Valamon Kristuksen Kirkastumisen luostarin veljestö vahvistui, kun luostarin johtaja, arkkimandriitta Mikael vihki viitankantajamunkki Stefanoksen pieneen skeemaan nimellä Sofroni. Munkki Sofroni on monille Valamossa vierailleille tuttu muun muassa pääopas-kuuliaisuustehtävänsä kautta.

Munkkivihkimyksessä isä Sofroni sai nimensä uudelta taivaalliselta esirukoilijaltaan, pyhittäjä Sofroni Essexiläiseltä. Isä Sofroni oli erittäin kiitollinen saamastaan esirukoilijasta ja nimestä.

Vihkimystä oli todistamassa luostarin veljestön lisäksi myös luostarin rippi-isä, rovasti Stefan Holm, isä Sofronin ystäviä sekä runsaslukuinen joukko kirkkokansaa.

Valamon lisäksi myös Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarissa on saatu iloita vihkimyksistä, sillä luostarin rippi-isä arkkimandriitta Andreas vihki vastikään sisar Julian viitankantajanunnaksi. Lintulassa kysymyksessä oli jo kolmas kuluvan vuoden viitankantajanunnan vihkimys.

Isä Sofronin vihkimys vahvistaa Valamon veljestöä siten, että veljestön munkkeuteen vihittyjen jäsenten määrä kasvaa kolmeentoista kilvoittelijaan.

Pelasta, Kristus Jumala, palvelijasi!

Kuvassa ylhäällä Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Mikael ja munkki Sofroni.

Lohjalta syntyisin oleva Ilona Huolman, 62, on ollut monessa mukana: hän valmistui aikoinaan maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta, minkä lisäksi hän opiskeli ekspressiivisen taideterapian ryhmäohjaajaksi. Pisimmän työuransa hän on tehnyt taideaineiden lehtorina ammattikorkeakoulu Metropoliassa.

– Päätyöni ohessa olen tehnyt myös omaa taidetta ja pitänyt harvakseltaan näyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin. Viime vuosina olen syventynyt ikonimaalaukseen.

Viime kesänä Huolman muutti Helsingistä takaisin lapsuuden kotikaupunkiinsa Lohjalle.

– Hengellinen kotini on nykyään pieni, mutta kokoonsa nähden erittäin aktiivinen ortodoksinen Karjalan valistajien kirkko, jossa sain erittäin lämpimän vastaanoton.

Ilona Huolmanin tie Suomen ortodoksisen kirkon jäseneksi alkoi syksyllä 2017, jolloin hän lähti opiskelemaan työn ohessa teologiaa Helsingin yliopistoon. Opinnot ja pro gradun tekoprosessi venyivät muun muassa koronan vuoksi monivuotiseksi hengelliseksi prosessiksi, jonka myötä Huolman liitettiin ortodoksiseen kirkkoon pääsiäisenä 2023.

Äiti Kristoduli ”löytyi” kirjastosta

Nunna Kristodulin hän ”kohtasi” ensimmäistä kertaa syksyllä 2019 Malmin kirjastossa.

– Käteeni osui sattumalta hänen kirjoittamansa kirja Sielun lääke, jossa kerrottiin kiinnostavalla tavalla minulle luterilaisena aiemmin tuntemattomasta Jeesuksen rukouksesta. Kiinnostuin nunna Kristodulista ja aloin selvitellä hänen taustojaan samalla, kun luin muitakin hänen kirjojaan.

Tuolloin Huolman mietti pro gradu -tutkielmansa aihetta. Erityisesti häntä kiinnostivat pyhien elämäntarinat ja hengellinen kutsumus.

– Päätökseni tutkia Kristodulia ja hänen ajatuksiaan Jeesuksen rukouksesta vahvistui myöhemmin Helsingin kirjamessuilla, jossa sattumalta kohtasin yllättäen Suomessa vierailevan Athos-vuoren vanhus Nikonin. Tämä kohtaaminen antoi graduni ”askelmerkit” ja oli kaikin tavoin hyvin merkityksellinen myös polullani kohti ortodoksisen kirkon jäsenyyttä. Sain myös mahdollisuuden tavata nunna Kristodulin Lintulan luostarissa helmikuussa 2020.

Vierailulla Kristodulin luona Lintulan luostarissa

Tapaaminen nunna Kristodulin kanssa toteutui aikana, jolloin äiti Kristodulilla oli jo todettu Altzheimerin tauti.

– Sairaus oli jo edennyt pitkälle, mutta juuri tuona päivänä äiti Kristoduli avasi itse keljansa oven ja kutsui meidät sisään. Vierailun aikana paikalla oli myös hänen nuorempi sisarensa Marja Lampi hoitamassa häntä. Marja näytti meille laatikot, jotka olivat täynnä äiti Kristodulin käsin kirjoitettuja päiväkirjoja. Erääseen ruutuvihkoon hän oli jo 11-vuotiaana kirjoittanut täydellisellä kaunokirjoituksella, kuinka hän haluaa tutkia ja kirjoittaa ajatuksiaan päiväkirjaan kuin Saima Harmaja, Ilona Huolman muistelee.

Myös keskustelu nunna Kristodulin kirjoista onnistui.

– Tärkeimpänä niistä äiti Kristoduli piti kirjaansa hengellisestä opettajastaan arkkipiispa Paavalista (Arkkipiispa Paavali hengellisen lapsensa silmin, 2008). Ymmärsin myöhemmin, miten merkityksellinen yhteys hänellä oli arkkipiispa Paavaliin koko elämänsä ajan. Kerroin myös tulevasta gradustani. Hän oli siitä kiinnostunut ja kysyi kohteliaasti, voisinko lähettää sen hänelle Lintulaan sen valmistuttua. Lupasin, mutta en ehtinyt sitä surukseni tehdä, mutta lupaukseni on kantanut ja rohkaissut minua koko graduprosessini ajan sen jälkeen. Olen sen siivittämänä jatkanut ”keskustelua Kristodulin kanssa” tutkiessani hänen elämäänsä, ajatteluaan ja opetuksiaan Jeesuksen rukouksesta ja muutenkin. Tämä tapaaminen jäi ainoaksi, mutta sitäkin merkittävämmäksi kohtaamiseksi hänen kanssaan.

Kehollisuus osana ortodoksista hengellisyyttä

Pro gradu -prosessinsa aluksi Huolman halusi tutustua syvällisesti äiti Kristodulin ortodoksiseen kontekstiin; ortodoksiseen teologiaan ja ortodoksisen kirkon palveluksiin. Tie vei alkajaisiksi Tikkurilaan Kristuksen taivaaseenastumisen kirkkoon, josta tulikin seuraaviksi vuosiksi Huolmanin kotikirkko, ja jossa hän kävi isä Mikaelin katekumeenikurssin. Huolmania puhuttelivat erityisesti ortodoksisen liturgian rakenne, sisällöt ja kehollisuus, kuten esimerkiksi tuohuksen sytyttäminen, kumartaminen, suitsukkeiden tuoksu ja pyhitetyn veden vihmonta.

– Vähän samoin kuin ekspressiivisessä taideterapiassa, myös ortodoksisen liturgian aikana aktivoidaan kaikkia aistialueita ja johdatetaan kokonaisvaltaisesti kohtaamaan Jumalan läsnäolo.

– Ortodoksiseen teologiaan perehtyessäni selvisikin, että jo Bysantin perintönä pyhät isät ovat opettaneet, että ihminen on sielun ja ruumiin ykseys. En enää yllättynyt, kun myöhemmin löysin Kristodulin kirjoista esimerkkejä kehollisista rukouskäytänteistä Jeesuksen rukouksen harjoittamisessa kuten rauhallisen paikan valitseminen tai matalan jakkaran käyttö.

Kiehtova ja haastava Jeesuksen rukous

Ilona Huolmania puhutteli äiti Kristodulin kirjoissaan käsittelemä Jeesuksen rukous, jota Huolman tutki pro gradu -työssään. Kyseistä rukoushuokausta kutsutaan myös ”sydämen rukoukseksi”, ja se on tullut kristityille tutuksi ortodoksisen kirkon kautta alun perin erämaaisien ja -äitien ja erakoiden rukouksena (vrt. hesykasmi). Sittemmin Jeesuksen rukous on levinnyt myös maallikoiden keskuuteen, ja sitä voi – ja pitäisikin – harjoittaa tavallisen arjen keskellä. Parhaiten rukoukseen voi kuitenkin keskittyä hiljaisuudessa.

– Jeesuksen rukous kuvataan kehollisena rukousmuotona, joka yhdistää hengityksen sekä asennon, toiston ja hiljaisuuden yhdeksi kokonaisvaltaiseksi rukouksen tavaksi. Ihmisen koko olemus – keho, mieli ja sydän – osallistuu rukoukseen. Siksi Jeesuksen rukouksessakin on kolme tasoa ja sen harjoittamisessa on hyvä olla hengellinen ohjaaja. Aluksi rukousta toistetaan suullisesti, mikä auttaa keskittymään ja pysyttäytymään rukouksen hengessä. Seuraavalla tasolla rukousta voidaan jo lausua äänettömästi mielessä ja kolmannella, vaikeimmin saavutettavalla tasolla mieli laskeutuu sydämeen, jolloin saavutetaan sydämen rukouksen taso. Tällöin rukous muuttuu lakkaamattomaksi ja tätä ”sydämen rukouksen” tasoa kuvataan myös Jumalan läsnäolon kokemukseksi.

Huolmaniin vaikutti syvästi äiti Kristodulin ajatus Jeesuksesta ensisijaisesti parantajana, joka pystyy antamaan voimaa elämänmuutokseen: Hän vastaa ihmisen katumukseen anteeksiannolla. Äiti Kristodulin mukaan Jeesuksen rukouksen puhdistavan voiman lopputuloksena on rakkaus.

– Tutkimukseni perusteella Jeesuksen rukous ei ole äiti Kristodulille vain menetelmä tai harjoitus, vaan rakkauteen suuntautumista ja uskonnollisuutta, joka ulottuu koko ihmiselämän alueelle. Jeesuksen rukous on kutsu yhteyteen ja rakkauteen, jossa rukous voi toimia kehon ja mielen parantumisprosessina.

Tämän ajatuksen pohjalta Huolmanin pro gradun nimeksi tuli Rakkauden rukous – Nunna Kristoduli Jeesuksen rukouksen tulkitsijana.

Ilona Huolmania kiehtoo myös hengellisen raittiuden (nepsis) käsite, joka liittyy Jeesuksen rukoukseen. Hengellistä raittiutta kuvaa pyrkimys sisäiseen hiljaisuuteen ja vapauteen pahoista ja turhista ajatuksista, jota voidaan kutsua myös sisäiseksi kuulaudeksi.

– Äiti Kristoduli oli mielestäni saavuttanut juuri tällaisen sisäisen kuulauden. Minulle jäi mieleen hänen vastauksensa Lintulan vierailuni lopussa kysyessäni häneltä, mikä tuo hänelle iloa tällaisessa elämänvaiheessa. Hän oli hyvin tietoinen sairaudestaan ja sen mukanaan tuomista rajoitteista sekä lähestyvästä kuolemasta. Hän mietti pitkään ja vastasi: ”Se, että ei ole pahoja ajatuksia.” Myöhemmin luin hänen päiväkirjoistaankin tätä tukevan ajatuksen: ”Miksi ajatella pahaa, jos voi ajatella hyvää?”

Nunna Kristoduli harjoitti Jeesuksen rukousta läpi elämänsä.

– Uskon, että Jeesuksen rukous kantoi äiti Kristodulia loppuun asti kehon muistiin tallentuneena rituaalina, rytminä ja hiljaisuutena vielä silloinkin, kun sanat olivat kadonneet.

Äiti Kristodulin elämäntarina kirjaksi

Jeesuksen rukous kutsuu ihmistä yhteyteen Jumalan kanssa.

– Äiti Kristodulin mukaan Jeesuksen rukousta voi pitää kaikkien kristittyjen yhteisenä rukouksena. ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika” pitää sisällään koko kristinuskon, ja uskontunnustukseksi sen tekevät sanat ”Jumalan Poika”. Kristoduli esittää ajatuksen, että Suomeen pitäisi perustaa Jeesuksen rukoukseen erikoistunut hengellinen keskus, joka pohjautuisi ortodoksiseen traditioon, mutta olisi avoin kaikille, ”koska millään kristillisellä suunnalla ei luulisi olevan mitään Jeesuksen rukousta vastaan”. Jeesuksen rukouksen historialliset juuretkin ovat kristityn kirkon yhteisen historian ajalta 300-luvulta kauan ennen kirkon jakaantumista vuonna 1054. Kristoduli painotti rukouksen ekumeenista vuoropuhelua. Suomessa Kristoduli yhdisti hesykastisen perinteen ja nykyisen käytännön muokkaamalla Jeesuksen rukouksen suomenkieliset käännökset selkeäksi kokonaisuudeksi nykyihmisen hengellisiin tarpeisiin ja samalla kaikkien saataville.

Jeesuksen rukoukseen liittyen Kristoduli esittelee myös isä Porfyrioksen, joka ymmärsi nykyajan hektistä kaupunkielämää ja siksi suositteli mielen rauhoittamiseksi kauniiden maisemien katselemista ulos ikkunasta tai muistelemista ennen rukousta.

– Kristoduli käänsi saman ajatuksen kauniilla tavalla tänne pohjoiseen: ”Mikäpä on rukouksellisempaa kuin valkea talvinen lumimaisema tai valoisa kesäyö”. Hänen mukaansa erityisesti kaamosaika soveltuu Jeesuksen rukoukseen. Tämä ajatus on antanut itsellenikin uusia voimia täällä kaamoksen keskellä, Huolman sanoo.

– Tutkimukseni perusteella Jeesuksen rukous ei ole äiti Kristodulille vain menetelmä tai harjoitus, vaan rakkauteen suuntautumista ja uskonnollisuutta, joka ulottuu koko ihmiselämän alueelle.

Nunna Kristodulin kuolemaa seuranneina vuosina hänen sisarensa Marja ja Riitta Lampi toimittivat nunna Kristodulin Päiväkirjat-teoksen tekstit, jotka kertovat äiti Kristodulin elämäntarinan. Teos julkaistiin marraskuussa 2022 Kuopion ortodoksisen seurakunnan salissa. Laajempi kirjan julkaisutilaisuus oli helmikuussa 2023 Helsingin pääkirjasto Oodissa Sortavala-seuran järjestämänä, jossa Huolman haastatteli sisaruksia.

– Puheenvuoron pitivät muun muassa Kreikan entinen Suomen suurlähettiläs Eva-Christina Mäkeläinen. Hän muisteli äiti Kristodulin kanssa käymiään monia hengellisesti korkeatasoisia keskusteluja vuosien varrelta. Myös Kristodulin vanha koulukaveri Kuopiosta, Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Vanhan testamentin eksegetiikan professori Martti Nissinen muisteli, kuinka Kristoduli oli tehnyt älykkyydellään ja huumorintajullaan jo kouluaikana häneen lähtemättömän vaikutuksen. Kaikissa muissakin puheenvuoroissa muisteltiin äiti Kristodulia todella lämpimästi.

Arkkimandriitta, professori Serafim Seppälä kirjoitti Päiväkirjat-teoksen kirjaesittelyn Aamun Koittoon ja kirjailija, Tapiolan ortodoksisen seurakunnan diakoni Joel Haahtela myös Helsingin Sanomiin (Avaa uuden sivuston).

Ilona Huolman vertaa äiti Kristodulin kilvoittelua Kreikassa Bytouman luostarissa Suomesta Athosvuorelle lähteneiden munkkikokelaiden kilvoitteluun.

– Sen hedelminä syntyneet Filokalian käännökset suomeksi ovat edelleen vertaansa vailla oleva ponnistus ja lahja kaikille suomalaisille kristityille. Kristodulin henkisestä ja hengellisestä syvyydestä kertoo hänen nöyrä asenteensa; teot puhuivat puolestaan.

Huolman väläyttää jopa mahdollisuutta, että äiti Kristoduli voitaisiin kenties lukea jonakin päivänä pyhien joukkoon – ainakin hänessä vaikuttaisi olevan paljon pyhiin ihmisiin liitettyjä ominaisuuksia.

– Olen ymmärtänyt, että ortodoksisessa maailmassa pyhä on ihminen, joka on elänyt elämänsä niin syvässä yhteydessä Jumalaan, että Jumalan armo on tullut hänen kauttaan näkyväksi ja vaikuttavaksi, joskaan pyhä ihminen ei ole synnitön tai erehtymätön. Naispyhät ovat toimineet hengellisinä äiteinä, neuvonantajina ja opettajina kaikille sukupuolesta riippumatta.

Huolmanin mielestä naispyhissä korostuu rohkeus ja uskollisuus Kristukselle tilanteissa, joissa he ovat joutuneet vastustamaan yhteiskunnallisia tai perheeseen liittyviä paineita.

– Äiti Kristoduli oli uskollinen kutsumukselleen jo nuorena lähtiessään perheensä vastustuksesta huolimatta Bytouman luostariin, jossa hän ajatteli kilvoittelevansa koko loppuelämänsä. Lopulta hän kilvoitteli siellä 27 vuotta, jonka jälkeen hänen täytyi palata Suomeen. Syynä tähän oli se, että hän vastusti piispaa tämän antisemitistisiksi tulkitsemiensa mielipiteiden vuoksi. Syntyi konflikti, jossa nunna Kristodulia käskettiin joko perumaan mielipiteensä kirjallisesti tai lähtemään takaisin Suomeen.

Niinpä äiti Kristoduli palasi Suomeen ja eli elämänsä loppuun Lintulan luostarissa, missä hän kirjoitti hengellisiä oppaita siteeraten pyhien isien opetuksia, jotka hän tunsi käännöstöidensä ansiosta perusteellisesti. Äiti Kristoduli kiersi pitämässä luentoja ja niitä julkaistiin myös podcasteina.

– Häntä pidetäänkin kirkkokuntien rajat ylittävänä hengellisenä äitinä.

”Suuri ilo täyttää mieleni, kun minäkin saan kuulua ihmiskunnassa niiden joukkoon, joiden elämän päämääränä on lähestyä Ainoaa Todellisuutta. Kuinka monia tällaisia sieluja on ollut, ja nyt minäkin hapuilevissa yrityksissäni olen yksi heistä. Herrani ja Jumalani, uusia asioita avautuu salaperäisellä tavalla silmieni eteen. Yhä syvemmin olen alkanut ymmärtää tämän tien kauneuden.” Päiväkirjat 25.10.1983

”Suurenmoisinta Jeesuksen rukouksessa on saada olla aina Jumalan kanssa ja puhua Hänelle, jota ilman kukaan ei voi olla autuas – ei tässä eikä toisessakaan elämässä”. Sielun lääke 2007

Tämänkin vuoden jouluaattona Joensuun Lyseon peruskoulun tiloissa järjestetään yksinäisille ja vähävaraisille suunnattu maksuton Joulumaa-ruokailu (Avaa uuden sivuston). Paikan päälle odotetaan edellisvuoden tapaan noin neljääsataa osallistujaa. Luvassa on ortodoksinen ja luterilainen alkuhartaus, kaupunginjohtajan tervehdys sekä live-musiikkia. Ortodoksisesta hartaushetkestä vastaavat isä Marko Mäkinen ja kanttori Minna Bovellan-Järvinen.

Vuoden 2025 Joulumaa-tapahtuman järjestävät Joensuun ortodoksinen seurakunta, Joensuun evankelis-luterilaiset seurakunnat, Pientila Holck (Ninnu Karttunen ja Esa Holck), Pohjois-Karjalan Työttömät ry ja ViaDia Joensuu ry. Ylijäävä ruoka toimitetaan Joensuun Siniristi ry:lle eteenpäin jaettavaksi. Ensimmäisen kerran Joulumaa-yhteisruokailu järjestettin vuonna 1998. Tätä aiemmin alueen seurakunnat ja järjestöt olivat organisoineet omia erillisiä jouluruokailuja.

Joulumaa rakennetaan lahjoitusten ja vapaaehtoisten voimin

Joensuun ortodoksisen seurakunnan diakoniatyöntekijä Katja Kanninen on yhdessä muiden suunnittelutyöryhmän jäsenten kanssa valmistellut Joulumaa-ruokailua huhtikuusta lähtien.

– Tapahtuman talous pyörii lahjoituksilla. Saamme elintarvikelahjoituksia ja rahalahjoituksia. Tänä vuonna meillä oli haastekampanja, jossa yritykset haastoivat sosiaalisessa mediassa toisiaan lahjoittamaan rahaa tapahtumaa varten. Tilat on saatu käyttöön lahjoituksena kaupungilta, Kanninen selittää.

Vuoden 2025 tapahtumaan on joulukuun alkuun mennessä ilmoittautunut noin 30 vapaaehtoista. Heitä tarvitaan esimerkiksi järjestyksenvalvojiksi, tiskaajiksi, ruokien esillelaittoon, ruokailijoiden ohjaamiseen ja jälkisiivoukseen. Kokkaamiseen tarvittavan työpanoksen lahjoittavat tänäkin vuonna Pientila Holckin yrittäjät Ninnu Karttunen ja Esa Holck. 

– Tahtoisin kiittää vapaaehtoisia koko Joulumaa-työryhmän puolesta! Joulumaa-ruokailun järjestäminen ei olisi mahdollista ilman heitä. Monet vapaaehtoisista ovat olleet mukana useamman vuoden. Oman seurakuntamme vapaaehtoiset reagoivat lähettämääni ilmoittautumislinkkiin ihan hämmentävän nopeasti ja varasivat samat vanhat tehtävät, Kanninen kertoo hymyillen.

– Avun tarve sai lähtemään vapaaehtoiseksi, kertoo vuoden 2024 Joulumaa-tapahtumassa vieraiden vastaanottajana toiminut isä Jorma Pöntinen.

– Vapaaehtoisia ei ole koskaan liikaa ja käsipareja tarvitaan, lisää vaimo Raija Pöntinen, joka työskenteli samaan aikaan vapaaehtoisena keittiössä.

Joulumaa on vapaaehtoisille paitsi tapa tehdä hyvää, myös keino päästä joulun tunnelmaan – esimerkiksi siksi, että tapahtumassa on ohjelmanumeroita, rukoushetkiä ja yhdessä olemista. Tänä vuonna vapaaehtoisille pidetään myös riisipuuro- ja perehdytystilaisuus Joensuun ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalissa. Sitoutuneita vapaaehtoisia on paljon, mutta mukaan mahtuu aina lisää. Joensuun ja Helsingin seurakuntien hyväksi koetut vapaaehtoisten tekemän diakoniatyön käytännöt nostettiin esille myös kuluvan vuoden kirkolliskokouksessa, jossa käsiteltiin diakoniatyön yhdenmukaistamista.

Yhteisöllisyyttä lisäävä sulatusuuni

Katja Kanninen on huolissaan tukien leikkausten ja työttömyyden lisääntymisen vaikutuksista: 

– Yhteiskunnalliset muutokset, joita on tullut paljon pelkästään tämän vuoden aikana, näkyvät diakoniatyön arjessa. Vähävaraisten määrän lisääntyminen ilmenee esimerkiksi siten, että asiakkaita ja kotikäyntejä on niin paljon, ettei kahdeksan tuntia aina riitä. Verkostojen tapaamisissa on juteltu, ettei toisaalla ole yhtään helpompaa.

– Se, mikä eniten huolestuttaa itseäni, ovat asiakkaiden mielenterveyden haasteet, Kanninen jatkaa ja lisää, että mielenterveyspalvelut ovat niin ruuhkautuneet, että varattua aikaa joutuu odottamaan pitkään.

– Ennen ihmiset hakivat diakoniatyöstä leipää ja avustuksia, nyt myös enenemässä määrin keskusteluapua. Koen, että on tärkeä työ olla kuuntelijana ja siten ennaltaehkäistä kriisejä. Jos ihminen ei saa apua, on vaarana, että kriisi syvenee ja sen myötä lieveilmiöt lisääntyvät.

Talousvaikeuksien lisäksi ihmiset kokevat myös yksinäisyyttä, mikä voi korostua jouluna. Joulumaa-ruokailu on yksi tapa viettää joulua yhdessä muiden kanssa. Siitä on tullut useille joensuulaisille – niin osallistujille kuin vapaaehtoisille – jokavuotinen perinne.

– Moni soittaa ja kysyy, onko ruokailua tänä vuonna. On ollut ilo sanoa, että on! Ruokaa on aina riittänyt kaikille, ja osallistujilta on tullut hyvää palautetta. Joulumaa on sellainen sulatusuuni: siellä on eri uskontoja, eri ihonvärejä, eri kansallisuuksia ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä – kaikki viettämässä yhdessä joulua. Kyllä se on sellainen joulun ihme.

Tapiolassa ensi kertaa jouluruokailu

Jouluruokailuja järjestetään myös muualla. 

Esimerkiksi Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkolla Tapiolassa toteutetaan tänä jouluna yksinäisten ja vähävaraisten jouluruokailu ensimmäistä kertaa yhteistyössä Helsingin ortodoksisen seurakunnan diakonian kanssa. Jouluruokailu järjestetään toisena joulupäivänä 26.12. kello 13–15. 

Juhla tarjoaa matalan kynnyksen kohtaamispaikan kaikille, jotka ovat yksin, taloudellisissa vaikeuksissa tai kaipaavat muuten tulla kohdatuksi joulun aikaan. Tilaisuuden järjestämiseen kaivataan vapaaehtoisia tehtäviin, jotka löydät Helsingin ortodoksisen seurakunnan verkkosivuilta (Avaa uuden sivuston).

Pääkuva ylhäällä: Joensuun ortodoksisen seurakunnan diakoniatyöntekijä Katja Kanninen ja Joulumaa-ruokailussa hartauden pitävät kanttori Minna Bovellan-Järvinen sekä isä Marko Mäkinen. Taustalla oleva jouluikoni on osana Seimipolkua (Avaa uuden sivuston).