Evankeliumissa Henki vie Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus on paastonnut neljäkymmentä päivää ja yötä, hänen tulee nälkä.
Silloin Paholainen kehottaa Jumalan Poikaa käskemään kiviä muuttumaan leiviksi. Jeesus vastaa tähän Raamatun sanalla siitä, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.
Sitten Paholainen vie Jeesuksen Jerusalemin temppelin harjalle ja käskee häntä heittäytymään alas vedoten Jumalan lupaukseen lähettää enkelinsä avuksi. Jeesus vastaa Raamatun sanalla, ettei tule kiusata Herraa.
Sitten Paholainen vie Jeesuksen korkean vuoren huipulle ja lupaa antaa hänelle kaikki valtakunnat loistoineen, jos hän polvistuu hänen eteensä. Jeesus käskee Saatanaa poistumaan, koska Kirjoitusten mukaan tulee kunnioittaa ja palvella ainoastaan Jumalaa.
Paholainen jättää Jeesuksen rauhaan ja enkelit palvelevat häntä.
***
Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika kohtaisi kiusauksia niihin lankeamatta. Hänestä on tullut syntisten ystävä, ymmärtäjä ja auttaja. Herran julkinen toiminta alkoi kiusauksilla.
Jeesuksen esimerkki neuvoo vastustamaan elämässä koettuja kiusauksia Raamatun sanalla. Niitä opimme kirkon pyhissä palveluksissa ja itse lukemalla.
Lankeemuksia silti tapahtuu. Jeesus, kauaskin pois kulkeneiden auttaja, on katuvia lähellä. Myös kirkko ottaa pettyneet ja murtuneet vastaan.
Koskettavia kuvia kirkkomme elämästä: RIISAssa alkaa kaksi kiinnostavaa valokuvanäyttelyä
Ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn vuosi 2024 alkaa 19.1. kahden valokuvanäyttelyn avajaisilla.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: RIISA | Kuva: Petter Martiskainen, Vesa Takala
Elämää Elian kirkossa kertoo valokuvin Ilomantsin ortodoksisesta kirkosta ja sen seurakuntalaisista. Esillä on valokuvaaja Petter Martiskaisen seurakunnan lähihistoriaa tallentaneita kuvia 1970-luvulta lähtien. Mukana on myös varhaisempia, arkistoista kerättyjä valokuvia.
Ilomantsin pyhän profeetta Elian kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1892. Martiskainen valmisteli näyttelyä kirkon 130-vuotisjuhliin, joita oli tarkoitus viettää vuonna 2022. Koronapandemia kuitenkin lykkäsi näyttelyn järjestämistä. Näyttelyn kokoaminen kääntyi lopulta mittavaksi tutkimustyöksi, jonka aikana Martiskainen kävi läpi yli 3000 otosta.
Martiskaisen kuvat kertovat ilomantsilaisesta ortodoksisuudesta, ja samalla elävästä ortodoksisesta kulttuuriperinnöstä: kuvien myötä kuljemme ristisaatoissa, laulamme pääsiäisyön jumalanpalveluksissa ja vietämme häitä ja hautajaisia yhdessä papiston ja seurakuntalaisten kanssa.
Valokuvaaja Petter Martiskainen (s.1955) on toiminut muun muassa tutkimusvalokuvaajana Valamon konservointilaitoksessa vuosina 1985–2019.
Petros Sasaki työssään. Kuva: Vesa takala
Lintulan alttari-ikonin ja ikonostaasin syntyvaiheet kuvina
Näyttelyssä Nuori mestari – Vesa Takalan kuvia Petros Sasakista palaamme 1970-luvun Kuopioon. Japanilaissyntyinen ikonimaalari Petros Sasaki (1939–1999) valmisti tuolloin Suokadulla sijainneessa yksiössään Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarikirkon ikoneita: alttarin seinälle ripustetun, liki kolme metriä korkean Jumalasynnyttäjä Ennusmerkki-ikonin ja ikonostaasin pyhäinkuvat.
Työvaiheet tallentuivat Sasakin ystävän, valokuvaaja Vesa Takalan filmille. Kuvien myötä pääsemme seuraamaan ikonien valmistumista vaihe vaiheelta aina puupohjan pohjustuksesta viimeisiin siveltimenvetoihin saakka. Sama näyttely oli viime kesänä nähtävillä Lintulan luostarissa.
Petroksen tie Japanista Suomeen kulki Kreikan kautta, jossa hän opiskeli teologiaa ja bysanttilaista ikonimaalausta. Siellä hän ystävystyi suomalaisen opiskelijan, Johannes Seppälän, kanssa. Molempien opinnot katkesivat sotilasvallankaappaukseen 1967, jonka seurauksena Sasaki ja Seppälä matkasivat junalla Suomeen. Suomessa Sasaki tutustui arkkipiispa Paavaliin ja kotiutui pian Kuopioon, jossa vietti lopun ikänsä. Petros Sasakin merkittävä, vuosikymmeniä jatkunut ura ikonimaalarina ja ikonimaalauksen opettajana on keskeinen luku suomalaisen ikonimaalauksen historiaa.
Vesa Takala (s. 1948) on ortodoksinen rovasti ja valokuvaaja.
Näyttelyt ovat avoinna 18.8.2024 saakka.
Teofania 1996. Kuva: Petter Martiskainen
Pääkuva ylhäällä: Petter Martiskainen
Ortodoksinen kirkkomuseo RIISA
Karjalankatu 1, Kuopio
Museo on avoinna keskiviikosta lauantaihin klo 12–16 (suljettu 29.3. ja 9.5.)
Lisätietoa museosta: riisa.fi (Avaa uudelle välilehdelle)
Juttua on muokattu 10.1.2024 klo 15:18 lisäämällä tieto siitä, kuinka pitkään näyttelyt ovat avoinna.
Minisaarna: Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka vuokrasi viinitarhansa viljelijöille
Perjantai 12.1.2024. Teofanian jälkijuhla.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: RIISA
(Mark. 12:1‒12)
Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka istutti ja rakensi viinitarhan, jonka hän vuokrasi viljelijöille. Sitten hän muutti pois maasta. Myöhemmin mies lähetti palvelijansa perimään osan sadosta. Vuokraviljelijät pieksivät palvelijat, joitakin he tappoivat. Lopulta he surmasivat tarhan omistajan pojan, koska kuvittelivat saavansa tilan näin haltuunsa. Siksi viinitarhan omistaja ottaisi viljelijät hengiltä ja antaisi tilan toisille. Siihen viittaa myös Jesajan sana, jonka mukaan kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.
Kansan oppineet haluavat ottaa Jeesuksen kiinni, sillä he ymmärsivät sanojen viittaavan heihin, mutta he pelkäävät kansan reaktiota.
***
Jeesus varoittaa aikansa oppineita eksymästä ja kehottaa kuuntelemaan profeettojen ilmoitusta luvatusta Vapahtajasta. Jeesuksen sanat ovat neuvon sanoja myös meille, ettemme omien järkeilyjemme takia eksyisi pois hänen yhteydestään.
Oppineet eivät tahtoneet ottaa Jeesusta vastaan. Myös meillä voi olla erilaisia syitä, jotka estävät kääntymästä ja seuraamasta Herraa. Uusi elämä avautuu, kun ylitämme nämä esteet Vapahtajan laupeuden avulla.
Minisaarna: Oppineet tivaavat Jeesukselta, millä valtuuksilla hän toimii
Torstai 11.1.2024. Teofanian jälkijuhla.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: RIISA
(Mark. 11:27‒33)
Evankeliumissa Jeesus saapuu Jerusalemin temppeliin, jossa oppineet ja kansan vanhimmat kysyvät, millä valtuuksilla hän toimii ja kuka on hänet valtuuttanut. Jeesus lupaa vastata heille, jos he vastaavat ensin hänen kysymykseensä: ”Oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä?”
Oppineet neuvottelevat keskenään todeten, että jos he sanoisivat taivaasta, Jeesus ihmettelisi, miksi he eivät sitten uskoneet häntä. He eivät kuitenkaan uskalla sanoa sen olleen ihmisistä, koska pelkäsivät kansan reaktiota, sillä ihmiset pitivät Johannesta profeettana. Sen vuoksi he vastaavat, etteivät tienneet. Sen vuoksi Jeesus ei paljasta heille, millä valtuuksilla hän toimii.
***
Oppineilla oli paljon tietoa Jumalasta, mutta silti he eivät kyenneet tunnistamaan, kuka Jeesus oli tai edes sitä, miksi Johannes Kastaja saapui Herran edellä. Jumalan valtakunnan salaisuus ei avautunut heille.
Jeesus ei pakota heitä astumaan sisälle taivasten valtakuntaan eikä siksi kerro heille itsestään enempää. Taivasten valtakunta avataan niille, jotka ottavat hänet vastaan avoimin mielin, toisia pelkäämättä.
Monet uskoon liittyvät kysymykset saavat vastauksensa vasta, kun suostumme uskomaan ja seuraamaan Herraa. Yhteys Jumalan on koettava, ei pelkkä ajatuksissa pohdiskeltava totuus. Siksi Kirkko kehottaa tulemaan yhteyteensä ja kokemaan kaiken itse.
Ekumeeninen patriarkaatti on perustanut eksarkaatin Liettuaan
Eksarkiksi on valittu monille suomalaisillekin tuttu isä Justinus Kiviloo.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Suomen ortodoksinen kirkko | Kuva: Heikki Huttunen
Hänen Kaikkipyhyytensä Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos vieraili Liettuassa maaliskuussa 2023 ja otti omoforinsa suojiin viisi Moskovan patriarkaattiin kuuluneen Liettuan ortodoksisen hiippakunnan pappia, joilta oli viety vuonna 2022 pappeus rangaistuksena Ukrainan sodan tuomitsemisesta. Matkansa aikana patriarkka kertoi myös aikeista perustaa eksarkaatti Liettuaan.
Eksarkin valinta tapahtui jo viime syksynä, mutta uuden kirkollisen organisaation rekisteröinti Liettuan viranomaisrekistereihin on vienyt aikaa. Nyt isä Justinus Kiviloo on aloittanut työnsä eksarkaatissa, jolla on tavoitteena perustaa kymmenen seurakuntaa eri puolille Liettuaa.
Eksarkaatilla ei ole vielä omia pyhäkköjä, vaan palvelukset toimitetaan vielä toistaiseksi vuokratiloissa tai katolisten tai protestanttisten seurakuntien lainaamissa tiloissa.
Yksi ensimmäisistä tavoitteista on saada eksarkaatille Liettuan valtion tunnustama asema perinteisenä uskonnollisena yhteisönä, jotta eksarkaatti voi saada toimintaansa valtiollista tukea. Tunnustukselle on olemassa myös historialliset perusteet. ”1300-luvulla Ekumeenisen patriarkaatin yhteyteen perustettu Liettuan metropoliittakunta on Liettuan kirkollisen järjestyksen vanhin osa”, muistuttaa isä Justinus The Baltic Times -lehden haastattelussa.
Isä Justinus Kiviloo on monille suomalaisille tuttu, sillä hän toimi pitkään Viron apostolisen ortodoksisen kirkon päämiehen, Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanoksen ylidiakonina. Suomessa isä Justinus vieraili viimeksi syyskuussa kirkkomme autonomian 100-vuotisjuhlassa.
Vuonna 1962 syntynyt isä Justinus vihittiin papiksi 1.12.2013. Hän on työskennellyt Virossa vankilapappina ja seurakuntapappina Vandrassa ja Kihnussa.
Minisaarna: Jeesuksen vertauskuvassa vuori voi heittäytyä mereen
Keskiviikko 10.1.2024. Teofanian jälkijuhla.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: RIISA
(Mark. 11:22‒26)
Evankeliumissa Jeesus kehottaa uskomaan Jumalaan. Jos joku uskoen käskee vuorta heittäytymään mereen, niin tapahtuu, jos hän ei epäile sydämessään. Sen vuoksi se, mitä opetuslapset rukouksessa pyytävät uskoen jo saaneensa sen, on heidän. Kun he seisovat rukoilemassa, heidän tulee antaa anteeksi kaikki mitä heillä on toista vastaan, sillä silloin myös taivaallinen Isä antaa heille anteeksi. Jos he eivät anna anteeksi, myöskään taivaallinen Isä ei anna anteeksi heidän rikkomuksiaan.
***
Liioitteleva vertauskuva vuoren heittäytymisestä mereen uskon voimalla kuvaa uskon tärkeyttä. Rukoileminen on luonteeltaan uskon todeksi elämistä.
Jeesus sanoo tämän rohkaisten, sillä hän tietää ihmisten heikkouden ja epäilykset. Toimiva rukouselämä, sydämessä tapahtuva Jumalan edessä seisominen, saa voimansa anteeksiantamuksesta.
Rukouksen maailma alkaa avautua, kun annamme anteeksi toisille ja koemme itse Jumalan anteeksiantamuksen voiman. Rukous onkin ihmisiä rakastavan Jumalan kanssa kuljettava hengellisen kasvun matka kohti luomatonta, ikuista Valoa.
Minisaarna: Jeesus kiroaa hedelmättömän viikunapuun
Tiistai 9.1.2024. Teofanian jälkijuhla.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: RIISA
(Mark. 11:11‒23)
Evankeliumissa Jeesus saapuu Jerusalemin temppeliin ja katselee kaikkea siellä. Hän palaa opetuslapsineen Betaniaan, koska on myöhä. Aamulla Jeesus lähtee Betaniasta ja etsii nälissään hedelmää viikunapuusta, mutta kiroaa sen, koska se on hedelmätön.
Jerusalemissa Jeesus ajaa myyjät ja ostajat pois temppelistä ja kaataa rahanvaihtajien ja kyyhkysenmyyjien pöydät antamatta kantaa tavaroita temppelialueen kautta. Hän sanoo: ”Eikö ole kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone’? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.” Oppineet pohtivat Jeesuksen pois raivaamista, mutta pelkäävät ihmisten reaktioita.
Aamuvarhaisella opetuslapset näkevät viikunapuun kuivettuneen. Jeesus kehottaa heitä uskomaan Jumalaan: jos joku käskee vuorta paiskautumaan mereen, se tapahtuu, jos hän epäilemättä uskoon niin tapahtuvan.
***
Hedelmättömän viikunapuun kuivettaminen liittyy tekstin jatkoon, sillä ihmiset tekivät Jumalan temppelistä paikan omien pyyteidensä toteuttamiseen. Heistä oli tullut hedelmättömiä. Se näkyi siinä, että he unohtivat temppelin Herran.
Tästä syystä Jeesus kaataa vilpillisen uskon kaupustelijoiden pöydät. Opetuslapsiaan Jeesus kehottaa säilyttämään luottamuksen Jumalaan, kantamaan hedelmää.
Liioitteleva vertauskuva vuoren siirtämisestä mereen uskon voimalla kuvaa sitä, että Herraan luottava ja turvaava ihminen voittaa paljon. Jeesus kutsuu meitä tulemaan hänen eteensä rukoillen ja kantaen uskon luottamuksen hedelmiä.
Testamenttilahjoitus kirkolle, seurakunnalle tai luostarille – näin kannattaa toimia
Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntia, luostareita ja kirkkoa on kuluneenakin vuotena muistettu joillakin testamenttilahjoituksilla. Kiitokseksi ja testamenttilahjoittamisen mahdollisuuden esillä pitämiseksi on seuraavassa kerrattu joitakin huomioon otettavia asioita.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Jouni Heino | Kuva: iStock
Testamentin tekeminen mahdollistaa jäämistön jakamisen perinnön jättäjän omien toiveiden ja arvojen mukaisesti. Koko omaisuuden voi lahjoittaa testamentilla vain, jos perittävällä ei ole lapsia tai heidän jälkeläisiään. Testamentilla on myös mahdollista asettaa ehtoja jäämistön tai sen osan saamiseksi.
Jos vainaja ei ole laatinut testamenttia, jäämistö jaetaan siten kuin laissa säädetään. Jos lakimääräisiä perillisiä tai testamenttia ei ole, perintö menee perintökaaren mukaan lähtökohtaisesti Suomen valtiolle. Testamentin laatiminen ei myöskään ole sillä tavoin lopullista, etteikö sitä voisi tarvittaessa myöhemmin muuttaa tai jopa peruuttaa. Muutokset testamenttiin on tehtävä samoja muotomääräyksiä noudattaen kuin alkuperäistä testamenttia tehtäessä, eli esimerkiksi kahden todistajan läsnä ollessa.
Testamentilla on mahdollista muistaa esimerkiksi omaa kotiseurakuntaa, luostaria tai Suomen ortodoksista kirkkoa. Jokainen testamenttilahjoitus on saajalleen arvokas. Testamenttilahjoitus voi olla tietty summa rahaa, tietty esine tai asia, koko omaisuus tai sen osa. Mikäli testamentin tekijä haluaa muistaa Suomen ortodoksista kirkkoa, lahjoitus ohjautuu kokonaisuudessaan seurakunnan, kirkon tai luostarin työhön. Kirkko, seurakunnat ja luostarit eivät yleishyödyllisinä yhteisöinä joudu maksamaan perintöveroa. Testamentattavan omaisuuden käyttökohteen voi myös jättää testamentin saajan päätettäväksi. Testamentin tekijä voi myös ottaa etukäteen yhteyttä testamentin saajatahoon lahjoituksen käyttökohdetta pohtiessaan.
Testamentin oikeaksi todistamisesta ja säilyttämisestä
Testamentin todistajiksi tarvitaan kaksi vähintään 15-vuotiasta henkilöä. He eivät saa olla testamentin tekijän lähisukulaisia eivätkä testamentissa nimettyjä edunsaajia tai muutenkaan testamentista hyötyviä henkilöitä. Testamentin todistajat varmentavat allekirjoituksillaan, että asiakirja on testamentti.
Heille ei kuitenkaan tarvitse näyttää testamentin sisältöä. Nimenselvennyksen ja allekirjoituksen lisäksi on yleensä vähintään ammatti ja asuinpaikka hyvä lisätä testamenttiin.
Testamentti tulee säilyttää turvallisessa paikassa, esimerkiksi pankin tallelokerossa. Joissakin tilanteissa myös seurakunta on voinut ottaa testamentin säilytettäväkseen, jos testamenttaaja on näin tahtonut.
Pätevän testamentin tekeminen edellyttää lain vaatimien muotoseikkojen täyttymistä. Suositeltavaa on tämän vuoksi käyttää asianajo- tai muun lakitoimiston palveluita testamentin laatimisen tukena. Näin testamentista tulee varmimmin perinnönjättäjän tahdon mukainen ja selkeä. Testamentin voi tehdä 18 vuotta täyttänyt henkilö. Testamentti tehdään kirjallisesti ja allekirjoitetaan. Kirjallisen asiakirjan voi laatia myös käsin. Testamentin tekijän on todistettavasti itse allekirjoitettava testamenttinsa.
Jos yllättävän sairauden tai muun pakottavan syyn vuoksi ei ole mahdollista laatia kirjallista testamenttia, on mahdollista tehdä myös suullinen testamentti kahden todistajan ollessa yhtä aikaa läsnä tai todistajittakin omakätisesti kirjoitetulla ja allekirjoitetulla asiakirjalla.
Tällä tavalla tehty ns. hätätilatestamentti kuitenkin raukeaa, jos testamentin tekijällä esteen lakattua on kolmen kuukauden ajan ollut tilaisuus määrätä jäämistöstään perintökaaren muotomääräysten edellyttämällä tavalla.
Testamentin toimeenpanosta
Testamentin tekijän kuoltua kuolinpesän osakkaat vastaavat lähtökohtaisesti kuolinpesän hallinnosta. Myös testamentin saaja on kuolinpesän osakas. Testamentissa voidaan nimetä myös erillinen testamentin toimeenpanija, jolle annetaan valtuudet hallita kuolinpesää. Toimeenpanijan valtuudet alkavat testamentin lainvoimaiseksi tulosta. Toimeenpanija voi edustaa kuolinpesää ja hoitaa pesänselvitystä, mutta hänen toimivaltaansa voidaan rajoittaa testamentissa.
Ennen kuin testamentin määräykset voidaan panna täytäntöön, tulee siis varmistua testamentin lainvoimaisuudesta. Testamentin lainvoimaisuus tarkoittaa sitä, että testamenttia ei lähtökohtaisesti voida enää riitauttaa.
Testamentti saa lainvoiman sen jälkeen, kun testamentin moittimisen määräaika on kulunut umpeen tai kun kaikki perilliset ovat hyväksyneet testamentin. Testamentin saaja, esimerkiksi seurakunta, antaa testamentin tiedoksi perillisille haastemiehen välityksellä tai muuten todisteellisesti. Lisäksi perillisille on annettava oikeaksi todistettu jäljennös testamentista. Tiedoksiannon lisäksi perillisiltä voidaan pyytää testamentille kirjallinen hyväksyntä.
Kirjoittaja on Suomen ortodoksisen kirkon palvelukeskuksen juristi.
Minisaarna: Jeesus parantaa sokean miehen, joka oli luja uskossaan
Maanantai 8.1.2024. Teofanian jälkijuhla.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: RIISA
(Mark. 10:46–52)
Evankeliumissa Jeesus kohtaa sokean kerjäläisen Bartimaioksen, Timaioksen pojan. Kun hän kuulee, että ohikulkija on Jeesus Nasaretilainen, hän alkaa huutaa: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!”
Muut käskevät miestä vaikenemaan, mutta tämä huutaa entistä kovemmin. Jeesus pysähtyy ja kehottaa hakemaan miehen luokseen. Jeesus kysyy, mitä hän toivoi. Mies pyytää, että saisi jälleen näkönsä. Jeesus sanoo: ”Mene, uskosi on pelastanut sinut.”
Mies paranee täysin ja lähtee kulkemaan Jeesuksen mukana.
***
Kirkon opettajat eivät pidä sokean parantamista ainoastaan fyysisen ja ajallisen vamman korjaamisena, vaan myös langenneen ihmisyyden parantamisena.
Jeesuksen puoleen kääntyminen, kohtaaminen hänen kanssaan, avasi silmät. Tämä tapahtui Herran sanojen voimasta.
Jeesus paransi myös hengellisen sokeuden ja mies lähti seuraamaan Herraa. Tälle uskon matkalle Jeesus kutsuu myös meitä, jotka olemme osallisia langenneesta ihmisyydestä. Siksi anomme Vapahtajan sanaa odottaen: Herra, armahda minua!
Kuuntele
