Ukrainalaisille pisanka symboloi Kristuksen ylösnousemusta ja kansallista identiteettiä
Tšernihivin alueelta tuleva Eliza Havronska on maalannut pisankoja pienestä pitäen. Nyt hän opettaa taitoa Suomessa.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Hanna Lehto-Isokoski | Kuva: Eri kuvalähteitä
Ukrainalainen Eliza Havronska oli kuusivuotias, kun äiti ojensi hänelle valkoisen, tyhjäksi puhalletun kananmunan. Oli aika maalata ensimmäinen pisanka.
Onneksi äiti osasi ohjata lempeästi, sillä pisankan maalaaminen on jo fyysisesti vaativa suoritus. Toisessa kädessä pidellään herkkää munankuorta samalla kun toinen käsi piirtää kuviota, joka perinteisissä malleissa on tiukasti geometrinen ja koostuu pienistä, tarkoista yksityiskohdista.
Ensimmäiseksi pikku Eliza opetteli pitämään munankuorta ja työvälineitä oikein – kuuman vahan kanssa sai olla varovainen. Sitten hän piirsi hevosia, lintuja ja ihmisiä.
Eliza Havronska opettamassa. Kuva: Eliza Havronskan arkisto
– Odotin aina kevättä ja suurta paastoa, jolloin äiti opetti sisartani ja minua maalaamaan munia. Syntymäpäiväni sattuu usein pääsiäiseksi, mikä lisäsi jännitystä, Havronska muistelee.
Havronskan äiti Raisa Boholyub on tehnyt elämäntyönsä ukrainalaisen kulttuuriperinnön säilyttäjänä. Hän etsi ja restauroi ikoneja neuvostoaikana suljetuista kirkoista pohjoisukrainalaisella Chernihivin alueella, josta perhe on kotoisin.
Havronska korostaa, että pisanka on sekä Kristuksen ylösnousemuksen että ukrainalaisten kansallisen identiteetin symboli.
– Kuviot ilmaisevat kansaperinnettä ja historiaa. Hengellisesti pisanka symboloi yhteyttä Jumalaan.
Äiti näytti mallia
Kun Elizan taito karttui, hän alkoi toistaa äitinsä perässä Chernihivin alueen ornamentteja. Niissä toistuvat hienostuneet, monimutkaiset kuviot: ristit, tähdet ja erilaiset ornamentit. Värit ovat usein maanläheisiä ja sointuvat upeasti yhteen.
Havronska piirtää yhä mielellään myös eläimiä, kasveja, aurinkoa ja ristikuvioita.
Kuvilla on oma symboliikkansa. Esimerkiksi hevonen tarkoittaa voimaa, joka auttaa taistelussa pahan voimia vastaan.
Havronskan suosikkiaiheita on elämänpuu. Se kuvaa tietyn ihmisen sukua, jonka jäseniä puun kukat symboloivat. Yksinkertaisimmillaan puussa on kolme oksaa: isä, äiti ja lapsi.
Mielivärejä Eliza Havronskalla ei ole.
– Leikittelen mielelläni värien yhdistelmillä, esimerkiksi tummilla ja kylmillä sävyillä.
Perinteiset pisanka-värit on saatu kasveista ja niiden osista. Kasvit kerättiin kesällä ja syksyllä ja pyhitettiin kirkossa.
Vaurautta symboloivaa keltaista valmistettiin villiomenapuiden oksista. Vihreää uutettiin muun muassa mustien auringonkukkien siemenistä. Äiti maata merkitsevää ruskeaa tehtiin esimerkiksi tammen kaarnasta tai hevoskastanjan lehdistä.
Havronskan kurssilainen esittelee ylpeänä perinteistä pisanka-munaansa. Kuva: Khrystyna Martyniuk
Isoisoäideiltä omalle tyttärelle
Jo Havronskan isoisoäidit maalasivat pisankoja.
– Alkukevään iltoina, kun päivän työt oli tehty ja kaikki toiset jo nukkuivat, he istahtivat lieden ääreen ja maalasivat kynttilänvalossa.
Reilut kolme vuotta sitten, vähän ennen sodan puhkeamista, Eliza Havronska perheineen muutti Suomeen. Hän pitää täällä pisanka-kursseja miehensä Mihailin kanssa. Vanhemmat ovat opettaneet taidon myös 16-vuotiaalle tyttärelleen Ulianalle.
Havronskaa surettaa se, että hän ei pääse tänä vuonna maalaamaan munia äitinsä kanssa, sillä äiti asuu Vilnassa ja Havronskan perhe Rovaniemellä. Pääsiäisenä ovat äidin lisäksi mielessä kaikki ne rakkaat, joille hän tavallisesti ojentaisi pisanka-munan.
Juttu on julkaistu ensi kertaa painetussa Aamun Koitossa 1/2025. Painetun lehden artikkelit tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.
Eliza Havronskan lapsuudenperheen ystävä Anatolij Adrug on kirjoittanut kirjan Chernihivin alueen pisanka-traditiosta. Eliza ja äiti etsivät siitä usein malleja. Neuvostoaikana perinne oli kielletty mutta se elpyi uudelleen, kun Ukraina itsenäistyi 1991.Pienet kädet opettelevat ensin pitämään kananmunaa ja työvälineitä oikein. Kuva: Eliza Havronskan arkisto
Monissa ortodoksisissa kodeissa alkavat pääsiäisen juhlavalmistelut suurella viikolla – myös juhlaan kiinteästi liittyvän herkun, pashan, valmistaminen. Lintulan luostarissa käytetään edesmenneen igumenia Antoninan reseptiä, kun taas Valamossa suositaan joutuisampaa valmistustapaa.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Tapio Tiimonen | Kuva: Eri kuvalähteitä
Venäläis-karjalaistyyppiset pashat voidaan perinteisesti jakaa kahteen eri ”lajiin”, jolloin ratkaisevaa on, kuumennetaanko rahka valmistuksen aikana vai ei. Valamolainen pasha valmistetaan ilman kuumentamista. Tapaa pidetään helpompana ja nopeampana, mikä sopii paljon pääsiäismatkailijoita houkuttelevaan luostariin.
Lintulan luostarissa puolestaan niin sanottu keitetty pasha valmistuu useamman viikon kestävän prosessin tuloksena.
– Igumenia Antonina toi perhereseptinsä mukanaan, kertoo igumenia emerita Mikaela Lintulan luostarista.
Lintulan resepti edustaakin vanhaa, tsaarinaikaista perinnettä. Valmistusprosessi vie aikaa, ja työ aloitetaan hyvissä ajoin ennen juhlaa.
– Täällä pashan tekeminen alkaa jo viidennellä tai viimeistään kuudennella paastoviikolla, kun appelsiininkuorista tehdään omaa sukaattia pashaa varten. Rahkaa valutetaan ensin harsopusseissa, ja se jauhetaan yleensä palmusunnuntain aikoihin. Suurena torstaina pasha keitetään ja jätetään valumaan, että se olisi lauantaina valmista. On se pitkä prosessi. Pikapashathan tehdään suurena lauantaina, ja ne ovat jo seuraavana yönä valmiita syötäväksi.
– Nämä vanhat reseptit vaativat vähän enemmän työtä ja vaivaa. Nykyisin uusien reseptien pitää olla yksinkertaisia ja vähällä työllä tehtäviä.
Valmis pasha koristellaan punaisella tuohuksella. Punainen väri viittaa Kristuksen uhriin, ja se on yksi pääsiäisen liturgisista väreistä. Kuvituskuvassa nähdään Irma Aikosen taidonnäyte. Kuva: Irma Aikonen
Lihamyllyniksi helpotti pashan tekoa
Ortodoksisissa piireissä kiinnostus keittämällä valmistettavaan pashaan on yleinen puheenaihe, mutta moni myöntää epäilevänsä taitojaan ja on jättänyt kokeilematta. Igumenia Mikaela antaakin muutamia vinkkejä.
– Aikoinaan igumenia Antonina käytti lihamyllyä valutetun rahkan ja voin sekoittamiseen. Seos myllättiin kahteen kertaan. Mutta se oli siihen aikaan – nykyäänhän on monitoimikoneita.
– Voi ei saa olla sulaa. Sen on oltava pehmeää, jotta se voidaan sekoittaa rahkan sekaan. Keitettäessä seos pitää kuumentaa hitaasti, sitä ei saa kiehuttaa. Voi ei saa irrota siten, että sula voi tulisi näkyviin seoksesta. Sekoittaminenkin on tehtävä varoen – ei saa vatkata voimakkaasti.
– Kuumentamisen jälkeen rahka pitää jäähdyttää. Täällä kun oli ennen vanhaan kunnon lumihanget, niin kattila oli hyvä laittaa hankeen ja suoja päälle. Liian kylmäksi rahkaa ei saa laskea, sillä silloin sitä ei saa muotteihin.
Äiti Mikaela pohtii omaa suhdettaan pashaan.
– Tietysti se perinteisesti kuuluu pääsiäisruokiin. Täällä Lintulassa siihen on totuttu. Lapsuudessa en ole oppinut pashaan ollenkaan, silloin ei sitä kotiseudullani syöty.
Menneisyydessä sisaristolla oli tapana valmistaa myös henkilökohtaisia pashoja.
– Aikoinaan nunnat valmistivat jokainen oman pienen pääsiäispashansa – se kuului heidän perinteeseensä. Kulitsa on kuulunut täällä luostarissa siihen yhteyteen, äiti Mikaela kertoo.
Hän myös muistuttaa siitä, että vaivalloisellakin reseptillä on ollut luostarissa oma merkityksensä.
– Se on valmistautumista pääsiäiseen.
Igumenia emerita Mikaela valottaa Lintulan luostarin pashanvalmistusperinnettä, joka kuulostaa nykyihmisen korvaan varsin työläältä. Äiti Mikaela huomauttaa kuitenkin, että myös vaivannäkö on valmistautumista pääsiäiseen. Kuva: Pentti Potkonen
Lintulan luostarin nykyinen johtaja, igumenia Ksenia lähettää pyynnöstä luostarissa käytettävän alkuperäisen igumenia Antoninan reseptin, jossa rahkaa käytetään kymmenen kiloa.
– Meillä on viime vuosina tehty pasha noin kuudesta kilosta rahkaa, igumenia Ksenia kertoo ja neuvoo laskemaan ohjeen perustella ainekset syöjäjoukon mukaan pienemmälle tai suuremmalle annokselle.
– Kuumennettu pasha säilyy hieman pidempään. Meillä tehdään isompi annos, ja siitä pakastetaan muutamia pashoja muotteineen myöhemmin käytettäväksi. Ne otetaan jääkaappiin sulamaan tarjoilua edeltävänä päivänä.
– Meillä on aika raskas resepti, jossa on paljon voita, kermaa ja kananmunankeltuaisia. Entisaikoihin niitä kertyi maalaistaloissa paaston aikaan: kanat munivat ja maidosta tehtiin rahkaa, kermaa sekä voita. Heti paaston päätyttyä niitä pyrittiin sitten käyttämään.
Valamossa rahkaa on kulunut ennätysvuosina 60 kiloa
Valamon luostarin ravintolapäällikkö Tapio Mäkitalo on varsinainen konkari. Luostarin palveluksessa vietetyn 20 vuoden aikana pashaa on hänen johdollaan tehty huippuvuosina jopa 60 kilosta rahkaa.
– Nykyisin määrä on noin 40–50 kiloa rahkaa. Siitä tulee kyllä useampi muotillinen.
Mäkitalo antaa vinkkejä varsinkin aloitteleville pashakokeille.
– Se ei ole tähtitiedettä: täytyy vain sekoittaa aineet hyvin, niin se onnistuu aloittelijaltakin. Lämminnyttä voita ei kannata sekoittaa kylmään rahkaan – silloin seos menee helposti rakeiseksi.
– Rahkaa voi valuttaa etukäteen. Niin on tehty meilläkin, kun olemme tehneet suuria määriä. Lisäksi kannattaa laittaa painoja pashan päälle muottiin.
– Jos pashaa tekee enemmän, osa kannattaa pakastaa. Kun sen sulattaa rauhallisesti, rakennekin säilyy jokseenkin hyvänä.
Ravintolassa maun lisäksi myös annoksen ulkonäöllä on merkitystä. Mäkitalo kertookin, kuinka hän maustaa pashansa hieman tavallisuudesta poikkeavasti.
– Käytän vaniljasokeria, appelsiini- ja sitruunamehua ja mantelilastuja. Rusinoita en käytä, sillä ne värjäävät pashaa.
Toisin kuin Lintulassa, Valamon reseptillä ei ole samalla tavalla tunnettua historiaa. Pitkään resepti on kuitenkin pysynyt nykyisenä.
– Ainakin sen ajan (Valamossa työskentelyn) resepti on ollut sama. Myös aikaisemmin täällä on ollut keittämätön pasha.
Valamossa jo ilmiöksi kehittynyttä pääsiäisherkkua syödään ensimmäisen kerran pääsiäispäivänä aamuyöllä vietettävällä juhla-aamiaisella.
– Pitäähän pashaa yöaterialla olla, ja pääsiäispäivänä lounaalla. Ihmiset kysyvät heti, jos sitä ei ole tarjolla. Mämmi sekä pasha – ilman niitä ei voi tulla pääsiäistä.
Mäkitalon mielestä pasha kuuluu syödä perinteiseen tapaan kulitsan päällä, joskin jotkut suosivat tavallista pullaa.
Valamon luostarin pääsiäispöytä ei juuri jätä toivomisen varaa. Kuva: Valamon luostarin valokuva-arkisto
”Kunnon” rahkaa metsästämässä
Sosiaalisessa median ortodoksissa keskusteluryhmissä on viime aikoina kyselty vinkkejä rasvaa sisältävän rahkan perään, jollaisesta kysyjä on tottunut pashan tekemään. Moni on löytänyt kaupasta vain rasvatonta tai vähärasvaista rahkaa.
Ravintolapäällikkö Mäkitalon mukaan pashassa pitää olla rasvaa.
– Pashasta saa paremmin koossa pysyvää, kun siinä on enemmän rasvaa. Pashan kuuluu olla sellaista, että se pysyy lautasella koossa. Jos rahkassa ei ole ollenkaan rasvaa, se on aika löysää. Siinä tapauksessa sitä kannattaa ehdottomasti valuttaa erikseen ja laittaa enemmän voita kuin reseptissä sanotaan.
Mäkitalo myöntää, että asialla on merkitystä myös maun kannalta.
– Ainahan rasva ja voi hyvältä maistuvat. Onhan se paremman makuista kuin kevytpasha.
Hän ei ota kantaa nykyisin yleisten maustettujen leivontarahkojen käyttöön.
– Olen tehnyt pashan aina maustamattomasta rahkasta, en maustetuista.
Valion verkkosivujen mukaan yrityksen valikoimasta löytyvistä maustamattomista rahkojen suurin rasvaprosentti on 0,6. Liiketoimintapäällikkö Minna Lindqvist Valiolta kertoo, että heillä on aikaisemmin ollut rasvaisempi rahka valikoimassa, mutta sen menekki on ollut pientä ja kausiluonteinen kysyntä on ajoittunut pääsiäisen aikaan. Verkkosivujen perusteella Valio valmistaa kuitenkin maustettuja leivontarahkoja, joista rasvaa löytyy 7 %.
Arlan verkkosivujen tuotetietojen mukaan yrityksen perusrahkoissa rasvaa on vain 0,2 %. Sirpa Rinne Arla Oy:n viestinnästä vahvistaa, ettei Arlan valikoimasta löydy maustamatonta perusrahkaa, jossa rasvaa olisi enemmän. Rinteen mukaan Arlan valikoimaan kuitenkin kuuluu nimenomaan leivontaan ja ruoanlaittoon sopiva 7 % rasvaa sisältävä, vaniljalla maustettu rahka sekä mangolla maustettu rahka, joita käytetään yrityksen verkkosivuillaan tarjoamissa pasharesepteissä.
SOK:n viestinnästä kerrotaan, että S-ryhmän ruokakauppojen valikoimasta löytyy ainoastaan rasvattomia tai vähärasvaisia maustamattomia rahkoja. Valikoimiin kuitenkin kuuluu maustettuja 7–8 % rasvaa sisältäviä maustettuja leivontarahkoja. SOK:n viestinnän mukaan S-ryhmässä pääsiäisviikolla myydään maustamattomia rahkoja noin 10 prosenttia enemmän kuin arkena, maustettuja leivontarahkoja taas yli kaksi kertaa enemmän.
K-ryhmän viestintäpäällikkö Helena Viinanen kertoo, että heidän valikoimissaan olevien maustamattomien perusrahkojen rasvaprosentti on suurimmillaan 0,6.
Lopulta rasvaisempi tuote löytyy valtakunnallisesti toimivan ketjun valikoimasta: Riikka Peltomäki Lidl Suomen viestinnästä kertoo, että heidän valikoimaansa kuuluu Milbonan valmistama, 4,3 % rasvaa sisältävä maitorahka.
Lintulan luostarin (igumenia Antoninan) pasha
10 kg valutettua rahkaa.
Lintulassa rahka valutetaan harsopusseissa noin 3 kg erissä yön yli ja pidetään sen jälkeen vielä painon alla. Hera valuu pois, ja rahkasta tulee kuivempaa.
2,75 kg vähäsuolaista voita
4 kg sokeria
4,5 l kermaa
20 kananmunan keltuaista
10 vaniljatankoa
hillottua appelsiininkuorta (sukaattia)
Tee näin:
Sekoita rahka ja voi ensin keskenään monitoimikoneessa.
Nostele rahka–voiseos keskilämmöllä olevaan alumiinikattilaan (ei polta pohjaan) vähän kerrallaan, koko ajan rauhallisesti sekoittaen.
Lisää vuorotellen kerma ja sokeri, sitten keltuaiset ja mausteet, vaniljatangot pituussuuntaan halkaistuina.
Sekoittaessa pitää varoa juoksettumista. Lämmitä massa lämpimäksi, jäähdytä kattilassa ja nostele muotteihin jäähtyneenä. Pashat saavat valua huoneenlämmössä muutaman tunnin, minkä jälkeen ne nostetaan kylmään.
Voit pakastaa pashan muotissa.
Lintulan luostarin kulitsa
2 dl maitoa
1 kananmuna
100 g sokeria
200 g puolikarkeita vehnäjauhoja
240 g karkeita vehnäjauhoja
100 g voisulaa
0,5 tl suolaa
0,5 dl sukaattia
20 g hiivaa
Lintulan luostarin kulitsat on juuri otettu uunista ulos! Kuva: Lintulan luostarin kuva-arkisto
Tee näin:
Sekoita kananmuna ja sokeri vispilällä hyvin.
Lämmitä maito, sekoita siihen hiiva ja lisää seos muna-sokeriseokseen.
Lisää hienonnettu sukaatti ja suola.
Lisää karkeat vehnäjauhot vispilällä sekoittaen.
Lisää lopuksi voisula ja loput jauhot vuorotellen kädellä koko ajan alustaen. Alusta taikinaa, kunnes se irtoaa astian reunoista ja käsistä.
Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa.
Nosta taikina korppujauhotettuun astiaan (astian koko 2–3 litraa). Taikinaa ei tässä vaiheessa enää leivota. Jätä pieni määrä taikinaa sivuun kirjaimia varten. Anna taikinan kohota astiassa vielä kaksinkertaiseksi. Muotoile pinnalle sivuun jätetystä taikinasta kirjaimet XB.
Vatkaa puolet sokerista ja keltuaiset vaahdoksi. Vatkaa loput sokerista ja voi vaahdoksi. Sekoita vaahdot ja rahka tasaiseksi massaksi. Lisää vaniljasokeri, mantelilastut, mehut sekä rusinat, jos niitä käytetään, ja lopuksi kevyesti vaahdotettu kerma.
Kaada massa muottiin, joka on vuorattu kostutetulla harsolla. Valuta pashaa vuorokausi jääkaapissa.
Kuvituskuva ylhäällä: Pasha on monille mieluisin pääsiäisherkku. Kuva: elena_hramowa/iStock,
Viron parlamentti: Siteet Moskovan patriarkaattiin on katkaistava
Virossa säädettiin laki, jolla halutaan estää uskonnollisten yhteisöjen käyttäminen Viron kansallista turvallisuutta sekä perustuslaillista ja yleistä järjestystä vastaan. Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan jatkuessa laki vaikuttaa lähinnä Viron kristillisortodoksiseen kirkon* (joka tunnettiin ennen Moskovan patriarkaatin alaisena Viron ortodoksisena kirkkona) toimintaan.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Heta Hurskainen | Kuva: A. Palu/Wikimedia Commons
Nyt hyväksytty laki (Avaa uuden sivuston) sisältää kolme merkittävää muutosta. Ensinnäkin se estää Virossa toimivien seurakuntien, kirkkojen ja luostareiden johtamisen muusta maasta käsin, jos tuo maa muodostaa uhan Viron turvallisuudelle tai perustuslailliselle tai julkiselle järjestykselle Virossa. Laissa tarkoitettu uhka voi syntyä, jos uskonnollisen yhteisön hengellinen tai hallinnollinen johtaja tai toimielin on tukenut sotatoimia tai yllyttänyt sotaan tai sotavoimien laittomaan käyttöön.
Toiseksi lakiin on lisätty mahdollisuus, että seurakunta tai luostari voi irtautua kirkosta ja rekisteröityä ilman kirkon ylimmän johdon suostumusta, jos tällaista suostumusta ei ole realistista saada.
Kolmanneksi laki kieltää pappina tai kirkon johtokunnassa toimimisen henkilöltä, jolla ei ole lupaa oleskella Virossa. Tämä osa on yhteydessä Viron juuri tekemään muutokseen perustuslakiin, joka tulee kieltämään muiden kuin Viron kansalaisten äänioikeuden paikallisvaaleissa ja rajoittaa näin ollen myös monien Moskovan alaisen kirkon pappien toimia.
Laki antaa kirkoille ja seurakunnille kaksi kuukautta aikaa tehdä tarvittavat toimet, jotta ne täyttävät uuden lain vaatimukset.
Lain kohteena Viron Moskovan alainen kirkko
Laki ei mainitse yhtään uskonnollista yhteisöä nimeltä, mutta nykytilanteessa sillä pyritään rajoittamaan Venäjän luomaa turvallisuusuhkaa. Käsitystä siitä, miten Venäjä luo Virolle turvallisuusuhan nimenomaan Moskovan alaisen kirkon kautta, on Virossa tarkennettu viimeisen vuoden aikana. Toukokuussa 2024 Viro nimesi Moskovan patriarkaatin Venäjän hyökkäyssotaa tukevaksi organisaatioksi, jolloin Moskovan alaiselta Viron kirkolta vaadittiin hallinnollista itsenäisyyttä.
Epäluottamus Viron Moskovan alaisen kirkon ja Viron valtion välillä on kuitenkin jatkunut. Viron Moskovan alainen kirkko reagoi pyyntöön ja vaihtoi nimekseen Eesti Kristlik Õigeusu Kirik (EKÕK) – Viron kristillisortodoksinen kirkko* – jota valtio ei hyväksynyt. Oikeuden päätöksellä Viron kristillisortodoksinen kirkko voitti kiistan nimestä Viron valtiota vastaan (Avaa uuden sivuston), ja on nyt virallisesti EKÕK. EKÕK näkee lain rajoittavan sen uskonnonvapautta.
Nyt hyväksytyt muutokset lakiin sisältävät käsityksen, että myös hengellinen johtajuus voi toimia valtiollisen vaikuttamisen väylänä ja muodostaa turvallisuusuhan. Kysymys valtiollisen turvallisuuden ja uskonnonvapauden välisestä jännitteestä ei kuitenkaan ole yksinkertainen.
Moskovan patriarkaatti vetoaa uskonnonvapauteen
Syy Viron hyväksymään lakiin on Venäjän ja sen ortodoksisen kirkon toimissa.
Moskovan patriarkaatti on myös saanut Venäjällä aseman, jossa muiden uskonnollisten yhteisöjen toimintaedellytykset Venäjällä ovat riippuvaisia siitä, kuinka ne jakavat Venäjän ortodoksisen kirkon ja Venäjän edustamat arvot ja näkemykset. Uskonnonvapaus ei toteudu Venäjällä.
Moskovan patriarkaatti tukee Venäjän aggressiivisia pyrkimyksiä pitämällä yllä imperialistista ”venäläinen maailma” -ajattelua, johon kuuluu venäläisen ortodoksisuuden tulkinnan ja venäläisen aatemaailman edistäminen.
Puolustaessaan Venäjän valtion rajojen ulkopuolella toimivia kirkkojaan Moskovan patriarkaatti kuitenkin vetoaa uskonnonvapauden periaatteisiin, joihin se ei itse sitoudu Venäjällä. Se pelaa siis kaksilla korteilla ja pyrkii näin edistämään asemaansa Venäjän valtion ulkopuolella. Viron lakimuutos pyrkii estämään uskonnon hyväksikäyttämistä vaikuttamisen välineenä.
Uskonnonvapaus, valtio ja ortodoksisuus
Muutokset Viron laissa edellyttävät – ei ainoastaan kanonisten ja hallinnollisten, mutta myös kanonisten ja hengellisten yhteyksien katkaisemista Moskovaan. Virossa toimiva Viron apostolinen ortodoksinen kirkko (EAÕK) kuuluu Ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen. Se on valmis perustamaan itsenäisen hallinnollisen vikariaatin Moskovan alaisesta kirkosta vapaaehtoisesti tai mahdollisten valtion toimien jälkeen irrotettaville seurakunnille ja henkilöille – ja takaamaan näin kanonisen yhteyden maailmanlaajuiseen ortodoksisuuteen. Avoimia kysymyksiä kuitenkin jää.
Vaikka EKÕKn alaisen ortodoksisen seurakunnan toiminnassa muu, kuin jumalanpalveluksissa muisteltavan esipaimenen nimi ei muuttuisi sen mahdollisesti vaihtaessa EAÕKn perustamaan vikariaattiin, kyse on teknistä muutosta suuremmasta hengellisestä muutoksesta – muu näkökulma aliarvioisi ortodoksista käsitystä kirkosta ja sen rakenteesta.
Lakimuutos näyttää ymmärtävän hengellisessä virassa toimijan ammatinharjoittajana, jonka toimintaa Virossa ja sen kirkoissa voi rajata. Laki pyrkii takaamaan yksilön mahdollisuuden harjoittaa omaa uskoaan, mutta rajoittaa sitä, kenet kirkko voi nimittää tehtäviinsä. Laki asettuu osaksi Viron laajempaa kontekstia, jossa Neuvostoliiton miehityksen jälkeistä virolaista kansallista itsenäisyyttä puolustetaan kansalaisuuteen, kieleen ja uskontoon liittyvillä valinnoilla ja säädöksillä. Laki kuitenkin mahdollistaa sen, että kirkon oikeutta valita henkilöt tehtäviinsä ja kirkkojen kansainväliset yhteydet nähdään laajemminkin alisteisina valtion turvallisuudelle.
Lakiin liittyvät avoimet kysymykset antavat olettaa, että kysymykset ortodoksisen kirkon rakenteen, valtiollisen turvallisuuden ja ihmisoikeusperiaatteiden rajapinnoista eivät katoa.
*Huom. nimenmuutos on niin uusi, että suomenkielinen käännös ei ole täysin vakiintunut jutun julkaisun aikaan.
Pääkuva ylhäällä: Tallinnan Toompea-kukkulalla sijaitseva Pyhän Aleksanteri Nevskin katedraali (kuvassa keskellä) tunnetaan maan Moskovan patriarkaatin alaisen kirkon pyhäkkönä. Virossa on laadittu laki uskonnollisten yhteisöjen kansainvälisten siteiden luomasta uhasta. Kuva: A. Palu (Avaa uuden sivuston)/Wikimedia Commons
Evakko-Kristus -ikoni: Tropari ja kontakki suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Kuva: RIISAn kuva-arkisto
Evakko-Kristus (Kaikkivaltias) -ikoni
Tropari, 2. säv.
Sinun siunaavan kuvasi suojaan me riennämme, oi Valtias | ja ylistämme Sinua, Kristus Lohduttaja, | sillä Sinä tulit avuksemme muukalaisuutemme evakkomatkalla | ja kuljit kanssamme kaikissa koetuksissa. | Laupeudestasi ja hyvyydestäsi kertoen me laulamme: |Kyynelin kylvettyyn maahan Sinä, Kristus Vapahtajamme, | | kasvatit pyhän uskon puhtaan hedelmän.
Kontakki, 3. säv.
Tänään lohduttajamme ja elämän myrskyn tyynnyttäjä Jeesus Kristus | on luonamme enkelien näkymättömästi häntä saattaessa. | Pyhien joukko iloitsee kanssamme, | sillä murheen sijaan Kaikkivaltias antoi meille lupausten ihanan maan | | ja käskyn rakastaa toisiamme.
De evakuerades ikon ”Kristus den Allsmäktige”
Troparion, ton 2
Din välsignande bild är vår tillflykt, Härskare. | Dig, Kristus, vår tröstare, prisar vi. | Du kom till vår hjälp när vi tvingades lämna vår hembygd och blev främlingar. | Du vandrade med oss när vi prövades. | Om din nåd och godhet vill vi sjunga, | ty den jord som besåddes med tårar har du, Kristus, vår Frälsare, | | låtit bära den heliga trons rena frukt.
Kontakion, ton 3
Han som stillar livets stormar, Jesus Kristus, vår tröstare, | är nu med oss, osynligt åtföljd av änglar. | De heligas skara delar vår glädje, | ty i sorgens ställe har den Allsmäktige gett oss löftenas ljuvliga land | | och budet att älska varandra.
Christ of Evacuation (Pantokrator) Icon
Troparion, 2 tone
We hasten to the shelter of Your icon of blessing, O Master, | and glorify You, Christ our Comforter. | Through the long journey of wandering as strangers, | You walk with us, steadfast in every trial. | Proclaiming Your mercy and goodness, we sing: | From fields watered with tears, O Christ our Savior, | | You have brought forth the pure harvest of holy faith.
Kontakion, 3 tone
Today, our great Comforter and Peace in the storms of life, Jesus Christ, | is present among us, invisibly accompanied by angels. | The host of saints rejoices with us, | for instead of sorrow, the Almighty has granted us the promised land | | and the command to love one another.
(Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksen hyväksymät tekstit 7.4.2025)
Suuri tiistai: Olkaa valveilla kuten viisaat neitsyet öljylamppuineen
Suuren viikon tiistai. Paastopäivä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Pixabay
Aamupalveluksessa
(Matt. 22:15‒23:39)
Evankeliumissa oppineet kysyvät Jeesukselta vaikeita kysymyksiä saadakseen hänet ansaan. Jeesus varoittaa seuraamasta oppineiden teeskenneltyä hurskautta, jolla he sulkevat taivasten valtakunnan: jo heidän esi-isänsä surmasivat Jumalan profeetat.
Jeesus sanoo tahtoneensa koota heidän siipiensä alle kuin kanaemo, mutta he eivät ole halunneet. He eivät näkisi häntä ennen kuin sanovat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”
***
Suuren tiistain evankeliumissa Jeesus varoittaa tekopyhyydestä. Sanat eivät viittaa ainoastaan joihinkin Jeesuksen aikalaisiin, vaan ovat muistutus myös meille.
Vapahtaja ei ole unohtanut ketään. Hän haluaa koota jokaisen yhteyteensä. Sitä varten hän kärsii ristillä. Meitä kutsutaan pelkäämättä kääntymään Vapahtajan puoleen. Tämä on ikuisen pääsiäisen alku.
Liturgiassa
(Matt. 24:36‒26:2)
Evankeliumissa Jeesus kertoo, että aikojen loppu tulee yllättäen. Siksi on valvottava viisaan palvelijan tavoin ja kuin viisaat neitsyet, joilla oli lampuissaan öljyä. Palavan lampun avulla he löysivät perille sulhasen hääjuhlaan yön pimeydessä.
Samalla tavoin palvelija, joka hoitaa hyvin isäntänsä palvelusväen, korotetaan, ja isäntänsä omaisuutta hoitanut vähäinen palvelija saa kutsun ilojuhlaan. Taivasten valtakunnan perivät ne, jotka ovat ihmisiä ruokkiessaan, vaatettaessaan ja heistä huolehtien palvelleet Kristusta. Jeesus kertoo, että hänet luovutetaan ristiinnaulittavaksi kolmen päivän päästä.
***
Jeesus muistuttaa tulevasta tuomiosta. Hän kehottaa kaunistamaan elämän hyvillä teoilla ja oikealla uskolla. Ne ovat lamppu, joka valaisee tien.
Jokaiselle on annettu hänen omat lahjansa palvelemiseen. Tärkeintä ei ole lahjojen suuruus, vaan Jumalan palvelemisen asenne, joka näkyy suhteessa toisiin ihmisiin.
Kutsu palvelemaan ei ole vain kehotus, vaan myös lupaus Jumalan valtakunnan löytämisestä. Neuvoillaan Vapahtaja kutsuu meitä valtakuntansa pitoihin. Ikuisen juhlan valmistaakseen Hän suostuu kärsimään tähtemme.
Rahakukkaro, miekka ja kukko – ripityslipas kertoo suuren viikon tapahtumista
Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn kokoelmiin kuuluu muutama ripityslipas, ja ne ajoittuvat 1700–1900-luvuille. Ripityslippaassa pappi kuljettaa ehtoollisen henkilöille, jotka eivät pysty osallistumaan ehtoollisen sakramenttiin kirkossa. Tästä syystä sitä kutsutaan myös ehtoollislippaaksi.
Yksi RIISAn kokoelmien lippaista kuului rovasti Nikolai Valmolle. Hänen vaimonsa Zoe lahjoitti esineen museolle. Nikolai Valmo (Varfolomejeff, 1890 Savonlinna–1943 Helsinki) toimi Sortavalan pappisseminaarin rehtorina vuosina 1930–1942.
Lippaan kanteen kaiverretun kuvan aiheena on Kristuksen ristiinnaulitseminen (kuva 1). Kaiverrustyyli on kansanomainen. Aivan ylös on kaiverrettu kirjaimet БГЪ (Jumala). Ristin yläpuolella on Kristuksen monogrammi ИС XC (Jeesus Kristus) ja ristinpuun ylimpään poikkipuuhun on kirjoitettu I Н Ц I – Jeesus Nasaretilainen Juutalaisten Kuningas. Ristin vieressä seisovat surevat Jumalanäiti ja Johannes, Kristuksen rakkain opetuslapsi. Vasemmalla on keihäs K (KOПIЕ), joka symboloi keihästä, jolla ristiinnaulitun Kristuksen kylki puhkaistiin ja oikealla iisoppiruoko T (TPOCTЬ), joka symboloi ruokoa ja sientä, jolla Kristukselle tarjottiin juotavaa. Ristin juurella on pääkallo ja sääriluut. Ensimmäisen ihmisen Aadamin pääkallo ja luut muistuttavat siitä, että Kristus on uusi Aadam, joka korjasi omalla verellään syntiin langenneen rikkomuksen ja avasi ihmisiltä suljettuna olleen paratiisin. *
Kannen alaosaan on kuvattu Jerusalemin kaupungin rakennuksia.
Lippaan kääntöpuolelle on kaiverrettu Kristuksen piinavälineitä (kuva 2): ehtoollismalja, pylväs ja ruoskia, kukko, miekka, tikapuut, käärinliinat, vasara, hohtimet, nauloja, kukkaro ja vesikannu.
Ehtoollismalja viittaa ehtoolliseen ennen Vapahtajan ristiinnaulitsemista. Tällä viimeisellä aterialla Kristus ennustaa Juudaksen pettävän hänet. Kukko viittaa Pietarin luopumiseen. Matteuksen evankeliumi kertoo Jeesuksen sanovan »Totisesti: tänä yönä, ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.» (Matt.26)
Kuva 2.
Myös miekka kertoo Pietarista, joka yritti puolustaa Jeesusta pidätyksen aikana ja löi miekalla ylipapin palvelijalta korvan irti. Tämän takia Kristuksen piinavälineisiin joskus kuvataan korva. Kukkaro on Juudaksen petoksen symboli. Vesikannu muistuttaa Pilatuksesta, joka pesi kätensä Jeesuksen tuomitsemisen jälkeen. Pylväs ja ruoskat kertovat, että ennen ristiinnaulitsemisesta Kristus tuomittiin ruoskittavaksi ja sitä varten hänet sidottiin pylvääseen. Tikapuut, neljä naulaa ja vasara ovat ristiinnaulitsemisen välineitä. Hohtimet kertoivat ristiltä ottamisesta.
Kuva 3: Ripityslipas sisältää pieniä ehtoollisvälineitä: ehtoollismaljan ja -lusikan, viinipullon sekä kannellisen lippaan ehtoollisleipää varten. Kuvan ripityslipas on kuulunut rovasti Nikolai Hodjulle (1914-1980).
*Piispa Arseni: Ikoneja kansalle. 2008
Kuva 3.
Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa painetussa Aamun Koitossa 1/2025. Suurin osa painetun lehden jutuista tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.
Evakko-Kristus -ikonin juhlan ajankohtaa ei ole vielä päätetty, mutta Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous päätti 7.4. 2025 pidetyssä istunnossaan, että ehdotus juhlan sopivasta ajankohdasta tuodaan seuraavaan piispainkokoukseen.
Malli niin kutsutulle Evakko-Kristus -ikonille otettiin nykyään Kuopion Pyhän Nikolaoksen katedraalin pääovien yläpuolella sijaitsevasta ikonista (kuva alempana jutussa) ja sen kirkkoslaavinkielinen teksti käännettiin suomeksi 1940-luvulla. Kuva: RIISAn valokuva-arkisto
Juhlan tropari ja kontakki sekä niistä tehdyt ruotsin- ja englanninkieliset käännökset on hyväksytty viimeisimmässä piispainkokouksessa. Suomeksi ne kuuluvat seuraavasti:
Evakko-Kristus (Kaikkivaltias) ikoni
Tropari, 2. säv.
Sinun siunaavan kuvasi suojaan me riennämme, oi Valtias | ja ylistämme Sinua, Kristus Lohduttaja, | sillä Sinä tulit avuksemme muukalaisuutemme evakkomatkalla | ja kuljit kanssamme kaikissa koetuksissa. | Laupeudestasi ja hyvyydestäsi kertoen me laulamme: | Kyynelin kylvettyyn maahan Sinä, Kristus Vapahtajamme, | | kasvatit pyhän uskon puhtaan hedelmän.
Kontakki, 3. säv.
Tänään lohduttajamme ja elämän myrskyn tyynnyttäjä Jeesus Kristus | on luonamme enkelien näkymättömästi häntä saattaessa. | Pyhien joukko iloitsee kanssamme, | sillä murheen sijaan Kaikkivaltias antoi meille lupausten ihanan maan | | ja käskyn rakastaa toisiamme.
Kuopion Pyhän Nikolaoksen katedraalin pääovien yläpuolella sijaitseva ikoni. Kuva: Kuopion ortodoksinen seurakunta
Lohtuna evakkoon joutuneille
Malli niin kutsutulle Evakko-Kristus -ikonille otettiin nykyään Kuopion Pyhän Nikolaoksen katedraalin pääovien yläpuolella sijaitsevasta ikonista, ja ikonin kirkkoslaavinkielinen teksti käännettiin suomeksi.
Evakko-Kristus -ikonista tehtiin pahvisia, eri kokoisia painokuvaikoneita. Niitä jaettiin evakkoon joutuneille lohdutukseksi ja siunaukseksi. Suomen ortodoksisesta kirkkomuseosta RIISAsta saadun tiedon mukaan ainoastaan ikonia, jossa teksti on suomeksi, kutsutaan Evakko-Kristus -ikoniksi.
Suomen ortodoksisen autonomisen kirkon Tomos 100 vuotta -juhlan yhteydessä vuonna 2023 tuolloinen arkkipiispa Leo luovutti ekumeeniselle patriarkka Bartolomeokselle ja muille juhlallisuuksiin osallistuneille piispoille upeat enkolpion-riipukset, joihin on kuvattu Evakko-Kristus -ikoni. Piispalliset kaulariipukset toteutti suomalainen, yhden perheen ortodoksisista käsityöläisistä koostuva Kurkipellon Paja.
Suuri maanantai – Jeesus kuivettaa hedelmättömän viikunapuun
Suuren viikon maanantai. Paastopäivä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Shutterstock
Aamupalveluksessa
(Matt. 21:18‒43)
Evankeliumissa Jeesus saa hedelmättömän viikunapuun kuivumaan. Hän kertoo vertauksen miehestä, joka lähettää poikansa viinitarhaan työhön. Toinen ei halua mennä, mutta muuttaa mielensä ja menee, toinen taas lupaa mennä, mutta ei mene.
Toisessa vertauksessaan Jeesus kertoo viinitarhan vuokraviljelijöistä, jotka tappavat isännän pojan, joka tulee perimään tilan vuokraa. Näin toteutuu profeetta Jesajan sana: rakentajat hylkäävät kulmakiven, joka on Herralta tullut, ja on ihmeellinen meidän silmissämme. Jumalan valtakuntaa eivät peri oppineet, vaan tavalliset ihmiset, jotka kantavat hyvää hedelmää.
***
Suuren maanantain evankeliumi, joka kertoo viikunapuun kuivettumisesta, muistuttaa ajattelemaan ajallista hetkeä pidemmälle.
Kertomus kahdesta pojasta, jotka muuttavat mieltään, painottaa oikeanlaisen katumuksen tärkeyttä. Vertaus kelvottomista vuokraviljelijöistä varoittaa vaipumasta hengellisen unen valtaan, ettemme joutuisi suljetuksi Jumalan valtakunnan ulkopuolelle.
Varoitukset pitävät sisällään lupauksen: Jeesus kutsuu yhteyteensä tavallisia ihmisiä, jotka kuuntelevat häntä. Ilo saa pian täyttymyksensä. Taivaallinen häähuone on valmistettu, ja ihmisyytemme ylösnousemus on jo lähellä.
Liturgiassa
(Matt. 24:3‒35)
Evankeliumissa Jeesus kertoo Öljymäellä opetuslapsilleen toisesta tulemisestaan ja maailman lopusta. Sitä ennen tulee monia vääriä messiaita, sotia, nälänhätää ja maanjäristyksiä. Nämä ovat synnytystuskien alkua.
Opetuslapset joutuvat ahtaalle Jeesuksen nimen tähden, ja jotkut luopuvat uskosta. Ihmiset kavaltavat ja vihaavat toisiaan ja seuraavat vääriä profeettoja. Monien rakkaus kylmenee, mutta se, joka pysyy vahvana loppuun asti, pelastuu. Evankeliumi julistetaan kaikille kansoille, sitten tulee loppu: Ihmisen Poika tulee kunniassaan. Kun viikunapuu puhkeaa lehteen, kesä on lähellä.
***
Suuren maanantain toinen evankeliumi kuvaa viikunapuun kukkaan puhkeamista.
Tie täyttymykseen kulkee ahdistuksien kautta. Jeesus kehottaa kestävyyteen ja kärsivällisyyteen vaikeuksissa ja murheissa: suurtenkin koetusten jälkeen seuraa vielä suuren ilon aika.
Jumalan rakkaus karkottaa pelon, väsymyksen ja välinpitämättömyyden. Lopulta kaikki muuttuu hyväksi, ja Jumalan valtakunnan viikunapuu on täynnä hedelmiä.
Pääkuva: Seinämaalaus Pyhän Savvan kirkossa Serbiassa.
Arkkipiispa Elia palkitsi ansioituneita äitejä palmusunnuntaina Pyhän Karitsan ritarikunnan 1. luokan ritarimerkeillä
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Maria Hattunen | Kuva: Vlada Wahlstén
Palmusunnuntaina palkittiin jälleen kirkossamme ansioituneita äitejä. Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia myönsi Pyhän Karitsan ritarikunnan 1 luokan ritarimerkin kaikkiaan seitsemälle äidille.
Kunniamerkin saivat Johanna Toivonen ja Lucia Tudose Helsingin seurakunnasta, Virpi Andreou Pohjois-Suomen seurakunnasta, Anne Jetsonen Taipaleen seurakunnasta, Reija Salmi Kaakkois-Suomen seurakunnasta, Reija Haavisto Vaasan kappeliseurakunnasta ja Hanna Pesonen Ilomantsin kappeliseurakunnasta.
Merkit luovutettiin saajille Uspenskin katedraalissa 13.4. toimitetun palmusunnuntain liturgian päätteeksi. Reija Haavisto ja Hanna Pesonen eivät kuitenkaan päässeet paikalle, joten heille kunniamerkit luovutetaan myöhemmin.
Monia armorikkaita vuosia nyt palkituille äideille!
Pääkuva ylhäällä: Palkitut äidit yhteiskuvassa arkkipiispa Elian kanssa. Kuvassa vasemmalta Reija Salmi, Anne Jetsonen, arkkipiispa Elia, Virpi Andreou, Lucia Tudose ja Johanna Toivonen. Kuva: Vlada Wahlstén / Helsingin ortodoksinen seurakunta
Kuuntele
