Kulttuuri

Kirjan luvut perustuvat arkkimandriitta Emilianos Simonopetralaisen pitämiin opetuspuheisiin. Niiden ote on raikas ja innostunut ja samalla äärettömän syvällinen. Kyseessä on todellinen syventävä sukellus liturgian maailmaan.

Kirjan luvut käsittelevät muun muassa Kirkkoa, liturgiaa, ennenpyhitettyjen lahjain liturgiaa, liturgiaan valmistautumista, liturgian toimittajaa ja liturgisia kokemuksia. Jumalanpalvelusta ja rukousta käsittelevässä luvussa vanhus Emilianos muistuttaa, että rukouksen sisältönä tulee ennen kaikkea olla Jumalan valtakunnan etsiminen ja Jumalan armon varaan jättäytyminen, ei loputon pyyntöjen esittäminen Jumalalle.

Vanhus Emilianokselle liturgia on siirtymistä taivaaseen, eroamista maallisista asioista ja Jumalalle omistautumista. Olemukseltaan liturgia ei ole rukousta, vaan se on antamista ja saamista, se on muistelua ja pohjimmiltaan ajassa ja tilassa tapahtuva Kristuksen elämän toisinto. Vanhus myös muistuttaa, ettemme mene liturgiaan pyytämään asioita emmekä tyydyttämään omia tarpeitamme, vaan menemme vain ja ainoastaan etsimään Kristusta ja osallistumaan ei vain Hänen pyhityksestään vaan myös Hänen rististään. Liturgia on oman itsemme häivyttämistä vastalahjana Kristuksen tyhjentymisestä omaan luontoomme.

Vanhus Emilianos Simonopetralaisen kirja Jumalanpalvelus
Kuva: Lintuvuori ry

”Jätä mielesi Kristuksen temmattavaksi”

Jotta voisimme kokea ja ymmärtää liturgiaa mielemme tulee vanhus Emilianoksen mukaan olla tyhjä: ”Jätä mielesi tyhjäksi, jotta se voisi lentää korkealla – – Jätä mielesi Kristuksen temmattavaksi”, hän opastaa. Lukija huomaa, miten palavasieluisena puhujana tunnetun vanhus Emilianoksen hengellinen innostus tarttuu kirjan sivuiltakin. 

Luvussa Liturgia ja askeesi vanhus Emilianos käsittelee antoisalla tavalla askeesia henkilökohtaisena liturgiana, mystisenä yhteytenä Jumalan kanssa. Askeesi on liturgiaan valmistautumista, se on avain, joka valmistaa pappia liturgiaa varten ja avaa hänen olemassaolonsa oven Jumalan käydä sisälle.

Vanhus Emilianos kohdistaa monet opetuksensa liturgiaa toimittaville papeille, mutta yhtä lailla ne koskettavat jokaista liturgiaan osallistujaa ja kaikkia jumalanpalvelusta rakastavia. Ja näiden opetusten myötä ymmärrys ja rakkaus liturgiaan kasvaa entisestään.

Kirjaa kannattaa lukea rauhassa, rukoillen ja tutkiskellen, merkintöjä tehden ja tärkeimpiä kohtia kerraten. Lisäksi tämä kirja kannattaa lukea useamman kerran. Sen hengellinen anti ei tyhjene kertalukemalla. Vanhus Emilianos opettaa ymmärtämään jumalanpalvelukset uudella tavalla, ei pelkkänä pyyntöjen, kiitoksen eikä edes ylistyksen esittämisenä, vaan Jumalan näkemisenä ja odotuksena, niin kuin kirjan alaotsikko kuuluu.

Meille Lintulan luostarin sisarille arkkimandriitta Emilianoksen opetuksilla on erityinen sija. Saimme usein kuulla edesmenneen äiti Kristodulin kertovan vanhuksesta ja siitä hengellisestä innostuksesta, jonka hän synnytti Trikalan alueella ennen siirtymistään Athosvuorelle – samana vuonna, jolloin äiti Kristoduli aloitti luostarielämän Bytoumassa. Lintulaan tultuaan äiti Kristoduli käänsi meille sisarille joskus suullisesti otteita vanhus Emilianoksen opetuspuheista. Nyt ripaus niitä on meidän kaikkien ulottuvilla erinomaisena suomennoksena. Voi vain toivoa, että isä Damaskinos jaksaa jatkaa vanhus Emilianoksen hengellisesti inspiroivien tekstien kääntämistä.

 

Arkkimandriitta Emilianos: Jumalanpalvelus. Jumalan näkemistä ja odotusta. Julkaisija: Lintuvuori ry, 2023

Kirjaa voi tilata Lintuvuori ry:ltä sähköpostitse osoitteesta lintuvuori.ry@gmail.com.
Sisällytä viestiin osoitetiedot ja matkapuhelinnumero.
Kirjan hinta on 25 € (+ toimituskulut).

Pääkuva ylhäällä: Arkkimandriitta Emilianos Simonopetralainen. Kuva: Mkleopas/Wikimedia Commons

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanonin 1. osa

Ehtoonjälkeinen palvelus

(Luuk. 21:8–36)

Evankeliumissa Herra varoittaa, että hänen oppilaidensa pitää varoa, ettei kukaan eksytä heitä. He sanovat olevansa Herra ja ajan koittaneen, mutta heidän peräänsä ei pidä lähteä. Heidän ei tule myöskään hätääntyä kuullessaan sodista ja levottomuuksista. Tämä ei ole vielä loppu.

Taivaan voimien järkkyessä ihmiset pelkäävät lamaantuen. Silloin Ihmisen Poika tulee näkyvästi taivaan pilvien päällä voimassaan ja kirkkaudessaan.

Jeesus sanoo, että taivas ja maa katoavat, mutta hänen sanansa eivät.

Heidän tulee pitää huolta, etteivät päihtymys tai arjen elää huolet turruta heitä. Herran päivä yllättää heidät kuin ansa eikä sitä päivää vältä yksikään maan päällä elävä. Siksi tulee pysyä aina valveilla ja rukoilla itselle voimaa, jotta selviäisi kaikesta tulevasta ja jotta voisi kestää Ihmisen Pojan edessä.

***

Kenenkään ei pidä seurata yksittäisiä ja harhaanjohtavia opettajia, vaan seurata Kristusta ja pysyä Kirkon yhteydessä.

Liikaa huomiota ei tule kiinnittää myöskään erilaisiin ajan ilmiöihin Jeesuksen paluuta odottaessaan. Hänen tulemuksensa tapahtuu näkyvällä tavalla eikä erehtymisen mahdollisuutta ole.

Paljon enemmän tulee kiinnittää huomiota siihen, että elää oikealla asenteella ja tekee hyviä asioita Jumalaa palvellen. Tämä toivorikas asenne syntyy ja muovautuu yhteydessä Kirkkoon ja toisiin.

(Lauantaina tuomiosunnuntain edellä, lihapyhälaskuviikon sielujen lauantaina luetaan likimain sama teksti, Luuk. 21:8‒9, 25‒27, 33­­–36.)

Jaa tämä juttu

Ajassa

Vapahtajamme on suuressa armossaan antanut meille tänäkin vuonna mahdollisuuden aloittaa pyhä ja suuri paasto. Tämä Suuri Pyhä kutsuu meitä katumukseen, rukoukseen, lähimmäisen auttamiseen – kohti suurempaa vapautta synnistä ja sen seurauksista. Paastossa, pyhittämisen ajassa, konkreettisen tietyistä ruoka-aineista ja liiallisuudesta luopumisen kautta harjoittelemme luopumista ja kuuliaisuutta kristityn elämässämme yleensäkin. Paastoa voisi, nykyajan ihminen huomioiden, hyvin kutsua haasteiden ajaksi. Tässä kaikessa tukenamme on kuitenkin henkilökohtainen sekä kirkon yhteisöllinen rukouselämä.

Paastokilvoittelun alkaessa voisimmekin ensin haastaa itsemme asettumaan Jumalan läsnäoloon, olemalla kasvokkain hänen kanssaan ja viipymään siinä muutaman hetken yrittäen päästä pakoon levottomuuttamme. Seisomalla hänen edessään syvän hiljaisuuden vallitessa ihmisen luonnollinen tarve on ryhtyä oitis pohtimaan, mitä sanoisi Jumalalle. Mutta Jumala on usein vaiti. Sovintosunnuntain sanomassaan Kirkko kiinnittääkin huomiomme vallitsevaan todellisuuteemme: me olemme kaukana Jumalasta. Kuinka siis voisimme rakentaa sillan Jumalan mykän poissaolon ja oman rauhattomuutemme välille?

Tähän huoleen kirkkomme hengellinen perinne tarjoaa rukousta, joka sanan aktiivisessa, inhimillisessä merkityksessä tarkoittaa taipumista Jumalan puoleen. Siitä seuraa sisäinen Jumalaa kohti kurottautuminen ja hänelle läsnä oleminen. Rukous ja ihmisen henkilökohtainen hengellinen elämä täydellistyy toiminnassa. Sen tulee olla Jumalan teko, jonka välikappaleina me toimimme. Aivan ensimmäiseksi meidän pitää osata kuunnella ja oppia kuulemaan Jumalaa, maailmaa ja lähimmäistämme. Sitten meidän pitää oppia toimimaan rakastavan ihmisen tavoin noudattaen viisautta, johon meitä ohjaavat Raamattu, sakramentit ja kirkon perinne. Varhainen kirkko korosti voimakkaasti, että nämä kolme kulmakiveä ovat tuon Jumalan luo vievän sillan rakennusosia.

Ja sitten on vielä sovinto ja anteeksiantamus lähimmäistemme kanssa, jolla suuri paasto alkaa. Meidän on sovitettava lähimmäinen osaksi olemassaoloamme. Anteeksianto on hyvin tärkeää sen kadonneen paratiisin löytämiseksi, josta ihmisistä ensimmäiset Adam ja Eeva olivat karkotetut. Mikään ei ole niin syvälle juurtunut ihmiskunnan tietoisuuteen, mikään ei ole niin pysyvää ihmiskunnan historiassa kuin paratiisin muisto, sen halu ja odotus. Kaikkien tekojemme, kaikkien etsintöjemme, kaikkien tuskiemme, pyrkimyksiemme ja ponnistelujemme kohteena lopulta piilee paratiisin etsiminen.

Koska meidät on kutsuttu pyhään ja suureen paastoon, joka vaatii meitä ymmärtämään, etteivät aineelliset hyödykkeet anna meille paratiisia, antakaamme tänä aikana erityistä arvoa anteeksiannolle ja rakkaudelle. Sana ”anteeksianto” tarkoittaa sen alkukielisessä merkityksessä nimenomaan saman tilan jakamista toisten kanssa. Anteeksiantaminen on tilan antamista muiden olemiselle. Vasta sen jälkeen, kun olemme asettaneet lähimmäisemme ensimmäiseksi ja itsemme viimeiseksi, voimme mekin mahtua Jumalan tilaan, siihen syleilyyn, joka ottaa vastaan meidät kaikki syntiset. Rukoilen, että tästä syleilystä meidät kaikki Jumalan armosta kerran löydetään.

Paastokilvoitustanne siunaten,
Leo
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Liturgiassa
(Matt. 6:14–21)

Evankeliumissa Jeesus kuvaa, miten toisille anteeksi antaminen saa myös taivaallisen Isän antamaan anteeksi. Anteeksiantamaton sen sijaan ei saa kokea anteeksiantoa. Jeesus myös kehottaa paastoamaan siten, etteivät toiset näe sitä. Jumala näkee tällaisen paaston ja palkitsee siitä.

***

Anteeksiantaminen korjaa ihmissuhteita. Suhdetta toisiin korjaa myös hengellinen kilvoitus, joka tapahtuu salassa, korottamatta itseään toisten yläpuolelle. Tällainen elämäntapa kutsuu puoleensa Jumalan hyvyyttä ja siunausta.

Paastonajan katumus ei ole pelkästään oman sisimmän asenteiden tarkastelua, vaan myös toisiin kohdistuvien tekojen korjaamista.

Anteeksiantaminen tekee kirkosta Jumalan valtakunnan portin. Itseään korottamatta tapahtuva kilvoituselämä on sen kaunistus. Tällä tavoin toteutuu kaksi hengelliselle elämälle keskeistä asiaa: lähimmäisen paras ja Jumalan tahdon todeksi eläminen.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

(Matt. 6:1–13)

Evankeliumissa Herra varoittaa tuomasta hurskaita tekoja ihmisten katseltavaksi, koska muuten he eivät saisi palkkaa taivaalliselta Isältä. Köyhiä auttaessa ei tule pitää siitä meteliä ihmisten edessä, jotta he kiitäisivät siitä. Isä palkitsee salassa hyvää tekevät.

Myöskään rukoillessa ei tule toimia tekopyhien tavoin ja asettua toisten nähtäväksi. Sen sijaan on mentävä omaan huoneeseen, suljettava ovi ja rukoiltava sitten Isää, joka on salassa. Hän näkee sen, mikä on salassa ja palkitsee näin rukoilevat.

Rukoillessa ei tule hokea tyhjää. Isä tietää tarpeet jo edeltä. Esimerkiksi rukouksesta antaa opetuslapsilleen Isä meidän -rukouksen.

***

Todellinen hurskaus ei ole sen esille laittamista, vaan salassa tapahtuvaa auttamista ja rukoilemista.

Tästä periaatteesta opettaa kirkon perinteessä myös salaisen, sydämen rukouksen perinne. Tätä tietä kulkien monet pyhät kilvoittelijat ovat saaneet suuren kunnian Jumalan edessä.

Jeesus antaa rukouselämän malliksi myös valmiin rukouksen. Valmiita rukouksia löydämme myös rukouskirjasta. Ne opettavat meitä keskittymään rukouksessa oleelliseen.

(Maitopyhälaskuviikon lauantaina muistellaan kaikkien askeesissa kirkastuneiden pyhittäjien ja jumalankantajaisien muistoa. Siihen liittyen luetaan myös Matt. 11:27–30.)

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Maitopyhälaskuviikon perjantaina ei toimiteta liturgiaa. Päivän lukujaksot ovat Vanhasta testamentista:
Kuudes hetki Sak. 8:7–17
Ehtoopalvelus Sak. 8:19–23

Jaa tämä juttu

Minisaarna

(Luuk. 23:1–33, 44–56)

Jeesusta vastaan esitetään syytöksiä Pilatuksen edessä. Pilatus kysyy Jeesukselta, onko hän juutalaisten kuningas. Jeesus vastaa: ”Sinä sen sanoit”. Pilatus ei pidä Jeesusta syyllisenä ja lähettää hänet Herodeksen eteen. Herodes toivoo näkevänsä jonkin ihmeteon, mutta lopulta pukee Jeesuksen pilkkaavasti komeaan pukuun ja lähettää hänet takaisin Pilatuksen luo.

Ihmiset alkavat huutaa, että Pilatuksen on ristiinnaulittava Jeesus, ei Barabbas, jota tämä ehdottaa. Pilatus luovuttaa Jeesuksen heille. Jeesuksen ristiä kantamaan pakotetaan Simon Kyreneläinen. Naiset valittavat Jeesuksen kohtaloa, mutta Herra kehottaa heitä itkemään hänen sijaansa itseään ja lapsiaan.

Jeesus ristiinnaulitaan rinnallaan kaksi ryöväriä. Temppelin esirippu repeää kahtia ja Jeesus antaa henkensä. Sadanpäällikkö uskoo Herraan ja Joosef Arimatialainen hautaa Jeesuksen uuteen hautaan. Jeesuksen kanssa Galileasta tulleet naiset hankkivat tuoksuöljyä ja voiteita voidellakseen Jeesuksen.

***

Lupausten lapset ja ne, jotka eivät Jumalaa tunteneet, kokoontuivat Jeesuksen ympärille ja tuomitsivat hänet kuolemaan. Ihmiskunnan lankeemus saavutti synkimmän hetkensä.

Pimeyden synkimmällä hetkellä muutamien sydämissä syntyi ja vahvistui usko: sadanpäämies tunnusti Herran, Joosef kantoi ristiä ja hautasi Jeesuksen, naiset halusivat palvella ristinnaulittua Herraa.

Uskon salaisuus avautuu ristin äärellä niille, jotka tahtovat kuulla. Ristin luona koittaa myös ylösnousemuksen ilo ja riemu. Ihmiskunnan lankeemus, osallisuutemme siihen, ei tarvitse olla lopullinen. Usko kurottautuu yli ristin ja kuoleman.

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Joensuulaisen Taidekeskus Ahjon Hehku-tilassa esillä oleva näyttely tuo esiin taiteilijan läheisen suhteen yhteyden luontoon.

– Luontoyhteys on ollut töissäni aina läsnä. Koivun Pyhä ja Kaikkien murheellisten ilo -näyttelyteokseni muistuttavat lapsuudessa koetusta luontoon sulautumisen tunteesta, kun unohduin lähimetsän sammalmättäiden ja sananjalkojen pienoismaailmaan. Siihen kuului myös koko metsänväki. Lapselle luonto on luonnollista, haltioitumisen, tutkimisen ja lohdunkin paikka. Tekemäni pienoismaisemat, sammalmättäät, mustatorvisienet (La trompette de la mort, Kuoleman trumpetti), mustikka-elämänpuu ja muut ovat vertauskuvia elämänpituisesta etsinnästä, kaipuusta ja matkanteosta, kuvataiteilija Anne Siirtola sanoo.

La trompette de la morte eli Kuoleman trumpetti -taideteos
La trompette de la morte eli Kuoleman trumpetti.

Myös yhteys Jumalaan kuvastuu teosten tematiikassa. Ne kertovat Siirtolan sanoin matkastamme takaisin lapsuuteen ja aistien rajat ylittävään kokemuksellisuuteen, yhteyteen Jumalan ja luomakunnan kanssa.

Yhden teoksen innoittajaksi on valikoitunut rakastettu Jumalanäidin Kaikkien murheellisten ilo -ikoni. Teoksen pääraaka-aineena on napeilla ja kirjonnalla koristettu vanha nenäliina.

– Minusta Kaikkien murheellisten ilo -ikoni on ihana, koska se henkii iloa ja lohdutusta. Sitähän me ihmiset tarvitsemme, koska monet meistä ovat rikki, ja maailmassa on aina murhetta ja surua, Siirtola perustelee.

Taidetta kierrätysmateriaaleista

Anne Siirtola yhdistää muissakin teoksissaan tekstiiliä, lankaa, luonnonmateriaaleja ja löytöesineitä.

– Käyttämäni materiaalit ovat kierrätettyjä, kuten vanhat vaatteet ja tekstiilit, joista osa liittyy omaan henkilöhistoriaani. Monet materiaaleista on teiltä löydettyjä ja metsästä poimittuja. Inspiroidun muutoksen, ajan kulumisen ja hajoamisen jäljistä – prosesseista, jotka tapahtuvat niin ihmismielessä ja kehossa kuin materiassa ja ympäröivässä luonnossa.

Siirtolalle kierrätetyn materiaalin käyttö on keskeistä, mikä on sopusoinnussa ortodoksisen ympäristöajattelun kanssa.

– Uskon omien tekojen ja valintojen merkitykseen eläessämme ekologisen ja humanitaarisen kriisin keskellä, Siirtola sanoo.

Kaikkien murheellisten ilo -ikonin mukaan tehty kuvataideteoa
Kaikkien murheellisten ilo -teoksen pääasiallisena raaka-aineena on vanha nenäliina. Kuva: Anne Siirtola

Merkintöjä/Rukousnauha -teos puolestaan sai alkunsa edesmenneen biologisen äidin paikatuista ja reikäisistä sukista.

– Halusin jatkaa aloitettua kudelmaa ja kokea olevani osa esiäitieni ketjua, kuljettaa lankaa käsieni läpi kuin sanatonta rukouspalvelusta. Teoksen ”helmet” ovat päiväkirjamaisia merkintöjä, joissa näkyy muun muassa kuluva vuodenkierto.

Anne Siirtola yhdistää töissään viittauksia eri aikakausien, kulttuurien ja uskontojen pyhän kokemuksiin ja kuvastoon. Tällaisia ovat esimerkiksi vanhat uhrilehdot, arkaaiset veistokset ja ikonit.

– Keskeisenä pohdintana teoksissani nousee esiin ihmisluonto ja sen ilmentyminen maailmassa. Ihmisen valta ja vastuu omasta toiminnastaan suhteessa toisiinsa, muihin eliöihin ja luomakuntaan.

Osa nykyisen näyttelyn teoksista on nähtävillä laajemmassa näyttelyssä Helsingissä galleria Huudossa 20.5.–16.6.2024.

Anne Siirtola (s. 1967 Kitee, asuu Karkkilassa) valmistui Kuvataideakatemiasta 1992. Siirtolan teoksia on ollut esillä lukuisissa näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan on muun muassa Nykytaiteen museo Kiasman, HAM Helsingin taidemuseon, Valtion taidemuseon (nyk. Kansallisgalleria) ja Kajaanin taidemuseon kokoelmissa.

Koivyn pyhä -kuvataideteos
Koivun pyhä -teos. Kuva: Anne Siirtola
Rukousnauha-taideteos
Merkintöjä/Rukousnauha -teos sai alkunsa edesmenneen biologisen äidin paikatuista ja reikäisistä sukista. Kuva: Riikka Hurri

Taidekeskus Ahjo
Osoite: Kirkkokatu 23, 1.krs, 80100 Joensuu
Avoinna:
ti, to-su: 10.00–16.00
ke: 10.00–19.00
ma suljettu

Lisätietoja näyttelystä ja taiteilijasta:
Anne Siirtola
puh. 050 533 7367
annesiirtola@gmail.com (Avaa uuden sivuston)
https://www.instagram.com/annekaarina_siirtola/ www.annesiirtola.net (Avaa uuden sivuston)

Jutun otsikkoa muokattu 12.2.2024 klo 08:42 poistamalla toteamus ”Vielä ehdit näyttelyyn”

Kuvataiteilija Anne Siirtola puun edustalla
Kuvataiteilija Anne Siirtola. Kuva: Juha Mäki-Jussila

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Maitopyhälaskuviikon keskiviikkona ei toimiteta liturgiaa. Päivän lukujaksot ovat Vanhasta testamentista:
Kuudes hetki Joel 2:12–26
Ehtoopalvelus Joel 4:12–21

Jaa tämä juttu