Pyhä ja suuri pääsiäissunnuntai.
Tänä päivänä meidät tavoittaa rakastetun esipaimenemme, pyhän Johannes Krysostomoksen ääni yli 1600 vuoden takaa.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Pyhä Johannes Krysostomoa | Kuva: Jyri Pitkänen
Kristus nousi kuolleista!
Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta. Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon. Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta. Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion. Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa. Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään. Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä. Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään, sillä valtias on jalomielinen: hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin, hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle. Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen: tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa. Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin. Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää. Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon. Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta. Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa. Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää. Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä. Pöytä on runsas, syökää ylenpalttisuudessa. Älköön kukaan poistuko nälkäisenä, sillä juhlaruokaa on paljon. Riemuitkaa kaikki oikeamielisyyden rikkaudesta. Riemuitkaa kaikki uskon juhlapidoista. Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt. Älköön kukaan itkekö rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta. Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut: kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman. Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan. Hän tuhosi sen, joka oli hänen lihaansa maistanut. Ja tätä odottaessaan Jesaja huudahti ja sanoi: ”Tuonela kukistui kohdatessaan sinut alhaalla”. (Jes.14:9) Se kukistui ja niin se kohtasi loppunsa. Se kukistui ja se saatettiin häpeään. Se kukistui ja niin se kuoletettiin. Se kukistui ja niin se menetti valtansa. Se kukistui ja pantiin kahleisiin. Se otti ruumiin, mutta kohtasi Jumalan. Se otti maan tomua, mutta kohtasi taivaan. Se otti, mitä näki mutta kukistui siihen, mitä ei nähnyt. ”Kuolema, missä on sinun otasi? Tuonela, missä on sinun voittosi? Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi. Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat. Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee. Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa. Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.”(1.Kor.15:20)
Hänelle olkoon kunnia ja valta iankaikkisesta iankaikkiseen.
Olemme Jumalan armolla ja voimalla matkanneet rukouksen ja paaston saattelemina halki pyhän ja suuren paaston valtameren ja nyt saavuttaneet viimein kirkkaan pääsiäisjuhlan ja ylistämme kunnian Herraa, joka laskeutui tuonelan syvyyksiin ja avasi kaikille paratiisin portit noustessaan kuolleista.
Ylösnousemus ei ole menneen tapahtuman muistelua, vaan oman olemassaolomme hyvää muutosta, merkiten Gregorios Nyssalaisen mukaan ”toista syntymää, toista elämää, toisenlaista elämää, muutosta koko olemuksessamme.” Ylösnousseessa Kristuksessa koko luomakunta uudistetaan ihmiskunnan kanssa. Kun veisaamme pääsiäiskanonin kolmatta oodia ”Nyt on kaikki täynnä valoa: taivas ja maa, kuin myöskin ne, jotka maan alla ovat. Viettäköön siis koko luomakunta juhlallisesti Kristuksen ylösnousemista, joka on sille vahvaksi perustukseksi tullut” julistamme, että koko universumi on perustettu ja täytetty katoamattomalla valolla. Kun puhumme ajasta ennen Kristusta ja Kristuksen jälkeen, ovat ne totta suhteessa ihmisen historiaan, mutta ne pätevät myös koko luomakuntaan.
Herran ylösnousemus kuolleista muodostaa evankeliumin ytimen, kaikkien Uuden testamentin kirjojen sekä ortodoksisten kristittyjen liturgisen ja hurskauselämän vakaan viittauspisteen. Todellakin, sanat ”Kristus nousi kuolleista!” kiteyttävät Kirkon teologian. Kokemus siitä miten kuoleman valtakunta menettää valtansa on sanomattoman ilon lähde ja vapautta tämän maailman kahleista. Kaikki asiat täyttyvät ilolla saadessaan maistaa ylösnousemusta. Ylösnousemus on suuren ilon räjähdys, joka läpäisee kirkon koko elämän, eetoksen ja palvelutehtävän, sillä se merkitsee esimakua elämän ja tiedon täyteydestä, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen ikuisen valtakunnan elämästä. Ortodoksinen usko ja pessimismi ovat toisensa kieltäviä ilmiöitä.
Pääsiäinen on meille vapauden ja voiton juhlaa vieraiden voimien vallasta. Pääsiäinen on olemassaolomme ”kirkottamista”, kutsua osallistumaan maailman kirkastamiseen. Kirkon historia muuttuu suureksi pääsiäiseksi, matkaksi ”pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.” (Room. 8:21) Kokemus ylösnousemuksesta paljastaa, että vapauden ydin on Kristuksessa ja avaa lopun aikojen horisontin. Raamatulliset viittaukset Pelastajamme ylösnousemukseen osoittavat vapautemme voiman uskovaisina. Sillä suuri ihme tapahtuu vain tässä vapaudessa; kaikkinainen sortovalta pysyy sokeana ylösnousemukselle. Maksimos Tunnustajan mukaan pelastuksen ihme kuuluu heille, jotka sitä vapaasti kaipaavat, ei niille, joita pakotetaan vastoin tahtoaan. Kun uskovainen hyväksyy jumalallisen lahjan siirtymänä kohti Kristusta, on se vapaaehtoinen, eksistentiaalinen vastaus ylösnousseen Herran rakastavalle ja pelastavalle ”siirtymälle” kohti ihmiskuntaa. Sillä ”Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh. 15:5)
Herramme ylösnousemuksen mysteeri on yhä tänäkin päivänä murtamassa niitä inhimillisiä ja positivistisia varmuuksia, joiden nimissä kielletään Jumala väittäen uskon olevan ihmistahdon kieltämistä tai joissa kannatetaan virhepäätelmää itsensä toteuttamisesta ilman Jumalaa tai joissa ihaillaan nykyajan ”ihmis-jumalaa”. Tulevaisuus ei tule kuulumaan heille, jotka ovat vangittuina itseriittoiseen, tukahduttavaan ja kapeaan maanpäälliseen olemassaoloon. Ilman ylösnousemusta, ilman ikuisuutta, ei ole myöskään todellista vapautta.
Kristuksen Suurelle Kirkolle eräs tämän ylösnousemusilon lähteistä on tänä vuonna löydettävissä myös koko kristikunnan yhteisen pääsiäisen vietosta sekä Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlasta. Tuossa kokouksessa tuomittiin Areioksen harhaoppi, joka alensi Kolminaisuudesta Jumalan Pojan ja Sanan. Tuo kokous myös määritti laskentatavan Herramme ylösnousemuksen juhlapäivälle.
Nikean konsiili aloitti uuden ajan Kirkon kokousten historiassa, sillä siinä siirryttiin paikallistasolta ekumeeniselle synodaaliselle tasolle. Kuten tiedämme, ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous toi uskontunnustukseen ilmaisun homoousios, ”samasta olemuksesta”. Se teki näin ennen muuta pelastuksen varmistamisen näkökulmasta, joka on aina pysynyt kirkon oppien määrittävänä piirteenä. Tässä mielessä vuosijuhlan viettäminen ei ole niinkään paluuta menneeseen, sillä ”Nikean henki” elää täytenä yhä Kirkon elämässä, jonka ykseys vaatii Kirkon konsiliaarisen identiteetin oikeaa ymmärtämistä ja kehitystä. Nikean kokouksessa käydyt keskustelut muistuttavat meitä myös yleisistä kristillisistä arkkityypeistä ja siitä mitä kamppailu tahrattoman uskomme vääristäjiä vastaan merkitsee. Tämän tulisi rohkaista meitä kääntymään Kirkon perinteen syvyyden ja olemuksen pariin. Tämä juhla mitä pyhimmän pääsiäisen kanssa korostaa aiheen ajatonta tärkeyttä, ei vain Nikean muotoilujen kunnioittamisen muodossa, vaan myös tietoisina siitä, että näin pyhistä asioista ei tulisi olla erimielisyyttä.
Näillä ylösnousemuksen ilon valaisemilla ajatuksilla, julistaen riemullisesti ”Kristus nousi kuolleista”, kunnioittakaamme pääsiäisen valittua ja pyhää päivää ja tunnustakaamme sydämestämme uskomme Vapahtajaan, joka kuolemalla kuoleman voitti ja antoi elämän kaikille kansoille ja koko luomakunnalle. Tehkäämme näin uskollisuudella Suuren Kirkon pyhille perinteille sekä aidolla rakkaudella lähimmäistämme kohtaan, jotta meidät kaikki kirkastettaisiin Herramme taivaalliseen nimeen.
Kirkkomme piispojen yhteinen pääsiäistervehdys: Meille on annettu korvaamaton lahja
Suomen ortodoksisen kirkon toimessa olevien piispojen pääsiäistervehdys pääsiäisenä 2025.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia, Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ja Haminan piispa Sergei | Kuva: Mikael Sundkvist
Olemme saaneet jälleen edetä näihin ylösnousemusjuhlan päiviin, joita pyhä kirkkomme kuvailee pääsiäiskanonissa ”juhlien juhlaksi ja riemujen riemuksi” (3. veisun irmossi).
Enkelin tuoma sanoma Vapahtajan ylösnousemuksesta sai mirhantuojanaiset yhtä aikaa pelon ja ilon valtaan. Pääsiäisen ilo on iloa siitä, ettei kuolemaa ole, että ihmiselämällä on korkeampi, ikuisuuteen ulottuva merkitys.
Pääsiäisenä voimme ymmärtää selkeimmin sen, miten Herra on aina kanssamme kaikista lankeemuksistamme, synneistämme, suruistamme ja heikkouksistamme huolimatta. Hänen kätensä on ojennettuna meitä kohti ja Hän odottaa vain yhtä asiaa: että käännymme Hänen puoleensa ja päätämme seurata Häntä.
Tarvitsimme paaston aikana Jumalan apua ymmärtääksemme, kuinka syvästi synti on vaikuttanut meihin. Synti on vääristänyt ihmisluontoa lankeemuksesta lähtien, ja se on kuolevaisuutemme syy. ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo… Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7:19, 24), kysyi pyhä apostoli Paavali.
Vain Herra voi pelastaa! Ja juuri pelastuksemme tähden Jumala otti ihmisluonnon, jakoi kanssamme kaikki mahdolliset murheet ja kärsimykset maallisessa elämässä: herjauksen ja moitteen, tuskan ja sairauden, läheisten pettämisen, yksinäisyyden, jopa katkeran tunteen Jumalan hylkäämisestä. Meidän puolestamme Hän kärsi äärimmäisen tuskallisen ja häpeällisen teloituksen ristillä.
Hän otti kaiken tämän päällensä ja kesti sen vapaaehtoisesti mittaamattomasta rakkaudestaan luomaansa ihmistä kohtaan pelastuksemme tähden. ”Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni – saadakseni sen jälleen takaisin. Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin” (Joh. 10:17–18).
Kuljimme suuren paaston Hänen kanssaan ja myötäelimme ristin kärsimyksen tapahtumat. Nyt ilonamme on sanoma Kristuksen voitosta kuolemasta ja siitä, että meille kaikille on annettu korvaamaton lahja, ikuinen autuas elämä Jumalan kanssa: ”Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi” (Kor. 15:22–23).
Näemme jatkuvasti ympärillämme monia murheita, sotia ja taloudellista ahdinkoa, jotka saavat meidät muistamaan Herran sanat viimeisistä ajoista: ”Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee” (Matt. 24:12).
Kristus yhdistää evankeliumissa rakkauden köyhtymisen suoraan uskon köyhtymiseen ja laittomuuden eli synnin lisääntymiseen. Tämä tarkoittaa, että ainoa vastalääke ”kuoleman pistolle” on paluu Jumalan luo, taistelu syntiä vastaan ja niin vahvan uskon kasvattaminen itseemme, että se voi voittaa kaiken. Mutta miten tämä tehdään?
Pyhä Kaukasian piispa Ignati (Brjantšaninov) opettaa, että evankeliumin käskyjen mukaan elämisestä syntyy elävä tunne Jumalan läsnäolosta. Hän sanoo: ”Vakaumus käskyjen täyttämisestä on varmuutta, joka vaikuttaa ihmisen sielussa: se on vahvempi kuin mikään ulkopuolinen vakaumus. Evankeliumin käskyt rauhoittavat, elävöittävät ja vahvistavat sielua… Aisteille näkymätön Jumala tulee elävällä uskolla näkyväksi sielun silmälle – mielelle”.
Apostoli Johannes todistaa: ”Jumala on rakkaus” (1.Joh. 4:8). Juuri rakkaus, syvä sisäinen sukulaisuus Jumalaan, on tulevan aikakauden, siunatun ikuisuuden salaisuus. Meidät on kutsuttu oppimaan tämä täällä, tavallisessa jokapäiväisessä elämässämme maan päällä. ”Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli” (Fil. 2:4–5), neuvoo pyhä apostoli Paavali.
Yrittäkäämme tämän pääsiäisjuhla-ajan välttää toisten tuomitsemista ja vihamielisyyttä muita kohtaan. Pyhät isät opettavat, että lähimmäistä ei pidä kohdella ainoastaan kunnioituksella, vaan myös hartaudella, koska jokainen kantaa Jumalan kuvaa. Pyhä Abba Dorotheos Gazalainen toteaa lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Lähimmäisessäsi on elämä ja kuolema”.
Näillä ajatuksilla onnittelemme teitä Kristuksessa rakkaat isät veljet ja sisaret Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusjuhlana ja toivotamme teille kaikille rauhaa, onnea, terveyttä, iloa, lohtua ja hengellistä vahvistumista!
Elia Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa
Arseni Kuopion ja Karjalan metropoliitta
Sergei Haminan piispa
Pääkuvassa piispat vasemmalta oikealle: Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia ja Haminan piispa Sergei.
Ylösnoussut Kristus kutsuu toimimaan lähimmäistemme hyväksi
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma nostavat yhteisessä pääsiäisviestissään esiin huolen taloudellisista leikkauksista, jotka kohdistuvat ennestään haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin. Erityisen huolestuttavana arkkipiispat pitävät lapsiperheköyhyyden nopeaa kasvua.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma | Kuva: Suomen evankelis–luterilaisen kirkon viestintä ja Jyri Pitkänen
Pääsiäisen sanoma toivosta kohtaa meidät maailmassa, jossa epävarmuus ja epätoivo kasvavat. Pitkään kestänyt vakauden ja ennakoitavuuden aika näyttää väistyneen. Globaali pandemia sekä Eurooppaan ja sen laitamille saapuneet sodat ovat tuoneet myös omaan turvallisuuteemme liittyviä uhkia. Sopimuspohjainen maailmanjärjestys on murtumassa, ja maailma on ajautunut kauppasodan kynnykselle. Muuttuva maailman tilanne on entisestään ruokkinut ongelmia, joiden keskellä moni ihminen omassa elämässään kamppailee.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut yhteinen tahto tukea heikompiosaisia. Niukkenevat taloudelliset resurssit ovat johtaneet sellaisiin leikkauksiin, jotka kohdistuvat ennestään haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin.
Erityisen huolestuttavana pidämme lapsiperheköyhyyden nopeaa kasvua. Vähävaraisuus vaikeuttaa vanhemmuuden toteuttamista ja sellaisten valintojen tekemistä, jotka edistävät lasten hyvinvointia.
Toivottomuuden lisääntyminen näkyy myös nuorten mielenterveyden järkkymisenä. Jopa viidennes suomalaisista nuorista kärsii masennusoireista. Nuorten luottamus toisiin ihmisiin ja yhteiskunnan instituutioihin on myös heikentynyt.
Toimiva ja turvallinen yhteiskunta rakentuu luottamuksen varaan, ja luottamuksen vahvistaminen edellyttää sitä, että tuemme nuoria ja heidän perheitään. Jokaisella on oikeus turvalliseen, terveyttä edistävään ympäristöön ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Mitä se kertoo yhteiskuntamme arvoista, että luomme valinnoillamme edellytyksiä köyhyyden, turvattoman kodin ja huono-osaisuuden periytymiselle?
Kristillisen ihmiskuvan ytimessä on näkemys ihmisestä Jumalan kuvana. Jumalan kuvaksi luotu ihminen on mittaamattoman arvokas. Tämä on luovuttamaton totuus. Meidän kutsumuksemme kristittyinä on huolehtia jokaisesta ihmisestä, erityisesti niistä, jotka tarvitsevat apua, riippumatta siitä, keitä he ovat ja mistä he tulevat.
Ongelmien kohtaaminen on vaikeaa. Vaikeutemme muistuttaa Kristuksen kamppailua Getsemanen puutarhassa. Samalla kun saatamme tietää, mikä olisi oikein, koemme syvää hengellistä ja yhteisöllistä voimattomuutta. Meidän on vaikea kulkea Jumalan tarkoittamaa tietä toivottomuudesta ja kärsimyksestä vapautukseen ja elämään. Me emme voi silti jäädä kärsimyksen äärellä paikoillemme. Meidän on kysyttävä, miten voimme yksilöinä, kirkkoina ja laajemmin yhteiskuntana toimia epätoivon torjumiseksi ja kärsivän auttamiseksi. Jokaisen ihmisen pitää tulla nähdyksi ja kohdatuksi. Siinä on toivon siemen, mutta siemenen on saatava kasvaa tekojen ravitsemana.
Pääsiäisen sanoma ei ala voiton riemusta ja ilosta, vaan ylösnousemuksen juhlaan kuljetaan Kristuksen inhimillisen kärsimyksen kautta. Tämän matkan ytimessä väreilee toivo siitä, etteivät kärsimys ja kuolema ole viimeinen sana. Kärsimyksen läpäissyt ja kuoleman voiman lopullisesti murtanut Kristus kutsuu meitä rakastamaan toisiamme rajoituksetta ja tunnistamaan jokaisessa kohtaamassamme ihmisessä – Jumalan kuvassa – luovuttamattoman arvon.
Näistä lähtökohdista käsin meidän on löydettävä rohkeus kohdata yhteiskuntamme kipupisteet. Vasta tämän jälkeen voimme puhua uskottavasti toivosta ja uuden elämän mahdollisuudesta.
Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.
Ibrahim ja Marina Gargin perheessä juhlien juhla alkaa tänäkin vuonna Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkossa Espoon Tapiolassa. Ibrahim ja Marina ovat olleet aktiivisia Tapiolan kirkossa jo noin 20 vuoden ajan. Pääsiäistä viettävät myös perheen 17- ja 13-vuotiaat pojat.
Gargin perheen pääsiäisjuhlassa yhdistyvät niin suomalaiset, turkkilaiset kuin venäläisetkin perinteet.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marja Simonen | Kuva: Marina Gargi ja Gargien perhealbumi
Espoon Tapiolan Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkko vihittiin vuonna 1998. Kahdeksan vuoden kuluttua kirkossa vihittiin avioliittoon turkkilaissyntyinen Ibrahim ja venäläissyntyinen Marina. Tapiolan ortodoksinen kirkko on ollut tiiviisti mukana Ibrahim ja Marina Gargin elämässä: siellä he tapasivat toisensa Marinan Arkangelista Suomeen suuntautuneen pyhiinvaelluksen aikana, siellä heidät vihittiin ja sinne he veivät omat lapsensa – joista toinen on syntynyt suurena lauantaina. Tapiolan kirkko kuuluu olennaisena osana myös Gargien pääsiäiseen, jossa on turkkilaisia, venäläisiä ja suomalaisia vaikutteita.
Valokuvaaja Marina Gargi on käyttänyt ammattitaitoaan ortodoksisen kirkon hyväksi. Hänen ottamiaan kuvia on julkaistu muun muassa Helsingin ortodoksisen seurakunnan verkkosivuilla. Niitä oli esillä myös Espoon kulttuurikeskuksessa valokuvanäyttelyssä vuonna 2023.
Pääsiäisyön palveluksessa koetaan unohtumattomia hetkiä.
Marina Gargilla on muistoja ortodoksisesta pääsiäisen vietosta lapsuudesta saakka.
– Synnyin nuorille vanhemmille, jotka eivät olleet uskonnollisia. Ollessani vielä lapsi minun äitini alkoi etsiä uskoa. Hän löysi totuuden ortodoksisesta kristillisyydestä ja päätti tulla ortodoksiksi. Liityimme kirkkoon ja meidät kastettiin. Tämä merkitsi meille uutta alkua. Aloimme käydä kirkossa säännöllisesti, ja kirkosta tuli meille ikään kuin toinen perhe. Otimme osaa kirkolliseen elämään, liityimme pyhiinvaelluksille ja kävimme kulttuuritapahtumissa.
– Ensimmäistä kertaa otin osaa pääsiäisyön jumalanpalvelukseen lapsena. Se oli unohtumaton kokemus. Kirkko oli täynnä ihmeellistä suitsukkeen tuoksua ja lukuisten sytytettyjen kynttilöiden loistetta. Siellä oli niin paljon väkeä, että tilaa ei juurikaan ollut, eli se tuntui tungokseen asti täydeltä. Palvelus oli minusta pitkä ja oli hieman haastavaa pysyä hereillä, mutta tunsin jotain erityistä olevan tapahtumassa. Sitten jokainen tervehti toisia sanoilla: “Christos Voskres!” [Христос Воскрес! eli Kristus nousi kuolleista!] Palveluksen jälkeen ihmiset jakoivat keskenään perinteistä pääsiäisruokaa, jonka pappi oli siunannut. Muistan maistaneeni kulitsaa [hiivataikinasta valmistettu pyöreä pullankaltainen leivonnainen] ja pashaa [rahkasta, kermasta, sokerista, munista ja voista valmistettava ruokalaji]. Tunnelma oli täynnä iloa ja lämpöä, ja muisto siitä on säilynyt mielessäni.
Punainen pääsiäismuna on juhlan klassikko.
Muutettuaan Suomeen Marina liittyi Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Suomalaisessa ja venäläisessä ortodoksisessa pääsiäisessä on paljon samaa, mutta pääsiäisen vieton ajankohta on eri. Venäjällä pääsiäisen ajankohdan määrää juliaaninen kalenteri ja Suomessa gregoriaaninen kalenteri – tosin vuonna 2025 pääsiäinen osuu samalle päivälle sekä gregoriaanisen että juliaanisen kalenterin mukaan.
Marinasta on ollut ilo seurata, miten jo pienet lapset otetaan mukaan kirkossa pääsiäisen viettoon.
– Pääsiäisestä on tullut hyvin erityinen kokemus minulle, etenkin lasten vanhempana. Olen syvästi vaikuttunut siitä, kuinka kirkko ottaa huomaansa kaikenikäiset lapset auttaen heitä ymmärtämään paremmin pääsiäisen merkitystä. Sovintosunnuntaista alkaen ja läpi koko suuren viikon kirkko antaa lapsille monia mahdollisuuksia ottaa osaa palveluksiin ja perinteisiin yksinkertaisella mutta kauniilla tavalla. Kaikille on erittäin koskettavaa nähdä Kristuksen hahmo ristillä keskellä kirkkoa ja se, kuinka hänet otetaan alas ja kannetaan alttarille ikään kuin haudattavaksi. Tuo voimakas ja visuaalinen hetki saa meidät tuntemaan olevamme osa tätä historiaa. Se myös auttaa lapsia ymmärtämään helpommin pääsiäisen merkitystä samalla kun se tekee juhlasta vieläkin erityislaatuisemman.
Gargien perhealbumista löytyy kosolti pääsiäisaiheisia valokuvia.
Sukujuuret Antiokiassa
IT-alalla työskentelevä sekä esimerkiksi Filantropian hallituksen jäsenenä toiminut Ibrahim Gargi syntyi Iskenderunissa (aikaisemmin Alexandretta) Antiokian maakunnassa.
– Sukuni on yksi Antiokian kreikkalaisortodoksisista (Rūm (Avaa uuden sivuston)) suvuista. Se on asunut alueella kristinuskon alkuajoista lähtien. Varhaisimmat vuoteni asuin isovanhempieni kanssa. Sitten vanhempani muuttivat Länsi-Saksaan vierastyöläisiksi. Isoisäni oli papin poika. Myös hänen isoisänsä olivat pappeja. He olivat kotoisin Syyriasta.
Syyria kuuluu Antiokian ja koko Idän patriarkaattiin (Rūm Orthodox Patriarchate of Antioch and All the East), kuten myös osa Turkista. Maita 6.2.2023 kohdannut maanjäristys vaurioitti Antiokian kirkkoja (Avaa uuden sivuston) vakavasti. Ibrahim kertoo, että hänen kotikaupungissaan vain kaikkein vanhin kirkko säilyi vahingoittumattomana. Esimerkiksi pääkirkko on yhä korjaustöiden alla. Näissä kirkoissa Ibrahim vietti lapsuutensa pääsiäisiä.
– Ortodoksisen perheen lapsena minulla on hyvin eläviä muistoja Iskenderunissa vietetyistä palmusunnuntaista. Niin meidän kirkossamme kuin kaikissa muissakin ortodoksisissa kirkoissa palmusunnuntait ovat kaikkein iloisimpia ja unohtumattomampia pääsiäistä edeltäviä juhlia – etenkin lapsille. Meillä kaikilla lapsilla oli kukkasilla koristeltuja palmunoksia ja kynttilöitä, joita kannoimme käsissämme liturgian aikana. Suuren saaton lapset kantoivat palmunoksiaan ja ihmiset heittelivät kukkia aivan kuin aikoinaan heitettiin Jerusalemiin tulevalle Kuninkaalle Jeesukselle Kristukselle. Osallistuminen tuohon seremoniaan tuotti lapselle paljon iloa ja ylpeyttä.
Suomeen muuttaminen, Suomen ortodoksiseen kirkkoon liittyminen ja perheen perustaminen venäläissyntyisen Marinan kanssa on muuttanut Ibrahimin pääsiäisperinteitä. Ibrahim kuvailee perheensä pääsiäistä yhdistelmäksi suomalaisia ja venäläisiä ortodoksisia sekä antiokialaisia kreikkalaisortodoksisia perinteitä.
Suomalaisiin ortodoksisiin pääsiäisperinteisiin Gargit pääsivät sukeltamaan toden teolla lasten synnyttyä, sillä perhe osallistui Kaunisniemen leirikeskuksen pääsiäisleiriin monena vuonna aina siihen asti, että lapset kasvoivat teini-ikäisiksi.
Pääsiäisajan jumalanpalvelukset kuuluvat edelleen Gargin perheen pääsiäiseen. Erityisen tärkeitä palveluksia ovat sovintosunnuntain liturgia ja kaikki suuren viikon palvelukset pääsiäisyöpalvelus mukaan lukien.
– Sovintosunnuntaina vallitsee syvä nöyrä yhteys seurakuntamme jäsenten kesken. Tunnen siellä aina erityistä lämpöä ja yhteenkuuluvuutta. Pääsiäisyön jumalanpalveluksen tärkein hetki on se, kun valo murtaa pimeyden.
Pääsiäisajan jumalanpalveluksissa on aivan oma, ainutlaatuinen tunnelmansa.
Turkissa pääsiäistä vietetään juliaanisen kalenterin mukaan eli useimpina vuosina eri aikaan kuin Suomessa. Säätkin ovat erilaisia: Turkissa pääsiäisen aikaan lämpötila ylittää aina +25 astetta, kun taas Suomeen odotetaan vuoden 2025 pääsiäiseksi noin +7 astetta. Myös pääsiäisruoissa on eroja: Turkissa esimerkiksi leivotaan pääsiäiseksi erityisiä pääsiäiskeksejä. Niihin tarvittavia ainesosia ei saa Suomesta, joten Gargit saavat niitä vain vieraillessaan sukulaisten luona Berliinissä. Keksien sijasta juhlapöydässä on muun muassa kulitsaa, pashaa ja koristeltuja tai erivärisiksi maalattuja kananmunia.
Suomalaista ortodoksista pääsiäistä Ibrahim Gargi pitää ihanana ja ainutlaatuisena. Erityisesti hän pitää erikielisistä pääsiäistervehdyksistä.
– Kirkoissamme Turkissa liturgiat pidetään arabiaksi ja kreikaksi, joten me sanomme: “Al Masih Qam! Christos Anesti!” Suurin yllätys minulle oli, että täällä käytetään monia kieliä. Pidin kovasti siitä, kun kuulin ensimmäistä kertaa Suomessa sanottavan turkiksi ”Mesih Dirildi”.
– Paras aika Suomessa on pääsiäisen aika. Myös kodin siunaukset ovat ihania perheen ja ystävien hetkiä, joita täällä rakastan, Ibrahim toteaa lopuksi.
Pääkuva ylhäällä: Ibrahim Gargi (vas.) ja 21.12.2024 edesmennyt Tapiolan seurakunnan jäsen Joseph Roilidis kuvattua pääsiäisyön palveluksessa, jossa Ibrahim vastasi turkin ja Joseph kreikan kielestä.
Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa painetussa Aamun Koitossa 1/2025. Suurin osa painetun lehden jutuista tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.
Marina Gargi valokuvineen Pyhän Kolminaisuuden kirkon ulkoilmanäyttelyssä.Herkkuja tarjolla! Eri kulttuurien pääsiäisruoissa on eroja: esimerkiksi Turkissa leivotaan pääsiäiseksi erityisiä pääsiäiskeksejä. Keksien sijasta Gargien perheen juhlapöydässä on muun muassa kulitsaa, pashaa ja koristeltuja tai erivärisiksi maalattuja kananmunia.
Suuri lauantai: Hiljainen odotus vaihtuu pian ylösnousemuksen riemuksi
Suuri lauantai. Paastopäivä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: ZeynepKaya/iStock
Liturgiassa
Matt. 28:1‒20
Evankeliumissa Magdalan Maria ja toinen Maria menevät Jeesuksen haudalle. Enkeli kertoo heille ylösnousemuksesta. Haudalle asetetut vartijat pakenevat pelästyneinä. Matkalla opetuslasten luokse naiset kohtaavat ylösnousseen ja kumartavat häntä. Kaupunkiin saapuneet vartijat sen sijaan saavat tehtäväksi levittää valheita, joiden mukaan opetuslapset ovat ryöstäneet Jeesuksen ruumiin. Opetuslapset kohtaavat Jeesuksen Galileassa ja kumartavat häntä muutamien yhä epäillessä. Jeesus, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, lähettää heidät kaikkeen maailmaan kastamaan ja opettamaan. Hän lupaa olla omiensa kanssa maailman loppuun saakka.
***
Suuren lauantain evankeliumi julistaa Jeesuksen ylösnousemusta jo ennen pääsiäisyön juhlaa. Tuonelan portit jo vapisivat, mutta opetuslapset olivat vielä peloissaan piilossa, ja mirhantuojanaiset vasta suunnittelivat haudalle menemistä. Kirkko ei silti malta enää vaieta, vaan julistaa jo suuren lauantain koittaessa ylösnousemuksen viestiä.
Pian koittaa hetki, jolloin toiset kumartavat Ylösnoussutta, ja toiset turvaavat valheisiin yrittäen vääristellä evankeliumin sanomaa. Aivan kohta Jeesus lähettää omansa kertomaan ilosanomaa kaikkeen maailmaan.
Jumalan suuri lahja ei voi pysyä kätkettynä: Jumalan rakkaus on ilmoitettu kaikkia ihmisiä varten. Kirkko, ylösnousemusriemun täyttämä ja Jumalaa rakastavien ihmisten yhteisö, on muotoutumassa, sillä pääsiäisyö ja varhainen aamu koittavat pian. Haavoitettu, kuoleman kukistanut Rakkaus nousee ylös.
Suuri perjantai: Pimeys juhlii voittoaan, mutta se erehtyy
Suuri perjantai. Paastopäivä. Suurena perjantaina ei toimiteta liturgiaa, ehtoollisjumalanpalvelusta, koska tänään huomio on Kristuksen kärsimyksessä. Suuri perjantai on siksi myös erityisen vahva paastopäivä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Adam Ján Figeľ/Alamy
Näissä evankeliumijaksoissa Jeesus rohkaisee opetuslapsiaan kärsimyksensä edellä: hän menee valmistamaan heille sijaa Isänsä luokse ja lähettää Puolustajan, Pyhän Hengen. Tekstit kertovat myös Jeesuksen kavaltamisesta ja vangitsemista, kuulustelusta, siitä, miten Pietari kieltää Herran, ”Ristiinnaulitse!”-huudoista, pilkasta, ristin kantamisesta, purppuraviitasta ja orjatappurakruunusta, vaatteiden jakamisesta, ristinaulitsemisesta sekä ristin päällekirjoituksesta, Jeesuksen kuoleman hetkestä ja temppelin esiripun repeämisestä, Vapahtajan hautaamisesta rikkaan miehen hautaan ja haudalle asetetuista vartijoista.
***
Suurena perjantaina ikuinen, ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika ottaa kannettavakseen koko maailman lankeemuksen ja synnit ja kukistaa kuolemallaan kuoleman.
Ihminen on langenneenakin Jumalalle arvokas ja rakas. Ikuinen suostuu surmattavaksi paljon rikkoneiden ja kuolevaisten ihmisten edestä antaakseen jokaiselle hänen luokseen tulevalle lahjaksi ikuisen elämän.
Koko luomakunta järisee Jumalan Pojan kuollessa. Haudan suulle asetetaan vartijat. Luomakunta hiljenee odottaen. Pimeys luulee voittaneensa. Odotuksen toivo täyttää mielet: pääsiäisemme on lähellä.
Kuninkaalliset hetket
Ensimmäinen hetki: Matt 27:1‒56
Kolmas hetki: Mark. 15:16‒41
Kuudes hetki: Luuk. 23:32‒49
Yhdeksäs hetki: Joh. 18:28‒19:37
Suuren perjantain Kuninkaallisissa hetkissä kirkossa luetaan osin samoja evankeliumitekstejä kuin aamupalveluksessa. Niissä seurataan kuningasten Kuninkaan pelastavien kärsimysten tietä, jotta meissä syntyisi ja vahvistuisi pelastukseen johtava usko:
”Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. ‒ ‒ kirjoituksessa taas sanotaan: ’ He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.’” (Joh. 19:35, 37).
Myös suuren perjantain ehtoopalveluksessa luetaan osin samoja kärsimysevankeliumeja kuin aamupalveluksessa.
Tässä palveluksessa Kristuksen hautakuva kannetaan esiin ja sitä kunnioitetaan hartaasti.
Näin osallistumme Herramme kärsimykseen ja ristiltä ottamiseen ja hautaamiseen yhdessä JoosefArimatialaisen, MagdalanMarian ja ”toisen Marian” kanssa (Matt. 27:57‒61).
Suuren lauantain aamupalvelus: Kristuksen hautauspalvelus
Suuren lauantain aamupalvelus toimitetaan kirkossa usein jo perjantai-iltana kirkollisen vuorokauden vaihtuessa, joissakin vasta lauantaiaamuna. Teksti on sen vuoksi sijoitettu tässä jo perjantaille. Palveluksessa muistellaan Kristuksen hautaamista, kuten jo aiemmin suurena perjantaina.
Tähän palvelukseen liittyy Kristuksen hautakuvan kantaminen saatossa kirkon ympäri. Tällöin lauletaan hautajaisistakin tuttua veisua ”Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä”.
(Matt. 27:62‒66)
Evankeliumissa oppineet lähtevät Pilatuksen luo ja pyytävät asettamaan Jeesuksen haudalle vartijat, etteivät opetuslapset varastaisi ruumista ja ettei viimeinen villitys olisi ensimmäistä pahempi. Haudalle asetetaan vartijat ja kivi sinetöidään.
***
Jeesukselle läheiset ihmiset hautaavat hänet rakkaudella. Vastustajat sen sijaan epäilevät ja vaativat yhä toimia estääkseen tyhjän haudan ihmeen.
Kun osallistumme paikan päällä tai sydämissämme Kristuksen hautauspalvelukseen, osallistumme pyhien joukon kanssa rakkaan Herramme hautaamiseen.
Tänään kunnioitamme Kristuksen meidän tähtemme tapahtunutta kuolemaa. Näin tulemme uskoen osallisiksi myös ylösnousemuksen ilosta, pelastuksemme lahjasta, sillä ylösnousemuksemme alkaa Kristuksen kuolemasta, Jumalan ihmisrakkauden suurimmasta teosta.
Pääkuva ylhäällä: Golgatan risti Brysselin Zaventem -lentokentän kappelissa.
Golgatan rististä tulee voitonmerkki: ”Se on täytetty”
Suurena perjantaina olemme Kristuksen ristinkärsimyksen, kuoleman ja hautaamisen äärellä. Vietämme ristin pääsiäistä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Patronen | Kuva: Vladimir Sokratilin. Kuvan rajaus ja käsittely: Aamun Koiton toimitus
Risti on ortodoksisen hengellisyyden keskuksessa. Se ei kuitenkaan ole elämämme lopullinen päätepiste. Risti osoittaa meille tien kohti Getsemanen tyhjää hautaa. Ristin juurelta ei ole pitkä matka tyhjän haudan äärelle. Ja siellä kohtaamme ylösnousseen Kristuksen.
Kuolemalla ja nousemalla ylös kuolleista Kristus käänsi tämän maailman niin sanotun luonnollisen järjestyksen päälaelleen. Vastoin syyn ja seurauksen lakia, myös vastoin ajan henkeä, jota sävyttää tietty toivottomuus, vastoinkäymistä seuraa voitto, kärsimystä ilo ja kuolemaa elämä. Pimeyttä aina seuraa valo.
Vaikka maailmassa on edelleen yllin kyllin kärsimystä ja kuolemaa, niillä ei ole enää viimeistä sanaa tässä elämässä. Kristus voitti kuoleman sisältäpäin kuolemalla itse Golgatan ristillä. Kristus kukisti kuoleman menemällä itse sen ytimeen. Hän otti kuoleman saaliikseen. Juuri tähän viitaten apostoli Paavali esittää kysymyksen: ”Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?” (1. Kor. 15:55)
Syntiinlankeemuksessa ihminen kääntyi pois Jumalasta. Tällöin ihminen jäi keskeneräiseksi. Jumala tuli Kristuksessa ihmiseksi saattaakseen luomisprosessin päätökseen. Ja se saatiin päätökseen Golgatan ristillä.
Mitä Jeesus sanoikaan ennen kuolemaansa? ”Se on täytetty.” (Joh.19:30) Nyt ihminen, kuvani ja kaltaisuuteni, jumalallinen luomus ja äärettömän rakkauteni kohde, on valmis.
Kristuksen kuolema ja ylösnousemus ovat tehneet omasta kuolemastamme lopulta siirtymän kohti täydempää elämää ja yhteyttä hänen kanssaan. Fyysisessä kuolemassa sielu palaa Luojansa luo ja ”tomu palaa tomuun”. Viimeisenä päivänä Jumala yhdistää ne jälleen. Apostoli Paavali kirjoittaa tästä:
”Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana […] Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis.” (1: Kor. 15:42-44)
Pääsiäisen tapahtumien vuoksi kuolemaa ei enää ole ilmauksen lohduttomimmassa ja traagisimmassa merkityksessä. Meille kuolema ei ole loppu, vaan alku.
Pääsiäisen vuoksi Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Se ei ole jossain kaukaisuudessa aikojen lopulla, vaan me voimme saada siitä esimakua jo tässä elämässä.
+++
Suuren perjantain jumalanpalveluksissa vietämme Kristuksen ristiltä ottamisen ja hautaamisen muistoa. Kaikkialla kirkoissamme alttaripöydällä oleva Kristuksen hautakuva kannetaan keskelle kirkkoa. Se koristellaan hyväntuoksuisilla kukkasilla. Ne kuvaavat tuoksuöljyjä ja -voiteita, joilla Kristuksen ruumis voideltiin.
Lopuksi käymme kumartamassa ja suutelemassa hautakuvaa. Kumarrusten ja suudelmien välityksellä osoitamme kiitollisuutta ja rakkautta. Emme syyllistä itseämme emmekä toinen toisiamme.
Tunnemme pääsiäisen salaisuuden. Ymmärrämme että Kristuksen uhrautuva rakkaus on täydellistä rakkautta.
Ristin pääsiäisen jumalanpalvelusten surumielisyys on valoisaa ja kirkasta. Sen sanomaan jo sisältyy lupaus ylösnousemuksesta, ilosta ja elämästä.
”Kumarramme kärsimyksillesi, oi Kristus! Ilmaise meille myös kunniallinen ylösnousemuksesi!” (Suuren perjantain aamupalveluksen 15. antifoni).
”Vihreä” patriarkka Bartolomeos sai vuoden 2025 Templeton-palkinnon ympäristötyöstään
Hänen Kaikkipyhyytensä ekumeeninen patriarkka Bartolomeos on saanut vuoden 2025 Templeton-palkinnon uraauurtavasta työstään ympäristökysymysten parissa. Kyseessä on yksi maailman suurimmista henkilökohtaisista elämäntyöpalkinnoista.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Maria Hattunen | Kuva: Jyri Pitkänen
Patriarkka Bartolomeos palkittiin johtajuudestaan ympäristökriisin vastaisen työn määrittelemisessä hengellisenä kutsumuksena. Hän liittyy 54 aiemman palkinnonsaajan – esimerkiksi Kalkutan pyhän Teresan (1973), Dalai Laman (2012), Desmond Tutun ja Jane Goodallin (2021) joukkoon vastaanottaen yhden maailman arvostetuimmista henkilökohtaisista elämäntyöpalkinnoista.
– Bartolomeos saa Templeton-palkinnon siitä, että hän on tehnyt ympäristöstä huolehtimisesta keskeisen sitoumuksen hengellisen johtajan roolissaan, sanoi John Templeton -säätiön presidentti Heather Templeton Dill,
Dill jatkoi:
– Bartolomeos on myös syventänyt kristittyjen käsitystä siitä, mitä merkitsee olla uskonnollinen maailmassa nykypäivänä. Se sisältää huolehtimisen kaikista Jumalan luomakunnan puolista: meitä ympäröivistä ihmisistä ja luonnollisesta maailmasta, jossa elämme.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi patriarkka on käyttänyt asemansa arvovaltaa kootakseen yhteen tieteilijöitä, tutkijoita, poliittisia johtajia ja hengellisiä johtajia katolisesta, juutalaisesta ja islamilaisesta maailmasta. Hän on kuvannut luomakunnasta huolehtimista ”ekumeeniseksi välttämättömyydeksi” ja moraaliseksi velvollisuudeksi, joka ylittää perinteiset uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset jakolinjat.
– Emme ole tämän planeetan omistajia, lausui patriarkka Bartolomeos Templeton-palkintoa varten tehdyssä haastattelussa.
– Se kuuluu myös tuleville sukupolville. Olemme yksinkertaisesti ympäristön hoitajia ja pappeja, emme sen omistajia. Ekologia ei ole poliittinen tai taloudellinen kysymys. Se on pääasiassa hengellinen ja uskonnollinen kysymys, koska Jumala loi sen ja antoi sen meille suojeltavaksi: viljeltäväksi, käytettäväksi, mutta ei väärinkäytettäväksi. Tämä on ekologian hengellinen ulottuvuus, hän huomautti.
– Näen, että meillä on yhteinen ihanne, yhteinen tarkoitus. Ehkä menetelmämme ovat erilaisia, mutta kaikkien meidän lopullinen tavoite on pelastaa planeettamme, luoda paremmat elinolosuhteet tämän planeetan asukkaille, joka on yhteinen kotimme, oikos. Tämä on kreikkalainen sana, joka tarkoittaa ’kotia’, ja ekologia on tiede kodistamme. Täydennämme toisiamme palvellaksemme tätä yhteistä ihannetta, hän jatkoi.
Vuoden 2021 Templeton-palkinnon voittaja ja YK:n rauhanlähettiläs Jane Goodall kommentoi valintaa:
– Olen iloinen saadessani tietää, että Templeton-palkinto myönnetään Hänen Kaikkipyhyydelleen Bartolomeokselle. Minulla on ollut etuoikeus viettää aikaa Hänen Kaikkipyhyytensä kanssa, enkä voi ajatella arvokkaampaa ehdokasta tälle kunnialle. Hänen pyrkimyksensä tuoda näitä erilaisia ryhmiä yhteen korostaakseen luonnonmaailman suojelemisen tärkeyttä, josta tulevaisuutemme riippuu, ovat todella merkittäviä.
Hengellinen näkemys ympäristönhoidosta
Vuonna 1940 Imbrosin saarella syntynyt 85-vuotias Bartolomeos teki ympäristöasioista virkakautensa keskeisen painopisteen tultuaan valituksi 270. ekumeeniseksi patriarkaksi vuonna 1991. Hän on edistänyt hengellisesti tiedostavan ympäristönsuojelun liikettä. Hänen johtajuutensa on muovannut maailmanlaajuisia keskusteluja ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuudesta ja ekologisesta oikeudenmukaisuudesta kehystämällä ne uskon moraalisella kielellä. Hän on kannustanut ortodoksisia kristittyjä tunnistamaan ympäristön tuhoutumisen syntinä luontoa vastaan ja puolustanut ajatusta, että kirkon on oltava vakavasti mukana luomakunnan hoidossa.
Vuonna 1997 hän julisti, että ympäristöä vahingoittavat teot – kuten saastuttaminen, metsien hävittäminen ja ilmastonmuutos – ovat ”ekologisia syntejä”. Tämä käsite on vaikuttanut laajasti ympäristöeettiseen keskusteluun myös ortodoksisen maailman ulkopuolella, ja sitä lainattiin näkyvästi paavi Franciscuksen vuoden 2015 kiertokirjeessä Laudato Si’.
Bartolomeos on perustanut Religion, Science, and the Environment -kansalaisjärjestön, joka järjesti kahdeksan symposiumia vuosien 1995 ja 2009 välillä yhteistyössä Euroopan komission ja YK:n kanssa. Lisäksi hän järjesti viisi Halki-huippukokoust vuosien 2012 ja 2022 välillä. Halkin saarella pidettyjä huippukokouksia ohjasi periaate, että kestävä ympäristönsuojelu ei ole mahdollista ilman perustavanlaatuista arvojen muutosta.
– Tiede yksin ei voi pelastaa planeettaa. Tiede kertoo meille maailmasta, mutta se ei voi tavoittaa sielumme ja mielemme syvyyksiä, totesi Bartolomeos vuonna 2015.
Bartolomeos on aktiivisesti tehnyt yhteistyötä muiden uskontojohtajien kanssa. Vuonna 2021 hän julkaisi paavi Franciscuksen ja Canterburyn arkkipiispa Justin Welbyn kanssa ensimmäisen yhteisen viestin luomakunnan suojelemiseksi. Tässä merkittävässä julkilausumassa he kutsuivat rukoilemaan ja uhrautumaan planeetan vuoksi sekä käsittelemään ilmastonmuutosta ja biodiversiteetin menetystä kiireellisinä eettisinä kysymyksinä.
Bartolomeoksen ympäristötyö on saanut laajaa tunnustusta. Hän on vastaanottanut lukuisia palkintoja, kuten Yhdysvaltain kongressin kultamitalin (1997), Sophie-palkinnon (2002) ja YK:n ympäristöohjelman Champions of the Earth -palkinnon (2004). Time-lehti nimesi hänet yhdeksi maailman sadasta vaikutusvaltaisimmasta henkilöstä vuonna 2008, ja hän voitti American Jewish Committeen Human Dignity -palkinnon vuonna 2021. Hän on saanut useita kunniatohtorin arvoja akateemisilta instituutioilta ympäri maailmaa, mm. Notre Damen yliopistosta (2021).
Pääkuva ylhäällä: Patriarkka Bartolomeos kävi Suomen-vierailullaan vuonna 2023 muun muassa Nuuksiossa.
Oheisella videolla patriarkka Bartolomeoksen palkinnon vastaanottamiseen liittyvä puhe:
{”preview_thumbnail”:”/sites/default/files/styles/video_embed_wysiwyg_preview/public/video_thumbnails/46LDnjYpmNc.jpg?itok=WFJCtelE”,”video_url”:”https://www.youtube.com/watch?v=46LDnjYpmNc&t=9s”,”settings”:{”responsive”:true,”width”:”854″,”height”:”480″,”autoplay”:false},”settings_summary”:[”Embedded Video (Responsiivinen).”]}
Kuuntele
