Liturgiassa

(Matt. 8:28–9:1)

Evankeliumissa Jeesus kohtaa pahojen henkien vaivaamat väkivaltaiset miehet, jotka asustelevat hautaluolissa. Hän ajaa henget sikoihin, jotka syöksyvät jyrkänteeltä alas.

Sikopaimenet pakenevat paikalta ja kertovat kaupungissa, mitä oli tapahtunut. Ihmiset pyytävät Jeesusta poistumaan alueelta, jolloin hän palaa kotikaupunkiinsa.

***

Jeesuksen ihmeteko tapahtui niin sanotulla pakanoiden alueella. Pahan kietomat väkivaltaiset miehet saivat avun. Jeesuksen julistustyö herätti alueen ihmisissä sen sijaan epäilyksiä ja pelkoa.

Menneisyyden teoista ja taakoista, sisimmän siteistä ja pahan aikaansaannoksista voi vapautua. Tämä valaa toivoa uuden elämän polkua etsivälle ihmiselle ja hänen läheisilleen.

Vapahtaja auttoi jo ennen kuin apua osattiin pyytää. Siksi myöskään avun etsiminen ja rukoukset muutoksen puolesta eivät ole koskaan turhia. On vain uskallettava pyytää apua ja ottaa apu vastaan.

(Matt. 9:9–13)
Evankeliumissa Jeesus näkee tulliasemalla Matteus-nimisen miehen ja kutsuu hänet: ”Seuraa minua!” Matteus lähtee heti hänen mukaansa. Jeesus aterioi hänen kodissaan.

Paikalle tulee monia halveksittuja vero- ja tullimiehiä ja muita syntisiä, jotka aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa seurassa.

Hurskaimmat oppineet hämmästelevät opetuslasten kuullen, miksi heidän opettajansa syö syntisten kanssa. Jeesus kuulee tämän ja sanoo: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.” Sitten hän kehottaa oppineita tutkimaan mitä tarkoittaa Raamatun sana: ”Armeliaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.” Jeesus kertoo heille tulleensa kutsumaan hurskaiden sijaan syntisiä.

***
Vapahtaja kutsuu seuraansa halveksittuja, pettyneitä, eksyksissä olevia, katkeroituneita ja murheellisia ihmisiä. Meistä jokaista.

Jeesuksen sanat varoittavat aikansa hurskaita, mutta myös kirkkoa, joka on kutsuttu sairaiden parantolaksi, uuden elämän lähteeksi.

Jumala etsii omiensa joukosta ennen kaikkea armeliaisuutta, ei monilukuisia uhrimenoja, joille on oma paikkansa.

Ilman laupeutta pyhät palvelukset tulevat hurskaiden tuomioksi. Syntiset sen sijaan löytävät elämän tien, kun he vastaavat Vapahtajan kutsuun seurata häntä.

(Matt. 13:3–9)
Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka lähtee kylvämään. Tien oheen päätyneen kylvön syövät linnut. Kalliolle päätynyt siemen nousee oraalle, mutta kuivettuu. Ohdakkeiden joukkoon päätynyt kylvö tukahtuu.

Osa siemenistä päätyy kuitenkin hyvään maahan ja tuottaa suuren sadon. Jeesus kehottaa kuuntelemaan tätä sanaa.

***
Jeesuksen vertaus kuvaa sydämen maaperää, johon evankeliumi kylvetään.

Elämän erilaiset koetukset ja murheet saavat sadon tuhoutumaan. Joidenkin kestävyys ei tahdo niiden vuoksi kestää.

Evankeliumi kutsuu muokkaamaan hyvän sydämeen hyvän maaperän. Se tapahtuu kirkon yhteydessä, sillä kirkko on hyvän sadon Kylväjän yhteisö.

(Matt. 12:46–13:3)
Evankeliumissa Jeesuksen äiti ja veljet saapuvat Jeesuksen luokse ja odottavat ulkona voidakseen puhua hänen kanssaan Tästä kuultuaan Jeesus kysyy: ”Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?” 
Sitten hän osoittaa opetuslapsiaan ja sanoo näiden olevan hänen äitinsä ja veljensä, koska jokainen, joka tekee hänen taivaallisen Isänsä tahdon, on hänen äitinsä ja veljensä.

Sen jälkeen Jeesus siirtyy veneeseen, josta käsin hän puhuu ihmisille monin vertauksin.

***
Muualta evankeliumista tiedämme Jeesuksen suhtautuneen erityisen kunnioittavasti äitiinsä ja huolehtineen veljistään. Jeesuksen velipuolista tuli myös evankeliumin todistajia.

Jumalan Pojan perhe on kuitenkin suurempi kuin hänen äitinsä ja veljensä. Jokaisesta, joka tekee Isän tahdon, tulee Jumalan valtakunnan perheenjäseniä.

Näin Jeesuksen sanat kertovat jo edeltä kirkon synnystä. Kristittyinä olemme samaa pyhää perhettä kilvoitellaksemme taivaallisen Isän tahdon toteuttamisessa.

(Matt. 12:38–45)

Evankeliumissa oppineet pyytävät Jeesukselta merkkiä. Jeesus sanoo, että ainoa heille annettava merkki on Joonan merkki. Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä aivan kuin Ihmisen Poika on maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Niiniven asukkaat kääntyivät Joonan saarnan kuullessaan ja tulevat siksi tuomiolle tämän sukupolven kanssa.

Myös etelän kuningatar langettaa heille tuomion, sillä hän kuunteli Salomon viisautta, ja nyt heidän joukossaan on Salomoa suurempi. Saastainen henkikin etsii ihmisestä lähdettyään uutta asuinsijaa, kunnes palaa kotiinsa. Löydettyään huoneen siistittynä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä. Näin ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa. Näin käy myös tämän pahan sukupolven.

***

Monet niistä, joiden olisi pitänyt tuntea Jumalan totuus, eivät tahtoneet ottaa vastaan Jeesusta, vaikka olivat etsineet Jumalan tahtoa koko elämänsä ja tunsivat Kirjoitukset. Siksi heidän lopullinen tilansa oli lopulta huonompi kuin matkan alussa.

Vapahtaja kehottaa varomaan evankeliumissa kuvatun pahan sukupolven kulkemaa tietä. Aito katumus johtaa nöyrästi ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtajan luo, vailla itseriittoisuutta ja Vapahtajan seuraa etsien.

Hyvin alkanut matka on kuljettu vasta sitten, kun päästään perille saakka, olivatpa matkan koetukset minkälaisia tahansa.

(Matt. 12:14–16, 22–30)

Evankeliumissa kansan oppineimmat suunnittelevat Jeesuksen raivaamista pois tieltä. Tästä kuultuaan Jeesus poistuu muualle suuren väkijoukon seuratessa häntä.

Jeesus parantaa sokean ja mykän, pahan hengen vaivaaman miehen. Ihmiset pohtivat, voisiko hän olla Daavidin Poika, mutta oppineet väittävät hänen tekevän ihmeitä paholaisen voimalla. Jeesus käsittää heidän ajatuksensa ja sanoo itseänsä vastaan taistelevan valtakunnan tuhoutuvan: Saatana on noussut itseään vastaan, jos hän tekee ihmeitä paholaisen voimalla.

Jos Jeesus karkotti pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloin Jumalan valtakunta on tullut heidän luokseen. Se, joka ei ole hänen puolellaan, on häntä vastaan, ja joka ei hänen kanssaan kokoa, se hajottaa.

***

Oppineet tahtoivat löytää syyn päästä Jeesuksesta eroon ja siksi he syyttivät hänen toimivan pahan hengen voimalla.

Tämä ei kuitenkaan ollut totta, sillä silloinhan paholainen olisi sotinut itseään vastaan. Ihmeteot todistivat, että Jumalan valtakunta oli nyt tullut lähelle.

Jeesus kutsuu seuraansa: hänen puolellaan olevat kokoavat, eivät hajota. Kirkkokin on yhteen kokoava Pyhän Hengen yhteisö. Riitely ja kirkon hajottaminen työntävät kokoamisen sijaan pois Jeesuksen luota. Vapahtaja kutsuu meitä kokoamaan yhdessä hänen kanssaan.

(Matt. 12:9–13)

Evankeliumissa Jeesus kohtaa miehen, jonka käsi on surkastunut. Hän keskustelee oppineiden kanssa, voiko sairaan parantaa lepopäivänä. Jeesus vastaa ja sanoo, että jos jollakulla on lammas ja se putoaa kaivoon, hän varmaankin nostaa sen ylös myös lepopäivänä: ihminen on paljon arvokkaampi, ja siksi sapattina on lupa tehdä hyvää. Sitten Jeesus parantaa miehen käden.

***

Pyhäpäivä on tarkoitettu Jumalan kohtaamista varten. Joillekin Jeesuksen aikalaisille se merkitsi erityisesti tiukkaa sääntöjen noudattamista.

Lepopäivään liittyvät käskyt eivät kuitenkaan kieltäneet hyvän tekemistä, sillä hyvyyden teot ovat paitsi luvallisia, myös pyhiä. Myös hyvän tekeminen pyhittää lepopäivän.

Vapahtaja muistuttaa meitä varomaan hurskastelua ja erilaisten sääntöjen kirjaimellista noudattamista niin, että unohdamme, kuinka paljon tärkeämpää on hyvän tekeminen silloin, kun se on tarpeen. Jeesus itse antoi tästä esimerkin.