Minisaarna

Maanantai 16.9.2024

LUUKKAAN ENSIMMÄISEN VIIKON MAANANTAI

Ristin ylentämisen jälkijuhla

(Luuk. 3:19–22)

Evankeliumissa kerrotaan, kuinka Johannes Kastaja nuhtelee Herodesta hänen pahoista teoistaan ja siitä, että tämä oli ottanut puolisokseen veljensä vaimon Herodiaan. Herodes myös telkesi Johanneksen vankilaan.

Tätä ennen Johannes oli kastanut paljon kansaa. Kun hän kastoi Jeesuksen, taivas aukeni ja Pyhän Henki laskeutui Jeesuksen ylle kyyhkysen kaltaisena. Taivaasta kuului ääni, joka ilmoitti: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”

***

Johannes Kastajan tehtävä oli päättymässä Herodeksen vangittua hänet. Pian hänet surmattaisiin.

Jeesuksen julkisen toiminnan alkaessa Johannes kastoi hänet. Pyhän Hengen laskeutuminen ja Isän ääni taivaasta ilmaisivat Jeesuksen jumalallisen alkuperän ja pyhän Kolminaisuuden salaisuuden.

Jumalan ihmisrakkaus sai täyttymyksensä, kun koko maailman Vapahtaja alkoi toimintansa, joka johtaisi pian ristiin ja ylösnousemukseen.
 

Tiistai 17.9.2024

LUUKKAAN ENSIMMÄISEN VIIKON TIISTAI

Ristin ylentämisen jälkijuhla

(Luuk. 3:23–4:1)

Evankeliumissa kerrotaan, että Jeesus oli noin kolmekymmentävuotias aloittaessaan toimintansa. Hänen luultiin olevan Joosefin poika. Joosef polveutui Daavidin ja Iisain suvusta ja perimiltään aina Aadamista, jonka Isä oli Jumala.

Jeesus lähtee Jordanilta täynnä Pyhää Henkeä ja kulkee Hengen johdattamana autiomaassa.

***

Jeesuksen luultiin olevan Joosefin poika. Tämä korostaa Jumalan Pojan ihmiseksi syntymää meidän pelastuksemme tähden.

Aadam oli Jumalan luoma, toinen Aadam, Kristus syntyi Neitsyt Mariasta Pyhän Hengen voimasta.

Isän Poikana hän toimi Pyhän Hengen voimalla. Näin Kolmiyhteisen Jumalan teot tulivat julki tässä maailmassa.

 

Keskiviikko 18.9.2024

LUUKKAAN ENSIMMÄISEN VIIKON KESKIVIIKKO

Ristin ylentämisen jälkijuhla

(Luuk. 4:1–15)

Evankeliumissa Jeesus kulkee Hengen johdattamana autiomaassa neljäkymmentä päivää ja paastoaa. Paholainen kiusaa häntä.

Kun Jeesuksen tulee nälkä, Paholainen kehottaa häntä muuttaman kiven leiväksi, jos hän on Jumalan Poika. Jeesus vastaa Kirjoitusten mukaan, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä. Sitten paholainen vie hänet korkealle paikalle ja lupaa antaa hänelle maalliset valtakunnat, jos Jeesus ensin kumartaa häntä. Jeesus vastaa kirjoitusten mukaan, että tulee kumartaa, kunnioittaa ja palvella ainoastaan Herraa Jumalaa. Sitten Paholainen vie Jeesuksen Jerusalemin temppelimuurin harjalle ja pyytää häntä heittäytymään alas, koska Kirjoituksissa on luvattu, että enkelit varjelevat häntä. Jeesus vastaa, että samoin on kirjoitettu, ettei tule kiusata Herraa Jumalaa.

Paholainen jättää Jeesuksen joksikin aikaa rauhaan. Jeesus palaa täynnä Hengen voimaa Galileaan ja hänen maineensa alkaa levitä. Hän opettaa kansaa ja kaikki ylistävät häntä.

***

Ihmiseksi syntyneenä Jumalan Poikana Jeesus on samalla tavalla kiusattu kuin mekin, mutta ilman syntiä.

Kiusaukset kohdatessaan Jeesus ei koettele nälissään Jumalaa, ei tahdo saada omakseen maallisia valtakuntia eikä kiusaa Isäänsä vetoamalla Jumalan varjelukseen oman vastuunsa sivuuttamalla. Tämä on opiksi myös meille.

Koetukset eivät jää viimeisiksi, mutta näiden jälkeen Jeesus alkaa julkisen toimintansa.

 

Torstai 19.9.2024

LUUKKAAN ENSIMMÄISEN VIIKON TORSTAI

Ristin ylentämisen jälkijuhla

(Luuk. 4:16–22)

Evankeliumissa Jeesus tulee Nasaretiin, menee synagogaan ja nousee lukemaan Jesajan kirjasta, jossa kuvataan, miten Herran Henki on hänen, Voidellun, yllään. Herra on lähettänyt Voideltunsa ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta, sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Luettuaan Jeesus istuutuu ja kaikkien katseet kiinnittyvät häneen. Jeesus sanoo, että tänään äsken luettu kirjoitus on käynyt toteen heidän kuultensa. Kaikki kiittelevät häntä ja ihmettelevät Jeesuksen lausumia armon sanoja.

***

Jeesuksessa täyttyivät muinaiset lupaukset. Jumala ei ole unohtanut yhtäkään ihmistä.

Hän muistaa köyhiä, vangittuja, sokeita ja sorrettuja, ja julistaa heille hyvää uutista.

Jumalan valtakunta ilmestyy kärsivien ja lannistettujen keskelle. Jumalan armo ja laupeus on kärsivien ja heikkojen lähellä.

 

Perjantai 20.9.2024

LUUKKAAN ENSIMMÄISEN VIIKON PERJANTAI

Ristin ylentämisen jälkijuhla

(Luuk. 4:22–30)

Evankeliumissa ihmiset ihmettelevät Jeesuksen lausumia armon sanoja. Silti he ihmettelevät eikö hän kuitenkin ole Joosefin poika. Jeesus vastaa heidän luultavasti pian sanovan: ”Lääkäri, paranna itsesi!” ja pyytävät häntä tekemään omassa kotikaupungissaankin niitä ihmeitä, joita hänen kerrotaan tehneen Kapernaumissa. Kukaan ei kuitenkaan ole profeetta omalla maallaan: Elian aikanakin oli kuivuuden ja nälänhädän aikana monta leskeä, mutta Elia meni ainoastaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli lukuisia spitaalisia profeetta Elisan aikana, mutta ainoastaan syyrialainen Naaman puhdistettiin.

Tämä saa kuulijat raivon valtaan. He ajavat Jeesuksen ulos kaupungista syöstäkseen hänet alas jyrkänteeltä. Jeesus kulkee väkijoukon halki ja jatkaa matkaansa.

***

Jeesuksen kotikaupungin Nasaretin ihmiset jäivät vaille Jumalan hyvää uutista epäilystensä vuoksi.

Näin kävi jo profeettojen aikana: ainoastaan maan hiljaiset ja muukalaiset saivat avun.

Tottumus kirkon elämään voi aikaansaada välinpitämättömyyttä Jumalan laupeutta kohtaan. Ne taas, jotka etsivät Jumalaa, löytävät avun.

 

Lauantai 21.9.2024

LUUKKAAN ENSIMMÄISEN VIIKON LAUANTAI

Ristin ylentämisen jälkeinen lauantai

Ristin ylentämisenpäätöspäivä

Viikonpäivän teksti

(Luuk. 4:31–36)

Evankeliumissa Jeesus opettaa sapattina Kapernaumissa. Ihmiset ovat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, koska hän puhuu kuten se, jolla on valta.

Saastaisen hengen vallassa oleva mies huutaa ja kysyy mitä Jeesus Nasaretilainen heistä tahtoi ja oliko hän tullut tuhomaan heidät. Mies ilmoittaa tietävänsä, että Jeesus on Jumalan Pyhä. Jeesus käskee ankarasti henkeä olemaan vaiti ja käskee tätä lähtemään miehestä.

Ihmiset ovat ymmällään ja kyselevät mistä on oikein kyse, sillä Jeesus käskee saastaisia henkiä vallalla ja voimalla, ja ne lähtevät tiehensä.

***

Jeesus sekä puhuu että toimii kuten se, jolla on valta. Näin hän paljastaa teoillaan taivaallisen alkuperänsä.

Pahuus tunnistaa Jeesuksen, mutta ei saa jatkaa toimintaansa. Tämä osoittaa, että Jeesus kykenee kukistamaan kaikki pahan teot.

Evankeliumin tapahtuma kertoo, että Vapahtaja tahtoo ja kykenee auttaa jokaista ihmistä, olivatpa menneisyyden siteet minkälaisia tahansa.

(Ristin ylentämisen jälkeiseen lauantaihin liittyen luetaan Joh. 8:21–30, joka luetaan myös pääsiäisajan neljännen viikon perjantaina.)
 

Sunnuntai 22.9.2024

LUUKKAAN ENSIMMÄINEN SUNNUNTAI

Liturgiassa

(Luuk. 5:1–11)

Evankeliumissa Jeesus kehottaa Simon Pietaria laskemaan verkot. Tämä tottelee vastentahtoisesti, sillä kalaa ei ollut tullut koko yönä. Pian verkot repeilevät saaliin määrästä. Silloin Simon Pietari heittäytyy Jeesuksen jalkojen juureen ja pyytää häntä menemään pois, koska ymmärtää olevansa syntinen. Jeesus kehottaa Pietaria olemaan pelkäämättä: hänestä tulisi ihmisten kalastaja. Pietari, Jaakob ja Johannes jättävät kaiken ja seuraavat Jeesusta.

***

Kutsu Kristuksen seuraamiseen ei saavuttanut ylhäisiä, mutta oppimattomat kalastajat sopivat tehtävään hyvin. He tunnistivat rikkomuksensa ja Herran kirkkauden, vaikka vielä hapuillen.

Apostolien valinta on kuin kaikua Daavidista, joka valitsi joukkoonsa velkaantuneita ja katkeroituneita miehiä. Daavidin seurassa ja tämän noustua kuninkaaksi, heitä ei enää mainita köyhinä ja katkerina, vaan kunnioitettuina sankareina.

Jumala kutsuu tavallisia ihmisiä ikään ja sukupuoleen katsomatta. Hän ei etsi erityisiä kykyjä ja taitoja, vaan sydäntä, joka saa seuraamaan Vapahtajaa. Me emme tiedä mitä kenestäkin kasvaa hänen yhteydessään, mutta Herra näkee jokaisen sisimpään.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Maanantai 9.9.2024

Matteuksen seitsemännentoista viikon maanantai

Jumalansynnyttäjän syntymän jälkijuhla

(Mark. 10:46–52)

Evankeliumissa Jeesus kohtaa sokean kerjäläisen Bartimaioksen, Timaioksen pojan. Kun hän kuulee, että ohikulkija on Jeesus Nasaretilainen, hän alkaa huutaa: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Muut käskevät miestä vaikenemaan, mutta tämä huutaa entistä kovemmin. Jeesus pysähtyy ja kehottaa hakemaan miehen luokseen. Jeesus kysyy, mitä hän toivoi. Mies pyytää, että saisi jälleen näkönsä. Jeesus sanoo: ”Mene, uskosi on pelastanut sinut.” Mies paranee täysin ja lähtee kulkemaan Jeesuksen mukana.

***
Kirkon opettajat eivät pidä sokean parantamista ainoastaan fyysisen ja ajallisen vamman korjaamisena, vaan myös langennen ihmisyyden parantamisena.

Jeesuksen puoleen kääntyminen, kohtaaminen hänen kanssaan, avasi silmät. Tämä tapahtui Herran sanojen voimasta.

Jeesus paransi myös hengellisen sokeuden, ja mies lähti seuraamaan Herraa. Tälle uskon matkalle Jeesus kutsuu myös meitä, jotka olemme osallisia langenneesta ihmisyydestä. Siksi anomme Vapahtajan sanaa odottaen: Herra, armahda minua!

(Teksti on sama kuin Luukkaan viidennetoista viikon maanantain evankeliumi.)

Tiistai 10.9.2024

Matteuksen seitsemännentoista viikon tiistai

Jumalansynnyttäjän syntymän jälkijuhla

Pyhän ristin ylentämisen esijuhla

(Mark. 11:11‒23)

Evankeliumissa Jeesus saapuu Jerusalemin temppeliin ja katselee kaikkea siellä. Hän palaa opetuslapsineen Betaniaan, koska on myöhä. Aamulla Jeesus lähtee Betaniasta ja etsii nälissään hedelmää viikunapuusta, mutta kiroaa sen, koska se on hedelmätön.

Jerusalemissa Jeesus ajaa myyjät ja ostajat pois temppelistä ja kaataa rahanvaihtajien ja kyyhkysenmyyjien pöydät antamatta kantaa tavaroita temppelialueen kautta. Hän sanoo: ”Eikö ole kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone’? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.” Oppineet pohtivat Jeesuksen pois raivaamista, mutta pelkäävät ihmisten reaktioita.

Aamuvarhaisella opetuslapset näkevät viikunapuun kuivettuneen. Jeesus kehottaa heitä uskomaan Jumalaan: jos joku käskee vuorta paiskautumaan mereen, se tapahtuu, jos hän epäilemättä uskoo niin tapahtuvan.

***

Hedelmättömän viikunapuun kuivettaminen liittyy tekstin jatkoon, sillä ihmiset tekivät Jumalan temppelistä paikan omien pyyteidensä toteuttamiseen. Heistä oli tullut hedelmättömiä. Se näkyi siinä, että he unohtivat temppelin Herran.

Tästä syystä Jeesus kaataa vilpillisen uskon kaupustelijoiden pöydät. Opetuslapsiaan Jeesus kehottaa säilyttämään luottamuksen Jumalaan, kantamaan hedelmää.

Liioitteleva vertauskuva vuoren siirtämisestä mereen uskon voimalla kuvaa sitä, että Herraan luottava ja turvaava ihminen voittaa paljon. Jeesus kutsuu meitä tulemaan hänen eteensä rukoillen ja kantaen uskon luottamuksen hedelmiä.

(Teksti on sama kuin Matteuksen viidennentoista viikon tiistaina. Varsinaisesti tänään luetaan Pyhän ristin ylentämisen esijuhlaan liittyen Luuk. 3:23–4:1, joka luetaan myös Luukkaan ensimmäisen viikon tiistaina ja muutama päivä myöhemmin ristin ylentämisen jälkijuhlan aikaan 17.9.)

Keskiviikko 11.9.2024

Matteuksen seitsemännentoista viikon keskiviikko

(Mark. 11:22‒26)

Evankeliumissa Jeesus kehottaa uskomaan Jumalaan. Jos joku uskoen käskee vuorta heittäytymään mereen, niin tapahtuu, jos hän ei epäile sydämessään. Sen vuoksi se, mitä opetuslapset rukouksessa pyytävät uskoen jo saaneensa sen, on heidän. Kun he seisovat rukoilemassa, heidän tulee antaa anteeksi kaikki, mitä heillä on toista vastaan, sillä silloin myös taivaallinen Isä antaa heille anteeksi. Jos he eivät anna anteeksi, myöskään taivaallinen Isä ei anna anteeksi heidän rikkomuksiaan.

***

Liioitteleva vertauskuva vuoren heittäytymisestä mereen uskon voimalla kuvaa uskon tärkeyttä. Rukoileminen on luonteeltaan uskon todeksi elämistä.

Jeesus sanoo tämän rohkaisten, sillä hän tietää ihmisten heikkouden ja epäilykset. Toimiva rukouselämä, sydämessä tapahtuva Jumalan edessä seisominen, saa voimansa anteeksiantamuksesta.

Rukouksen maailma alkaa avautua, kun annamme anteeksi toisille ja koemme itse Jumalan anteeksiantamuksen voiman. Rukous onkin ihmisiä rakastavan Jumalan kanssa kuljettava hengellisen kasvun matka kohti luomatonta, ikuista Valoa.

(Teksti on sama kuin Matteuksen viidennentoista viikon keskiviikon evankeliumi. Tämä teksti luetaan myös suuren paaston ensimmäisen viikon keskiviikkona yhdessä Matt. 7:7‒8 kanssa.)

Torstai 12.9.2024

Matteuksen seitsemännentoista viikon torstai

Jumalansynnyttäjän syntymän jälkijuhla

(Mark. 11:27‒33)

Evankeliumissa Jeesus saapuu Jerusalemin temppeliin, jossa oppineet ja kansan vanhimmat kysyvät, millä valtuuksilla hän toimii ja kuka on hänet valtuuttanut. Jeesus lupaa vastata heille, jos he vastaavat ensin hänen kysymykseensä: ”Oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä?”

Oppineet neuvottelevat keskenään todeten, että jos he sanoisivat taivaasta, Jeesus ihmettelisi, miksi he eivät sitten uskoneet häntä. He eivät kuitenkaan uskalla sanoa sen olleen ihmisistä, koska pelkäsivät kansan reaktiota, sillä ihmiset pitivät Johannesta profeettana. Sen vuoksi he vastaavat, etteivät tienneet. Sen vuoksi Jeesus ei paljasta heille, millä valtuuksilla hän toimii.

***

Oppineilla oli paljon tietoa Jumalasta, mutta silti he eivät kyenneet tunnistamaan kuka Jeesus oli tai edes sitä, miksi Johannes Kastaja saapui Herran edellä. Jumalan valtakunnan salaisuus ei avautunut heille.

Jeesus ei pakota heitä astumaan sisälle taivasten valtakuntaan eikä siksi kerro heille itsestään enempää. Taivasten valtakunta avataan niille, jotka ottavat hänet vastaan avoimin mielin toisia pelkäämättä.

Monet uskoon liittyvät kysymykset saavat vastuksensa vasta, kun suostumme uskomaan ja seuraamaan Herraa. Yhteys Jumalan on koettava, ei pelkkä ajatuksissa pohdiskeltava totuus. Siksi kirkko kehottaa tulemaan yhteyteensä ja kokemaan kaiken itse.

(Teksti on sama kuin Luukkaan viidennentoista viikon torstain evankeliumi.)

Perjantai 13.9.2024

Matteuksen seitsemännentoista viikon perjantai

Kunniallisen ristin ylentämisen esijuhla

(Mark. 12:1‒12)

Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka istutti ja rakensi viinitarhan, jonka hän vuokrasi viljelijöille. Sitten hän muutti pois maasta. Myöhemmin mies lähetti palvelijansa perimään osan sadosta. Vuokraviljelijät pieksivät palvelijat, joitakin he tappoivat. Lopulta he surmasivat tarhan omistajan pojan kuvitellen saavansa tilan näin haltuunsa. Siksi viinitarhan omistaja ottaisi viljelijät hengiltä ja antaisi tilan toisille. Siihen viittaa myös Jesajan sana, jonka mukaan kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.

Kansan oppineet haluavat ottaa Jeesuksen kiinni, sillä he ymmärsivät sanojen viittavan heihin, mutta pelkäävät kansan reaktiota.

***

Jeesus varoittaa aikansa oppineita eksymästä ja kehottaa kuuntelemaan profeettojen ilmoitusta luvatusta Vapahtajasta.

Jeesuksen sanat ovat neuvon sanoja myös meille, ettemme oman järkeilymme takia eksyisi pois hänen yhteydestään.

Oppineet eivät tahtoneet ottaa Jeesusta vastaan. Myös meillä voi olla erilaisia syitä, jotka estävät kääntymästä ja seuraamasta Herraa. Uusi elämä avautuu, kun ylitämme nämä esteet Vapahtajan laupeuden avulla.

(Teksti on sama kuin Matteuksen viidennentoista viikon perjantain evankeliumi.)

Lauantai 14.9.2024

Kunniallisen ja Eläväksi tekevän Ristin ylentäminen

(Joh. 19:6–11, 13–20, 25–35)

Evankeliumissa ylipapit ja kansanjoukko alkavat vaatimaan Jeesuksen ristiinnaulitsemista väittäen, että hän on ansainnut kuoleman sanoessaan olevansa Jumalan Poika. Jeesus ei suostu kertomaan Pilatukselle, mistä hän on lähtöisin, vaikka voisi päästä vapaaksi. Jeesus tuomitaan, ja hän kantaa itse ristinsä Golgatalle, missä siihen laitetaan päällekirjoitus. Äitinsä Jeesus jättää rakkaimman opetuslapsensa huomaan. Kun Jeesuksen kylki lävistetään, siitä vuotaa verta ja vettä. Tämä on kirjoitettu, evankelista Johannes toteaa, että tekin uskoisitte.

***

Ristin ylentämisen juhlaa vietetään Herran ristin pyhäinjäännösten löytämisen muistoksi. Ristin löydettiin Jerusalemista raunioista 400-luvulla. Ristin jäännösten kautta alkoi tapahtua monia ihmeitä. Jerusalemiin persialaisten ryöstämä risti palautui uudelleen 700-luvulla.

Risti on Jumalan rakkauden ilmoitus. Ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus vapautti meidät kuoleman vallasta. Kirkko julistaa Vapahtajan rististä siksi, että meissä syntyisi ja vahvistuisi usko ja uskon mukainen elämä.

Tästä syystä kirkko, apostolisen uskon jatkumo, ylistää ristillä kärsinyttä Vapahtajaa ja kunnioittaa eläväksi tekevää ristiä. Ristin luota alkaa uusi ja ikuinen elämä. Herran risti julistaa kääntymyksen ja uuden alun mahdollisuutta.

Sunnuntai 15.9.2024

Pyhän ristin ylentämisen jälkeinen sunnuntai

Ristin ylentämisen jälkijuhla

(Mark 8:34‒9:1)

Evankeliumissa Jeesus kutsuu niitä, jotka tahtovat seurata häntä, kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä ja lähtemään matkaan. Jokainen, joka kadottaa elämänsä hänen ja evankeliumin tähden, pelastaa sen. Sielunsa menettämällä kukaan ei voita mitään. Siksi kenenkään ei pidä hävetä Ihmisen Poikaa, ettei joutuisi itse häpeään.

***

Oman ristin kantaminen muistuttaa paitsi Kristuksen kantamasta rististä meidän tähtemme, myös murheiden, vaikeuksien, koettelemusten ja sairauden taakkojen tuomasta rististä, joita kannamme Jeesusta seuraten.

Kaikkein suurinta Jeesuksen seuraamisen ristiä ovat kantaneet pyhät marttyyrit ja tunnustajat. He muistuttavat, että kristittynä oleminen merkitsee Jeesuksen seuraamista riippumatta siitä, mitä elämä tuo eteemme.

Jokainen omaa ristiään kantava ja Jeesusta seuraava ihminen on jo voittanut, vaikka on hyvä muistaa, että matka on yhä kesken. Vapahtaja on kanssamme kaikissa elämänvaiheissa ja koetuksissa.

(Sama teksti luetaan suureen paastoon liittyen ristin kumartamisen sunnuntaina.)

Jaa tämä juttu

Maailmalta

Millä tavalla Ukraina voi vastata Venäjän hyökkäyssodan taustalla olevaan ideologiaan ja historiakäsitykseen, jota Venäjän ortodoksinen kirkko tukee omalla tulkinnallaan ”venäläisestä maailmasta”? Tähän kysymykseen Ukrainan valtio on pyrkinyt vastaamaan laatiessaan lain, joka ymmärtää Venäjän ortodoksisen kirkon osaksi Venäjän valtiota.

Ukrainan Verhovna Rada, eli parlamentti, hyväksyi 20. elokuuta 2024 toisessa istunnossaan lain numero 8371 (Avaa uuden sivuston). Laki kieltää sellaisten ulkomaisten uskonnollisten yhteisöjen toimimisen Ukrainassa, joita 1.) johdetaan maasta, joka käy sotaa Ukrainaa vastaan tai joka miehittää osaa Ukrainasta ja 2.) jotka tukevat aseellista hyökkäystä suoraan tai epäsuorasti esimerkiksi julkisissa esiintymisissä, kuten esimerkiksi julistamalla ”venäläisen maailman” oppia. Presidentti Volodymyr Zelenskyi allekirjoitti lain Ukrainan itsenäisyyspäivänä 24.8.2024.

Ukrainassa on esitetty erilaisia lakiehdotuksia rajaamaan Moskovan patriarkaatin autonomisena kirkkona toimineen Ukrainan ortodoksisen kirkon (UOK) toimintaa ainakin vuodesta 2016 lähtien – läheskään kaikki esitykset eivät ole menneet läpi. Nyt hyväksytty laki hyväksyttiin enemmistöllä: 265 oli lain puolesta ja 29 vastaan, kun neljä äänesti tyhjää.

Lain tarkoituksena on lopettaa Venäjän ortodoksisen kirkon vaikutus Ukrainan ortodoksiseen kirkolliseen elämään, sillä Venäjän ortodoksinen kirkko tukee Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa ja on siten yksi Venäjän hyökkäyssodan ideologisista tukijoista. Ukrainan ortodoksinen kirkko (UOK) ei ole eronnut Moskovan patriarkaatin alaisuudesta virallisesti, vaikka se julistikin kesäkuussa 2022 olevansa itsenäinen Moskovasta. Ukrainan turvallisuuspalvelu on tutkinut viimeisen kahden vuoden aikana UOK:n tiloja ja yli sataa pappia, joukossa myös piispoja (Avaa uuden sivuston), vastaan on aloitettu tutkinta yhteistyöstä Venäjän kanssa. Vähintään 26 tapauksessa tuloksena on ollut myös tuomio lain edessä.

UOK ei ole tehnyt pesäeroa näihin papiston jäseniin, eikä toisaalta pyrkinyt tekemään omaa sisäistä selvitystä yhteyksistään Venäjälle. UOK:n passiivisuus on pitänyt yllä epäilyksiä sen Venäjä-yhteyksistä ja motiiveista niin kirkon jäsenten kuin laajemmin ukrainalaisten silmissä.

Ukraina ei ole ensimmäinen maa, joka rajoittaa tai kieltää Moskovan patriarkaatin alaisten kirkkojen toiminnan omalla maallaan. Näin on tapahtunut jo esimerkiksi Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Ukrainan tapauksessa mielenkiintoista on, että hyvin yksinkertaistettuna (Avaa uuden sivuston) valtiolliset argumentit UOK:n kieltämiseksi korostavat lain takaavan Ukrainan hengellisen itsenäisyyden, kun taas Ukrainan kirkolliset tahot ovat korostaneet, että lailla voidaan ehkäistä uskonnon ja kirkollisen elämän väärinkäyttöä poliittisiin tarkoituksiin.

Sekä valtiolliset että kirkolliset tahot toivovat, että laki auttaa UOK:a yhtäältä erkanemaan Venäjän vaikutuksesta ja toisaalta lähenemään Ortodoksinen kirkko Ukrainassa (OKU) kanssa. Lailla näyttää siis olevan sekä turvallisuuspoliittisia että kirkolliseen järjestykseen liittyviä tarkoitusperiä.

UOK ja Venäjän ortodoksinen kirkko eivät kumpikaan yhdy edellisiin näkemyksiin vaan pitävät uutta lakia uskonnonvapauden loukkauksena. UOK:n piiristä on kysytty, riittääkö kanoninen yhteys Moskovaan tekemään UOK:sta Venäjän ortodoksisen kirkon, joka on kielletty Ukrainassa. Lain mukaan näin näyttää olevan.

Lakia on kritisoitu myös lännessä. Laeilla voidaan määritellä kansallista turvallisuutta, mutta historiallisen kuulumisen johonkin tiettyyn uskonnolliseen organisaatioon ei yleisesti ajatella osoittavan rikosta. Sitä vastoin sotapropaganda tai aggressioon yllyttäminen ovat rikos, tapahtuipa rikos kirkossa tai maallisessa yhteiskunnassa.

Uusi laki antaa yhdeksän kuukauden siirtymäajan, jonka aikana UOK:n seurakunnat voivat katkaista kaikki yhteytensä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Lakiin liittyvät ristiriitaisuudet antavat olettaa, että se ei tule poistaman Venäjän propagandaa Ukrainasta tai ratkaisemaan Ukrainan ortodoksisuuden tilannetta.

 

Kirjoittaja on systemaattisen teologian apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistossa.

Kuvituskuva ylhäällä: Metropoliitta Onufri (UOK) osallistui 27. heinäkuuta 2019 Kiovan kasteen 1031-vuotisjuhlaan Kiovassa. 

Jaa tämä juttu

Maailmalta

Äskettäin Suomessa vieraillut Ruotsin ja koko Skandinavian metropoliitta Kleopas on julkaissut tiedotteen, jossa kerrotaan Hänen Kaikkipyhyytensä Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen vierailusta Tukholmaan ensi syksynä. Patriarkka osallistuu liturgiaan Pyhän Georgios Voittajan katedraalissa (Birger Jarlsgatan 92) 24.8.2025.

Tiedote ei kerro vierailun muusta ohjelmasta, mutta tiedot täsmentynevät tuonnempana.

 

Kuvituskuva ylhäällä: Patriarkka Bartolomeos Suomen-vierailullaan syyskuussa 2023.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Bartolomeos, Konstantinopolin, Uuden-Rooman arkkipiispa ja ekumeeninen patriarkka Jumalan armosta, koko kirkon täyteydelle: Herramme Jumalamme ja pelastajamme, kaiken olevaisen Luojan, Jeesuksen Kristuksen armoa, rauhaa ja laupeutta teille kaikille.

Mitä arvollisimmat esipaimenveljet ja rakkaat lapset Herrassa,

on kulunut 35 kokonaista vuotta siitä, kun Ekumeenisen patriarkaatin pyhä synodi asetti syyskuun ensimmäisen päivän, kirkkovuoden alun, luonnonympäristön suojelun ja sen puolesta rukoilun päiväksi. Tämä siunattu avaus on saavuttanut laajaa vastakaikua ja tuottanut runsasta satoa. Kristuksen suuren kirkon monitahoiset ekologiset hankkeet keskittyvät tänä päivänä ilmastonmuutoksen, tai paremminkin ilmastokriisin, ilmiön ympärille, ilmiön, joka on aiheuttanut ”planetaarisen hätätilan”.

Kunnioitamme ympäristöliikkeiden panosta, kansainvälisiä sopimuksia ympäristön puolesta, tieteentekijöiden osallisuutta ongelmien ratkaisuun, ympäristökasvatuksen osuutta, ympäristötietoisuuden kasvua ja lukemattomien ihmisten aktivoimista toimimaan – ja aivan erityisesti nuoremman sukupolven edustajia tässä suhteessa. Samalla kuitenkin pidämme kiinni väitteestämme, että tarvitsemme aksiomaattista ”kopernikaanista käännettä”, maailmanlaajuista radikaalia asennemuutosta sekä perusteellista ihmiskunnan ja luonnon välisen suhteen uudelleenarviointia. Muutoin jatkamme vain ekologisen kriisiin katastrofisten seurausten hoitamista, jättäen ongelman juurisyyt koskemattomiksi ja ennalleen.

Ympäristöön kohdistuva uhka on nykymuotoisen sivilisaatiomme kriisin jatketta. Tässä mielessä ongelman onnistuneet ratkaisut eivät voi nousta saman sivilisaation perustavista periaatteista, siitä mikä sivilisaatiollemme on järkevää, sillä juuri nämä periaatteet ja ajatusmallit ovat itse ongelman luoneet. Olemme toistuvasti ilmaisseet vakaumuksemme, että kirkot ja uskonnot kykenevät merkittävästi ohjaamaan elintärkeää hengellistä ja arvostelukyvyn kääntymystä ihmiskunnan ja planeettamme tulevaisuuden tähden. Aito usko hälventää ihmisen häikäilemättömyyden ja titanismin, ihmisen muuttumisen ”ihmisjumalaksi”, joka hävittää kaikki standardit, rajat ja arvot julistamalla itsensä ”kaiken mitaksi” ja välineellistämällä toiset ihmiset ja luonnon omien kyltymättömien tarpeidensa ja oikkujensa työkaluiksi.

Vuosisatoja vanha kokemus opettaa meille, että ilman hengellistä ja arvostelukyvyn ”Arkhimedeen” pistettä ihmiskunta ei pysty välttämään nihilististä ”antropologismia”. Tämä on itse asiassa klassisen hengen perinnettä, jonka jo Platon ilmaisi seuraavan periaatteen kautta: ”Jumalan tulee olla meille kaikessa ylin mitta” (Lait 716c). Tällainen ymmärrys ihmisyydestä ja vastuusta, jotka rakentuvat suhteelle Jumalaan, tulee ilmaistuksi myös kristillisessä opetuksessa Aadamin luomisesta ”Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi”. Sama asia tulee esiin myös inkarnaatiossa, ikuisen Jumalan Sanan omaksuessa ihmisluontomme meidän pelastuksemme ja koko luomakunnan uudistamisen tähden. Kristillinen usko tunnistaa sekä ihmiskunnan että koko luomakunnan äärimmäisen arvon. Tässä hengessä siis ihmispersoonan pyhyyden kunnioittaminen ja ”hyväksi” todetun luomakunnan eheyden suojelu ovat yhtä ja samaa. Usko viisauden ja rakkauden Jumalaan innoittaa ja tukee ihmiskunnan luovia voimia, vahvistaa sitä haasteiden ja koettelemusten edessä ja antaa voimia jopa sellaiseen mikä vaikuttaa olevan inhimillisesti mahdotonta.

Olemme pyrkineet ja yhä edelleen pyrimme kohti suurempaa ortodoksien välistä sekä kaikkien kristittyjen välistä yhteistyötä ihmisyyden ja luomakunnan suojelemiseksi sekä tuomaan edellä mainittuja teemoja uskontodialogiin ja uskontojen yhteistoimintaan. Lisäksi haluamme erityisesti korostaa tarvetta ymmärtää, että nykyinen ekologinen kriisi koskettaa ennen muuta maapallomme köyhimpiä. Ekumeenisen patriarkaatin dokumentissa ”Maailman elämän edestä” tätä kirkon huolta korostettiin ilmastonmuutoksen valossa seuraavasti: ”Erityisesti tänä päivänä meidän on ymmärrettävä, että lähimmäisen palveleminen ja luonnollisesta ympäristöstä huolehtiminen ovat läheisesti ja erottamattomasti kytköksissä toisiinsa. Luomakunnasta huolehtiminen ja Kristuksen ruumiin palveleminen ovat läheisesti ja väistämättä liitoksissa toisiinsa, aivan kuten liitoksissa ovat köyhien taloudelliset olot ja planeettamme ekologinen tila. Tiedemiehet kertovat meille, että nykyisestä ympäristökriisistä kärsivät vakavimmin ne, joilla on kaikkein vähiten. Tämä tarkoittaa, että kysymys ilmastonmuutoksesta on myös kysymys yhteiskunnallisesta hyvinvoinnista ja oikeudenmukaisuudesta.” (§76) (Toim. huom.: Voit tutustua Maailman elämän edestä -dokumenttiin täällä: https://ort.fi/kirkko-ajassa/maailman-elaman-edesta/ (Avaa uuden sivuston))

Lopuksi toivotamme teille rakkaat veljet ja rakkaimmat lapset uutta kirkkovuoden alkua, joka olkoon täynnä jumalallisia siunauksia ja tuotteliaisuutta. Välitämme teille kaikille kaikkein pyhimmän Jumalansynnyttäjän, jonka ihmeitätekevän ikonin (Pammakaristos) juhlaa tänään vietämme, esirukouksien kautta kaiken Luojan ja Jumalan elämää antavaa armoa ja rajatonta laupeutta.

Syyskuun 1. päivänä 2024
+ Bartolomeos
palava esirukoilijanne Jumalan edessä

 

Pääkuva ylhäällä: Ekumeeninen patriarkka Nuuksiossa syyskuussa 2023.

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Helmenpyyntiä on Karjalassa harjoitettu kirjallisten lähteiden perusteella viimeistään 1400-luvulta lähtien, mutta luultavasti helmestys on alkanut huomattavasti aikaisemmin. Kookkaan, kauniin pyöreän ja tasavärisen helmen löytäjälle tiedossa oli usein mojova leivänlisä, ja niinpä pyynti säilyi erityislaatuisena elinkeinona aina vuoteen 1955 asti. 

Ortodoksisen tapakulttuurin yksi globaali ominaispiirre on halu koristella niin kirkkoja kuin niissä käytettävää esineistöä. Kirkon ajatellaan olevan eräänlainen häivähdys tai ennekuva taivasten valtakunnasta, ja niinpä sen kaunistamiseen on nähty vaivaa. Näkyvimmin tämä tulee esille ikoneiden kautta, mutta myös ehtoolliskalustot ja papiston jumalanpalveluspuvut valmistetaan koristeellisiksi. Ajan saatossa eri alueille on kehittynyt omaleimaiset piirteensä. Karjalassa oli tapana käyttää helmiä.

Tihvinän Jumalanäiti -ikoni vuodelta 1764 Käkisalmen ortodoksinen seurakunta
Tihvinän Jumalanäidin ikoni vuodelta 1764, Käkisalmen ortodoksinen seurakunta. Riisassa olevasta tekstistä ilmenee, että "jäljennös on tehty alkuperäisen kokoiseksi 6.11.1764 ja päällyksen on tehnyt ahkeruudella ja rakkaudella hovikirkon lämmittäjä Anton Petrov Lobanovinpoika 26.2.1766." Jokihelmiä on Jumalanäidin maforin koristeena.
Jumalanäidin maforin jokihelmet lähikuvassa
Jumalanäidin maforin jokihelmet lähikuvassa. Kuva: RIISA

Kunnioitus ikoneita, varsinkin ihmeitätekeviksi tunnistettuja, kohtaan on herättänyt ihmisissä halun suojata niitä valmistamalla riisoja. Usein tarkoitukseen on käytetty jaloja tai vähintään arvokkaita metalleja, esimerkiksi lehtikultaa, hopeaa tai hopeoitua kuparia. Pohjoisen syrjäisillä ja verrattain köyhillä alueilla ei näitä ole ollut liiaksi asti saatavilla, joten korpipurojen ja erämaajokien syvyyksistä on pyydetty helmiä korvaamaan tuontimetallia.

Raakun tärkeyttä karjalaisille ortodokseille kuvaa hyvin ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn intendentti Katariina Husson vastaus toimittajan valokuvapyyntöön helmikoristelluista esineistä:

– Kuvia niistä on niin paljon, etten tällaisella aikataululla ehdi niitä käymään läpi.

Esineistöä on siis Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa paljon, ja suurin osa niiden aidoista helmistä on peräisin raakuista. Simpukkalajin pitkään jatkunut heikko tila on johtanut kuitenkin tilanteeseen, ettei toimittaja löydä ketään, jolta kysyä tästä aikoinaan selvästi merkittävästä käsityötaidon ja kirkkotaiteen muodosta.

Karjalaisten ohella myös koltansaamelaiset ovat aikoinaan harjoittaneet helmenpyyntiä. Kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff muistelee:

– Eipä minulla ole helmenpyynnistä kovin paljon sanottavaa, koska se on jo niin kaukaista historiaa. Suonikylässä ja Luttojokivaressa sitä harjoitettiin ja raakkuja käytettiin. Luottojoki oli raakkujoki, mutta se oli silloin, kun Petsamo vielä kuului Suomelle.

Lapissa ja muualla Suomessa helmestys kiellettiin raakun rauhoituksella vuonna 1955, mutta koltilla sota ja alueluovutukset tarkoittivat toiminnan loppumista jo aikaisemmin. Samalla viimeisetkin käsityöperinteet katkesivat.

– Koltilta se loppui silloin, kun Petsamo menetettiin. Sen aikaiset käsityöntaitajat ovat jo poissa.

Ehtoollispeite Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn kokoelmista
Pieni ehtoollispeite RIISAn kokoelmista. Ehtoollispeitteillä on tärkeä tehtävä suojata ehtoollislahjoja proskomidin jälkeen. Peiteen on lahjoittanut Valamon luostarille kauppias Vasili Stepanovits Koparin vuonna 1865. Pieneen, ristinmuotoiseen peitteeseen on kuvattu pyhittäjäisät Sergei ja Herman Valamolaiset, kuusiisiipisiä serafeja ja viiniköynnöksiä. Peite on tummanpunaista silkkisamettia. Se on koristettu taidokkaasti kulta- ja helmikirjonnalla. Helmet ovat kooltaan 1–3 mm, muutamat yksittäiset 5 mm. Kuva: RIISA

Viime aikoina esimerkiksi Tenojoen lohen suojelemiseksi asetetut kalastusrajoitukset ovat herättäneet arvostelua ja huolta saamelaisten kalastusperinteen säilymisen kannalta. Kolttien keskuudessa ei Feodoroffin mukaan kuitenkaan ole harmiteltu helmenpyyntiperinteen loppumista, vaan asiaan on suhtauduttu ymmärryksellä.

– En ole kokenut, että se olisi aiheuttanut harmitusta. Asia on ymmärretty hyvin, kun tiedetään, kuinka tärkeä joen ekologiaan kuuluva eliö raakku on, ja kuinka paljon raakun tuhoutuminen vaikuttaa jokeen. Ainakaan omalta sukupolveltani tai vanhemmiltani en ole kuullut, että raakun suojelua harmiteltaisiin. Enemmän harmitti se, että alueet menetettiin.

Viime silauksen antoi Neuvostoliitossa 1960-luvulla rakennettu pato, joka katkaisi kalojen vaellusyhteyden Jäämereen. Tämän myötä raakkujen lisääntymisen kannalta tärkeät lohet hävisivät.

– Luttojoki oli taimen- ja lohijoki aikoinaan, mutta Tuuloman voimalaitospato pilasi sen. Harmittaa, että vesistöjä tuhotaan eikä kalaportaita rakenneta. Luonnonkansalle on aina iso mullistus ja menetys, kun tämmöisiä tehdään. Lutto- ja Tuulomajoki olivat hyvin merkittäviä tulonlähteitä ja elämisen ehto, kun sinne nousi lohta, jota kesällä pyydettiin elääkseen.

Vihreänä patriarkkana tunnettu Ekumeeninen patriarkka Bartholomeos on pitänyt luontoarvoja esillä ja kehottanut kirkkoa pitämään huolta luomakunnasta ja luontosuhteesta. Feodoroff kertookin havainneensa Suomen ortodoksisen kirkon noudattaneen patriarkan kehotusta.

– Viime aikoina kirkon kannanotoissa ja puheissa on näkynyt luonnon monimuotoisuuden arvostaminen ja huoli ilmastonmuutoksesta.

Helmenkalastusta vanhaan aikaan
Karjalassa käytettiin apuna myös lauttoja, joihin tehdyn reiän läpi pyytäjä tähysti joen pohjassa lymyäviä raakkuja. Kuva on otettu vuonna 1894 Vienan Karjalassa Vuokkiniemellä. Kuva: I. K. Inha/Museovirasto

Feodoroff kiittää myös väistyvää arkkipiispaa Leoa.

– Arkkipiispa Leo korosti luontoyhteyttä meidän juhlassamme jumalanpalveluksen yhteydessä pitämässään jäähyväispuheessa ja puhui siitä hienolla tavalla. Hän osasi sanallistaa asioita, jotka ovat meille tärkeitä.

Ajankohtaisille raakku-uutisille Feodoroffilta ei kiitoksia heru. Tapahtumat muistuttavat siitä, kuinka arkielämässä luotoarvojen puolestapuhuja saa vastaansa vastustusta.

– Kyllä tämä raakkujuttu taas avasi silmiä, kuinka luonto nähdään talouden puolelta pelkkänä resurssina. Luonnon arvot ja yksittäisten asioiden merkitys ekologian ja monimuotoisuuden kannalta – juhlapuheissa niistä pidetään huolta, mutta todellisuus on monesti rumaa ja kovaa. Tässä sen huomaa, kun itsekin olen poromies, ja meillä on luontosuhteeseen perustuva elämäntapa. Kun puolustaa luontoarvoja, kohtaa ymmärtämättömyyttä.

Puhtaiden vesien tärkeys ja pyynnin jatkuvuuden turvaaminen on ollut kolttien mielessä jo muinoin. Kirjallisuudesta löytyy nimittäin tieto, että kolttasaamelaiset olisivat suojelleet helmestysvesiään muun muassa kieltämällä puun uittamisen hyvillä raakkuapajilla.

Helmenpyynti oli vielä ennen sotia sangen alkeellista puuhaa. Raakkuja kerättiin puroista ja joista muun muassa tunnustelemalla pohjaa jalalla ja noukkimalla sitten simpukat talteen käsin. Innokkaammat pyytäjät tosin saattoivat käyttää apuna tuohesta tehtyä tähystystötteröä ja puusta veistettyä poimintalautaa. Karjalassa on tiettävästi ollut joidenkin pyytäjien käytössä myös pieniä lauttoja, joilla makoillen on päästy syvempään veteen. Kehittyneimmillään pyyntiväline on ollut raudasta valmistettu kouramainen raakkurauta.

Helmenkalastusta Laatokan Karjalassa 1890-luvulla
Helmenkalastusta Laatokan Karjalassa 1890-luvulla. Pyyntimenetelmä oli alkeellinen, simpukoita etsittiin kahlaamalla. Kuva: Impi Backman/Museovirasto

Helmiä myytiin Venäjälle ja läntiseen Eurooppaan

Karjalaisten ja kolttien harjoittamaa pyyntiä onkin aihetta koskevissa tutkimuksissa pidetty alkeellisena ja vaikutukseltaan vähäisenä, mistä osaltaan kertonee vuosisatoja jatkunut perinne. 

Raakun kannalta pyynti muodostui paikka paikoin ongelmaksi asti vasta sukellusvarusteiden kehittymisen myötä sotien jälkeen. Tällöin kuitenkin sekä koltat että karjalaiset olivat menettäneet perinteiset asuinalueensa ja samalla raakkuvetensä.

Kaikki helmet eivät suinkaan päätyneet kirkolliseen käyttöön, vaan helmille oli markkinoita suurissa kaupungeissa niin Venäjällä kuin läntisessäkin Euroopassa. Kirkkomuseo RIISAn kokoelmissa olevista helmistä suurin osa on vähempiarvoisia, muodoltaan epäsäännöllisiä helmiä. Pyytäjien tavoitelluin saalis oli pyöreä ja kookas helmi, jolla saattoi saada sievoisen tilin. Tutkimuskirjallisuudessa mainitaan vielä 1900-luvulla hyvästä helmestä saadun Lapissa 5 000 markkaa aikana, jolloin poron arvo oli 25 markkaa.

Karjalassa helmikaupan keskukseksi kirjallisuudessa mainitaan Vienan Karjalassa sijaitseva Vienan Kemi ja Solovetskin luostari. Alueella onkin huomattavia jokia, joihin kruunu oli myöntänyt luostarille kalastusoikeuksia hieman samaan tapaan kuin Valamon luostarille etelämpänä.

Protestanttisesta teologisesta perinteestä poiketen ortodoksiseen teologiaan kuuluu käsitys luonnon pyhittämisestä ja kirkastumisesta. Vahva luontosuhde ilmenee voimakkaasti erityisesti teofanian ja temppelijuhlien eli praasniekkojen yhteydessä, kun toimitetaan vedenpyhityksiä. Liturgian suuressa ekteniassa pappi anoo ”suotuisia ilmoja ja runsaita maan hedelmiä”. Kirkko tuntee myös runsaasti pyhitys- ja siunausrukouksia sekä -kaavoja erilaisille luomakunnan osille kuten karjalle, mehiläisille, hedelmätarhoille. Löytyypä Amerikan ortodoksien keskuudesta rukouksia myös hurrikaanien aiheuttamien tuhojen lieventämiseksi.

Luonnon ja maan antimet ovat oleellisesti läsnä ortodoksisessa uskonnonharjoituksessa. Kirkon toiminnan keskus, ehtoollinen, nojaa maan hedelmiin: leipäviljaan ja viiniin. Kirkkoja valaisevat mehiläisvahakynttilät, suitsuttaessa poltetaan pihkaa, sairaanvoitelussa käytetty öljy on peräisin oliiveista. Kaikki kirkon jäsenet liitetään kirkkoon mirhalla voitelun sakramentissa, jossa käytetty mirha keittämiseen käytetään kymmeniä yrttejä.

Kestävään luotosuhteeseen nojaten kaksi pohjoisen vähemmistöuskontoa harjoittavaa vähemmistökansaa – karjalaiset ja koltat – ovat voineet hyödyntää raakkujen antimia koristaakseen itselleen merkityksellistä esineistöä. Vesistörakentaminen, siitä seurannut lohi- ja taimenkantojen romahdus ja metsäojituksen myötä muuttunut vedenlaatu tarkoittavat sitä, ettei tämä enää ole mahdollista. Tärkeämpää on suojella kaikkea sitä, mikä vielä on pelastettavissa.

Piispa Kiprianin Mitra
Sortavalan piispa Kirpianin mitra. Kuva: RIISA

Piispa Kiprianin mitra

Nuorena, vain 35-vuotiaana, menehtynyt Sortavalan piispa Kirpian toimi apulaispiispana vuosina 1913-1914. Nykyään piispa Kiprianille valmistettu mitra kuuluu kirkkomuseo RIISAn kokoelmiin. Päähine on kauttaaltaan koristeltu viiniköynnöksiä esittävällä helmi-, korukivi ja kultakirjonnalla. Mitraan kiinnitetyt ikonit on maalattu helmiäislevyille. Käytetyt helmet ovat makean veden helmiä eli jokihelmisimpukan helmiä. Ne on kiinnitetty mitraan nauhamaisesti sidepistoin. Perimätiedon mukaan helmet ovat peräisin piispan äidin morsiushilkasta.

Pääkuva ylhäällä: Jumalanäidin maforin jokihelmet lähikuvassa. Kuva: RIISA

Jaa tämä juttu

Minisaarna

(Luuk. 10:38–42, 11:27–28)

Evankeliumissa Jeesus saapuu vieraaksi Martan ja Marian kotiin. Maria asettuu kuuntelemaan Jeesuksen opetusta Martan hääriessä tehtävissään. Martta hätäili monista asioista, vaikka vain yksi oli tarpeen, Jeesus sanoo, mutta Maria oli valinnut hyvän osan. Myöhemmin eräs nainen väkijoukosta kutsuu Jeesuksen synnyttänyttä ja imettänyttä äitiä autuaaksi. Jeesus sanoo, että autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.

***

Kirkon perinteen mukaan Neitsyt Maria syntyi lapsettomille Joakimille ja Annalle. Ihmiskunnan pelastuksen aika lähestyi. Iloitsevat vanhemmat lupasivat pyhittää lapsensa Jumalalle.

Mariaa johdattelivat Jumalan mielen mukaiseen elämään rakastavat vanhemmat. Kaikille vanhemmille ja lasten läheisille onkin annettu tärkeä kasvatuksellinen ja rukouksellinen tehtävä.

Evankeliumissa kerrotaan toisesta hyvän osan valinneesta Mariasta. Sellaisen osan valitsi myös Jeesuksen äiti, joka suostui Jumalan tahtoon synnyttääkseen koko maailman Vapahtajan ja jota kirkko siksi ylistää autuaaksi. Neitsyt Marian tavoin autuaita eli ikionnellisia ovat ne, jotka tekevät hyvän valinnan, ottavat vastaan Jumalan sanan ja seuraavat sitä elämänsä kilvoitusmatkalla.

Ristin ylentämistä edeltävä sunnuntai

(Joh. 3:13–17)

Evankeliumissa Jeesus julistaa, ettei kukaan muu ole noussut taivaaseen kuin Ihmisen Poika, joka on sieltä myös tullut. Samoin kuin Mooses kohotti käärmeen autiomaassa, myös Jeesus korotettaisiin ristille ihmisten pelastukseksi. Jumala ilmaisee rakkautensa Pojassaan: yksikään häneen uskova ei joudu tuomittavaksi.

***

Jeesus puhuu ristiinnaulitsemistaan, mutta kertoo edeltä myös taivaaseen ottamisestaan. Ristin kuolemassa toteutuvat Vanhan Testamentin ennustukset ja lupaukset.

Ihmiseksi tullessaan Jumalan Poika omaksui todellisesti ihmisyytemme ja uudisti sen itsessään tehdäkseen meistä Jumalan lapsia. Tämä kertoo Jumalan suuresta rakkaudesta langennutta maailmaa kohtaan.

Jeesuksen sanat ovat lupaus elämänsä suunnan kadottaneille. Isä lähetti Poikansa maailmaan pelastamaan meidät turmeluksesta, pettymyksestä, katkeruudesta, vihasta, tuomiosta ja kuolemasta. Kunnioitettu risti merkitsee kutsua, paluuta ja särkyneen korjaamista. Risti on elämän puu, rakastavan Jumalan lahja.

Matteuksen kuudestoista sunnuntai

Liturgiassa

Sunnuntain teksti

(Matt. 25:14–30)

Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka uskoo omaisuutensa palvelijoidensa hoitoon. Hän antaa jokaiselle eri summan rahaa hoidettavaksi kullekin hänen kykyjensä mukaan.

Suurimman summan saanut kaksinkertaisti summan. Myös toinen hieman vähemmän saanut kaksinkertaisti summan. Vähiten saanut hautasi rahan maahan. Kun isäntä palasi uskolliset palvelijat saivat suuren kiitoksen, paremman aseman ja kutsun herransa ilojuhlaan. Rahan maahan haudannut kertoi isännälle haudanneen rahan maahan peloissaan. Isäntä kutsuu miestä kelvottomaksi ja laiskaksi. Hän kehottaa antamaan rahan sille, joka hankki eniten voittoa.

Jokaiselle, jolla on, annetaan ja hän saa yllin kyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan vähäkin pois. Kelvoton palvelija heitetään ulos pimeyteen.

***

Kirkko ei ole keskinäisen kilpailun arvoasemien tavoittelun ja toisten arvoasemiin luokittelun yhteisö.

Jokaiselle on annettu omat lahjat, kyvyt ja kutsumus. Ne ovat erilaisia, mutta yhtä arvokkaita, vaikka joillakin voi olla näkyvämpi tehtävä.

Jokainen on kutsuttu hoitamaan saamiaan lahjojaan ja kutsumustaan parhaalla mahdollisella tavalla. Näin jokainen saa kiitoksen ihmisiä rakastavalta Jumalalta. Silloin myös kirkko näyttäytyy ihmisille kaikessa kauneudessaan.

Seuraa juhlan liturgiaa verkkolähetyksenä!

Uspenskin katedraalin jumalanpalveluksia lähetetään suoratoistona Helsingin ortodoksisen seurakunnan YouTube-kanavalle. Löydät kanavan hakusanalla ”Helsingin ortodoksinen seurakunta” tai osoitteesta www.YouTube.com/HelsinginOrtodoksinenSeurakunta.

Verkkolähetykset Uspenskin katedraalista 2024

Syyskuu

Su 8.9. klo 9.55 liturgia, Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymäjuhla

Su 15.9. klo 9.55 liturgia

Su 22.9. klo 9.55 liturgia

Su 29.9. klo 9.55 liturgia

Lokakuu

Su 6.10. klo 9.55 liturgia

Su 13.10. klo 9.55 liturgia

Su 20.10. klo 9.55 liturgia

Su 27.10. klo 9.55 liturgia

Marraskuu

Su 3.11. klo 9.55 liturgia

Su 10.11. klo 9.55 liturgia

Su 17.11. klo 9.55 liturgia

Su 24.11. klo 9.55 liturgia

Joulukuu

Pe 6.12. klo 9 liturgia, Pyhä Nikolaos ihmeidentekijä, Suomen itsenäisyyspäivä

Su 8.12. klo 9.55 liturgia

Su 15.12. Uuden arkkipiispan intronisaatio. Jumalanpalvelukset tarkat tiedot ilmoitetaan lähempänä. Jumalanpalvelus lähetetään kokonaisuudessaan.

Su 22.12. klo 9.55 liturgia

Ke 25.12. klo 9.55 liturgia, Kristuksen syntymäjuhla, ensimmäinen joulupäivä

Verkkolähetyksistä vastaa Digital Palola Oy.

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Sunnuntai 1.9.2024

Matteuksen viidestoista sunnuntai. Indiktio eli kirkkovuoden alku

Liturgiassa

Sunnuntaipäivän teksti

(Matt. 22:35–46)

Evankeliumissa eräs lainopettaja koettelee Jeesusta kysyen, mikä on lain suurin käsky. Jeesus sanoo suurimmaksi ja tärkeimmäksi käskyä, joka kehottaa rakastamaan Herraa Jumalaa koko sielusta ja mielestä. Toinen yhtä tärkeä on käsky, joka kehottaa rakastamaan lähimmäistä kuin itseään. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.

Oppineiden ollessa koolla Jeesus kysyy, kenen poika Messias on. He sanovat tämän olevan Daavidin poika. Jeesus kysyy, miten sitten on mahdollista, että Daavid Hengen innoittamana kutsuu häntä herraksi, joka istuu Herran oikealle puolelle ja jonka jalkojen alle Herra kukistaa hänen vihollisensa.

Kukaan heistä ei kykene vastamaan Jeesukselle eikä kukaan siitä päivästä lähtien rohkene kysyä häneltä enää mitään.

***

Evankeliumin mukainen elämä lepää Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen varassa. Tästä ovat todistaneet lukuisat pyhät ihmiset.

Evankeliumin mukainen usko lepää myös sen totuuden varassa, että Jeesus on ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika, sekä Daavidin poika että Daavidin Herra. Siksi kutsumme Neitsyt Mariaa myös Jumalansynnyttäjäksi.

Kolmiyhteisen Jumalan persoona, Jeesus Kristus, oli ihmisrakkaudessaan aikansa oppineiden luona, mutta he eivät tahtoneet tätä ymmärtää. Siksi he joutuivat kysymyksineen vaikenemaan. Meitä kutsutaan kuuntelemaan, ymmärtämään ja elämään Jumalaa ja lähimmäistä rakastaen.

(Kirkkovuoden alkuun liittyen luetaan Luuk. 4:16‒22, joka luetaan myös Luukkaan ensimmäisen viikon torstaina)

Maanantai 2.9.2024

Matteuksen kuudennentoista viikon maanantai

(Mark. 6:54–7:8)

Evankeliumissa ihmiset tuovat suurin joukoin sairaita Jeesuksen parannettavaksi ja pyytävät, että he saisivat koskea edes hänen viittansa tupsua. Kaikki, jotka niin tekevät, parantuvat.

Jeesuksen luo tulee oppineita, jotka huomaavat opetuslasten syövän pesemättömin käsin vastoi perinnäissääntöjä, joita he noudattivat tarkoin elämän eri asioissa. He kysyvät Jeesukselta miksi opetuslapset eivät elä näiden sääntöjen mukaan. Jeesus sanoo heitä tekopyhiksi profeetta Jesajan ennustuksen mukaan: tämä kansa kunnioittaa Herraa huulillaan sydämen ollessa kaukana hänestä ja palvelevat Herraa turhaan opettaessaan ihmisten tekemiä oppeja ja käskyjä. Jeesus toteaa heidän hylänneen Jumalan käskyn ihmisten perinnäissääntöjen vuoksi.

***

Jeesuksen ihmeteot todistivat hänen alkuperästään. Kosketus Jumalan Pyhään toi ihmisille avun.

Oppineet eivät tätä ymmärrä. Heidän mielensä askaroi käskyissä ymmärtämättä niiden perimmäisitä pyrkimystä.

Kirkko seuraa Kristuksen käskyjä ja apostolista traditiotaan ja näin säilyttää pyhän uskon perintönsä. Jeesuksen sanat ovat silti varoitus myös meille. Mitä olisi kirkko, joka kunnioittaa Herraa vain muodon vuoksi sydämen ollessa hänestä kaukana? Mitä olisi kirkko, joka sen sijaan opettaisi ainoastaan ihmisten oppeja ja käskyjä?

(Tämä raamatunlukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Tiistai 3.9.2024

Matteuksen kuudennentoista viikon tiistai

(Mark. 7:5–16)

Evankeliumissa Jeesus moittii tekopyhiksi oppineita, jotka arvostelivat opetuslapsia pesemättömin käsin syömisestä. Kuten profeetta Jesaja kirjoitti, he kunnioittivat Herraa huulillaan, eivät sydämestään, ja palvelivat häntä turhaan opettaessaan ihmisoppeja ja -käskyjä. Siksi Jeesus sanoi heidän hylänneen Jumalan käskyn ihmisten laatimien perinnäissääntöjen vuoksi. He tekivät tyhjäksi Jumalan käskyn voidakseen noudattaa omia sääntöjään. Laki esimerkiksi kielsi kiroamasta omaa isää tai äitiä, mutta omilla lisäyksillään lakiin he laiminlöivät heistä huolehtimisen.

Jeesus kutsuu väkijoukon luokseen ja sanoo, ettei ihmistä voi saastuttaa mikään mikä tulee ulkoapäin sisään, vaan se mikä tulee hänen sisältään ulos.

***

Jumalan käskyillä on ihmistä ja elämää suojeleva ja varjeleva merkitys. Oppineet vääristelivät tätä omilla lisäyksillään ja sortuivat tekopyhyyteen aidon pyhyyden seuraamisen sijaan.

Jeesus opettaa ihmisiä näkemään käskyjen perimmäisen merkityksen, sisimmän todellisen muutoksen. Tässä tarvitaan arvostelukyvyn lahjaa.

Tästä syystä myös kirkko korostaa sitä, että käskyjä ja pyhää perinnettä on sovellettava niiden perimmäisen pyrkimyksen valossa. Tässä kohtaa on helppo astua harhaan ja langeta tekopyhyyteen, joka ei rakenna aitoa pyhää elämää.

(Tämä raamatunlukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Keskiviikko 4.9.2024

Matteuksen kuudennentoista viikon keskiviikko

(Mark. 7:14–24)

Evankeliumissa Jeesus opettaa kansaa sanoen, ettei mikään mikä menee ihmiseen ulkopäin voi saastuttaa häntä. Se saastuttaa, mikä tulee ulos sisältä.

Opetuslapset pyytävät jälkeenpäin Jeesusta selittämään arvoitukselliset sanansa. Jeesus ihmettelee heidän ymmärtämättömyyttään ja sanoo, ettei ulkoa tullut voi mennä ihmisen sydämeen, sillä se menee vatsaan. Näin Jeesus opettaa, että kaikki ruoka on puhdasta. Sen sijaan sydämestä lähtevät pahat ajatukset, jotka rikkovat Jumalan käskyjä, tulevat sisältä ja saastuttavat ihmisen.

***

Kirkon aika merkitsi entisten ruokasäädösten kumoutumista. Jo aiemminkin niiden tarkoitus oli opettaa etsimään sydämen puhtautta.

Etsiessämme kirkon yhteydessä evankeliumin mukaista elämää, huomio on kiinnitettävä sisäisen maailmamme muutokseen. Siihen myös ulkoiset ohjeet ja neuvot tähtäävät.

Rikkomukset Jumalaa, lähimmäistä ja itseä vastaan, pahat teot ja asenteet ovat lähtöisin sisältämme. Niitä ei voida korjata pelkästään ulkoisia asioita noudattamalla. Uuteen alkuun tarvitaan mielenmuutosta ja kääntymistä kohti uutta suuntaa, sisimmän uudistumista. Siinä auttaa Vapahtaja.

(Tämä raamatunlukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Torstai 5.9.2024

Matteuksen kuudennentoista viikon torstai

(Mark. 7:24–30)

Evankeliumissa Jeesus menee salaa Tyyroksen alueelle ja kohtaa naisen, jonka tytärtä vaivasi saastainen henki. Nainen pyytää Jeesukselta apua, mutta Herra kehottaa, että hänen tulee antaa lasten syödä ensin: siksi ei ollut oikein heittää heille tarkoitettua ruokaa koiranpennuille. Nainen kuitenkin vastaa, että koiratkin saavat syödä pöydän alle lapsilta putoilevia palasia. Näiden sanojen vuoksi Jeesus parantaa naisen tyttären.

***

Jeesuksen tehtävä alkoi lupausten kansan keskeltä. Silti Jeesus meni salaa pakana-alueille. Tämä ennakoi ilosanoman tulevaa voittokulkua kaikkialla maailmassa.

Jeesus koetteli sanoillaan naisen uskoa. Nainen ei hätkähtänyt, sillä hän luotti saavansa Herralta avun.

Usko joutuu toisinaan koetuksiin. Näiden koetusten tarkoitus on vahvistaa meissä luottamusta Herraan, jota tarvitsemme kohdatessa elämän erilaisia haasteita. Vapahtaja on lähellä ja auttaa.

(Tämä raamatunlukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Perjantai 6.9.2024

Matteuksen kuudennentoista viikon perjantai

(Mark. 8:1–10)

Evankeliumissa Jeesuksen luo kokoontuu jälleen paljon ihmisiä. Herran käy heitä sääliksi, sillä he olivat olleet kauan syömättä eikä heitä voinut matkan pituuden vuoksi lähettää koteihinsa aterialle. Opetuslapset muistuttavat, että näin asumattomalla seudulla on mahdotonta hankkia heille syötävää. Heillä on kuitenkin seitsemän leipää.

Jeesus käskee kansan asettua istumaan, ottaa leivän, lausuu kiitoksen, murtaa leivät ja antaa palat opetuslapsille, jotka jakavat ne kansalle. Jeesus siunaa myös pienen kalan, josta riittää kaikille. Tähteeksi jää seitsemän korillista. Tällä kertaa väkeä oli koolla noin neljätuhatta.

***

Jeesus voi enentää vähätkin lahjat, jotka tuodaan hänen siunattavakseen. Tämän hän tekee rakkaudesta ihmisiä kohtaan.

Samalla tavoin saamme osallistua ehtoollisen lahjasta. Siitä riittää hengellistä syötävää kaikille.

Ihme muistuttaa arjen keskellä nauttimaan elämälle tarpeelliset lahjat rukouksella ja kiitoksella. Näin niistä jaettavaa myös toisille jopa silloin, kun jaettavaa on vähän. Palvellessamme toisia käytännön teoin pääsemme osallisiksi Jumalan ihmeistä ja tulemme todellisesti Kristuksen kirkoksi.

(Tämä raamatunlukujakso on nimetty sunnuntaisin luettavien Matteuksen evankeliumin jaksojen mukaan, mutta arkipäivinä luetaan Markuksen evankeliumia.)

Lauantai 7.9.2024

Matteuksen kuudennentoista viikon lauantai. Jumalansynnyttäjän syntymän esijuhla Ristin ylentämistä edeltävä lauantai

Viikonpäivän teksti

(Matt. 24:34–37, 42–44)

Evankeliumissa Jeesus sanoo, ettei tämä sukupolvi katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta hänen sanansa eivät katoa. Kukaan ei tiedän hetkeä, eivät taivaan enkelit tai edes Poika, vaan ainoastaan Isä.

Samoin kuin kävi Nooan päivinä, käy myös silloin kun Ihmisen Poika tulee. Jeesus kehottaa valvomaan, sillä he eivät tiedä koska heidän Herransa tulee. Jos isäntä tietäisi mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi tämän murtautua taloonsa. Siksi heidän tulee olla valmiina, sillä Ihmisen Poika tulee hetkenä, jota he eivät aavista.

***

Jeesuksen ajan sukupolvi näki kirkon ajan koittavan. Jeesuksen paluun ajankohtaa ei kuitenkaan tiedä kukaan ihminen.

Paluu tapahtuu yllättäen kuin Nooan ajan vedenpaisumus tai kuin varas, joka tulee yöllä.

Kirkkoa ja kristittyjä ei ole kutsuttu laskeskelemaan ajan merkkejä, vaan valvomaan eli pyrkimään askel kerrallaan kohti Jumalan tarkoittamaa ihmisyyttä ja elämää. Näin voimme olla aina valmistautuneita, lähellä ihmisiä rakastavaa Jumalaa.

(Ristin ylentämistä edeltävän lauantain tekstinä luetaan Matt. 10:7‒11:1, joka luetaan myös Matteuksen seitsemännen viikon lauantaina.)

Sunnuntai 8.9.2024

Kaikkeinpyhimmän Valtiattaremme Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä

(Luuk. 10:38–42, 11:27–28)

Evankeliumissa Jeesus saapuu vieraaksi Martan ja Marian kotiin. Maria asettuu kuuntelemaan Jeesuksen opetusta Martan hääriessä tehtävissään. Martta hätäili monista asioista, vaikka vain yksi oli tarpeen, Jeesus sanoo, mutta Maria oli valinnut hyvän osan. Myöhemmin eräs nainen väkijoukosta kutsuu Jeesuksen synnyttänyttä ja imettänyttä äitiä autuaaksi. Jeesus sanoo, että autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.

***

Kirkon perinteen mukaan Neitsyt Maria syntyi lapsettomille Joakimille ja Annalle. Ihmiskunnan pelastuksen aika lähestyi. Iloitsevat vanhemmat lupasivat pyhittää lapsensa Jumalalle.

Mariaa johdattelivat Jumalan mielen mukaiseen elämään rakastavat vanhemmat. Kaikille vanhemmille ja lasten läheisille onkin annettu tärkeä kasvatuksellinen ja rukouksellinen tehtävä.

Evankeliumissa kerrotaan toisesta hyvän osan valinneesta Mariasta. Sellaisen osan valitsi myös Jeesuksen äiti, joka suostui Jumalan tahtoon synnyttääkseen koko maailman Vapahtajan ja jota kirkko siksi ylistää autuaaksi. Neitsyt Marian tavoin autuaita eli ikionnellisia ovat ne, jotka tekevät hyvän valinnan, ottavat vastaan Jumalan sanan ja seuraavat sitä elämänsä kilvoitusmatkalla.

Ristin ylentämistä edeltävä sunnuntai
(Joh. 3:13–17)

Evankeliumissa Jeesus julistaa, ettei kukaan muu ole noussut taivaaseen kuin Ihmisen Poika, joka on sieltä myös tullut. Samoin kuin Mooses kohotti käärmeen autiomaassa, myös Jeesus korotettaisiin ristille ihmisten pelastukseksi. Jumala ilmaisee rakkautensa Pojassaan: yksikään häneen uskova ei joudu tuomittavaksi.

***

Jeesus puhuu ristiinnaulitsemistaan, mutta kertoo edeltä myös taivaaseen ottamisestaan. Ristin kuolemassa toteutuvat Vanhan Testamentin ennustukset ja lupaukset.

Ihmiseksi tullessaan Jumalan Poika omaksui todellisesti ihmisyytemme ja uudisti sen itsessään tehdäkseen meistä Jumalan lapsia. Tämä kertoo Jumalan suuresta rakkaudesta langennutta maailmaa kohtaan.

Jeesuksen sanat ovat lupaus elämänsä suunnan kadottaneille. Isä lähetti Poikansa maailmaan pelastamaan meidät turmeluksesta, pettymyksestä, katkeruudesta, vihasta, tuomiosta ja kuolemasta. Kunnioitettu risti merkitsee kutsua, paluuta ja särkyneen korjaamista. Risti on elämän puu, rakastavan Jumalan lahja.

Matteuksen kuudestoista sunnuntai

Liturgiassa

Sunnuntain teksti

(Matt. 25:14–30)

Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka uskoo omaisuutensa palvelijoidensa hoitoon. Hän antaa jokaiselle eri summan rahaa hoidettavaksi kullekin hänen kykyjensä mukaan.

Suurimman summan saanut kaksinkertaisti summan. Myös toinen hieman vähemmän saanut kaksinkertaisti summan. Vähiten saanut hautasi rahan maahan. Kun isäntä palasi uskolliset palvelijat saivat suuren kiitoksen, paremman aseman ja kutsun herransa ilojuhlaan. Rahan maahan haudannut kertoi isännälle haudanneen rahan maahan peloissaan. Isäntä kutsuu miestä kelvottomaksi ja laiskaksi. Hän kehottaa antamaan rahan sille, joka hankki eniten voittoa.

Jokaiselle, jolla on, annetaan ja hän saa yllin kyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan vähäkin pois. Kelvoton palvelija heitetään ulos pimeyteen.

***

Kirkko ei ole keskinäisen kilpailun arvoasemien tavoittelun ja toisten arvoasemiin luokittelun yhteisö.

Jokaiselle on annettu omat lahjat, kyvyt ja kutsumus. Ne ovat erilaisia, mutta yhtä arvokkaita, vaikka joillakin voi olla näkyvämpi tehtävä.

Jokainen on kutsuttu hoitamaan saamiaan lahjojaan ja kutsumustaan parhaalla mahdollisella tavalla. Näin jokainen saa kiitoksen ihmisiä rakastavalta Jumalalta. Silloin myös kirkko näyttäytyy ihmisille kaikessa kauneudessaan.

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Ilomantsissa asuvan ukrainalaisnuorukaisen Roman Zhugarevin kesä sujui mukavasti monenlaisen seurakunnan toiminnan parissa. Kesäkuussa olleen kristinoppileirin jälkeen hän oli heinäkuussa Ilomantsin ortodoksisen kirkon eli Pyhän profeetta Elian kirkon oppaana. Näin hän kertoo ensimmäisestä kesätyöstään:

– Oppaan työskentely oli erittäin mielenkiintoista. Tapasin monia ihmisiä, joiden kanssa puhuin ja kerroin Pyhän profeetta Elian kirkosta. Se oli erittäin mielenkiintoista ja nautinnollista.

Lisäksi Roman osallistui moniin jumalanpalveluksiin eri pyhäköissä. Hän oli mukana myös muutamissa praasniekoissa.

– Iljan praasniekka oli seurakuntamme suurin jumalanpalvelus, kirkkomme täytti 133 vuotta. Olen uskomattoman onnellinen siitä, että olen tämän kirkon ponomori. Olen iloinen, että näin uusia pappeja ja diakoneja. Se oli paras juhla! Roman iloitsee.

Roman Zhugarev piirtää 2024
Nuori taiteilija työssään.

Kirkkolaulua, seminaarivierailu ja pyhäkköpiirroksia

– Kesällä lauloin ensimmäistä kertaa rukouksia jumalanpalveluksessa profeetta Elian kirkossa. Se oli hyvin jännittävää ja ajattelin, etten pystyisi laulamaan hyvin, mutta kaikki onnistui ja jopa nautin siitä kovasti.

Pappisseminaari siintää 15-vuotiaan Romanin tulevaisuuden suunnitelmissa. Kesän aikana hän ehti vierailemaan Joensuun ortodoksisessa seminaarissa ja näki siellä Pyhän Johannes Teologin ja pyhien Karjalan valistajien kirkon.

– Olin Joensuun ortodoksisessa seminaarissa! Se on iso seminaari ja tosi kaunis kirkko. Tunteita on paljon ja he sanoivat minulle seuraavan lauseen: ”Odotamme sinua tulevaisuudessa seminaarissamme”.

– Kun kasvan aikuiseksi, aion ehdottomasti mennä pappisseminaariin, mutta toistaiseksi opettelen mitä ponomari tekee. Tulevaisuudessa opiskelen papiksi ja johdan jumalanpalveluksia ylipäätään, ehkä.

Viimeisimpänä Roman saavutuksena on hänen pyhäkköpiirrostensa näyttely.

– Ensimmäinen kirkkonäyttelyni alkoi 19.8. Ilomantsin kirjastossa. Olen hyvin iloinen, että näyttely alkoi ja kiitos paljon kaikille, jotka auttoivat tässä näyttelyssä. Tunteet ovat epätodellisia. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen avannut näyttelyn ja se on erittäin miellyttävää!

Näyttelyä voi käydä ihailemassa 1.9. saakka Ilomantsin kirjaston aukioloaikoina (Avaa uuden sivuston). 

Romanin piirroksissa näkyy hänen rakkautensa ortodoksiseen kirkkoon ja uskontoon. Piirroksista tunnistaa hyvin mitä pyhäkköjä ne kuvaavat. Kirkkojen ja tsasounien yksityiskohdat, kuten katoilla olevat ristit hän on piirtänyt tarkasti.

Nyt Roman jatkaa peruskoulun kahdeksannella luokalla Ilomantsissa. Lähiajan tavoitteena hänellä on saada valmiiksi peräti sata eri suomalaisen ortodoksisen kirkon ja tsasounan piirrosta. 

Monia armorikkaita vuosia!

Pääkuva ylhäällä: Romanin näyttelyssä oli ensimmäisen viikon aikana käynyt parikymmentä henkilöä. Kuva: Harri Tuunanen

Roman Zhugarev Ilomantsissa 2024
Kesän aikana Roman vieraili tutustumassa Joensuun ortodoksiseen seminaariin ja pyhän Johannes Teologin ja pyhien Karjalan valistajien kirkkoon. Kuva: Roman Zhugarevin albumi
Roman Zhugarev ja ikoni 2024 kuva Harri Tuunanen.jpg Kuvan tyyli
Aamun Koitto teetti Romanilla piirustuksen tilaustyönä. Piirtämispalkkiona Roman sai toiveensa mukaan näyttelytöittensä esille laittamiseen tarvittavat kehykset ja näyttelyn vieraskirjan sekä lisäksi nimikkoikoninsa ja taiteilijatarvikkeita. Kuva: Harri Tuunanen

Jaa tämä juttu