Kuuntele
Syksyllä 2024 Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry toteutti kyselytutkimuksen, joka tavoitti yli 250 ortodoksista lasta ja nuorta eri puolilta maatamme. Tutkimuksen mukaan valtaosa nuorista pitää ortodoksisuutta myönteisenä asiana, ja mielikuvissa se liitetään rauhaan ja hyväksyntään.
Osallistuminen toimintaan koetaan useimmiten turvalliseksi, ja se tarjoaa mahdollisuuden olla kavereiden kanssa ja rakentaa yhteisöllisyyden kokemusta. Juuri kaverit, perhe ja muut läheiset ovat tärkein syy osallistua ortodoksiseen toimintaan – mielekkään tekemisen ja kohtuullisten kustannusten ohella. Samalla moni on aidosti kiinnostunut uskonnostaan ja haluaa rukoilla ja olla lähellä Jumalaa.
Pienimuotoisissa nuorten iltojen gallupeissa on myös noussut vahvasti esiin kavereiden ja yhdessä vietetyn ajan tärkeys, se kuuluisa “hengaaminen”. Myös ilmainen ruoka maistuu, ja vetäjien rooli on tärkeä: hyvät tyypit saavat nuoret paremmin mukaan toimintaan.
ONL ry teki myös vuorokauden mittaisen pikakyselyn Instagram-kanavallaan toukokuussa, ja sen mukaan jopa 90 % vastanneista oli erittäin tai jossain määrin kiinnostunut keskustelemaan hengellisistä asioista joko toisten nuorten kanssa porukassa tai papin kanssa kahdestaan.
Haasteena välimatkat ja kilpailu nuorten ajasta
Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntien jäsenistä oli vuodenvaihteessa lapsia ja nuoria (0–29-vuotiaita) 30,5 %. Lukumääränä se tarkoittaa 16 922 lasta ja nuorta. Heidän tavoittamisensa on suuri haaste, jossa toistaiseksi on onnistuttu, vaikka välimatkat ovat pitkät ja kilpailu nuorten ajasta kovaa.
Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry on jo useita vuosia kerännyt lapsi- ja nuorisotyön toimintatilastoja kirkossamme ja niiden perusteella voidaan arvioida, että kirkkomme lapsi- ja nuorisotyö tavoittaa kohderyhmänsä vähintään 20 000 kertaa vuosittain. Todellisuudessa luku lienee vielä suurempi, sillä kaikista seurakunnista ei ole saatu kattavia tilastoja.
Perhekerhoista ikonimaalaukseen
Seurakuntien tiloissa kokoontuu esimerkiksi perhekerhoja, erilaisia lapsikerhoja, musiikkileikkikouluja, lapsi- ja nuorisokuoroja sekä ikonimaalaus- ja liturgiakerhoja. Lisäksi on myös nupeja eli nuorten piirejä, joissa käy eniten hiljan kripan käyneitä tai hieman vanhempia. Niissä ja usein muussakin nuorten toiminnassa on yhdessäolo ja ateriayhteys, pizzalla tai ilman, keskeisessä roolissa. Kirkossamme on jonkin verran myös nuorten aikuisten piirejä, ja niiden ohjelmasisältö muotoutuu kävijöiden toiveiden ja vetäjien taitojen mukaan.
Edellisten lisäksi muun muassa virpovitsojen siunaamiset kouluissa, päiväkodeissa ja seurakunnissa tavoittavat isot määrät lapsia etenkin Itä-Suomessa, jossa esimerkiksi melko pieni Taipaleen seurakunta saattaa kohdata 1 300 lasta pelkästään näissä merkeissä.
Myös työntekijöiden kouluvierailut ja kouluryhmien käynnit seurakunnissa ja kirkoissa, niin kirkkaalla viikolla kuin muulloinkin, ovat laajan joukon tavoittavia tapahtumia, joita muistellaan, vaikka kirkon jäsenyys olisi muista syistä myöhemmin katkolla.
Helsingin ortodoksisessa seurakunnan kirkkaan viikon palveluksiin osallistui pari vuotta sitten yli 3 000 lasta ja nuorta. Oma lukunsa ovat vielä lasten koulutielle siunaamiset, valmistuvien nuorten muistamiset ja monille rakkaat Nikolaos– ja puurojuhlat sekä muut erityiset teemapäivät.
Leireillä ja kripareilla luodaan muistoja
Leiritoiminta tuo monien mieleen värikkäitä muistoja, ja leirit ovatkin yhä monen kirkkomme lapsen ja nuoren vuoden kohokohtia. Lastenleirit, perheleirit, kristinoppileirit ja musaleirit sekä erilaiset retket ja matkat tarjoavat lapsille tilaisuuksia harjoitella sosiaalisia taitoja ja opetella kodin ulkopuolella pärjäämistä sekä oppia uusia asioita, myös ortodoksisuudesta. Oma työmuotonsa on myös nuorten ohjaajien työllistäminen ja heidän opastamisensa työelämän
Kristinoppikoulut ja -leirit ovat ainutlaatuisessa roolissa, sillä ne ovat Kirkon kasteopetusta ja niiden opetussuunnitelma on piispainkokouksen hyväksymä.
Kripareiden tavoitteena on syventää nuoren ortodoksista identiteettiä ja sitouttaa nuoria Kirkon elämään. Kirkon kannalta kristinoppikoulu on ainutlaatuinen mahdollisuus tavoittaa 15-vuotiaat kirkon jäsenet. Leirillä on mahdollisuus varmistaa, että nuorilla on realistinen ja ajantasainen käsitys omasta kirkostaan ja kutsua kirkon elämään nekin, jotka eivät ole olleet kovin aktiivisia ennen leiriä. Nuorelle kristinoppikoulu on erinomainen mahdollisuus tutustua paitsi oman ikäisiinsä ortodokseihin, myös Kirkkoon yhteisönä, jossa jokaiselle on toivottavasti tilaa iästä, sukupuolesta tai muista ominaisuuksista riippumatta.
Nuorisotyön tehtäviä
Nuorisolain mukaisesti nuorisotyön tavoitteena on tukea nuorten kasvua, osallistumista, yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia – sekä tarjota mahdollisuuksia vaikuttaa ja harrastaa. Nuorisotyön eetoksen mukaan nuorisotyö voidaan jakaa neljään keskeiseen tehtävään.
Sosialisaation tavoitteena on se, että nuori kasvaa yhteisön jäseneksi oppien sen arvot, tavat ja kulttuurin; kirkon nuorisotyö luo tilaa kasvaa osaksi kirkkoyhteisöä.
Personalisointia on se, että nuorisotyö tukee nuorta löytämään oman ainutlaatuisen paikkansa. Kirkon nuorisotyössä käydään jatkuvasti aitoja keskusteluja nuoren toiveista, peloista ja tulevaisuudesta sekä kannustetaan nuoria ja kuljetaan nuorten rinnalla myös suruissa ja pettymyksissä.
On myös sellaisia nuoria, jotka saavat tukea elämäänsä vain kirkosta, ja tällöin nuorisotyötä tekevä pyrkii myös niin kutsuttuun kompensointiin eli auttamaan nuoren ongelmien ratkaisemisessa ja esimerkiksi ohjaamaan nuorta tarvittaessa erityisavun piiriin.
Neljäs tehtävä on resursointi ja vaikuttaminen. Tämä tarkoittaa, että nuorilla on aitoja mahdollisuuksia vaikuttaa ja osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon. Seurakuntien nuoriso- ja kasvatustyötoimikunnat, hiippakunnalliset nuorisovaltuustot ja Ortodoksisten nuorten liitto tarjoavat kanavia tuoda nuorten ääntä kuuluviin.
Nykyään jokainen 16 vuotta täyttänyt seurakunnan jäsen saa äänestää seurakuntien valtuustovaaleissa ja ehdolle niihin voi esittää täysi-ikäisiä nuoria. Usein myös kirkolliskokouksen nuoret stuertit pääsevät valiokuntien kuultaviksi ja siten vaikuttamaan kirkon ylimpään päätöksentekoon.
Kirkollisen nuorisotyön erottaa muusta nuorisotyöstä tavoite johdattaa lapset ja nuoret Kristuksen luo eli viime kädessä sielun pelastus – ja kristittynä elämiseen kuuluu kirkon elämään osallistuminen. Lapselle ja ortodoksille yleensäkin usko on kokonaisvaltaista, koko elämän läpäisevää.
Siksi leikit tai pelit eivät ole ylimääräinen lisä, vaan ne ovat erottamaton osa uskossa kasvamista ja elämän opettelua toisten kanssa. Työntekijä, joka pelaa, leikkii ja osallistuu yhteiseen rukoukseen, on arvokas esikuva ja tuki lapsen hengelliselle kasvulle.
Kasvattajina muutkin kuin ammattilaiset
Kasvatustyötä tehdään pitkäjänteisesti, osin kasvatus- ja nuorisotyöntekijöiden voimin, osin se voi olla nimettynä osalle papistoa ja kanttoreita tai vapaaehtoisille. Tärkeänä lisänä ovat kerhojen ja leirien ohjaajat. Esimerkiksi Helsingissä, Joensuussa ja ONL:ssä on tänä vuonna koulutettu yhteensä parisen sataa uutta, nuorta leirinohjaajaa.
Kirkon kasvatustyö vaatii ymmärrystä nuorisokulttuureista, lainsäädännöstä ja nuorisopolitiikasta sekä samalla sitoutumista kirkon opetukseen ja traditioon. Jokainen työntekijä ja kirkon toiminnassa mukana oleva aikuinen osallistuu nuorisotyöhön luomalla tilan, jossa nuori voi kasvaa ja löytää paikkansa seurakuntayhteisössä.
Kasvatustyössä pyritään tarjoamaan mahdollisuuksia löytää oma usko ja yhteisö kuunnellen samalla nuorten toiveita ja tarpeita. Nuorisotyössä kannattaa pitää toiminnot, joihin riittää tulijoita. Samalla voidaan miettiä, mitä vielä voidaan tehdä, että tavoitetaan niitäkin, jotka eivät nyt toiminnoissa viihdy tai niitä löydä. Kirkollinen nuorisotyö saa elää ajassa ja kokeilla erilaisia toimintamuotoja.
Ortodoksisten nuorten liitto aloittaa syksyllä verkkotapaamisten sarjan, joka tarjoaa nuorille ja nuorille aikuisille mahdollisuuden keskustella ja jakaa ajatuksia hengellisyydestä ja kirkon toiminnasta yhdessä muiden kanssa, ja muillekin toimintaideoille ollaan avoimia.
Pääkuvassa ylhäällä: Elias Auvinen, Christian Andresson, Aleksanteri Räsänen ja Eko Honkamäkilä Valamon kristinoppileirillä kesällä 2022.
