Minisaarna: Pyhittäjä Johannes Siinailaisen sunnuntai
Sunnuntai 15.3.2026. Pyhittäjä Johannes Siinailaisen sunnuntai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Joel Eklöv
(Mark. 9:[16], 17‒31, [32])
Evankeliumissa Jeesus kohtaa pojan, jota vaivaa mykkä henki. Apua etsivälle isälle Jeesus sanoo, että kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. Mies huudahtaa: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” Jeesus parantaa pojan. Sitten hän kertoo opetuslapsilleen, etteivät he voineet parantaa lasta, koska se olisi edellyttänyt rukousta ja paastoa.
Pian tämän jälkeen Jeesus kertoo, miten Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin ja tapetaan, mutta hän nousee kuolleista kolmen päivän päästä.
***
Tänä suuren paaston sunnuntaina muistellaan pyhää Johannes Siinailaista, joka kirjoitti maineikkaan teoksensa Portaat. Teos kuvaa ihmisen kilvoituksen vaiheita ja siihen liittyvää hengellistä taistelua.
Myös evankeliumi kertoo hengellisestä taistelusta, johon sairastavan pojan isä joutui. Uskossaan haparoivana ja epätoivoisena hän vastaa Jeesuksen kehotukseen uskon ja epäuskon huudahduksella: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
Tämä sunnuntai on uskossaan horjuvien, mutta silti Herraan turvaavien päivä. Pelastavan uskon ja kuoleman vallan kukistamisen lähtökohta on Kristuksen kuolema ja ylösnousemus. Uskon ja elämän voittavat omakseen ne, jotka epäuskossaan, heikkoudessaan ja rukouskilvoituksin kääntyvät Vapahtajan puoleen.
(Kirkossa luettavaan lukujaksoon ei ole otettu mukaan 16, jossa Jeesus kysyy, mistä ihmiset väittelivät. Kiistan aiheena oli tekstissä mainittu poika. Pois on jätetty myös jae 32, jossa kerrotaan, etteivät opetuslapset ymmärtäneet, mitä Jeesus tarkoitti, mutta eivät rohjenneet kysyä häneltä selitystä; Johannes Siinailaisen sunnuntaina luetaan myös Matt. 4:25–5:12, joka sisältyy myös Matteuksen ensimmäisen viikon tiistain tekstiin, Matt. 4:23–5:13)
Minisaarnoja julkaistaan uudelleen kyseisen muistopäivän, sunnuntain tai juhlan aikaan, sillä niiden sisältö on ajaton.
Ukrainalaisille pisanka symboloi Kristuksen ylösnousemusta ja kansallista identiteettiä
Ukrainasta Chernihivin alueelta tuleva Eliza Havronska on maalannut pisankoja pienestä pitäen.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Hanna Lehto-Isokoski | Kuva: Marja Simonen, Eliza Havronskan oma albumi
Ukrainalainen Eliza Havronska oli kuusivuotias, kun äiti ojensi hänelle valkoisen, tyhjäksi puhalletun kananmunan. Oli aika maalata ensimmäinen pisanka.
Onneksi äiti osasi ohjata lempeästi, sillä pisankan maalaaminen on jo fyysisesti vaativa suoritus. Toisessa kädessä pidellään herkkää munankuorta samalla kun toinen käsi piirtää kuviota, joka perinteisissä malleissa on tiukasti geometrinen ja koostuu pienistä, tarkoista yksityiskohdista.
Ensimmäiseksi pikku Eliza opetteli pitämään munankuorta ja työvälineitä oikein – kuuman vahan kanssa sai olla varovainen. Sitten hän piirsi hevosia, lintuja ja ihmisiä.
– Odotin aina kevättä ja suurta paastoa, jolloin äiti opetti sisartani ja minua maalaamaan munia. Syntymäpäiväni sattuu usein pääsiäiseksi, mikä lisäsi jännitystä, Havronska muistelee.
Eliza Havronska (toinen vasemmalta) pitämässä pisanka-kurssia Suomessa. Kuva: Eliza Havronskan oma albumi
Havronskan äiti Raisa Boholyub on tehnyt elämäntyönsä ukrainalaisen kulttuuriperinnön säilyttäjänä. Hän etsi ja restauroi ikoneja neuvostoaikana suljetuista kirkoista pohjoisukrainalaisella Chernihivin alueella, josta perhe on kotoisin.
Havronska korostaa, että pisanka on sekä Kristuksen ylösnousemuksen että ukrainalaisten kansallisen identiteetin symboli.
– Kuviot ilmaisevat kansaperinnettä ja historiaa. Hengellisesti pisanka symboloi yhteyttä Jumalaan.
Äiti näytti mallia
Kun Elizan taito karttui, hän alkoi toistaa äitinsä perässä Chernihivin alueen ornamentteja. Niissä toistuvat hienostuneet, monimutkaiset kuviot: ristit, tähdet ja erilaiset ornamentit. Värit ovat usein maanläheisiä ja sointuvat upeasti yhteen.
Havronska piirtää yhä mielellään myös eläimiä, kasveja, aurinkoa ja ristikuvioita.
Kuvilla on oma symboliikkansa. Esimerkiksi hevonen tarkoittaa voimaa, joka auttaa taistelussa pahan voimia vastaan.
Havronskan suosikkiaiheita on elämänpuu. Se kuvaa tietyn ihmisen sukua, jonka jäseniä puun kukat symboloivat. Yksinkertaisimmillaan puussa on kolme oksaa: isä, äiti ja lapsi.
Mielivärejä Eliza Havronskalla ei ole.
– Leikittelen mielelläni värien yhdistelmillä, esimerkiksi tummilla ja kylmillä sävyillä.
Perinteiset pisanka-värit on saatu kasveista ja niiden osista. Kasvit kerättiin kesällä ja syksyllä ja pyhitettiin kirkossa.
Vaurautta symboloivaa keltaista valmistettiin villiomenapuiden oksista. Vihreää uutettiin muun muassa mustien auringonkukkien siemenistä. Äiti maata merkitsevää ruskeaa tehtiin esimerkiksi tammen kaarnasta tai hevoskastanjan lehdistä.
Havronskan kurssilainen esittelee ylpeänä perinteistä pisanka-munaansa. Kuva: Khrystyna Martyniuk
Isoisoäideiltä omalle tyttärelle
Jo Havronskan isoisoäidit maalasivat pisankoja.
– Alkukevään iltoina, kun päivän työt oli tehty ja kaikki toiset jo nukkuivat, he istahtivat lieden ääreen ja maalasivat kynttilänvalossa.
Vähän ennen Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan puhkeamista Eliza Havronska muutti perheineen Suomeen. Vanhemmat ovat opettaneet taidon myös 16-vuotiaalle tyttärelleen Ulianalle. Pääsiäisenä ovat mielessä kaikki ne rakkaat, joille hän tavallisesti ojentaisi pisanka-munan.
Eliza Havronskan lapsuudenperheen ystävä Anatolij Adrug on kirjoittanut kirjan Chernihivin alueen pisanka-traditiosta. Eliza ja äiti etsivät siitä usein malleja. Neuvostoaikana perinne oli kielletty mutta se elpyi uudelleen, kun Ukraina itsenäistyi 1991. Kuva: Khrystyna Martyniuk
Juttu on julkaistu ensi kertaa painetussa Aamun Koitossa 1/2025. Sisältönsä vuoksi se sopii luettavaksi suuren paaston ja pääsiäisen aikoihin.
Pääkuvan pisanka-munan maalasi Hanna-Lintu. Kuva: Marja Simonen
Emeritusarkkipiispa Leo aikoo valittaa tuomiostaan hovioikeuteen
Pohjois-Karjalan käräjäoikeus antoi aiemmin tuomionsa Karjalan kielen seuran talousepäselvyyksiin liittyvässä rikosjutussa.
Emeritusarkkipiispa Leo aikoo valittaa tuomiostaan hovioikeuteen.
Julkaistu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Jyri Pitkänen
Suomen ortodoksisen kirkon eläkkeellä oleva arkkipiispa Leo, 77, haluaa valittaa saamastaan tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeuteen valittamisesta uutisoi ensimmäisenä Karjalainen (Avaa uuden sivuston).
Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi emeritusarkkipiispa Leon vuoden ja yhden kuukauden mittaiseen ehdolliseen vankeuteen törkeästä avustuspetoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta. Tuomio liittyy muutama vuosi sitten konkurssiin ajautuneen Karjalan kielen seuran talousepäselvyyksiin.
Arkkipiispa Leo toimi Karjalan kielen seuran hallituksen puheenjohtajana. Seuran toiminta ei ole liittynyt Suomen ortodoksisen kirkon toimintaan, vaan kyseessä on ollut emeritusarkkipiispa Leon osalta hänen vapaa-aikaansa kuuluva asia.
Tuomion sai myös Karjalan kielen seuran entinen, nykyään 77-vuotias sihteeri. Myös hän ilmaissut tyytymättömyytensä tuomioon.
Käräjäoikeuden tuomiolauselman mukaan emeritusarkkipiispa ja seuran ex-sihteeri velvoitettiin korvaamaan opetus- ja kulttuuriministeriölle yhteisvastuullisesti yli 160 000 euroa rikoksella aiheutetusta vahingosta. Lisäksi heidän maksettavakseen määrättiin kyseisen ministeriön yli 30 000 euron oikeudenkäyntikulut.
Emeritusarkkipiispa Leon tulee maksaa ministeriölle myös yli 9 000 euroa vahingonkorvausta.
Jo tuolloin Tolvanen uumoili, että hovioikeuteen valittaminen saattaa tulla ajankohtaiseksi. Emeritusarkkipiispalle määrätyt korvausvastuut ovat merkittäviä, minkä lisäksi hän ei katso syyllistyneensä rikokseen tai olleensa tietoinen mistään rikollisesta seuran toiminnassa.
Emeritusarkkipiispa Leo ei ole aiemminkaan halunnut kommentoida rikosasiaa tiedotusvälineille. Hän kokee erityisen raskaaksi hänelle aiheutuneen mainehaitan asiaan liittyen.
Syyttäjä Antti Hyvärinen vaati emeritusarkkipiispalle alun perin puolentoista vuoden ehdollista vankeutta ja yhdyskuntapalvelua.
Evankeliumissa Jeesus kutsuu niitä, jotka tahtovat seurata häntä, kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä ja lähtemään matkaan. Jokainen, joka kadottaa elämänsä hänen ja evankeliumin tähden, pelastaa sen. Sielunsa menettämällä kukaan ei voita mitään. Siksi kenenkään ei pidä hävetä Ihmisen Poikaa, ettei joutuisi itse häpeään.
***
Oman ristin kantaminen muistuttaa paitsi Kristuksen kantamasta rististä meidän tähtemme, myös murheiden, vaikeuksien, koettelemusten ja sairauden taakkojen tuomasta rististä, joita kannamme Jeesusta seuraten.
Kaikkein suurinta Jeesuksen seuraamisen ristiä ovat kantaneet pyhät marttyyrit ja tunnustajat. He muistuttavat, että kristittynä oleminen merkitsee Jeesuksen seuraamista riippumatta siitä, mitä elämä tuo eteemme.
Jokainen omaa ristiään kantava ja Jeesusta seuraava ihminen on jo voittanut, vaikka on hyvä muistaa, että matka on yhä kesken. Vapahtaja on kanssamme kaikissa elämänvaiheissa ja koetuksissa.
Minisaarnoja julkaistaan uudelleen kyseisen muistopäivän, sunnuntain tai juhlan aikaan, sillä niiden sisältö on ajaton.
Jumalanäidin ikoneja ammuslaatikoissa – vetoomus Ukrainan lasten puolesta
Luterilaisissa seurakunnissa kiertävä ukrainalaisten taiteilijoiden Maria-ikoneja ammuslaatikoissa -näyttely on omistettu venäläisten kaappaamille ukrainalaisille lapsille. Kuva Jumalanäidistä lapsi sylissään on näyttelyssä murheen symboli ja vetoomus viattomien ja haavoittuvimpien suojelun puolesta.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Suvi Toivanen | Kuva: Suvi Toivanen
Icons on Ammo Boxes (Avaa uuden sivuston) on kiovalaisen kuvataiteilijapariskunnan Oleksandr Klymenkon ja Sonya Atlantovan vuonna 2015 aloittama vapaaehtoistyöprojekti, joka sai alkunsa Itä-Ukrainan sodasta.
Vuosien aikana he ovat yhdessä taiteilija Herman Klymenkon kanssa maalanneet lukemattoman määrän eri teemaisia ikoneja sotarintamalta tuotujen ammuslaatikoiden kansiin. Sodasta muistuttavasta, kuolemaa symboloivasta karusta esineestä tulee heidän taiteessaan elämän symboli, ikoni.
Projektin aikana tehdyn varainkeruun ja ikonien myynnin myötä on saatu tuettua useita humanitaarisia hankkeita, kuten rahoitettua kenttäsairaalatoimintaa kymmenientuhansien ukrainalaisten sotilaiden ja siviilien auttamiseksi. Ammuslaatikoihin maalatut, eri teemoista koostuvat ikonisarjat ovat kiertäneet 24 maassa, 126 kaupungissa ja 232 näyttelypaikassa Berliinistä New Yorkiin.
Maria-ikoneja ammuslaatikoissa -kiertonäyttelyn ikonit ovat esillä 29.3. asti Olarin kirkossa (Rälssitilankuja 1, 02200 Espoo). Kansallisessa kuvataideakatemiassa Kiovassa koulutuksensa saaneet taiteilijat Oleksandr Klymenko, Sonya Atlantova ja Herman Klymenko ovat maalanneet projektissaan niin bysanttilaiselle ikonimaalaustraditiolle uskollisia kuin katolisen kirkon kuvaperinteestä ja nykytaiteesta ammentavia ikoneja.
Aiemmin näyttely on kiertänyt viimeisten kahden vuoden aikana mm. Kiovan luolaluostarissa, Rooman Pietarinkirkossa, Liettuassa, Saksassa, Romaniassa, Etelä-Afrikassa ja Botswanassa niin kirkoissa, museoissa, yliopistoissa, suurlähetystöissä kuin parlamenteissakin. Helmikuussa tämä yhdeksän ikonin sarja oli nähtävillä Lauttasaaren kirkossa, ja Espoosta se siirtyy Tampereelle. Siellä ikonit tulevat näyttelyyn Tampereen Keskustorilla sijaitsevaan Vanhaan kirkkoon*, missä ne ovat esillä 2.4. –26.4.2026. Tampereelta näyttely siirtyy edelleen Ouluun.
Ukrainan Suomen-suurlähetystö on tarjonnut näyttelyä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntiin. Kuten Suomen ortodoksinen kirkko, myös luterilaiset seurakunnat pitävät Ukrainan tilannetta esillä ja tekevät työtä ukrainalaisten auttamiseksi. Tätä artikkelia varten haastateltu Olarin seurakunnan kirkkoherra Antti Malinen katsoo Ukrainan asian yhdistävän meitä kaikkia ja toivoo, että näyttely voisi kiertää Suomessa laajasti eri kirkkokuntien seurakunnissa. Malisen mukaan viime vuosikymmenten aikana ikonit ovat vakiinnuttaneet paikkansa myös luterilaisessa kirkossa, ja heidänkin seurakunnassaan Olarissa toimii ikonimaalausryhmä. Maria-ikoneja ammuslaatikoissa -näyttely sopiikin siis esille monenlaisiin tiloihin.
Perinteisten puupaneelien sijaan ammuslaatikoiden kansiin maalatut Jumalanäidin ikonit luotien hylsyistä koostuvine sädekehineen ja risteineen ovat pysäyttäviä ja koskettavia sodanvastaisia kuvauksia, hätähuutoja, jotka avautuvat katsojille taustasta ja sijoituskohteesta riippumatta. Niiden ääressä on mahdollisuus hiljentymiseen – on se sitten rukousta, vaikeiden tunteiden käsittelyä, toivon heräämistä, armon kokemista tai aktivoitumista rauhan puolesta.
Pääkuva: Näyttelyn ikoneissa kohtaavat Ukrainan sodan raadollisuudesta muistuttavien puisten ammuslaatikoiden karkeus sekä niihin kuvattu pyhä, jonka ääressä on mahdollisuus hiljentymiseen.
* Juttua on päivitetty 9.3.2026 klo 11:46: näyttelyn paikka on vaihtunut Tampereella. Ikonit tulevat näyttelyyn Tampereen Keskustorilla sijaitsevaan Vanhaan kirkkoon, ei Kalevan kirkkoon, kuten alun perin oli suunniteltu.
Valamon luostariin saapuu tutkijoita ympäri Eurooppaa sekä vieras Pyhän Katariinan luostarista
Valamon luostarissa järjestettävä Virtuaalinen Valamo -konferenssi kokoaa tutkijoita ympäri Eurooppaa muun muassa käsikirjoituskokoelmien digitointiin liittyvien kysymysten äärelle. Luvassa on myös harvinainen vieras Siinain Pyhän Katariinan luostarista.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Virva Suvitie, Pasi Hyytiäinen, Susanna Somppi | Kuva: Eri kuvalähteitä
Virtuaalinen Valamo -hanke järjestää kansainvälisen tutkijakonferenssin 12.–15.5.2026. Valamon luostariin kerääntyy tutkijoita ympäri Eurooppaa käsikirjoituskokoelmien digitointiin ja transkribointiin liittyvien kysymysten äärelle.
Konferenssi tuo yhteen tekstiaineistojen digitoijat, digitaalisten tekniikoiden ja apuvälineiden kehittäjät, slaavinkielisten aineistojen tutkijat sekä isojen tekstikokoelmien haltijat. Mukana on puhujia muun muassa Freiburgin yliopistosta, Kansallisarkistosta, Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta, Helsingin yliopistosta ja Suomen ortodoksinen kirkkomuseo Riisasta.
Kaikille avoimet huippututkijoiden esitelmät pidetään keskiviikkona 13.5 ja torstaina 14.5. klo 9.00 alkaen Valamon Kulttuurikeskuksen salissa. Tarkempi ohjelma ilmoitetaan myöhemmin.
Valamon luostari saa niin ikään toukokuussa harvinaisen vieraan, kun Siinain Pyhän Katariinan luostarin (Avaa uuden sivuston) kirjastonhoitaja, isä Justinos saapuu Suomeen ja vierailee Valamossa. Hänen kauttaan avautuu ikkuna yhteen kristikunnan vanhimmista ja merkittävimmistä pyhistä paikoista: Mooseksen vuoren juurella sijaitsevaan alueeseen Egyptissä, missä rukous on jatkunut yhtäjaksoisesti yli 1700 vuoden ajan. Paikalla oli erakkomunkkeja jo 300-luvulla, ja siellä on sijainnut ortodoksinen luostari yli 1400 vuotta.
Pyhän Katariinan luostari on Siinain autonomisen ortodoksisen kirkon keskuspaikka ja myös UNESCOn maailmanperintöluettelossa. Luostari tunnetaan erityisesti sen raamatullisesta sijainnista, vanhoista käsikirjoituksista, ikoneista ja taideaarteista.
Isä Justinosin vierailu tarjoaa hienon mahdollisuuden tutustua luostarin elämään, hengelliseen perinteeseen ja kulttuurisiin kerrostumiin – sellaiseen, jota vain harvat ovat päässeet Egyptissä paikan päällä kokemaan.
Valamon-vierailua voi jatkaa hyvällä syyllä ainakin 16. toukokuuta saakka, sillä tuolloin järjestetään Valamon museopäivä (Avaa uuden sivuston). Se tarjoaa tilaisuuden tutustua luostarin aarteisiin, keräilyesineiden kiehtovaan maailmaan ja ortodoksiseen perinteeseen. Päivän ohjelmassa ovat mukana Kuopion ja karjalan metropoliitta Arseni sekä antiikkialan asiantuntija Wenzel Hagelstam.
Siinain Pyhän Katariinan luostarin kirjastonhoitaja, isä Justinos. Kuva: Barry Iverson
Pyhän Katariinan luostarin teemapäivä perjantaina 15.5.2026
Ohjelma:
12.00 Päivän avaussanat: Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Mikael
Avauksen jälkeen
Vieraana isä Justinos, Pyhän Katariinan luostarin kirjastonhoitaja. Isä Justinos esittelee luostarin historiaa ja nykyistä elämää sekä kertoo sen ainutlaatuisesta kirja- ja käsikirjoituskokoelmasta.
Arvokkaita varhaiskristillisä käsikirjoituksia ja teoksia on viime vuosina digitoitu nykyaikaisilla menetelmillä, mikä on herättänyt laajaa kansainvälistä kiinnostusta.
Codex Sinaiticus on 300-luvulla kirjoitettu kreikankielisen Raamatun käsikirjoitus, joka päätyi Pyhän Katariinan luostarista Venäjälle ja myytiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen Englantiin, missä sitä säilytetään British Libraryssa.
Teoksen kokonaan tai osia siitä omistavat neljä kirjastoa, British Library, Venäjän kansalliskirjasto, Pyhän Katariinan luostari Siinailla ja Leipzigin yliopiston kirjasto, jotka perustivat vuonna 2002 yhteishankkeen teoksen tutkimusta, digitointia, transskiptiota sekä säilyttämistä ja julkaisemista varten, tavoitteena oli julkaista lisäksi Codex Sinaiticuksen sähköinen versio.
14.00 Lounas (omakustanteinen), ravintola Trapesa
15.00 Luostarin vanhoja ikoneita ja taideaarteita: isä Justinos
Apsismosaiikkien ohella luostarin taideaarteisiin kuuluu uniikki ikonikokoelma, joka käsittää yli 2000 ikonia. Ikonit edustavat kaikkia vuosisatoja aina 500-luvulta lähtien.
16.00 Pyhiinvaeltajien muistoja Pyhän Katariinan luostarista. Markku Niemenlehto, Virpi Kaipainen ja Eija Forsvik matkasivat Egyptin erämaahan nunna Kristodulin johdattamana. He muistelevat kokemuksiaan.
Teepöytä sisältää teetä ja vadelmahilloa, suolakurkkuja smetanan ja hunajan kera, lohipiirakkaa, kaalipiirakkaa, kuivakakkua, pikkuleipiä, makeisia ja hedelmiä.
18.00 Mahdollisuus osallistua jumalanpalvelukseen luostarin pääkirkossa.
IX hetki. Ehtoopalvelus. Pieni ehtoonjälkeinen palvelus ja kolmikanoni.
Siinain Pyhän Katariinan luostari. Kuva: Pyhän Katariinan luostari
Tilaisuus järjestetään Valamon Kulttuurikeskuksessa, jossa on esillä Valamon luostarin kirjaston kirjallisuutta teemapäivään liittyen.
Isä Justinoksen luennot ovat englanniksi, muuten ohjelma on suomeksi.
Päivän ohjelman hinta on 25 €/ hlö (sisältää ohjelman ja teepöydän)
Pääkuvassa aukeama Valamon luostarin erikoiskirjaston käsikirjoituksesta XII.84. (Ефрем Сирин. Слова и Житие, с дополнениями.) Kuva: Valamon luostarin erikoiskirjasto
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Obraz/Wikimedia Commons
Tämä kuningaspsalmi liittyy tekstissä mainittujen voiton lippujen sekä vaunujen ja hevosten perusteella voiton anomiseen taistelussa (jakeet 6 ja 8). Erään juutalaisen käsityksen mukaan psalmi laadittiin, kun Daavid lähetti Joabin ja koko Israelin sotaan kapinaan noussutta poikaansa Absalomia vastaan (2. Sam. 18).
Psalmissa rukoillaan kuninkaan puolesta, mutta tekstin jälkiosa on kirjoitettu ensimmäiseen persoonaan eli yhden ihmisen rukoukseksi. Alun perin henkilökohtainen rukous on saattanut myöhemmin tulla liturgiseen käyttöön temppelijumalanpalveluksessa. Tällöin tekstiin on jäänyt viitauksia sen aiempaan muotoon. Psalmin otsikon ilmaisu ”Daavidin psalmi” käännetään toisinaan myös muotoon ”psalmi Daavidille”.
Psalmissa anotaan Herraa kuulemaan voideltuaan ja vastaamaan hänelle hädän päivänä sekä pyydetään että Jaakobin Jumalan nimi suojelee häntä. Herraa pyydetään lähettämään avun pyhäköstään ja tukemaan voideltuaan Siionista.
Psalmin rukoilijat pyytävät Herraa muistamaan Daavidin ruokauhrit (ks. 2. Moos 2:1˗2). He anovat, että hänen polttouhrinsa olisi lihava Herran edessä eli hänelle mieluinen. Jerusalemin pyhäkkö sijaitsi Siionin vuorella, mutta Daavidin aikana kyse oli vielä telttamajasta. Samuelin kirjan mukaan Daavid uhrasi Jerusalemiin sijoitetussa telttamajassa uhreja Jumalalle (2. Sam. 6:12˗13).
Psalmin rukoilijat ajattelevat, että kuningas Daavid etsii tehtäväänsä asetettuna Herran voideltuna toisten parasta. Siksi pyytävät Herraa antamaan hänelle kaiken mitä hän sydämestään haluaa sekä täyttämään hänen hartaat toiveensa ja suunnitelmansa. He anovat Herralta Daavidille voittoa, jotta he saavat hänen kanssaan kohottaa voitonliput Jumalan kunniaksi.
Tässä kohtaa teksti vaihtuu nimeämättömän henkilön, mahdollisesti Daavidin, rukoukseen ja puheeseen. Hän uskoo, että Herra pelastaa voideltunsa, auttaa häntä, vastaa hänelle pyhästä taivaastaan ja pelastaa hänet oikean kätensä eli oikeamielisyytensä voimalla.
Psalmissa Herraa etsivien vastakohtana ovat ne, jotka turvaavat vaunuihin ja hevosiin eli ulkoisiin asioihin ja ihmisen voimaan. Hurskaat sen sijaan huutavat avukseen (tai: muistavat) Herran, heidän Jumalansa nimeä. Pelkästään ajallisesta apua etsivät kompastuvat ja kaatuvat, mutta Herran omat nousevat ja kestävät koetukset, kulkevat niiden lävitse häneen turvaten.
Psalmin loppuosa voidaan kääntää eri tavoin. Siinä anotaan Herraa antamaan kuninkaalle voitto (tai: pelastus), kun he huutavat häneltä apua. Näin teksti tulkitaan myös kreikankielisessä septuagintakäännöksessä. Hepreakielinen teksti voidaan kääntää myös niin, että siinä pyydetään voittoa ja anotaan Kuningasta eli Herraa vastaamaan, kun he pyytävät häneltä apua. Tässä tapauksessa Daavidin kuningaspsalmi kääntyy Herran kuninkuuden ylistykseksi.
Kirkon varhaisissa tulkinnoissa Herraan turvaaminen viittaa Kristukseen. Koetusten kohdatessa yksilöä tai yhteisöä, Herra kuulee omiensa rukousäänen ja ottaa sen vastaan. Kaikki kääntyy lopulta parhain päin kaikkitietävän ja ihmisiä rakastavan Jumalan tahdon mukaan. Onnellisia ovat ne, jotka turvaavat Herraan ja anovat apua häneltä, joka antaa toivon ja turvan.
Erään kirkon opettajan mukaan tämä psalmi on tarkoitettu lohdutukseksi koetuksissa. Psalmi muistuttaa uskovia huutamaan avuksi Herran, heidän Jumalansa, nimeä.
Emeritusarkkipiispa Leo on pettynyt saamaansa tuomioon – päätös valittamisesta harkinnassa
Pohjois-Karjalan käräjäoikeus antoi tuomionsa Karjalan kielen seuran talousepäselvyyksiin liittyvässä rikosjutussa.
Käräjäoikeuden tuomiosta on mahdollista valittaa hovioikeuteen.
Julkaistu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Jyri Pitkänen
Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi Suomen ortodoksisen kirkon emeritusarkkipiispa Leon, 77, vuoden ja yhden kuukauden mittaiseen ehdolliseen vankeuteen törkeästä avustuspetoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta. Koeaika päättyy 27. helmikuuta 2028.
Tuomio liittyy muutaman vuosi sitten konkurssiin ajautuneen Karjalan kielen seuran talousepäselvyyksiin. Nyt jo eläkkeellä oleva arkkipiispa Leo toimi Karjalan kielen seuran hallituksen puheenjohtajana.
Seuran toiminta ei ole liittynyt Suomen ortodoksisen kirkon toimintaan, vaan kyseessä on ollut emeritusarkkipiispa Leon osalta hänen vapaa-aikaansa kuuluva asia.
Tuomion sai myös Karjalan kielen seuran entinen, nykyään 77-vuotias sihteeri.
Tuomiolauselman mukaan emeritusarkkipiispa ja seuran ex-sihteeri velvoitetaan korvaamaan opetus- ja kulttuuriministeriölle yhteisvastuullisesti yli 160 000 euroa rikoksella aiheutetusta vahingosta. Lisäksi heidän maksettavakseen määrättiin kyseisen ministeriön yli 30 000 euron oikeudenkäyntikulut.
Emeritusarkkipiispa Leon tulee maksaa ministeriölle myös yli 9 000 euroa vahingonkorvausta.
– Tässä vaiheessa on todennäköistä, että hän valittaa käräjäoikeuden tuomiosta, mutta lopullista päätöstä ei ole toistaiseksi tehty, sanoo Matti Tolvanen.
Tolvasen mukaan emeritusarkkipiispalle määrätyt korvausvastuut ovat sen verran merkittäviä, että valittaminen hovioikeuteen voi olla edessä. Kaiken kaikkiaan tuomio vaikuttaa olleen isä esipaimenelle järkytys.
– Kyllä hän on ollut aika lailla alamaissa – ja tietysti heti tuomiosta kuultuaan myös tyrmistynyt, sanoo Tolvanen.
Avustajana hänen tehtävänsä oli ilmoittaa käräjäoikeuden tuomio päämiehelleen.
– Uskon kyllä, että tästä selvitään ajan kanssa, mutta onhan tämä katkera paikka – myös itselleni, Tolvanen kuvailee.
Hänen mukaansa emeritusarkkipiispa Leon kanta on yhä sama kuin ennenkin, eli hän ei katso syyllistyneensä rikokseen tai olleensa tietoinen mistään rikollisesta seuran toiminnassa.
– Hän ei katso antaneensa ministeriölle tahallaan vääriä tietoja.
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Vatopedin luostari, Athosvuori/Wikimedia Commons
Liturgiassa
(Mark. 2:1‒12)
Evankeliumissa kerrotaan halvaantuneesta, joka tuodaan Jeesuksen luo laskemalla vuode katon kautta huoneeseen. Kun Jeesus ilmoittaa miehen saaneen syntinsä anteeksi, muutamat lainopettajat ajattelevat hänen pilkkaavan Jumalaa, koska vain Jumala saattaa antaa syntejä anteeksi. Jeesus tuntee heidän ajatuksensa ja kysyy, kumpi on helpompaa, antaa synnit anteeksi vaiko käskeä halvaantunutta kävelemään. Sitten hän parantaa halvaantuneen.
***
Ihmiseksi tullut Jumalan Poika antaa syntejä anteeksi. Sen merkkinä hän tekee suuren ihmeen.
Anteeksiantamus muuttaa halvaantuneen elämän suunnan. Ajallinen ihme kestää elämän ajan, jumalasuhde ikuisesti. Ihmisyytemme saa uuden suunnan Jumalan anteeksiantamuksen voimasta.
Tästä todistaa myös tänään muisteltava Gregorios Palamas. Hän puolusti kirkon opetusta siitä, että jumalallinen elämä voidaan ottaa vastaan ja kokea. Kysymys ei ole vain tiedon määrästä. Yhteys Jumalaan kasvaa Jumalan Pojan yhteydessä pyhien mysteerien eli sakramenttien, rukouksen ja arjen kilvoituksen vahvistamana.
(Gregorios Palamakseen liittyen tänä sunnuntaina luetaan myös Joh. 10:9–16.)
Minisaarnoja julkaistaan uudelleen kyseisen muistopäivän, sunnuntain tai juhlan aikaan, sillä niiden sisältö on ajaton.
Kuuntele
