Minisaarna

Maanantai 25.11.2024

Luukkaan yhdennentoista viikon maanantai

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliintuomisen juhlan päätöspäivä

(Luuk. 19:37–44)

Evankeliumissa Jeesus menee Öljyvuorelle. Monia voimatekoja nähtyään opetuslasten joukko alkaa ylistää Jumalaa psalmin sanoin: ”Siunattu on hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!” Tällöin muutamat oppineet pyytävät Jeesusta kieltämään opetuslapsia, mutta Jeesus kertoo kivien huutavan, jos he vaikenisivat.

Kaupunkia lähestyessään Jeesus alkaa itkemään Jerusalemin kohtaloa ja kertoo, miten vihollinen rakentaa kaupungin ympärille vallin, saartaa sen ja murskaa kaupungin ja sen asukkaat. Tämä tapahtuu, koska he eivät ymmärtäneet etsikkoaikaansa.

***

Ihmiset ylistävät Jumalaa hänen suurista teoistaan, mutta oppineet, joilla oli paras tieto Jumalan lupauksista, yrittivät estellä.

Jos he vaikenisivat, kivet julistaisivat tätä sanomaa. Siksi Jeesus alkaa itkeä lähestyessään Jerusalemia, sillä hän tiesi. kuinka kaupungin lopulta kävisi.

Meidän on syytä kuulla Herran kutsu silloin, kun sen aika on ja seurata rohkeasti häntä, jotta etsikkoaikamme koituisi suureksi siunaukseksi emmekä joutuisi itkemään hyvien aikomustemme raunioilla. Matkan voi aloittaa aina tänään, kun kuulemme Vapahtajan kutsun.

Tiistai 26.11.2024

Luukkaan yhdennentoista viikon tiistai

(Luuk. 19:45–48)

Evankeliumissa Jeesus ajaa kaupantekijät pois temppelistä, koska on kirjoitettu, että Herran huone on rukouksen huone, ja koska he olivat tehneet siitä rosvojen luolan. Sitten hän opettaa joka päivä temppelissä.

Oppineet ja kansan johtomiehet alkavat pohtia, miten saisivat raivattua Jeesuksen pois tieltä. He eivät löydä sopivaa ratkaisua, koska kansa on jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuunnellen hänen opetustaan.

***

Jumalan temppelissä huomio oli alkanut temppelin Herran sijaan kiinnittyä ulkoisiin seikkoihin ja kaupankäyntiin. Asiat vääristyivät niin, että siitä tuli rosvojen luola.

Jeesus alkaa päivittäin opettaa kansaa, mikä herättää hänen vastustajissaan halun raivata hänet pois tieltä. Kansan kuunnellessa halukkaasti Jeesuksen opetusta he eivät löydä sopivaa ratkaisua.

Kirkonkin on toimintaansa liittyvissä asioissa kiinnitettävä huomiota aina oleelliseen, sillä uskon päämäärää ei ole hyvä kadottaa. Kirkko on Vapahtajan hyvien sanojen koulu, eksyneiden ja syntisten sairaala ja parannuksen lähde.

Keskiviikko 27.11.2024

Luukkaan yhdennentoista viikon keskiviikko

(Luuk. 20:1–8)

Evankeliumissa Jeesus opettaa kansaa temppelissä ja julistaa hyvää sanomaa. Oppineet ja kansan vanhimmat alkavat kysellä, kenen valtuuksilla hän toimii ja kuka on valtuuttanut hänet.

Jeesus esittää vastakysymyksen ja lupaa vastata heille, jos he vastaavat hänelle: ”Oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä?” Oppineet neuvottelevat ja toteavat, että jos he sanovat: ”Taivaasta”, Jeesus sanoo; ”Miksi sitten ette uskoneet häntä?” Jos he sanoisivat: ”Ihmisistä”, kansa kivittäisi heidät, koska he pitivät Johannesta profeettana. He vastaavat Jeesukselle, etteivät tienneet vastausta. Siksi Jeesuskaan ei vastaa heidän kysymykseensä.

***
Kansan oppineet kysymyksineen pyrkivät ainoastaan saamaan Jeesuksen ansaan sanoistaan. Heillä ei ollut halua oppia Jumalan tiestä ja uskon lahjasta. Tästä syystä nämä oppineet jäävät vastauksia vaille ja menettävät mahdollisuutensa löytää tien Jeesuksen luo.

Tie Jumalan yhteyteen ja taivaan valtakuntaan kyllä löytyy, vaikka haparoisimme tai erehtyisimme, jos vain tahdomme etsiä. Ihmisiä rakastava Vapahtaja ei ole kaukana kenestäkään, ei edes niistä, jotka eivät tahdo kuunnella.

Torstai 28.11.2024

Luukkaan yhdennentoista viikon torstai

(Luuk. 20:9–18)

Evankeliumissa Jeesus esittää vertauksen miehestä, joka vuokraa viinitarhansa viljelijöille ja matkustaa muualle. Kun hän lähettää palvelijansa hakemaan osaansa sadosta, viljelijät pieksevät tämän. Näin käy myös kahdelle seuraavalle palvelijalle. 

Sitten omistaja lähettää heidän luokseen rakkaan poikansa ajatellen, etteivät he uskalla koskea tähän, mutta vuokraviljelijät päättävät tappaa hänet saadakseen perinnön itselleen. Jeesuksen kerrottua, että omistaja tulee ja tappaa viljelijät ja antaa viinitarhan toisille, kansa huutaa: ”Ei! Ei!”. Silloin Jeesus kysyy, mitä tarkoittaa kirjoitusten kohta: ”Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.” Hän kertoo, että se, joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja kenen päälle se kaatuu, sen se murskaa.

***

Vertauksellaan Jeesus kuvaa niitä, jotka vastustivat häntä ja pyrkivät pääsemään hänestä eroon. Se johtaisi lopulta ristiinnaulitsemiseen, mutta lopulta hänestä tulisi kulmakivi ja vastustajat joutuisivat häviöön. Jeesuksen sanat olivat varoitus vastustajille, mutta myös kutsu ottaa vastaan Jumalan hyvä sanoma.

Jeesus on kirkon kulmakivi, sanoma ja viinitarhan Herra. Meistä jokainen on tämän viinitarhan palvelija omalla paikallaan. Hän vahvistaa sen minkä on istuttanut armollaan siinä määrin kuin tahdomme.

Perjantai 29.11.2024

Luukkaan yhdennentoista viikon perjantai

(Luuk. 20:19–26)

Evankeliumissa oppineet ja kansan johtomiehet haluavat ottaa Jeesuksen kiinni, koska hän oli juuri kertonut epäedullisen vertauksen heistä, mutta he pelkäävät kansaa. Sen sijaan he lähettävät Jeesuksen luo urkkijoita saadakseen hänet sanoistaan kiinni ja voidakseen luovuttaa hänet maaherran tuomittavaksi.

Nämä urkkijat kysyvät Jeesukselta, onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei. Jeesus ymmärtää heidän juonensa ja pyytää näyttämään denaarin rahan ja kysyy, kenen kuva ja nimi siinä on. Kun urkkijat vastaavat siinä olevan keisarin kuvan, Jeesus kehottaa antamaan keisarille sen, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle sen, mikä Jumalalle kuuluu. Näin he eivät saa Jeesusta kiinni hänen puheistaan ja vaikenevat ymmällään.

***
Kansan johtomiesten ärtymys kasvoi koko ajan enemmän. He keksivät uusia keinoja saattaakseen Jeesuksen ansaan.

Sanoillaan keisarin rahasta Jeesus asettaa järjestykseen sen, millä tavalla tässä maailmassa on elettävä. Kristitty on kutsuttu palvelemaan Herraa, mutta lahjoillaan myös toisia ihmisiä ja yhteiskuntaa, jotta jokainen voisi löytää tien Jumalan luo.

Sanoillaan Jeesus laittaa järjestykseen myös vastustajansa. He kyllä pääsisivät päämääräänsä, mutta vain Jumalan sallimissa rajoissa. Näin Jumalan ihmisrakkaus saavuttaisi päämääränsä ristin ja ylösnousemuksen kautta.

Lauantai 30.11.2024

Luukkaan yhdennentoista viikon lauantai

(Luuk. 12:32–40)

Evankeliumissa Herra sanoo, ettei hänen laumansa tule pelätä, sillä heidän Isänsä on päättänyt antaa heille valtakunnan. Heidän tulee myydä se, mitä heillä on, ja antaa rahat köyhille. Näin he hankkivat kukkarot, jotka eivät tyhjene, ja kokoavat taivaaseen aarteen, joka ei ehdy; jota varas ei voi varastaa, ja jota koit eivät voi tuhota. Siellä, missä on heidän aarteensa, on myös heidän sydämensä.

Heidän on pidettävät vaatteensa vyötettyinä ja lamppunsa palamassa aivan kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä tuloa häistä voidakseen avata oven heti, kun hän kolkuttaa. Ikionnellisia ovat ne, jotka heidän herransa tapaa valvomasta, sillä tämän nähdessään hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Talon isäntä ei antaisi varkaan murtautua taloonsa, jos hän tietäisi ajan, jolloin varas saapuu. Heidän tulee olla valmiita, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota he eivät aavista.

***

Jeesus neuvoo omiaan kilvoittelemaan hyvissä töissä. Hän kehottaa myös valvomaan odottaen Herran saapumista.

Lukuisat pyhittäjät luopuivat maallisesta antautuakseen luostarikilvoitukseen. Maailmassa elävät pyhät palvelivat perheensä kanssa Jumalaa hyvin töin. Marttyyrit luopuivat jopa elämästään Jumalan valtakunnan tähden.

Hyvän tekeminen on valvomista, ja oikea valvominen johtaa hyviin tekoihin toisten hyväksi, itse kunkin kutsumuksena mukaan. Herran paluun hetkeä emme tiedä, mutta palvellessamme pääsemme lopulta pyhien kanssa Herran juhlapöytään. Tästä tulemme osallisiksi jo pyhässä ehtoollisessa.

Sunnuntai 1.12.2024

28. helluntain jälkeinen sunnuntai

Liturgiassa

(Luuk. 18:18‒27)

Evankeliumissa korkeassa asemassa oleva mies kutsuu Jeesusta hyväksi opettajaksi ja kysyy, mitä hänen tulee tehdä saavuttaakseen iankaikkisen elämän. Jeesus kysyy, miksi mies kutsuu häntä hyväksi, koska ainoastaan Jumala on hyvä. Sitten hän viittaa Jumalan käskyjen noudattamiseen.

Mies kertoo noudattaneensa niitä nuoresta pitäen. Jeesuksen mukaan häneltä oli kuitenkin jäänyt yksi asia tekemättä: hänen pitäisi myydä omaisuutensa ja jakaa se köyhille kootakseen aarteen taivaaseen ja sitten seurata Jeesusta. Mies tuli murheelliseksi, koska oli hyvin rikas. Jeesuksen mukaan paljon omistavien on vaikea päästä taivasten valtakuntaan ja pelastua, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.

***

Jeesus kätkee alkuperänsä toteamalla, että vain Jumalaa tulee kutsua hyväksi, mutta vastaa kysymykseen. Mies ymmärsi, ettei pelastus ole vain ajatus ja tunne, vaan myös toimintaa ihmisiä pelastukseen kutsuvan Jumalan kanssa.

Rikas mies noudatti Jumalan lain ydintä – kymmentä käskyä – pintapuolisesti. Omaisuus sitoi hänet niin, ettei laupeus voinut toteutua. Monet pyhät ihmiset ovat ylittäneet tämän esteen.

Meitä voivat sitoa monet muutkin asiat. Vapaus löytyy, kun löydämme Jumalan tahdon mukaisen tien. Asenteiden muuttaminen voi tuntua ylipääsemättömältä, mutta mahdottomat asiat ovat Jumalalle täysin mahdollisia. On vain aloitettava matka kohti vapautta, jonka Kristuksen ihmiseksi tulo meille tuo. Tästä myös lähestyvä joulu meille kertoo.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Vaalin tulos julkistettiin Pyhän Georgios Voittajan kirkossa 1. joulukuuta 2024 neljän jälkeen iltapäivällä Suomen aikaa. Arkkipiispaksi valittu Oulun metropoliitta Elia antoi kirkossa juhlallisen vakuutuksen:

”Koska Jumalan johdatuksen myötä Hänen Kaikkipyhyytensä, meidän korkea-arvoisin esipaimenemme ja Ekumeeninen Patriarkka Bartolomeos, sekä hänen kanssaan kokoontunut Pyhä Synodi, johon kuuluvat Jumalan valitsemat ja korkeasti pyhitetyt metropoliitat ja piispat, katsoivat hyväksi ylentää minut, vähäisimmän, Suomen Pyhän Autonomisen Kirkon valtaistuimelle, tottelen heidän jumalallista määräystään ja otan vastaan tämän tehtävän.

Haluan ensimmäiseksi esittää syvimmät kiitokseni Hänen Kaikkipyhyydelleen, korkeasti kunnioitetulle esipaimenelle, hänelle, joka osoitti tällaista huolenpitoa minua kohtaan. Lisäksi kiitän kaikkia kunnianarvoisimpia piispoja, joiden Jumalalle mieluisten rukousten kautta suokoon Herra Jumala minun osoittautua kelvolliseksi ja esiintyä puhtaana ja tahrattomana Hänen kunnioitusta herättävässä toisessa tulemisessaan. Hänelle kuulukoon kunnia ja valta iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.”

Arkkipiispaksi valittu metropoliitta Elia aloittaa arkkipiispan tehtävien hoitamisen välittömästi. Hän palaa Suomeen myöhään maanantai-iltana 2.12.. Virallinen toimeen asettaminen tapahtuu Uspenskin katedraalissa sunnuntaina 15.12.2024 kello 9 alkavassa liturgiassa.

Pääkuva: Arkkipiispaksi valittu Oulun metropoliitta Elia lukee patriarkaatin kirkossa juhlallista vakuutusta. 

Jaa tämä juttu

Maailmalta

Viron suurimmalla saarella Saarenmaalla Reomäen kylässä, noin kymmenen kilometrin päässä Kuressaaresta, sijaitsee Johannes Edelläkävijän ja apostoli Andreaan luostari, joka aiemmin tunnettiin Edelläkävijän skiittana. Silloin skiitan äitiluostari oli Kreikan Anatolin kylässä Kissavosin vuorella sijaitseva pyhän Johannes Edelläkävijän luostari.

Skiitta perustettiin vuonna 2009 Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanoksen pyynnöstä. Paikaksi valikoitui Reomäen entinen pappila aivan pyhän apostoli Andreaan kirkon vieressä. Vuonna 1873 rakennettu kirkko oli päässyt neuvostovuosina huonoon kuntoon. Kunnostustöitä on jatkettava edelleen, sillä esimerkiksi kivikirkon rappaukset putoilevat seiniltä niin sisä- kuin ulkopuolella.

Ensimmäiset nunnat perustivat päärakennukseen pyhän Johannes Edelläkävijän kappelin. Villiintynyt puutarha muuttui heidän käsissään hyötypuutarhaksi. Pihalla oli parhaimmillaan kymmeniä mehiläispesiä. Skiitassa kävi suomalaisiakin matkailijoita, pyhiinvaeltajia ja talkoolaisia.

Pyhän Johannes Edelläkävijän skiitassa asui puolenkymmentä nunnaa aina vuoteen 2023 asti, jolloin viimeiset neljä nunnaa palasivat äitiluostariinsa Kreikkaan. Luostari jäi tyhjilleen yli vuoden ajaksi.

Reomäen luostari Saarenmaalla 2024
Vuonna 1873 rakennettu kirkko oli päässyt neuvostovuosina huonoon kuntoon. Kunnostustöitä on jatkettava edelleen, sillä esimerkiksi kivikirkon rappaukset putoilevat seiniltä niin sisä- kuin ulkopuolella.

Kilvoituselämän alkoi uudelleen – nyt itsenäinen luostari

Lintuvuoren tsasounan toimintaa tukeva Lintuvuori ry järjesti vuosien 2023–2024 taitteessa ensimmäisen pienkeräyksen Reomäen skiitan hyväksi, ja 5.3.2024 skiitan kilvoituselämä käynnistyi uudelleen ensimmäisen kuuliaisuussisaren myötä.

Kuuliaisuussisar vihittiin viitankantajanunnaksi 22.6.2024. Nunna Porfyrian vihkimisen toimitti skiitan hengellinen isä pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslainen. Tilaisuudessa oli mukana korkeasti siunattu Pärnun ja Saaren piispa Aleksanteri, jonka alaisuuteen skiitta kuuluu. Tilaisuuteen osallistuivat myös kolme sisarta Kreikasta Akritohorin luostarista, joka on Ksenofontoksen luostarin sisarluostari.

Vuoden 2024 marraskuun puolivälissä Reomäen skiitta rekisteröitiin uudella nimellä ja siitä tuli täysin itsenäinen luostari. Reomäen luostarin uusi virallinen nimi on “Reomäen kunniallisen Edelläkävijän ja Kastajan Johanneksen ja apostoli Andreas Ensinkutsutun pyhä luostari”.

Isä Damaskinoksen mukaan yhteys Kreikkaan on edelleen vahva.

– Meillä yhteydet ovat luonnollisesti Athosvuoren Ksenofontoksen luostariin, jonka veljestön jäsen olen, ja oman igumenimme arkkimandriitta Aleksioksen perustamaan Akritohorin pyhän Johannes Kastajan luostariin. Siellä myös sisar Porfyria on käynyt luostarielämää oppimassa. Niin Ksenofontoksesta kuin Akritohorista saamme myös käytännöllistä tukea.

Lintuvuori ry aikoo tukea Reomäen luostaria myös jatkossa. Kuka tahansa voi osallistua tähän työhön esirukoilemalla tai esimerkiksi lahjoittamalla pienkeräyksiin.

Reomäen luostari sisältä
Luostari on saamassa lähiaikoina myös omat verkkosivut.

“Erityisesti liikuttaa ihmisten innostus luostaritoiminnan elpymisestä”

Sisar Porfyria (maallikkonimeltään Maria Susuna) toimi Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa Myllypuron pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen kappelin kanttorina aina vuoden 2023 lokakuuhun asti. Vuoden 2024 kesäkuussa hänet vihittiin viitankantajanunnaksi, josta seuraava vihkimysaste on Reomäen luostarin seuraaman athosvuorelaisen perinteen mukaisesti suuri skeema.

– Erityisesti pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen kanonisoinnin yhteydessä aloin kuulla Jumalan kutsua voimakkaammin. Ilmaisin ajatukseni silloiselle rippi-isälleni ja nykyiselle vanhukselleni pappismunkki Damaskinokselle. Halusin nimenomaan kilvoitella hänen hengellisessä ohjauksessaan, koska en halunnut päästää hänestä irti luostariin menemisenikään myötä. Niin sitten Viron apostolinen ortodoksinen kirkko täysin meidän toiveistamme tietämättä pyysi vanhus Damaskinosta perustamaan uudestaan Reomäen luostarin, ja minä sain olla luostarin uuden sisariston ensimmäinen nunna.

– Varsinaisen päätöksen tekeminen ei ollut vaikeaa, koska tunsin niin oman taipumukseni kuin Jumalan kutsunkin niin vahvana, ja olin löytänyt ohjaajavanhuksen, johon pystyin luottamaan täydellisesti. Ja sitten vielä linkittyminen Athosvuoren kilvoitusperinteeseen niin vanhus Damaskinoksen kuin Akritohorin nunnaluostarinkin kautta tuntui niin suurelta siunaukselta, etten voinut kuin pitää itseäni kelvottomana ja samalla etuoikeutettuna päästä kokemaan tämä kaikki.

– Erityisesti minua liikuttaa ihmisten into nähdä luostaritoiminnan uudelleen elpyvän. Luostarin paikka on kaunis. Olen kiitollinen siitä, että saan elää täällä, ja samoin olen kiitollinen edelliselle sisaristolle kaikesta valmistelutyöstä, jota he täällä tekivät. Täällä käy paljon ohikulkijoita erityisesti kesällä. Monelle tämä on aivan ensimmäinen kosketus ortodoksisuuteen, joten olemme myös todellisia lähetystyöntekijöitä.

Sisar Porfyrian kuuliaisuustehtävänä on kirkkotekstiilien, kuten pappien viittojen ja jumalanpalveluspukujen sekä alttaripeitteiden, ompeleminen. Tähän hän on saanut oppia Akritohorin luostarista. Reomäen ompelimo on tärkeä tulonlähde luostarille, joten uusia kirkkotekstiilejä tarvitsevien kannattaa olla yhteydessä sisar Porfyriaan.

Entä voiko Reomäen luostariin tulla vierailemaan tai yöpymään?

– Luostari ottaa aina innolla vieraita vastaan. Tavallisesti olemme avoinna tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin klo 9–17 ja sunnuntaisin klo 14–18. Avaamme mielellämme kirkon ovet ja tarjoamme kupin kahvia. Lisäksi meillä on pieni kirkkotavarakauppa ja pihasta saa ostaa mehiläistemme hunajaa. Kaikki ovat tervetulleita jumalanpalveluksiin, joita toimitetaan päivittäin aamuyöstä ja alkuillasta. Liturgioita on epäsäännöllisesti. Avaamme lähiaikoina kotisivut, joissa on tarkemmin tietoa jumalanpalveluksista ja mahdollisista poikkeuksista aukioloajoissa.

– Yöpymistilat meillä ovat valitettavasti rajalliset: voimme ottaa vastaan vain muutaman vieraan. Lähistöllä on kuitenkin monia majoituspaikkoja, joista Tõnise talu tarjoaa alennusta vierailijoillemme. Talkoojärjestelyihin meillä suhtaudutaan kreikkalaisen joustavasti: kaikkien yöpyvien vierailijoiden oletetaan pysyvän luostarin alueella ja osallistuvan luostarin päiväohjelmaan sekä auttamaan töissä. Oikeastaan kaikki vähänkään pidempään meillä viipyvät ovat eräänlaisia talkoolaisia. Ottakaa rohkeasti yhteyttä vierailuista esimerkiksi sähköpostitse nunn.porfyria@mail.ee!

Reomäen luostarin kirkko
Kuva on Pyhän Andreaan kirkosta. Paikalliset ihmiset ovat olleet hyvin innoissaan luostarielämän elpymisestä.

“Kirkko ilman luostareita kärsii hengellisestä hapettomuudesta”

Reomäen luostarin hengellinen isä on Athosvuoren Ksenofontoksen luostarin suomalaissyntyinen pappismunkki Damaskinos. Hän asuu osan vuoresta Athosvuorella ja osan Janakkalan Lintuvuoressa. Hänestä tuli Reomäen luostarin hengellinen isä Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanoksen pyynnöstä ja siunauksella. Myös isä Damaskinoksen luostarin igumeni antoi siunauksensa Reomäen luostarin uudelleenelvyttämiseen sisaristolla.

Isä Damaskinos näkee luostarielämän elvyttämisen yhtenä tärkeimpinä projekteina Viron kirkossa, koska kirkko ilman luostareita kärsii hengellisestä hapettomuudesta.

– Viron kirkko on noussut kirjaimellisesti raunioista Neuvostoliiton ja Moskovan patriarkaatin neuvostomiehityksen mukana tulleen sortokauden jälkeen. Viron kirkko onkin todella rakennettu kommunistien surmaamien uusmarttyyrien verelle, ja se on tämän kirkon vahvuus: köyhässä ja kärsivässä kirkossa Jumalan toiminta tuntuu jotenkin erityisen vahvana. Kuitenkin aineellisesti kirkko tarvitsee edelleen paljon apua, koska monet kirkkorakennukset ovat todella huonossa kunnossa. Toivottavasti näemme tulevaisuudessa myös miesluostarin synnyn. Kaikista eniten Viron kirkko tarvitsee kuitenkin rukouksia, kuten me kaikki ortodoksit tarvitsemme.

Lintuvuori ry järjestää toisen pienkeräyksen 29.11.2024–28.2.2025. Pienkeräyksellä pyritään keräämään 10 000 € ensisijaisesti Reomäen luostarin jumalanpalveluskalustoa ja toissijaisesti trapesan kalustusta varten. Lahjoitukset voi tehdä Lintuvuori ry:n tilille FI05 5078 0820 2406 34 viitenumerolla 1313. (Keräysnumero RA/2024/1930.)

Pääkuva ylhäällä:  Lauantai 22. kesäkuuta oli suuren ilon päivä, kun yli vuoden tyhjillään olleeseen luostariin vihittiin uusi sisar, nunna Porfyria. Vihkimisen toimitti skiitan hengellinen isä, pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslainen, ja myös korkeasti siunattu Pärnun ja Saaren piispa Aleksanteri kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan. Mukana oli myös kolme sisarta Kreikasta Akritohorin luostarista, joka on Ksenofontoksen luostarin sisarluostari. Kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen nunnanvihkimys Viron apostolisessa ortodoksisessa kirkossa sitten autonomian palauttamisen vuonna 1996.

Reomäen luostari Saarenmaalla 2024
Lintuvuori ry aikoo tukea Reomäen luostaria myös jatkossa. Kuka tahansa voi osallistua tähän työhön esirukoilemalla tai esimerkiksi lahjoittamalla pienkeräyksiin.
Reomäen luostari Saarenmaalla 2024
Luostari on tavallisesti avoinna tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin klo 9–17 ja sunnuntaisin klo 14–18. – Avaamme mielellämme kirkon ovet ja tarjoamme kupin kahvia. Kaikki ovat tervetulleita jumalanpalveluksiin, joita toimitetaan päivittäin aamuyöstä ja alkuillasta. Liturgioita on epäsäännöllisesti. Avaamme lähiaikoina kotisivut, joissa on tarkemmin tietoa jumalanpalveluksista ja mahdollisista poikkeuksista aukioloajoissa, kertoo sisar Porfyria.
Reomäen luostari Saarenmaalla 2024
Reomäen luostari jäi välillä tyhjilleen yli vuoden ajaksi.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Yli 50 vuotta kirkkoamme pappina ja piispana palvellutta arkkipiispa Leoa muistettiin perjantaina 29. marraskuuta yhteisessä puurojuhlassa Suomen ortodoksisen kirkon keskustalolla Kuopiossa. Lisäksi on tiedossa vielä vastaavan tyyppinen tilaisuus Helsingin seurakunnan seurakuntasalilla 13. joulukuuta.

Arkkipiispa Leo eläkejuhlissaanKuopiossa
Arkkipiispa Leo sai lahjaksi muun muassa herkkuja sekä isoisän selviytymispakkauksen. Hänellä on kaksi lapsenlasta.

Isä esipaimenen saamista lahjoista näki, että hän on tullut kirkon työntekijöille tutuksi sekä kirkon päämiehenä että persoonana. Paketeista löytyi muun muassa mieluisia herkkuja sekä syötäväksi että Pielaveden kotitalon pihapiirin linnuille tarjottavaksi. 

Hän sai myös isoisän selviytymispaketin, joka pursui erilaisia pelejä lastenlasten kanssa pelattavaksi.

Aamun Koitto haastatteli arkkipiispa Leoa toukokuussa eläköitymispäätökseen liittyen.

– Tämä ei ole mikään uusi ajatus, vaan olen pohtinut eläkkeelle jäämisen mahdollisuutta jo jonkin aikaa – ihan tarkkaan en edes osaa sanoa, kauanko. Minulla oli kuitenkin tavoitteena jatkaa Suomen ortodoksisen kirkon autonomian 100-vuotisjuhlaan saakka, ja sitä saimme viettää viime vuonna. Näin ollen tärkeä etappi tuli saavutettua. Muistan kuitenkin sen päivän, kun ilmoitin asian tyttärelleni, ja se oli jo hyvin kauan aikaa sitten, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo sanoi tuolloin.

Arkkipiispa Leon eläkkeelle siirtymisen juhla Kuopiossa
Onnitteluvuorossa palvelukeskuksen johtaja Jari Rönkkö.

Vuonna 1977 leskeksi jääneellä isä esipaimenella on tytär ja kaksi lapsenlasta.

– Lapsenlapseni ovat nyt 10 ikävuoden molemmin puolin, ja olen voinut viettää heidän kanssaan vain vähän aikaa tähän mennessä. Vaikka en ole voinut tavata heitä kasvokkain kovin usein, olemme puhelinyhteydessä lähes päivittäin. Kyselen heiltä paljon kouluasioita; mitä oli ruokana ja eihän kukaan kiusaa ketään tai eihän kukaan heitä roskia kadulle tai tee muuta sellaista. Haluan myös tietää, ovatko opettajat olleet kilttejä. Sellaisia päivittäisiä arjen kuulumisia vaihdamme paljon.

– Olen alkanut miettiä yhä enenevässä määrin, mitä he joskus muistavat isoisästään. Se on ollut pysähdyttävä kokemus. Ajattelin, että jos Jumala suo minulle vielä hiukan lisää elinvuosia ja voimia, on korkea aika tehdä tämä ratkaisu, arkkipiispa sanoi toukokuiseesa haastattelussaan.

Arkkipiispa Leo pyysi eläkkeelle jäämiselleen siunauksen Ekumeeniselta patriarkka Bartolomeokselta jo 6. tammikuuta toiveenaan saada jäädä eläkkeelle pääsiäiskauden 2024 aikana. Kuitenkin arkkipiispa jatkoi tehtävässään patriarkan toiveen mukaisesti, kunnes hänen seuraajansa on valittu.

Suomen ortodoksisen kirkon uudeksi arkkipiispaksi valittiin Oulun metropoliitta Elia 28. marraskuuta. Juttua kirjoitettaessa hän on parhaillaan Ekumeenisessa patriarkaatissa Konstantinopolissa, missä hänen valintansa on määrä vahvistaa 1. joulukuuta.

Aamun Koitto toivottaa isä esipaimenelle vielä kerran oikein antoisia eläkepäiviä ja monia armorikkaita vuosia!

Jutun ingressiä on täsmennetty onnittelijoiden ja Kuopin puurojuhlan osalta 2.12.2024 klo 11:25.

Arkkipiispa Leo eläkkeelle jäämisen juhla Kuopiossa 2024
Oma väki on oppinut tuntemaan arkkipiispa Leon myös henkilökohtaisella tasolla. Eläkejuhlaa vietettiin perjantaina 29.11. kirkon keskustalolla Kuopiossa.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Oulun metropoliitta Elia on juuri valittu Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispaksi.

– Mielessä käy nyt hurja myllerrys.

Vain hetkeä aiemmin metropoliitta on antanut medialle selkeäsanaisia vastauksia muun muassa kysymykseen, mikä on hänen näkemyksensä Venäjän hyökkäyssodasta ja maan ortodoksisesta kirkosta sen tukijana.

Hänen linjauksensa on selvä: se on sama kuin eläköityvällä arkkipiispa Leolla ja Suomen ortodoksisella kirkolla on koko ajan ollutkin: Suomen ortodoksinen kirkko tuomitsee yksiselitteisesti Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan ja Venäjän ortodoksisen kirkon tuen sodalle.

Myllerrys iskee nyt yksityiselämäänkin. Edessä on muutto Oulun hiippakunnasta Helsinkiin, koko Suomen ortodoksien arkkipiispaksi. Mukana seuraavat 14- ja 12-vuotiaat kissat Muusa ja Momse.

– Haikealta tuntuu, suorastaan liikutun lähtöä ajatellessani. Olen pohjoisen poika, ja oma hiippakunta – kuten toki koko kirkkomme – on minulle todella rakas. Haluan kiittää Oulun hiippakuntaa ja sen työntekijöitä tuesta.

Arkkipiispan vaalin tulos on määrä vahvistaa sunnuntaina 1.12.2024 Ekumeenisessa patriarkaatissa. Mielessä on jo suuntaviivoja siitä, millä tavalla isä esipaimen haluaa johtaa Suomen ortodoksista kirkkoa. Puheessa toistuu kaksi sanaa: keskustelu ja kuunteleminen.

– Tarvitsemme keskustelua joka tasolla, samoin kuin kykyä nähdä toinen lähimmäisenä, työtoverina, kristittynä. Korostan, etten halua kritisoida ketään, vaan luoda kirkkoomme avoimen ja myönteisen keskusteluilmapiirin.

Metropoliitta Elia kissa sylissään Pohjois-Makedoniassa 2024
Metropoliitta Elialla on myös omia kissoja, mutta tämä onnekas katti sai nauttia piispallisista silityksistä Pohjois-Makedonian matkan aikana toukokuussa. Isä esipaimen toimi tuolloin Pohjois-Suomen seurakunnan ja Tampereen seurakunnan nuorten matkan hengellisenä johtajana. Kuva: Artturi Hirvonen

Isä esipaimen tiedostaa, että viime aikojen julkiset kohut eivät ole olleet hyväksi.

– Meidän täytyy aktiivisesti pitää julkisuuskuvastamme huolta, ja jos ilmenee ongelmia, toivon, että ne selvitetään puhumalla. Olemme olleet toisaalta myös median lemmikkejä eksotiikkamme ja kauniin jumalanpalveluselämämme takia, mutta nyt meidän tulee pyrkiä näyttämään omalla esimerkillämme, miten ortodoksikristityn tulisi elää. Ihmisten erottaminen toisistaan on perkeleen juoni. Se yrittää lyödä kiilaa ihmisen ja Jumalan väliin, mutta myös ihmisten välille.

Isä esipaimenen toive on, että jatkossa erimielisyydet selvitetään yksityisesti ja rakentavasti, ei lehtien palstoilla.

– Uskon myös kuuntelemisen voimaan. Usein me kuulemme, mutta emme kuuntele, mikä olisi tärkeää eritoten ongelmatilanteissa.

Kirkon tulee havainnoida myös maailman menoa.

– Avoin keskustelu ei tarkoita, että oltaisiin heti tekemässä radikaaleja muutoksia – sitä paitsi olemme osa ortodoksista maailmaa ja Ekumeenista patriarkaattia, joten meidän kirkkomme ei edes voi täysin itsenäisesti päättää asioista.

Metropoliitta Elia huomauttaa, että Kirkko on paljon enemmän kuin piispat tai papit. Lukemattomat kirkkomme jäsenet tekevät töitä eri tavoin yhteisen hyvän eteen.

– Rakkauden Jumalaa ja Kirkkoa kohtaan ei tulisi vähentyä siksi, että piispat riitelevät julkisuudessa. On hyvin surullista, jos näin tapahtuu. Rakas Kirkkomme on selviytynyt yli 2 000 vuotta kovista myrskyistä, joten älkäämme heittäkö lasta pois pesuveden mukana, kuten sanonta kuuluu.

Maailmaa metropoliitta Elia on havainnoinut aivan konkreettisestikin: hänellä on ulkomaan suhteita esimerkiksi Viron ja Ruotsin lisäksi Pohjois-Amerikkaan (OCA), Belgiaan, Puolaan, Pohjois-Makedoniaan ja Kreikkaan. Serbiaan välit ovat katkenneet, koska siellä on asetuttu tukemaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan.

– Sen sijaan Venäjän kirkon ihmisiin minulla ei ole koskaan ollut henkilökohtaisia suhteita.

Naisten kirkolliseen asemaan liittyen isä esipaimen on valmis ottamaan asian pohdittavaksi piispainkokouksessa.

– Naisten asema kirkossamme on niin ikään aihe, jota meidän täytyy uskaltaa käsitellä. Meidän täytyy kuunnella niitä, joita asia koskee. Valitettavasti maailmassa tapahtuu usein, että päätöksiä tehdään ihmisten yli, mistä esimerkkinä voisi mainita vaikkapa kolttakysymyksen. Itse en tällaista hyväksy.

Lisää metropoliitta Elian näkemyksiä on julkaistu aiemmin Aamun Koiton kyselyssä, joka suunnattiin arkkipiispan vaalin ennakkosuosikeille.

Hän huomauttaa, että Suomen ortodoksista kirkkoa pidetään kansainvälisen ortodoksisuuden mitta-asteikolla sangen edistyksellisenä.

– Meillä on hyvä maine länsimaissa – jopa niin, että meitä ihaillaan tietyissä asioissa. Esimerkiksi naisten asemaan liittyviä kysymyksiä ei monissakaan paikalliskirkoissa ole totuttu käsittelemään lainkaan. Näen, että kirkkomme voi toimia toimia keskustelun aloittajana monissakin kysymyksissä. Kuvaavaa on, että osallistuessani katolilais–ortodoksiseen kokoukseen Kreetalla ehdotin aiheeksi naisten asemaa kirkossa. Tilaan laskeutui saman tien syvä hiljaisuus.

– Itse en usko sellaiseen kirkkoon, jossa lyödään nyrkkiä pöytään ja kielletään puhumasta. Vaientava kirkko ajaa ihmisiä pois. Toki julkisissa kannanotoissa täytyy hahmottaa, että tietyt rajat on hyvä säilyttää.

– Lopuksi haluan lausua kiitokseni kaikille, jotka ovat rukoilleet puolestani. Astun isoihin saappaisiin, mutta tulen tekemään kaikkeni, että olisin niiden saappaiden arvoinen.

 

Pääkuva ylhäällä: Metropoliitta Elia suhtautuu valoisasti kirkkomme tulevaisuuteen, jos kohta haasteitakin on. Hän toivoo, että kirkkomme saa uusia jäseniä myös ukrainalaisten pakolaisten keskuudesta.

Juttuun lisättiin 28.11.2024 klo 23:32 linkki Aamun Koiton kyselyyn.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Tunnelma oli käsin kosketeltava Valamon Kristuksen kirkastumisen kirkossa torstaina 28. marraskuuta, kun Suomen ortodoksisen arkkipiispan vaalin ääniä alettiin laskea. Lisäsäväyksensä jännitykseen toi äänestyslippuja availlut rovasti Rauno Pietarinen, joka oli lyhyen tuokion ajan etsivinään silmälasejaan tai sekoittavinaan ”pakkaa”. Kirkkokansa otti isä Raunon kujeilun vastaan hyväntahtoisella naurahtelulla. 

Piispoja Valamon kirkossa
Piispat kuuntelivat ääntenlaskentaa Valamon luostarin pääkirkon nurkkauksessa istuen, vastapäätä ihmeitätekevää Konevitsan Jumalanäidin ikonia. Vasemmalta oikealle: Haminan piispa Sergei, Oulun metropoliitta Elia ja arkkipiispan vaalin ehdokkuudesta kieltäytynyt Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni.

Jo melko pian oli selvää, kenestä tulisi Suomen ortodoksisen kirkon seuraava arkkipiispa, ja niin kirkkokansa kuin lehdistön edustajat alkoivat parveilla Oulun metropoliitta Elian ympärillä. Kohta pääkirkko jo kaikuikin Monia armorikkaita vuosia arkkipiispaksi valitun isä esipaimenen kunniaksi samalla, kun hän siunasi kirkkokansaa käsiristillään. Toisena ehdokkaana oli Haminan piispa Sergei. 

Piispa Sergei äänestää
Ääntenlaskupöydän takana keskellä istuu arkkipiispa Leo, hänen vasemmalla puolellaan rovasti Rauno Pietarinen ja oikealla Matti Tolvanen. Parhaillaan äänestämässä on Haminan piispa Sergei.

 

Arkkipiispa Leo äänestää
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo ei ole ilmaissut julkisesti ennen vaalia, onko hänellä ollut suosikkia seuraajansa suhteen.

Heti onnitteluiden jälkeen oli vuorossa Talvikirkon puolella järjestetty lehdistötilaisuus, jonne kokoontuikin lukuisia tiedotusvälineiden edustajia. Sen jälkeen haastattelut jatkuivat vielä Trapesan puolella. Myös Aamun Koitto haastatteli isä esipaimenta tuoreeltaan, ja Keisarin kabinetin oven sulkeuduttua yksityistä haastattelutuokiota varten koettiin ikimuistoisia hetkiä.

Yhtäkkiä sekä kirkon viestijöille että isä esipaimenelle itselleen alkoi todella valjeta tapahtuman merkitys. Sanoja ei ihan heti löytynyt, vaikka hetkeä aiemmin metropoliitta oli antanut median tykityksessä sujuvasti selkeäsanaisia vastauksia – ja tällöin yksi kysymys tuntui olevan erityisen suosittu: mikä on arkkipiispaksi valitun näkemys Venäjän hyökkäyssodasta ja maan ortodoksisesta kirkosta sen tukijana? 

Metropoliitta Elian linjaus on varsin selvä: se sama kuin arkkipiispa Leolla ja Suomen ortodoksisella kirkolla on koko ajan ollutkin: Suomen ortodoksinen kirkko tuomitsee yksiselitteisesti Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan ja Venäjän ortodoksisen kirkon tuen sodalle.

Isä esipaimenen haastattelu julkaistaan Aamun Koitossa myöhemmin.

Metropoliitta Elia siunaa kirkkokansaa
Ikimuistoinen hetki. Vasta arkkipiispaksi valittu Oulun metropoliitta Elia siunaa kirkkokansaa.

Metropoliitta Elia matkustaa perjantaina 29.11. Konstantinopoliin, jossa hän osallistuu perjantaina ja lauantaina Ekumeenisen patriarkaatin keskuksessa pyhän apostoli Andreas Ensinkutsutun juhlan palveluksiin. Patriarkaatin Pyhä Synodi kokoontuu sunnuntaina 1.12. ja istunnossa toimitetaan arkkipiispaksi kirkolliskokouksessa valitun kanoninen valinta ja sen vahvistaminen. 

Valittu aloittaa välittömästi arkkipiispan tehtävien hoitamisen ja palaa Suomeen myöhään maanantai-iltana. Valitun mukana matkustavat ylidiakoni Andreas Salminen ja teologinen sihteeri Jelisei Heikkilä.

Arkkipiispan tehtävään asettaminen tapahtuu Uspenskin katedraalissa 15.12.2024 kello 9 alkavassa liturgiassa.

Pelasta, Herra, palvelijasi!

Metropoliitta Elia haastattelussa
Lehdistötilaisuus alkoi välittömästi vaalin ratkettua Talvikirkossa.
Arkkipiispa Leo ja Tallinnan. ja koko Viron metropoliitta Stefanos
Arkkipiispa Leo (vas.) sai kuulla liikuttavia ystävyyden ja kristillisen rakkauden sanoja Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanokselta, joka kiitteli eritoten sitä, että Suomen ortodoksinen kirkko on arkkipiispa Leon johdolla osoittanut arvokasta tukeaan hänen johtamaansa Viron apostolista ortodoksista kirkkoa (EAÕK). kohtaan.

 

Jaa tämä juttu

Ajassa
Naisdiakonaattiasiaan liittyen perustetaan työryhmä. Aihepiiri on herättänyt jo pitkään keskustelua Suomen ortodoksisessa kirkossa.
– Kyseessä on nimenomaan naisdiakonaatin elvyttämisen mahdollisuuksien selvittäminen – eihän sitä ole koskaan lopetettukaan, sanoi tohtori Elsi Takala.
Sivistysvaliokunta kuuli asiassa Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanosta, Elsi Takalaa ja Filantropia ry:n toiminnanjohtaja Riina Nguyenia.
Päätöksen perusteluna mainittiin, että keskustelua naisten mahdollisuuksista toimia erilaisissa kirkollisissa palvelutehtävissä käydään jo nyt Suomen ortodoksisen kirkon piirissä, ja että avoin keskustelu palvelee kirkon etua.
Lisäksi todettiin, että perustettavan työryhmän tulee huomioida asiasta jo olemassa oleva tutkimusaineisto ja laatia piispainkokouksen päätöksenteon tueksi julkinen loppuraportti toukokuun 2025 loppuun mennessä. Kyseinen raportti toimitetaan myös kesäkuussa 2025 kokoontuvalle kirkolliskokousseminaarille.
 
 
Pääkuva ylhäällä: Pyhä Olympias.

Jaa tämä juttu

Ajassa
Ortodoksisiin talouksiin jaeltava painettu Aamun Koitto -lehti muuttuu aikakauslehdeksi. Se ilmestyy jatkossa kaksi kertaa vuodessa nykyisen neljän sijaan. Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous päätti asiasta keskiviikkona 27.11.2024.
Uuteen aikakauslehteen ei enää sisällytetä muutoksille alttiita seurakuntien jumalanpalvelustietoja, joita on mahdollista seurata jatkossa seurakuntien omilta verkkosivuilta. Kuitenkin seurakuntien tuottamaa omaa materiaalia eli kuvia ja juttuja eri tapahtumista, henkilöhaastatteluja sekä muita paikallisia kuulumisia julkaistaan lehdessä entiseen tapaan sivumäärän sallimissa rajoissa.
Lapsille ja nuorille suunnatun sisällön mahdollisesta integroimisesta uuteen lehteen päätetään lapsi- ja nuorisotyötä koskevan selvityksen valmistuttua. Muutos mahdollistaa monipuolisen ja korkeatasoisen sisällön tuottamisen lukijoiden hengellisen elämän tueksi. Julkaisu voi toimia myös kirkon näkyvyyden lisäämisessä.
Painetun lehden haasteena ovat olleet alati nousevat jakelukustannukset. Edellä mainitun päätöksen perusteluina mainitaan, että muutos merkitsee 120 000 euron säästöä vuonna 2025. Säästöstä osoitetaan 36 000 euron lisämääräraha painetun ja verkkolehden sisällön tuottamiseen.
 
Juttua on muokattu 16.1.2025 klo 10:57 lisäämällä maininta siitä, että seurakuntien omaa materiaalia julkaistaan myös uudessa lehdessä: ainoastaan jumalanpalvelustiedot jäävät pois eikä lehdessä ole enää erillisiä hiippakuntaliitteitä.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Kristuksessa rakkaat esipaimenet, hyvät kirkolliskokousedustajat: isät, sisaret ja veljet!

Kirkolliskokous on päättänyt asialistansa käsittelyn. Kirkon työssä tämä oli minulle 49 kirkolliskokousvuosi. Kiitän sydämestäni kaikkia kirkolliskokousedustajia ja ulkomaisia piispavieraitamme antoisista keskusteluista ja huolenkannosta kirkkomme tulevaisuuden puolesta. Erityiskiitokset esitän kirkkomme nuorille kirkolliskokousstuerteille esimerkillisestä toiminnasta ja tutustumisesta kirkkomme päätöksentekoon. Toivotan teille opiskelunintoa ja menestystä tulevaan. Lämmin kiitos myös koko sihteeristölle, palvelukeskuksen väelle ja Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarille erinomaisesta yhteistyöstä ja vieraanvaraisuudesta.

Piispaksi valinta avasi aikoinaan uuden luvun elämässäni, täynnä haasteita mutta ennen kaikkea vastuuta seurakuntien hengellisenä johtajana ja paimenena. Olin vain kolmekymmentävuotias astuessani apulaispiispan virkaan ja pian sen jälkeen kokonaisen uuden hiippakunnan piispaksi. Tässä nuoren piispan vastuullisessa tehtävässä arkkipiispa Paavalin isällinen tuki ja rohkaisu olivat korvaamattomia. Hänen sanansa ”kolmessa hiippakunnassa on eletty ihan kuin aina olisi näin ollut” koin tunnustuksena nuorelle itselleni.

Seuraajalleni haluan puolestani välittää: ”Ole hyvä paimen, joka kulkee laumansa edellä, vierellä ja keskellä. Älä koskaan väsy rukoilemasta sen puolesta.” Luota siihen, että Kristus, paimenten Paimen, kulkee kanssasi ja täyttää sinut omalla rakkaudellaan tähän tehtävään. Hänen armonsa riittää, sillä ”voima tarvitsee heikkoutta ollakseen täydellinen” (2. Kor. 12:9).

Kirkkoisämme usein muistuttavat, että kristittyjen kotien tulee olla kuin pieniä kirkkoja, joissa lasketaan perusta ortodoksiselle uskolle ja elämälle. Uskon vahvasti, että kodin vankan hengellisen perustan turvin on paremmat eväät kestää elämän myrskyt. Kirkkomme tulevaisuuden yhtenä mittatikkuna on, kuinka onnistumme tarjoamaan tuon turvallisen hengellisen kodin, jossa juurtua uskoon ja löytää paikkansa Kristuksen ruumiissa. Tähän tarvitsemme lisää minua nuorempia työntekijöitä – piispoja, pappeja, kanttoreita, uskonnonopettajia ja nuorisotyöntekijöitä – hengellisiksi isiksi ja äideiksi etsijöille. Jokaisen vanhemman kristityn elävä esimerkki uskosta on myös mittaamattoman arvokas.

Hyvät kirkolliskokousedustajat! 

Huomenna me seisomme käännekohdassa. Emme valitse vain uutta johtajaa kirkollemme, vaan esipaimenen, joka ottaa harteilleen vastuun kirkkomme tulevaisuudesta. Tämä on pyhä ja juhlallinen hetki, jossa sukupolvien ketju jatkuu ja kirkko uudistuu Pyhän Hengen voimasta. Luotan tähän Hengen johdatukseen teidän mielissänne ja sydämissänne, jotta saamme kirkollemme paimenen, joka on valmis antamaan kaikkensa laumansa palvelemiseen. Rukoilen hartaasti, että hän saa osakseen saman tuen ja rohkaisun, jota itse aikanani koin astuessani uuteen tehtävään.

 

Rukoilkaamme Jumalan siunausta kirkollemme ja sen työlle, viisautta ja voimaa uudelle arkkipiispalle sekä meille kaikille yhteiseen ponnistukseen Kristuksen kirkon rakentamiseksi ja lähimmäistemme palvelemiseksi.

 

Siunatkoon hyvä Jumalamme teitä kaikkia armossaan ja ihmisrakkaudessaan!

 

Huomenna me seisomme käännekohdassa

Jaa tämä juttu