Yli 50 vuotta kirkkoamme pappina ja piispana palvellutta arkkipiispa Leoa muistettiin perjantaina 29. marraskuuta yhteisessä puurojuhlassa Suomen ortodoksisen kirkon keskustalolla Kuopiossa. Lisäksi on tiedossa vielä vastaavan tyyppinen tilaisuus Helsingin seurakunnan seurakuntasalilla 13. joulukuuta.

Isä esipaimenen saamista lahjoista näki, että hän on tullut kirkon työntekijöille tutuksi sekä kirkon päämiehenä että persoonana. Paketeista löytyi muun muassa mieluisia herkkuja sekä syötäväksi että Pielaveden kotitalon pihapiirin linnuille tarjottavaksi. 

Hän sai myös isoisän selviytymispaketin, joka pursui erilaisia pelejä lastenlasten kanssa pelattavaksi.

Aamun Koitto haastatteli arkkipiispa Leoa toukokuussa eläköitymispäätökseen liittyen.

– Tämä ei ole mikään uusi ajatus, vaan olen pohtinut eläkkeelle jäämisen mahdollisuutta jo jonkin aikaa – ihan tarkkaan en edes osaa sanoa, kauanko. Minulla oli kuitenkin tavoitteena jatkaa Suomen ortodoksisen kirkon autonomian 100-vuotisjuhlaan saakka, ja sitä saimme viettää viime vuonna. Näin ollen tärkeä etappi tuli saavutettua. Muistan kuitenkin sen päivän, kun ilmoitin asian tyttärelleni, ja se oli jo hyvin kauan aikaa sitten, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo sanoi tuolloin.

Vuonna 1977 leskeksi jääneellä isä esipaimenella on tytär ja kaksi lapsenlasta.

– Lapsenlapseni ovat nyt 10 ikävuoden molemmin puolin, ja olen voinut viettää heidän kanssaan vain vähän aikaa tähän mennessä. Vaikka en ole voinut tavata heitä kasvokkain kovin usein, olemme puhelinyhteydessä lähes päivittäin. Kyselen heiltä paljon kouluasioita; mitä oli ruokana ja eihän kukaan kiusaa ketään tai eihän kukaan heitä roskia kadulle tai tee muuta sellaista. Haluan myös tietää, ovatko opettajat olleet kilttejä. Sellaisia päivittäisiä arjen kuulumisia vaihdamme paljon.

– Olen alkanut miettiä yhä enenevässä määrin, mitä he joskus muistavat isoisästään. Se on ollut pysähdyttävä kokemus. Ajattelin, että jos Jumala suo minulle vielä hiukan lisää elinvuosia ja voimia, on korkea aika tehdä tämä ratkaisu, arkkipiispa sanoi toukokuiseesa haastattelussaan.

Arkkipiispa Leo pyysi eläkkeelle jäämiselleen siunauksen Ekumeeniselta patriarkka Bartolomeokselta jo 6. tammikuuta toiveenaan saada jäädä eläkkeelle pääsiäiskauden 2024 aikana. Kuitenkin arkkipiispa jatkoi tehtävässään patriarkan toiveen mukaisesti, kunnes hänen seuraajansa on valittu.

Suomen ortodoksisen kirkon uudeksi arkkipiispaksi valittiin Oulun metropoliitta Elia 28. marraskuuta. Juttua kirjoitettaessa hän on parhaillaan Ekumeenisessa patriarkaatissa Konstantinopolissa, missä hänen valintansa on määrä vahvistaa 1. joulukuuta.

Aamun Koitto toivottaa isä esipaimenelle vielä kerran oikein antoisia eläkepäiviä ja monia armorikkaita vuosia!

Jutun ingressiä on täsmennetty onnittelijoiden ja Kuopin puurojuhlan osalta 2.12.2024 klo 11:25.

Oulun metropoliitta Elia on juuri valittu Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispaksi.

– Mielessä käy nyt hurja myllerrys.

Vain hetkeä aiemmin metropoliitta on antanut medialle selkeäsanaisia vastauksia muun muassa kysymykseen, mikä on hänen näkemyksensä Venäjän hyökkäyssodasta ja maan ortodoksisesta kirkosta sen tukijana.

Hänen linjauksensa on selvä: se on sama kuin eläköityvällä arkkipiispa Leolla ja Suomen ortodoksisella kirkolla on koko ajan ollutkin: Suomen ortodoksinen kirkko tuomitsee yksiselitteisesti Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan ja Venäjän ortodoksisen kirkon tuen sodalle.

Myllerrys iskee nyt yksityiselämäänkin. Edessä on muutto Oulun hiippakunnasta Helsinkiin, koko Suomen ortodoksien arkkipiispaksi. Mukana seuraavat 14- ja 12-vuotiaat kissat Muusa ja Momse.

– Haikealta tuntuu, suorastaan liikutun lähtöä ajatellessani. Olen pohjoisen poika, ja oma hiippakunta – kuten toki koko kirkkomme – on minulle todella rakas. Haluan kiittää Oulun hiippakuntaa ja sen työntekijöitä tuesta.

Arkkipiispan vaalin tulos on määrä vahvistaa sunnuntaina 1.12.2024 Ekumeenisessa patriarkaatissa. Mielessä on jo suuntaviivoja siitä, millä tavalla isä esipaimen haluaa johtaa Suomen ortodoksista kirkkoa. Puheessa toistuu kaksi sanaa: keskustelu ja kuunteleminen.

– Tarvitsemme keskustelua joka tasolla, samoin kuin kykyä nähdä toinen lähimmäisenä, työtoverina, kristittynä. Korostan, etten halua kritisoida ketään, vaan luoda kirkkoomme avoimen ja myönteisen keskusteluilmapiirin.

Isä esipaimen tiedostaa, että viime aikojen julkiset kohut eivät ole olleet hyväksi.

– Meidän täytyy aktiivisesti pitää julkisuuskuvastamme huolta, ja jos ilmenee ongelmia, toivon, että ne selvitetään puhumalla. Olemme olleet toisaalta myös median lemmikkejä eksotiikkamme ja kauniin jumalanpalveluselämämme takia, mutta nyt meidän tulee pyrkiä näyttämään omalla esimerkillämme, miten ortodoksikristityn tulisi elää. Ihmisten erottaminen toisistaan on perkeleen juoni. Se yrittää lyödä kiilaa ihmisen ja Jumalan väliin, mutta myös ihmisten välille.

Isä esipaimenen toive on, että jatkossa erimielisyydet selvitetään yksityisesti ja rakentavasti, ei lehtien palstoilla.

– Uskon myös kuuntelemisen voimaan. Usein me kuulemme, mutta emme kuuntele, mikä olisi tärkeää eritoten ongelmatilanteissa.

Kirkon tulee havainnoida myös maailman menoa.

– Avoin keskustelu ei tarkoita, että oltaisiin heti tekemässä radikaaleja muutoksia – sitä paitsi olemme osa ortodoksista maailmaa ja Ekumeenista patriarkaattia, joten meidän kirkkomme ei edes voi täysin itsenäisesti päättää asioista.

Metropoliitta Elia huomauttaa, että Kirkko on paljon enemmän kuin piispat tai papit. Lukemattomat kirkkomme jäsenet tekevät töitä eri tavoin yhteisen hyvän eteen.

– Rakkauden Jumalaa ja Kirkkoa kohtaan ei tulisi vähentyä siksi, että piispat riitelevät julkisuudessa. On hyvin surullista, jos näin tapahtuu. Rakas Kirkkomme on selviytynyt yli 2 000 vuotta kovista myrskyistä, joten älkäämme heittäkö lasta pois pesuveden mukana, kuten sanonta kuuluu.

Maailmaa metropoliitta Elia on havainnoinut aivan konkreettisestikin: hänellä on ulkomaan suhteita esimerkiksi Viron ja Ruotsin lisäksi Pohjois-Amerikkaan (OCA), Belgiaan, Puolaan, Pohjois-Makedoniaan ja Kreikkaan. Serbiaan välit ovat katkenneet, koska siellä on asetuttu tukemaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan.

– Sen sijaan Venäjän kirkon ihmisiin minulla ei ole koskaan ollut henkilökohtaisia suhteita.

Naisten kirkolliseen asemaan liittyen isä esipaimen on valmis ottamaan asian pohdittavaksi piispainkokouksessa.

– Naisten asema kirkossamme on niin ikään aihe, jota meidän täytyy uskaltaa käsitellä. Meidän täytyy kuunnella niitä, joita asia koskee. Valitettavasti maailmassa tapahtuu usein, että päätöksiä tehdään ihmisten yli, mistä esimerkkinä voisi mainita vaikkapa kolttakysymyksen. Itse en tällaista hyväksy.

Lisää metropoliitta Elian näkemyksiä on julkaistu aiemmin Aamun Koiton kyselyssä, joka suunnattiin arkkipiispan vaalin ennakkosuosikeille.

Hän huomauttaa, että Suomen ortodoksista kirkkoa pidetään kansainvälisen ortodoksisuuden mitta-asteikolla sangen edistyksellisenä.

– Meillä on hyvä maine länsimaissa – jopa niin, että meitä ihaillaan tietyissä asioissa. Esimerkiksi naisten asemaan liittyviä kysymyksiä ei monissakaan paikalliskirkoissa ole totuttu käsittelemään lainkaan. Näen, että kirkkomme voi toimia toimia keskustelun aloittajana monissakin kysymyksissä. Kuvaavaa on, että osallistuessani katolilais–ortodoksiseen kokoukseen Kreetalla ehdotin aiheeksi naisten asemaa kirkossa. Tilaan laskeutui saman tien syvä hiljaisuus.

– Itse en usko sellaiseen kirkkoon, jossa lyödään nyrkkiä pöytään ja kielletään puhumasta. Vaientava kirkko ajaa ihmisiä pois. Toki julkisissa kannanotoissa täytyy hahmottaa, että tietyt rajat on hyvä säilyttää.

– Lopuksi haluan lausua kiitokseni kaikille, jotka ovat rukoilleet puolestani. Astun isoihin saappaisiin, mutta tulen tekemään kaikkeni, että olisin niiden saappaiden arvoinen.

Pääkuva ylhäällä: Metropoliitta Elia suhtautuu valoisasti kirkkomme tulevaisuuteen, jos kohta haasteitakin on. Hän toivoo, että kirkkomme saa uusia jäseniä myös ukrainalaisten pakolaisten keskuudesta.

Juttuun lisättiin 28.11.2024 klo 23:32 linkki Aamun Koiton kyselyyn.

Tunnelma oli käsin kosketeltava Valamon Kristuksen kirkastumisen kirkossa torstaina 28. marraskuuta, kun Suomen ortodoksisen arkkipiispan vaalin ääniä alettiin laskea. Lisäsäväyksensä jännitykseen toi äänestyslippuja availlut rovasti Rauno Pietarinen, joka oli lyhyen tuokion ajan etsivinään silmälasejaan tai sekoittavinaan ”pakkaa”. Kirkkokansa otti isä Raunon kujeilun vastaan hyväntahtoisella naurahtelulla. 

Jo melko pian oli selvää, kenestä tulisi Suomen ortodoksisen kirkon seuraava arkkipiispa, ja niin kirkkokansa kuin lehdistön edustajat alkoivat parveilla Oulun metropoliitta Elian ympärillä. Kohta pääkirkko jo kaikuikin Monia armorikkaita vuosia arkkipiispaksi valitun isä esipaimenen kunniaksi samalla, kun hän siunasi kirkkokansaa käsiristillään. Toisena ehdokkaana oli Haminan piispa Sergei. 

Heti onnitteluiden jälkeen oli vuorossa Talvikirkon puolella järjestetty lehdistötilaisuus, jonne kokoontuikin lukuisia tiedotusvälineiden edustajia. Sen jälkeen haastattelut jatkuivat vielä Trapesan puolella. Myös Aamun Koitto haastatteli isä esipaimenta tuoreeltaan, ja Keisarin kabinetin oven sulkeuduttua yksityistä haastattelutuokiota varten koettiin ikimuistoisia hetkiä.

Yhtäkkiä sekä kirkon viestijöille että isä esipaimenelle itselleen alkoi todella valjeta tapahtuman merkitys. Sanoja ei ihan heti löytynyt, vaikka hetkeä aiemmin metropoliitta oli antanut median tykityksessä sujuvasti selkeäsanaisia vastauksia – ja tällöin yksi kysymys tuntui olevan erityisen suosittu: mikä on arkkipiispaksi valitun näkemys Venäjän hyökkäyssodasta ja maan ortodoksisesta kirkosta sen tukijana? 

Metropoliitta Elian linjaus on varsin selvä: se sama kuin arkkipiispa Leolla ja Suomen ortodoksisella kirkolla on koko ajan ollutkin: Suomen ortodoksinen kirkko tuomitsee yksiselitteisesti Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan ja Venäjän ortodoksisen kirkon tuen sodalle.

Isä esipaimenen haastattelu julkaistaan Aamun Koitossa myöhemmin.

Metropoliitta Elia matkustaa perjantaina 29.11. Konstantinopoliin, jossa hän osallistuu perjantaina ja lauantaina Ekumeenisen patriarkaatin keskuksessa pyhän apostoli Andreas Ensinkutsutun juhlan palveluksiin. Patriarkaatin Pyhä Synodi kokoontuu sunnuntaina 1.12. ja istunnossa toimitetaan arkkipiispaksi kirkolliskokouksessa valitun kanoninen valinta ja sen vahvistaminen. 

Valittu aloittaa välittömästi arkkipiispan tehtävien hoitamisen ja palaa Suomeen myöhään maanantai-iltana. Valitun mukana matkustavat ylidiakoni Andreas Salminen ja teologinen sihteeri Jelisei Heikkilä.

Arkkipiispan tehtävään asettaminen tapahtuu Uspenskin katedraalissa 15.12.2024 kello 9 alkavassa liturgiassa.

Pelasta, Herra, palvelijasi!

Kristuksessa rakkaat esipaimenet, hyvät kirkolliskokousedustajat: isät, sisaret ja veljet!

Kirkolliskokous on päättänyt asialistansa käsittelyn. Kirkon työssä tämä oli minulle 49 kirkolliskokousvuosi. Kiitän sydämestäni kaikkia kirkolliskokousedustajia ja ulkomaisia piispavieraitamme antoisista keskusteluista ja huolenkannosta kirkkomme tulevaisuuden puolesta. Erityiskiitokset esitän kirkkomme nuorille kirkolliskokousstuerteille esimerkillisestä toiminnasta ja tutustumisesta kirkkomme päätöksentekoon. Toivotan teille opiskelunintoa ja menestystä tulevaan. Lämmin kiitos myös koko sihteeristölle, palvelukeskuksen väelle ja Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarille erinomaisesta yhteistyöstä ja vieraanvaraisuudesta.

Piispaksi valinta avasi aikoinaan uuden luvun elämässäni, täynnä haasteita mutta ennen kaikkea vastuuta seurakuntien hengellisenä johtajana ja paimenena. Olin vain kolmekymmentävuotias astuessani apulaispiispan virkaan ja pian sen jälkeen kokonaisen uuden hiippakunnan piispaksi. Tässä nuoren piispan vastuullisessa tehtävässä arkkipiispa Paavalin isällinen tuki ja rohkaisu olivat korvaamattomia. Hänen sanansa ”kolmessa hiippakunnassa on eletty ihan kuin aina olisi näin ollut” koin tunnustuksena nuorelle itselleni.

Seuraajalleni haluan puolestani välittää: ”Ole hyvä paimen, joka kulkee laumansa edellä, vierellä ja keskellä. Älä koskaan väsy rukoilemasta sen puolesta.” Luota siihen, että Kristus, paimenten Paimen, kulkee kanssasi ja täyttää sinut omalla rakkaudellaan tähän tehtävään. Hänen armonsa riittää, sillä ”voima tarvitsee heikkoutta ollakseen täydellinen” (2. Kor. 12:9).

Kirkkoisämme usein muistuttavat, että kristittyjen kotien tulee olla kuin pieniä kirkkoja, joissa lasketaan perusta ortodoksiselle uskolle ja elämälle. Uskon vahvasti, että kodin vankan hengellisen perustan turvin on paremmat eväät kestää elämän myrskyt. Kirkkomme tulevaisuuden yhtenä mittatikkuna on, kuinka onnistumme tarjoamaan tuon turvallisen hengellisen kodin, jossa juurtua uskoon ja löytää paikkansa Kristuksen ruumiissa. Tähän tarvitsemme lisää minua nuorempia työntekijöitä – piispoja, pappeja, kanttoreita, uskonnonopettajia ja nuorisotyöntekijöitä – hengellisiksi isiksi ja äideiksi etsijöille. Jokaisen vanhemman kristityn elävä esimerkki uskosta on myös mittaamattoman arvokas.

Hyvät kirkolliskokousedustajat! 

Huomenna me seisomme käännekohdassa. Emme valitse vain uutta johtajaa kirkollemme, vaan esipaimenen, joka ottaa harteilleen vastuun kirkkomme tulevaisuudesta. Tämä on pyhä ja juhlallinen hetki, jossa sukupolvien ketju jatkuu ja kirkko uudistuu Pyhän Hengen voimasta. Luotan tähän Hengen johdatukseen teidän mielissänne ja sydämissänne, jotta saamme kirkollemme paimenen, joka on valmis antamaan kaikkensa laumansa palvelemiseen. Rukoilen hartaasti, että hän saa osakseen saman tuen ja rohkaisun, jota itse aikanani koin astuessani uuteen tehtävään.

Rukoilkaamme Jumalan siunausta kirkollemme ja sen työlle, viisautta ja voimaa uudelle arkkipiispalle sekä meille kaikille yhteiseen ponnistukseen Kristuksen kirkon rakentamiseksi ja lähimmäistemme palvelemiseksi.

Siunatkoon hyvä Jumalamme teitä kaikkia armossaan ja ihmisrakkaudessaan!

Huomenna me seisomme käännekohdassa

Piispainkokous suoritti tiistai-iltapäivän istunnossaan arkkipiispan vaalin ehdokasasettelun, jolloin läsnä olivat Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni, Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos sekä kutsuttuna asiantuntijana Kydoniain metropoliitta Athenagoras ja tulkkina rovasti Ioannis Lampropoulos.

Vaaliin ehdolle asetetut piispat eivät voi osallistua ehdokasasettelun tekemiseen. Yksi ennakkosuosikeista, Kuopion ja Karjalan metropolitta Arseni ilmoitti eilen, ettei hän ole käytettävissä arkkipiispaa valittaessa. Ehdokkaaksi esittäminen edellyttää asianomaisen suostumusta.

Jotta piispainkokousta voitaisiin tarvittaessa täydentää, Valamon luostariin oli kutsuttu jo valmiiksi Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos ja Kydoniain metropoliitta Athenagoras. Suomen ortodoksisen kirkon eläkkeellä olevat piispat, metropoliitta Panteleimon sekä metropoliitta Ambrosius olivat ilmoittaneet olevansa estyneet. 

Piispainkokouksen istuntoa edelsi kirkolliskokouksen suljettu täysistunto, jolloin kirkolliskokousedustajat esittivät sopiviksi katsomiaan henkilöitä asetettavaksi ehdolle arkkipiispan vaalissa. Tiistai-iltana ovat vuorossa arkkipiispaehdokkaiden haastattelut.

Arkkipiispan vaali toimitetaan torstaina 28.11. Valamon luostarissa liturgian jälkeen.

Piispainkokouksen pöytäkirja 26.11.2024

Esittelyssä: Metropoliitta Elia

Kajaanista kotisin olevalla Oulun metropoliitta Elialla, 62, on opettajan ja teologin koulutus, ja hän on toiminut 15 vuotta opettajana. Lisäksi hän on toiminut seurakuntapappina ja kirkkoherrana, ja nämä tehtävät ovat tutustuttaneet hänet paitsi hallintoon, myös käytännön seurakuntaelämään.

Metropoliitta Elia kertoo saaneensa myönteistä palautetta ulospäin suuntautuvan luonteensa ja laajan kielitaitonsa vuoksi. Hän taitaa muun muassa ruotsia, englantia, saksaa ja tsekkiä ja on opiskellut ja asunut 12 vuotta ulkomailla. Hänet valittiin vastikään Suomen Ekumeenisen Neuvoston puheenjohtajaksi kolmivuotiskaudelle.

Hänet vihittiin piispaksi ja asetettiin Oulun hiippakunnan piispan tehtävään Pyhän Kolminaisuuden katedraalissa Oulussa tammikuussa 2015. Siitä lähtien hän on liikkunut tehtävissään välillä Akaa-Sevettijärvi, jolloin välimatkaa kertyy parhaimmillaan jopa yli 1100 kilometriä.

Tässä siteeratut piispojen vastaukset ovat peräisin kyselystä, jonka Aamun Koitto lähetti tulevan arkkipiispan vaalin ennakkosuosikeille. 

– Olen kymmenen piispana olovuotenani solminut paljon yhteyksiä Suomessa ja maailmalla, niin ortodoksisissa kuin ekumeenisissakin piireissä.

Esimiehenä hän uskoo keskustelevaan johtajuuteen. 

– Kirkkomme työntekijät ovat hyvin koulutettuja ja myös motivoituneita. Piispana haluan jatkossakin tukea ja kannustaa heitä. Esihenkilön tehtävä on huolehtia siitä, että seurakuntien työntekijöillä on mahdollisuus tehdä työtään hyvin.

Kysymykseen, miten hän luonnehtisi Venäjän ortodoksisen kirkon asemaa ortodoksisessa maailmassa tällä hetkellä, metropoliitta vastasi:

– Venäjän kirkon osalta on valitettavasti todettava, että vaikka sota Ukrainassa loppuisi, ja vaikka Venäjän kirkon johto vaihtuisi, ei paluuta entisiin suhteisiin voi läheskään heti tapahtua. Siellä niin valtion kuin kirkonkin koko johtava eliitti on sitoutunut ”Venäläinen maailma” -ideologiaan. Se tekee kanssakäymisen kirkkojemme välillä vaikeaksi.

– Kirkollemme luontevat suhteet ovat omaan patriarkaattiimme Konstantinopoliin ja sen alaisiin kirkkoihin Virossa, Liettuassa ja Skandinaviassa.

Naisten asemaa Suomen ortodoksisessa kirkossa hän kommentoi:

– Mielestäni kaikki kirkon työntekijät, myös vapaaehtoiset, tulee siunata tehtäviinsä. Naisten kohdalla on ollut historian kuluessa selkeää epäröintiä, jopa pelkoa. Tämä näkyy muun muassa pyhien kalenterissa naisten harvalukuisuutena (poislukien marttyyrit) ja joidenkin liturgisten tekstien sisällössä. Korjattavaa riittää. Piispainkokouksen on hyvä tehdä asiassa suunnitelma, jonka mukaan edetään.

Löydät metropoliitta Elian laajemman haastattelun täältä.

Esittelyssä: Piispa Sergei

Viinijärveltä syntyisin oleva Haminan piispa Sergei, 59, tunnetaan muun muassa Heinävedellä sijaitsevan Valamon luostarin pitkäaikaisena johtajana. Nykyään luostaria johtaa hänen seuraajansa igumeni, arkkimandriitta Mikael.

Hänet valittiin apulaispiispaksi kotiluostarissaan 25. marraskuuta 2021, minkä jälkeen seurasi apulaispiispaksi vihkiminen Uspenskin katedraalissa 16.1.2022 ja muutto Helsinkiin. Piispa Sergei ehti kilvoitella luostarissa 31 vuoden ajan eli yli puolet elämästään. Tästä ajasta hän toimi lähes neljännesvuosisadan Valamon luostarin igumenina eli johtajana. Hän on myös Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunnan hallituksen puheenjohtaja.

– Sitä (toim.huom. Valamoa) voidaan pitää myös keskisuurena yrityksenä, jossa työskentelee sekä luostarin veljestö että palkattu henkilöstö. Pitkä kokemukseni esimiestehtävistä ja haastavien tilanteiden ratkaisuista on kokemuspääomaa, josta olisi hyötyä myös arkkipiispan tehtävässä, piispa Sergei arvioi.

– Luostarivuosien aikana minulle syntyi suhteita eri ortodoksisiin paikalliskirkkoihin niiden päämiesten ja papiston vieraillessa Valamossa. Konstantinopolin patriarkka Bartolomeoksen kutsusta olen ollut mukana hänen seurueessaan virallisella vierailulla Georgian ortodoksiseen kirkkoon. Olen vieraillut patriarkaattimme keskuksessa useita kertoja viime vuosina, joten olen siellä tunnettu. 

Luonnettaan piispa Sergei kuvaili lempeäksi ja harkitsevaksi, mutta pystyvänsä tarvittaessa myös tiukkoihin päätöksiin. 

Kysymykseen, miten hän luonnehtisi Venäjän ortodoksisen kirkon asemaa ortodoksisessa maailmassa tällä hetkellä, piispa Sergei vastasi muun muassa:

– Venäjän kirkko on katkaissut suhteensa kaikkien niiden kirkkojen kanssa, jotka ovat hyväksyneet Ukrainan autokefaalisen kirkon aseman. Aleksandrian patriarkaatin alueella Afrikassa Venäjän kirkko on laittomasti ja kanonien vastaisesti siirtänyt papistoa ja seurakuntia Moskovan patriarkaatin alaisuuteen, mikä hajottaa ortodoksisten kirkkojen ykseyttä.

– Suomen ortodoksisella kirkolla ei ole tällä hetkellä mitään yhteistyötä Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa. Kirkkomme on tuominnut Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan ja patriarkka Kirillin sotaa tukevat lausunnot. Venäjän kirkko on paljolti eristäytynyt muusta ortodoksisesta maailmasta eikä suhteiden palautuminen ole näköpiirissä pitkään aikaan. Suomen ortodoksisen kirkon tulee pitää yllä aktiivisia suhteita etenkin omaan Konstantinopolin patriarkaattiin, mutta myös muihin ortodoksisiin paikalliskirkkoihin.

Naisten asemaa hän kommentoi muun muassa:

– Jos verrataan naisten asemaa Suomen ortodoksisessa kirkossa ja muissa ortodoksisissa paikalliskirkoissa, niin voi todeta, että meillä naisten tasa-arvo on toteutunut monin verroin paremmin. Meillä on tänä päivänä naisia korkeissa kirkon hallinnon tehtävissä kuten kirkolliskokouksen, kirkollishallituksen, seurakuntien valtuustojen ja neuvostojen jäseninä. – – – Elettyäni itse yli kolmekymmentä vuotta munkkiluostarissa olen tottunut vahvasti siihen perinteeseen, että miehet ovat alttarissa. Ymmärrän toki myös mainitut* poikkeustapaukset. Naiskanttorit ja muut kirkon naispuoliset työntekijät ja seurakuntien luottamushenkilöt siunataan tehtäviinsä jo nyt useissa seurakunnissamme, ja sen tulisi olla vakiintunut tapa.

Löydät piispa Sergein laajemman haastattelun täältä.
(*ks. kaikki kyselyvastaukset)

Myös näitä heiltä kysyttiin:

Lisäksi piispoilta kysyttiin edellä mainitussa Aamun Koiton kyselyllä heidän näkemyksiään muun muassa naisten ja tyttöjen asemaan, säästökohteisiin, uskonnolliseen ääriajatteluun ja arkkipiispan rooliin yhteiskunnallisena keskustelijana ja arvojohtajana. Löydät loput vastaukset täältä.

Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu autonomisena kirkkona Konstantinopolin patriarkaattiin, jonka päämies on ekumeeninen patriarkka Bartolomeos. Sen sijaan Moskovan patriarkaattia johtaa patriarkka Kirill, joka on näkyvästi asettunut tukemaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Suomen ortodoksien kirkko on tuominnut jyrkästi sekä Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan että patriarkka Kirillin sotaa lietsovat puheet.

Juttua on täydennetty arkkipiispaehdokkaiden esittelyteksteillä 26.11.2024 klo 20:51 ja otsikkoa muutettu vastaavasti. Pääkuva on vaihdettu 27.11.2024 klo 18:09.

Pääkuva ylhäällä: Haminan piispa Sergei (vas.) ja Oulun metropoliitta Elia kirkolliskokouksen aikana Valamon luostarissa 2024.