(Matt. 11:2–15)

Evankeliumissa kerrotaan vangitusta Johannes Kastajasta, joka lähettää opetuslapsensa kysymään, onko Jeesus se, jonka on määrä tulla. Jeesus vastaa profeetta Jesajan sanoin kuvaten, miten sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan ilosanoma: ”Autuas se, joka ei minua torju”.

Johanneksen opetuslasten mentyä Jeesus alkaa puhua Johanneksesta ja kuvaa, miten hän on enemmän kuin profeetta; sanansaattaja, joka raivaa hänelle tien. Siksi Johannes on suurempi kuin yksikään vaimosta syntynyt – ja silti kaikkein vähäisin on taivasten valtakunnassa suurempi kuin hän. Johannes on luvattu Elia, jonka oli määrä tulla.

***

Johannes Kastajassa täyttyivät profeettojen lupaukset. Silti hänenkin täytyi kysellä, oliko Jeesus luvattu Messias.

Johannes oli kuin Vanhan testamentti kuuluisa profeetta Elia, Jumalan ihmeiden todistaja. Silti vähäisinkin taivasten valtakunnassa on suurempi.

Jeesus ei väheksy Johanneksen arvoa ja kunniaa Jumalan profeettana. Sen sijaan hän muistuttaa, että jokainen hänen luokseen tuleva ihminen on valtavan arvokas. Meidän onkin opittava katsomaan toisia ihmisiä Vapahtajan tavoin, ei heidän tehtäviensä arvottamana.

Liturgiassa

(Matt. 6:22–33)

Evankeliumissa Jeesus sanoo silmän olevan ruumiin valo. Jos ihmisessä oleva valo on pimeyttä, pimeys on suurta. Kukaan ei voi palvella kahta Herraa, Jumalaa ja rahaa. Siksi kenenkään ei tule murehtia ylettömästi toimeentulostaan. Jumala kyllä tuntee ihmisen tarpeet ja huolehtii kaikista. Murehtimalla kukaan ei voi lisätä ikäänsä. Sen vuoksi on ensin etsittävä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan. Silloin annetaan kaikki muukin.

***

Vastuiden ja velvollisuuksien ei saa antaa sumentaa sisäistä näkökykyä. Ihminen menettää kaiken, jos hän lakkaa ajallisten asioiden takia etsimästä Jumalan valtakuntaa ja tahtoa.

Monet pyhät ihmiset ovat saaneet avun etsiessään ensin Jumalan tahtoa suurista vaikeuksista huolimatta. Elämän tasapaino löytyy jumalayhteydestä silloinkin, kun on vaikea nähdä eteenpäin tai on vaikeuksia ja huolia.

Itse autettuina voimme kokemustemme ja meille annettujen mahdollisuuksien opettamina auttaa myös toisia. Jumalan erityinen työväline ihmisten tarpeista huolehtimiseksi onkin kirkko ja sen jäsenet, jotka elävät todeksi Jumalan laupiasta tahtoa.

(Matt. 7:24–8:4)

Evankeliumissa Jeesus vertaa ihmistä, joka kuulee hänen sanansa, mieheen, joka rakentaa talonsa kalliolle, ja jonka taloa tulvavedetkään eivät saa kukistumaan. Ne, jotka sen sijaan eivät kuule hänen sanojansa, ovat kuin tyhmä mies, joka rakentaa talonsa hiekalle, ja jonka talo sortuu tulvavesien voimasta.

Ihmiset hämmästyvät Jeesuksen opetusta, sillä hän opetti kuin se, jolle oli annettu valta, ei kuten lainopettajat.

Vuorelta laskeuduttuaan Jeesus kohtaa pitaalisen ja parantaa tämän. Jeesus kehottaa häntä pitämään ihmeen omana tietonaan. Hänen tuli sen sijaan näyttää itsensä lain mukaan papeille ja antaa uhrilahja todisteeksi parantumisestaan.

***

Jeesus neuvoo rakentamaan elämän vahvalle perustukselle, joka on usko häneen ja elämä hänen yhteydessään.

Jeesus ei ainoastaan opettanut kuin se, jolla on valta, vaan osoitti valtasuuruutensa myös ihmeteoillaan. Ihme tuli pitää salassa, jotta Jeesus saisi vapaammin jatkaa julistustyötään, mutta useimmat niistä tulivat silti monien tietoon.

Meitä kutsutaan rakentamaan elämämme Kristus-kalliolle, ei ihmeiden varaan. Jumala voi auttaa elämän tarpeissa tekemällä ihmeitä, mutta suurin ihme on usko Jeesukseen ja kasvaminen aidoksi ihmiseksi hänen seurassaan. Tällainen Jumalan armovoiman vaikutus auttaa kestämään suuretkin koetukset.

(Matt. 10:32–36; 11:1)

Evankeliumissa Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että hän tunnustaa Isänsä edessä jokaisen, joka tunnustaa hänet ihmisten edessä. Kieltäjät sen sijaan kielletään Isän edessä.

Jeesus sanoo myös, ettei ole tuonut maailmaan rauhaa, vaan miekan. Siksi perheenjäsenet asettuvat toisiaan vastaan ja viholliset löytyvät omasta talosta.

Tämän sanottuaan Jeesus lähettää opetuslapsensa kaupunkeihin opettamaan ja julistamaan evankeliumia.

***

Usko on tarkoitettu tunnustettavaksi. Jeesuksen nimen tunnustava ihminen saa osakseen Jumalan mielisuosion. Tällaisen tien kulkemisesta kertovat suuret joukot tunnustajia ja marttyyreja.

Miekalla Jeesus tarkoittaa sitä, että ihmiset nousevat heitä vastaan, jopa perheiden sisällä. Tällaisen vaikutuksen saa aikaan opetuslapsille annettu lähetystehtävä.

Evankeliumin teksti rohkaisee elämään kristittynä rohkeasti ja nöyrästi. Uskon tunnustaminen voi tuoda mukanaan monia vaikeuksia, mutta rohkeus ja nöyryys tuovat mukanaan hyvän tunnustuksen, jonka Jeesus antaa Isänsä edessä taivaissa.

(Matt. 10:23–31)

Evankeliumissa Jeesus kehottaa opetuslapsiaan pakenemaan kaupungista toiseen, kun heitä vainotaan. Opetuslapsi ei ole opettajaansa parempi. Heidän ei tule pelätä ihmisiä eikä niitä, jotka pystyvät tappamaan ruumiin, mutta eivät sielua. Heidän on pelättävä häntä, joka näkee ja tuntee kaiken ja voi tuomita jokaisen. Heidän on hyvä muistaa, että taivaallinen Isä huolehtii pienistä varpusistakin. Heidän ei pidä pelätä, sillä he ovat paljon arvokkaampia kuin kaikki varpuset.

***

Jeesuksen puhe rohkaisee opetuslapsia vainoissa. Hän muistuttaa, että oikea viisaus on Jumalan pelkoa eli Jumalan muistamista kaikissa tilanteissa.

Pyrkimys Jumalan tahdon tuntemiseen tarkoittaa sielun varjelemista. Ilman sielua ihminen menettää kaiken ulkoisenkin. Jos ulkoinen otetaan pois, sielua ei kuitenkaan voi kukaan ottaa pois, sillä se on ikuinen.

Jeesus ei kuitenkaan jätä omiaan kipuilemaan vaikeuksissa ja vastoinkäymisissä tai vainoissa. Hän lohduttaa ja sanoo, että jokainen on arvokas ja jokaisesta pidetään huolta. Tämä ei merkitse välttämättä ajallisten koetusten väistymistä, vaan Herran läheisyyttä kaikessa.

(Matt. 10:16–22)

Evankeliumissa Jeesus kertoo lähettävänsä opetuslapsensa kuin lampaat susien keskelle. Heidän tulee olla viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset. Herra kehottaa heitä pitämään varansa, sillä heitä tultaisiin viemään oikeusistuinten eteen ja rankaisemaan todistukseksi kaikille kansoille.

Heidän ei tule kuitenkaan huolehtia edeltä: Pyhä Henki antaa heille oikeat sanat puhuttaviksi. Jopa perhekunnat nousevat omiaan vastaan ja antavat heitä surmattaviksi. Heistä tulee kaikkien vihaamia, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.

***

Opetuslasten tuli elää ja toimia viisaasti, mutta viattomien tavoin. Silti he joutuisivat vainottaviksi. Vainojen keskellä he kokisivat Pyhän Hengen ylitsevuotavaa apua.

Tällaista tietä ovat kulkeneet kirkon lukuisat tunnustajat ja marttyyrit. Jumalan ihmisrakkaus ja Pyhän Hengen armo seurasivat heitä.

Evankeliumin kehotus kutsuu meitä jokaista seuraamaan Herraa kaikenlaisina aikoina. Millaisia murheita ja koetuksia elämä, ihmiset tai olosuhteet tuovatkin, koetusten kestäminen Jumalan armon avulla tuo mukanaan ikuisen pelastuksen.

(Matt. 10:9–15)

Evankeliumissa Jeesus neuvoo, ettei opetuslasten tule ottaa mukaansa laukkua, ylimääräistä paitaa, jalkineita eivätkä sauvaa. Työmies on ansainnut ruokansa. Kun he tulevat johonkin kylään, heidän on jäätävä asumaan arvollisten luokse. Heidän on toivotettava rauhaa. Rauha jää taloon, jos he sen ansaitsevat. Jos heitä ei jossakin talossa tai kaupungissa oteta vastaan eikä heitä kuunnella, heidän tulee poistua ja pudistaa tomukin jaloistaan. Sodoma ja Gomorra pääsevät vähemmällä kuin sellainen kaupunki.

***

Jeesus lähettää opetuslapset julistamaan evankeliumia. Heidän tulee luottaa siihen, että he saavat työstään elantonsa.

Ilosanoma löytää tiensä uusiin koteihin ja kaupunkeihin niiden ihmisten kautta, jotka ovat valmiita sen vastaanottamaan.

Jeesus muistuttaa evankeliumin torjumisen vakavista seurauksista, mutta ei siksi, että kristityt voisivat olla ylimielisiä. Sanat muistuttavat siitä, että pelastuksen lahjan vastaanottaminen tapahtuu sydämen vapaaehtoisuudesta. Ketään ei voi pakottaa, vaikka Jumala rakastaa kaikkia.