Ylösnoussut Kristus kutsuu toimimaan lähimmäistemme hyväksi
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma nostavat yhteisessä pääsiäisviestissään esiin huolen taloudellisista leikkauksista, jotka kohdistuvat ennestään haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin. Erityisen huolestuttavana arkkipiispat pitävät lapsiperheköyhyyden nopeaa kasvua.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma | Kuva: Suomen evankelis–luterilaisen kirkon viestintä ja Jyri Pitkänen
Pääsiäisen sanoma toivosta kohtaa meidät maailmassa, jossa epävarmuus ja epätoivo kasvavat. Pitkään kestänyt vakauden ja ennakoitavuuden aika näyttää väistyneen. Globaali pandemia sekä Eurooppaan ja sen laitamille saapuneet sodat ovat tuoneet myös omaan turvallisuuteemme liittyviä uhkia. Sopimuspohjainen maailmanjärjestys on murtumassa, ja maailma on ajautunut kauppasodan kynnykselle. Muuttuva maailman tilanne on entisestään ruokkinut ongelmia, joiden keskellä moni ihminen omassa elämässään kamppailee.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut yhteinen tahto tukea heikompiosaisia. Niukkenevat taloudelliset resurssit ovat johtaneet sellaisiin leikkauksiin, jotka kohdistuvat ennestään haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin.
Erityisen huolestuttavana pidämme lapsiperheköyhyyden nopeaa kasvua. Vähävaraisuus vaikeuttaa vanhemmuuden toteuttamista ja sellaisten valintojen tekemistä, jotka edistävät lasten hyvinvointia.
Toivottomuuden lisääntyminen näkyy myös nuorten mielenterveyden järkkymisenä. Jopa viidennes suomalaisista nuorista kärsii masennusoireista. Nuorten luottamus toisiin ihmisiin ja yhteiskunnan instituutioihin on myös heikentynyt.
Toimiva ja turvallinen yhteiskunta rakentuu luottamuksen varaan, ja luottamuksen vahvistaminen edellyttää sitä, että tuemme nuoria ja heidän perheitään. Jokaisella on oikeus turvalliseen, terveyttä edistävään ympäristöön ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Mitä se kertoo yhteiskuntamme arvoista, että luomme valinnoillamme edellytyksiä köyhyyden, turvattoman kodin ja huono-osaisuuden periytymiselle?
Kristillisen ihmiskuvan ytimessä on näkemys ihmisestä Jumalan kuvana. Jumalan kuvaksi luotu ihminen on mittaamattoman arvokas. Tämä on luovuttamaton totuus. Meidän kutsumuksemme kristittyinä on huolehtia jokaisesta ihmisestä, erityisesti niistä, jotka tarvitsevat apua, riippumatta siitä, keitä he ovat ja mistä he tulevat.
Ongelmien kohtaaminen on vaikeaa. Vaikeutemme muistuttaa Kristuksen kamppailua Getsemanen puutarhassa. Samalla kun saatamme tietää, mikä olisi oikein, koemme syvää hengellistä ja yhteisöllistä voimattomuutta. Meidän on vaikea kulkea Jumalan tarkoittamaa tietä toivottomuudesta ja kärsimyksestä vapautukseen ja elämään. Me emme voi silti jäädä kärsimyksen äärellä paikoillemme. Meidän on kysyttävä, miten voimme yksilöinä, kirkkoina ja laajemmin yhteiskuntana toimia epätoivon torjumiseksi ja kärsivän auttamiseksi. Jokaisen ihmisen pitää tulla nähdyksi ja kohdatuksi. Siinä on toivon siemen, mutta siemenen on saatava kasvaa tekojen ravitsemana.
Pääsiäisen sanoma ei ala voiton riemusta ja ilosta, vaan ylösnousemuksen juhlaan kuljetaan Kristuksen inhimillisen kärsimyksen kautta. Tämän matkan ytimessä väreilee toivo siitä, etteivät kärsimys ja kuolema ole viimeinen sana. Kärsimyksen läpäissyt ja kuoleman voiman lopullisesti murtanut Kristus kutsuu meitä rakastamaan toisiamme rajoituksetta ja tunnistamaan jokaisessa kohtaamassamme ihmisessä – Jumalan kuvassa – luovuttamattoman arvon.
Näistä lähtökohdista käsin meidän on löydettävä rohkeus kohdata yhteiskuntamme kipupisteet. Vasta tämän jälkeen voimme puhua uskottavasti toivosta ja uuden elämän mahdollisuudesta.
Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.
Ibrahim ja Marina Gargin perheessä juhlien juhla alkaa tänäkin vuonna Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkossa Espoon Tapiolassa. Ibrahim ja Marina ovat olleet aktiivisia Tapiolan kirkossa jo noin 20 vuoden ajan. Pääsiäistä viettävät myös perheen 17- ja 13-vuotiaat pojat.
Gargin perheen pääsiäisjuhlassa yhdistyvät niin suomalaiset, turkkilaiset kuin venäläisetkin perinteet.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marja Simonen | Kuva: Marina Gargi ja Gargien perhealbumi
Espoon Tapiolan Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkko vihittiin vuonna 1998. Kahdeksan vuoden kuluttua kirkossa vihittiin avioliittoon turkkilaissyntyinen Ibrahim ja venäläissyntyinen Marina. Tapiolan ortodoksinen kirkko on ollut tiiviisti mukana Ibrahim ja Marina Gargin elämässä: siellä he tapasivat toisensa Marinan Arkangelista Suomeen suuntautuneen pyhiinvaelluksen aikana, siellä heidät vihittiin ja sinne he veivät omat lapsensa – joista toinen on syntynyt suurena lauantaina. Tapiolan kirkko kuuluu olennaisena osana myös Gargien pääsiäiseen, jossa on turkkilaisia, venäläisiä ja suomalaisia vaikutteita.
Valokuvaaja Marina Gargi on käyttänyt ammattitaitoaan ortodoksisen kirkon hyväksi. Hänen ottamiaan kuvia on julkaistu muun muassa Helsingin ortodoksisen seurakunnan verkkosivuilla. Niitä oli esillä myös Espoon kulttuurikeskuksessa valokuvanäyttelyssä vuonna 2023.
Pääsiäisyön palveluksessa koetaan unohtumattomia hetkiä.
Marina Gargilla on muistoja ortodoksisesta pääsiäisen vietosta lapsuudesta saakka.
– Synnyin nuorille vanhemmille, jotka eivät olleet uskonnollisia. Ollessani vielä lapsi minun äitini alkoi etsiä uskoa. Hän löysi totuuden ortodoksisesta kristillisyydestä ja päätti tulla ortodoksiksi. Liityimme kirkkoon ja meidät kastettiin. Tämä merkitsi meille uutta alkua. Aloimme käydä kirkossa säännöllisesti, ja kirkosta tuli meille ikään kuin toinen perhe. Otimme osaa kirkolliseen elämään, liityimme pyhiinvaelluksille ja kävimme kulttuuritapahtumissa.
– Ensimmäistä kertaa otin osaa pääsiäisyön jumalanpalvelukseen lapsena. Se oli unohtumaton kokemus. Kirkko oli täynnä ihmeellistä suitsukkeen tuoksua ja lukuisten sytytettyjen kynttilöiden loistetta. Siellä oli niin paljon väkeä, että tilaa ei juurikaan ollut, eli se tuntui tungokseen asti täydeltä. Palvelus oli minusta pitkä ja oli hieman haastavaa pysyä hereillä, mutta tunsin jotain erityistä olevan tapahtumassa. Sitten jokainen tervehti toisia sanoilla: “Christos Voskres!” [Христос Воскрес! eli Kristus nousi kuolleista!] Palveluksen jälkeen ihmiset jakoivat keskenään perinteistä pääsiäisruokaa, jonka pappi oli siunannut. Muistan maistaneeni kulitsaa [hiivataikinasta valmistettu pyöreä pullankaltainen leivonnainen] ja pashaa [rahkasta, kermasta, sokerista, munista ja voista valmistettava ruokalaji]. Tunnelma oli täynnä iloa ja lämpöä, ja muisto siitä on säilynyt mielessäni.
Punainen pääsiäismuna on juhlan klassikko.
Muutettuaan Suomeen Marina liittyi Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Suomalaisessa ja venäläisessä ortodoksisessa pääsiäisessä on paljon samaa, mutta pääsiäisen vieton ajankohta on eri. Venäjällä pääsiäisen ajankohdan määrää juliaaninen kalenteri ja Suomessa gregoriaaninen kalenteri – tosin vuonna 2025 pääsiäinen osuu samalle päivälle sekä gregoriaanisen että juliaanisen kalenterin mukaan.
Marinasta on ollut ilo seurata, miten jo pienet lapset otetaan mukaan kirkossa pääsiäisen viettoon.
– Pääsiäisestä on tullut hyvin erityinen kokemus minulle, etenkin lasten vanhempana. Olen syvästi vaikuttunut siitä, kuinka kirkko ottaa huomaansa kaikenikäiset lapset auttaen heitä ymmärtämään paremmin pääsiäisen merkitystä. Sovintosunnuntaista alkaen ja läpi koko suuren viikon kirkko antaa lapsille monia mahdollisuuksia ottaa osaa palveluksiin ja perinteisiin yksinkertaisella mutta kauniilla tavalla. Kaikille on erittäin koskettavaa nähdä Kristuksen hahmo ristillä keskellä kirkkoa ja se, kuinka hänet otetaan alas ja kannetaan alttarille ikään kuin haudattavaksi. Tuo voimakas ja visuaalinen hetki saa meidät tuntemaan olevamme osa tätä historiaa. Se myös auttaa lapsia ymmärtämään helpommin pääsiäisen merkitystä samalla kun se tekee juhlasta vieläkin erityislaatuisemman.
Gargien perhealbumista löytyy kosolti pääsiäisaiheisia valokuvia.
Sukujuuret Antiokiassa
IT-alalla työskentelevä sekä esimerkiksi Filantropian hallituksen jäsenenä toiminut Ibrahim Gargi syntyi Iskenderunissa (aikaisemmin Alexandretta) Antiokian maakunnassa.
– Sukuni on yksi Antiokian kreikkalaisortodoksisista (Rūm (Avaa uuden sivuston)) suvuista. Se on asunut alueella kristinuskon alkuajoista lähtien. Varhaisimmat vuoteni asuin isovanhempieni kanssa. Sitten vanhempani muuttivat Länsi-Saksaan vierastyöläisiksi. Isoisäni oli papin poika. Myös hänen isoisänsä olivat pappeja. He olivat kotoisin Syyriasta.
Syyria kuuluu Antiokian ja koko Idän patriarkaattiin (Rūm Orthodox Patriarchate of Antioch and All the East), kuten myös osa Turkista. Maita 6.2.2023 kohdannut maanjäristys vaurioitti Antiokian kirkkoja (Avaa uuden sivuston) vakavasti. Ibrahim kertoo, että hänen kotikaupungissaan vain kaikkein vanhin kirkko säilyi vahingoittumattomana. Esimerkiksi pääkirkko on yhä korjaustöiden alla. Näissä kirkoissa Ibrahim vietti lapsuutensa pääsiäisiä.
– Ortodoksisen perheen lapsena minulla on hyvin eläviä muistoja Iskenderunissa vietetyistä palmusunnuntaista. Niin meidän kirkossamme kuin kaikissa muissakin ortodoksisissa kirkoissa palmusunnuntait ovat kaikkein iloisimpia ja unohtumattomampia pääsiäistä edeltäviä juhlia – etenkin lapsille. Meillä kaikilla lapsilla oli kukkasilla koristeltuja palmunoksia ja kynttilöitä, joita kannoimme käsissämme liturgian aikana. Suuren saaton lapset kantoivat palmunoksiaan ja ihmiset heittelivät kukkia aivan kuin aikoinaan heitettiin Jerusalemiin tulevalle Kuninkaalle Jeesukselle Kristukselle. Osallistuminen tuohon seremoniaan tuotti lapselle paljon iloa ja ylpeyttä.
Suomeen muuttaminen, Suomen ortodoksiseen kirkkoon liittyminen ja perheen perustaminen venäläissyntyisen Marinan kanssa on muuttanut Ibrahimin pääsiäisperinteitä. Ibrahim kuvailee perheensä pääsiäistä yhdistelmäksi suomalaisia ja venäläisiä ortodoksisia sekä antiokialaisia kreikkalaisortodoksisia perinteitä.
Suomalaisiin ortodoksisiin pääsiäisperinteisiin Gargit pääsivät sukeltamaan toden teolla lasten synnyttyä, sillä perhe osallistui Kaunisniemen leirikeskuksen pääsiäisleiriin monena vuonna aina siihen asti, että lapset kasvoivat teini-ikäisiksi.
Pääsiäisajan jumalanpalvelukset kuuluvat edelleen Gargin perheen pääsiäiseen. Erityisen tärkeitä palveluksia ovat sovintosunnuntain liturgia ja kaikki suuren viikon palvelukset pääsiäisyöpalvelus mukaan lukien.
– Sovintosunnuntaina vallitsee syvä nöyrä yhteys seurakuntamme jäsenten kesken. Tunnen siellä aina erityistä lämpöä ja yhteenkuuluvuutta. Pääsiäisyön jumalanpalveluksen tärkein hetki on se, kun valo murtaa pimeyden.
Pääsiäisajan jumalanpalveluksissa on aivan oma, ainutlaatuinen tunnelmansa.
Turkissa pääsiäistä vietetään juliaanisen kalenterin mukaan eli useimpina vuosina eri aikaan kuin Suomessa. Säätkin ovat erilaisia: Turkissa pääsiäisen aikaan lämpötila ylittää aina +25 astetta, kun taas Suomeen odotetaan vuoden 2025 pääsiäiseksi noin +7 astetta. Myös pääsiäisruoissa on eroja: Turkissa esimerkiksi leivotaan pääsiäiseksi erityisiä pääsiäiskeksejä. Niihin tarvittavia ainesosia ei saa Suomesta, joten Gargit saavat niitä vain vieraillessaan sukulaisten luona Berliinissä. Keksien sijasta juhlapöydässä on muun muassa kulitsaa, pashaa ja koristeltuja tai erivärisiksi maalattuja kananmunia.
Suomalaista ortodoksista pääsiäistä Ibrahim Gargi pitää ihanana ja ainutlaatuisena. Erityisesti hän pitää erikielisistä pääsiäistervehdyksistä.
– Kirkoissamme Turkissa liturgiat pidetään arabiaksi ja kreikaksi, joten me sanomme: “Al Masih Qam! Christos Anesti!” Suurin yllätys minulle oli, että täällä käytetään monia kieliä. Pidin kovasti siitä, kun kuulin ensimmäistä kertaa Suomessa sanottavan turkiksi ”Mesih Dirildi”.
– Paras aika Suomessa on pääsiäisen aika. Myös kodin siunaukset ovat ihania perheen ja ystävien hetkiä, joita täällä rakastan, Ibrahim toteaa lopuksi.
Pääkuva ylhäällä: Ibrahim Gargi (vas.) ja 21.12.2024 edesmennyt Tapiolan seurakunnan jäsen Joseph Roilidis kuvattua pääsiäisyön palveluksessa, jossa Ibrahim vastasi turkin ja Joseph kreikan kielestä.
Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa painetussa Aamun Koitossa 1/2025. Suurin osa painetun lehden jutuista tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.
Marina Gargi valokuvineen Pyhän Kolminaisuuden kirkon ulkoilmanäyttelyssä.Herkkuja tarjolla! Eri kulttuurien pääsiäisruoissa on eroja: esimerkiksi Turkissa leivotaan pääsiäiseksi erityisiä pääsiäiskeksejä. Keksien sijasta Gargien perheen juhlapöydässä on muun muassa kulitsaa, pashaa ja koristeltuja tai erivärisiksi maalattuja kananmunia.
Suuri lauantai: Hiljainen odotus vaihtuu pian ylösnousemuksen riemuksi
Suuri lauantai. Paastopäivä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: ZeynepKaya/iStock
Liturgiassa
Matt. 28:1‒20
Evankeliumissa Magdalan Maria ja toinen Maria menevät Jeesuksen haudalle. Enkeli kertoo heille ylösnousemuksesta. Haudalle asetetut vartijat pakenevat pelästyneinä. Matkalla opetuslasten luokse naiset kohtaavat ylösnousseen ja kumartavat häntä. Kaupunkiin saapuneet vartijat sen sijaan saavat tehtäväksi levittää valheita, joiden mukaan opetuslapset ovat ryöstäneet Jeesuksen ruumiin. Opetuslapset kohtaavat Jeesuksen Galileassa ja kumartavat häntä muutamien yhä epäillessä. Jeesus, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, lähettää heidät kaikkeen maailmaan kastamaan ja opettamaan. Hän lupaa olla omiensa kanssa maailman loppuun saakka.
***
Suuren lauantain evankeliumi julistaa Jeesuksen ylösnousemusta jo ennen pääsiäisyön juhlaa. Tuonelan portit jo vapisivat, mutta opetuslapset olivat vielä peloissaan piilossa, ja mirhantuojanaiset vasta suunnittelivat haudalle menemistä. Kirkko ei silti malta enää vaieta, vaan julistaa jo suuren lauantain koittaessa ylösnousemuksen viestiä.
Pian koittaa hetki, jolloin toiset kumartavat Ylösnoussutta, ja toiset turvaavat valheisiin yrittäen vääristellä evankeliumin sanomaa. Aivan kohta Jeesus lähettää omansa kertomaan ilosanomaa kaikkeen maailmaan.
Jumalan suuri lahja ei voi pysyä kätkettynä: Jumalan rakkaus on ilmoitettu kaikkia ihmisiä varten. Kirkko, ylösnousemusriemun täyttämä ja Jumalaa rakastavien ihmisten yhteisö, on muotoutumassa, sillä pääsiäisyö ja varhainen aamu koittavat pian. Haavoitettu, kuoleman kukistanut Rakkaus nousee ylös.
Suuri perjantai: Pimeys juhlii voittoaan, mutta se erehtyy
Suuri perjantai. Paastopäivä. Suurena perjantaina ei toimiteta liturgiaa, ehtoollisjumalanpalvelusta, koska tänään huomio on Kristuksen kärsimyksessä. Suuri perjantai on siksi myös erityisen vahva paastopäivä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Adam Ján Figeľ/Alamy
Näissä evankeliumijaksoissa Jeesus rohkaisee opetuslapsiaan kärsimyksensä edellä: hän menee valmistamaan heille sijaa Isänsä luokse ja lähettää Puolustajan, Pyhän Hengen. Tekstit kertovat myös Jeesuksen kavaltamisesta ja vangitsemista, kuulustelusta, siitä, miten Pietari kieltää Herran, ”Ristiinnaulitse!”-huudoista, pilkasta, ristin kantamisesta, purppuraviitasta ja orjatappurakruunusta, vaatteiden jakamisesta, ristinaulitsemisesta sekä ristin päällekirjoituksesta, Jeesuksen kuoleman hetkestä ja temppelin esiripun repeämisestä, Vapahtajan hautaamisesta rikkaan miehen hautaan ja haudalle asetetuista vartijoista.
***
Suurena perjantaina ikuinen, ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika ottaa kannettavakseen koko maailman lankeemuksen ja synnit ja kukistaa kuolemallaan kuoleman.
Ihminen on langenneenakin Jumalalle arvokas ja rakas. Ikuinen suostuu surmattavaksi paljon rikkoneiden ja kuolevaisten ihmisten edestä antaakseen jokaiselle hänen luokseen tulevalle lahjaksi ikuisen elämän.
Koko luomakunta järisee Jumalan Pojan kuollessa. Haudan suulle asetetaan vartijat. Luomakunta hiljenee odottaen. Pimeys luulee voittaneensa. Odotuksen toivo täyttää mielet: pääsiäisemme on lähellä.
Kuninkaalliset hetket
Ensimmäinen hetki: Matt 27:1‒56
Kolmas hetki: Mark. 15:16‒41
Kuudes hetki: Luuk. 23:32‒49
Yhdeksäs hetki: Joh. 18:28‒19:37
Suuren perjantain Kuninkaallisissa hetkissä kirkossa luetaan osin samoja evankeliumitekstejä kuin aamupalveluksessa. Niissä seurataan kuningasten Kuninkaan pelastavien kärsimysten tietä, jotta meissä syntyisi ja vahvistuisi pelastukseen johtava usko:
”Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. ‒ ‒ kirjoituksessa taas sanotaan: ’ He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.’” (Joh. 19:35, 37).
Myös suuren perjantain ehtoopalveluksessa luetaan osin samoja kärsimysevankeliumeja kuin aamupalveluksessa.
Tässä palveluksessa Kristuksen hautakuva kannetaan esiin ja sitä kunnioitetaan hartaasti.
Näin osallistumme Herramme kärsimykseen ja ristiltä ottamiseen ja hautaamiseen yhdessä JoosefArimatialaisen, MagdalanMarian ja ”toisen Marian” kanssa (Matt. 27:57‒61).
Suuren lauantain aamupalvelus: Kristuksen hautauspalvelus
Suuren lauantain aamupalvelus toimitetaan kirkossa usein jo perjantai-iltana kirkollisen vuorokauden vaihtuessa, joissakin vasta lauantaiaamuna. Teksti on sen vuoksi sijoitettu tässä jo perjantaille. Palveluksessa muistellaan Kristuksen hautaamista, kuten jo aiemmin suurena perjantaina.
Tähän palvelukseen liittyy Kristuksen hautakuvan kantaminen saatossa kirkon ympäri. Tällöin lauletaan hautajaisistakin tuttua veisua ”Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä”.
(Matt. 27:62‒66)
Evankeliumissa oppineet lähtevät Pilatuksen luo ja pyytävät asettamaan Jeesuksen haudalle vartijat, etteivät opetuslapset varastaisi ruumista ja ettei viimeinen villitys olisi ensimmäistä pahempi. Haudalle asetetaan vartijat ja kivi sinetöidään.
***
Jeesukselle läheiset ihmiset hautaavat hänet rakkaudella. Vastustajat sen sijaan epäilevät ja vaativat yhä toimia estääkseen tyhjän haudan ihmeen.
Kun osallistumme paikan päällä tai sydämissämme Kristuksen hautauspalvelukseen, osallistumme pyhien joukon kanssa rakkaan Herramme hautaamiseen.
Tänään kunnioitamme Kristuksen meidän tähtemme tapahtunutta kuolemaa. Näin tulemme uskoen osallisiksi myös ylösnousemuksen ilosta, pelastuksemme lahjasta, sillä ylösnousemuksemme alkaa Kristuksen kuolemasta, Jumalan ihmisrakkauden suurimmasta teosta.
Pääkuva ylhäällä: Golgatan risti Brysselin Zaventem -lentokentän kappelissa.
Golgatan rististä tulee voitonmerkki: ”Se on täytetty”
Suurena perjantaina olemme Kristuksen ristinkärsimyksen, kuoleman ja hautaamisen äärellä. Vietämme ristin pääsiäistä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Patronen | Kuva: Vladimir Sokratilin. Kuvan rajaus ja käsittely: Aamun Koiton toimitus
Risti on ortodoksisen hengellisyyden keskuksessa. Se ei kuitenkaan ole elämämme lopullinen päätepiste. Risti osoittaa meille tien kohti Getsemanen tyhjää hautaa. Ristin juurelta ei ole pitkä matka tyhjän haudan äärelle. Ja siellä kohtaamme ylösnousseen Kristuksen.
Kuolemalla ja nousemalla ylös kuolleista Kristus käänsi tämän maailman niin sanotun luonnollisen järjestyksen päälaelleen. Vastoin syyn ja seurauksen lakia, myös vastoin ajan henkeä, jota sävyttää tietty toivottomuus, vastoinkäymistä seuraa voitto, kärsimystä ilo ja kuolemaa elämä. Pimeyttä aina seuraa valo.
Vaikka maailmassa on edelleen yllin kyllin kärsimystä ja kuolemaa, niillä ei ole enää viimeistä sanaa tässä elämässä. Kristus voitti kuoleman sisältäpäin kuolemalla itse Golgatan ristillä. Kristus kukisti kuoleman menemällä itse sen ytimeen. Hän otti kuoleman saaliikseen. Juuri tähän viitaten apostoli Paavali esittää kysymyksen: ”Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?” (1. Kor. 15:55)
Syntiinlankeemuksessa ihminen kääntyi pois Jumalasta. Tällöin ihminen jäi keskeneräiseksi. Jumala tuli Kristuksessa ihmiseksi saattaakseen luomisprosessin päätökseen. Ja se saatiin päätökseen Golgatan ristillä.
Mitä Jeesus sanoikaan ennen kuolemaansa? ”Se on täytetty.” (Joh.19:30) Nyt ihminen, kuvani ja kaltaisuuteni, jumalallinen luomus ja äärettömän rakkauteni kohde, on valmis.
Kristuksen kuolema ja ylösnousemus ovat tehneet omasta kuolemastamme lopulta siirtymän kohti täydempää elämää ja yhteyttä hänen kanssaan. Fyysisessä kuolemassa sielu palaa Luojansa luo ja ”tomu palaa tomuun”. Viimeisenä päivänä Jumala yhdistää ne jälleen. Apostoli Paavali kirjoittaa tästä:
”Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana […] Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis.” (1: Kor. 15:42-44)
Pääsiäisen tapahtumien vuoksi kuolemaa ei enää ole ilmauksen lohduttomimmassa ja traagisimmassa merkityksessä. Meille kuolema ei ole loppu, vaan alku.
Pääsiäisen vuoksi Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Se ei ole jossain kaukaisuudessa aikojen lopulla, vaan me voimme saada siitä esimakua jo tässä elämässä.
+++
Suuren perjantain jumalanpalveluksissa vietämme Kristuksen ristiltä ottamisen ja hautaamisen muistoa. Kaikkialla kirkoissamme alttaripöydällä oleva Kristuksen hautakuva kannetaan keskelle kirkkoa. Se koristellaan hyväntuoksuisilla kukkasilla. Ne kuvaavat tuoksuöljyjä ja -voiteita, joilla Kristuksen ruumis voideltiin.
Lopuksi käymme kumartamassa ja suutelemassa hautakuvaa. Kumarrusten ja suudelmien välityksellä osoitamme kiitollisuutta ja rakkautta. Emme syyllistä itseämme emmekä toinen toisiamme.
Tunnemme pääsiäisen salaisuuden. Ymmärrämme että Kristuksen uhrautuva rakkaus on täydellistä rakkautta.
Ristin pääsiäisen jumalanpalvelusten surumielisyys on valoisaa ja kirkasta. Sen sanomaan jo sisältyy lupaus ylösnousemuksesta, ilosta ja elämästä.
”Kumarramme kärsimyksillesi, oi Kristus! Ilmaise meille myös kunniallinen ylösnousemuksesi!” (Suuren perjantain aamupalveluksen 15. antifoni).
”Vihreä” patriarkka Bartolomeos sai vuoden 2025 Templeton-palkinnon ympäristötyöstään
Hänen Kaikkipyhyytensä ekumeeninen patriarkka Bartolomeos on saanut vuoden 2025 Templeton-palkinnon uraauurtavasta työstään ympäristökysymysten parissa. Kyseessä on yksi maailman suurimmista henkilökohtaisista elämäntyöpalkinnoista.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Maria Hattunen | Kuva: Jyri Pitkänen
Patriarkka Bartolomeos palkittiin johtajuudestaan ympäristökriisin vastaisen työn määrittelemisessä hengellisenä kutsumuksena. Hän liittyy 54 aiemman palkinnonsaajan – esimerkiksi Kalkutan pyhän Teresan (1973), Dalai Laman (2012), Desmond Tutun ja Jane Goodallin (2021) joukkoon vastaanottaen yhden maailman arvostetuimmista henkilökohtaisista elämäntyöpalkinnoista.
– Bartolomeos saa Templeton-palkinnon siitä, että hän on tehnyt ympäristöstä huolehtimisesta keskeisen sitoumuksen hengellisen johtajan roolissaan, sanoi John Templeton -säätiön presidentti Heather Templeton Dill,
Dill jatkoi:
– Bartolomeos on myös syventänyt kristittyjen käsitystä siitä, mitä merkitsee olla uskonnollinen maailmassa nykypäivänä. Se sisältää huolehtimisen kaikista Jumalan luomakunnan puolista: meitä ympäröivistä ihmisistä ja luonnollisesta maailmasta, jossa elämme.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi patriarkka on käyttänyt asemansa arvovaltaa kootakseen yhteen tieteilijöitä, tutkijoita, poliittisia johtajia ja hengellisiä johtajia katolisesta, juutalaisesta ja islamilaisesta maailmasta. Hän on kuvannut luomakunnasta huolehtimista ”ekumeeniseksi välttämättömyydeksi” ja moraaliseksi velvollisuudeksi, joka ylittää perinteiset uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset jakolinjat.
– Emme ole tämän planeetan omistajia, lausui patriarkka Bartolomeos Templeton-palkintoa varten tehdyssä haastattelussa.
– Se kuuluu myös tuleville sukupolville. Olemme yksinkertaisesti ympäristön hoitajia ja pappeja, emme sen omistajia. Ekologia ei ole poliittinen tai taloudellinen kysymys. Se on pääasiassa hengellinen ja uskonnollinen kysymys, koska Jumala loi sen ja antoi sen meille suojeltavaksi: viljeltäväksi, käytettäväksi, mutta ei väärinkäytettäväksi. Tämä on ekologian hengellinen ulottuvuus, hän huomautti.
– Näen, että meillä on yhteinen ihanne, yhteinen tarkoitus. Ehkä menetelmämme ovat erilaisia, mutta kaikkien meidän lopullinen tavoite on pelastaa planeettamme, luoda paremmat elinolosuhteet tämän planeetan asukkaille, joka on yhteinen kotimme, oikos. Tämä on kreikkalainen sana, joka tarkoittaa ’kotia’, ja ekologia on tiede kodistamme. Täydennämme toisiamme palvellaksemme tätä yhteistä ihannetta, hän jatkoi.
Vuoden 2021 Templeton-palkinnon voittaja ja YK:n rauhanlähettiläs Jane Goodall kommentoi valintaa:
– Olen iloinen saadessani tietää, että Templeton-palkinto myönnetään Hänen Kaikkipyhyydelleen Bartolomeokselle. Minulla on ollut etuoikeus viettää aikaa Hänen Kaikkipyhyytensä kanssa, enkä voi ajatella arvokkaampaa ehdokasta tälle kunnialle. Hänen pyrkimyksensä tuoda näitä erilaisia ryhmiä yhteen korostaakseen luonnonmaailman suojelemisen tärkeyttä, josta tulevaisuutemme riippuu, ovat todella merkittäviä.
Hengellinen näkemys ympäristönhoidosta
Vuonna 1940 Imbrosin saarella syntynyt 85-vuotias Bartolomeos teki ympäristöasioista virkakautensa keskeisen painopisteen tultuaan valituksi 270. ekumeeniseksi patriarkaksi vuonna 1991. Hän on edistänyt hengellisesti tiedostavan ympäristönsuojelun liikettä. Hänen johtajuutensa on muovannut maailmanlaajuisia keskusteluja ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuudesta ja ekologisesta oikeudenmukaisuudesta kehystämällä ne uskon moraalisella kielellä. Hän on kannustanut ortodoksisia kristittyjä tunnistamaan ympäristön tuhoutumisen syntinä luontoa vastaan ja puolustanut ajatusta, että kirkon on oltava vakavasti mukana luomakunnan hoidossa.
Vuonna 1997 hän julisti, että ympäristöä vahingoittavat teot – kuten saastuttaminen, metsien hävittäminen ja ilmastonmuutos – ovat ”ekologisia syntejä”. Tämä käsite on vaikuttanut laajasti ympäristöeettiseen keskusteluun myös ortodoksisen maailman ulkopuolella, ja sitä lainattiin näkyvästi paavi Franciscuksen vuoden 2015 kiertokirjeessä Laudato Si’.
Bartolomeos on perustanut Religion, Science, and the Environment -kansalaisjärjestön, joka järjesti kahdeksan symposiumia vuosien 1995 ja 2009 välillä yhteistyössä Euroopan komission ja YK:n kanssa. Lisäksi hän järjesti viisi Halki-huippukokoust vuosien 2012 ja 2022 välillä. Halkin saarella pidettyjä huippukokouksia ohjasi periaate, että kestävä ympäristönsuojelu ei ole mahdollista ilman perustavanlaatuista arvojen muutosta.
– Tiede yksin ei voi pelastaa planeettaa. Tiede kertoo meille maailmasta, mutta se ei voi tavoittaa sielumme ja mielemme syvyyksiä, totesi Bartolomeos vuonna 2015.
Bartolomeos on aktiivisesti tehnyt yhteistyötä muiden uskontojohtajien kanssa. Vuonna 2021 hän julkaisi paavi Franciscuksen ja Canterburyn arkkipiispa Justin Welbyn kanssa ensimmäisen yhteisen viestin luomakunnan suojelemiseksi. Tässä merkittävässä julkilausumassa he kutsuivat rukoilemaan ja uhrautumaan planeetan vuoksi sekä käsittelemään ilmastonmuutosta ja biodiversiteetin menetystä kiireellisinä eettisinä kysymyksinä.
Bartolomeoksen ympäristötyö on saanut laajaa tunnustusta. Hän on vastaanottanut lukuisia palkintoja, kuten Yhdysvaltain kongressin kultamitalin (1997), Sophie-palkinnon (2002) ja YK:n ympäristöohjelman Champions of the Earth -palkinnon (2004). Time-lehti nimesi hänet yhdeksi maailman sadasta vaikutusvaltaisimmasta henkilöstä vuonna 2008, ja hän voitti American Jewish Committeen Human Dignity -palkinnon vuonna 2021. Hän on saanut useita kunniatohtorin arvoja akateemisilta instituutioilta ympäri maailmaa, mm. Notre Damen yliopistosta (2021).
Pääkuva ylhäällä: Patriarkka Bartolomeos kävi Suomen-vierailullaan vuonna 2023 muun muassa Nuuksiossa.
Oheisella videolla patriarkka Bartolomeoksen palkinnon vastaanottamiseen liittyvä puhe:
{”preview_thumbnail”:”/sites/default/files/styles/video_embed_wysiwyg_preview/public/video_thumbnails/46LDnjYpmNc.jpg?itok=WFJCtelE”,”video_url”:”https://www.youtube.com/watch?v=46LDnjYpmNc&t=9s”,”settings”:{”responsive”:true,”width”:”854″,”height”:”480″,”autoplay”:false},”settings_summary”:[”Embedded Video (Responsiivinen).”]}
Pääsiäisen ihmeeseen askel askeleelta – Pyhän haudan kirkko on kerrostuma kristikunnan historiaa
Pyhän Haudan kirkko Jerusalemissa on yksi kristinuskon pyhimpiä rakennuksia. Se on jännittävä rakennuskompleksi, jossa on erilaisia kappeleita ja tiloja useassa eri kerroksessa. Osana Jerusalemin vanhaa kaupunkia se kuuluu UNESCO:n maailmanperintökohteeseen.
Samalla paikalla on sijainnut kirkko jo 300-luvulta alkaen, mutta rakennukset ovat tuhoutuneet ja ne on rakennettu uudelleen moneen otteeseen. Nykyinen kirkko on pitkälti 1800-luvun alun tulipaloa seuranneen jälleenrakennustyön tulosta, mutta osa rakenteista on vanhempia.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Ulla Tervahauta | Kuva: Eri kuvalähteitä
Jeesuksen ristiinnaulitsemisen paikka Golgata sekä Jeesuksen hautamuistomerkki ovat kirkon tärkeimmät paikat. Golgatan kallio ei ole näkyvillä, mutta sitä pääsee koskettamaan kirkon toisessa kerroksessa sijaitsevassa ortodoksisessa Ristin ylentämisen kappelissa. Hautamuistomerkki sijaitsee pääsisäänkäynnistä viistosti vasemmalle pyöreämuotoisessa Rotundassa. Pyhän Helenan ja Ristin löytämisen kappelit kirkon itäosassa muistuttavat Jeesuksen ristin löytymisestä 300-luvulla.
Kirkon ajatellaan sijaitsevan paikalla, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin. Kyseessä on varhaisin tunnettu traditio, ja näkemys on arkeologian näkökulmasta mahdollinen. Kysymykseen ei silti ole yksiselitteistä vastausta.
Jeesus ristiinnaulittiin vuoden 30 tienoilla. Ensimmäiset kuvaukset tapahtumasta kirjoitettiin vakiintuneen näkemyksen mukaan 70–90-luvuilla. Uuden testamentin evankeliumit keskittyvät Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumiin ja niiden merkitykseen. Tapahtumapaikat mainitaan vain viitteenomaisesti.
Ristiinnaulitsemisen paikaksi evankeliumit nimeävät Golgatan eli Pääkallopaikan, jonka sijaintia ei tarkemmin kuvata. Pelotevaikutuksen vuoksi ristiinnaulitsemiset tapahtuivat mahdollisimman julkisilla paikoilla. Evankeliumikuvaukset antavatkin vaikutelman tällaisesta paikasta: Markus ja Matteus mainitsevat ristiinnaulittua pilkkaavat ohikulkijat, Luukkaan mukaan siellä seisoi kansaa katselemassa tapahtumia. Johanneksen evankeliumin mukaan paikka oli lähellä kaupunkia, ja monet näkivät Pontius Pilatuksen ristiin kiinnittämän tekstin.
Kun Jeesus oli kuollut, evankeliumien mukaan hänen ruumiinsa pantiin kallioon louhittuun, käyttämättömään hautakammioon. Johannes kertoo haudan sijainneen ristiinnaulitsemispaikan läheisessä puutarhassa. Hauta ja oletettavasti myös ristiinnaulitsemispaikka sijaitsivat kaupunginmuurien ulkopuolella – haudat sijoitettiin aina asutuksesta erilleen.
Tällä paikalla on ollut muistomerkki 300-luvulta alkaen suojaamassa Jeesuksen hautaluolaa. Nykyinen muistomerkki on 1800-luvun alusta: tuolloin aiempi tuhoutui tulipalon seurauksena. Huonoon kuntoon päässyt muistomerkki restaurointiin perinpohjaisesti vuonna 2016 kreikkalaisten, latinalaisten ja armenialaisten yhteistyönä. Kuva: iStock
Jerusalem ensimmäiseltä vuosisadalta 300-luvulle
Vaikka Pyhän haudan kirkko sijaitsee nykyään Jerusalemin vanhassa kaupungissa, ensimmäisellä vuosisadalla paikka todennäköisesti sijaitsi kaupunginmuurien ulkopuolella. Tähän viittaa esimerkiksi se, että lattian alta on löytynyt roomalaisaikaisia hautoja.
Roomalaisaikaan liittyi monenlaisia levottomuuksia. Herodeksen rakennuttama temppeli tuhoutui, kun ensimmäinen juutalaissota päättyi Jerusalemin valtaukseen vuonna 70. Niin kutsutun Bar Kokhban kapinan päätteeksi 130-luvulla keisari Hadrianus karkotti juutalaiset ja heidän joukossaan ensimmäiset kristityt kaupungista kokonaan.
Kaupunkiin tai oikeastaan sen raunioille Hadrianus perusti roomalaisen siirtokunnan, Aelia Capitolinan. Karkotettujen asukkaiden tilalle tuotiin uudet ja roomalaistettuun kaupunkiin rakennettiin Juppiterin ja Venuksen temppelit, Juppiterin temppeli Herodeksen tuhotun temppelin paikalle, Venuksen temppeli paikalle, jonne Pyhän Haudan kirkko sittemmin rakennettiin.
Konstantinos Suuren Pyhä maa
Kun Konstantinos Suuresta tuli keisari 300-luvulla, hän teki kristinuskosta sallitun ja lopulta ainoan sallitun uskonnon. Hänen aikanaan Palestiinasta tuli kristittyjen Pyhä maa, jossa saattoi käydä pyhiinvaelluksilla ja nähdä Raamatun tapahtumien paikkoja. Konstantinos rakennutti kirkot Betlehemiin, Abrahamin asuinseudulle Mamreen sekä Jerusalemiin.
Varhaisimpiin kirjallisiin lähteisiin, joissa Konstantinoksen rakennukset mainitaan, lukeutuu 300-luvulla kirjoittanut historioitsija Eusebios. Konstantinoksen rakennustöitä kuvatessaan Eusebios asettaa taustaksi Hadrianuksen ajan. Eusebioksen mukaan pakanat olivat päättäneet hävittää Kristuksen hautaluolan ja rakensivat siksi sen päälle Afroditen eli Venuksen temppelin. Konstantinos löysi paikan jumalallisen johdatuksen ansiosta, joten todistus (Martyrion)Kristuksen ylösnousemuksesta palasi pimeydestä päivänvaloon jokaisen kävijän nähtäville.
Konstantinoksen kirkon paikasta, sen autenttisuudesta ja Eusebiouksen kuvauksesta on esitetty eri tulkintoja. Joidenkin mielestä kuvaus on luotettava ja he arvioivat, että tieto pääsiäisen tapahtumapaikoista oli säilynyt kristittyjen keskuudessa ensimmäiseltä vuosisadalta 300-luvulle.
Toisaalta Eusebioksen tekstissä ja Konstantinoksen toimissa erottuu menneen ja uuden vastakkainasettelu, johon liittyy vanhojen paikkojen ottaminen uuteen käyttöön. Tässä tulkinnassa Konstantinos kristillisti Venuksen temppelin paikan – ja ehkä Hadrianus oli toiminut samoin Kristuksen haudan suhteen. Perimätiedon säilymiseen on kuitenkin suhtauduttu skeptisesti. Eusebiosta edeltävät lähteet eivät mainitse Jeesuksen hautaan tai Golgataan liittyviä traditioita.
Ylemmässä pohjakuvassa on rekonstruoituna Konstantinoksen ajan rakennuskokonaisuus. Kuvan vasemmassa laidassa eli alueen länsipäädyssä näkyy hautamuistomerkki, jota suojaa ympyränmuotoinen Rotunda. Rotundaa reunusti niin ikään pyöreämuotoinen pylväskäytävä, joka mahdollisti hautamuistomerkin ja Rotundan ympäri kävelemisen.
Rotundan pohjoispuolella oli rakennuksia, joiden on päätelty olleen munkkien kammioita. Rotundan itäpuolella oli pylväiden reunustama piha, jonka kaakkoiskulmassa sijaitsi Golgata. Golgatan takana, pihan länsipuolella oli Martyrium-kirkko. Kirkkoon noustiin kaupungin pääkadulta portaita pitkin: porttirakennelmassa oli kolme oviaukkoa. Kirkon ja kadulta nousevien portaiden välissä oli atrium-piha.
Kuvat: Wikimedia Commons
Konstantinoksen ajan rakennuksia
Konstantinoksen ajan rakennelmia on rekonstruoitu arkeologian ja kirjallisten lähteiden keinoin. Pyhän Haudan kirkon alue on aluksi muodostanut suorakaiteen muotoisen kokonaisuuden. Alueen länsipäädyssä sijaitsi hautaluola, jonka ympärille pystytettiin pyöreämuotoinen hautamuistomerkki Anastasis.Se oli kooltaan pieni ja sijaitsi avoimen taivaan alla. Kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina pyhien ihmisten hauta- ja muistopaikat olivat usein tällaisia erillisiä pyhäkköjä. Myöhemmin, ehkä Konstantinoksen viimeisenä elinvuonna tai pian hänen kuolemansa jälkeen Anastasiksen ympärille rakennettiin suuri, pohjakaavaltaan pyöreä rakennus, Rotunda.
Golgatan kallio sijaitsi noin 30 metrin päässä Anastasiksesta. Kalliota louhittiin pienemmäksi, ja Golgatan ja Anastasiksen väliin rakennettiin pylväiden reunustama neliskulmainen piha-alue. Golgata sijaitsi vinosti hautamuistomerkkiä vastapäätä, pihan kaakkoiskulmassa. Kallion päällä oli Konstantinoksen sinne pystyttämä risti.
Piha-alueen itäpuolella, Golgatan takana sijaitsi basilikakirkko, joka tunnettiin nimellä Martyrium. Kirkkoon noustiin portaita pitkin ja jonkinlaisen porttirakennuksen läpi itäpuolelta, Jerusalemin pääkadulta. Alttari oli lännessä kohti Anastasista.
Egeria kuvasi pääsiäisen viettoa
Alueen tunnelma välittyy elävästi 300-luvulla eläneen pyhiinvaeltaja Egerian kertomuksessa. Egeria kertoo, miten kristityt piispan johdolla kulkevat pääsiäisen tapahtumapaikoilla. Joukossa on kaikenikäisiä, vanhemmat kantavat pienimpiä ja kuljetaan hitaasti, jotta valvomisesta ja paastoamisesta väsyneet eivät uupuisi.
Välillä ollaan Ristin (Golgatan) edessä tai takana, Anastasiksen luona tai suuressa kirkossa eli Martyriumissa. Joka paikassa pysähdytään, luetaan pyhiä kirjoituksia, itketään pääsiäisen tapahtumien vuoksi, rukoillaan ja lauletaan, kunnes jatketaan seuraavaan paikkaan. Kirkkokansa on monikielistä: Egeria kirjoittaa, miten lukukappaleet ja piispan puhe käännetään kreikasta syyriaksi ja latinaksi, jotta kaikki ymmärtävät.
Islamista ristiretkien aikaan
Bysantin aika päättyi Palestiinassa 600-luvulla. Konstantinoksen rakennukset säilyivät pitkään, vaikka tulipalot ja maanjäristykset aiheuttivat tuhoja. 600-luvun alun levottomina vuosina persialaiset polttivat kirkon, mutta se rakennettiin uudelleen melko pian. Toinen merkittävä tuho tapahtui vuonna 1009, kun kalifi al-Hakim hävitti rakennukset. Jälleenrakennus alkoi nopeasti, ja persialaisen Nasir Khusravin kirjoituksissa 1040-luvulta on säilynyt kuvaus jälleenrakennetusta kirkosta ja sen loistosta.
Ristiretkeläiset valtasivat Jerusalemin vuonna 1099. Ristiretkiajan kuvauksia sisältyy esimerkiksi anglosaksi Saewulfin ja Kiovan Rusista kotoisin olleen igumeni Danielin kirjoituksiin. Niiden perusteella kirkkoalue oli al-Hakimin tuhon jälkeen rakennettu erilaiseksi kuin aiemmin. Martyriumia ei ilmeisesti rakennettu uudelleen, mutta uusi Rotunda oli laajempi ja siihen liittyi useita sivukappeleita.
Ristiretkiaikana Pyhän haudan kirkkoa pitivät vallassaan lännen kristityt. Sitä käytettiin uusiin tarkoituksiin, kuten ristiretkikuninkaiden kruunajaisiin, häihin ja hautapaikkana. Laajennustyöt tulivat tarpeellisiksi. Kuningatar Melisenden aikana piha-alue katettiin, ja siitä alkaen hautamuistomerkki, Golgata ja muut pyhät paikat ovat sijainneet saman katon alla.
Nykyisessä Pyhän haudan kirkossa voi edelleen nähdä tuolta peräisin olevia rakenteita. Myös moni nimettömäksi jäänyt kulkija on jättänyt jälkensä kirkkoon. Pyhän Helenan kappeliin laskeutuvaa portaikkoa reunustavissa pylväissä näkyy ristiretkiajan pyhiinvaeltajien kaivertamia yksinkertaisia ristigraffiteja. Niillä he merkitsivät käyntinsä pyhillä paikoilla ja tulivat osaksi kirkkoa ja sen historiaa.
Kirkon jakamisella on jännitteinen historia
Kirkon jakamiseen on vuosisatojen aikana liittynyt jännitteitä ja valtataisteluita. Tänä päivänä kirkon sisätiloja hallinnoivat kreikkalaiset ortodoksit, fransiskaanit ja armenialaiset. Koptit, etiopialaiset ja Syyrian ortodoksit saavat käyttää pyhiä paikkoja, mutta heillä ei ole niihin hallintaoikeutta. Kaksi muslimisukua on vastannut kirkon avaimista sekä ovien avaamisesta ja sulkemisesta keskiajalta alkaen. Käytäntö on saattanut alkaa Saladinin kaudella 1100-luvulla, ja sen tarkoitus on varmistaa, ettei mikään kirkkokunta omi tiloja itselleen.
Kristittyjen yhteiseloon liittyviä ristiriitoja kuvataan joskus absurdeja yksityiskohtia korostaen, mutta historia ja laajempi konteksti auttavat ymmärtämään tilannetta. Alueen kompleksiset poliittiset olosuhteet ovat merkittävä taustatekijä.
Ristiretkiaika pakotti idän kristityt jakamaan kirkon Euroopasta tulleiden katolilaisten valloittajien kanssa. Taustalla näkyy myös ottomaaniajan perintö samoin kuin 1900–2000-lukujen poliittinen tilanne.
Islamilaisen oikeuden mukaan minkään perinteen pyhät paikat eivät voi olla yksityisomistuksessa, ja tämä vaikutti tilanteeseen 1500-luvulla alkaneella ottomaanikaudella. Kristityt yhdessä saivat käyttää kirkkoa, mutta he eivät omistaneet sitä eivätkä päättäneet sen asioista itsenäisesti. Ylin päätäntävalta oli Turkin sulttaanilla, ja eri kirkkokunnat kilpailivat etusijasta. Sulttaani määräsi latinalaiset kristityt menettämään valta-asemansa, ja antoi keskeiset tilat kreikkalaisten hallintaan.
Madaban mosaiikkikartassa 500-luvulta Jerusalemia halkoo pääkatu Cardo, jonka puolivälissä voi erottaa Martyrium-kirkolle johtavat portaat, itse kirkon ja sen takana pyöreäkattoisen Anastasiksen. Mosaiikissa Konstantinoksen rakennukset ikään kuin riippuvat alassuin vaakatasoon kuvatusta pääkadusta. Kuva: Wikipedia
Status quo säätelee pyhien paikkojen jakamista
Hankalaa tilannetta pyrittiin vakauttamaan 1700–1800-luvuilla sulttaanin antamilla määräyksillä pyhien paikkojen jakamisesta. Näistä järjestelyistä on 1800-luvun puolivälistä alkaen käytetty nimitystä status quo. Status quo mainitaan Berliinin sopimuksessa (1878), se oli voimassa brittiläisellä mandaattikaudella ja säätelee edelleen Israel-Palestiinassa sijaitsevia kristittyjen jakamia pyhiä paikkoja, niiden hallintaa ja käyttöä.
Pyhän haudan kirkossa status quo määrää muun muassa, mikä kirkkokunta käyttää ja huolehtii mistäkin kirkon osasta, ja miten palvelukset järjestetään. Vaikka systeemi on esimerkiksi hidastanut korjaus- ja restaurointitöitä, sillä on etunsa. Se estää uusien konfliktien syntymisen ja tukee kristittyjen yhteistyötä.
Pyhän haudan kirkko ja sitä ennen Konstantinuksen Anastasis, Golgata ja Martyrium ovat 1700 vuoden ajan todistaneet Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta sekä koonneet yhteen kristittyjä eri puolilta maailmaa.
Sitä, onko kirkon sijainti täsmälleen oikea, ei varmuudella tiedetä. Varhaisimmat kristilliset kirjoittajat eivät kertoneet Golgatan tai hautapaikan sijaintia tai maininneet pääsiäisen tapahtumien muistelemista tapahtumapaikoilla. Heille tärkeää oli kokemus Kristuksen ylösnousemisesta ja kuoleman voittamisesta, eikä sitä ollut välttämätöntä sitoa tiettyyn paikkaan.
Viimeistään kristinuskon tultua valtauskonnoksi pyhille paikoille ja esineille alettiin antaa merkitystä. Konstantinos halusi, että muutos vanhaan näkyy ja on käsin kosketeltava. Egerian kuvaus välittää kristittyjen halun eläytyä pyhiin tapahtumiin.
Mennyt ja nykyisyys ovat Pyhän haudan kirkossa käsin kosketeltavia. Kirkko on eri arkkitehtuurisista tyyleistä koostuva mosaiikki. Rakennuksen jakaminen on synnyttänyt ristiriitoja, mutta myös kompromisseja, kun eri yhteisöt ovat työskennelleet yhteisen kirkon ja pyhien paikkojen hyväksi.
Pääkuva ylhäällä: Kirkossa on kaksi kupolia, toinen Rotundan ja Katholikonin eli suurimman kirkkotilan päällä. Kuvassa Katholikonin päällä sijaitseva kupoli. Kuva. iStock
Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa painetussa Aamun Koitossa 1/2025. Suurin osa painetun lehden jutuista tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.
Egeria: Matka Pyhälle maalle. Suom. Anni Maria Laato. Suomen Patristinen Seura 2021.
Eordegian, Marlen. ”British and Israeli Maintenance of Status Quo in the Holy Places of Christendom”. International Journal of Middle East Studies 35 (2003): 307–328.
Eusebius. Life of Constantine. Transl. Averil Cameron & Stuart G. Hall. Clarendon Press 1999.
Cohen, Raymond. Saving the Holy Sepulchre: How Rival Christians Came Together to Rescue Their Holiest Shrine. Oxford University Press 2008.
Coüasnon, Charles, O.P. The Church of the Holy Sepulchre in Jerusalem. Oxford University Press 1974.
Galor, Katharina. Finding Jerusalem: Archaeology between Science and Ideology. University of California Press 2017.
Griffith-Jones, Robin. ”The Building of the Holy Sepulchre” teoksessa Robin Griffith-Jones & Eric Fernie (toim.), Tomb and Temple: Re-Imagining the Sacred Buildings of Jerusalem. Boydell Press 2018.
Krautheimer, Richard. Early Christian and Byzantine Architecture. 4th ed. revised by Richard Krautheimer and Slobodan Curcic. Penguin 1986.
Pringle Denys. ”The Crusader Church of the Holy Sepulchre” teoksessa Griffith-Jones & Fernie (toim.), Tomb and Temple: Re-Imagining the Sacred Buildings of Jerusalem. Boydell Press 2018.
Taylor, Joan. Christians and Holy Places: The Myth of Jewish-Christian Origins. Clarendon Press 1993.
Suuri torstai: Jeesus asettaa ehtoollisen, rukoilee Getsemanessa ja Hänet vangitaan
Suuri torstai. Paastopäivä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: iStock
Aamupalveluksessa
Luuk. 22:1‒39
Evankeliumissa oppineet miettivät, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä, mutta pelkäävät kansaa. Saatana menee Juudakseen, ja hän tarjoutuu kavaltamaan Jeesuksen. Jeesus lähettää opetuslapsensa etsimään paikkaa, jossa he voisivat valmistaa pääsiäislampaan. Aterialla Jeesus asettaa ehtoollisen. Hän kehottaa opetuslapsiaan muistamaan, että suurin heidän joukossaan on se, joka palvelee, ei se, joka hallitsee. Pietarille hän kertoo tämän pian kieltävän hänet. Opetuslapset haluavat ottaa miekat, mutta Jeesus ei salli sitä. Sitten he lähtevät Öljymäelle.
***
Suurena torstaina Jeesus asettaa salaisen ehtoollisen, joka on todellinen Kristuksen ruumis ja veri, osallisuutta Vapahtajan kärsimykseen ja ylösnousemukseen. Lähestyvä pääsiäinen on ehtoollisen juhla. Ehtoollisen lahja kutsuu palvelemaan toisia, ei hallitsemaan. Kirkko on tarkoitettu nöyryyden, laupeuden ja rauhan yhteisöksi.
Myös Jeesus palveli opetuslapsia ensimmäisellä ehtoollisella. Siksi hän myös suostuu ristiinnaulittavaksi meidän tähtemme.
Liturgiassa
Matt. 26:2‒20 Joh. 13:3‒17, Matt 26:21‒39, Luuk. 22:43‒44, Matt. 26:40‒27:2
Evankeliumeissa Jeesus voidellaan. Vapahtaja kertoo opetuslasten pian hylkäävän hänet ja rukoilee suurta tuskaa tuntien Getsemanessa. Opetuslapset nukkuvat jaksamatta valvoa. Jeesus myös pesee opetuslastensa jalat, koska vain sillä, jonka Vapahtaja pesee, on paikka hänen luonaan.
Pian tämän jälkeen Jeesus vangitaan ja häntä kuulustellaan ja pilkataan. Jeesus tuomitaan kuolemaan jumalanpilkasta syytettynä hänen sanottuaan, että Ihmisen Poika istuu Voiman oikealla puolella ja tulee taivaan pilvien päällä. Pietari kieltää Jeesuksen ja purskahtaa itkuun.
***
Suurena torstaina lähestyvä ristiinnaulitseminen saa Jeesuksen tuskan valtaan. Pietarille se merkitsee katkeraa lankeemusta, Vapahtajan kieltämistä.
Jeesus osoittaa suurta nöyryyttä kärsimyksenä lähestyessä ja huolehtii opetuslapsistaan, vaikka tietää heidän pian pakenevan. Jeesus suostuu kuolemaan ja tarjoaa vastustajilleen tilaisuuden tuomioon paljastamalla alkuperänsä. Hän kulkee kohti kuolemaa meidän tähtemme, vaikka teoillamme olemme hänet monesti kieltäneet. Rakkaus naulitaan pian ristille.
Jalkojenpesupalvelus
Suurena torstaina kirkko toimittaa evankeliumin sanomaa muistaen piispan johdolla jalkojenpesupalveluksen. Tässä yhteydessä luetaan Joh. 13:1‒11, 12‒17, joka on luettu myös liturgiassa.
Palvelus muistuttaa, miten Jeesus pesi suuren torstain koittaessa opetuslastensa jalat ja antoi meille esimerkin toisten palvelemisesta, joka merkitsee todellista, todeksi osoitettua rakkautta ja on syvimmän onnen lähde:
”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, olette autuaat” eli ikionnelliset. (Joh. 13:16‒17)
Pääkirjoitus: Uudistunut Aamun Koitto kutsuu uuteen elämään ja yhtenäisyyteen
Uudistunut Aamun Koitto on nyt 24-sivuisen tabloidin sijasta 52-sivuinen lukupaketti, joka ilmestyy kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti kahdesti vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy 15. lokakuuta 2025.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Jyri Pitkänen
”Ihan kuin maailma nyt”, ajattelin, kun näin uudistuneen Aamun Koiton kansikuvan ensimmäistä kertaa.
Kuvan tausta on tummansininen, ehkä jopa hiukan pahaenteinen – mutta sen keskiössä hohtaa Kristus kaiken voittavaa valkeuttaan. Vuosituhannesta toiseen Hän kurottaa ihmisten puoleen ja tempaisee heidät voimallisesti pois kuoleman otteesta. Maailmanjärjestyksen ryskeen sijasta kuulemmekin, kuinka Tuonelan portit murtuvat Hänen jalkojensa alla.
Kutsu uuteen elämään on myös yksi uudistuneen Aamun Koiton teemoista.
Juhlien juhlana meille kirjoittaa arkkipiispa Elia, jonka aikakausi on eräänlainen uusi alku kirkossamme. Voimme lukea pääsiäistervehdykset myös ukrainaksi, venäjäksi ja ruotsiksi.
Väkevä todistus uudistumisen mahdollisuudesta – vieläpä missä tahansa iässä – on 82-vuotiaan Helvi Pullan tarina. Hyvin konkreettisella tasolla uuden elämän omaksumisesta kertoo puolestaan juttu jätteenkerääjistä ja kierrätyksestä.
Toivoakseni lehdestä välittyy myös pyrkimys etsiä sitä, mikä yhdistää meitä toisiimme.
Kirkkomme moninaisuus on suuri rikkaus ja mahdollisuus. Esimerkiksi Gargin perheen pääsiäisessä sulautuu yhteen peräti kolme eri kulttuuria. Myös kolttasaamelaista ja karjalaista kulttuuria käsitellään. Lukijoiden toiveesta lehteen ovat ilmestyneet esimerkiksi Kysy munkilta– ja Kirja, joka muutti elämääni -palstat.
Jotta uutta voi syntyä, täytyy usein luopua jostakin entisestä.
Käsillä olevassa pääsiäisnumerossa on vielä listattuna jumalanpalvelustietoja pääsiäisajan palvelusten osalta. Jatkossa jumalanpalvelutiedot löytyvät ajantasaisina oman seurakunnan verkkosivuilta. Eri seurakuntien kuulumisia voi jatkossa seurata myös Näin meillä -palstan kuvien ja pikku-uutisten kautta.
Uudistunut Aamun Koitto ei toki ole täydellinen, ja se varmasti hakee yhä muotoaan. Toimitus ottaa ilolla vastaan lukijoiden palautetta ja ehdotuksia: aamunkoitto@ort.fi.
Toivon, että inspiroivat tarinat todistavat siitä, että mielenmuutos ja uuden elämäntavan omaksuminen ovat mahdollisia meille jokaiselle. Suuri paasto on kutsunut meitä katumukseen ja parannukseen. Nyt on aika kääntää kasvot kohti Kristuksen ylösnousemusta ja konkreettisten tekojen todistamaa uutta elämää.
Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
Pääkuva ylhäällä: Kansikuvan Kristuksen Ylösnousemus -ikoni sijaitsee Panagia Faneromeni -pyhäkössä Vouliagmenissa Kreikassa. Jotta ikoni asettuisi kanteen optimaalisesti, mittasuhteita oli muutettava ja ikonin teksti poistettava. Enkeleiden pitelemä viesti kuuluu: ”Me vietämme kuoleman kuolettamisen, | helvetin kukistamisen, | iankaikkisen, uuden elämän alkamisen juhlaa.”
Kansikuva ja kuvankäsittely: Jyri Pitkänen
Huom. Mikäli et ole saanut lehteä pääsiäiseksi, kannattaa ensiksi tarkistaa, onko osoite ajan tasalla: keskusrekisteri@ort.fi.
Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa painetussa Aamun Koitossa 1/2025. Suurin osa painetun lehden jutuista tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.
Kuuntele
