Evankeliumissa Jeesus rukoilee Isää ja sanoo lähettävänsä opetuslapset, kuten Isä on lähettänyt hänet. Hän pyhittää itsensä uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. Jeesus rukoilee myös kaikkien niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat häneen.
Hän anoo, että he olisivat yhtä, kuten Isä ja Poika ovat yhtä, ja jotta maailma näin voisi uskoa Isän lähettäneen Pojan. He ovat saaneet kirkkauden, jonka Isä on antanut Pojalleen, jotta he olisivat yhtä.
Jeesus anoo, että he olisivat hänen kanssaan siellä, missä hän on ja näkevät hänen kirkkautensa, jonka Isä on hänelle antanut: Isä on rakastanut häntä jo ennen maailman luomista. Maailma ei tunne Isää, mutta Poika tuntee, ja opetuslapset ovat tulleet tietämään, että Isä on lähettänyt hänet. Jeesus on opettanut ja yhä opettaa heidät tuntemaan Isän, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, joka vallitsee Isän ja Pojan välillä, ja jotta hän pysyisi heissä.
***
Uusi elämä ja pyhitys saa alkunsa Jeesuksen uhrista. Jeesus rukoilee kaikkien häneen uskovien ja heidän ykseytensä puolesta.
Uskovien ykseys heijastaa Jumalan ykseyttä ja rakkautta. Kirkon ykseys ja sen vaaliminen ovat Jumalan rakkauden ilmentymää.
Keskinäinen rakkaus ja kirkon ykseys vetävät puoleensa Jumalan rakkauden ja laupeuden. Jumalan kirkkaus ilmestyy ihmisten keskelle rakkaudessa ja ykseydessä.
Metropoliitta Panteleimon täyttää 75 vuotta: ”Eteenpäin vain rohkeasti mennään”
Metropoliitta Panteleimon täyttää 75 vuotta 17. toukokuuta 2024. Aamun Koitto tiedusteli isä esipaimenen mietteitä merkkipäivän johdosta.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Kaj Appelberg
Metropoliitta Panteleimon kertoo, että mitään suurempia muutoksia hänen elämässään ei ole ollut sitten viime haastattelun. Viimeisin metropoliitta Panteleimonin haastattelu Aamun Koitossa julkaistiin, kun isä esipaimenelle tuli täyteen 25 vuotta piispana. Tuolloin kyseessä oli leikkimielinen juhlahaastattelu, jossa metropoliitta haastatteli itse itseään.
– Koneistossa on kyllä jonkin verran enemmän nitinää ja natinaa sekä kolotusta, mutta muuten eteenpäin vain rohkeasti mennään, eläkkeellä oleva isä esipaimen kertoo.
Merkkipäivää hän viettää Kuopion tiistaiseuran kevätretken yhteydessä.
Lisäksi isä esipaimen tervehtii lämpimästi kaikkia, ”jotka häntä vielä muistavat” ja toivoo, että mahdollisimman monet osallistuisivat kesän virkistäviin praasniekkatilaisuuksiin.
Evankeliumissa Jeesus rohkaisee opetuslapsiaan anomaan hänen nimessään ja he saavat. Näin pyytäessä heidän ilostaan tulee täydellistä. Jeesus sanoo puhuneensa heille tähän asti vertauksin, mutta nyt hän puhuu avoimesti kaiken Isästä. He tulevat anomaan Jeesuksen nimessä, ja Isä itse vastaa heille, sillä hän rakastaa heitä, koska he ovat rakastaneet häntä ja ovat uskoneet, että hän on tullut Jumalan luota. Hän on tullut Isän luota ja nyt palaa hänen luokseen.
Tämän kuultuaan opetuslapset tunnustavat, että Jeesus on tullut Isän luota. Jeesus sanoo heidän nyt uskovan, mutta tulee aika, jolloin he joutuvat hajalle ja jättävät hänet yksin: Isä on kuitenkin hänen kanssaan. Jeesus sanoo puhuneensa tämän, jotta heillä olisi hänessä rauha.
***
Yhteys Jeesukseen merkitsee avointa yhteyttä Isään. Hän kuulee rukoukset, jotka lausutaan Jeesuksen nimessä ja rakkaudesta Vapahtajaan.
Opetuslapset kuitenkin vielä kieltäisivät Herran hänen ristiinnaulitsemisensa edellä. Jeesus kertoi tämän edeltä, etteivät he joutuisi epätoivoon, vaan löytäisivät ajallaan rauhan hänessä.
Elämän koettelemuksissa, vaikeuksissa ja ahdistuksissa yhteys Herraan voi huojua tai murtua. Vapahtaja ei kuitenkaan hylkää, vaan kutsuu rakkaudessaan, että meillä olisi jälleen rauha hänessä. Tämä on paluun aika.
Evankeliumissa Jeesus kertoo, että kaikki hänen omansa on myös opetuslasten omaa. Vielä vähän aikaa, ja he eivät näe Jeesusta, ja taas vähän aikaa, ja he näkevät hänet. Opetuslapset ihmettelevät, mitä tämä tarkoittaa.
Jeesus kertoo, että maailman iloitessa he saisivat itkeä. Heidän murheensa muuttuu kuitenkin iloksi. Tämä on verrattavissa synnytyskipujen tuskaan, joka vaihtuu suureksi iloksi lapsen synnyttyä. Heidät valtaa tuska, mutta lopulta heidän sydämensä täyttää ilo, jota kukaan ei voi ottaa pois. Mitä he anovat hänen nimessään, sen he saavat.
***
Jeesuksen risti saisi opetuslapset suuren surun valtaan. Ylösnousemusta seuraa kuitenkin ilo, jota kukaan ei voi ottaa pois.
Jeesuksen oma, kaikki hyvät siunaukset, on annettu opetuslapsille. Mitä he anoisivat hänen nimessään, sen he myös saisivat.
Usko ylösnousseeseen Herraan tuottaa meille suuren ilon ja mittaamattomat siunaukset. Tätä iloa ei mikään voi ottaa pois. Voimme myös anoa häneltä apua hänen nimessään ja luottaa, että hänen hyvä tahtonsa toteutuu, ja kaikki koituu sielujemme pelastukseksi.
Toliarin ja Etelä-Madagaskarin piispa Prodromos vierailee Suomessa
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Suomen ortodoksinen kirkko | Kuva: Larissa Qvintus-Petsalo
Toliarin ja Etelä-Madagaskarin piispa Prodromos (Panagiotis Katsoulis) Aleksandrian patriarkaatista vierailee Suomessa 17.–31. toukokuuta.
Kyseessä on käytännössä yksityisvierailu. Piispa tapaa kuitenkin vierailun aikana useita kirkkomme edustajia. Hän vierailee myös pyhäköissä eri puolilla Suomea. Tapiolassa Pyhän Herman Alaskalaisen kirkossa piispa Prodromos vierailee 22.5. kello 18 alkavan ehtoopalveluksen yhteydessä ja Tikkurilassa Kristuksen taivaaseenastumisen kirkossa 29.5. kello 18.
Piispa Prodromos on syntynyt Spartassa vuonna 1982. Munkiksi hänet on vihitty vuonna 2005, diakoniksi ja papiksi vuonna 2011. Nykyiseen tehtäväänsä hänet valittiin vuonna 2018. Piispaksi vihkiminen toimitettiin Kairossa 13.1.2019.
Evankeliumissa Jeesus kertoo ajasta, jolloin ihmiset luulevat palvelevansa Jumalaa surmatessaan Jeesukseen uskovia, koska he eivät tunne Isää eivätkä häntä. Opetuslapsille on kuitenkin hyödyksi, että Jeesus menee Isänsä luo, vaikka se saa heidät suremaan.
Jeesus lupaa lähettää heille Puolustajan, joka paljastaa synnin eli ihmisten epäuskon, vanhurskauden eli ilmoituksen siitä, että Jeesus palaa Isänsä luo sekä tuomion eli sen, että tämän maailman ruhtinas on jo tuomittu. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa heidät tuntemaan koko totuuden.
*** Pian kirkon syntymän jälkeen alkoivat kristittyjen vainot, jotka ovat toistuneet eri muodossa läpi aikakausien.
Evankeliumin ilmoitus, jonka vuoksi vainotut kristityt joutuvat kärsimään, paljastaa ihmisten synnin. Sen tarkoituksena on tuoda julki, että vanhurskaus, kääntymystä seuraava Jumalan mielen mukainen elämä, on kaikkien ulottuvilla, sillä Jeesus on korottanut ihmisyyden taivaaseen. Se julistaa myös, että ihmisten vainoajan, sielunvihollisen, valta on murrettu.
Totuuden Henki opettaa tästä kaikesta ja rohkaisee seuraamaan Herraa kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa.
Viron parlamentti päätyikin täysistunnossaan 6. toukokuuta julistamaan Moskovan patriarkaatin Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa ja Venäjän sotilaallista aggressiota tukevaksi instituutioksi.
Tarkoitus on katkaista Virossa toimivien seurakuntien siteet Moskovaan.
101-paikkainen Riigikogu päätyi julkilausumaan (Avaa uuden sivuston) äänin 75–8, minkä lisäksi se totesi Venäjän johdossa olevan Vladimir Putinin ”terroristihallinnon” vaarantavan paitsi Euroopan, myös koko maailman rauhan. Riigikogu totesi myös, että heti helmikuusta 2022, jolloin Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan, Moskovan patriarkka Kirill on ilmaissut julkisesti tukensa ”Venäjän terroristihallinnon” aggressiivisille toimille.
Virossa toimii myös Ekumeenisen patriarkaatin alainen Viron apostolinen ortodoksinen kirkko (EAÕK), joka on Suomen ortodoksisen kirkon tavoin tuominnut patriarkka Kirillin Ukrainan sotaa tukevat julkilausumat yksiselitteisesti. Viron apostolisen kirkon johdossa on metropoliitta Stefanos.
”Venäläinen maailma” -käsite sodan oikeutuksena
Itä-Suomen yliopistossa työskentelevä systemaattisen teologian tutkija Heta Hurskainen pitää Viron linjausta osoituksena siitä, että Moskovan patriarkaatin sanomisia ja yhteyksiä sotaan liittyen seurataan hyvin tarkkaan.
– Viron linjaus tehtiin sen jälkeen, kun patriarkka Kirillin johtama Venäläisen kansan maailmanneuvosto määritteli maaliskuussa ”venäläisen maailman” käsitteen sisällön. Viron valtion mukaan Moskovan patriarkaatti on tukenut Venäjän sotatoimia julkisesti vuodesta 2022 alkaen ja käyttää ”venäläistä maailmaa” tukemaan Venäjän pyrkimyksiä laajentaa alueitaan sinne, missä se on hallinnut aiemmin, mukaan lukien Ukraina. Viro tuomitsee tällaiset näkemykset venäläisestä maailmasta. Näyttää siltä, että tuo uusin dokumentti on ollut ratkaiseva Viron päättäessä kieltää Moskovan patriarkaatin toiminta Virossa, Hurskainen sanoo.
Viron linjaukset kertovat siitä, että siellä Moskovan patriarkaatin näkemykset koetaan poliittisena ja realistisena Viron valtiota uhkaavana toimintaohjeena.
– Siksi Viro pitää Moskovan patriarkaattia ensisijaisesti Venäjän aggressiivisen ulkopolitiikan tukijana eikä uskonnollisena yhteisönä. Moskovan patriarkaatin annetaan siis kantaa vastuu omista sanoistaan, Hurskainen selventää.
Hurskaisen mukaan Viro pyrkii tällä hetkellä tasapainoilemaan maan turvallisuuden ja uskonnonvapauden periaatteiden kanssa.
– Viron linjaus ei ota kantaa ortodoksisuuden sisäisiin kanonisiin kysymyksiin, tai kysymykseen siitä, onko Moskovan patriarkaatti oikea ortodoksinen kirkko. Samalla on selvää, että Viron linjauksen toimeenpano katkaisee yhteydet Moskovaan kaikilla tasoilla – myös hengelliset yhteydet. Uskonnollisiin yhteisöihin kohdistuvia rajoituksia tulee siis tarkastella myös kriittisesti. Viron linjaus on reaktio Moskovan patriarkaatin omiin poliittisiin lausumiin. Venäjän ja Moskovan patriarkaatin reaktioita Viron linjaukseen taas tulee arvioida siitä näkökulmasta, että Venäjällä ei ole kaikkia koskevaa uskonnonvapautta.
Viron Moskovan patriarkaatin alaisen ortodoksisen kirkon (MPEÕK) metropoliitta Jevgenistä on esitetty, että hän ei ole esimerkiksi selkeästi irtisanoutunut Moskovan ja Venäjän patriarkka Kirillin sotaisista puheista.
Kuva: Wikimedia Commons
Moskovan patriarkaatin alaiset yksiköt valinnan edessä
Entä millaisia vaikutuksia Viron päätöksellä on maan uskonnolliseen kenttään? Viroahan on kutsuttu 2000-luvulla jopa Euroopan maallistuneimmaksi valtioksi, jossa on ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia noin 16 % ja luterilaiseen noin 13 % maan väestöstä.
– Suurin osa Viron ortodokseista kuuluu Moskovan patriarkaatin alaiseen Viron ortodoksiseen kirkkoon, jossa on noin 150 000 jäsentä. Tämän kirkon tulevaisuus on nyt avoin. Vähemmistö Viron ortodokseista kuuluu Ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa toimivaan Viron apostoliseen ortodoksiseen kirkkoon (EAÕK), johon kuuluu noin 30 000 jäsentä. Virossa kehotetaan nyt Moskovan patriarkaatin alaisen Viron ortodoksisen kirkon seurakuntia ja jäseniä tekemään itse ratkaisunsa: haluavatko he tietoisesti olla osa ”Venäjän sotilaallista aggressiota tukevaa järjestöä”, joksi Riigikogun Moskovan alaisen kirkon nimitti, vai haluavatko he harjoittaa ortodoksisuutta muulla tavoin, kuten liittymällä Viron toiseen ortodoksiseen kirkkoon tai kenties järjestäytymällä uudelleen ilman yhteyksiä Moskovaan. Moskovan alaisen kirkon jäsenet Virossa asetetaan siis tekemään valinta, jolla mitataan heidän poliittista lojaalisuuttansa, Hurskainen arvioi.
Kirkko voi olla vaikuttamisen väline myös Suomessa
Hurskainen pitää perusteltuna, että Suomessa tulisi keskustella julkisesti siitä, mitä Moskovan patriarkaatin käsitys venäläisestä maailmasta oikeasti tarkoittaa. Hurskainen kirjoitti aiemmin Aamun Koitossa 8.4.2024 seuraavaa: ”Jos Venäjän ortodoksinen kirkko tulee virallisesti ottamaan esitetyn [Venäläisen kansan maailmanneuvoston määritelmä venäläisestä maailmasta] ajatuksen käyttöön, se voi näkyä erilaisina – myös kirkollisina – kontrollointiyrityksinä Venäjän jättäneisiin venäläisiin.”
Virossa erilaisen kontrollointiyritysten mahdollisuus on otettu poliittisesti todesta. Myös Latviassa ja Liettuassa on tehty omat ratkaisut.
– Arkkipiispa Leo on ottanut voimakkaasti kantaa Moskovan patriarkaatin alaisen metropoliitta Onufrin johtaman Ukrainan ortodoksisen kirkon aikeisiin järjestäytyä Suomessa.
Hurskainen toteaa kuitenkin, että metropoliitta Onufrin johtaman Ukrainan ortodoksisen kirkon asema suhteessa Moskovan patriarkaattiin on edelleen epäselvä. – Jos yhteyksiä ei ole, levittäytyminen Suomeen on yhteyksissä ainoastaan Ukrainan ortodoksisuuden sisäisiin kiistoihin. Jos yhteyksiä Moskovaan on, voi kyseessä olla yksi Venäjään kytköksissä oleva kirkollinen kontrollointiyritys. Saksassa, jossa jokaisella ortodoksisella kirkolla on omat hiippakuntansa – toisin kuin Suomessa – on julkisuudessa esimerkiksi puolustettu Onufrin johtaman kirkon uskonnonvapautta niin Ukrainassa kuin Saksassa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun kansainvälisesti tunnettu Ukrainan ortodoksisen kirkon pappi joutui pidätetyksi.
Heta Hurskainen korostaa, että Suomessa tulisi vaalia uskonnonvapautta, mutta ymmärtää myös se, että kirkkoja ja uskontoa voidaan käyttää hyväksi – tai ne voivat vapaaehtoisesti asettua tukemaan erilaisia aatteita.
– Tästä syystä viranomaisten olisi hyvä olla tietoisia ortodoksisen kirkon valtion rajat ylittävistä rakenteista ja siitä, miten nämä rakenteet toimivat ja millaista vaikutusvaltaa niiden kautta käytetään tai pyritään käyttämään. Tämä koskee niin Suomen ortodoksista kirkkoa, Moskovan alaisia seurakuntia kuin täältä jalansijaa etsivää Moskovan patriarkaatin alaista Ukrainan ortodoksista kirkkoa. Uskonnonvapaus takaa oikeuden eri ortodoksisille kirkoille toimia Suomessa uskonnollisina yhteisöinä lain puitteissa – mutta uskonnonvapauslaki on kuitenkin sokea kirkollisille, valtion rajat ylittäville rakenteille. Tästä syystä tarvitaan avointa keskustelua ja ymmärrystä kirkkopoliittisista tavoitteista, varsinkin, jos niillä on yhteyksiä sotaa käyvään valtioon.
Pääkuva ylhäällä: Pyhän Aleksanteri Nevskin katedraali Tallinnassa tunnetaan Moskovan patriarkaatin alaisen Viron ortodoksisen kirkon pääpyhäkkönä.
Kuvatekstiä muokattu 14.5.2024 klo 15:42 poistamalla maininta aikeesta karkottaa metropoliitta.Kyse oli oleskeluluvan jatkamisesta.
Ortodoksisuutta esillä ensi kesän klassisessa konserttitarjonnassa Pohjois-Karjalassa
Tulevana kesänä on Pohjois-Karjalan alueella tarjolla konserttikierros Ennen aurinkoa ollut Valkeus -otsikolla. Monille tuttu tenori, diakoni Heikki Hattunen konsertoi yhdessä urkuri Tommi Niskalan kanssa Joensuun evankelis-luterilaisessa kirkossa 2.6.2024 ja Lieksan kirkossa 3.6.2024.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Petri Nykänen | Kuva: Vlada Wahlstén
Konsertin ohjelmisto on laaja kattaus suomalaista hengellistä musiikkia OskarMerikannon, Taneli Kuusiston ja Tauno Pylkkäsen tuotannosta. Maailmalta tunnettuja säveltäjänimiä ovat Giuseppe Verdi sekä Gioachino Rossini. Verdin tuotannosta kuulemme osan Ingemisco hänen Requiemistaan sekä Rossinin teoksesta Stabat Mater osan Cujus Animam.
Ortodoksista ulottuvuutta edustavat sävellykset ovat konsertin tuoreinta antia. Tamperelainen säveltäjä ja kirkkomuusikko Janne Salmenkangas on jo jonkin aikaa inspiroitunut liturgisista teksteistämme, joista nyt kuultavat Kolme laulua Kristuksen kirkastumisen juhlaan, Ennen aurinkoa ollut Valkeus (litanianstikiira), Sinä kirkastit luotusi (kanonin tropari) sekä Nouskaa siiville (kanonin iikossi) ovat suoraan juhlavigilian tekstejä. Mietiskelevä, solistin ja urkurin väliselle keskustelulle rakentuva tekstin käsittely antaa hyvin erilaisen, dramaattisenkin, näkökulman verrattuna resitoituun kirkkolauluun. Teosten olemuksesta tulee jollakin tavoin mieleen Joonas Kokkosen musiikki – erityisesti ooppera Viimeiset kiusaukset, joka sekään ei itse asiassa ole aivan irrallaan ortodoksisuudesta.
Salmenkankaan säveltämät kirkastumisen juhlan hienot tekstit tulevat esiin totutusta paljonkin poikkeavalla tavalla, mutta sen voi nähdä rikkautena ja arvostuksen osoituksena ortodoksista liturgista perinnettä kohtaan. Se on aidosti taidemusiikkia – muuta yrittämättä – ja tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden pysähtyä eri tavalla kuuntelemaan kesän suurimman kirkollisen juhlan tekstejä – rauhassa, kesäillan tunnelmasta nauttien.
Konsertissa urkurin solistisessa osuudessa kuullaan mm. Joonas Kokkosen Lux Aeterna sekä J. S. BachinFantasia Super Komm Heiliger Geist.
Tenori, diakoni Heikki Hattunen (s. 1984) on kuulunut Kansallisoopperan laulajistoon vuodesta 2020 alkaen. Siihen asti hän toimi kanttorina Tampereen ortodoksisessa seurakunnassa. Musiikin maisteriksi hän valmistui Sibelius-Akatemiasta 2018. Edellä mainitun lisäksi Hattunen on laulanut muun muassa Savonlinnan oopperajuhlilla sekä solistina että oopperakuorolaisena.
Tommi Niskala (s.1986) toimii kanttorina Helsingin Kallion seurakunnassa. Hänet tunnetaan urkujen lisäksi myös kuoronjohtajana, josta hän on suorittanut A-tutkinnon ja uruista B-tutkinnon Sibelius-Akatemiassa. Sen lisäksi hän on myös tenori-laulaja. Niskala toimii muun muassa Kallion kantaattikuoron ja Safari-kuoron taiteellisena johtajana. Lisäksi hän on toiminut Ilmajoen musiikkijuhlien kuoromestarina.
Kirjoittaja dir.cant. Petri Nykänen, dir. cant. toimii kirkkomusiikin opettajana Ortodoksisella seminaarilla.
Evankeliumissa Jeesus rohkaisee opetuslapsiaan olemaan rohkeita ja olemaan vaipumatta epätoivoon. Hän menee pois, mutta palaa jälleen. Jeesus kertoo tästä jo edeltä, jotta he uskoisivat. Jos he rakastavat häntä, he myös iloitsevat tästä. Tämän maailman ruhtinas oli jo tulossa, mutta hänellä ei ole mitään valtaa Jeesukseen. Kaikki tämä tapahtuu, jotta Pojan rakkaus Isään tulee julki.
Jeesus kertoo olevansa tosi viinipuu. Hänen Isänsä on viinitarhuri. Tästä viinipuusta leikataan pois jokainen oksa, joka ei kanna hedelmää. Hedelmää kantavat oksat puhdistetaan liioista versoista, jotta se tuottaisivat enemmän hedelmää. Oksat, uskovat, kantavat paljon hedelmää pysymällä puussa, Jeesuksessa. Irronneet oksat heitetään pois ja poltetaan.
***
Jeesuksen ristillä, kärsimyksellä ja kuolemalla oli jumalallinen tarkoitus. Sielunvihollisella ei ole näihin asioihin mitään valtaa. Jeesus valoi opetuslapsiinsa toivoa ennen kärsimystään, jotta heissä kasvaisi usko ja rakkaus.
Osallisina Viinipuusta, sen oksista, uskovista, kasvaa runsas ja toivorikas uskonmukaisen elämän hedelmä. Jumala puhdistaa lempeästi omansa. Siksi voimme kaikissa elämänvaiheissa luottaa Jumalan salattuun ymmärrykseen.
Kuuntele
