Minisaarna: Rakenna elämäsi vahvalle perustalle, Kristuksen yhteyteen
Lauantai 8.6.2024. Matteuksen kolmannen viikon lauantai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 7:24–8:4)
Evankeliumissa Jeesus vertaa ihmistä, joka kuulee hänen sanansa, mieheen, joka rakentaa talonsa kalliolle, ja jonka taloa tulvavedetkään eivät saa kukistumaan. Ne, jotka sen sijaan eivät kuule hänen sanojansa, ovat kuin tyhmä mies, joka rakentaa talonsa hiekalle, ja jonka talo sortuu tulvavesien voimasta.
Ihmiset hämmästyvät Jeesuksen opetusta, sillä hän opetti kuin se, jolle oli annettu valta, ei kuten lainopettajat.
Vuorelta laskeuduttuaan Jeesus kohtaa pitaalisen ja parantaa tämän. Jeesus kehottaa häntä pitämään ihmeen omana tietonaan. Hänen tuli sen sijaan näyttää itsensä lain mukaan papeille ja antaa uhrilahja todisteeksi parantumisestaan.
***
Jeesus neuvoo rakentamaan elämän vahvalle perustukselle, joka on usko häneen ja elämä hänen yhteydessään.
Jeesus ei ainoastaan opettanut kuin se, jolla on valta, vaan osoitti valtasuuruutensa myös ihmeteoillaan. Ihme tuli pitää salassa, jotta Jeesus saisi vapaammin jatkaa julistustyötään, mutta useimmat niistä tulivat silti monien tietoon.
Meitä kutsutaan rakentamaan elämämme Kristus-kalliolle, ei ihmeiden varaan. Jumala voi auttaa elämän tarpeissa tekemällä ihmeitä, mutta suurin ihme on usko Jeesukseen ja kasvaminen aidoksi ihmiseksi hänen seurassaan. Tällainen Jumalan armovoiman vaikutus auttaa kestämään suuretkin koetukset.
Karjalan ja Petsamon menetettyjä pyhäkköjä voi nyt ihailla pienoismalleina RIISAssa
Suomen ortodoksinen kirkkomuseo RIISA avaa kesän ajaksi 24 pienoismallista rakentuvan Pieni kirkkokierros -pienoismallinäyttelyn. Pienoismallien esikuvat ovat ortodoksisia kirkkoja ja rukoushuoneita eli tšasounia alueilta, jotka Suomi menetti Neuvostoliitolle Moskovan rauhansopimuksessa 1944. Näyttelyssä on nähtävillä edelleen olemassa olevia kirkkoja, mutta myös niitä, jotka ovat jo pitkään olleet raunioina.
Näyttelyssä olevat kirkkojen pienoismallit edustavat erilaisia arkkitehtuurityylejä tai niiden yhdistelmiä. Rakennuksissa on yhdistelty esimerkiksi klassismia ja barokkia sekä venäläistä ja bysanttilaista tyyliä. Joissain tapauksissa ortodoksinen kirkkorakennus oli hyvin samankaltainen kuin paikkakunnan luterilainen kirkko. Esille asetettavat pienoismallit on valikoitu niiden ainutlaatuisen arkkitehtuurin, muutoin kauniin ulkonäön tai maisemoinnin perusteella.
Pienoismallit on teettänyt Iisalmessa toiminut Evakko Säätiö ja ne on valmistanut mikkeliläinen Malliakopio Ky. RIISA on saanut pienoismallit kokoelmiinsa lahjoituksena Kuopion ortodoksiselta seurakunnalta. Pienoismallit on rakennettu 1:100 suhteella.
Pieni kirkkokierros -pienoismallinäyttely Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa RIISAssa 15.6.–31.8.2024
Perjantai 7.6.2024. Matteuksen kolmannen viikon perjantai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 10:32–36; 11:1)
Evankeliumissa Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että hän tunnustaa Isänsä edessä jokaisen, joka tunnustaa hänet ihmisten edessä. Kieltäjät sen sijaan kielletään Isän edessä.
Jeesus sanoo myös, ettei ole tuonut maailmaan rauhaa, vaan miekan. Siksi perheenjäsenet asettuvat toisiaan vastaan ja viholliset löytyvät omasta talosta.
Tämän sanottuaan Jeesus lähettää opetuslapsensa kaupunkeihin opettamaan ja julistamaan evankeliumia.
***
Usko on tarkoitettu tunnustettavaksi. Jeesuksen nimen tunnustava ihminen saa osakseen Jumalan mielisuosion. Tällaisen tien kulkemisesta kertovat suuret joukot tunnustajia ja marttyyreja.
Miekalla Jeesus tarkoittaa sitä, että ihmiset nousevat heitä vastaan, jopa perheiden sisällä. Tällaisen vaikutuksen saa aikaan opetuslapsille annettu lähetystehtävä.
Evankeliumin teksti rohkaisee elämään kristittynä rohkeasti ja nöyrästi. Uskon tunnustaminen voi tuoda mukanaan monia vaikeuksia, mutta rohkeus ja nöyryys tuovat mukanaan hyvän tunnustuksen, jonka Jeesus antaa Isänsä edessä taivaissa.
Minisaarna: Oikea viisaus on Jumalan muistamista kaikissa tilanteissa
Torstai 6.6.2024. Matteuksen kolmannen viikon torstai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 10:23–31)
Evankeliumissa Jeesus kehottaa opetuslapsiaan pakenemaan kaupungista toiseen, kun heitä vainotaan. Opetuslapsi ei ole opettajaansa parempi. Heidän ei tule pelätä ihmisiä eikä niitä, jotka pystyvät tappamaan ruumiin, mutta eivät sielua. Heidän on pelättävä häntä, joka näkee ja tuntee kaiken ja voi tuomita jokaisen. Heidän on hyvä muistaa, että taivaallinen Isä huolehtii pienistä varpusistakin. Heidän ei pidä pelätä, sillä he ovat paljon arvokkaampia kuin kaikki varpuset.
***
Jeesuksen puhe rohkaisee opetuslapsia vainoissa. Hän muistuttaa, että oikea viisaus on Jumalan pelkoa eli Jumalan muistamista kaikissa tilanteissa.
Pyrkimys Jumalan tahdon tuntemiseen tarkoittaa sielun varjelemista. Ilman sielua ihminen menettää kaiken ulkoisenkin. Jos ulkoinen otetaan pois, sielua ei kuitenkaan voi kukaan ottaa pois, sillä se on ikuinen.
Jeesus ei kuitenkaan jätä omiaan kipuilemaan vaikeuksissa ja vastoinkäymisissä tai vainoissa. Hän lohduttaa ja sanoo, että jokainen on arvokas ja jokaisesta pidetään huolta. Tämä ei merkitse välttämättä ajallisten koetusten väistymistä, vaan Herran läheisyyttä kaikessa.
Minisaarna: Opetuslasten tulee olla viisaita kuin käärmeet, mutta viattomia kuin kyyhkyset
Keskiviikko 5.6.2024. Matteuksen kolmannen viikon keskiviikko.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 10:16–22)
Evankeliumissa Jeesus kertoo lähettävänsä opetuslapsensa kuin lampaat susien keskelle. Heidän tulee olla viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset. Herra kehottaa heitä pitämään varansa, sillä heitä tultaisiin viemään oikeusistuinten eteen ja rankaisemaan todistukseksi kaikille kansoille.
Heidän ei tule kuitenkaan huolehtia edeltä: Pyhä Henki antaa heille oikeat sanat puhuttaviksi. Jopa perhekunnat nousevat omiaan vastaan ja antavat heitä surmattaviksi. Heistä tulee kaikkien vihaamia, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.
***
Opetuslasten tuli elää ja toimia viisaasti, mutta viattomien tavoin. Silti he joutuisivat vainottaviksi. Vainojen keskellä he kokisivat Pyhän Hengen ylitsevuotavaa apua.
Tällaista tietä ovat kulkeneet kirkon lukuisat tunnustajat ja marttyyrit. Jumalan ihmisrakkaus ja Pyhän Hengen armo seurasivat heitä.
Evankeliumin kehotus kutsuu meitä jokaista seuraamaan Herraa kaikenlaisina aikoina. Millaisia murheita ja koetuksia elämä, ihmiset tai olosuhteet tuovatkin, koetusten kestäminen Jumalan armon avulla tuo mukanaan ikuisen pelastuksen.
Maallikkovaikuttajat kokoontuivat ihmisoikeuskonferenssiin – Moskovan patriarkaatin toiminnalle jyrkkä tuomio
Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen aloitteesta järjestettiin Ateenassa 26.–29.5. 2024 konferenssi, jonka teemana oli uskonnonvapauden, demokratian ja ihmisoikeuksien puolustaminen.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Aleksi Härkönen | Kuva: Risto Nordellin oma albumi
Konferenssissa oli 300 osallistujaa, joista suurin osa oli patriarkan nimittämiä arkontteja (arhoneita) eli ortodoksisissa paikalliskirkoissa toimivia maallikkovaikuttajia Kreikasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Australiasta ja Euroopasta. Suomesta osallistuivat musiikkitoimittaja Risto Nordell ja eläkkeellä oleva ulkoasiainneuvos Aleksi Härkönen.
Patriarkka Bartolomeos piti konferenssin pääpuheenvuoron videon välityksellä. Hän vetosi uskonnollisiin johtajiin, jotta he suhtautuisivat vakavasti ihmisoikeussitoumusten kuten YK:n ihmisoikeusjulistuksen toimeenpanoon. Ihmisoikeudet, pluralistinen demokratia sekä yksilöiden ja ryhmien oikeus uskonnonvapauteen eivät ole vain länsimaisia, vaan yleismaailmallisia arvoja. Kristinuskon ja muiden maailmanuskontojen on välttämätöntä käydä vuoropuhelua ihmisoikeuksien toteuttamisesta.
Arkonttien lisäksi Kreikan arkkipiispa Hieronymos ja Amerikan arkkipiispa Elpidoforos puhuivat konferenssissa. Vieraspuhujina olivat Vilnan katolinen arkkipiispa Gintaras Grushas sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen pääsihteeri Despina Chatzivassiliou-Tsovilis. Arkkipiispa Grushas toi esille uskonnonharjoituksen rajoituksia eri maissa. Yllättäen hän viittasi Suomeen ja oikeudenkäyntiin, jossa kansanedustaja Päivi Räsästä syytettiin vihapuheesta, kun hän oli siteerannut Raamattua homoseksuaalien asemasta puhuessaan. Suomalaiset osanottajat korostivat, että tämä oli poikkeus: Raamattua siteerataan meillä tiedotusvälineissäkin täysin vapaasti.
Uskonnonvapaudesta puhuttaessa kävi selväksi, että monet osanottajat keskittyivät arvostelemaan nimenomaan Ekumeenisen patriarkaatin toiminnan rajoituksia Turkissa. Patriarkaatin yleisortodoksisen, ekumeenisen roolin kyseenalaistaminen ja Bysantin aikaisten kirkkorakennusten muuttaminen museoista moskeijoiksi on jyrkässä ristiriidassa uskonnonvapauden kanssa.
Venäjän ortodoksisen kirkon toiminta diktatuuriin luisuvan ja hyökkäyssotaa käyvän hallinnon pönkittäjänä sai jyrkän tuomion. Tätä korosti myös Yhdysvaltojen edellinen ulkoministeri MikePompeo. Ukrainassa ei käydä ”pyhää sotaa”, vaan valloitussotaa, jossa Venäjä syyllistyy sotarikoksiin. Ukrainan itsenäisyyttä tukevien maiden on vielä mahdollista torjua Venäjän pyrkimykset. Konferenssissa ilmoitettiin, että patriarkka Athenagoraan rauhanpalkinto 2024 myönnetään Julia Navalnajalle, joka on vankilassa surmatun venäläisen toisinajattelijan Aleksei Navalnyin leski.
Konferenssin päätteeksi järjestettiin vielä arkonttien ”huippukokous”. Siinä korostettiin maallikkovaikuttajien velvollisuutta toimia kirkkonsa hyväksi sekä edistämällä sen hengellistä työtä että tukemalla kirkkoa materiaalisesti. Erityisesti Amerikasta kerättävillä lahjoituksilla tuetaan Ekumeenisen patriarkaatin toimintaa Turkissa ja muualla. Summat liikkuvat kymmenissä miljoonissa.
Kokouksessa ehdotettiin kaikkien arkonttien verkoston perustamista. Tähän odotetaan vastausta patriarkka Bartolomeokselta. Samoin esitettiin toivomus, että seuraava eli viides vastaava kokoontuminen olisi Konstantinopolissa.
Pääkuva ylhäällä: Suomesta konferenssiin osallistuivat musiikkitoimittaja Risto Nordell ja eläkkeellä oleva ulkoasiainneuvos Aleksi Härkönen.
Minisaarna: Pelastuksen lahja otetaan vastaan vapaaehtoisesti
Tiistai 4.6.2024. Matteuksen kolmannen viikon tiistai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 10:9–15)
Evankeliumissa Jeesus neuvoo, ettei opetuslasten tule ottaa mukaansa laukkua, ylimääräistä paitaa, jalkineita eivätkä sauvaa. Työmies on ansainnut ruokansa. Kun he tulevat johonkin kylään, heidän on jäätävä asumaan arvollisten luokse. Heidän on toivotettava rauhaa. Rauha jää taloon, jos he sen ansaitsevat. Jos heitä ei jossakin talossa tai kaupungissa oteta vastaan eikä heitä kuunnella, heidän tulee poistua ja pudistaa tomukin jaloistaan. Sodoma ja Gomorra pääsevät vähemmällä kuin sellainen kaupunki.
***
Jeesus lähettää opetuslapset julistamaan evankeliumia. Heidän tulee luottaa siihen, että he saavat työstään elantonsa.
Ilosanoma löytää tiensä uusiin koteihin ja kaupunkeihin niiden ihmisten kautta, jotka ovat valmiita sen vastaanottamaan.
Jeesus muistuttaa evankeliumin torjumisen vakavista seurauksista, mutta ei siksi, että kristityt voisivat olla ylimielisiä. Sanat muistuttavat siitä, että pelastuksen lahjan vastaanottaminen tapahtuu sydämen vapaaehtoisuudesta. Ketään ei voi pakottaa, vaikka Jumala rakastaa kaikkia.
Minisaarna: Jeesus varoittaa ankarasti tekopyhyydestä ja toisten tuomitsemisesta
Lauantai 1.6.2024. Matteuksen toisen viikon lauantai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Wikimedia Commons
(Matt. 7:1–8)
Evankeliumissa Jeesus kehottaa, ettei kenenkään tule tuomita toista, ettei joutuisi itse tuomittavaksi. Monet näkevät roskan toisen silmässä, mutta eivät sitä, että omassa silmässä on kokonainen hirsi. Tällainen on tekopyhyyttä. Siksi ensin pitää ottaa hirsi pois omasta silmästä.
Kenenkään ei tule myöskään antaa koirille pyhää eikä heittää helmiä sioille, etteivät ne kävisi heidän kimppuunsa. Ihminen saa, kun hän pyytää; löytää, kun hän etsii, ja hänelle avataan, kun hän kolkuttaa.
***
Liioitteleva vertaus hirrestä silmässä varoittaa ankarasti tekopyhyydestä ja toisten tuomitsemisesta. Huomion tulee olla omassa elämässä, ei toisten.
Väittelystäkään ei ole hyötyä eikä siksi tule antautua turhiin kiistoihin pyhistä asioista, heittää helmiä niille, jotka vain raatelevat.
Jokainen voi kuitenkin löytää elämän tien pyytäessään, etsiessään ja kolkuttaessaan. Tie Jumalan valtakuntaan on avattu kaikkien ulottuville.
Omat uskontotunnit ovat koululaisille tärkeitä: ”On hyvä tietää, mihin uskoo”
Kouluvuoden päättyessä Aamun Koitto haastatteli ortodoksisia oppilaita: Linneaa, Alexandrosta ja Mariaa siitä, mikä heille on ortodoksisuudessa ja oman uskonnon opiskelussa tärkeää. Oman näkemyksensä uskonnonopetuksen nykytilasta kertoo heidän opettajaansa Inkeri Remsu.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Veera Santasalo
Kolmasluokkalaiselle Linnea Vistbackalle uskontotunnit ovat mieluisia.
– Se on kivaa ja hyvä, koska oppii uutta omasta uskonnostaan ja tavallaan tietää, mihin uskoo. Äitikin on ollut ortodoksi vasta pari vuotta, ja joskus opetan hänelle juttuja uskontotunneilta. Kiinnostavinta on oppia kirkon historiasta.
Ainoa, mikä ei kovasti Linneaa itseään innosta, on laulaminen. Sen sijaan hän arvostaa muiden laulua ja muutakin kauneutta, jota pyhäköissämme on tarjolla yllin kyllin – vieläpä kaikille aisteille.
– Ortodoksisuus merkitsee minulle paljon ja on tosi tärkeää. Parasta on kauneus: on kauniita rakennuksia ja ikoneita silmille, kaunista laulua korville ja hyväntuoksuista suitsutusta nenälle. Rukous rauhoittaa ja kirkko on muutenkin täynnä sellaista rauhallisuutta, jota maailmassa tarvitaan.
Uskontotuntien määrä on kohdillaan.
– Tämä kaksi tuntia viikossa on hyvä, saisi olla sen verran joka luokalla, Linnea sanoo.
Linnea Vistbacka osallistuu jumalanpalveluksiin yhdessä perheen kanssa, ja viime kesänä hän oli seurakunnan järjestämällä leirillä, minne olisi mukava päästä myös tulevana kesänä.
Yhtä luokka-astetta ylempänä koulutyönsä päättää tältä vuodelta myös Alexandros Vergopoulos,joka niin ikään osallistuu mielellään uskontotunneille.
– Mielestäni ortodoksinen opetus on kivaa ja kiinnostavaa, koska tykkään oppia uusia asioita.
Alexandroksen mielestäyksi tunti viikossa olisi riittävä määrä uskonnolle. Ortodoksisuus on mukana koko perheen arjessa.
– Me käymme liturgiassa kirkossa open kanssa ja kesäisin perheen kanssa luostareissa ja kirkoissa Kreikassa. Ortodoksisuus merkitsee minulle rauhallisuutta ja perinnetapoja, Alexandros kertoo.
Kuudennen luokan päättävä MariaSantasalo sai Tampereen ortodoksiselta seurakunnalta stipendin tunnustuksena ahkerasta uskonnon opiskelusta.
– Se on kivaa! Kiinnostavinta on oppia ortodoksisuudesta ja sen historiasta Suomessa sekä erilaiset askartelut ja opetusvideot.
Marian mielestä uskontotunteja voisi olla kaksi viikossa. Myös Maria käy jumalanpalveluksissa sekäsekä varhaisnuorten kerhossa ja kuorossa.
– Erilaisissa kerhoissa tapaa kivoja ihmisiä ja on kivaa toimintaa. Kirkot ovat hienoja! Minulle ortodoksisuus tarkoittaa kirkossa ja uskontotunnilla käymistä sekä uskonnosta oppimista.
Yhteinen katsomusaine ei vakuuta
Uskonnonopettaja Inkeri Remsun näkemyksen mukaan oman uskonnon opetus on Suomessa edelleen vahvalla pohjalla.
– Se on varsinkin vähemmistön etu ja oikeus. Olen opettanut ortodoksista uskontoa yli kymmenen vuotta, ja koko tämän ajan yhteisestä katsomusaineesta on keskusteltu tasaisin väliajoin. Kaikille yhteisessä oppiaineessa on kuitenkin niin monia ratkaisemattomia haasteita, kuten opetussuunnitelma tai opettajien koulutus ja pätevyys, joten äkillinen muutos olisi hyvin radikaali. Olen käynyt evankelis-luterilaisen uskonnon tunneilla kertomassa ortodoksisuudesta. Moni opettaja on tunnin jälkeen sanonut oppineensa itsekin paljon uutta. Olisi huolestuttavaa, jos jatkossa ortodokseja ei enää opettaisi oman uskonnon asiantuntija. Siinä on vaikea järjestää toimivaa dialogia, jos aihe on sekä oppilaille että opettajalle vieras.
Remsun kokemuksen mukaan ortodoksien keskuudessa oman uskonnon opetusta pidetään tärkeänä ja siihen halutaan osallistua.
– Vanhemmilta ja oppilailta tullut palaute on pääsääntöisesti positiivista, ja jos on ollut haasteita, olen koittanut niitä selvitellä parhaani mukaan. Yksittäiset rehtorit ovat välillä hankalia, joten heitä on pitänyt muistutella perusopetuslaista. Tampereella suurin osa esihenkilöistä suhtautuu nykyiseen opetusmalliin positiivisesti, ja olen saanut työstäni kiitosta.
Remsu on laatinut oppimateriaaleja, ja esimerkiksi lukioon on valmistumassa uudet sähköiset ortodoksiset oppikirjat.
– Vähemmistöuskontojen opettajille järjestetään myös koulutusta, joten jatkuvasti tehdään työtä, jotta ortodokseilla olisi jatkossakin laadukasta oman uskonnon opetusta.
Rehtorit paljon vartijoina
Remsu kannustaa niin opettajia kuin vanhempiakin pitämään puolensa oman uskonnonopetuksen suhteen.
– Opetuksen järjestäminen riippuu valitettavan paljon rehtorin asenteesta. Olen kohdannut oman työurani aikana opetusjärjestelyjä laidasta laitaan, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla. Omalle lapselleni ehdotettiin aikanaan elämänkatsomustiedon tunneille osallistumista, koska hänen koulullaan ei ollut ortodoksisen uskonnon ryhmää. En suostunut tähän, ja yhtäkkiä ortodoksioppilaita löytyi lisää. Huoltajana kannattaa pitää puolensa. Ortodoksia ei nykyisen lain mukaan edes saisi laittaa ET-tunneille, Remsu vinkkaa.
Remsun kokemuksen mukaan varsinkin isommilla paikkakunnilla opetukseen vaadittavat kolme ortodoksia yleensä löytyvät.
– Kolmen oppilaan sääntö ei ole koulukohtainen, vaan koskee opetuksen järjestäjän eli kunnan tai kaupungin kaikkia kouluja. Esimerkiksi Tampereen kokoisessa kaupungissa opetuksen pitäisi aina järjestyä.
Ortodoksisen uskonnon ryhmät vaihtelevat paljon ja samalla tunnilla saattaa olla oppilaita 1–6-luokilta – ja Ukrainasta. Ryhmien heterogeenisuus tuo omat haasteensa tuntien suunnitteluun.
– Tämän lukuvuoden aikana opetusryhmiin on tullut paljon ukrainalaisia oppilaita. Heidän motivaationsa vaihtelee suuresti. Osa on ottanut suomen kielen haltuun hämmästyttävän hyvin lyhyessä ajassa ja uskonnon oppiminenkin etenee. Toisten kanssa yhteisen kielen löytäminen vaatii edelleen paljon eriytettyä materiaalia ja Google-kääntäjää.
Kirkkoretkien järjestämisen suhteen on paikkakuntakohtaisia eroja.
– Tampereella on kiitollinen tilanne, kun kaupunki maksaa tilatun bussin koululaisliturgiaan, ja ainakin minun 1–9 luokkien oppilaani ovat päässeet kirkkoon. Myös yhteistyö seurakunnan kanssa toimii hienosti. Monet oppilaat odottavat kovasti kirkkoretkiä, ja niitä kysytään syksyllä heti koulun alkaessa.
Lopuksi Inkeri Remsu toivoo, että eri uskontojen opettajien asiantuntemusta ja yhteisopettajuutta hyödynnettäisiin.
– Sillä tavalla syntyy parasta dialogia uskontojen välillä.
Toki uskonnonopetuksessa lähdetään liikkeelle oppilaan omasta taustasta, mutta tutustutaan myös muihin kirkkoihin ja uskontoihin.
– Kaikkein antoisimmat tunnit olen pitänyt yhdessä islamin opettajan kanssa, kun opin itsekin paljon uutta. Oli hienoa huomata, miten taitavasti alakoululaiset osasivat vertailla keskenään muslimien ramadania ja ortodoksien paastoja.
Kuuntele
