Vielä kaksi vuotta sitten Pasi Hyytiäinen oli evankelis–luterilaisen kirkon pastori ja väitöskirjatutkija. Hän väitteli teologian tohtoriksi jouluna 2022 ja luopui samoihin aikoihin luterilaisen kirkon pappeudesta. Hänet liitettiin ortodoksiseen kirkkoon yli vuosi sitten.

– Olen ollut Kiuruvedellä isä Antero Petsalon opissa varsin tiiviisti. Tutuiksi ovat tulleet myös ponomarin ja lukijan tehtävät.

Nyt Hyytiäinen on kirjaimellisesti kirkkomme aarteiden äärellä monessakin mielessä: hän on kantava voima Virtuaalinen Valamo -hankkeessa, jolle Alfred Kordelinin säätiö myönsi 100 000 euron apurahan. Projektin tarkoituksena on luoda Valamon luostarin 700 tekstiä käsittävästä käsikirjoituskokoelmasta digitaalinen tietokanta ja verkkojulkaisu. Tällä hetkellä rahoitus on olemassa kahdeksi vuodeksi, jona aikana ehdittäneen prosessoida ja julkaista puolet käsikirjoituksista.

Nykyisen hankkeen käynnistymistä edelsi kuitenkin urakka, joka toteutettiin Valamon erikoiskirjaston kirjastonhoitaja Virva Suvitien johdolla ja Valamo-säätiön tuella.

– Käsikirjoitukset skannattiin eli valokuvattiin digitaaliseen muotoon. Nämä valokuvat ovat jo nyt nähtävillä Valamon erikoiskirjaston verkkosivuilla. Nykyistä hanketta voidaan siis pitää jatkumona aikaisemmalle skannausprojektille. Sen ensimmäisessä vaiheessa on tarkoitus luoda nettisivusto ja verkkotietokanta, jotka perustuvat valokuvien lisäksi käsikirjoitusten transkriptioihin. Tämä tarkoittaa sitä, että käsikirjoitusten tekstit kirjoitetaan auki eli transkriboidaan digitaaliseen muotoon.

Käsikirjoitusten transkriptiot avaavat mahdollisuuden tehdä sisältöä koskevia hakuja, jolloin teksteihin voidaan soveltaa digitaalisia analysointikeinoja. Näin ollen niitä voidaan hyödyntää erilaisissa tutkimuksissa.

– Käsikirjoituksia ei suinkaan transkriboida käsin, koska siihen menisi ikuisuus, vaan käytössä on edistyksellisiä tietokoneavusteisia menetelmiä.

Hankkeessa hyödynnetään muun muassa Transkribus-sovellusta.

– Se on alusta, joka on suunniteltu esimerkiksi kirjastoille, arkistoille ja tutkimusryhmille, jotka haluavat digitoida aineistojaan. Sovellukseen ladataan olemassa olevia kuvia – tässä tapauksessa Valamon valokuvatut käsikirjoitukset. Sitten sovellus opetetaan ymmärtämään, mikä on tekstiä ja mikä on kuva, eli tunnistamaan käsikirjoituksen lay out. Sen jälkeen sovellus opetetaan ymmärtämään käytettyä kirjaimistoa ja käsialaa.

Edellä mainittu vaihe tapahtuu siten, että Hyytiäinen kirjoittaa valokuvatun käsikirjoituksen tekstin ”puhtaaksi” rivi riviltä.

– Kirjoitan tekstin auki kohdekielellä, joka on Valamon käsikirjoituskokoelman tapauksessa etupäässä kirkkoslaavi, mutta mukana on myös venäjän- ja suomenkielisiä käsikirjoituksia.

Koska käsin kirjoitettu teksti ei ole säännönmukaista sikäli, että eri kirjoittajilla on kullakin oma käsialansa, sovellukselle tulee opettaa mahdollisimman paljon erilaisia variantteja eri kirjaimista. Tällöin se osaa esimerkiksi tulkita eri tavoilla kirjoitetun a-kirjaimen nimenomaan a- kirjaimeksi.

Alkuun transkriptioista koostuva opetusdata voisi käsittää vaikkapa 50 sivua. Opetusdata syötetään sovellukseen ja tarkkaillaan, miten hyvin se tunnistaa aineistoa – ja tarvittaessa tehdään hienosäätöä. Siedettävä virhemarginaali asettuu noin 2–5 % välille. Lopulta syntyy tekstin tunnistamismalli, jota käytetään kohteena olevaan aineistoon. Sovellusta voisi kehittää edelleen niin, että se tunnistaisi eri munkkien käsialoja vuosisatojen takaa – vaikka se ei olekaan tässä tapauksessa tavoitteena.

Pappismunkin päiväkirja ja Iisak Niniveläisen tekstejä

Suurin osa Valamon luostarin käsikirjoituskokoelman teksteistä on kopioitu 1800-luvulla vanhemmista lähteistä ja käsikirjoituksista.

– On olemassa historiallisia syitä, miksi Valamossa ei ole olemassa juurikaan vanhempia käsikirjoituksia: Laatokan Valamon luostari on aina ollut rajaseutua, ja se hävitettiin montakin kertaa historiansa aikana, ja tällöin tuhoutui tietysti käsikirjoituksiakin. 1700-luvun lopulla vanhimmat käsikirjoitukset siirrettiin Laatokan Valamosta turvaan Novgorodiin. Näin ollen nuorin aineisto on jäänyt Valamon luostariin.

Maailmalta löytyy huomattavasti vanhempia käsikirjoituskokoelmia, joista monet ovat satoja tai jopa tuhat vuotta vanhoja.

– Valamon nuorempi aineisto on aika pitkään jäänyt vaille sen ansaitsemaa huomiota. Se avaa meille uusia näkökulmia: lännessä ajatellaan usein, että tekstien käsin kopioiminen olisi loppunut, kun kirjapainotaito alkoi levitä. Kuitenkin tekstejä on kopioitu käsin aina 1900-luvulle asti. Valamon kokoelma on hyvin ainutlaatuinen juuri nuoruutensa tähden.

Käsikirjoitusten pääasiallista sisältöä ovat asketismia käsittelevät ja kirkkoisien tekstit, mutta mahtuupa mukaan myös kilvoittelijoiden päiväkirjoja. Yksi sellainen on pappismunkki Isakin suomenkielinen päiväkirja, jota on kirjoitettu jatkosodan aikoihin 1940-luvun alussa. Lisäksi löytyy pyhän Iisak Niniveläisen (Syyrialaisen) tekstejä kirkkoslaavinkielisinä käännöksinä aina 1700-luvulta ja Filokalian kirkkoslaavinkielinen käännös 1700-luvulta.

Jotkut munkit ovat olleet verrattain nopeita tekstien jäljentäjiä. Eräs maininta kertoo, että 170-sivuisen tekstin jäljentämiseen kului kymmenen päivää.

– Se, mitä kopioitiin, kertoo siitä, millaisia tekstejä arvostettiin. Näin ollen Valamon ollessa kyseessä ei ole yllättävää, että asketismiin liittyviä tekstejä on paljon. Pappismunkki Isakin päiväkirja kertoo puolestaan ajasta, jolloin Laatokan Valamo saatiin uudestaan suomalaisten haltuun jatkosodan aikana. Silloin munkit lähtivät varsin nopeasti ”takaisin kotiin”.

Pappismunkki Isakin päiväkirja on luettavissa Valamon kirjaston verkkosivuilla kuvamuodossa. Valamon igumeni Mikaelin kanssa on jo keskusteltu, että käsikirjoitusten aarteita voitaisiin julkaista myös kirjoina.

Kirjat on suunniteltu julkaistaviksi suomenkielisinä.

– Aineiston digitalisointi mahdollistaa myös konekääntämisen. Tällöin kenen tahansa on mahdollista päästä tutustumaan tekstiin, vaikka ei osaisikaan kieltä. Konekäännöksen avulla saa ainakin selville, mitä teksti käsittelee.

Virtuaalinen Valamo-hanke on luostarin oma hanke, ja sen yhteistyökumppaneita ovat Kansallisarkisto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Itä-Suomen ja Freiburgin yliopisto. Aineiston prosessointi eli automatisoitu transkribointi aloitetaan loppusyksystä 2024 tai seuraavan vuoden alussa riippuen sovelluksen opetuksen etenemisestä. Tarkoituksena on prosessoida kaikkiaan noin 700 käsikirjoituksesta 350. Hyytiäinen on luottavainen rahoituksen järjestymisestä myös seuraavalle kahdelle vuodelle.

Urakkaa riittää kuitenkin myös jatkossa: Valamon kokoelmissa on myös musiikkikäsikirjoituksia, joiden digitalisoinnista on niin ikään jo keskusteltu.

– Valamon arkiston digitoiminen on ihan oma lukunsa: sen uumenista löytyy kaikenlaisia helmiä, kuten Valamon igumenien ja piispojen välistä kirjeenvaihtoa, jopa muutamia pyhän Herman Alaskalaisen kirjeitä. Töitä on siis vielä valtavasti.

– Tämän projektin ympärille voi myös luoda erilaisia tutkimushankkeita; esimerkiksi Itä-Suomen yliopistolle hanke tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia.

Henkilökohtaisesti Virtuaalinen Valamo -hanke on Hyytiäiselle paljon muutakin kuin mikä tahansa projekti – etenkin ortodoksiseen kirkkoon liittämisen jälkeen, joka tapahtui yli vuosi sitten pääsiäisen aikaan.

– Kaksi vuotta sitten lähestyin tätä ulkopuolisen silmin, mutta nyt tarkastelen aineistoa ortodoksisen kirkon sisältä käsin. Minulle on hirvittävän suuri kunnia ja Jumalan lahja, että saan olla tekemisissä kirkkomme hengellisten aarteiden kanssa, jotka avautuvat minulle aivan eri tavalla kuin aiemmin. On niin erilaista, työskenteleekö tutkijana ortodoksisen kirkon sisällä vain sen ulkopuolella

Lopullinen sysäys ortodoksisen kirkon helmaan oli jatkuva ristiriita tutkimustulosten ja tuolloisen luterilaisen uskon kanssa.

– Kun tein tutkimusta Uuden testamentin käsikirjoitusten parissa, huomasin, että tutkimustulokseni pitivät yhtä ortodoksisen uskontulkinnan kanssa – ja olivat vastaavasti räikeässä ristiriidassa luterilaisen ja Martin Lutherin ajattelun kanssa. Lisäksi koin, että minun piti jakaa persoonani kahtia: luterilaisena pappina minun piti ajatella yhdellä tavalla ja tutkijana taas toisella tavalla. Mutta kun keskustelin tutkimustuloksistani Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenin kanssa, hän vain totesi tyynesti: ”No, näinhän se on.” Huomasin, että se, mikä oli minulle uutta, olikin ortodokseille itsestäänselvyys. Oli hiukan masentavaa tajuta, että ahaa, heille tässä ei ollutkaan mitään mullistavaa.

– Lopulta ajattelin, että miksi taistelisin tuulimyllyjä vastaan, kun voisin yhtä hyvin mennä siihen suuntaan mihin johdatus minua vie.  Nyt en tunne minkäänlaista ristiriitaa tutkimuksen ja uskoni välillä: voin olla täydesti sekä tutkija että uskova kristitty. Minusta tuntuu, että se, minkä luterilainen kirkko on hukannut ajan saatossa, on vielä olemassa ortodoksisessa kirkossa.

Hyytiäinen ei kokenut vaikeaksi tehdä päätöstä liittyä ortodoksiseen kirkkoon. Sen sijaan muiden reaktiot hämmästyttivät.

– Oli sokki tajuta, miten suuri ongelma ortodoksiseen kirkkoon liittymiseni oli monille muille. Teologikollegoille on ollut kaikkein vaikeinta ymmärtää ratkaisuani. Heistä suuri osa on luterilaisia pappeja. On hyvin surullista, että en voi olla tekemisissä joidenkin entisten ystävieni kanssa. Yritän kohdella muita kuten tähänkin asti, mutta jos joku jatkuvasti kettuilee ja haukkuu Putinin kätyriksi*, en halua altistaa itseäni kiusaamiselle. Tavallaan osasin odottaa kielteistä suhtautumista, mutta silti vastustuksen kiihkeys tuli yllätyksenä.

Vaikka kirkkokunnan vaihtamisella on ollut hintansa, Hyytiäinen ei kadu ratkaisuaan:

– Olen tullut kotiin.

(*Toimituksen huomautus: Suomen ortodoksinen kirkko ei kuulu Moskovan patriarkaattiin eikä näin ollen sen päämiehen, patriarkka Kirillin alaisuuteen. Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolia pääpaikkanaan pitävään Ekumeeniseen patriarkaattiin, jota johtaa Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos. Hänet tunnetaan vankkumattomana Ukrainan tukijana – kuten myös Suomen ortodoksinen kirkko, joka tuomitsi arkkipiispa Leon johdolla Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan pian sen alettua. Suomen ortodoksinen kirkko tukee ukrainalaisia pakolaisia eritoten Yhdessä kirkossa -hankkeen avulla (Avaa uuden sivuston).)

Pääkuva ylhäällä: Valamon luostari ja sen erikoiskirjasto ovat tulleet  Pasi Hyytiäiselle hyvinkin tutuiksi viime aikoina.

Juttua on muokattu 11.6.2024 klo 20:44 lisäämällä Toimituksen huomautus -teksti.