Minisaarna: Menneisyyden taakoista ja pahan aikaansaannoksista voi vapautua
Sunnuntai 23.6.2024. Matteuksen viides sunnuntai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
Liturgiassa
(Matt. 8:28–9:1)
Evankeliumissa Jeesus kohtaa pahojen henkien vaivaamat väkivaltaiset miehet, jotka asustelevat hautaluolissa. Hän ajaa henget sikoihin, jotka syöksyvät jyrkänteeltä alas.
Sikopaimenet pakenevat paikalta ja kertovat kaupungissa, mitä oli tapahtunut. Ihmiset pyytävät Jeesusta poistumaan alueelta, jolloin hän palaa kotikaupunkiinsa.
***
Jeesuksen ihmeteko tapahtui niin sanotulla pakanoiden alueella. Pahan kietomat väkivaltaiset miehet saivat avun. Jeesuksen julistustyö herätti alueen ihmisissä sen sijaan epäilyksiä ja pelkoa.
Menneisyyden teoista ja taakoista, sisimmän siteistä ja pahan aikaansaannoksista voi vapautua. Tämä valaa toivoa uuden elämän polkua etsivälle ihmiselle ja hänen läheisilleen.
Vapahtaja auttoi jo ennen kuin apua osattiin pyytää. Siksi myöskään avun etsiminen ja rukoukset muutoksen puolesta eivät ole koskaan turhia. On vain uskallettava pyytää apua ja ottaa apu vastaan.
Minisaarna: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.”
Lauantai 22.6.2024. Matteuksen viidennen viikon lauantai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 9:9–13) Evankeliumissa Jeesus näkee tulliasemalla Matteus-nimisen miehen ja kutsuu hänet: ”Seuraa minua!” Matteus lähtee heti hänen mukaansa. Jeesus aterioi hänen kodissaan.
Paikalle tulee monia halveksittuja vero- ja tullimiehiä ja muita syntisiä, jotka aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa seurassa.
Hurskaimmat oppineet hämmästelevät opetuslasten kuullen, miksi heidän opettajansa syö syntisten kanssa. Jeesus kuulee tämän ja sanoo: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.” Sitten hän kehottaa oppineita tutkimaan mitä tarkoittaa Raamatun sana: ”Armeliaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.” Jeesus kertoo heille tulleensa kutsumaan hurskaiden sijaan syntisiä.
*** Vapahtaja kutsuu seuraansa halveksittuja, pettyneitä, eksyksissä olevia, katkeroituneita ja murheellisia ihmisiä. Meistä jokaista.
Jeesuksen sanat varoittavat aikansa hurskaita, mutta myös kirkkoa, joka on kutsuttu sairaiden parantolaksi, uuden elämän lähteeksi.
Jumala etsii omiensa joukosta ennen kaikkea armeliaisuutta, ei monilukuisia uhrimenoja, joille on oma paikkansa.
Ilman laupeutta pyhät palvelukset tulevat hurskaiden tuomioksi. Syntiset sen sijaan löytävät elämän tien, kun he vastaavat Vapahtajan kutsuun seurata häntä.
Minisaarna: Evankeliumi kylvetään sydämen maaperään
Perjantai 21.6.2024. Matteuksen viidennen viikon perjantai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 13:3–9) Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka lähtee kylvämään. Tien oheen päätyneen kylvön syövät linnut. Kalliolle päätynyt siemen nousee oraalle, mutta kuivettuu. Ohdakkeiden joukkoon päätynyt kylvö tukahtuu.
Osa siemenistä päätyy kuitenkin hyvään maahan ja tuottaa suuren sadon. Jeesus kehottaa kuuntelemaan tätä sanaa.
*** Jeesuksen vertaus kuvaa sydämen maaperää, johon evankeliumi kylvetään.
Elämän erilaiset koetukset ja murheet saavat sadon tuhoutumaan. Joidenkin kestävyys ei tahdo niiden vuoksi kestää.
Evankeliumi kutsuu muokkaamaan hyvän sydämeen hyvän maaperän. Se tapahtuu kirkon yhteydessä, sillä kirkko on hyvän sadon Kylväjän yhteisö.
Minisaarna: Kristuksen perhe on suurempi kuin ”tavallinen” perhe
Torstai 20.6.2024. Matteuksen viidennen viikon torstai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 12:46–13:3) Evankeliumissa Jeesuksen äiti ja veljet saapuvat Jeesuksen luokse ja odottavat ulkona voidakseen puhua hänen kanssaan Tästä kuultuaan Jeesus kysyy: ”Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?” Sitten hän osoittaa opetuslapsiaan ja sanoo näiden olevan hänen äitinsä ja veljensä, koska jokainen, joka tekee hänen taivaallisen Isänsä tahdon, on hänen äitinsä ja veljensä.
Sen jälkeen Jeesus siirtyy veneeseen, josta käsin hän puhuu ihmisille monin vertauksin.
*** Muualta evankeliumista tiedämme Jeesuksen suhtautuneen erityisen kunnioittavasti äitiinsä ja huolehtineen veljistään. Jeesuksen velipuolista tuli myös evankeliumin todistajia.
Jumalan Pojan perhe on kuitenkin suurempi kuin hänen äitinsä ja veljensä. Jokaisesta, joka tekee Isän tahdon, tulee Jumalan valtakunnan perheenjäseniä.
Näin Jeesuksen sanat kertovat jo edeltä kirkon synnystä. Kristittyinä olemme samaa pyhää perhettä kilvoitellaksemme taivaallisen Isän tahdon toteuttamisessa.
Minisaarna: Hyvin alkanut matka on kuljettu vasta sitten, kun päästään perille
Keskiviikko 19.6.2024. Matteuksen viidennen viikon keskiviikko.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 12:38–45)
Evankeliumissa oppineet pyytävät Jeesukselta merkkiä. Jeesus sanoo, että ainoa heille annettava merkki on Joonan merkki. Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä aivan kuin Ihmisen Poika on maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Niiniven asukkaat kääntyivät Joonan saarnan kuullessaan ja tulevat siksi tuomiolle tämän sukupolven kanssa.
Myös etelän kuningatar langettaa heille tuomion, sillä hän kuunteli Salomon viisautta, ja nyt heidän joukossaan on Salomoa suurempi. Saastainen henkikin etsii ihmisestä lähdettyään uutta asuinsijaa, kunnes palaa kotiinsa. Löydettyään huoneen siistittynä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä. Näin ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa. Näin käy myös tämän pahan sukupolven.
***
Monet niistä, joiden olisi pitänyt tuntea Jumalan totuus, eivät tahtoneet ottaa vastaan Jeesusta, vaikka olivat etsineet Jumalan tahtoa koko elämänsä ja tunsivat Kirjoitukset. Siksi heidän lopullinen tilansa oli lopulta huonompi kuin matkan alussa.
Vapahtaja kehottaa varomaan evankeliumissa kuvatun pahan sukupolven kulkemaa tietä. Aito katumus johtaa nöyrästi ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtajan luo, vailla itseriittoisuutta ja Vapahtajan seuraa etsien.
Hyvin alkanut matka on kuljettu vasta sitten, kun päästään perille saakka, olivatpa matkan koetukset minkälaisia tahansa.
Minisaarna: Jeesuksen puolella olevat kokoavat, eivät hajota
Tiistai 18.6.2024. Matteuksen viidennen viikon tiistai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 12:14–16, 22–30)
Evankeliumissa kansan oppineimmat suunnittelevat Jeesuksen raivaamista pois tieltä. Tästä kuultuaan Jeesus poistuu muualle suuren väkijoukon seuratessa häntä.
Jeesus parantaa sokean ja mykän, pahan hengen vaivaaman miehen. Ihmiset pohtivat, voisiko hän olla Daavidin Poika, mutta oppineet väittävät hänen tekevän ihmeitä paholaisen voimalla. Jeesus käsittää heidän ajatuksensa ja sanoo itseänsä vastaan taistelevan valtakunnan tuhoutuvan: Saatana on noussut itseään vastaan, jos hän tekee ihmeitä paholaisen voimalla.
Jos Jeesus karkotti pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloin Jumalan valtakunta on tullut heidän luokseen. Se, joka ei ole hänen puolellaan, on häntä vastaan, ja joka ei hänen kanssaan kokoa, se hajottaa.
***
Oppineet tahtoivat löytää syyn päästä Jeesuksesta eroon ja siksi he syyttivät hänen toimivan pahan hengen voimalla.
Tämä ei kuitenkaan ollut totta, sillä silloinhan paholainen olisi sotinut itseään vastaan. Ihmeteot todistivat, että Jumalan valtakunta oli nyt tullut lähelle.
Jeesus kutsuu seuraansa: hänen puolellaan olevat kokoavat, eivät hajota. Kirkkokin on yhteen kokoava Pyhän Hengen yhteisö. Riitely ja kirkon hajottaminen työntävät kokoamisen sijaan pois Jeesuksen luota. Vapahtaja kutsuu meitä kokoamaan yhdessä hänen kanssaan.
Kesän Aamun Koitto ilmestyy juhannukseksi – jakeluajat vaihtelevat eri puolilla Suomea
Kesän Aamun Koitto on kolahdellut jo moniin postilaatikoihin, mutta jakeluajoissa on vaihtelua eri puolilla Suomea. Postin jakelulupauksen mukaisesti lehti pitäisi saapua ortodoksisiin talouksiin viimeistään juhannukseksi.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Susanna Somppi
Kesän Aamun Koitto on kolahdellut jo moniin postilaatikoihin, ja se tarjoaa kosolti mielenkiintoista luettavaa: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo kiittää kirkkokansaa sydämellisesti kaikista yhteisistä vuosista, Thaimaasta Suomeen adoptoitu kirkontorniteknikko Supavit Nummelin kertoo omaperäisen elämäntarinansa ja ikonimaalari Helena Nikkanen valottaa arkeaan Anaforan ortodoksisessa luostariyhteisössä Egyptissä. Lisäksi Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni kokosi pitkän listan kesäluettavaa, joka kiinnostaa ortodokseja – ja miksei muitakin!
Mikäli lehti ei ole vielä saapunut, voit odotella rauhassa juhannuksen kynnykselle, sillä se jaellaan hiukan eri aikaan eri puolilla Suomea. Jos lehteä ei kuitenkaan ala kuulua, kannattaa tarkistaa, että osoite on ajan tasalla, eli mahdollinen muuttoilmoitus on tehty. Jos olet epävarma, voit olla yhteydessä: keskusrekisteri@ort.fi – lehden toimitus ei pääse katselemaan osoitetietoja.
Lehti lähetetään paitsi ortodoksisiin kotitalouksiin, myös ortodoksisiin seurakuntiin. Näin ollen voit pyytää lehteä omasta seurakunnastasi, mikäli se on kadonnut jakelun aikana. Jos ongelma on toistuva, voit ottaa yhteyttä: aamunkoitto@ort.fi. Lehden jakelusta vastaa Posti.
Kirja-arvio: Sensuroitu-teos valottaa Raamatun tekstien muotoutumista
Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari ovat kirjoittaneet paljon keskustelua herättäneen kirjan Sensuroitu: Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava 2023). Raamatuntutkijoina Mäkipelto ja Huotari ovat erikoistuneet Vanhan testamentin käsikirjoitusten tutkimukseen. Lisäksi Mäkipelto on psykologi ja tietotubettaja ja Huotari Suomen Pipliaseuran raamatunkäytön asiantuntija ja evankelis-luterilaisen kirkon pappi.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Ulla Tervahauta | Kuva: Tommi Tukiainen/Otava
Kirjoittajien tavoitteena on tarjota suurelle yleisölle käsitys siitä, millaista monimuotoisuutta löytyy Raamatun eri kirjoitusten joukossa ja Raamatun käsikirjoitusten välillä – suurimman osan historiastaan Raamattu ei ole ollut sellainen yksien kansien väliin painettu kirja, jollaisena me tunnemme sen. Juutalaisten ja kristittyjen yhteisöjen käytössä on ollut monenlaisia valikoimia erilaisia käsikirjoituksia.
Sensuroitu jakaantuu neljään päälukuun. Ensin valotetaan Raamatun luonnetta pitkän ajan kuluessa muotoutuneena kirjakokoelmana. Lukija saa tietoa esimerkiksi siitä, miten käsikirjoituksia kopioineet kirjurit työstivät tekstejä niin tarkoituksellisesti kuin vahingossa. Kirjoittajat puhuvat tahallisista muutoksista ja tahattomista virheistä. Tahallisia, toisin sanoen suunnitelmallisia, tekstin muutoksia ovat esimerkiksi lisäykset, poistot, uudelleen kirjoittamiset ja tekstin siirtäminen toiseen kohtaan.
Toisessa luvussa esitellään Vanhan testamentin käsikirjoitusten eroja. Vertailemalla eri päätyyppeihin kuuluvia tekstejä päästään tekemään havaintoja siitä, miten tekstit ovat aikojen saatossa muuttuneet. Kuningas Daavidiin liittyvien tekstien muokkaamisesta kertovaa jaksoa on kiinnostava lukea. Moni muistaa kertomuksen, jossa nuori paimenpoika Daavid surmaa jättimäisen Goljatin lingollaan. Mäkitalo ja Huotari havainnollistavat, miten niin Goljat kuin kertomuksen dramatiikka ovat aikojen saatossa kasvaneet. Daavidin kyseenalaisia piirteitä taas pyrittiin pienentämään.
Kolmas luku käsittelee Uuden testamentin esimerkkejä, joiden avulla valotetaan evankeliumien syntyyn liittyviä esimerkkejä. Evankeliumivertailu ja tekstikritiikki eivät ole sama asia, mutta kirjoittajat tarjoavat lukijalle perustietoja evankeliumien syntyhistoriasta helposti lähestyttävässä muodossa.
Viimeisessä luvussa pohditaan Raamatun muuttumista esimerkiksi sitä käännettäessä. Edelleenkään ei ole yhtä ja samaa Raamattua, vaikka näin helposti voisi luulla. Ortodoksisessa perinteessä keskeinen Septuaginta on Heprealaisen Raamatun jo antiikin aikana laadittu kreikankielinen käännös – tosin Suomessa ortodoksit ja luterilaiset lukevat samaa hepreasta ja osin arameasta käännettyä Vanhaa testamenttia. Septuagintasta on suomennettu ainoastaan psalmit, joita luetaan palveluksissa.
Tekstikritiikkiä harjoitettiin jo antiikin maailmassa – moni kirkkoisä oli taitava tekstikriitikko ja raamatuntutkija – mutta tekstikritiikillä ja eksegetiikalla on juuret protestanttisessakin perinteessä. Tämä näkyy modernin tekstikritiikin tavoitteessa. Usein etsitään alkuperäisintä ja varhaisinta tekstimuotoa.
Varhaisimman tekstimuodon tavoittelu ei kuitenkaan ole ainoa tapa tutkia käsikirjoituksia. Kuten myös Sensuroitu osoittaa, käsikirjoituksia vertailemalla voidaan saada tietoa tekstien muutoksista ja eri aikoina tärkeistä tulkinnoista. Tekstikriitikko harjaantuu kysymään miksi- ja miten-kysymyksiä ja siten pohtimaan tekstien kopioitsijoiden tavoitteita.
Kirja sisältää perustiedot Raamatun tekstien tutkimisesta ja paljon esimerkkejä. Kirja toimii erinomaisesti näinkin, mutta jäin miettimään, olisiko lukijalle voinut kertoa yleisemmin luku- ja kirjoitustaidosta antiikin maailmassa, kirjojen kopioimisen menetelmistä ja siitä, miten kirjoja luettiin. Kun on kyse Raamatusta, ovat liturgiset käytännöt erottamaton osa tekstien käyttöä. Etu- ja takaesilehdillä on kuvat neljästä käsikirjoituksesta – kuvia olisi voinut olla enemmänkin.
Sensuroitu on helposti lähestyttävä katsaus siihen, miten kulttuurimme keskeisiin teoksiin kuuluva Raamattu on syntynyt. Yleisemmin se muistuttaa taidosta, jota voi soveltaa kaikkien tekstien äärellä: kiinnittämään huomiota tekstien nyansseihin ja kirjoittajien tarkoitusperiin.
Ville Mäkipelto; Paavo Huotari: Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia. 225 s., Otava 2023.
Maanantai 17.6.2024. Matteuksen viidennen viikon maanantai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 12:9–13)
Evankeliumissa Jeesus kohtaa miehen, jonka käsi on surkastunut. Hän keskustelee oppineiden kanssa, voiko sairaan parantaa lepopäivänä. Jeesus vastaa ja sanoo, että jos jollakulla on lammas ja se putoaa kaivoon, hän varmaankin nostaa sen ylös myös lepopäivänä: ihminen on paljon arvokkaampi, ja siksi sapattina on lupa tehdä hyvää. Sitten Jeesus parantaa miehen käden.
***
Pyhäpäivä on tarkoitettu Jumalan kohtaamista varten. Joillekin Jeesuksen aikalaisille se merkitsi erityisesti tiukkaa sääntöjen noudattamista.
Lepopäivään liittyvät käskyt eivät kuitenkaan kieltäneet hyvän tekemistä, sillä hyvyyden teot ovat paitsi luvallisia, myös pyhiä. Myös hyvän tekeminen pyhittää lepopäivän.
Vapahtaja muistuttaa meitä varomaan hurskastelua ja erilaisten sääntöjen kirjaimellista noudattamista niin, että unohdamme, kuinka paljon tärkeämpää on hyvän tekeminen silloin, kun se on tarpeen. Jeesus itse antoi tästä esimerkin.