Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksen toinen työpäivä alkoi Eurooppa-istunnolla, joka rakentui Ukrainan tilanteen ympärille. Tavoitteena oli antaa ääni ukrainalaisille itselleen ja käsitellä herkkää kirkollista tilannetta tasapainoisesti. Yleiskokoukseen on kutsuttu kolme valtuuskuntaa – Ukrainan autokefaalisen kirkon, Ukrainan toisen ortodoksisen kirkon, joka keväällä irtautui Moskovan patriarkaatista, ja Ukrainan kirkkojen ja uskontojen neuvoston edustajat. Myös stuerttien eli nuorten kokousavustajien joukossa ja nuorten teologien GETI-ohjelmassa on ukrainalaisia. Ukrainan koko kirkollinen kirjo on heidän kauttaan läsnä Karlsruhessa. Tänä aamuna kokousalueen portilla nähtiin kaupungin ukrainalaisten mielenosoitus rauhan puolesta.

Täysistunnossa kuultiin molempien ortodoksisten kirkkojen edustajien puheenvuorot. Autokefaalisen kirkon Tsernihivin arkkipiispa Evstrati aloitti kertomalla isä Rostyslav Dudarenkosta, jonka venäläiset sotilaat ampuivat Kiovan lähellä 5. maaliskuuta hänen kohotettuaan käsiristinsä puolustaakseen aseettomia siviilejä hyökkääjiltä.

Arkkipiispa Evstrati puhui kirkkonsa palvelutehtävästä tilanteessa, jossa hyökkääjän tavoitteena on Ukrainan itsenäisyyden ja identiteetin tuhoaminen. Kristinusko osa ukrainalaisten historiaa ja nykypäivää; tilastojen mukaan he ovat yksi Euroopan uskonnollisesti aktiivisimpia kansoja. Arkkipiispa Evstrati kiitti kansainvälisestä avusta, mutta totesi, että sota jatkuu, ja että kaikenlaista apua ja kaikkia rukouksia tarvitaan.

Ukrainan toisen ortodoksisen kirkon edustaja, professori Sergii Bortnyk, kuvaili sotaa käyvän maan koettelemuksia ja kirkkonsa työtä pakolaisten auttamiseksi. Myös hän nimesi Venäjän hyökkääjänä ja totesi, että kyseessä on taistelu Ukrainan ja ukrainalaisuuden olemassaolosta.

Kaksi nuorta edustajaa molemmista kirkoista, journalisti Ivanna Illina ja sosiologi Roman Sigov, toivat puheenvuoroissaan sodan todellisuuden vielä lähemmäksi. Samoin kuin edelliset puhujat, heidät keskeytettiin aplodein useassa otteessa.

Ukraina ei tähän mennessä ole ollut suoraan edustettuna ekumeenisissa järjestöissä. Yksikään maan suurista kirkoista ei ole ollut jäsen. Se liittyy Kirkkojen Maailmanneuvoston perinteisesti varovaiseen suhtautumiseen entisen Neuvostoliiton maihin ja läheiseen yhteistyöhön Moskovan patriarkaatin kanssa. Samasta syystä Viron ortodoksinen kirkko ei ole hakenut KMN:n jäsenyyttä.

Sodan tuloksena Ukrainan kirkot ovat läsnä KMN:ossa. Pääsihteeri isä Ioan Sauca esitti toiveen, että molemmat ortodoksiset kirkot liittyisivät jäseneksi. Autokefaalinen kirkko on hakemuksen jättänyt. Toinen kirkko ei ole lähettänyt piispoja tai pappeja Karlsruheen, mikä kertonee varovaisesta suhtautumisesta ekumeeniseen yhteistyöhön.

Molempien kirkkojen läsnäolo Karlsruhen yleiskokouksessa ja aamuinen istunto joka tapauksessa näyttävät, kuinka tässäkin tilanteessa ekumeeninen foorumi on ainoa, jolla jakaantuneet ortodoksit voivat kohdata.

Pääkuva ylhäällä: Ukrainan autokefaalisen kirkon Tsernihivin arkkipiispa Evstrati puhui Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksessa Karlsruhessa kirkkonsa palvelutehtävästä tilanteessa, jossa hyökkääjän tavoitteena on Ukrainan itsenäisyyden ja identiteetin tuhoaminen.

Syyskuun ensimmäinen päivä oli Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksen ensimmäinen kokonainen työpäivä, joka alkoi luontevasti Konstantinopolin ekumeenisen patriakka Bartolomeoksen opetuspuheella. Hän puhui etäyhteydellä Istanbulista, kauniiden havupuiden siimeksestä.

Patriarkan puhe oli täynnä valoa, vaikka hän maalasi realistisin värein kuvan maapallon tilanteesta. Hän aloitti korostamalla, että ”Kristuksen valo loistaa kirkkaammin kuin mikään pimeys sydämessämme ja maailmassamme”. Mutta olemme kaukana siitä, mihin meidät on kutsuttu ja mihin voisimme pystyä: ”Kuinka voimme sovittaa suurenmoisen uskomme ja ilmeisen epäonnistumisemme?”

Hän puhui synnistä, joka saa meidät unohtamaan Jumalan läsnäolon kaikessa ja kaikissa ihmisissä. Itsekeskeisyytemme ja itsekkyytemme estää meitä tajuamasta ja tunnistamasta tarkoituksen, jota varten Jumala on luonut meidät jokaisen ja kaiken olemassa olevan.

Patriarkka Bartolomeos ei puhu pelkästään luonnonsuojelusta, vaan korostaa johdonmukaisesti sitä, kuinka synti ja riisto luomakuntaa kohtaan liittyy erottamattomasti epäoikeudenmukaisuuteen ihmisiä kohtaan.

Tarvitsemme kosmista katumusta ja kosmista ylösnousemusta.

Hengellinen maailmankatsomus kutsuu laajempaan – ekumeeniseen – katsomukseen, joka näkee Kristuksen maailmankaikkeuden sydämessä ja kaikkeuden tasapainossa. Jos katsomme maailmaa näin, kosmisen kirkastumisen valossa, voimme yksilöinä ja yhteiskuntana lähteä tielle, jolla luomakunnan rikotut kasvot eheytyvät ja jolla vastuu synnistä tunnustetaan, synnistä olla näkemättä Jumalan läsnäoloa kaikessa ja kaikissa ihmisissä. Koko maailmankaikkeus, koko luomakunta muodostaa kosmisen liturgian.

Patriarkka päätti puheensa vetoomukseen ihmisten elämää ja luomakuntaa tuhoavan sodan lopettamiseksi Ukrainassa.

Patriarkan puhe sai innostuneen vastaanoton täpötäydessä kokoussalissa. Etäyhteys välitti hänen lämpimän, helposti lähestyttävän persoonansa.

Luomakunnan teemaa jatkettiin täysistunnossa, jossa kuultiin vielä kaksi merkittävää ortodoksien puheenvuoroa, Kalkedonin metropoliitta Emmanuelin teologinen esitelmä ja Lontoon koptilaisen arkkipiispa Angeloksen koskettava, käytännönläheinen puheenvuoro. Näissä asioissa ortodoksit osaavat tuoda merkittävän panoksen ekumeeniseen keskusteluun. Patriarkka Bartolomeoksen osuus on koko hänen kautensa ajan ollut uraauurtava. Eräs ortodoksinen osanottaja huokaisi: ”Osaamme kyllä puhua luomakunnasta, mutta teemmekö mitään, mihin patriarkka meitä kehottaa?”

Samana aamuna Katolisen kirkon korkea edustaja, kristittyjen ykseysneuvoston johtaja kardinaali Kurt Koch toi yleiskokoukselle paavi Franciscuksen tervehdyksen. Katolinen kirkko ei ole KMN:n jäsen, mutta tekee läheistä yhteistyötä monella alalla. Karlsruhessa sitä edustaa 20-henkinen virallinen valtuuskunta, ja yleiskokouksen monissa työryhmissä ja oheisohjelmissa on vahva katolinen edustus.

Ortodoksisen kirkkovuoden luomakunnan päivä on kaunis esimerkki ortodoksisesta vaikutuksesta ekumeniassa. Patriarkka Demetrios siunasi kirkkovuoden alun 1. syyskuuta luomakunnan päiväksi jo vuonna 1989. Paavi Fransiscus on määrännyt sitä vietettäväksi katolisessa kirkossa vuonna 2015, ja monet protestanttiset kirkot ovat omaksuneet saman käytännön. Tämän taustalla on patriarkka Bartolomeoksen johdonmukainen ja hellittämätön työ tietoisuuden lisäämiseksi luomakunnan kokemasta uhasta – katumussaarna luontoa ja lähimmäistä riistävälle ihmiskunnalle.

Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) yleiskokouksen ensimmäisenä päivänä 31. elokuuta pidettiin kaksi avajaisistuntoa. Niissä kuultiin tervetulotoivotukset emännöivältä Badenin maakirkolta, Saksan evankeliselta kirkolta (EKD), Saksan kirkkojen neuvostolta (ACK) ja Euroopan kirkkojen konferenssilta (CEC).

Puheissa korostettiin Euroopalle ja koko maailmalle kriittistä aikaa – sodan, pandemian ja ilmastonmuutoksen varjostamaa historian käännekohtaa – ja KMN:n yleiskokouksen merkitystä tänä aikana. Maailmanneuvoston keskuskomitean puheenjohtaja tri Agnes Abuom Kenian anglikaanisesta kirkosta antoi oman raporttinsa järjestön toiminnasta edellisen, Busanin vuoden 2013 yleiskokouksen jälkeen, ja väliaikainen pääsihteeri, isä Ioan Sauca Romanian ortodoksisesta kirkosta omansa. Iltapäivän kiistaton kohokohta oli Saksan liittotasavallan valtionpäämiehen, liittopresidentti Frank-Walter Steinmeierin vierailu ja puhe täysistunnossa. Myös Baden-Württenbergin pääministeri Winfried Kretschmann puhui. Saksan juutalaisen ja islamilaisen yhteisön edustajat esittivät tervehdyksensä.

Kokeneena kansainvälisenä juristina Agnes Abuom on hoitanut KMN:n vaativimman luottamustehtävän vahvalla tyylillä ja ansainnut kirkkojen edustajien kunnioituksen. Hän aloitti katsauksensa muistelemalla tänä vuonna yllättäen menehtynyttä Sassiman metropoliitta Gennadiosta (Limouris). Ekumeenisen patriarkaatin piispa toimi keskuskomitean varapuheenjohtajana ja lukemattomissa muissa ekumenian asiantuntijatehtävissä. Kuvatessaan Kirkkojen maailmanneuvoston toimintaa Agnes Abuom korosti sen hengellistä ydintä. Hän puhui sydämen ekumeniasta. Se tarkoittaa, että yhteisestä Kristus-uskosta käsin voi luottavaisesti katsoa sitä, mikä erottaa teologiassa, kirkon elämässä tai eettisissä johtopäätöksissä. Afrikkalaisen hengellisyyden vahvalla kielellä Agnes Abuom jatkoi KMN:n viimeisen vuosikymmenen trendiä, jossa nostetaan aikaisempaa selkeämmin esiin kristillinen usko ekumenian ytimessä ja sosiaalieettiset johtopäätökset perustellaan teologisesti.

Isä Ioan Sauca sai KMN:n pääsihteerin tehtävän hoitaakseen, kun Olav Fykse Tveit valittiin Norjan luterilaisen kirkon johtavaksi piispaksi. Hän on selviytynyt pandemian leimaamista vuosista monien mielestä oivallisesti, vaikka itse totesi ”vain peruuttaneensa ja lykänneensä” toimintaa. Pitkän prosessin tuloksena uudeksi pääsihteeriksi valittiin kesäkuussa eteläafrikkalainen Jerry Pillay, presbyteriaanisen kirkon pastori ja Pretorian yliopiston teologisen tiedekunnan dekaani.

Isä Ioan ei istunnossa lukenut 19-sivuista raporttiaan, vaan puhui vapaasti sen pääkohdista ja osittain tekstin ulkopuolelta. Hän kuvasi KMN:a ja ekumeniaa pyhiinvaelluksena, jossa yhteys ja yhteistyö korostuu, niin jäsenkirkkojen kesken kuin ulkoisten kumppanien kanssa. Hän korosti vuoropuhelua ekumenian ytimessä. On kyettävä kuuntelemaan omasta poikkeavaa pohdiskelua ja päätelmiä, eikä kiellettävä keskustelua tai vaadittava vaikenemaan vaikeista asioista. Ortodoksisten kirkkojen kohdalla hän mainitsi pelkoa herättävänä aiheena ihmisen seksuaalisuuden.

Ympäripyöreää puhetta Venäjän hyökkäyssodasta

Isä Ioan kuvaili tarkasti KMN:n reaktiota Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Hän perusteli laajasti sitä, ettei järjestö ole halukas karkottamaan Venäjän ortodoksista kirkkoa jäsenyydestään, vaikka sitä on ehdotettu. KMN on aina dialogin kannalla, eikä karkota ketään, vaikka ei hyväksy sotaa puolustelevia tai jopa sitä hengellisesti perustelevia lausuntoja.

Käytävillä tämä osa puheesta sai osakseen ihmetystä, kaipaamaan jäätiin selkeämpää sanoitusta siitä, että kyseessä on sota, ja sen mainitsemista, kuka hyökkäsi. On selvää, että Venäjän hyökkäys on asettanut KMN:n aivan uuteen tilanteeseen, jossa sen on tarkasteltava Ukrainaa ja Venäjää, miksei myös Valko-Venäjää ja entisiä neuvostotasavaltoja laajemmin kuin Venäjän ortodoksisen kirkon kumppanuuden näkökulmasta.

Saksassa poliitikot esiintyvät mielellään kirkollisissa yhteyksissä. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeiset Kirchentag- ja Katholikentag-liikkeet ovat olleet osa maan demokratian ja kansalaisyhteiskunnan jälleenrakentamista. Siksi ei ollut yllätys, että liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier kunnioitti avajaisistuntoa läsnäolollaan ja piti valtiovallan tervehdyspuheen. Hän ei salannut sitä, että on protestanttisen kirkon aktiivinen jäsen, ja puhui KMN:n edustajille kuin omilleen.

Saksan liittopresidentiltä kovia sanoja

Steinmeier kiitti siitä, että jo perustamiskokouksessaan vuonna 1948 Kirkkojen maailmanneuvosto otti Saksan protestanttiset maakirkot jäsenikseen, kun vielä vallitsi sodanjälkeinen kaaos, eikä Saksan liittotasavaltaa tai Saksan demokraattista tasavaltaa ollut edes perustettu.

Liittopresidentin puheen huomiota herättävin osa oli hänen suorasanainen tuomionsa Venäjän kirkon johtoa kohtaan: ”He johtavat nyt jäseniään ja koko kirkkoaan vaarallista ja viettävää tietä, joka pilkkaa Jumalaa ja on kaikkea sitä vastaan, mihin he uskovat. He oikeuttavat hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan – omia ja meidän kaikkien uskonveljiämme ja -sisariamme vastaan. Meidän on korotettava äänemme, myös täällä tässä salissa, tässä yleiskokouksessa tätä propagandaa vastaan (…) että diktatuurin imperialistiset haaveet hegemoniasta olisivat Jumalan tahto.”

Kokouksen käytävillä todettiin liittopresidentin puheesta, että maallisen vallan edustaja sanoi suoraan sen, mitä järjestön oma johto ei kyennyt sanomaan. Venäjän kirkon paikalla olevan valtuuskunnan johtaja, Volokolamskin metropoliitta Antoni luonnehti presidentin puhetta valtiovallan painostukseksi uskonnollista järjestöä kohtaan. 

Avajaispäivä päättyi jumalanpalvelukseen. Se sisälsi paljon musiikkia monista eri traditioista. Evankelinen teema oli Vapahtajan kohtaaminen samarialaisen naisen kanssa. Evankeliumi (Joh. 4:5-26) luettiin syyrian kielellä, joka on lähellä Vapahtajan maanpäällistä äidinkieltä arameaa.

Antiokian patriarkka Johannes X piti opetuspuheen, jossa hän selkeästi kuvasi, kuinka tässä evankeliumissa Jeesus ylittää monta ihmisten asettamaa raja-aitaa: uskonnollisen puhtauden, etnisen ylemmyyden, yhteiskunnallisen aseman, hyveellisen maineen ja sukupuolisen ylemmyyden rajan.

Patriarkka myös kehotti maailman kristittyjä uskaltautumaan Lähi-Itään, niin kuin Vapahtaja valitsi kulkureittinsä juutalaisten välttelemän Samarian kautta. Hän pyysi, ettei kristinuskon alkukotia ja kristittyjä Syyriassa, Libanonissa, Irakissa ja Palestiinassa ylenkatsottaisi ja unohdettaisi.

Pastori Ann Jacob metodistikirkosta Yhdysvalloista piti nuorten puheenvuoron, jonka hän päätti pyyntöihin: ”Olkoon rukouksemme kuin palsami, joka parantaa taudit ja lievittää kivun. Olkoon rakkautemme radikaali, ulottukoon se syrjään asti ja antakoon se etusijan ihmisille eikä voitontavoittelulle. Antakaamme toinen toisillemme Kristus. Rauha ja sovinto virratkoon ylenpalttisesti.”

Avajaisjumalanpalveluksen rikkaaseen musiikkiin kuului ortodoksisia veisuja eri traditioista. Keskeisellä sijalla oli samarialaisen naisen kontakki, jonka oli säveltänyt Joensuun ortodoksisen seurakunnan kanttori Aleksi Suikkanen. Se laulettiin kanonarkin johdolla ranskan kielellä.

Pääkuva ylhäällä: Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier arvosteli Venäjän kirkon johtoa vahvoin sanakääntein eilen Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksen alussa Karlsruhessa.
– Meidän on korotettava äänemme, myös täällä tässä salissa, tässä yleiskokouksessa tätä propagandaa vastaan (…) että diktatuurin imperialistiset haaveet hegemoniasta olisivat Jumalan tahto, Steinmeier sanoi.

Vastoin ennakkotietoja Moskovan patriarkka Kirill ei osallistukaan Nur-Sultanissa Kazakstanissa 13.–15. syyskuuta pidettävään uskontojenväliseen huippukokoukseen. Kansainvälisillä uutissivustoilla levisi tätä ennen laajalti uutinen, jonka mukaan patriarkka Kirill tapaisi kokouksessa paavi Franciscuksen.

Sen sijaan kokoukseen Kazakstanissa osallistuu Venäjän ortodoksisen kirkon delegaatio.

Paavin ja patriarkan tapaaminen on peruuntunut myös aiemmin. Tuolloin patriarkka Kirillin ja paavi Franciscuksen oli määrä tavata Jerusalemissa.

Muun muassa uutistoimisto Reuters (Avaa uuden sivuston) on uutisoinut, että paavi on useaan otteeseen ilmaissut halunsa tavata patriarkka Kirill. He tapasivat toisensa viimeksi Havannassa 2016. 

Pääkuva ylhäällä: Moskovan patriarkka Kirill ja paavi Franciscus tapasivat toisensa varsin lämpimiltä vaikuttavissa tunnelmissa lentokentällä Kuubassa helmikuussa 2016.

Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) 11. yleiskokous alkaa Saksan Karlsruhessa, ja yksi osallistujista on Venäjän ortodoksisen kirkon delegaatio. Patriarkka Kirillin asetuttua tukemaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa viime keväänä on noussut ääniä, jotka vaativat Venäjän jäsenyyden jäädyttämistä tai peruuttamista. Erityisen kriittisiä ovat monet länsimaiset kirkot, jotka rahoittavat KMN:n toimintaa.

Paikalle saapuu ensimmäistä kertaa sekä Ukrainan autokefaalisen kirkon edustus että toisen, Moskovasta sodan seurauksena irtautuneen ukrainalaisen kirkon edustus. Aamun Koiton saamien tietojen mukaan KMN:n yleiskokoukseen Karlsruheen saapunut Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier ottaa pyynnöstään vastaan Ukrainan kahden kirkon edustajat. On mielenkiintoista nähdä, voidaanko Karlsruhen kokouksen tarjoamaa mahdollisuutta käyttää ortodoksisen ykseyden korjaamiseksi.

Venäjän kirkon valtuuskuntaa luonnehditaan tällä kertaa kaikkein poliittisimmaksi koko neuvostoajan jälkeen. Paikalle tulee myös Antiokian patriarkka Johannes, jonka noudattanee kotimaansa Syyrian ja Venäjän poliittisen kumppanuuden linjaa.

Karlsruhen kokouksen kiinnostavin keskustelu liittyy Venäjän kirkon asemaan ja yleensä kirkkojen kantaan Ukrainan sodasta. Venäjän ortodoksisella kirkolla on ollut näkyvä ja johtava osa KMN:ssa siitä asti, kun Neuvostovalta salli sen jäsenyyden vuonna 1961.

Suomen ortodoksisen kirkon delegaatioon kuuluvat varsinaisina edustajina (delegates) kirkkomusiikin opiskelija Annamari Moilanen ja TM Maria Mountraki sekä neuvonantajan (advisor) ominaisuudessa isä Teemu Toivonen. Lisäksi kirkkomusiikin tohtorikoulutettava Riikka Patrikainen toimii yleiskokoukseen liittyvässä nuorten teologien tapahtumassa (Global Ecumenical Theological Institute, GETI) ohjaajana. Rovasti Heikki Huttunen toimii Karlsruhessa kirkkomme viestinnän ja Aamun Koiton edustajana.

Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokous (Avaa uuden sivuston) pidetään Saksan Karlsruhessa 31.8.–8.9.2022, ja sen eri ohjelmiin osallistuu noin 4 500 kirkkojen, järjestöjen ja median edustajaa kaikkialta maailmasta.

Kirkkojen maailmanneuvoston sääntöjen mukaisesti yleiskokouksen virallisista edustajista 25 prosenttia on ortodokseja. Yleiskokouksen teemana on ”Jumalan rakkaus ohjaa maailman sovintoon ja ykseyteen”.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon delegaatioon kuuluu neljä edustajaa, ja sitä johtaa arkkipiispa Tapio Luoma. Yhteensä suomalaisia on tapahtumassa 38 henkeä eri tehtävissä.

Ortodokseilla kriittinen tilanne

Kaikki ortodoksiset kirkot ovat pitkään olleet mukana Kirkkojen maailmanneuvostossa. 1990-luvun lopulla Bulgarian ja Georgian kirkot jättäytyivät pois omien fundamentalistiensa pelossa. Sama virtaus vaikuttaa muissakin kirkoissa, eikä ekumeenisen vuoropuhelun ja yhteistyön merkitystä aina nähdä. Ekumeeninen patriarkaatti edustaa nykyisin johdonmukaisinta ekumenialle myönteistä linjaa, samoin kuin useimmat länsimaiset ortodoksiset edustajat.

Ukraina on muodostunut koetinkiveksi ortodoksien keskinäiselle ykseydelle.

Ukrainan kirkon hajaannus on jatkunut 1990-luvun alusta. Sen ratkaisuksi Ekumeeninen patriarkaatti myönsi autokefalian vuonna 2018 muodostetulle yhdistyneelle kirkkokunnalle, mutta suurin osa Moskovan patriarkaattiin kuuluvasta kirkosta jäi sen ulkopuolelle. Moskova katkaisi ehtoollisyhteyden kirkkoihin, jotka tunnustivat autokefalian, ja perusti vuonna 2021 oman epäkanonisen rakenteensa Aleksandrian patriarkaatin alueelle Afrikkaan. KMN on lähes ainoa foorumi, jolla ortodoksit tässä tilanteessa kohtaavat.

Kirkkojen maailmanneuvosto on kirkkojen kansainvälinen yhteistyöelin, joka perustettiin Amsterdamissa vuonna 1948. Järjestöön kuuluu 352 jäsenkirkkoa yli 120 maasta. Suomessa jäseniä ovat ortodoksinen ja evankelis-luterilainen kirkko sekä maamme metodistit United Methodist Church -kirkon kautta. Järjestöön kuuluu ortodoksisia, anglikaanisia ja eri protestanttisia kirkkoja, myös joitakin helluntailaisia jäsenkirkkoja. Katolinen kirkko ei ole jäsen, mutta on mukana monessa KMN:n ohjelmassa. KMN:n pääsihteerinä toimii Romanian ortodoksista kirkkoa edustava teologian tohtori Ioan Sauca.

Karlsruhessa nyt pidettävä yleiskokous on KMN:n korkein päätöksentekoelin, ja se järjestetään noin seitsemän vuoden välein. Edellinen kokous pidettiin vuonna 2013 Etelä-Korean Busanissa. Euroopassa kokoonnuttiin viimeksi vuonna 1968, jolloin kokous järjestettiin Ruotsin Uppsalassa. Uppsalan kokouksesta muistetaan Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Paavalin johdolla historiallisessa tuomiokirkossa toimitettu liturgia.

Yleiskokousten välisenä aikana Kirkkojen maailmanneuvostoa johtaa keskuskomitea, jonka jäsenet valitsee yleiskokous. Suomen ortodoksisella kirkolla on edustus myös keskuskomiteassa. Tähän yleiskokoukseen päättyvällä toimikaudella Suomen ortodoksista kirkkoa on edustanut käytännöllisen teologian professori Pekka Metso.

Pääkuva ylhäällä: Venäjän ortodoksisen kirkon arkkimandriitta Filaret (Bulekov) tervehtimässä ekumeenisen patriarkaatin delegaatiota Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksessa Karlsruhessa.

Juttua muokattu 2.8. 2022 klo 20:09 vaihtamalla jutun pääkuva, kun WCC:n kuvapalveluun tuli saataville tuoreita kuvia Venäjän ortodoksisen kirkon edustajista. Aiempana jutun pääkuvana käytettiin kuvituskuvaa ortodoksiedustajista, ja kuvan ohessa mainittiin, että kyseessä oli kuvituskuva, ei Venäjän delegaatio.