Minisaarna: Nainen voitelee Jeesuksen pään kalliilla nardusöljyllä
Perjantai 26.1.2024.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: RIISA
(Mark. 14:3‒9)
Evankeliumissa nainen voitelee Jeesuksen pään kalliilla nardusöljyllä. Jotkut paheksuvat tätä pitäen sitä voiteen tuhlauksena, koska siitä olisi saanut paljon rahaa köyhille annettavaksi, ja moittivat naista. Jeesus kehottaa heitä jättämään naisen rauhaan, sillä nainen teki hänelle hyvän teon. Köyhät ovat aina heidän luonaan, mutta Jeesus ei. Jeesus kertoo naisen tehneen tämän hänen hautaamistaan varten. Kaikkialla, missä evankeliumia julistetaan, tultaisiin muistamaan naisen hyvä teko.
***
Hyvän tekeminen kaikin tavoin on aina luvallista. Erityisen arvokasta on Kristuksen palveleminen, mutta köyhiäkään ei tule unohtaa. Naisen teko tapahtui rakkaudesta Herraan, ja siksi häntä moittivat ihmiset toimivat väärin.
Evankeliumi varoittaa meitä vääristä asenteista ja muistuttaa, että rakkaus Herraan ja hänen palvelemisensa tuo mukanaan ikuisen siunauksen.
Pyhät äidit -sarja: Paula Roomalainen vaali paitsi maallista, myös hengellistä elämää
Pyhän Paula Roomalaisen muistopäivää vietetään 26. tammikuuta. Kaksi pyhän Paula Roomalaisen tyttäristä, Blesilla ja Eustochium, on niin ikään luettu pyhien joukkoon.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Karoliina Maria Schauman | Kuva: Francisco de Zurbarán/National Gallery of Art/Wikimedia Commons
Kaikki pyhän Paula Roomalaisen (347–404) viisi lasta tunnetaan nimeltä. Kaksi hänen tyttäristään, Blesilla ja Eustochium, on luettu pyhien joukkoon. Vaikka aviopuoliso ei ollut kristitty, Paulalla oli silti vapaus elää kristillistä elämää ja kasvattaa synnyttämänsä lapsetkin kristityiksi. Kun Paula oli 32-vuotias, hän jäi äkillisesti leskeksi.
Elämän käänteissä Paula tutustui pyhään Marcellaan (Avaa uuden sivuston), kristittyjen leskien esikuvaan. Marcella oli muuttanut palatsinsa Aventinuksen kukkulalla luostariksi, ja juuri siellä Paula tutustui pyhään Hieronymukseen (Avaa uuden sivuston), kun tämä oli Roomassa yhdessä Antiokian ja Kyproksen piispojen kanssa. Paula osoitti heille vieraanvaraisuutta, ja he kertoivat hänelle Egyptin ja Palestiinan erakoista. Isä John Chryssavgis on todennut askeettisen elämän tutkimuksessaan, että Egyptin erakkojen elämäntapa muodosti pitkälti mallin heille, jotka kaipasivat elämää hiljaisuudessa, muista erillään.
Paulakin innostui erämaakilvoittelusta, ja esikoisensa Blesillan kuoltua äkillisesti hän matkasikin tyttärensä Eustochiumin ja joidenkin muiden nuorten naisten kanssa Syyriaan ja Palestiinaan. Matkan varrelta he saivat pyhän Hieronymuksen oppaakseen.
Kirkkoäideistä kirjoittaneen Anni Maria Laaton mukaan Hieronymuksen kirjeistä päätellen pyhiinvaeltajia oli tuona aikana jo paljon: Paula, Eustochium, Melaniat, Fabiola ja monet muut matkasivat pyhille paikoille. Paulan ja Eustochiumin aikoihin Jerusalemissa oli jo useita suuria kirkkoja. Paulaan ja Eustochium-tyttäreen liittyen teoksessa mainitaan Hieronymuksen Paulalle kirjoittama lohdutuskirje tämän surressa menehtynyttä Blesilla-tytärtä, sekä Hieronymuksen antamat kilvoitteluohjeet Eustochiumille.
Pyhiinvaellukset Pyhään maahan ja Egyptin erämaakilvoittelijoiden luo tekivät Paulaan suuren vaikutuksen. Paula ja Eustochium myös kirjoittivat ystävälleen Marcellalle kirjeen, jossa he kuvaavat vaikutelmiaan. Kirjeen suomennos on julkaistu Anni Maria Laaton teoksessa.
Noin vuoden pyhiinvaelluksen jälkeen Paula palasi Betlehemiin. Paula eli Betlehemin yhteisöissä, joita pyhä Hieronymus valvoi ja opetti. Hieronymus oli jo elinaikanaan tunnettu Raamatun ja sen alkukielien tuntija ja askeetti, ja hän ohjasi useita naisia, joista moni toimi jonkinlaisessa vastuutehtävässä.
Betlehemin Syntymäkirkon läheisyydessä oli luostareita sekä majatalo matkustaville. Paikka oli jonkinlainen latinalainen saareke idässä. Paulan ja pyhän Hieronymuksen välille rakentui hengellinen ystävyys – Paulasta tuli ajan myötä Hieronymuksen läheinen, kenties läheisinkin ystävä. Hengellisen ystävyyden teemasta ja myös Hieronymuksen ystäväpiiristä puhuu pappismunkki, professori Serafim Seppälä luennossaan ystävyyden teologiasta (Avaa uuden sivuston).
Syntymäkirkon lähellä olevassa Paulan yhteisössä elävät lukivat psalmeja, osallistuivat yhteisiin palveluksiin ja tekivät erilaisia töitä. Paula ja Eustochium tekivät myös käytännön työtä: he hoitivat lampaita, tekivät kaalikeittoa ja siivosivat.
Kuolinvuoteellaan Paula jakoi lohdutuksen sanoja niin hengellisille tyttärilleen kuin piispoille, munkeille ja papeillekin. Hänen hautajaisiinsa kokoontui paljon väkeä, myös monia vähävaraisia, joille Paula oli ollut äiti ja huolehtija, kun he olivat tarvinneet apua.
Kyky synnyttää elämää ja ylläpitää ja varjella sitä onkin ominaisuus, joka määrittää sekä jumaluutta että naiseutta, toteaa Serafim Seppälä kirjassaan Naiseus. Tästä elämän – niin biologisen kuin hengellisenkin – synnyttämisestä ja varjelemisesta pyhä Paula on elämänsä kautta yksi esimerkki.
Lähteet: Synaksarion Serafim Seppälä, Naiseus, Kirjapaja 2013: 174 Anni Maria Laato, Matres Eccleasiae. Kirkkoäidit. Perussanoma 2011: 92, 94, 119, 122, 130 John Chryssavgis: John Climacus. From the Egyptian Desert to the Sinaite Mountain, Ashgate 2004: 4
Pääkuva ylhäällä: Pyhä Paula ja tytär EustochiumsekäpyhäHieronymus/Francisco de Zurbarán. Teos on ajoitettu vuosiin 1640-1650.
Juttu on julkaistu ensi kertaa tammikuussa 2023. Ajattoman sisältönsä vuoksi se soveltuu luettavaksi vuosittain pyhän Paula Roomalaisen muistopäivän aikoihin.
Minisaarna: Valvokaa, sillä Herran toisen tulemisen hetki on salattu
Torstai 25.1.2024.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: RIISA
(Mark. 13:31‒14:2)
Evankeliumissa Jeesus kertoo, etteivät hänen sanansa katoa, mutta hänen tulemuksensa hetkeä eivät tiedä edes enkelit taivaassa tai Jumalan Poika, vaan ainoastaan Isä. Sen tähden opetuslasten tulee olla varuillaan ja valveilla. Samalla tavoin talon palvelijoiden ja vartijan tulee valvoa tehtävänsä mukaan. He eivät tiedä, koska talon herra tulee. Siksi on varottava, ettei hän tapaa heitä nukkumasta. Siksi Jeesus sanoo: valvokaa!
Tästä oli enää kaksi päivää pääsiäiseen ja happamattoman leivän juhlaan. Kansan oppineet pohtivat, millaisella juonella he saisivat Jeesuksen käsiinsä voidakseen tappaa hänet niin, ettei kansa alkaisi mellakoida.
***
Jeesuksen paluun hetki on salaisuus. Erilaisten ajankohtien esittäminen ei ole kristillistä.
Avointa ja paljastettua sen sijaan on se, että Jeesus kutsuu omiaan pysymään hereillä ja valvomaan eli elämään kutsumuksensa mukaan. Kirkossa jokaisella on oma palvelutehtävänsä, mutta kutsu valvomiseen on yhteinen.
Erilaiset kutsumustiet eivät ole toistaan parempia, sillä jokainen sisältää kutsun elää kristityn elämää. Pelastukseen johtava tie löytyy oman kutsumuksen keskeltä, kun valvomme Jumalaa rakastaen.
Evankeliumissa Jeesus kertoo, miten tulevan ahdingon aikana aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan, tähtiä putoilee taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin ihmisen Poika tulee voimassaan ja kirkkaudessaan ja lähettää enkelinsä kokoamaan valittunsa neljältä ilmansuunnalta, maan ja taivaan ääriä myöten.
Opetuslasten tuli oppia vertauskuvasta, jonka viikunapuu tarjoaa: kun sen oksa virkoaa ja alkaa tulla lehteväksi, kesä on lähellä. Samoin edellä kuvatut tapahtuvat kertovat, että Jeesuksen toinen tulemus on lähellä. Tämä sukupolvi ei katoaisi ennen kuin tämä kaikki tapahtuisi. Taivas ja maa katoavat, mutta Jeesuksen sanat eivät katoa.
***
Suuri ahdinko edeltää Jeesuksen toista tulemusta, mutta Herra ei unohda valittujaan. Jeesuksen sanat voivat olla ahdistavia, mutta ne ovat myös toivorikkaita. Tuolloin kesä on lähellä: Jumalan valtakunnan aika on koittamassa.
Jeesus puhuu arvoituksellisesti siitä, ettei näitä sanoja puhuva sukupolvi katoasi ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Viimeinen aika, kirkon aika, alkoi Jeesuksen rististä ja ylösnousemuksesta ennakoiden hänen toista tulemustaan.
Kristittyinä meidän ei tarvitse pelätä koetuksia, vaikka ne ahdistavat. Vaikeudet ja murheet ovat merkki kesän lähestymisestä, sillä uusi on puhkeamassa kukkaan: Jumalan valtakunta on lähellä.
Vanhus Porfyrioksen jäljillä Kreikan Evialla – hurja automatka, joka kannatti tehdä
Kreikkalaiseen nunnaluostariin oli hurja automatka pitkin mutkittelevaa vuoristotietä. Se kannatti kuitenkin ehdottomasti tehdä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Miikka Kivinen | Kuva: Maria Kivinen ja Miikka Kivinen
Matkalla Pyhän Nikolaoksen luostariin eksymme ja olemme päätyä vuokra-automme kanssa jonkun pihaan.
– Pitää kääntyä, aika tiukat paikat. Hirvittävän jyrkkiä nämä mäet. En olisi ehkä lähtenyt, jos olisin tiennyt, että on tämmöistä, tuskailen nauhuriini.
On aurinkoinen päivä Kreikan Evialla (Euboia). Olemme vuokranneet saarelta asunnon pariksi viikoksi. Tarkoituksenamme on tehdä tutkimusretkiä lähiseutujen kiinnostaviin paikkoihin Ateenasta vuokraamallamme autolla.
Pyhän Nikolaoksen luostari Evian Ano Vatheiassa valikoitui kohteeksi vanhus Porfyrios Kausokalivialaisen (Avaa uuden sivuston) elämästä kertovan Rakkauden haavoittama -teoksen innoittamana. Siinä vanhus Porfyrios kertoo lyhyesti kokemuksistaan luostarissa, jonne hän oli päätynyt kaivatessaan rauhallista kilvoittelupaikkaa:
”Keljat olivat lähes rauniotilassa ja täynnä isoja rottia”, muistelee vanhus teoksen sivuilla.
” […] Kaksi päivää myrskysi hurjasti ja meren laineet kävivät korkeina. Satoi taukoamatta, ja sade piiskasi seiniä ja ikkunoita rakeiden tavoin. Tuuli puhalsi suurella vimmalla luostarin suureen plataaniin; kuulin, miten sen oksat hakkasivat seiniä. Se oli kuin maailmanloppu keskellä täydellistä erämaata”, vanhus Porfyrios jatkaa.
Haluan ehdottomasti nähdä tuon paikan. Kenties suuri plataani on vielä pystyssä.
Ei enää erämaata
Matkamme jatkuu tietä ylöspäin. Vihreät rinteet kasvavat oliivipuita. Kartalla ässänmuotoiselta näyttänyt kapea tie onkin todellisuudessa siksakkia. Tien vieressä on jyrkkä pudotus ja matkakumppaniani huimaa. Kaukaisuudessa siintää meri.
Opaskylttejä seuraamalla pääsemme vihdoin perille. Pysähdymme parkkipaikalle. Siisti luostarirakennus hohtaa valkoisena auringonpaisteessa. Sen yläpuolella kallioisilla rinteillä on lukuisia tuulivoimaloita.
Vaikka paikka on rauhallinen, ei se enää nykyisin vaikuta vanhuksen kuvaamalta erämaalta. Alhaalla rinteessä laiduntaa vuohia. Rannikon asutus ja meri siintävät kaukaisuudessa.
Astumme sisään luostariin, ja lyhyen käytävän jälkeen päädymme sisäpihalle. Sitä hallitsee valtava puu, jonka uskon olevan vanhus Porfyrioksen kuvaama plataani. Pihaa koristavat myös lukuisat kukat sekä hedelmäpuut.
Pyhän Nikolaoksen luostari on nykyisin nunnaluostari. Eräs nunnista ottaa meidät ystävällisesti vastaan ja esittelee paikkoja. Hän vahvistaa, että kyseessä on sama plataani, jota vanhus Porfyrios kuvasi teoksessaan.
Luostarissa tutustumme ikoneilla runsaasti koristeltuun historialliseen kirkkoon. Muurien sisäpuolella on myös pieni hautausmaa. Tässä rauhoittavassa ja kauniisti restauroidussa ympäristössä on vaikea kuvitella, että paikka on joskus ollut lähes raunioina.
Pyhän Nikolaoksen luostarissa koetusta rajuilmasta tuli vanhus Porfyriokselle merkittävä kokemus. Hän hakeutui Jumalan suojaan, eikä enää välittänyt myrskystä ja rankkasateesta:
”Tunsin olevani turvassa, saaneeni lohdun ja rauhan. Elin siellä kullanhohteisia päiviä. Käytin hyväkseni tuon ankaran rajuilman.”
Teoksessaan vanhus opettaa, että näin meidän tulisi kohdata vaikeudet ja onnettomuudet.
Kolme vuotta Pyhän Nikolaoksen luostarissa
Rajuilmasta ei ole tietoakaan keväisenä iltapäivänä luostarin parkkipaikalla, kun valmistaudumme laskeutumaan alas rannikolle. Kuuntelen nyt, kuukausia Kreikan matkan jälkeen, tuolloin tekemääni nauhoitusta. ”Hieno paikka”, sanoo ääneni nauhalla. Siinä kuuluu ilo ja rauha.
Vanhus Porfyrios viipyi Pyhän Nikolaoksen luostarissa lopulta kolme vuotta. Luostarista hän kertoo poistuneensa ennen kuin sota Italiaa vastaan alkoi. Evian saarelta löytyy myös vanhus Porfyrioksen (maalliselta nimeltään Evangelos Bairaktaris, 1906–1991) kotikylä. Saaren pääkaupungissa Halkidassa hän työskenteli sekatavarakaupassa jo seitsemänvuotiaana. Evialla sijaitsee myös Pyhän Johannes Venäläisen (Avaa uuden sivuston) kirkko, joka on merkittävä pyhiinvaelluskohde.
Pt. Porfyrios Kausokalivialaisen muistopäivää vietetään 2.12.
Pääkuva ylhäällä: Plataaniin on kiinnitetty kelloja.
Lainaukset ja taustatietoja tekstiin on otettu teoksesta Rakkauden haavoittama. Vanhus Porfyrios Kausokalivialaisen elämä ja opetukset. Käännös: Hannu Pöyhönen. 2. painos. Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö 2011.
Evankeliumissa Jeesus varoittaa opetuslapsiaan, että kaikkien Juudeassa asuvien on paettava välittömästi vuorille, kun he näkevät turmion iljetyksen seisovan paikassa, jossa se ei saisi olla. Heidän tuli rukoilla, ettei se tapahtuisi talviaikaan, sillä ahdinko tulisi olemaan kaikkea aiempaa suurempi. Ellei Herra olisi lyhentänyt sitä aikaa, kukaan ihminen ei säilyisi, mutta Jumala on lyhentänyt sen ajan valitsemiensa ihmisten tähden.
Jos joku sanoo, että tuolla on Messias, heidän ei pidä uskoa, sillä vääriä messiaita ja profeettoja ilmaantuu. He tekevät tunnustekoja ja ihmeitä johtaakseen, jos mahdollista, harhaan myös valitut. Opetuslasten on pidettävä varansa ja muistaa, että Jeesus on kertonut tämän edeltä.
***
Jeesuksen sanat viittaavat sekä lähestyvään Jerusalemin tuhoon, että kaukaisempaan aikaan, kun koko maailma joutuu koetukseen ennen Vapahtajan toista tulemusta.
Ahdingon ajat ovat aina nostaneet esille vääriä opettajia, jotka eksyttävät ihmisiä opetuksellaan ja saattavat heidät turmioon.
Kirkko uskoo ihmeisiin, mutta kristillisen uskon perusta on luottamus Jeesukseen, hänen seuraamisensa, sekä Vapahtajan että lähimmäisen palveleminen, kasvu eheiksi ihmisiksi. Sellainen ihminen ei säiky vaikeita aikoja eikä seuraa petollisia opetuksia, vaan pysyy Kristuksen ja kirkon yhteydessä.
Evankeliumissa Jeesus kehottaa opetuslapsiaan pitämään varansa, sillä heidät vietäisiin oikeuteen ja heitä piestäisiin. He joutuisivat maaherrojen ja kuninkaiden eteen Jeesuksen nimen tähden todistukseksi heille.
Sitä ennen evankeliumi on kuitenkin julistettava kansoille. Pidätettäessä heidän ei pidä huolehtia siitä, mitä he puhuisivat. Heidän tulee puhua ne sanat, jotka sinä hetkenä heille annetaan: heissä puhuu sillä hetkellä Pyhä Henki. Silloin veli antaa veljensä ja isä lapsensa surmattavaksi ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja luovuttavat heidät kuolemaan. Opetuslapset joutuvat kaikkien vihattaviksi Jeesuksen nimen tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.
***
Opetuslasten tuli olla varuillaan ja ymmärtää, että he joutuisivat vainottaviksi, kun he olisivat saarnanneet evankeliumia kaikkialla. Tätä samaa tietä ovat kulkeneet lukuisat kirkon pyhät marttyyrit. He puhuivat suurimman koetuksensa hetkellä Pyhän Hengen antamia sanoja.
Kirkon vanhassa perinteessä vapaaehtoiseen marttyyrikuolemaan on suhtauduttu torjuvasti, koska vain ne, jotka Jumala on kutsunut, voivat kestää.
Arjen marttyyriutta ovat ne koetukset, sairaudet ja murheet, joita kohtamme elämässämme Kristusta seuratessamme. Niissäkin Herra tahtoo meitä vahvistaa. Näin kaikki lopulta koituu sielujemme pelastukseksi.
Sunnuntai 21.1.2024. Publikaanin ja fariseuksen sunnuntai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Helsingin ortodoksinen seurakunta
Liturgiassa
(Luuk. 18:10‒14)
Jeesuksen kertomuksessa kaksi miestä menee rukoilemaan temppeliin. Fariseus kiittää Jumalaa siitä, ettei hän ole kuten muut ihmiset; rosvot, huijarit, huorintekijät ja temppelissä rukoileva publikaani.
Toinen miehistä, publikaani, rukoilee Jumalaa sanoen ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!” Toinen lähti kotiinsa vanhurskaana, toinen ei, sillä jokainen, joka korottaa itsensä, alennetaan, mutta se, joka alentaa itsensä, korotetaan.
***
Jeesus esitti kertomuksensa niille, jotka olivat varmoja omasta hurskaudestaan ja väheksyivät toisia.
Fariseuksen asenne oli väärä ja turmiollinen, sillä hän tarkasteli itseään suhteessa toisiin. Publikaani sen sijaan tutki itseään ja anoi Jumalalta armoa heikkoudessaan.
Itsensä hurskaaksi korottaneet joutuvat pettymään. Syntiset ja kurjat, jotka etsivät katuen Jumalaa, löytävät armon ja laupeuden. Tärkeintä ei ole pelkkä ulkoinen hengellinen tila, hurskaat piirteet, vaan ihmisen mielen suunta: kurottautuminen kohti Jumalaa ja oikealla tavalla katuva ja nöyrä mieli, joka saa meidät etsimään oikeaa tietä.
Minisaarna: Jeesus kertoo vertauksen väärämielisestä tuomarista
Lauantai 20.1.2024.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: RIISA
(Luuk. 18:2‒8)
Evankeliumissa Herra kertoo vertauksen väärämielisestä tuomarista, joka ei pelännyt Jumalaa eikä ihmisiä. Eräs leskivaimo pyysi tätä toistuvasti ratkaisemaan hänen riita-asiansa. Tuomari suostui lopulta, koska leski tuotti hänelle niin paljon vaivaa.
Jeesus sanoo vielä enemmän Jumalan hankkivan oikeuden valituilleen, jotka häneltä sitä lakkaamatta anovat. Tällöin Jumala toimii viivyttämättä apuaan.
***
Väärämielinen tuomarikin heltyi toisen sinnikkyydestä, vaikka vastentahtoisesti.
Vielä enemmän laupias Jumala kuulee omiensa lakkaamattomat rukoukset. Pyhät ihmiset ovat esimerkkeinämme tästä lakkaamattoman rukouksen siunatusta lahjasta ja perinteestä.
Herraan voi turvata kaikissa asioissa. Hän vastaa pyyntöihin armovoimansa mukaan. Hän tietää parhaiten, mikä koituu sielujemme pelastukseksi.
Kuuntele
