Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen ulkoasiain osasto järjesti perjantaina tiedotustilaisuuden, jossa Suomessa 14.–17.12. vierailleet Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta Epifani ja piispa Pavlo Shvarts (Saksalainen evankelis-luterilainen kirkko Ukrainassa) kertoivat kirkkojensa elämästä sodan keskellä.

Tilaisuus alkoi aplodein. 15. joulukuuta on Ukrainan autokefalisen ortodoksisen kirkon syntymäpäivä sekä metropoliitta Epifanin virkaanastujaispäivä. 

Omassa puheenvuorossaan metropoliitta Epifani kiitti Suomen kirkkojen ja Euroopan kristittyjen antamasta tuesta ja rukouksista sekä puhui hyvin kärjekkäästi Venäjän valtion ja Moskovan patriarkaatin toiminnasta. 

Sodassa kyse myös ortodoksisesta identiteetistä ja kirkollisesta olemassaolosta

Metropoliitta Epifani aloitti tilaisuuden puheella, jossa hän kuvasi Ukrainan ortodoksisen kirkon tilannetta Venäjän hyökkäyssodan keskellä. 

– Olemme olleet sodassa Venäjän kanssa pian jo 10 vuoden ajan. Venäjän täysimittainen hyökkäyssota on jatkunut 22 kuukauden ajan.

Hän viittasi Venäjään pahuuden imperiumina, joka yrittää sotkea maailman valheillaan. Esille nousivat myös Venäjälle kaapattujen lasten kohtalot. 

– Venäjä pyrkii kieltämään ukrainalaisen identiteetin ja viemään meiltä oikeuden kirkolliseen itsenäisyyteen. Miehitetyillä alueilla tapahtuu pahoja uskonnonvapauden loukkauksia.

Seurakuntamme venäjänkielisestä seurakuntatyöstä vastaava pappi Heikki Huttunen käytti tilaisuudessa puheenvuoron ja pyysi metropoliitta Epifania kertomaan tarkemmin Ukrainan ortodoksien tilanteesta ja Moskovan patriarkaatin alaisen kirkon toiminnasta, sillä aiheesta uutisoidaan melko vähän Suomessa ja tästä liikkuu myös paljon disinformaatiota. 

– On tosiasia, että ortodoksisuus Ukrainassa on jakautunutta.  Noin 75% ukrainalaisita pitää itseään ortodokseina. Heistä kirkkoomme kuuluu 55%. Autonomiseen Moskovan ortodoksisen patriarkaatin alaiseen kirkkoon kuuluu noin neljäsosa maamme ortodokseista. Lukumääräisesti olemme siis suurin kirkko Ukrainassa. Lisäksi 10 % on heitä, jotka eivät ole vielä päättäneet kantaansa. Meidän kirkollamme on noin 9 000 seurakuntaa Ukrainassa. Moskovan patriarkaatilla 7 000 seurakuntaa, kertoi metropoliitta Epifani.

– Olemme aina painottaneet dialogin tärkeyttä suhteessa Moskovan patriarkaatin alaiseen kirkkoon. Mutta heidän suunnaltaan emme ole nähneet vastaantulemista. Näemme asian niin, että samoin kuin Putin haluaa Ukrainan antautuvan, myös Moskovan patriarkaatti haluaa kieltää olemassaolomme.

Jokapäiväinen rukous rauhan puolesta Ukrainassa

Ukrainan ortodoksisen kirkon johtajan puheessa korostui useaan otteeseen kiitollisuus maan saamasta tuesta sekä rukouksen merkitys. 

– Olemme hyvin kiitollisia siitä, mitä Suomi on tehnyt ja tekee edelleen Ukrainan eteen. Taloudellisen tuen lisäksi me todella tarvitsemme rukouksia rauhan puolesta. Olemme kiitollisia kaikille rukoilijoille. Tunnemme rukoustenne voiman. Pyydän, että muistaisitte Ukrainaa joka päivä. Uskon, että jos kaikki kristityt todella rukoilisivat jatkuvasti rauhaa, niin se koittaisi.

Metropoliitta Epifani kertoi, että yhä useammat ihmiset ovat löytäneet tiensä kirkkoon sodan aikana. Sota lisää hengellistä etsintää ja saa miettimään elämän perusasioita. On monia esimerkkejä ihmisistä, jotka kokevat pelastuneensa kuin ihmeen kaupalla ja lähestyneet kirkkoa tällaisen kokemuksen jälkeen.

Piispa Pavlo Shvarts kertoi omassa puheenvuorossaan, kuinka myös pieni kirkko voi tehdä paljon. Lisäksi tilaisuudessa esiteltiin kirkollisen avustusjärjestön, Kirkon ulkomaanavun ja Suomen ortodoksisen kirkon kansainvälisen diakonian ja lähetyksen järjestö Filantropia ry:n toimintaa Ukrainassa. 

Tilaisuuden päätteeksi metropoliitta Epifani myönsi Filantropian toiminnanjohtaja Riina Nguyenille Ukrainan ortodoksisen kirkon ansiomerkin. 

Filantropian roolista ukrainalaisten hyväksi tehtävässä työssä voit lukea lisää täältä: https://ort.fi/uutishuone/2023-12-15/ukrainan-ortodoksisen-kirkon-ansiomerkki-filantropian-toiminnanjohtaja-riina (Avaa uuden sivuston)

Betlehem on vanha kaupunki, jonka vaiheet ovat historian hämärissä. Varhaisimmat arkeologiset jäljet asutuksesta ajoitetaan 1300-luvulle ennen ajanlaskun alkua. Jeesuksen syntymän aikoihin Betlehem oli osana Juudean aluetta liitetty osaksi Rooman valtakuntaa. 

Uudessa testamentissa Jeesuksen syntymästä kerrotaan Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien luvuissa 1–2. Vain Luukkaan evankeliumi kertoo Marian ja Joosefin matkasta Nasaretista Betlehemiin.

Luukkaan mukaan Joosefin ja Marian matkan syy on Rooman keisari Augustuksen (63 eKr.–14 jKr.) määräys. Ilmeisemmin kyseessä on ollut väestönlaskenta eli census. Näitä toteutettiin provinssi kerrallaan säännöllisin väliajoin, ja väestönlaskennassa saatuja tietoja käytettiin verotuksessa ja sotilasasioihin liittyen. Tutkijat pitävät ajatusta koko valtakunnan laajuisesta verollepanosta erikoisena. Erikoinen on myös ajatus, että väestönlaskentaa varten tulisi matkustaa toiselle alueelle.

Historiallisesta näkökulmasta kuvauksessa on epätarkkuuksia, eikä evankeliumi tarjoa tarkkoja tietoja Jeesuksen syntymästä. Tavoitteena on pikemminkin antaa tausta Jeesuksen elämälle ja sen merkitykselle. Luukas halusi ankkuroida Jeesuksen syntymän aikaan ja paikkaan sekä Rooman valtakunnan kontekstiin.

Vaikka Luukas ankkuroi Jeesuksen syntymän historiaan ja poliittiseen tilanteeseen, on Betlehem myös teologinen valinta. Tämä käy ilmi Matteuksen evankeliumista, jossa Jeesuksen syntymää kuvataan hyvin eri tavalla kuin Luukkaan evankeliumissa. 

Matteuksen kertomus poikkeaa Luukkaasta

Matteuksen kertomus Jeesuksen syntymästä kiinnittyy vahvasti juutalaiseen perinteeseen. Eroja Luukkaaseen on paljon. Yhteinen piirre on, että Jeesus syntyy Betlehemissä, mutta Matteuksen kertomuksesta syntyy vaikutelma, että Joosef ja Maria ovat alun perinkin asuneet siellä. Vasta tietäjien vierailun jälkeen Joosef saa unessa varoituksen Herodeksen aikeista, joten hän vie Marian ja lapsen turvaan Egyptiin. Sieltä he muuttavat Nasaretiin, sillä Joosef pelkää Herodeksen poikaa Arkelaosta.

Matteus ei mainitse Rooman keisaria vaan kuningas Herodeksen. Herodes Suuri oli Rooman liittolainen, joka hallitsi Juudeaa ja Galileaa vuosina 40–4 eKr. Hänen kuningaskuntansa oli osa Rooman valtakunnan Syyrian provinssia. Herodeksen kuoltua hänen valtakuntansa jaettiin osiin. Juudean hallitsijaksi tuli aluksi Herodeksen poika Herodes Arkelaos (4 eKr.–6 jKr.), jonka jälkeen alue oli suoraan Rooman hallinnon alainen. Quirinius puolestaan toimi Syyrian käskynhaltijana vuodesta 6 jKr. alkaen. 

On ilmeistä, että luvut eivät täsmää. Luukkaan tapahtumat ajoittuvat kymmenen vuotta myöhemmiksi kuin Matteuksen kertomat. Evankeliumit on kirjoitettu useita vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman jälkeen, joten paljon oli jo unohtunut. Jos kirjoitettuja lähteitä vuosikymmenien takaisista tapahtumista oli, ne tuskin olivat evankeliumien kirjoittajien saatavilla. 

Miksi Betlehem?

Neljän evankeliumin valossa on selvää, että Jeesus kasvoi Nasaretissa ja hänen toimintansa keskittyi Galileaan. Miksi Luukas ja Matteus kertovat hänen syntyneen Betlehemissä? Johanneksen evankeliumissa, jossa ei kerrota Jeesuksen syntymästä, on episodi, joka voi paljastaa Betlehemin merkityksen. Ihmiset riitelevät Jeesuksesta ja epäilyksiä herättää juuri hänen galilealaisuutensa. Jotkut sanovat: ”Ei kai Kristus Galileasta tule? Pyhissä kirjoituksissahan sanotaan, että hän syntyy Daavidin sukuun Betlehemin kylässä. Sehän on Daavidin kotipaikka.” (Joh. 7:41–42, suom. UT2020)

Matteuskin viittaa pyhien kirjoitusten lausumiin. Kun idästä saapuu tietäjiä etsimään vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta, Herodes tiedustelee ylipapeilta ja oppineilta, missä Kristus syntyisi. Oppineet viittaavat profeetta Miikan kirjaan: ”Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana.” (Miika 5:2, 1992 suomennos)

Tutkijoiden keskuudessa syntymä Betlehemissä jakaa mielipiteitä. Useimmat katsovat, että Betlehem on nimetty Jeesuksen syntymäpaikaksi siksi, että pyhien kirjoitusten mukaan Messias syntyy Betlehemissä ja on sukua kuningas Daavidille.

Vanhassa testamentissa Betlehem on Daavidin kotipaikka

Legendaarisesta kuningas Daavidista kerrotaan 1. ja 2. Samuelin kirjassa. Daavid on kotoisin Betlehemistä ja hän on Iisain pojista nuorin, mutta hänestä tulee maineikkain. Daavidista on monenlaisia kertomuksia, joista kuuluisin lienee kertomus siitä, miten hän voittaa filistealaisen Goljatin lingollaan. Lisäksi hän on taitava muusikko, joka saa epävakaan Saul-kuninkaan mielen rauhoittumaan. Saulin lapset rakastavat Daavidia, mutta kuningas epäilee hänen uskollisuuttaan. Daavid on soturi ja lainsuojaton, joka joutuu pakoilemaan Saulia. Daavidin noususta kuninkaaksi ja myöhemmistä vaiheista kertoo 2. Samuelin kirja.

Profeettakirjoissa viitataan tulevaan Daavidin sukuiseen hallitsijaan. Miikan kirjan ohella näin tekee esimerkiksi Jesajan kirja (11:1 ja 10).

Esiäidit ja Betlehem

Paitsi että Betlehem on kuninkaan koti, Betlehemiin liittyy keskeisiä naishahmoja. 1. Mooseksen kirjan 35. luvussa kerrotaan patriarkka Jaakobin ja hänen perheensä matkanteosta. Lähellä Efrataa eli Betlehemiä Jaakobin raskaana oleva vaimo Raakel alkaa synnyttää. Synnytyksestä tulee vaikea, ja vaikka lapsi selviää, Raakel kuolee. Jaakob hautaa Raakelin Betlehemin tien varteen ja pystyttää hänelle muistopatsaan. Kertomus päättyy mainintaan, että ”Raakelin hautapatsas on olemassa vielä tänäkin päivänä”. 

Vaikka Raakelin haudan sijainnista on muitakin käsityksiä, bysanttilaisella ajalla Jerusalemin ja Betlehemin välille rakennettiin Raakelin hautana pidetylle paikalle muistopyhäkkö. Raakelia kunnioitetaan tärkeänä esiäitinä, ja vaikka muistopaikka on rakennettu uudelleen, se on edelleen tärkeä rukouspaikka juutalaisille.

Ruutin kirja kertoo betlehemiläisen Noomin ja tämän miniän Ruutin tarinan. Noomi on muuttanut miehensä ja kahden poikansa kanssa siirtolaiseksi Mooabiin, jossa pojat ovat avioituneet. Miehen ja poikien kuoltua hän päättää palata takaisin kotiin Betlehemiin. Miniä Ruut seuraa anoppiaan, vaikka kahden lesken elämä on epävarmaa. Naiset eivät lopulta joudu köyhyyteen, sillä Noomin sukulaismies Boas ottaa Ruutin vaimokseen. Ruutin ja Noomin suku jatkuu, kun Ruut ja Boas saavat pojan. Kirjan lopussa kerrotaan, että pojasta Obedista tuli Iisain, kuningas Daavidin isän isä. 

Betlehem ja varhaiset kristityt

Evankeliumien kirjoittajille ja muille varhaisille kristityille pyhien kirjoitusten ennustukset ja lupaukset olivat tärkeitä. 100-luvulla elänyt Justinos Marttyyri tunsi Matteuksen ja Luukkaan kertomukset samoin kuin pyhien kirjoitusten viittauksetkin. Justinoksen mukaan Jeesus syntyi luolassa. Myös samoihin aikoihin kirjoitetussa Jaakobin Protevankeliumissa syntymä käynnistyy Betlehemin lähistöllä ja tapahtuu luolassa.

Jos juutalaisille Raakelin hauta oli tärkeä paikka jo antiikin maailmassa, myös kristityille pyhiinvaellus on ollut keskeisessä roolissa jo varhain. 200-luvulla Origenes kertoo, että Betlehemissä näytetään luolaa, jossa Jeesus oli syntynyt. Keisari Konstantinus Suuri ja hänen äitinsä Helena rakennuttivat luolan päälle kahdeksankulmaisen pyhiinvaelluskirkon 300-luvulla. Kun vanha kirkko turmeltui levottomuuksissa, rakennutti keisari Justinianus sen tilalle basilikamuotoisen kirkon 500-luvulla. Syntymäkirkon historia on vaiheikas, ja tänä päivänä se on UNESCOn maailmanperintökohde.

Lopuksi

Kun evankeliumit kirjoitettiin, Jeesuksen elämästä oli kulunut useita vuosikymmeniä. Paljon oli jo ehtinyt unohtua. Kun Luukas ja Matteus kertovat hänen syntyneen Betlehemissä, voi taustalla historian sijaan olla Betlehemin merkitys. Kuningas Daavidin kotipaikka olisi se, mistä myös Messias eli Kristus tulisi. 

Daavidin ohella Vanhan testamentin kirjoitukset liittävät Betlehemiin kaksi tärkeää esiäitiä, Raakelin ja Ruutin. Protoevankeliumissa Marian synnytys käynnistyy tiellä Betlehemin lähellä, joten hänen tarinastaan voi löytää yhteyksiä Raakeliin. Ruut mainitaan Matteuksen evankeliumin alusta löytyvästä Jeesuksen sukupuusta, jonka erikoisena piirteenä ovat siinä mainitut naiset.

Kirjoittaja on Uuden testamentin ja varhaiskristillisyyden dosentti Helsingin yliopistossa

Historiallisen vierailun aluksi Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo ja metropoliitta Epifani julkaisivat yhteisen paimenkirjeen. Kirje oli osoitettu erityisesti ukrainalaisille pakolaisille Suomessa, ja siinä todetaan muun muassa:

”Kirkkojemme päämiehinä rukoilemme palavasti oikeudenmukaista ja kestävää rauhaa Ukrainaan. Muistamme rukouksissamme erityisesti heitä, jotka jäivät kotimaahansa hädän hetkellä, jotka puolustavat maansa vapautta, kansaansa, elämän arvokkuutta sekä lastensa ja lastenlastensa tulevaisuutta. Nämä urheat ja itsensä uhraavat ihmiset – miehet ja naiset, vanhukset ja nuoret – ovat esikuvia jokaiselle.

Tänään Ukraina, kuten Raamatun Raakel, itkee lapsiaan, jotka eivät ole enää läsnä (Jer. 31:15; Matt. 2:18): kuolleita, vangittuja, pakkosiirrettyjä, kateissa olevia sekä niitä miljoonia, jotka ovat joutuneet jättämään synnyinmaansa ja etsimään turvaa diasporasta.

Vakuutamme teille, että vaikka olettekin ylittäneet monen maan rajat tänne saapuessanne, uskon siteet yhdistävät Ukrainan ja Suomen ortodoksiset kirkot. ”

Metropoliitan kanssa Suomeen saapuivat Ukrainan ortodoksisesta kirkosta myös metropoliitta Jevstrati, diakoni Andriy Sydor ja Roman Labinskyi. Myös Suomessa vuosi sitten vieraillut isä Sergiy Berezhnoy Kiovasta on maassamme uusintavierailulla. Isä Sergiy kertoi tuolloin Venäjän hyökkäyssodan alun järkyttävistä tapahtumista Aamun Koiton haastattelussa.

Vierailtuaan Turussa Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkossa seurue matkusti Helsinkiin, missä metropoliitta Epifani ja piispa Pavlo Shvarts tarjosivat perjantaina 15.12. katsauksen Ukrainan kirkkojen ajankohtaiseen tilanteeseen. Samalla kuultiin myös Kirkon ulkomaanavun ja Suomen ortodoksisen kirkon kansainvälisen diakonian ja lähetyksen järjestö Filantropia ry:n toiminnasta Ukrainassa.

Metropoliitta Epifani myönsi Filantropia ry:n toiminnanjohtaja Riina Nguyenille Ukrainan ortodoksisen kirkon tunnustuksen, Pyhän suurmarttyyri ja parantaja Panteleimonin ansiomerkin kiitoksena Filantropian tekemästä työstä Ukrainan kansan hyväksi.

Ukrainan kriisiapukeräykseen on lahjoitettu yhteensä 175 000 euroa, mikä on suurin Filantropian yksittäisen keräyksen koskaan keräämä summa. Lahjoituksia on välitetty Ukrainaan joka kuukausi koko sodan ajan, ja varoja on käytetty erityisesti ruokaan ja perustarvikkeisiin.

Marraskuun lopussa pidetty Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous päätti neljän vuoden hankkeesta ukrainalaisten pakolaisten kotoutumisen tukemiseksi Suomessa. Filantropia tulee toimimaan hankkeen pääkoordinaattorina vuosittaisen 130 000 euron määrärahan turvin.

Myöhemmin perjantaina metropoliitta Epifani vieraili Espoossa Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkossa. Paikalla oli paitsi Helsingin ortodoksisen seurakunnan papistoa, myös ukrainalaisia. Tilaisuus alkoi kello klo 17 toimitetulla litanialla.

Lauantaina 16.12. metropoliitta Epifani osallistui liturgiaan Uspenskin katedraalissa. Palvelukseen osallistuvat myös arkkipiispa Leo, Oulun metropoliitta Elia ja Haminan piispa Sergei. Päivä oli juhlava toisellakin tavalla, sillä tuolloin tuli kuluneeksi 22 vuotta arkkipiispa Leon intronisaatiosta eli arkkipiispan istuimelle nousemisesta.

Uspenskin katedraalisssa Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta Epifani sai arkkipiispa Leolta Pyhän Karitsan ritarikunnan 1. luokan komentajamerkin, metropoliitta Jevstrati niin ikään komentajamerkin, pastori Sergiy Berezhnoy 1. luokan ritarimerkin sekä diakoni Andriy Sydor ja Roman Labinskyi Pyhän Karitsan ritarikunnan mitalit.

Ortodoksisen ja luterilaisen kirkon johtajien vierailua Ukrainasta isännöivät yhdessä Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma.

Vierailun kesto oli 14.–16. joulukuuta 2023.

Pääkuva ylhäällä: Metropoliitta Epifani Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkossa joulukuussa 2023

Juttua muokattu 17.12. klo 14:30 lisäämällä tiedot palkitsemisista sekä kuva ko. tilaisuudesta.

Kristuksessa rakkaat veljet ja sisaret, hyvät ukrainalaiset Suomessa!

”Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää” (5. Moos. 31:8). Suomen ja Ukrainan ortodoksisten kirkkojen päämiehinä lähestymme näillä Raamatun toivon sanoilla ja isällisellä rakkaudella kaikkia teitä, jotka olette löytäneet kotinne Suomesta. Venäjän Ukrainaa vastaan kohdistamasta rikollisesta hyökkäyssodasta sekä kaikista koettelemuksista, kärsimyksistä ja menetyksistä huolimatta koemme edelleen Jumalan lakkaamatonta läsnäoloa ja läheisyyttä todistaessamme hänen lupauksensa täyttymystä: ”Minä en taatusti jätä sinua, koskaan en sinua hylkää” ja ”Herra on minun apunani, enkä pelkää koskaan. Mitä ihminen minulle mahtaisi?” (Hepr. 13:5–6).

Kirkkojemme päämiehinä rukoilemme palavasti oikeudenmukaista ja kestävää rauhaa Ukrainaan. Muistamme rukouksissamme erityisesti heitä, jotka jäivät kotimaahansa hädän hetkellä, jotka puolustavat maansa vapautta, kansaansa, elämän arvokkuutta sekä lastensa ja lastenlastensa tulevaisuutta. Nämä urheat ja itsensä uhraavat ihmiset – miehet ja naiset, vanhukset ja nuoret – ovat esikuvia jokaiselle.

Tänään Ukraina, kuten Raamatun Raakel, itkee lapsiaan, jotka eivät ole enää läsnä (Jer. 31:15; Matt. 2:18): kuolleita, vangittuja, pakkosiirrettyjä, kateissa olevia sekä niitä miljoonia, jotka ovat joutuneet jättämään synnyinmaansa ja etsimään turvaa diasporasta.

Vakuutamme teille, että vaikka olettekin ylittäneet monen maan rajat tänne saapuessanne, uskon siteet yhdistävät Ukrainan ja Suomen ortodoksiset kirkot. Maittemme välillä on sitä paitsi aivan erityinen historiallinen suhde – Kiovan pyhä kaupunki on muinoin ollut pohjoisille kansoille merkittävä uskon ja valistuksen keskus. Tuon perinnön seurauksena myös Suomen kirkon ensimmäiset lähetystyöntekijät ja paimenet olivat tältä alueelta. Kiitos näiden hedelmällisten ja hengellisten siteiden pohjolan ortodoksit ovat voineet luoda oman kristillisen kulttuurinsa ja rakentaa kirkkonsa tänne.

Rakkaat veljet ja sisaret! Turvautukaa siis luottavaisin mielin Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Ekumeenisen patriarkaatin yhteydessä toimivana autonomisena kirkkona se haluaa äidin tavoin olla aina lähellä teitä – rukoillen Herraa ja palvellen armeliaasti. Kirkkojemme päämiehinä kutsumme kaikkia etsimään hengellistä turvapaikkaa sen seurakunnista ja osoittamalla toteen sen, että ortodoksisuuden rikkaus on sen moninaisuudessa ja kauneudessa yli kieli- ja kulttuurirajojen. Vakuutamme teille, että kymmenet kirkot ja rukoushuoneet Suomen eri kaupungeissa ja kylissä ovat teille avoinna. Ne haluavat ottaa teidät vastaan ja sulkea teidät syleilyynsä, jotta jokainen voisi tuntea, ettei kirkko teitä jätä, eikä koskaan teitä hylkää.

Kolmiyhteisen Jumalan loputonta armoa ja siunausta teille rukoillen,

+ Leo
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa

+ Epifani
Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta

Paimenkirje  (Avaa uuden sivuston)ukrainaksi (Avaa uuden sivuston)

Lintulan luostarin joululahjavinkkinä ovat Lintulan seinäkalenteri vuodelle 2024 sekä Lintulan omat suositut yrttituotteet. Lintulan luostarin verkkokaupasta (Avaa uuden sivuston) on saatavilla muun muassa Lintulan valmistamaa jalkakylpyä, ikoneja, kierrätystuotteita, kirjoja ja tuohuksia – voit ostaa myös etätuohuksia, jotka sytytetään luostarissa.

Igumenia Ksenia suosittelee lisäksi arkkimandriitta Emilianos Simonopetralaisen kirjaa Jumalanpalvelus, Jumalan näkemistä ja odotusta (julkaisija Lintuvuori ry.). Kirjaa voi tilata sekä Lintulasta että suoraan Lintuvuoresta pappismunkki Damaskinokselta.

Valamon luostarista vinkataan, että mainio aineeton lahja on lahjakortti, joka mahdollistaa esimerkiksi osallistumisen kurssille Valamon opistossa (Avaa uuden sivuston) tai vierailun luostarissa – myynnissä on esimerkiksi teofaniapaketti, joka takaa tunnelmallisen Kristuksen kasteen juhlan luostarissa ja Kreikkalainen päivä (Avaa uuden sivuston).

Valamon luostarin verkkokaupasta löytyy lisäksi muun muassa luostariviinejä, tuohuksia, ikoneita ja kirjoja, joiden joukosta voi suositella vaikkapa seuraavia teoksia:

Serafim Seppälä: Minä olen sinä ja muita kirjoituksia (Avaa uuden sivuston)

Marianna Flinckenberg-Gluschkoff: Muistojen hiljainen puutarha (Avaa uuden sivuston)

Elizabeth Theokritoff: Ihminen ja luomakunta (Avaa uuden sivuston)

Pappismunkki Damaskinos: Lintuvuoren keittokirja (Avaa uuden sivuston)

Päivi Ahdeoja-Määttä: Kultahiekkaa ihmisten poluille. Martta Wendelinin elämä (Avaa uuden sivuston)

Pyhä Paisios Athosvuorelainen: Enkelielämästä (Avaa uuden sivuston)

Nunna Kristoduli: Päiväkirjat (Avaa uuden sivuston)

Uspenskin katedraalista ja sen historiasta kiinnostuneille on ilmestynyt vastikään rakennushistoriallinen selvitys (Avaa uuden sivuston).

Lapsille ja nuorille

Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry:n verkkokaupassa  (Avaa uuden sivuston) on niin ikään paljon tuotteita, joiden tuotto käytetään ortodoksiseen nuorisotyöhön, esimerkiksi leirinohjaaja- ja leirinjohtajakursseihin sekä leireihin. Tässä muutamia poimintoja verkkokaupan valikoimista:

Ortodoksinen kuvadomino
Kauniisti kuvitettu ortodoksinen kuvadomino sopii monen ikäisille pelaajille, myös niille, jotka eivät osaa vielä lukea. Pelissä on 56 kuvalaattaa pakattuna pelilaatikkoon. (Tarjoushinta 12€)

Kristuksen elämä -vihkonen
Tutustumismatka Kristuksen elämään kauniiden athoslaisten ikonikuvitusten ja helpon tekstin avulla. Sopii erityisesti niin lapsille kuin ikonimaalareillekin. 24 s. (8€)

Taivasvakuutettu polkupyörä -kirja
Taivasvakuutettu polkupyörä ja muita tarinoita -kirja on ihastuttava kokonaisuus Ulla Puhakan kirjoittamia ortodoksilapsen elämänpiiriin liittyviä tarinoita ja Kirsi Vuomajoen kuvitusta. Kovakantinen, nelivärinen, 76 s. (15 €)

Minun rukouskirjani
Lapsen käteen sopiva kaunis rukousvihkonen, johon on koottu mm. alkurukoukset, aamu- ja iltarukouksia, ruokarukouksia ja uskontunnustus.
Kaunis kuvitus koostuu Mikaela Mughalin akvarelleista ja Kyllikki Suvannon viivapiirroksista. (4€)

Pikkurahalla löytyy esimerkiksi suloinen enkeli-heijastin (2€) sekä lukuisia erilaisia postikortteja. Kannattaa muistaa myös ONL-kangasmerkki (2€), joka sopii esimerkiksi opiskelijan haalariin.

Kaupasta löytyy myös muiden julkaisemia tuotteita, esimerkiksi puuhakirjoja lapsille.

Filantropia ry, korostaa eritoten aineettomia Toivon lahjoja, joita voi ostaa Filantropian verkkosivujen kautta (Avaa uuden sivuston). Myös Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn Pikku Bysantti -verkkokaupasta (Avaa uuden sivuston) löytyy muistamisia moneen tarpeeseen, kuten evankelista Matteus -palapeli, tunnelmallisia kynttilöitä ja piparkakkumuotteja. RIISAn omat joululahjavinkit löytyvät täältä (Avaa uuden sivuston).

Käsityöihmisten kestosuosikki on Pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen villasukat, joiden ohjeet Iljan neulojat lahjoitti Aamun Koiton lukijoiden iloksi ja hyödyksi. Ohje löytyy Aamun Koiton vuoden 2022 joululahjajutun lopusta.

Mikäli tuotteita aikoo tilata verkkokaupasta pukinkonttiin, ei kannata aikailla. Tietoja pakettien toimitusajoista joulun aikaan löytyy Postin verkkosivuilta (Avaa uuden sivuston).

Kaikkein paras aineeton joululahja on kuitenkin yhdessäolo ja rauhoittuminen joulun ydinsanoman äärelle:

Kristus syntyy – kiittäkää!

Keisari Diocletianuksen (284–305) vainon aikana hän lähti sairaan äitinsä kanssa rukoilemaan pyhän Agathan (5.2.) haudalle Cataniaan. Rukoiltuaan marttyyrin apua palavasti Lucia vaipui uneen, ja Agatha ilmestyi hänelle sanoen: ”Sisareni Lucia, miksi pyydät minulta sellaista, jonka voit saada omalla uskollasi? Äitisi paranee, ja sinusta tulee pian Syrakusan kunnia, niin kuin minä olen Catanian ylpeys.”

Kotiinsa palattuaan Lucia päätti omistaa elämänsä ja neitsyytensä Herralle, minkä myös hänen äitinsä hyväksyi. Lucia purki kihlauksensa ylhäissukuisen nuorukaisen kanssa ja myi myötäjäisensä, maaomaisuutensa ja jalokivensä jakaakseen rahat köyhille. Tämä sai hänen kosijansa raivon valtaan, ja hän ilmiantoi Lucian kristittynä Syrakusan maaherralle Paschasiukselle.

Tuomioistuimen edessä Lucia pysyi horjumattomana. Odottaen vain pääsevänsä Herransa luokse hän lausui: ”Minulla ei ole muuta uhrattavaa kuin uhrata itseni elävänä uhrina kaikkivaltiaalle Jumalalle. Sinä kidutat meitä miellyttääksesi keisaria, mutta sinun ansiostasi me saamme ikuisen ilon.” Maaherra määräsi hänet vietäväksi ilotaloon, ja sotilaat yrittivät raiskata hänet, mutta Jumalan varjeluksesta hän säilyi koskemattomana. Sotilaat katkaisivat hänen päänsä miekalla.

Marttyyri Lucian muistopäivää alettiin viettää pian hänen kuolemansa jälkeen, ensin hänen kotiseudullaan ja sittemmin Roomassa, Napolissa ja ympäri kristillistä maailmaa. Hänen kunniakseen on rakennettu kirkkoja muun muassa Roomaan, Napoliin, Venetsiaan ja Englantiin.

Luciaan ja hänen elämäkertaansa on liitetty monenlaisia legendoja, mutta hänen historiallisuudestaan ei ole epäilystä. Koska Lucian nimi viittaa ”valoon”, hänen silmiinsä ja niiden puhtaaseen kirkkauteen liittyy monia tarinoita. Erään mukaan hän torjui ahdistelijansa, jotka ihailivat hänen kauniita silmiään, repimällä silmänsä päästään ja antamalla ne heille. Ruotsissa Lucian juhlapäivää vietetään valon juhlana, jossa nuoria neitoja puetaan valkoisiin ja kruunataan kynttilöin. Tämä traditio on levinnyt myös Suomeen.

Teksti on julkaistu ensimmäisenä Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilla (Avaa uuden sivuston).