.

– Olin vuosien varrella päästänyt itseni lihomaan. En pitänyt kehostani huolta. Olin äärimäisen ylipainoinen ja pakenin kirjojen itseni sulkevaan maailmaan.

Tällä hetkellä elämään löytynyt jooga tasapainottaa myös kehoa kokonaisvaltaisesti. Samoin hengitysharjoitukset ja hieronta ovat avanneet näkemään uusin tavoin oman minän.

– Hieroja sanoi, että kehoni on kuin panssari, jonka sisään olen jäänyt. Ymmärsin ja myönsin vihdoin itselleni kuinka lujilla olen ollut elämässäni, suojellut syvää herkkyyttäni.

– Elämäntapani on ollut äärimmilleen kuormittava. Olen ohittanut siinä taiteilijaluonteeni, luovuuteni ilon.

Joogaopettaja sanoi myös Sannalle sydämeen asettuneen lauseen: Elämässä saa olla iloinen! Sillekin piti saada toiselta lupa.

Syvän ilon Sannalle on nyt tuonut yhteys itseen, syvään sisimpään kirjoittamisen ja maalaamisen, rakkaan Mansikkamatkan avulla. 

– Kun elämä pisti konkreettisesti polvilleen, siitä alkoi uusi aika. Aluksi se tuntui täydelliseltä sekoamiselta mutta lopuksi leikki palasi takaisin elämääni.

Itse edelleen oppilaana mutta paljon jo oppineena Sanna haluaa muistuttaa elämän arvosta.

– Ihmiset voisivat saada paljon enemmän elämästä, jos antaisivat välillä arjen tomun laskeutua. En minä koskaan itsekään väsynyt lapsiin ja nuoriin, vaan omaan suorittamiseksi kapeutuneeseen elämänasenteeseeni.

– Salli itsellesi hyvät asiat, huomaa omat vahvuutesi ilolla ja kiitollisuudella, arvosta niitä. Voi olla, että olet ohittanut ne kauan aikaa.

Esimerkkinä Sanna Kamula kertoo itse vaalivansa vuodesta toiseen talvehtivia pelargonioita.

– Nyt vasta olen ymmärtänyt, kuinka suuri ilo se on, kuinka hieno asia elämässä on esimerkiksi kasvien kanssa puuhastelu. Aiemmin vain ohitin asian huomaamatta.

– Kannattaa makustella omaa elämäänsä, huomata pienetkin ilon aiheet, ihastella omaa ainutkertaisuutta. Silloin sisäinen hiljaisuus ja sen kautta oma itse on sydämessä läsnä. Olet sinä.

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Unelmien aika tulee vielä – juuri nyt ukrainalainen Oksana Horbanova elää päivän kerrallaan

Esteetön ja tuoksuton liturgia päätti Lauran ”erämaavaelluksen”

Ortodoksinen moottoripyöräpyhiinvaellus suuntautuu Viroon toukokuussa – ilmoittaudu mukaan!
Näytä kaikki
Minisaarna

Minisaarna: Nikean VII ekumeenisen kirkolliskokouksen pyhien isien sunnuntai

Kaikkien pyhien parantajien juhla. Sunnuntai 15. lokakuuta 2023.

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen Kuva: Hans/Pixabay

Luuk. 8:5–15
 
Jeesuksen kylväjävertauksessa erilaiset maaperät kuvaavat ihmissydäntä, johon Jumala kylvää sanansa. Osan sadosta tukahduttaa paholainen. Osan tuhoaa hiipuva into, juurtumattomuus uuteen elämään. Joidenkin sato tukahtuu elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. Hyvä maaperä sen sijaan kantaa puhtaan ja eheän sydämen sekä kestävyyden satoa.

***

Vapahtajan sanat tuntuvat ankarilta. Missä on ymmärrys koetuksissa uskonsa menettäville, tottumattomina intonsa kadottaville, elämän taakan alla musertuville tai ulkoisen elämän houkutuksiin eksyville?
 
Vapahtaja ei puhu antaakseen meille välineitä toisten tuomitsemiseen. Vertaus on kehotus rehellisyyteen suhteessa omaan itseen, mutta myös kutsu. Jeesuksen sanat sisältävät lupauksen elämän tien löytymisestä ja asettumisesta ihmissydämeen.
 
Herran varoitus ja kutsu kirpaisevat, mutta saavat katumuksen äänen kaikumaan sisimmässä, jos pysähdymme kuuntelemaan. Hengellinen parantuminen ja eheys löytyvät Kristuksen luota. Uusi alku on mahdollinen.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Minisaarna: Pyhän Gregorios Palamaksen sunnuntai

Minisaarna: Ortodoksisuuden sunnuntaina juhlimme voittoa ikonienraastajien harhaopista

Minisaarna: Tuomiosunnuntai
Näytä kaikki
Maailmalta

Äiti Gavrilia (1897-1992) pyhien joukkoon

Päätöksen kanonisoinnista teki Ekumeenisen patriarkaatin Pyhä Synodi.

Julkaistu Julkaisua muokattu

Monelle suomalaiselle äiti Kristodulin kirjasta Hiljaisuuden kosketus tutuksi tullut äiti Gavrilia (1897–1992) luettiin pyhien joukkoon 3. lokakuuta. Päätöksen kanonisoinnista teki Ekumeenisen patriarkaatin Pyhä Synodi.

Konstantinopolissa syntynyt äiti Gavrilia eli hyvin poikkeuksellisen elämän työskennellen valtaosan elämästään erilaisten apua tarvitsevien ihmisten parissa eri puolilla maailmaa, muun muassa Intiassa. Hän kutsuikin itseään ”enkelten jalkapalloksi”.

Kun äiti Gavrilialta kysyttiin, miten hän voi kommunikoida ihmisten kanssa ilman yhteistä kieltä, hän vastasi näin: ”Osaan viittä kieltä. Niistä ensimmäinen on hymy, toinen on kyyneleet, kolmas on kosketus, neljäs on rukous ja viides on rakkaus.”

Äiti Gavrilian ajatteluun voi tutustua mm. kirjassa Mother Gavrilia: The Ascetic of Love. Kirjaa ei ole saatavilla suomeksi.

Pyhittäjä-äiti Gavrilia, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!

Jaa tämä juttu

Maailmalta

Sisar Vassa korostaa ajan pyhittämistä – sekä arvostelee tiukasti patriarkka Kirilliä

Arkkipiispa Elian Rooman-matkalla outo käänne: satunnaista kohtaamista hyödynnettiin disinformaatiossa

Tarton piispan vihkimys toimitettiin pyhän Platon Tallinnalaisen muistopäivänä
Näytä kaikki
Maailmalta

Patriarkka Bartolomeos otti kantaa Lähi-idän tapahtumiin: Emme koskaan hyväksy väkivallan käyttöä pyrkimyksissä kohti rauhaa

Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos julkaisi kannanottonsa Lähi-idän tapahtumiin liittyen 8. lokakuuta 2023.

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos Kuva: Esko Jämsä

Kärsivästä Lähi-idästä kantautuvat uutiset täyttävät meidät suurella surulla. Suremme niiden sielujen puolesta, jotka on nyt menetetty traagisten tapahtumien vuoksi. Suokoon Jumalan syleily lohdutusta sureville perheille.

Ajatuksemme ja rukouksemme ovat erityisesti siviilien luona, jotka nyt joutuvat kokemaan tuskallista ahdistusta ja joita sireenien kaameat äänet ja räjähdysten pelko ympäröivät. Erityisesti muistamme kaikkia niitä viattomia lapsia, jotka ansaitsivat kasvaa todellisessa rauhan ja vaurauden ”luvatussa maassa”.

Vihan ja tuhon, pahuuden ja katkeruuden keskellä ihmisten on helppo langeta kiusaukseen toimia ja ajatella väkivaltaisesti. Vaikka monet pitävät väkivaltaa välttämättömänä tapana ratkaista ristiriitoja, emme koskaan saata tarkastella sitä osana Jumalan hyvää luomakuntaa emmekä koskaan hyväksy väkivallan käyttöä pyrkimyksissä kohti rauhaa. Sen sijaan meidän on luotava katseemme siihen alkuperäiseen ”hyvään”, jonka Jumala alussa loi sekä siihen rauhaan, jota kohti hän haluaa meidän pyrkivän, kehottaen meitä psalminkirjoittajan sanoin: ”Vältä pahaa ja tee hyvää; etsi rauhaa ja pyri siihen.” (Ps. 34:14) Sitä paitsi pyrkimys rauhaan ei ole vain jumalallinen käsky, vaan se on myös universaali arvo ja aivan välttämätön edellytys ihmisarvon kunnioittamiselle ja suojelemiselle.

Jaa tämä juttu

Maailmalta

Sisar Vassa korostaa ajan pyhittämistä – sekä arvostelee tiukasti patriarkka Kirilliä

Arkkipiispa Elian Rooman-matkalla outo käänne: satunnaista kohtaamista hyödynnettiin disinformaatiossa

Tarton piispan vihkimys toimitettiin pyhän Platon Tallinnalaisen muistopäivänä
Näytä kaikki
Kulttuuri

Ortodoksinen kuuntelulista – nämä äänikirjat löytyvät Celia-saavutettavuuskirjastosta

Saavutettavuuskirjaston Celian asiakkaiksi voivat liittyä kaikki, joille tavallisen kirjan lukeminen on vaikeaa lukivaikeuden, sairauden, vamman tai vastaavan syyn vuoksi.

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Virva Suvitie, Susanna Somppi Kuva: iStock

Valamon erikoiskirjaston kirjastonhoitaja Virva Suvitie kokosi ortodoksisen äänikirjojen kuuntelulistan, jota voivat hyödyntää saavutettavuuskirjasto Celian (Avaa uuden sivuston) asiakkaat. 
Saavutettavuuskirjaston Celian asiakkaiksi voivat liittyä kaikki, joille tavallisen kirjan lukeminen on vaikeaa (Avaa uuden sivuston) lukivaikeuden, sairauden, vamman tai vastaavan syyn vuoksi. Celian kirjastopalvelut ovat ilmaisia. Tunnuksia ja käyttöopastusta voi tiedustella omasta kirjastosta.

– Saavutettavuuskirjasto Celian valikoimaan kuuluu jo 55 000 kirjaa kattavasti eri aloilta ja eri-ikäisille lukijoille – tietokirjoja, runoja, satuja, dekkareita, elämäkertoja, historiaa, viihdekirjallisuutta, Finlandia-palkittuja teoksia ja paljon muuta. Määrä kasvaa jatkuvasti, vuosittain lähes 1500 kirjalla. Kirjat tuotetaan lukemisesteisille saavutettavaan muotoon: ääni-, piste- tai e-kirjoiksi, vinkkaa Suvitie.
 
Alla on listattuna teoksia, jotka saattaisivat kiinnostaa kirkkomme jäseniä. Niitä voi kuunnella puhelimen, tietokoneen tai tabletin avulla suoraan Celian äänikirjapalvelusta:
 

12 ikkunaa ortodoksisuuteen Suomessa

https://www.celianet.fi/work/271862 (Avaa uuden sivuston)

Alfejeva, Valerija: Pyhiinvaellus Dzhvariin

https://www.celianet.fi/work/200499 (Avaa uuden sivuston)

Alfejeva, Valerija: Uskolliset

https://www.celianet.fi/work/200503 (Avaa uuden sivuston)

Ambrosius, metropoliitta: Henkinen johtajuus

https://www.celianet.fi/work/254831 (Avaa uuden sivuston)

Ambrosius, metropoliitta: Pyhyyden kaipaus

https://www.celianet.fi/work/200599 (Avaa uuden sivuston)

Annala, Marko: Paasto

https://www.celianet.fi/work/356472 (Avaa uuden sivuston)

Arseni, pappismunkki: Ikonikirja

https://www.celianet.fi/work/131181 (Avaa uuden sivuston)

Athos : kajastuksia Pyhältä Vuorelta

https://www.celianet.fi/work/256602 (Avaa uuden sivuston)

Augustinus, Hippon piispa, pyhä: Tunnustukset = Confessiones

https://www.celianet.fi/work/118894 (Avaa uuden sivuston)

Beausobre, Iulia de: Liekki lumessa : venäläinen legenda

https://www.celianet.fi/work/150505 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Aarnikotka

https://www.celianet.fi/work/173223 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Alku

https://www.celianet.fi/work/139391 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Armahda meitä

https://www.celianet.fi/work/139397 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Ateria

https://www.celianet.fi/work/173229 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Bevarat

https://www.celianet.fi/work/191717 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Blick : ett urval uppsatser och föredrag om religion 1960-1980

https://www.celianet.fi/work/248604 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Början

https://www.celianet.fi/work/244690 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Givet

https://www.celianet.fi/work/191729 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Gripen

https://www.celianet.fi/work/191721 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Ihmisen ääni

https://www.celianet.fi/work/126997 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Ikkuna : novelleja

https://www.celianet.fi/work/190066 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Ilja Repin : ukrainalainen taiteilija

https://www.celianet.fi/work/148838 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Kahdet kasvot

https://www.celianet.fi/work/173235 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Kohtaaminen

https://www.celianet.fi/work/173240 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Korståget

https://www.celianet.fi/work/137772 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Kristityn tie

https://www.celianet.fi/work/137374 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Lapsuuteni huvilat

https://www.celianet.fi/work/173244 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Ljuset

https://www.celianet.fi/work/136809 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Lähellä

https://www.celianet.fi/work/173248 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Motiv

https://www.celianet.fi/work/244711 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Måltid

https://www.celianet.fi/work/191709 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Nuoruuden sillat

https://www.celianet.fi/work/173255 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Nära

https://www.celianet.fi/work/191705 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Ortodoksinen usko ja elämännäkemys

https://www.celianet.fi/work/129179 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Ristisaatto

https://www.celianet.fi/work/182512 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Sanat ja hiljaisuus

https://www.celianet.fi/work/141279 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Taina

https://www.celianet.fi/work/138434 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Uskosta : valikoima kirjoituksia ja esitelmiä 1960-1980

https://www.celianet.fi/work/121020 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Vaka

https://www.celianet.fi/work/191733 (Avaa uuden sivuston)

Colliander, Tito: Vidare

https://www.celianet.fi/work/191725 (Avaa uuden sivuston)

Erämaan hedelmälliset puutarhat: erakkoisien opetuksia

https://www.celianet.fi/work/119034 (Avaa uuden sivuston)

Filokalia: kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia: 1

https://www.celianet.fi/work/137442 (Avaa uuden sivuston)

Filokalia: kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia: 2

https://www.celianet.fi/work/137447 (Avaa uuden sivuston)

Filokalia: kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia: 3

https://www.celianet.fi/work/137479 (Avaa uuden sivuston)

Filokalia: kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia: 4

https://www.celianet.fi/work/137483 (Avaa uuden sivuston)

Filokalia. 5

https://www.celianet.fi/work/137486 (Avaa uuden sivuston)

Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna: Ilkikurinen kompassi: suunnistusta monen kulttuurin poluilla

https://www.celianet.fi/work/363494 (Avaa uuden sivuston)

Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna: Pietarilainen polkuhevonen: lapsuus kolmen kulttuurin katveessa

https://www.celianet.fi/work/311942 (Avaa uuden sivuston)

Gothóni, René: Pyhä vuori Athos

https://www.celianet.fi/work/290162 (Avaa uuden sivuston)

Graham, Stephen: Salaperäinen pyhiinvaeltaja: venäläisten talonpoikien matkassa Jerusalemiin 1912

https://www.celianet.fi/work/135961 (Avaa uuden sivuston)

Haahtela, Joel: Adèlen kysymys: pienoisromaani

https://www.celianet.fi/work/360531 (Avaa uuden sivuston)

Haahtela, Joel: Hengittämisen taito: pienoisromaani

https://www.celianet.fi/work/368797 (Avaa uuden sivuston)

Haahtela, Joel: Jaakobin portaat

https://www.celianet.fi/work/376369 (Avaa uuden sivuston)

Haahtela, Joel: Yö Whistlerin maalauksessa: pienoisromaani

https://www.celianet.fi/work/382148 (Avaa uuden sivuston)

Haldon, John: Bysantin historia

https://www.celianet.fi/work/271660 (Avaa uuden sivuston)

Heikka, Mikko: Vapaina ja tasavertaisina: ihmisoikeudet uskontojen näkökulmasta

https://www.celianet.fi/work/322830 (Avaa uuden sivuston)

Hengellisen ohjauksen kirja

https://www.celianet.fi/work/210904 (Avaa uuden sivuston)

Holmberg, Annina: Ina ja Tito: kohtauksia Collianderien taiteilijaliitosta

https://www.celianet.fi/work/372799 (Avaa uuden sivuston)

Holmberg, Annina: Pää pilvissä, kiviä kengissä: pyhiinvaelluksia saunoista luostareihin

https://www.celianet.fi/work/377280 (Avaa uuden sivuston)

Holmberg, Annina: Riivattu ja siunattu: Kalle Holmbergin elämä ja teot

https://www.celianet.fi/work/379666 (Avaa uuden sivuston)

Holmberg, Annina: Tahto ja hohto: Ritva Holmbergin taiteilijantie

https://www.celianet.fi/work/348506 (Avaa uuden sivuston)

Holmberg, Annina: Yksi talvi, kaksi kesää: äitiä ja ystävää tuonilmaisiin saattamassa

https://www.celianet.fi/work/357687 (Avaa uuden sivuston)

Hurri, Maija: Arkkipiispa Leo: kutsumus ja tahto

https://www.celianet.fi/work/123045 (Avaa uuden sivuston)

Härkönen, Jyrki: Konstantinopoli: kaupunki ennen Istanbulia

https://www.celianet.fi/work/325354 (Avaa uuden sivuston)

Härkönen, Jyrki: Sielun saarille: Suomen lähialueiden luostareita

https://www.celianet.fi/work/318178 (Avaa uuden sivuston)

Johannes, metropoliitta: Bysantin luottomies: metropoliitta Johanneksen kolme vuosikymmentä ortodoksisen kirkon piispana ja arkkipiispana

https://www.celianet.fi/work/116644 (Avaa uuden sivuston)

Johannes Valamolainen, pyhittäjä: Valamon vanhuksen kirjeitä

https://www.celianet.fi/work/186422 (Avaa uuden sivuston)

Johannes Viiniköynnös: Palava ruoko: syyrialaisen mystikon kirjeitä 700-luvulta

https://www.celianet.fi/work/212807 (Avaa uuden sivuston)

Kallistos (Ware), Diokleian metropoliitta: Ortodoksinen tie

https://www.celianet.fi/work/200527 (Avaa uuden sivuston)

Kallistos (Ware), Diokleian metropoliitta: Pyhä Henki kristityn elämässä

https://www.celianet.fi/work/200785 (Avaa uuden sivuston)

Karjalainen, Elina: Arkkipiispa Paavali: legenda jo eläessään

https://www.celianet.fi/work/138501 (Avaa uuden sivuston)

Kasala, Kalevi: Ortodoksinen uskontokirja. kirkko elää: oppikirja 6. luokalle

https://www.celianet.fi/work/322190 (Avaa uuden sivuston)

Kavarnos, Konstantinos: Ortodoksinen opetus kuolemanjälkeisestä elämästä

https://www.celianet.fi/work/200852 (Avaa uuden sivuston)

Kerubim, arkkimandriitta: Athoksen munkki isä Athanasios

https://www.celianet.fi/work/200515 (Avaa uuden sivuston)

Konevitsan uudelleensyntyminen

https://www.celianet.fi/work/200535 (Avaa uuden sivuston)

Korpela, Jukka: Muinais-Venäjän myytti: Kiovan Rus, Ukraina ja vanhan Venäjän historia

https://www.celianet.fi/work/382471 (Avaa uuden sivuston)

Kristoduli, nunna: Arkkipiispa Paavali hengellisen lapsensa silmin

https://www.celianet.fi/work/241448 (Avaa uuden sivuston)

Kristoduli, nunna:  Hiljaisuuden kosketus

https://www.celianet.fi/work/292410 (Avaa uuden sivuston)

Kristoduli, nunna:  Maahan kumartuneet sypressit: pyhät ihmiset ja ihmeet

https://www.celianet.fi/work/170279 (Avaa uuden sivuston)

Kristoduli, nunna: Päiväkirjat

https://www.celianet.fi/work/383149 (Avaa uuden sivuston)

Kristoduli, nunna:  Rukouksen valaisema tie

https://www.celianet.fi/work/147958 (Avaa uuden sivuston)

Kristoduli, nunna: Sielun lääke: luostarien vuosisataista viisautta

https://www.celianet.fi/work/209535 (Avaa uuden sivuston)

Kristoduli, nunna:  Sydämen kaipuu: hengellinen kasvu ja kilvoitus

https://www.celianet.fi/work/276025 (Avaa uuden sivuston)

Kristodulos, pappismunkki: Pyhän vuoren vanhus Paisios

https://www.celianet.fi/work/121436 (Avaa uuden sivuston)

Lammassaari, Taina: Ina Colliander: puun kosketus

https://www.celianet.fi/work/148847 (Avaa uuden sivuston)

Lehtonen, Timo: Karjalan kadonneet kirkot ja tsasounat

https://www.celianet.fi/work/383268 (Avaa uuden sivuston)

Lossky, Vladimir: Idän kirkon mystinen teologia

https://www.celianet.fi/work/363399 (Avaa uuden sivuston)

Matvejeff, Pekka: Arkkimandriitta Simforian: kutsumuksena Valamo

https://www.celianet.fi/work/247655 (Avaa uuden sivuston)

Merras, Merja: Ortodoksinen elämäntapa

https://www.celianet.fi/work/137412 (Avaa uuden sivuston)

Minun Valamoni: tarinoita luostarista

https://www.celianet.fi/work/346002 (Avaa uuden sivuston)

Muistelmia Petsamon luostarista: D. A. Anufrijevin muistiinpanot Trifon Petsamolaisen luostarin jälleenrakentamisesta vuosina 1890-1915

https://www.celianet.fi/work/141824 (Avaa uuden sivuston)

Nektarios (Andonopoulos), arkkimandriitta: Paluu

https://www.celianet.fi/work/201276 (Avaa uuden sivuston)

Nikodim, Belgorodin piispa: Maria Aunukselainen: pohjoisten metsien kilvoittelija

https://www.celianet.fi/work/200611 (Avaa uuden sivuston)

Nyberg, René: Patriarkkoja ja oligarkkeja

https://www.celianet.fi/work/363125 (Avaa uuden sivuston)

Olen ortodoksi 3

https://www.celianet.fi/work/104391 (Avaa uuden sivuston)

Olen ortodoksi 4

https://www.celianet.fi/work/104392 (Avaa uuden sivuston)

Olen ortodoksi 5–6

https://www.celianet.fi/work/158363 (Avaa uuden sivuston)

Olen ortodoksi. 7–8

https://www.celianet.fi/work/143116 (Avaa uuden sivuston)

Ollos iäti muistettu arkkipiispamme Paavali

https://www.celianet.fi/work/177043 (Avaa uuden sivuston)

Paavali, arkkipiispa: Miten uskomme: ortodoksinen paimenkirje

https://www.celianet.fi/work/137417 (Avaa uuden sivuston)

Paavali, arkkipiispa: Uskon pidot: kutsu Jumalan valtakunnan rakkauden aterialle

https://www.celianet.fi/work/132308 (Avaa uuden sivuston)

Paisios Athosvuorelainen, pyhittäjä: Pyhän vuoren isiä ja elämää

https://www.celianet.fi/work/169048 (Avaa uuden sivuston)

Pakopiste

https://www.celianet.fi/work/370439 (Avaa uuden sivuston)

Panteleimon, arkimandrit: Drömmens farkost: en klosteråldrings levnad

https://www.celianet.fi/work/138956 (Avaa uuden sivuston)

Panteleimon, arkkimandriitta: Iloitse Karjalan maa: kertomus kulttuuritaistelusta 1900-luvun alun Karjalassa

https://www.celianet.fi/work/178278 (Avaa uuden sivuston)

Panteleimon, arkkimandriitta: Timanttiristi: munkin tie

https://www.celianet.fi/work/193559 (Avaa uuden sivuston)

Panteleimon, arkkimandriitta: Unen laiva: luostarivanhuksen elämä

https://www.celianet.fi/work/169976 (Avaa uuden sivuston)

Panteleimon, arkkimandriitta: Valamon paterikon: luostarin isien elämäkertoja

https://www.celianet.fi/work/181621 (Avaa uuden sivuston)

Panteleimon, metropoliitta: Kolme viestiä: rikosromaani

https://www.celianet.fi/work/379860 (Avaa uuden sivuston)

Panteleimon, metropoliitta: Pojan tie

https://www.celianet.fi/work/128854 (Avaa uuden sivuston)

Panteleimon, metropoliitta: Särkynyt sydän: rikosromaani

https://www.celianet.fi/work/356805 (Avaa uuden sivuston)

Panteleimon, metropoliitta: Tapahtui jouluaattona

https://www.celianet.fi/work/262780 (Avaa uuden sivuston)

Panteleimon, metropoliitta: Toivon Ankkuri: yksinkertaisen elämän yhteisö: rikosromaani

https://www.celianet.fi/work/369438 (Avaa uuden sivuston)

Panteleimon, metropoliitta: Vienan risti

https://www.celianet.fi/work/373538 (Avaa uuden sivuston)

Panteleimon, metropoliitta: Viestejä tuonpuoleisesta: rikosromaani

https://www.celianet.fi/work/345801 (Avaa uuden sivuston)

Panteleimon, metropoliitta: Äänisen aallot: rikosromaani

https://www.celianet.fi/work/368334 (Avaa uuden sivuston)

Panteleimon, piispa: Venäläistä teetä

https://www.celianet.fi/work/144669 (Avaa uuden sivuston)

Parppei, Kati: Laatokan Valamo: 1800-luvun luostari matkailijoiden kuvaamana

https://www.celianet.fi/work/307001 (Avaa uuden sivuston)

Petsamo: Suomen itäinen käsivarsi

https://www.celianet.fi/work/248134 (Avaa uuden sivuston)

Piiroinen, Erkki: Ortodoksisuus on elämää: puheita ja esitelmiä vuosilta 1945-1978

https://www.celianet.fi/work/206954 (Avaa uuden sivuston)

Pyhiinvaeltajan Valamo: rukousten ja työn luostari

https://www.celianet.fi/work/314524 (Avaa uuden sivuston)

Pyhittäjä Serafim Sarovilainen

https://www.celianet.fi/work/256369 (Avaa uuden sivuston)

Pyhä autuas Ksenia Pietarilainen

https://www.celianet.fi/work/178348 (Avaa uuden sivuston)

Repo, Mitro: Isä Mitron ajatuksia elämästä, työstä, uskosta

https://www.celianet.fi/work/243785 (Avaa uuden sivuston)

Repo, Mitro: Isä Mitron sanakirja: ortodoksiset termit selityksineen

https://www.celianet.fi/work/216571 (Avaa uuden sivuston)

Schmemann, Alexander: Maailman elämän edestä: sakramentit ja ortodoksisuus

https://www.celianet.fi/work/200595 (Avaa uuden sivuston)

Schmemann, Alexander: Suuri paasto

https://www.celianet.fi/work/200519 (Avaa uuden sivuston)

Seppälä, Serafim: Kauneus: Jumalan kieli

https://www.celianet.fi/work/356464 (Avaa uuden sivuston)

Seppälä, Serafim: Taivaalliset voimat: enkelit varhaiskristillisyydessä ja juutalaisuudessa

https://www.celianet.fi/work/335574 (Avaa uuden sivuston)

Seppälä, Serafim: Vaienneita ääniä: kunnianosoitus kadonneelle kulttuurille

https://www.celianet.fi/work/327523 (Avaa uuden sivuston)

Serafim, munkki:  Araratista itään: 12 avainta kauneuden ja kärsimyksen Armeniaan

https://www.celianet.fi/work/255500 (Avaa uuden sivuston)

Serafim, munkki: Tie ylösnousemukseen: suuren paaston ja pääsiäisen sanoma

https://www.celianet.fi/work/181902 (Avaa uuden sivuston)

Serafim, munkki: Vapaus: johdatus mysteeriin

https://www.celianet.fi/work/201389 (Avaa uuden sivuston)

Siimes, Suvi-Anne: Kilvoitus

https://www.celianet.fi/work/187485 (Avaa uuden sivuston)

Siimes, Suvi-Anne: Taivas alkaa maasta: kirjeitä

https://www.celianet.fi/work/159492 (Avaa uuden sivuston)

Sofroni Essexiläinen, pyhittäjä: Hengellisiä keskusteluja. I

https://www.celianet.fi/work/365568 (Avaa uuden sivuston)

Tiihon (Ševkunov), arkkimandriitta: Arkielämän pyhät ynnä muita kertomuksia

https://www.celianet.fi/work/341340 (Avaa uuden sivuston)

Teeriaho, Jyrki: Athos askel askeleelta: päivät poluilla, illat luostareissa: viisi vaelluskertomusta Pyhältä Athosvuorelta

https://www.celianet.fi/work/373595 (Avaa uuden sivuston)

Terijoki lumottu ranta: kuvauksia Kannakselta ja Terijoelta

https://www.celianet.fi/work/141585 (Avaa uuden sivuston)

Tuokiokuvia Valamosta

https://www.celianet.fi/work/121216 (Avaa uuden sivuston)

Uskon, epäilen: ihmisiä elämän perimmäisten kysymysten äärellä

https://www.celianet.fi/work/151316 (Avaa uuden sivuston)

Vaeltajan kertomukset

https://www.celianet.fi/work/132321 (Avaa uuden sivuston)

Valamo–Pietari: hengellisiä, aineellisia ja kulttuuriyhteyksiä Laatokan Valamon ja Pietarin välillä 1716–1917

https://www.celianet.fi/work/110300 (Avaa uuden sivuston)

Vodolazkin, Jevgeni: Arsenin neljä elämää

https://www.celianet.fi/work/332542 (Avaa uuden sivuston)

Vodolazkin, Jevgeni: Lentäjä

https://www.celianet.fi/work/361763 (Avaa uuden sivuston)

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Riisan uusi kokoelmanäyttely esittelee kirkkomme historiaa ja kirkkotaidetta

Ukrainalaista uskonnollista taidetta esillä Kulttuurikeskus Sofiassa

Ortodoksiset kirkkolaulupäivät järjestetään Helsingissä huhtikuussa – tutustu ohjelmaan
Näytä kaikki
Minisaarna

Minisaarna: Jeesus herättää leskiäidin ainoan lapsen eloon

19. helluntain jälkeinen sunnuntai 8. lokakuuta 2023.

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen Kuva: James Tissot/Wikimedia Commons

Luuk. 7:11–16
 
Evankeliumissa Kristus säälii itkevää leskiäitiä, jonka ainoa lapsi on kuollut. Kärsivän maailman suru liikuttaa Vapahtajaa ja saa hänet toimimaan. Kuoleman valtias Jeesus herättää nuorukaisen kuin kevyestä unesta ja antaa hänet takaisin surevalle äidille. Ihmiset alkavat ylistämään Jumalaa iloiten siitä, että Jumala on tullut kansansa avuksi.

***
 
Ihme on eräs niistä tunnusteoista, joita Jeesus teki julistustyönsä aikana. Samankaltaisista tapahtumista ovat myös kirkon pyhät ihmiset todistaneet.
 
Jumalan Poika, jonka kuolemaa myös hänen äitinsä Neitsyt Maria joutuisi pian itkemään, osoitti olevansa kuoleman katkeran vallan kukistaja. Leskiäidin kokema ihme ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki kuolleet rakkaat annettaisiin välittömästi takaisin, kun suru ja kipu laskee painavan viittansa yllemme.
 
Ihme julistaa tulevaa ylösnousemusta, voittoa kuolemasta ja jälleennäkemisen toivoa. Läheisen kuollessa surun määrä on valtava, mutta ei loputon eikä ikuinen. Vapahtaja tuntee sekä surun että kuoleman raskaan taakan. Lohduttaja pysyy lähellä.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Minisaarna: Pyhän Gregorios Palamaksen sunnuntai

Minisaarna: Ortodoksisuuden sunnuntaina juhlimme voittoa ikonienraastajien harhaopista

Minisaarna: Tuomiosunnuntai
Näytä kaikki
Arki & ihmiset

Arkkipiispa Leo palkitsi kirkon viestintätiimin jäsenet Pyhän Karitsan ritarikunnan 1. luokan mitalilla

Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa palkitsi kirkon viestijät myöntämällä heille Pyhän Karitsan ritarikunnan 1. luokan mitalin tunnustuksena toiminnasta kirkon hyväksi ja kiitoksena Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen vierailuun liittyvästä viestintätyöstä. 

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi Kuva: Andreas Salminen

Arkkipiispa Leo jakoi huomionosoitukset yhteisen lounaan päätteeksi 3. lokakuuta Helsingissä. Välittömät tunnelmat viestintätiimin keskuudessa olivat häkeltyneen yllättyneet – ja tottakai ilahtuneet. Kirkon viestintätiimi tekee jatkuvasti tiivistä yhteistyötä keskenään, minkä lisäksi jokainen palkituista kytkeytyy tavalla tai toisella Aamun Koittoon.

Kirkon vastaava tiedottaja Maria Hattunen toimii tällä hetkellä päätyönsä lisäksi Aamun Koiton toimitussihteerinä. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri (Turun yliopisto, 1999) ja teologian maisteri (Itä-Suomen yliopisto, 2010). Hän on työskennellyt kirkkomme viestinnässä lokakuusta 2014 alkaen, josta nykyisessä toimessaan vuoden 2016 alusta. Vuodet 2010 ja 2011 Hattunen työskenteli valtakunnallista Aamun Koittoa edeltävän samannimisen lehden toimitussihteerinä, ja 2010-luvun puolivälistä Aamun Koiton ”uuteen alkuun” asti Paimen-Sanomien toimitussihteerinä. Lisäksi hänellä on takanaan yksi kausi kirkolliskokousedustajana, minkä lisäksi Hattunen toimii vapaaehtoisena kotiseurakunnassaan Tampereella muun muassa katekumeeniopetuksen parissa. Maria Hattunen palkittiin vajaa vuosi sitten Vuoden työntekijänä. 

Isä Vladimir Sokratilin työskentelee tällä hetkellä kirkkomme venäjänkielisenä tiedottajana ja päätoimensa ohessa myös Aamun Koiton toimittajana. Hän on suorittanut Kandidat bogoslovia -tutkinnon Pietarin Hengellisessä akatemiassa vuonna 1999, minkä lisäksi hän on kouluttautunut sairaanhoitajaksi ja ensihoitajaksi. Ennen nykyistä työtään isä Vladimir toimi vuosina 1999–2017 teologisten aineiden opettajana Valamon opistossa. Hänet vihittiin papiksi palmusunnuntaina 2023 (Avaa uuden sivuston). Isä Vladimir kirjoittaa Aamun Koittoon ensisijaisesti ortodoksisuuteen liittyviä tekstejä.

Helsingin ortodoksisen seurakunnan tiedottaja Vlada Wahlstén valittiin nykyiseen toimeensa vuonna 2012. Wahlstén on tehnyt myös kirkon tiedottajan töitä tuolloisen viestintätiimin jäsenenä vuosina 2013–2015. Wahlstén on valmistunut valtioteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta 2012. Myös hän liittyy tiiviisti Aamun Koittoon paitsi viestintätiimin jäsenenä, myös kirjoittamalla lehteen päätyönsä ohessa, mikäli työtilanne sen sallii. Lisäksi hän kuuluu lehden toimitusneuvostoon.

Päätoimittaja Susanna Somppi siirtyi nykyiseen työhönsä Helsingin ortodoksisen seurakunnan palveluksesta, missä hän toimi seurakunnan tiedottajan sijaisena 2019–2020.
Somppi valmistui filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 1995, minkä jälkeen hän on kouluttautunut myös sosionomiksi. Somppi on työskennellyt aikaisemmin muun muassa Iltalehden uutistoimittajana sekä Kirkko ja kaupunki -lehden uutistoimittajana ja verkkosihteerinä, erikoissuunnittelijana Rikosseuraamuslaitoksella ja ohjaajana lastensuojelun erityisyksikössä. Nykyisessä työssään Somppi aloitti joulukuussa 2020.

Pääkuvassa vasemmalta oikealle Aamun Koiton päätoimittaja Susanna Somppi, kirkon vastaava tiedottaja Maria Hattunen, arkkipiispa Leo, Helsingin ortodoksisen seurakunnan tiedottaja Vlada Wahstén ja venäjänkielinen tiedottaja, isä Vladimir Sokratilin. 

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Unelmien aika tulee vielä – juuri nyt ukrainalainen Oksana Horbanova elää päivän kerrallaan

Esteetön ja tuoksuton liturgia päätti Lauran ”erämaavaelluksen”

Ortodoksinen moottoripyöräpyhiinvaellus suuntautuu Viroon toukokuussa – ilmoittaudu mukaan!
Näytä kaikki
Ajassa

Artsakh in memoriam

Muinainen kristillinen valtakunta hävisi silmiemme edessä. Pieni demokraattinen tasavalta, jonka kansalla ja kulttuurilla on vuosituhansien historia, ei kiinnostanut suurvaltoja. Siksi se voitiin pyyhkäistä pois ikiajoiksi.

Julkaistu Julkaisua muokattu
Teksti: Serafim Seppälä Kuva: Serafim Seppälä

Vuoristo-Karabah eli vanhemmalta armenialaiselta nimeltään Artsakh on poikkeuksellisen kaunis alue, voimakkaiden vuorijonojen ja luonnonihmeiden kollaasi, jonka rinteillä on kymmenittäin ikivanhoja luostareita. Vaikeakulkuisuutensa takia alue on paljon suurempi kuin karttaa vilkaisemalla voisi kuvitella.

Artsakhin asujaimisto oli läpi historian armenialaista tai vähintäänkin armenialaisenemmistöistä. Se edustaa itse asiassa kaikkein vanhakantaisinta armenialaisuutta. Artsakhin armenian murteessa on hyvin arkaaisia piirteitä, ja monia armenialaisten muinaisia tapoja säilyi 2000-luvulle saakka ainoastaan Artsakhin vuorten kätköissä.

Artsakh oli ihmeellinen oma maailmansa, jossa toimi viimeiset kolme vuosikymmentä itsenäinen mutta tunnustamaton demokraattinen tasavalta. Sen luonne ei selviä kirjoista tai kuulopuheista, mikä on helppo huomata poliitikkojen ja toimittajien kommentteja lukiessaan.

Suomessa Karabahin konfliktia on perinteisesti katseltu Venäjä-lasien läpi. Suomalaisille asia näyttäytyy ”Venäjän vaikutusvallan heikkenemisenä Kaukasuksella” tai ”Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena”, vaikka armenialaisten ja turkkilaiskansojen konflikti on paljon vanhempi ilmiö kuin Venäjän läsnäolo alueella. Armenian ja Georgian pitkiin historioihin verrattuna Venäjä on lähinnä öykkäröivä nousukas.

Asiantuntijoille tyypillinen symmetrisyysharha taas on estänyt näkemästä, että vastakkain ei ole kaksi samanlaista ”Kaukasuksen rähisijäkansaa”. Vastakkain ovat olleet yhtäältä köyhä pieni kansa aseistettuna vanhalla venäläisellä romulla ja toisaalta suuri ja rikas öljyvaltio, jolla on modernein teknologia ja takanaan Turkin erikoisjoukkojen ja Nato-armeijan tuki.

Ikivanha konflikti

Suomen mediassa asiaa on tarkasteltu enimmäkseen ikään kuin historiasta irrotettuna, päivänpoliittisena tapahtumasarjana. Mediamme on väittänyt esimerkiksi, että konflikti alkoi Neuvostoliiton hajoamisesta. Suurimmat armenialaisten joukkomurhat olivat kuitenkin Shushin kaupungissa maaliskuussa 1920, jolloin kaupungin armenialaiset ja heidän kaupunginosansa kirkkoineen, teattereineen ja kirjapainoineen hävitettiin totaalisesti.

Konfliktin juuret ovat kuitenkin vielä paljon tätäkin syvemmällä. Ammoin armenialaiset asuttivat nykyisen Itä-Azerbaidžanin viljavia alankoja ja kaupunkeja (kuten Gəncə, armeniaksi Gandzak). Kun itäiset turkkilaiset eli nykytermein azerit ottivat vähitellen parhaita viljelysmaita haltuunsa, armenialaisille jäi vain vuoristoinen osa Artsakh eli Karabah, jossa toimi autonomisia armenialaisia ruhtinaskuntia läpi keskiajan.

Viljavista maista poiketen Artsakhissa ei koskaan ollut turkkilaista tai islamilaista enemmistöä, vaan se pysyi armenialaisuuden ydinalueena ja suojasatamana läpi vuosisatojen. Sen historia tunnetaan hyvin armenialaisen kirjallisuuden synnystä alkaen eli yli 1600 vuoden ajalta, ja arkeologian avulla paljon kauempaakin. Siksi poliitikkojen ja toimittajien puhe ”armenialaistaustaisista” ihmisistä on loukkaavaa: tällainen terminologia katkaisee ihmisten vuosituhantiset juuret ja esittää heidät Azerbaidžanin propagandan ehdoilla ikään kuin jonkinlaisina Armeniasta tulleina emigrantteina. Samoin termi ”separatisti” on irvokas alueella, jonka itsehallinnon perinteet ovat vuosisatoja vanhemmat kuin Azerbaidžanin valtio.

Kun azerit saivat Karabahin hallittavakseen Neuvostoliiton aikana, he pitivät alueen lähes suljettuna Armenian suuntaan. Samalla he tukahduttivat kristinuskon harjoittamisen ateistiseen ideologiaan nojautuen. Karabah oli Neuvostoliitossa ainoa kristittyjen asuttama hallinnollinen alue, jossa yksikään pappi ei saanut lopulta toimia.

Artsakhin kristillinen idylli

Azerit aloittivat vuonna 1988 armenialaisten joukkomurhat Sumgaitissa ja Pohjois-Karabahissa. Historiasta poiketen Karabahin armenialaiset nousivat vastarintaan ja saivat lopulta joukkotuhon osin pysäytettyä. Oli azerien vuoro paeta, Aghdamin kaupunki jäi autioksi.

1990-luvun sodan jälkeen alkoi itsenäisen Artsakhin aika, joka oli jälleenrakentamisen kautta. Armenialaiset ympäri maailmaa keräsivät rahaa unohdetun alueen koulujen, teiden, sairaaloiden, museoiden, taidegallerioiden ja kulttuurikeskusten rakentamiseen. Lahjoitusvaroin kunnostettiin kymmenittäin ikivanhoja kirkkoja ja luostareita. Hotelleihin, ravintoloihin ja urheilukenttiin investoitiin. Nyt tuo kaikki siirtyy Azerbaidžanin haltuun.

Se Artsakh, jossa sain itse käydä seitsemän kertaa, oli ainakin omaan makuuni paras paikka maailmassa. Ainutlaatuinen luonto, hyiset vuoripurot, raikas ilma, sielukkaat ihmiset, ainutlaatuinen historia, viiltävät laulut, arkaaiset matot ja värikkäät satulalaukut – kaikki muinaista ja kaunista. 

Alueen eristäytynyt asema varjeli sitä modernin maailman villityksiltä. Stressi, työuupumus ja identiteettikriisi olivat tuntemattomia käsitteitä. Ihmiset kylissä olivat köyhiä mutta onnellisia, Stepanakertissa elämä sykki iloisesti. Toreilla myytiin paikallisista yrteistä ja kasveista tehtyjä herkkuja, jollaisia ei saa mistään muualta. Missään ei ollut kiirettä: Toghin kylässä käpyhillon keittäminen kesti kaksi viikkoa.

Artsakhin helmiä olivat vanhat luostarit, joita on vuorten rinteillä kymmenittäin. Kolme merkittävintä muodostaa samalla läpileikkauksen Artsakhin kristillisestä historiasta. Monien luostarien historialliset juuret ovat jopa kristinuskoakin vanhemmat, sillä niitä on perustettu armenialaisten muinaisuskonnon pyhille paikoille.

Dadivankin luostari kasvoi apostoli Taddeuksen oppilaan Dadin hautapaikan ympärille metsäiseen rinteeseen. Kirjallista tietoa on säilynyt 800-luvulta alkaen. Sen pehmeämuotoinen massiivinen pylväskäytävä oli omiin silmiini maailman suloisin. Vanhat freskot saatiin hiljattain entisöityä italialaisten eksperttien johdolla.

Amarasin luostarin sydän on pyhän Grigoriksen (k. 330) hauta. Paikka on poikkeuksellisesti keskellä hedelmällistä tasankoa. Grigoris oli Armenian kansallisen kristillisyyden isähahmon Grigor Valontuojan (muistopäivä 30.9.) poika. Luostarin värikäs historia koostuu lukuisista hävityksistä ja jälleenrakennuksista.

Gandzasarin luostari (1200-luku) on monien silmissä Artsakhin kaunein. Se on kuuluisa reliikeistään ja eläinaiheisista kaiverruksistaan sekä monista ihmeistä. Kirkkoa ympäröivän luostarikompleksin uudet rakennukset museotiloineen saatiin valmiiksi juuri ennen sotaa.

Lienee turha kirjoittaa enempää: kirjaimet eivät kykene loihtimaan esiin pyhien tilojen ilmapiiriä. Itselleni Artsakh ja sen luostarit olivat niitä harvoja paikkoja maailmassa, joissa en kaivannut minnekään muualle.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Armenialaisilla on vuosisatojen kokemus azeri- ja turkkilaisvallan alla elämisestä. Siksi oman armeijan romahtaessa lopullisesti syyskuussa koko väestö päätti saman tien jättää taakseen kotikylänsä, sukuhautansa, kirkkonsa, talonsa ja elämäntyönsä. Azerien piirittäminä he olivat jo eläneet koko alkuvuoden näännyksissä ilman sähköä, lääkkeitä ja polttoainetta, kaupat tyhjinä. Ihmisiä kuoli turhaan, kun ambulansseillakaan ei ollut bensiiniä.

Azerbaidžan saa nyt haltuunsa maan, joka on sille enimmiltään vieras. Vuorten rinteillä on loputtomasti pieniä kyliä, joissa ei ole koskaan asunut azereita. Ikivanhat kivikirkot ovat hiljainen todistus kylien historiasta.

Artsakhin alueella on toki elänyt myös muslimeita, niin persialaisia kuin turkkilaisia, erityisesti Askeranin rehevällä alangolla, jossa on iso islamilainen hautausmaa. Shushissa on kaunis vanha persialainen moskeija, joka kunnostettiin armenialaisvallan aikana. Azeriturkkilaisten määrä Karabahissa kasvoi Neuvostoliiton loppua kohti, mikä herätti huolta armenialaisissa. Yleensä historiassa turkkilaisten määrän kasvaminen on johtanut armenialaisten tuhoon ennemmin tai myöhemmin.

Azeripropaganda tulee ottamaan kaiken irti niistä kaupungeista ja kylistä, joissa Neuvostoliiton aikana eli azerivähemmistö. Heidän joukostaan lähteneet pakolaiset mobilisoidaan uuden kertomuksen rakennusaineeksi. Azeripropaganda tulee rakentamaan alueelle uuden historian, jonka osaksi valjastetaan jokainen armenialainen saviruukun sirpale.

Kirkot tullaan hävittämään tai parhaassa tapauksessa otetaan muuhun käyttöön – ei välittömästi vaan vähitellen, vuosikymmenien kuluessa. Jokin kirkko jätetään ehkä mainokseksi Azerbaidžanin ”monikulttuurisuudesta” ja ”suvaitsevaisuudesta”, länsimaalaisille vieraille esiteltäväksi. Joitain kirkkoja on jo uudelleenmääritelty ”albanialaisiksi”.

Vastaavan hävitysohjelman Azerbaidžan on viime vuosikymmeninä toteuttanut Nakhitševanissa, jonka kymmenet luostarit ja sadat kirkot on hävitetty maan tasalle ja armenialaisten monivuosituhantinen historia alueella on pyyhitty pois täydellisesti.

Suurin kysymys koskee kuitenkin Armenian nykyisen valtion ja kansan olemassaoloa. Nyt käyttöön otettu Neuvostoliiton aikainen hallinnollinen raja Etelä-Armenian ja Azerbaidžanin välillä on teennäistä siksakkia, jota on vaikea puolustaa. Azerit ovat viime vuosien hyökkäyksissä ottaneet jo noin 100 neliökilometrin verran alueita haltuunsa kansainvälisesti tunnustetun nyky-Armenian pienestä alueesta, ja armenialaisvastainen vihapuhe ja propaganda on voittojen myötä voimistunut Bakussa entistä hurjemmaksi. Seuraavaa iskua valmistellaan jo määrätietoisesti. Kovin montaa tuhoa ei kuitenkaan enää voi toteuttaa, niin pieneksi Armenia on käynyt.

Suomessa Azerbaidžanin määrätietoinen eteneminen Armenian puolelle uutisoidaan ”rajakahakoina”. Symmetrisyysharha palvelee aina hyökkääjää.

Euroopassa olisikin hyvä havahtua siihen, että kyse ei ole enää ”Venäjän vaikutusvallasta” vaan siitä, saavatko turkkilaiset kansat toteutettua lopullisesti vanhan päämääränsä, armenialaisten totaalisen hävittämisen. Heillä ei ole kiire: historiassa tuhon puuskia ovat yleensä edeltäneet rauhalliset vuosikymmenet. Turkkilaiset kansat ovat edenneet tätä päämäärää kohti järjestelmällisesti idässä ja lännessä, ja jäljellä on enää yksi kapea vuoristokaistale, nyky-Armenia. Siitä valtaisasta alueesta, jolla armenialaisia eli vielä 1900-luvun alussa, yli 90 % on jo puhdistettu kokonaan ja lopullisesti.

Noilla alueilla toimi satoja luostareita ja loputon määrä kirkkoja, joissa toimitettiin jumalanpalveluksia päivittäin. Ainoastaan juutalaisten holokaustissa on hävitetty vastaava määrä jumalanpalveluselämää suunnilleen yhtä nopeasti. Juutalaisista poiketen armenialaiset kuitenkin menettivät kansanmurhassa myös omat jerusaleminsa.

Tämä genosidaalinen politiikka on se aatteellinen konteksti, joka johti Artsakhin historian päättymiseen ja etniseen puhdistukseen. Siksi Turkin Erdogan nimitti tapahtumia ”oikeudenmukaisuuden riemuvoitoksi”. Azerisotilailla on nähty hihamerkkejä, joissa on vuoden 1915 kansanmurhan keskeisen suunnittelijan Enver Pashan kuva ja teksti ”Älä juokse, armenialainen, näännyt vain kuoliaaksi”. 

Venäjän heikkotasoisella armeijalla oli tässä prosessissa pelkkä suutaan soittavan statistin rooli. Euroopalla ei sitäkään. Armenialaisten omat voimat loppuivat. Lopputulos oli vuosituhansien mittaisen elämänmuodon katoaminen silmiemme edessä.

 

Kuuntele Artsakhin viimeinen laulu. Stepanakertin uuden katedraalin viimeiset rukoukset, laulajana diakoni Hrair: https://www.youtube.com/watch?v=hFGif41Hy6Y&ab_channel=NEWSAM (Avaa uuden sivuston)

Jaa tämä juttu

Ajassa

Emeritusarkkipiispa Leo on pettynyt saamaansa tuomioon – päätös valittamisesta harkinnassa

Arkkipiispa Elia Ukrainan täysimittaisen sodan alkamisen vuosipäivänä: Kirkon on uskallettava sanoa, kenen rinnalla se seisoo

Ikonilahjoitus Joensuun seurakuntaan: uudet naispyhien ikonit siunataan ortodoksisuuden sunnuntaina
Näytä kaikki