Maailmalta

Ensimmäiset ekumeenisen kirkolliskokouksen isät eivät tunnistaisi nykypäivän kirkkoa naisjohtajien puuttumisen takia. Piispat, jotka matkasivat Nikeaan 1700 vuotta sitten, kantoivat mukaan muistoja suurista marttyyreista, kuten pyhästä Barbarasta, pyhästä Katariinasta ja Nicomedian 20 000 marttyyrista.

Nämä piispat olivat paimenia laumoille, joita olivat koonneet yhteen suuret naissaarnaajat kuten pyhä Irene. Piispat olivat jättäneet kirkkonsa vihittyjen miesten ja naisten hoitoon: mies- ja naisdiakonien, mies- ja naiseksorkistien, portinvartijoiden, opettajien, kirjastonhoitajien, laulajien, neitsyiden ja leskien hoitoon. Näitä laumoja ruokkivat pyhät naiset, jotka lukivat ja tulkitsivat kirjoituksia miespuolisten kollegoidensa rinnalla[1]. 

Kirkkoja, joissa he kokoontuivat, pitivät kaunistettuina ja hyvinvoivina naispuoliset suojelijat ja johtajat. Heidän pyhät kirjansa oli kirjoitettu teini-ikäisten kristittyjen tyttöjen kauniilla käsialalla; he kopioivat rivejä, joita heidän uskolliset isoäitinsä olivat kirjoittaneet ennen heitä. Juhlapäivinä jalosukuiset naiset toivat kirkkoon ihania tekstiilejä, ja palvelijattaret toivat kukkia. Kirkkojen ympäristön kadut kaikuivat kristityistä veisuista, joita lauloivat naiset ja lapset. Isien kaupunkien kylpylät ja pesulat ja leipomot ja kirjoitussalit ja hallit ja torit olivat täynnä vakaumuksellisia naisia, jotka kertoivat joka päivä hyvää sanomaa, kuten luotettavat mirhankantajat ennen heitä.

Piispat olivat jättäneet kirkkonsa vihittyjen miesten ja naisten hoitoon: mies- ja naisdiakonien, mies- ja naiseksorkistien, portinvartijoiden, opettajien, kirjastonhoitajien, laulajien, neitsyiden ja leskien hoitoon. Näitä laumoja ruokkivat pyhät naiset, jotka lukivat ja tulkitsivat kirjoituksia miespuolisten kollegoidensa rinnalla

Kristittyjen naisten todistuksen ja palvelevan johtajuuden takia tuhansittain pakanoita kääntyi joka vuosi. Kaupungeissa oli pyhäkköjä suurille naismarttyyreille ja ihmeidentekijöille kuten pyhälle Agathalle, joita kunnioittivat yhtä lailla kristityt ja pakanat. 

Sillä aikaa, kun kunnianarvoisat isät pitivät kokoustaan, pyhä Nina julisti evankeliumia Georgiassa. Kun isät väittelivät ja rukoilivat ortodoksisen uskon puolesta, naiset kotona lauloivat veisuja, kopioivat ja opettivat kirjoituksia, ruokkivat köyhiä, hoitivat ja paransivat sairaita ja julistivat Kristusta Jumalan todellisena Poikana. 

Naiset ja lapset muodostivat suurimman osan isien laumoista, ja he olivat eläneet elämänsä ja kohdanneet vainoja kuten apostolit ennen heitä, koska olivat uskoneet naisten todistukseen. Heidän uskoaan ei sotkenut tarrautuminen valtaan, pikemminkin he jäljittelivät Jumalan itsensä nöyryyttä, kun hän tuli ihmiseksi Pyhän Hengen kautta Neitsyt Mariasta. Erityisiin palvelustehtäviin valmistavia vihkimyksiä järjestettiin erityisissä yhteisöissä, ja niihin osallistui miehiä ja naisia, jotka omistautuivat lujasti tehtäväänsä siellä, missä asuivat ja elivät.

Me elämme aikana, joka on hyvin kaukana noista ajoista – vuosisatoja sen jälkeen, kun 1200-luvulla naisilta kiellettiin diakoninvihkimys katolisessa lännessä[2], ja suuressa osassa ortodoksista itää naisten diakoninpalvelus hukkui sotiin ja sortohallituksiin. 

Elämme nyt aikaa, jolloin Amerikan kristillisyyden on vallannut miesten autoritaarisuus ja siihen kuuluva näkemys naisista vähäisempinä olentoina. Tämän myötä taas kerran areiolaisuus on päässyt kalvamaan keskuudessamme – niin pian kuin omaksut ajatuksen, että naiset ovat ’vähäisempiä olentoja’, hylkäät ajatuksen siitä, että Jumala tuli lihaksi naisesta ja Pyhästä Hengestä. Sillä jos Jumala ei olisi ottanut päälleen lihaa täysin inhimillisestä naisesta, ihmiskuntaa ei olisi voitu pelastaa.

Elämme aikaa, jolloin ensimmäistä kertaa tallennetun historian aikana naiset jättävät järjestäytyneen  uskonnon. Yhdysvaltojen ortodoksisissa kirkoissa on nykyisin valtava enemmistö miehiä – miehiä 61 %, naisia 36 % vuoden 2025 tutkimuksen mukaan (Pew Religious Landscape). Tämä naisten puute hämmästyttäisi Nikeaan kokoontuneita pyhiä isiä. 

Millainen paimen iloitsisi siitä, että laumasta loppuvat uuhet? He näkisivät naisten niukkuuden ja naisjohtajien puutteen pahana enteenä, sillä mitkä hirvittävät väärinkäytökset voisivat ajaa uskovat naiset heidän Herransa kirkosta? Jos Jumala perusti ja koko kirkko omaksui naisdiakonaatin 1200 vuoden ajan, kuinka nämä kunnianarvoisat isät eivät itkisi naisdiakonien puutetta – he, jotka olivat palvelleet niin monien pyhien naisten rinnalla ja jopa todistaneet monien marttyyrikuolemaa?

Millainen paimen iloitsisi siitä, että laumasta loppuvat uuhet? He näkisivät naisten niukkuuden ja naisjohtajien puutteen pahana enteenä, sillä mitkä hirvittävät väärinkäytökset voisivat ajaa uskovat naiset heidän Herransa kirkosta?

Rakkaat Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen isät, me naiset olemme jatkuvasti pitäneet esillä teidän aatettanne. Kun pyhä Efraim kirjoitti naisille veisuja areiolaisuuden karkottamiseksi, me naiset lauloimme niitä joka kodissa ja kirkossa ja kaduilla, kunnes ortodoksinen usko palautettiin. 

Kun pyhä Makrina kuuli isoäidiltään lihaksi tulleesta Jumalasta, hän takertui Jumalaan, kunnes tämä antoi hänelle viisautta. Sitten hän opetti veljiänsä, pyhiä Basileios Suurta, Gregorios Nyssalaista ja Pietari Sebastelaista sekä omaa äitiään pyhää Emmeliaa ja sisartaan pyhää Theodosia Diakonissaa ja monia pyhiä naisia, jotka hän kokosi luostariyhteisöönsä, ja monia miehiä ja naisia, jotka hän toivotti tervetulleeksi ja paransi pyhillä opetuksillaan ja vieraanvaraisuudellaan.

Kun pyhä Anthousa kuuli uskosta ja pysyi siinä, hän kälynsä pyhän Sabiniana Diakonissan kanssa kasvatti tämän lapset ortodoksiseen uskoon ja antoi siten meille yhden ortodoksisuuden suurista saarnaajista ja puolustajista, pyhän Johannes Krysostomoksen.

Pyhä Brigid uskoi teidän sanojanne ja otti vastaan Kristuksen ja Hänen Äitinsä, ja loisti Jumalan tyttären tavoin ortodoksista uskoa Irlannissa. Pyhä Hilda ohjasi kirkkoa Whitbyssä teidän, isien, perustamaan uskoon ja levitti ortodoksista jumalanpalvelusta kautta koko Englannin monien niiden pyhien ja piispojen kanssa, joita hän uskollisella opetuksellaan ja viisaalla johtajuudellaan auttoi kasvamaan. 

Samoin toimivat erämaan pyhät äidit ja uskovat naiset kaikissa paikoissa ja kaikkina aikoina siitä lähtien. Rukoilkaa meidän puolestamme, rakkaat isät, että meidät piiloon joutuneet nykypäivän naiset palautetaan paikoillemme kirkossa, niin että pimeydessä istuva kansa kuulee todistuksemme ja tulee pyhään ortodoksiseen kirkkoon sanoen: ”Olemme kuulleet naisilta, että teidän keskuudessanne on Jumala, jonka voi etsiessään löytää.”
 

[1] Ks. esim. diakonissan antama laaja opetus artikkelissa E.W. Brooks: ”The Letter of the Holy Mar Severus, Patriarch of Antioch, to Anastasia the Deaconess.” Patrologia Orientalis 14 (1920): 75–118.

[2]  Macy, Gary. 2008. The Hidden History of Women’s Ordination : Female Clergy in the Medieval West. Oxford: Oxford University Press.

 

Summer Kinardin (Avaa uuden sivuston) kirjoitus on julkaistu alun perin Public Orthodoxy-verkkosivuilla (Avaa uuden sivuston) 18.7.2025, ja se julkaistaan Elsi Takalan suomentamana Aamun Koitossa kirjoittajan ja julkaisijan luvalla.

 

Pääkuva ylhäällä: Pyhän Katariina Aleksandrialaisen ikoni, Siinai. Kuva: Jeremiah Palladas/Tzim78/Wikimedia Commons

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Heinävedellä sijaitseva Lintulan ortodoksinen nunnaluostari sai kesäkuussa metsilleen FSC-sertifioinnin. Päätöksen ratkaisivat ennen muuta metsänhoitoon liittyvät arvot.

– Meillä metsäpalstat ovat pieniä, eli rahallinen tulo ei ole näytellyt luostarille niin suurta osaa kuin vastuullisen metsänhoidon periaate, kertoo luostarin johtaja, igumenia Ksenia.

Luostarin omistuksessa ja hoidossa on metsäkiinteistöjä, joiden yhteispinta-ala on 54 hehtaaria. Varsinaista metsää on 35 hehtaaria. Etupäässä metsä on kuusivaltaista sekametsää.

Metsänhoito on ollut pitkäjänteistä toimintaa vuosikymmenten ajan. Käytännössä Lintulan metsänhoito on täyttänyt jo pitkään FSC-vaatimukset, joitakin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Luostarin metsät sijaitsevat kokonaan luostariympäristössä. 

Puukaupat voi kilpailuttaa 

Sisaristo haki luostarin metsille FSC-sertifikaattia ilmaistakseen, että luostarin metsänhoito on vastuullista ja tarkoin harkittua.

Igumenia Ksenia ja äiti Johanna perehtyivät sertifioinnin vaatimuksiin ja pohtivat asiaa. Päätökseen vaikutti myös se, että läheisessä Valamon luostarissa on hyviä kokemuksia FSC-sertifioinnista. Asia kypsyi konkreettiseksi toiminnaksi keväällä 2025, kun luostarin metsäsuunnitelma piti päivittää.

Valamon ja Lintulan luostarien metsäsuunnitelmasta vastaa CareliaForest Oy. Yritys pitää yllä Metsäomistajan Sertifiointiryhmää. Ryhmällä on riippumaton FSC-sertifikaatti, mikä oli sisaristolle tärkeää. 

CareliaForestin toimitusjohtaja Raimo Asikainen näkee riippumattomuuden Metsänomistajan sertifiointiryhmän valttina. Jäsenet voivat aidosti tilata metsänhoitotyöt mistä tahansa ja myydä puut minne haluavat.

FSC-sertifikaattia valvoo toinen, riippumaton ja akkreditoitu auditointiyritys, joka tarkastaa ja valvoo, että kaikki FSC:n vaatimukset täyttyvät. Lintulan luostari voi siis luottaa vastuullisuuden toteutumiseen ilman, että metsien hoidon yksityiskohtia tarvitsee käydä yksityiskohtaisesti läpi eri asiayhteyksissä.

– Sertifioinnista ei ole vaivaa eikä ylimääräistä työtä, jos sen toteuttajana on hyvä yhteistyökumppani, igumenia Ksenia sanoo.

FSC-kriteerit täyttyivät helposti

Lintulan metsäsuunnittelutyössä tehtiin tarvittavat luontoselvitykset, joissa suojelualueita ja erityismetsänhoitokohteita kertyi yli FSC-sertifioinnin vaatimusten. FSC-vaatimusten mukaan viisi prosenttia metsäpinta-alasta tulee jättää metsänkäsittelyn ulkopuolelle. Lisäksi toinen viisi prosenttia varataan erityismetsänhoitokohteiksi, kuten virkistyskäyttöön tai maiseman- ja riistanhoitoon. 

Myös Lintulan sisariston pohdinnassa FSC:n kustannusvaikutukset nousivat esille. Kustannusten vastapainoksi metsäteollisuus maksaa usein kuitenkin FSC-sertifioidulle puutavaralle lisähintaa verrattuna muista lähteistä tuleviin puutavaraeriin. Metsänomistajat saavat siis puutavaralleen paremman tuoton. Hinta määräytyy puukaupan volyymin mukaan. Ylimääräisellä tuotolla sisaristo kattaa sertifioinnin kustannukset.

Luostari toteuttaa metsien hoitoa kymmenvuotissuunnitelman pohjalta. Metsiä hoidetaan harvennus- ja päätehakkuin. Virkistykselle osoitetuilla alueilla tehdään pääsääntöisesti vain harvennus- ja poimintahakkuita.

– Siellä, missä päätavoite on talouskäyttö, tehdään myös päätehakkuita siinä vaiheessa, kun metsän kasvu hidastuu tai kääntyy jopa negatiiviseksi eli puutavaran arvo laskee enemmän kuin kasvu tuottaa. Puuvaranto voidaan siirtää esimerkiksi sahatavaraksi ja metsä uudistaa kasvavaksi nuoreksi metsäksi, CareliaForestin Raimo Asikainen sanoo.

Luostarin metsät tuottavat puutavaraa ja kauppaa tehdään, vaikka varsinaiset taloudelliset tavoitteet ovat vähäiset. FSC-sertifiointi varmistaa puutavaran menekin myös laskusuhdanteen aikana.

Suomalaiset institutionaaliset toimijat, kuten seurakunnat, ovat vasta heräämässä FSC-sertifioinnin hyötyihin. Lintulan luostari onkin tässä suhteessa etujoukoissa.

Lopuksi igumenia Ksenia halua lähettää terveisiä seurakunnille.

– Toivoisin, että seurakunnat lähtisivät FSC:hen mukaan, kun nykyään kirkon tasollakin tuodaan vastuullisuusasioita esille.

 

Pääkuva ylhäällä: Lintulan luostarin igumenia Ksenia.

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Neuvotteluiden piirissä on kirkon palvelukeskuksen, Ortodoksisen seminaarin ja kaikkien hiippakuntien henkilöstö piispoja lukuun ottamatta. Muutosneuvottelut eivät koske seurakuntia.

Muutosneuvotteluissa tarkastellaan mm. töiden ja toimintojen uudelleenjärjestelyn mahdollisuuksia ja kiinteistökustannusten vähentämistä. Myös lomautukset ovat mahdollisia. Viimesijaisena keinona voidaan turvautua henkilöstön vähentämiseen. Mahdollista henkilöstön vähennystarvetta ei ole neuvotteluiden käynnistyessä vielä mahdollista arvioida.

Taustalla kirkon valtionapuun kohdennetut leikkaukset

Suomen ortodoksisen kirkon saamaan valtionapuun on kohdennettu merkittäviä heikennyksiä.

Vuonna 2023 kuluttajahintaindeksin mukaan tehtävää määrärahan korotusta vähennettiin yhdellä prosenttiyksiköllä. Tämä astui voimaan vuonna 2024 ja sen vaikutus ulottuu vuoteen 2026.

Vuoden 2025 alusta alkaen valtionavun lähtötasoa (2 771 000 euroa) leikattiin 392 000 eurolla.

Valtionapu on muodostanut noin 35% kirkon keskusrahaston tuloista. Lähtötason uudelleen määrittely leikkasi avustuksesta noin 14%.

Leikkausten perusteluna on käytetty ennustettua ortodoksisten seurakuntien kirkollisverojen kasvua. Kasvu on kuitenkin jäänyt merkittävästi ennustettua heikommaksi. Lisäksi verotulot kohdistuvat ortodoksisiin seurakuntiin, mutta leikkausesitys koskee Suomen ortodoksisen kirkon eli keskusrahaston tuloja.

Tässä vaikeassa tilanteessa vuoden 2024 kirkolliskokous päätti, että vuoden 2025 kirkolliskokoukselle valmistellaan esitys rakenteellisista muutoksista, joilla kirkon talous saadaan kestävälle pohjalle.

Kirkon taloustyöryhmä on yhdessä palvelukeskuksen johtajan kanssa käynyt läpi kirkon tulorakenteen, ja menokohteet sekä kartoittanut mahdollisia säästötoimenpiteitä.

Tämän valmistelutyön aikana on saapunut tieto siitä, että kirkon valtionapuun esitetään vielä kolmatta merkittävää heikennystä. Valtioneuvoston talousarviossa esitetään 200 000 euron lisäleikkausta vuosille 2026 ja 2027. Mikäli tämä toteutuu, kirkon valtionapuun kohdentuu jo yli 21% leikkaus vuoteen 2023 verrattuna.

Nyt käynnistettävissä muutosneuvotteluissa pyritään etsimään kirkon keskushallinnon kulurakenteesta välttämättömiä, sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä syntyviä säästöjä kirkon yhteisten toimintojen jatkuvuuden turvaamiseksi.

Lisätietoja: Jari Rönkkö, jari.ronkko@ort.fi, 040 646 4197
 
 
Kuvituskuva: Suomen ortodoksisen kirkon keskustalon ovet. Kuva: Maria Hattunen
 
Juttua on päivitetty 24.9.2025 klo 10:40 lisäämällä alkuun tieto, että muutosneuvottelut eivät koske seurakuntia.

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Gulagin viisas- kirjan ja sen kirjoittajan Elina Kahlan sisäinen matka sanoiksi alkoi Venäjällä, Levašovon syrjäisellä joukkohaudalla, joka on tuhansien Neuvostoliiton poliittisten vainojen uhrien viimeinen leposija. Siellä Kahla pysähtyi tiedemies, pappi Pavel Florenskin kuvan eteen. Koskettava kohtaaminen kuljetti kirjoittamaan elämästä, rakkaudesta ja luopumisesta, Neuvostoliitoksi muuttuvan Venäjän langettamasta tuomiosta.

”Paha sinun on potkia pistintä vastaan.” (Apostolien teot 26:14)

Tämä Raamatusta poimittu, tällä hetkellä maailmaa koskettava lause avautuu lukijan silmiin kirjan ensimmäisellä sivulla.

– Ymmärtääkseen Venäjän toimintatapoja on hyvä lukea maan historiaa, sanoo Elina Kahla.

Tutkija muistuttaa siitä, että viranomaisten ohjaama venäläinen historiankirjoitus palvelee – ja on aina palvellut – vallanpitäjiä. Heitä kiinnostaa suuren menneisyyden ihannointi, kun taas ristiriidoista vaietaan. Tässä järjestelmässä ainoa sallittu ilmaisuväylä totuudelle on kaunokirjallisuus. 

Venäjä ei Kahlan mukaan ole koskaan luopunut oman historiansa ja sen oikeutuksen ihannoimisesta.

– Venäjän historiaymmärrys ihannoi laajentumista ja suuruutta, pukee valloitussodat sivilisaation puolustukseksi.  Menestyksen todisteiksi esitetään ortodoksista valoa loistaneet kansallispyhät, kuten Aleksanteri Nevalainen. Heidät valjastetaan sotilaallisiksi esikuviksi tarpeen vaatiessa aina uudestaan.

– Pyhyys tarkoittaa poliittisessa ortodoksiassa sitä, että hallitsijan toimia ei kyseenalaisteta, eikä siihen kansan keskuudessa ole juurikaan edes mahdollisuutta.

Britannian suurvaltaherruus on päättynyt, eikä Japanin keisarilla ole samaa jumalaista asemaa kuin aiemmin, mutta Venäjällä valloittajan tulevaisuuteenkin kuljettavaa vallan tavoittelua pönkitetään lujasti.

Elina Kahla pitää uutuuskirjaansa kädessään
Elina Kahlan Gulagin viisas on aistivoimainen ja syvällinen romaani Pavel Florenskin elämästä. Tämä teologi, filosofi, matemaatikko ja sähköinsinööri tunnetaan Gulagin Leonardo da Vincinä, joka yhdisti uskonnon, tieteen ja taiteen ainutlaatuisella tavalla.

Rakkauden puolelle

Nykypäivää tai Suomen menneisyyttä unohtamatta Kahla toivoo moniulotteisempaa ja ihmisläheisempää Venäjän kohtaamista.  Viha synnyttää vihaa.  Rauhan tien etsiminen, vaikka hiljaa omassa sydämessä, vaatii suurta rohkeutta ja lujuutta.

– Suomalaisten asenne Venäjää kohtaan on Ukrainan sodan myötä muuttunut dramaattisesti vihamielisemmäksi. Asenne kuljettaa muistelemaan itsenäisyystaisteluamme ja sotien aikaa.

Tästä kaikesta huolimatta Elina Kahla asettaa meille kaikille kysymyksen: olisiko sittenkin mahdollista sanoa ääneen, että tie rauhaan vaatii myös inhimillistä ponnistusta ja itsensä alttiiksi panemista? Kysyä itseltä, mitä minä olen valmis uhraamaan?

– Jokainen meistä voi olla lähimmäisen rakkauden puolella ja vaatia samaa johtajiltaan. 

Monissa kohdin haastattelua kuulija saa Kahlalta kuulla syvän huokauksen ja huolen maailman tilasta.

– Tuntuu siltä, että asioita ei osata tai edes yritetä katsoa vaihtoehtoja etsien. Ihmisyyden ymmärtämiseen, pehmeään rauhan tavoittelemiseen ei Suomessa tunnu olevan lupaa tai oikeutusta. 

Eikä varsinkaan virallisella Venäjällä.

– Mielestäni Neuvostoliiton ja Venäjän johtajat ovat katsoneet peruutuspeiliin ja ihannoineet verikätisiä edeltäjiänsä. Mitä kammottavampi diktaattori, sitä enemmän häntä on ihailtu. Kompromisseja on aina pidetty heikkoutena. 

Rauhan symboli kosketti

Onneksi tässä päivässä voi kohdata myös viisautta ja nähdä laajemmin ohi tämän hetken.

Elina Kahla kertoo vierailustaan Hangon linnoitusmuseoon yhdessä ukrainalaisen ja kiinalaisen tutkijavieraan kanssa. Oppaana toimi paikallinen evp. taistelusukeltaja.

– Museonjohtaja kertoi sodasta inhimillisesti, ihmisenä ihmiselle. Hän esitteli konkreettisesti sodankäyntiä, sen realiteetteja ja kauhua yhtään sitä ihannoimatta.

Kahla toistaa myös oppaan kaikkia koskettaneen lauseen: ”Eivät sotilaat halua sotaa, vallanpitäjät haluavat.”

Tämä lause kosketti erityisesti ukrainalaista vierailevaa tutkijaa, joka murtui kyyneliin nähdessään kuvia Suomen viime sotien sotainvalidien kuntoutuksesta.

Elina Kahla muistuttaa meitä kaikkia avaran katseen mahdollisuudesta. Mustavalkoisuus sumentaa.

– Näyttää siltä, että sotaa tukeva kiihko on nousemassa myös meillä. Venäjän maata ja kieltä kammoksutaan varmuuden vuoksi. Vihamielinen asenne naapurimaata kohtaan alkaa määritellä kansallista identiteettiämme.

Kahlasta välittyy tutkimusten ohi kulkeva inhimillinen suru ja huoli ihmisten tilasta. Hänestä tuntuu, että rauhantyö on lähes pilkan kohde. Mutta onneksi elämä osoittaa joskus toisin.

– Ukrainalaistutkija toi vähän aikaa sitten minulle Kiovasta tuliaisiksi Rauhan kyyhky -kaulariipuksen. Tulin siitä hyvin onnelliseksi. Kaiken kauhun keskeltä hän poimi tämän symbolin, eikä hänestä huokunut lainkaan katkeruutta ja vihaa hänen kotikaupunkinsa Odessan tuhonnutta sodan toista osapuolta kohtaan.

– Ukrainan kaupungeissa ihmiset iloitsevat tavallisesta arjesta, nauttivat herkuista ja yhdessäolosta ystävien ja perheiden kanssa, istuvat katukahviloissa ja nauttivat auringosta kaupungin puistoissa. Pidän sitä ihmeellisen voiman osoituksena.

Mutta yöt ovat kauheita. Nukkua ei voi ilmahälytysten tähden, ja niiden alettua on suojaan päästävä salamannopeasti.

Kahla pohtii, miten ukrainalaisvieras olisi voinut tuoda hänelle lahjaksi jonkin puhtaasti ukrainalaisen, isänmaallisuutta korostaneen esineen, mutta hän päätyi yleismaailmalliseen rauhan symboliin.

Lahjan myötä hän palaa kirjansa sanomaan, jossa sen päähenkilö, isä Pavel Florenski kotiutettiin ensimmäisestä maailmansodasta varsin pian. Juuri sopivasti, sillä hän sai hankittua perheelleen talon läheltä paikallista Pyhän Kolminaisuuden luostaria.

Romaanissa Florenski sanoo arvokkaat sanat:

”Sodalle me emme mahda mitään, mutta talo on nyt meidän. Vaikeina aikoina kannattaa keskittyä oman perheen ja läheisten huolenpitoon, omaan elämään osana suurta kokonaisuutta. Silloin voi huomion siirtää vain sinne mihin sen hetkiset voimavarat ja mahdollisuudet riittävät.”

Tärkeää on myös ihmisen sisäisen rauhan löytäminen ja iloon suostuminen.

– Kuten ukrainalainen Olena minulle osoitti, on ilon tuottaminen itselle ja muille tärkeää. Siitä ei sodan keskellä pidä joutua tuntemaan huonoa omaatuntoa. Sisäinen valo loistaa näin eteenpäin antaen tukea ja toivoa paremmasta myös muille.

Viisauden viestejä

Gulagin viisas- kirjan kirjoittaminen vei Kahlalta viisi vuotta. Hän sanoo sen olevan hänen kirjallisen tuotantonsa pääteos. Hän sanoo tutkimustensa ja niin ukrainalaisten kuin venäläisten ystäviensä kautta ymmärtäneensä sen, kuinka oleellista on kunnioittaa omaa tehtäväänsä ja harjoittaa sitä vaikeuksista piittaamatta.

– On tärkeää löytää elämäänsä tarkoitus ja ymmärrys omasta ihmisarvosta, joka säilyy kuoleman rajan yli. 

Myös Pavel Florenski kirjoitti vankeudessa läheisilleen joka päivä, ja ohjeisti: ”Minun ajatukseni jatkuvat teissä.” Florenski ymmärsi oman arvonsa poikkeusihmisenä.

– Meidän muidenkin on ymmärrettävä, kuinka suuri vastuu meillä aikuisilla vanhempina, opettajina ja esikuvina on kuljettaa uskoa, toivoa ja luottamusta eteenpäin.

Kahla toivoo jokaisen voivan elää kaikille tasavertaisesti lahjoitettua, ansaitsematonta rakkautta todeksi ja välittää sitä eteenpäin.

– Itse löydän rakkautta läheisistäni, mutta myös luonnosta. Koen syvästi, että olen osa luomakuntaa. Luonnossa koen haltioitumisen, joka on luomatonta Valoa, jonka saan osakseni ja jota voin osaltani jakaa eteenpäin. Valo yhdistää minut iankaikkiseen Jumalaan ja vastaanottamaan sen, joka meille kaikille, aivan kaikille kuuluu.

– Sotarintamalla ei ole tilaa pehmeydelle, mutta sodan todellisuudesta turvassa olevien on nähtävä ihminen, vaalittava ihmisyyttä itsessä ja toisessa, rukoiltava ja luotettava elämää kantavien yhteisten nimittäjien voimaan, vaalittava elämän liekkiä, sanoo Elina Kahla.

 

Julkistamistilaisuus Sofiassa ja luennoimassa Uspenskissa

Elina Kahlan Gulagin viisas -kirjan julkistamistilaisuus pidetään torstaina 2. lokakuuta 2025 klo 16–18 Kulttuurikeskus Sofiassa. (Avaa uuden sivuston)

Lisäksi Kahla vierailee myös Uspenskin katedraalin kryptassa järjestettävässä Ortodoksisuutta pintaa syvemmältä -luentosarjassa (Avaa uuden sivuston), jonka esiintyjät ovat syyskaudella 2025:

9.10. Kirjailija, diakoni Joel Haahtela

6.11 Kulttuurintutkija ja tietokirjailija Elina Kahla

4.12. Näyttelijä Tommi Eronen

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tilaisuutta ennen toimitetaan ehtoopalvelus Uspenskin kryptakappelissa klo 17.30, ja tilaisuus alkaa klo 18. Uspenskin kryptaan kuljetaan katedraalin yläpihatasanteelta Pormestarinrinne-kadun puolelta.

Osoite: Pormestarinrinne 1, Helsinki

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Kultaisia ansiomerkkejä on kaikkiaan vain seitsemän kappaletta eli kyseessä on harvinainen ja korkein ortodoksisten lasten ja nuorten parissa tehtävän työn kunnianosoitus.

Kultaisella merkillä nyt palkittava, Helsingin ortodoksisen seurakunnan venäjänkielisestä seurakuntatyöstä vastaava pappi rovasti Heikki Huttunen on esimerkki siitä, miten nuoret ja nuorten asia voivat kulkea mukana läpi koko uran.

– En keksi hänen nuorisotyöuransa jälkeiseltä ajalta sellaista hetkeä, jolloin hänellä ei olisi ollut jonkinlaista viritystä nuorten aktivoimiseksi ja pitämiseksi mukana kirkon toiminnassa, kehuu rovasti ja yliopisto-opettaja Teemu Toivonen.

– Lisäksi isä Heikin sitoutuminen on ollut ekumeenista, hänet kyllä tunnetaan nuorten aikuisten parissa kirkkomme ulkopuolellakin sekä maantieteellisesti että tunnustuskunnallisesti. 

Isä Heikki on toiminut aikanaan myös Syndesmoksen puheenjohtajana ja ennen tuota myös Kirkkojen maailmanneuvoston nuoriso-osaston työssä. Viime vuosina hän on ollut muun muassa mukana kansainvälisessä, ortodoksisten nuorten Suprasl-verkostossa sekä luotsannut viimeksi tänä kesänä nuorisoporukan Viroon ekumeeniseen ristisaattoon sekä toiminut myös kriparipappina. 

Nykyisessä työssään hän on pitänyt tarkkaa huolta siitä, että tieto nuorisotoiminnasta tavoittaa myös ei-suomenkielisiä ortodokseja, ja Troitsan eli Pyhän Kolminaisuuden kirkon nuoret ovatkin aktiivinen ja tiivis porukka. 

Isä Heikille on myönnetty ONL:n hopeinen ansiomerkki vuonna 1994 sekä liiton viiri 2005.

Hopeisia ansiomerkkejä neljälle nuorisotyöaktiiville

Hopeisen ansiomerkin voi saada ainakin viisi vuotta tai pidempään kestäneestä ja sitoutuneesta ortodoksisesta lapsi- ja nuorisotyöpanoksesta, ja liiton johtokunta myönsi tänä vuonna kyseisen kunnianosoituksen neljälle henkilölle. Merkin saavat Antti Juka (Pohjois-Suomen ortodoksinen seurakunta), Antti Salpakari (Helsingin ortodoksinen seurakunta), Helmi Onatsu (Joensuun ortodoksinen seurakunta/ Jyväskylän ortodoksinen seurakunta), sekä Nikolaos Lampropoulos (Turun ortodoksinen seurakunta).

Antti Juka on ollut jo vuosia Pohjoisen nuorisotyön luottotyyppejä ja toiminut leirinohjaajana ja -johtajana sekä useiden nuorten matkojen vastuuohjaajana, viimeksi muun muassa Pyhittäjä Trifonin pyhiinvaellukseen liittyen. Moneen valmis Antti on tarvittaessa vaikka keittiötalkoolaisena.  
– Sanoisin, että hän on aidosti hyvä esimerkki, uskaltaa olla oma itsensä ja tarvittaessa on jopa extreme-heittäytyjä, kuvailee pastori Tuukka Rantanen Oulusta.

– Antti on erittäin aktiivinen nuortenilloissamme kävijä sekä tarvittaessa vetäjä ja luonut myös Oulun nuorten ortodoksien instagram-tilin ja ollut kirkolliskokousstuerttinakin. 

Antti Salpakari tunnetaan vastuullisena ja energisenä ohjaajana jo kuuden vuoden ajalta niin Helsingin alueella kuin Tampereellakin. Helsingin hiippakunnan nuorisovaltuuston puheenjohtajana hän on uskaltanut nostaa rohkeasti esiin nuorten näkökulmia. Lisäksi hän on Kaunisniemen leirikeskuksen tukipilareita ja toimii kirkon isännöitsijänä hyvin omistautuneesti.

– Antti on hyvin aurinkoinen ja energinen persoona, jolla on mahtavat vuorovaikutustaidot ja erinomainen huumorintaju, kuvailee Lidija Cederström-Hänninen Tampereelta.

– Kyllä, Antin positiivinen energia ja osaaminen tekevät leireistä mahtavia kokemuksia leiriläisille ja henkilökunnalle, toteavat Niina-Maarit Rautamäki ja Vasili Venkula Helsingin ortodoksisen seurakunnan kasvatustiimistä.

– Koko leiriyhteisömme on vahvistunut Antin vastuunkannon ja sitoutumisen myötä. Olemmekin kasvatustiimissämme todella iloisia ja ylpeitä Antin saamasta tunnustuksesta.

Kultaisia ansiomerkkejä on kaikkiaan vain seitsemän kappaletta eli kyseessä on harvinainen ja korkein ortodoksisten lasten ja nuorten parissa tehtävän työn kunnianosoitus.

Joensuun ortodoksisen seurakunnan kasvatti, nykyään Jyväskylässä vaikuttava Helmi Onatsu on toiminut lähes kaikissa mahdollisissa seurakunnallisissa kasvatustyörooleissa. Hän on tehnyt lukuisia leirejä, ollut kouluttamassa uusia ohjaajia, johtanut lastenleirejä, laulanut nuorisokuorossa sekä ollut seurakunnan kasvatustyötoimikunnan jäsen.

Tämän lisäksi hän on osallistunut aktiivisesti koko kirkon nuorisotyöhön tekemällä ONL:n Ortopodi-podcastia ja Ortodoksiston tiktok:ia sekä osallistumalla aktiivisesti seurakunnan ulkopuolella tapahtuvaan, nuorille ortodokseille tarkoitettuun toimintaan.

– Mielestäni Helmi on asioita viisaasti pohdiskeleva persoona, jolla on erityistä herkkyyttä ymmärtää myös heikommassa asemassa olevia ja marginaalissa eläviä, kertoo Maria Kauppila Ortodoksisten nuorten liitosta.

– Myös huumorintajuisuus ja tunnollisuus ovat Helmin vahvuuksia.

Ilomantsissa lapsuutensa viettänyt ja Turussa nykyään asuva Nikolaos Lampropoulos on ollut mukana kirkon lapsi- ja nuorisotyössä jo varhaisvuosistaan lähtien. 
– Niksu uskaltaa verkostoitua, pyytää apua ja tehdä töitä muiden seurakuntien työntekijöiden kanssa. Hänellä on paljon käytännön kokemusta ja koulutuksista saatua tietoa, jota hän käyttää hyvin rohkeasti ja hyvällä otteella, kuvailee Vera Nazimova Turusta. 
– Nikolaos on yksi TNO:n ohjaajista ja Turun seurakunnan kasvatustoimikunnan jäsen. Hän on leirinjohtajan roolissa ja yhteistyössä seurakunnan työntekijöiden ja leirinohjaajien kanssa kehittänyt Turun seurakunnan leiritoimintaa seuraavalle tasolle, kertoo Lenni Sigfridsson, Turun seurakunnan neuvoston varapuheenjohtaja. 
Nikolaos on tuttu myös ONL:ssä ja toiminut esimerkiksi sekä osallistujana että talkootöissä Kulmakivi-festivaaleilla. 

Vuoden ohjaaja 2025 tulee Jyväskylästä

Vuoden ohjaaja -palkitseminen menee aina nuorelle, lupaavalle ja kunnostautuneelle ohjaajalle ja tänä vuonna liiton johtokunta päätti myöntää tittelin Enni Auviselle Jyväskylän ortodoksisesta seurakunnasta.

– Enni vetää meillä nuortenpiiriä ja on mukana leireillä ja kahvituksissa ja muuallakin, missä seurakuntamme tarvitsee apua. Hän on rauhallinen ja innostava persoona; varsinainen lasten ja aikuisten suosikkityyppi.  Hän luo hyvää mieltä ja oloa, ja hänelle voi moni purkaa myös sydäntään, kertoo Jyväskylän kanttori Valeria Ratilainen.

Vuoden kerho löytyi Tampereelta

Vuoden 2025 kerhon titteli menee tänä vuonna Tampereen ortodoksiselle nuortenpiirille. Nuorteniltojen kävijämäärä on viimeisen vuoden aikana kasvanut ja eri-ikäisiä nuoria kokoontuu yhteen olemaan rennosti yhdessä vigilian jälkeen lauantaisin. Kerhossa on kannustava ja ystävällinen ilmapiiri, ja eri kerhokerroilla on tehty erilaisia asioita. Kirkkovuoden kierto on illoissa mukana: on askarreltu ristikoruja, maisteltu erilaisia suklaamunia ja pashaa ja askarreltu virpomakukkia. Myös tunnetaidot ja liikunnan merkitys ovat olleet iltojen teemoina. Vetäjinä toimivat seurakunnan kasvatustyöntekijä Lidija Cederström-Hänninen ja kanttori Markus Hänninen. 

Vuoden kerho -kategoriassa annettiin tänä vuonna myös kunniamaininta Joensuun ortodoksisen seurakunnan kesäkerholle. Kerho on palvellut jo vuosien ajan erityisesti lapsiperheitä koulujen kesälomakaudella ja toimi tänä vuonna ensimmäistä kertaa läpi koko kesän. 

– Kerho on tarkoitettu 3-10-vuotiaille ja useat huoltajat ovat jo kyselleet, että onhan kerho sitten ensi kesänäkin. Tämä on tavoitteena, toteaa Antti Potkonen, Joensuun ortodoksisen seurakunnan kasvatustyöntekijä. Kerhossa on täysi-ikäisten vastuuohjaajien lisäksi alaikäisiä ohjaajia ja kerhon avulla seurakunta on voinut työllistää lähes kymmenen nuorta.

 

Monia armorikkaita vuosia nyt palkituille ja kaikille nuorisotyön parissa ahkeroiville sekä hyvää nuoristyön viikkoa 2025! 

Linkki viikkoon: https://nuorisoala.fi/palvelut/koulutuksetjatapahtumat/nuorisotyon-viikko/ (Avaa uuden sivuston) 

 

The Orthodox Youth Association of Finland is granting honours for youth work actives, and Gold Decoration for Services is awarded to father Heikki Huttunen.

The Orthodox Youth Association of Finland (ONL ry) has only seven of these decorations and they are granted for decades of exceptionally significant youth work. 

The Silver Decorations for Services are granted to Antti Juka (Oulu) , Antti Salpakari (Helsinki), Helmi Onatsu (Joensuu/ Jyväskylä) and Nikolaos Lampropoulos (Turku). The young camp councelor of the year is miss Enni Auvinen from Jyväskylä and the club of the year is the Youth Club of Tampere Orthodox parish. 

May God grant many more years to them and all of those working with the children and youth of our Church!

 

Pääkuvat ylhäällä: Rovasti Heikki Huttunen ja nuoret. Kuvaaja: Kateryna Chyhryn. Isä Heikki ulkokuvassa: Esko Jämsä

Jaa tämä juttu

Maailmalta

Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos tapasi presidentti Donald Trumpin (Avaa uuden sivuston) Valkoisessa talossa sijaitsevassa presidentin Oval Office -työhuoneessa maanantaina 15.syyskuuta .2025. Esillä olivat patriarkaatille tärkeät asiat kuten Ukrainan tilanne ja Lähi-Idän kristityt. Tapaaminen oli osa patriarkka Bartolomeoksen Yhdysvaltain vierailua, joka alkoi 15. syyskuuta ja jatkuu aina 25. syyskuuta .2025 asti. 

Presidentin tapaamisen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa patriarkka totesi Ukrainan tilanteesta (Avaa uuden sivuston), että Ekumeeninen patriarkaatti myönsi autokefaalisen aseman Ukrainan kirkolle noin kuusi vuotta sitten. Tämä oli vastaus Ukrainasta tulleeseen pyyntöön autokefaliasta. Ekumeeninen patriarkaatti oli vakuuttunut, että Ukrainan kirkollinen itsenäisyys Moskovasta, joka on osoittautunut Ukrainan kansan viholliseksi, oli oikeutettu. Trumpin on kerrottu osoittaneen erityistä kiinnostusta asiaan.

Patriarkka Bartolomeos kirkossa
Kuvituskuva patriarkka Bartolomeoksesta: Ekumeeninen patriarkaatti

Patriarkka esitti myös huolensa Lähi-idän kristittyjen tilanteesta kertoen ei vain ortodoksien, vaan kristittyjen hyvin marginaalisesta asemasta Turkissa. Tapaamisessa puhuttiin myös Halkin teologisen oppilaitoksen tilanteesta. Laajemmin Lähi-itään liittyen patriarkka totesi kertoneensa kristittyjen määrän hupenevan Lähi-idässä, joka oli aikanaan kristillisyyden kehto, ja pyysi presidentti Trumpia kiinnittämään asiaan huomiota.

Patriarkka Bartolomeos esitti myös surunvalittelunsa presidentti Trumpin läheisen liittolaisen Charlie Kirkin salamurhan vuoksi. Hän mainitsi myös tulevan tapaamisensa paavi Leo XIV:n kanssa, joka on ensimmäinen yhdysvaltalainen Rooman piispa. Paavi saapuu Turkkiin Nikean ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlan kunniaksi.

Edellisellä vierailullaan Yhdysvaltoihin Bartolomeos tapasi presidentti Joe BIdenin (Avaa uuden sivuston) ja keskusteli presidentin kanssa tuolloin esimerkiksi ilmastonmuutoksesta ja uskonnonvapaudesta.

Tämänkertaisen vierailunsa loppupuolella patriarkka Bartolomeos tulee vastaanottamaan arvostetun Templeton prize- palkinnon New Yorkissa. Palkinto myönnetään patriarkalle hänen työstään saastumista, metsäkatoa ja ”ekologista syntiä” vastaan – ja ylipäätään työstään luonnonsuojelun hyväksi. Patriarkka Bartolomeos on ollut jo pitkään tunnettu aktiivisena keskustelijana ympäristöasioissa ja häntä kutsutaan myös ”vihreäksi patriarkaksi”.

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Henkilöstökokouksen aluksi arkkipiispa totesi tilanteen kirkon keskushallinnon työhyvinvoinnin osalta olevan vaikea. Tämä käy selkeästi ilmi Suomen ortodoksisen kirkon keskushallinnon työntekijöiden työhyvinvointia kartoittaneen kyselyn vastauksista.

Kyselyn alustavia tuloksia oli saatavilla jo aiemmin, ja tuolloin vastauksissa mainittiin muun muassa epäasiallinen käytös, pahan puhuminen selän takana ja oman kirkon ja työpaikan ikävänsävyinen ruotiminen julkisuudessa.

Vastikään keskushallinnon henkilökunnalle kerrottiin myös, että luvassa saattavat olla muutosneuvottelut myöhemmin syksyllä.

Kartoitus toteutettiin siten, että työterveyshuollon asiantuntijat haastattelivat keskushallinnon henkilöstä viimeksi kuluneiden kuukausien aikana. Haastattelujen perusteella on koostettu raportti.

– Olen hyvin tietoinen haasteista, ja asiaa käsiteltiin myös kirkollishallinnon istunnossa vastikään. Keskushallinto ja palvelukeskus ovat tärkeä osa kirkkoa, ja nyt on kyse ensisijaisesti ihmisistä eikä organisaatiosta, sanoi arkkipiispa Elia.

Arkkipiispa ilmaisi luottamuksensa palvelukeskuksen johtajaa sekä työntekijöitä kohtaan. Samalla hän korosti, että ei itse ole palvelukeskuksen työntekijöiden esimies, vaan kirkkomme päämiehenä heidän hengellinen isänsä.

Arkkipiispa Elia rukouspalveluksessa rauhan puolesta
Kuvituskuva arkkipiispa Eliasta rukouspalveluksessa rauhan puolesta 2025. Kuvaaja: Vlada Wahlstén

Arkkipiispan puheenvuoroista oli kuultavissa huoli nykytilannetta kohtaan, mutta myös sitoutuminen siihen, että tilanteen parantamiseksi ryhdytään konkreettisiin toimenpiteisiin. Henkilöstön vastauksissa mainittiin myös, että aiemmat kyselyt eivät ole johtaneet lopulta mihinkään. 

– Minulla ei ole Graalin maljaa, jonka avulla tilanne voitaisiin ratkaista silmänräpäyksessä, mutta toivon voivani olla avuksi. Ihmisten työhyvinvointi on minulle sydämenasia.

Arkkipiispa huomautti, että tilanteen parantamiseksi vaaditut toimenpiteet toteutetaan nykyisen hallintomallin ja johtamisrakenteen sisällä.

Arkkipiispa Elia toi esiin myös kirkon erityislaatuisuuden sekä hengellisenä että maallisena työympäristönä. Hengellisiä paimenia ovat hiippakuntien piispat, joita on toimessa tällä hetkellä kolme: arkkipiispan lisäksi Kuopion ja Karjalan hiippakunnan metropoliitta Arseni ja Oulun metropoliitan tehtäviä hoitava Haminan piispa Sergei.

– Työyhteisönä noudatamme tietenkin Suomen lainsäädäntöä – mutta toisaalta kirkko on myös hengellinen yhteisö. Jokaisen piispan on tunnistettava oma vastuunsa työntekijöiden hyvinvoinnista. Samalla kirkko on monialainen asiantuntijayhteisö, ja osa nykyisistä haasteista liittyy myös tähän.

– Jokaisen piispan on tunnistettava oma vastuunsa työntekijöiden hyvinvoinnista.

Isä esipaimen kertoi, että työhyvinvointiasia on esillä myös piispainkokouksessa.

– Pyrkimyksenä on löytää yhteistyömalli, jonka turvin rakennamme kirkkoa hyvässä sovussa ja yhteisymmärryksessä.  On selvää, että kirkossamme pitää olla nollatoleranssi kiusaamisen ja muunkin huonon käytöksen suhteen. Lisäksi edustamme itse kukin kirkkoamme ulospäin. Huono ilmapiiri ei auta esimerkiksi rekrytoinneissa. Lisäksi se ilmenee muun muassa alentuneena työmotivaationa ja lisääntyneinä poissaoloina.

Arkkipiispan mukaan kirkollishallituksen tehtävänä on pohtia suuntaviivoja tilanteen korjaamiseksi. Toistaiseksi ei ole vielä päätetty, millaisiin konkreettisiin toimenpiteisiin ryhdytään.

On selvää, että kirkossamme pitää olla nollatoleranssi kiusaamisen ja muunkin huonon käytöksen suhteen. Lisäksi edustamme itse kukin kirkkoamme ulospäin.

Kokouksessa tuotiin esiin myös, että keskushallinnon henkilöstön tehtävät ja vastuut ovat lisääntyneet viime vuosina ilman, että henkilöresurssit olisivat kasvaneet vastaavasti.

Matkan varrella roolit ja toimenkuvat ovat saattaneet hämärtyä, minkä lisäksi monilla on vaikeuksia saada pidettyä vuosilomia ja saldovapaita – ja niiden onnistuessakin töihin palatessa odottaa usein kaksinkertainen työkuorma. 

Lisäksi närää aiheutti etätyömahdollisuuksien epätasainen jakautuminen, johdon heikko saavutettavuus sekä se, että työntekijät eivät koe tulleensa kuulluiksi omaan työhönsä liittyvissä asioissa. Monia häiritsi myös oman kirkon negatiivisen puiminen tiedotusvälineissä.

Ratkaisuesimerkkeinä mainittiin roolien ja tehtävänkuvien selkiyttäminen, säännölliset palaverit, keskinäinen vuorovaikutus ja konkreettinen puuttuminen nykyisiin ongelmiin.

– Lopuksi haluan sanoa vielä, että jokainen teistä on rakas ja tärkeä sekä kiitoksen arvoinen, arkkipiispa Elia painotti kokouksen päätteeksi.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Helsingin ortodoksisen seurakunnan valtuustovaalit toimitetaan 2.–16.11.2025. Vaalitulos koskee noin kolmannesta Suomen ortodoksisen kirkon jäsenistöstä, sillä Helsingin seurakunta on jäsenmäärältään suurin kirkkomme seurakunnista.

Vaalin ehdokasasettelu on käynnissä 18. syyskuuta saakka, joten seurakuntalaisilla on vielä hyvin aikaa toimia, jos sopiva ehdokaskandidaatti on tiedossa. Huomaa, että ehdokasasettelua koskevat asiakirjat pitää toimittaa seurakunnanvirastoon paperisina tai sähköisesti määräpäivään klo 14 mennessä.

Kuinka asetutaan ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa?

Näissä vaaleissa ehdokasasettelu on tehty mahdollisimman helpoksi, ja virallisista ehdokaslomakkeista on luovuttu. Nyt ehdokkaaksi voi asettaa vaikka sähköpostitse tai käsin täytetyllä lapulla. Tärkeintä on, että ehdokasasettelusta kertovassa asiakirjassa löytyvät kaikki vaaditut tiedot ja että ehdokkaaksi asettajat ovat samalta vaalialueelta ehdokkaaksi asettuvan kanssa. Seurakunnassa on käytössä myös ehdokasasettelulomake, josta löytyvät kaikki vaadittavat elementit helpossa muodossa.

Vaalikelpoisia ovat kaikki 18 vuotta täyttäneet, äänestämään pääsevät 16 vuotta täyttäneet

Kirkkolain mukaan seurakunnan luottamustoimiin on vaalikelpoinen ”ortodoksisesta kristillisestä vakaumuksesta tunnettu äänioikeutettu seurakunnan jäsen, joka ei ole vajaavaltainen”.

Seurakuntavaaleissa vaalikelpoisia ovat kaikki täysi-ikäiset seurakunnan jäsenet, jotka eivät ole vajaavaltaisia tai seurakunnan päätoimisia työntekijöitä. Ehdokkaaksi voi asettua, jos on täyttänyt 18-vuotta viimeistään 2.11.2025 ja on ollut Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsen 31.8.2025 mennessä.

Ehdokkaaksi asettumiseen tai ehdokkaaksi asettamiseen vaaditaan siis 18 vuoden ikää, kun taas äänestämään pääsevät myös 16 vuotta täyttäneet ja tätä vanhemmat.

Tarkista vaalialueesi – ehdokkaan ja ehdokkaaksi asettajien tulee olla samalta vaalialueelta

Ehdokkaaksi asettamisen edellytyksenä on, että sekä ehdokas tai ehdokkaat että ehdokkaaksi asettajat ovat kaikki samalta vaalialueelta. Jokaisella ehdokkaaksi asettuvalla tulee olla kaksi ehdokkaaksi asettajaa. Vaalialue määräytyy kotikunnan mukaan eli sen mukaan, missä on virallisesti kirjoilla.

Seurakunnan jäsen voi asettaa ehdolle yhtä monta ehdokasta kuin omalta vaalialueelta valitaan valtuustoon jäseniä. Näin Helsingin alueelta voi asettaa kaikkiaan yhdeksän ehdokasta, Vantaan alueelta kolme ja Hämeenlinnasta yhden.

Vaalialueet (kunkin vaalialueen kunnat) ja kultakin alueelta valittavien ehdokkaiden määrät:

  1. Vaalialue = Helsinki 9 (yhdeksän)
  2. Vaalialue = Vantaa 3 (kolme)
  3. Vaalialue = Espoo ja Kauniainen 3 (kolme)
  4. Vaalialue = Keski-ja Itä-Uusimaa 3 (kolme), Askola, Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Porvoo, Pukkila, Sipoo ja Tuusula
  5. Vaalialue = Länsi-Uusimaa 1 (yksi) (Hanko, Inkoo, Karkkila, Kirkkonummi, Lohja, Raasepori, Siuntio, Vihti)
  6. Vaalialue = Päijät-Häme 1 (yksi) (Asikkala, Heinola, Hollola, Iitti, Kärkölä, Lahti, Orimattila, Padasjoki)
  7. Vaalialue = Kanta-Häme 1 (yksi) (Forssa, Hattula, Hausjärvi, Humppila, Hämeenlinna, Janakkala, Jokioinen, Loppi, Riihimäki, Somero, Tammela, Urjala, Ypäjä)

Jokainen ehdokas on helpoin ilmoittaa erillisellä lomakkeella. Ehdokkaaksi asettajan tulee kuitenkin olla tarkkana, että asettaa yhteensä enintään niin monta ehdokasta, kuin hänen vaalialueeltaan valitaan jäseniä valtuustoon.

Tarkista lomake: Kirjallisessa esityksessä ehdokkaan perustiedot sekä allekirjoitukset

Ehdokkaaksi asettamisen asiakirjassa on oltava ehdokkaan täydellinen nimi, syntymäaika, kotikunta, sähköpostiosoite ja puhelinnumero. Varmimmin kaikki tarvittavat tiedot löytyvät, kun täyttää valmiin ehdokasasettelulomakkeen.

Asiakirjassa tulee olla niin ehdokkaaksi asettajien kuin ehdokkaan allekirjoitukset. Asiakirjassa tulee näin ollen siis olla vähintään kolme allekirjoitusta:  kahden ehdokkaaksi asettajan allekirjoitukset sekä ehdokkaaksi asettuvan allekirjoitus, jolla hän antaa suostumuksensa ehdokkuudelle. Asiakirja ei ole lainvoimainen ilman kaikkia vaadittuja tietoja ja allekirjoituksia. Myös nimenselvennykset vaaditaan allekirjoituksien yhteydessä.

Ehdolle asettajien tulee lisätä myös syntymäaikansa allekirjoituksen yhteydessä. Syntymäaika tarvitaan henkilön tunnistamista ja asuinkunnan sekä vaalikelpoisuuden varmistamiseksi. Jäsentiedot tarkistetaan jäsenrekisteristä, jossa nimen lisäksi tunnistamista varten tarvitaan myös syntymäaika.

Lomakkeen voi toimittaa myös sähköpostitse

Ehdokasasettelua koskevat asiakirjat on toimitettava 18.9.2025 klo 14:00 mennessä seurakunnan kirkkoherranvirastoon, osoitteeseen Liisankatu 29, 00170 Helsinki. Ehdokasasettelun voi toimittaa myös sähköpostitse osoitteeseen: asiakaspalvelu.helsinki@ort.fi

Mikäli ehdokasasettelun haluaa lähettää sähköpostitse, tulee huomioida allekirjoitukset. Ehdokasasettelulomake tulee olla manuaalisesti allekirjoitettu, jonka jälkeen sen voi skannata tai kuvata sähköpostin liitteeksi.

Valtuusto valitaan kahden vuoden tynkäkaudeksi

Helsingin ortodoksisen seurakunnan edustajat seurakunnanvaltuustoihin valitaan tänä syksynä poikkeuksellisesti kahden vuoden kaudelle. Muissa Suomen ortodoksisissa seurakunnissa uudet valtuustot aloittivat vuoden 2024 alussa. Helsingin seurakunnan vaalien lykkääntyminen kahdella vuodella johtuu vaalialueita koskevasta kiistasta, jota ratkottiin kirkollishallituksessa ja hallinto-oikeudessa. Nyt uudelleenvalmistellut uudet vaalialueet ovat ensimmäistä kertaa käytössä näissä vaaleissa.

Jaa tämä juttu

Maailmalta

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi allekirjoitti elokuussa 2024 Ukrainan parlamentin hyväksymän lain.  Laki kieltää sellaisten uskonnollisten yhteisöjen toimimisen Ukrainassa, joita johdetaan Ukrainaa vastaan sotaa käyvästä maasta tai jotka tukevat aseellista hyökkäystä Ukrainaa kohtaan suoraan tai epäsuorasti esimerkiksi tukemalla ”venäläistä maailmaa”. 

Käytännössä lain tarkoituksena oli kieltää Venäjän ortodoksisen kirkon vaikutus Ukrainassa ja rajoittaa Moskovan patriarkaatin autonomisena kirkkona toimineen Ukrainan ortodoksisen kirkon (UOK) toimintaa. Laki antoi yhdeksän kuukauden siirtymäajan UOK:n seurakunnille katkaista kaikki yhteytensä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon.

Yhdeksän kuukauden siirtymäaika tuli täyteen toukokuun 2025 lopussa eikä laki ollut tuohon mennessä saanut UOK:n seurakuntia vaihtamaan UOK:n alaisuudesta pois. Siirtymäajan jälkeen Ukrainan valtio on ryhtynyt toimiin tutkiakseen UOK:n kirkon yhteyksiä Venäjään.

Ensimmäisenä askeleena Ukrainan State Service of Ukraine for Ethinic Affairs and Freedom of Conscience -palvelu* (DESS) [HH1] tutki, onko UOK:n johto edelleen yhteydessä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon (Avaa uuden sivuston). UOK itse on julistautunut itsenäiseksi – mutta ei autokefaaliseksi – Moskovan alaisuudesta jo toukokuussa 2022. DESS:n kesäkuussa 2025 julkaistun tutkimuksen mukaan UOK on edelleen yhteydessä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon.

Heinäkuussa 2025 UOK:n johtaja, metropoliitta Onufri menetti Ukrainan kansalaisuuden. Päätös perustui lakiin, jonka mukaan Venäjän passin omistaminen on peruste evätä Ukrainan kansalaisuus.

Turvallisuuspalvelun perusteissa vedottiin kuitenkin myös lakiin, jolla uskonnollisia yhteisöjä kielletään olemasta yhteydessä vihamielisiin maihin. Turvallisuuspalvelu syytti Onufria siitä, että hän edelleen piti yllä yhteyksiä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ja aktiivisesti vastusti Ukrainan kirkollista itsenäisyyttä Moskovan patriarkaatista ja sen johtajasta patriarkka Kirillistä.

Edellisten tapahtumien seurauksena valtion virasto DESS määräsi UOK:n johdolle heinäkuun 2025 lopussa 30 päivää aikaa erota Moskovan patriarkaatista, ilmaista erimielisyytensä Venäjän ortodoksisen kirkon Pyhän Synodin kanssa ja tuomita Itä-Ukrainan ja Krimin UOK:oon aiemmin kuuluneiden hiippakuntien (eparchy) liittämisen Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. 

Metropoliitta Onufri ei vastannut näihin vaatimuksiin vaan syytti DESS:iä sekaantumisesta kirkon asioihin. 

Koska DESS ei saanut vastausta määräaikaan mennessä, se pyysi oikeutta lakkauttamaan UOK:oon kuuluvan Kiovan metropoliittakunnan (Avaa uuden sivuston). Hallinto-oikeuden käsittely on 30. syyskuuta 2025. Jos kanne menee läpi, menettää Kiovan metropoliittakunta oikeudellisen asemansa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita koko UOK:n lakkauttamista, sillä kirkon johto ja jokainen seurakunta ja luostari ovat rekisteröityneet erikseen Ukrainassa. Ainoastaan UOK:n johto määrättäisiin hallinnollisesti lakkautetuksi. 

Käytännössä lakkauttaminen merkitsisi sitä, ettei UOK:n johto voisi enää omistaa kiinteistöjä tai tehdä niistä sopimuksia (Avaa uuden sivuston). Nykyiset sopimukset valtion ja kuntien kanssa olisi lakkautettava, ja johto menettäisi valtion uskonnollisille yhteisöille myöntävät etuoikeudet. UOK:n johto voisi jatkaa toimintaa rekisteröimättömien seurakuntien yhteenliittymänä. Rekisteröityneet UOK:n seurakunnat eivät tähän joukkoon voisi kuulua.

UOK on kritisoinut DESS:n päätöstä määritellä UOK osaksi Venäjän ortodoksista kirkkoa. Kritiikki on perustunut erityisesti väitettyyn DESS:n puuttelliseen asiantuntijuuteen uskonnollisissa kysymyksissä sekä siihen, että arviointi on perustunut pääasiassa venäläisiin eikä ukrainalaisiin lähteisiin.

Seurakuntia ja luostareita rekisteröity erikseen

Jo 1990-luvulla UOK:n kirkossa on pohdittu sitä, mikä olisi poliittisesti hyvä tapa järjestää kirkon rekisteröityminen Ukrainassa. Neuvostoliiton jälkeen kirkon seurakunnat rekisteröityivät yksittäin, mikä antoi mahdollisuuden yksittäisille seurakunnille vaihtaa hallinnollisesti helposti yhdestä ortodoksisesta kirkosta toiseen.

Tuolloin Ukrainassa toimi myös Kiovan patriarkaatti, jota muut ortodoksiset kirkot eivät olleet tunnustaneet. UOK pyrki 1990-luvulla estämään Kiovan patriarkaatin laajentumista ja toivoi, että kirkko olisi voitu rekisteröidä yhtenä kokonaisuutena Ukrainassa, mutta asiassa ei kuitenkaan päästy etenemään.

Nykyisessä tilanteessa se, että UOK:n jokainen hiippakunta, seurakunta ja luostari on rekisteröity erikseen, mahdollistaa sen, että yksittäiset seurakunnat voivat edelleen vaihtaa omalla päätöksellään ortodoksisesta kirkosta toiseen.

Suhteessa valtioon UOK:n rakenne tarkoittaa sitä, että koko UOK:a ei voida kieltää Ukrainassa yhdellä oikeuden päätöksellä. Tästä syystä Ukrainan valtion virasto on lähtenyt testaamaan vuoden 2024 lakia ensin Kiovan metropoliittakuntaa, eli UOK:n johtoa kohtaan.

Jos UOK:n johto julistetaan laittomaksi, se menettää virallisen asemansa yhteiskunnassa eikä voi hallinnollisesti johtaa siihen kuuluvia hiippakuntia tai seurakuntia. Pohjimmaisiin kysymyksiin Ukrainan ortodoksisuuden suunnasta, UOK:n suhteista Venäjään ja kirkollisesti oikeudenmukaisesta järjestäytymisestä hallinnon päätös on jälleen yksi etappi suurten kiistojen keskellä.

 

 * [HH1] Vapaasti suomennettuna Etnisen politiikan ja omantunnon vapauden palvelu

 

Kuvituskuva ylhäällä: UOK:n johtaja, metropoliitta Onufri menetti Ukrainan kansalaisuuden heinäkuussa 2025. Kuva on otettu Kiovan kasteen juhlan yhteydessä 2019.

Jaa tämä juttu