– Kiinnostus ortodoksisuuteen alkoi omalla kohdallani muutamia vuosia sitten. Olen kypsytellyt tätä hiljalleen, tutkinut ja tutustunut ortodoksiseen uskoon ja elämäntapaan. Halusin kuitenkin vielä lisäoppia ja tartuin tilaisuuteen, kun huomasin Facebook-julkaisun Tampereella alkavasta katekumeeniopetuksesta, ja ilmoittauduin mukaan, vastaa Jani Varjo kysyttäessä sitä, mikä antoi sysäyksen tulla mukaan katekumeeniopetukseen.

Monella on samanlaisia kokemuksia. Liittymistä on pohdittu pitkään, mutta varsinaisen loppusysäyksen on antanut seurakunnan mainos alkavasta ryhmästä.

– Aiempien Tampereen katekumeenien palautteen perusteella opetus on ollut lämminhenkistä ja tasokasta. Tämä rohkaisi lähtemään mukaan. Omalla alueellamme ei ollut tuolloin katekumeeniopetusta tarjolla, Varjo perustelee.

Katekumeeniopetus muuttaa käsitystä ortodoksisuudesta

Johanna Ketola kertoo, ettei tiennyt juuri mitään ortodoksiuudesta ennen katekumeeniopetukseen tulemista. Siinä mielessä opetus on muuttanut hänen käsitystään. Samoin käsitys ylipäätään kristillisyydestä on selvästi muuttunut.

– Täytyy sanoa, että se on ihanaa, Ketola iloitsee. Hänen aikaisemmat kokemuksensa kristillisyydestä ovat sisältäneet ahdasmielisyyttä ja pelottelua.

Johanna Vaahervaara puolestaan kertoo, että on opetuksen myötä rohkaistunut kysymään neuvoa ja opastusta ja oppinut huomaamaan, että opetteleminen jatkuu loppu elämän.

– Astuminen pyhään tilaan on aina ihmeellinen kokemus. Matkalla oleminen, oman puutteellisuuden ja keskeneräisyyden myöntäminen on lohdullista. Yhteys ja lämminhenkisyys ihmisten välillä näkyy ja tuntuu, Vaahervaara kuvailee.

– Aikaisemmin en ollut tietoinen siitä, kuinka vanhaan traditioon ortodoksinen kristillisyys perustuu, kertoo Antti Tapanila. Samalla hän kertoo, että hänen käsityksensä ortodoksisesta kirkosta on syventynyt ja laajentunut.

– Vaikka ortodoksinen kirkko nähdään ehkä yleisestikin konservatiivisempana kuin toinen kansankirkkomme, on ollut hienoa opetuksen lomassa huomata, miten armollista ortodoksinen usko itsessään kuitenkin on, pohtii Jani Varjo.

Parasta opetuksessa?

Kokonaisuuden selkeys, suunnitelmallisuus ja aikataulutus saavat katekumeeneilta kiitosta. Lisäksi opetusta kiitellään monipuoliseksi ja havainnolliseksi. Katekumeeni-iltoja odotetaan, ja Petri Karvonen kuvaa niiden tunnelmaa ”henkisesti riemulliseksi”.

Johanna Vaahervaaran mielestä tapaamisia voisi olla enemmänkin. Useat eri opettajat ovat tuoneet opetukseen omat persoonalliset lähestymistapansa. Johanna Ketolan mukaan katekumeeneja on ohjattu lempeästi. Hän on myös pitänyt alustusten taltioinneista, joihin on voinut palata aina uudestaan.

Kaikki haastateltavat kertovat, että katekumeeniopettajia on ollut helppo lähestyä. Samoin seurakunnan tilaisuuksiin on ollut helppo tulla, ja vastaanotto on ollut ystävällistä. Johanna Vaahervaara kiittää tulevaa kummiaan, jonka merkitystä hän haluaa korostaa. Kummin kanssa on voinut pohtia asioita matalalla kynnyksellä. Kummilta on myös saanut ohjausta paastoon ja rukoukseen liittyvissä kysymyksissä.

Katekumeenit kuvaavat asioita, joita he kokevat jollain lailla yllättäviksi. Tällaisia ovat muun muassa rauhallisuuden, vahvuuden ja pysyvyyden tunteet. Kirkkovuoden ajat ja pyhien ihmisten merkitys ortodokseille sekä varsinkin Jumalansynnyttäjän aseman tärkeys ja rikas jumalanpalveluselämä ovat myös yllättäneet.

Iloinen huomio on ollut myös se, kuinka arvostavasti ja avarakatseisesti muihin kristillisiin kirkkokuntiin suhtaudutaan. Jollekin haastateltavalle uutta on ollut se, ettei juuri mikään ole vastikään keksittyä tai päälle liimattua. Samassa yhteydessä nimetään myös kirkon vetovoima, kirkkolaulun kauneus ja pyhyyden tunne, Ja ortodoksinen ihmiskäsitys, joka koskettaa ja pysäyttää joka kerta.”

Tulevaisuuden toiveita

Kaikki haastateltavat ovat päättäneet liittyä – tai ovat jo liittyneet – ortodoksisen kirkon jäseneksi.

Johanna Ketola odottaa pääsevänsä osalliseksi katumuksen ja ehtoollisen mysteerioista. Lisäksi hän toivoo hengellistä johdatusta ja hengellistä elämää omaan arkeensa. Muilla haastateltavilla on samansuuntaisia toiveita.

Antti Tapanila odottaa aitoa ja alkuperäistä kristillisyyttä sekä hengellistä kotia. Petri Karvonen toivoo maltillisesti syvenevää uskonelämää sekä pääsyä ponomarin tehtäviin ja kirkonkellojen soiton opettelua. Samoin Johanna Vaahervaara odottaa hengellisyyden syventymistä ja uskon vahvistumista. Hän toivoo, että hengellisyydestä tulee luonteva osa arkipäivää.

Kirkon uutena jäsenenä Jani Varjo toivoo, että kirkon jäsenmäärän lasku rauhoittuisi ja kääntyisi nousuun. Hän toivoo myös passiivisten jäsenten aktivoitumista. Lopuksi hän siteeraa metropoliitta Eliaa, jonka lausahdus ”Kirkon tulee elää tässä ajassa, mutta ei tästä ajasta”, on viisaasti sanottu ja ohjaa kirkon ja sen jäsenet luottavaisesti kohti tulevaisuutta.

Suomen ortodoksinen kirkko ja Aamun Koitto toivottavat kaikki uudet jäsenet lämpimästi tervetulleiksi ja toivottavat heille monia armorikkaita vuosia!

Tuoreesta vertailusta ilmenee, että vain 11 prosenttia suklaa-alan toimijoista tietää täysin, missä niiden käyttämä kaakao on viljelty.

Vastuullisuuslupauksista huolimatta yritykset eivät voi olla varmoja, onko tuotannossa tuhottu metsää tai loukattu ihmisoikeuksia. Arvioitujen yritysten brändeihin lukeutuvat muun muassa tutut Fazerin sininen, Kinder, Twix ja Toffifee.

Suklaa-alan ongelmat ovat laajasti tiedossa, mutta silti alan käytännöissä on paljon puutteita. Tämä ilmenee tuoreesta suklaapisteytyksestä, joka arvioi kansainvälisten suklaabrändien, hankkijoiden ja jälleenmyyjien vastuullisuutta. Monet yritykset väittävät suklaansa olevan 100-prosenttisesti vastuullista, mikä ei selvityksen perusteella valitettavasti pidä paikkaansa.

– Yritysten kyvyttömyys puuttua metsäkatoon ja alan sosiaalisiin ongelmiin on huolestuttavaa. Maailman suurimmissa kaakaontuottajamaissa Ghanassa ja Norsunluurannikolla kaakaontuotanto on edelleen merkittävä syy metsien tuhoutumiseen. Suuri osa yrityksistä ei edelleenkään maksa köyhille pienviljelijöille elämiseen riittävää toimeentuloa eikä ole onnistunut kitkemään pois lapsityövoiman käyttöä, sanoo WWF:n metsä- ja kehitysyhteistyöasiantuntija Maija Kaukonen.

Pisteytyksessä vertailtiin yrityksiä raaka-aineen jäljitettävyyteen, työntekijöiden oloihin ja palkkoihin sekä ympäristön huomioimiseen liittyvissä kategorioissa. Yritykset saivat arvion julkisten käytäntöjensä ja sitoumustensa mukaan.

Moni tuttu brändi sijoittui huonosti, esimerkiksi Kellogs, jonka suklaamuroja myydään laajasti myös Suomessa. Arvion mukaan suomalainen Fazer etenee vastuullisuustoimissaan, mutta kirittävää on edelleen esimerkiksi metsäpeitteisen ja luonnon monimuotoisuutta parantavan kaakaonviljelyn edistämisessä.

– Yleisellä tasolla selvitys kertoo karua kieltä siitä, miten vähän yrityksiä kiinnostaa puuttua alan epäkohtiin. Osa yrityksistä ei lukuisista pyynnöistä huolimatta suostunut edes vastaamaan selvitykseen. Tällaisia olivat esimerkiksi Tobleronea ja Marabou-suklaata valmistava Mondelez ja muun muassa Magnum-jäätelöä valmistava Unilever, Kaukonen kertoo.

Ulkopuolinen arviointi puuttuu usein

Läpinäkyvyys oli heikkoa myös monilla muilla selvitykseen vastanneilla. Moni yritys toteuttaa omia vastuullisuusohjelmiaan ilman ulkopuolista arviointia. Lisäksi keskimäärin 40 prosenttia yrityksistä ostaa kaakaon alihankkijalta, jolloin tieto alkuperästä jää useimmiten hämärän peittoon.

– Kaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa myydään Suomessakin lukuisia tuotteita, joiden vastuullisuudesta emme voi varmuudella tietää mitään. Kaupat ovat juuri nyt pullollaan sesonkisuklaata pääsiäiseksi, mikä nostaa ikävien yllätysten riskiä entisestään, Kaukonen sanoo.

Kolme neljäsosaa maailman kaakaosta on peräisin Länsi-Afrikasta, erityisesti Norsunluurannikolta ja Ghanasta. Nämä maat ovat menettäneet valtaosan metsäpeitteestään viimeisten 60 vuoden aikana, ja metsäkato jatkuu edelleen.

Suurinta osaa Norsunluurannikolla tuotetusta kaakaosta ei pystytä jäljittämään viljelmille saakka. Metsäkato on tuhonnut monien uhanalaisten lajien, kuten gorillojen ja Länsi-Afrikan simpanssin, elinympäristöjä.

Suomessa kulutettavista tuotteista kaakaolla on neljänneksi suurin riski aiheuttaa metsäkatoa. Suomalaiset ovatkin suklaan suurkuluttajia, jotka syövät suklaata keskimäärin 25–35 miljoonaa kiloa vuodessa – noin 250 suklaamunaa per henkilö.

Jäljitettävyys oleellista

Suklaapisteytyksen mukaan yli 90 prosentilla alan toimijoista on linjaus siitä, etteivät niiden tuotteet aiheuta metsäkatoa. Linjausten toteutuminen on erittäin epävarmaa: Vain 11 prosenttia toimijoista tietää täysin, mistä heidän käyttämänsä kaakao on peräisin. Alle 30 prosenttia yrityksistä käyttää metsäkadon seurantaan parhaita saatavilla olevia satelliittijärjestelmiä. Samaan aikaan tutkimukset osoittavat, että metsiä häviää edelleen kaakaoviljelmien tieltä Afrikassa.

– Kaakaon alkuperän jäljitettävyys ja koko hankintaketjun läpinäkyvyys kuuluvat tärkeimpiin asioihin vastuullisuuden parantamisessa. EU:ssa voimaan tuleva metsäkatolaki tulee vaatimaan alkuperäjäljitettävyyttä yrityksiltä, mikä toivottavasti kitkee metsäkatoa, Kaukonen sanoo.

Kaukosen mukaan kaakaota on mahdollista tuottaa kestävästi, mistä hyvä esimerkki ovat pisteytyksessä kärkipäähän sijoittuneet yritykset. Suomalaisillekin tutut Tony’s Chocolonely ja Ben & Jerry’s asettavat niin sosiaaliset kuin ympäristöön linkittyvät tavoitteet taloudellisten tavoitteiden rinnalle.

– Nämä yritykset pyrkivät ostamaan kaakaon mahdollisimman suoraan viljelijöiltä ja maksavat heille siitä paremman hinnan. Alkuperän varmistamisessa ja metsäkadon seurannassa yritykset hyödyntävät satelliittiseurantaa. Vastuulliset yritykset tukevat metsäpeitteistä viljelyä, joka turvaa ja lisää luonnon monimuotoisuutta, Kaukonen selventää.

Mikä ihmeen suklaapisteytys?

Suklaapisteytys kuvaa noin 95 prosenttia koko suklaa-alasta, joka on keskittynyt suurten toimijoiden käsiin.
Selvitykseen vastasi 53 yritystä, joiden joukossa on monia suomalaisille tuttuja brändejä Fazerista Nestleen ja Lidliin.
Yritysten toimintaa tarkasteltiin kuuden kategorian avulla, jotka olivat jäljitettävyys ja läpinäkyvyys, elämiseen riittävässä toimeentulo, lapsi- ja pakkotyövoima, metsäkato ja ilmasto, metsäpeitteinen viljely ja kemikaalien käyttö.
Parhaiten menestyivät hollantilaiset Tony’s Chocolonely ja Original Beans, jotka pyrkivät tuomaan rakenteellista muutosta suklaa-alalle esimerkiksi tuotantomenetelmiin ja viljelijöiden korvauksiin.
“Mädän suklaamunan” tittelin nappasivat heikoiten pärjänneet yhdysvaltalainen elintarvikejätti General Mills ja kauppaketju Walmart, joiden julkiset linjaukset kaakaon alkuperästä ja tuotannon kestävyydestä loistivat poissaolollaan.
Neljättä kertaa toteutetun selvityksen (Avaa uuden sivuston) takana on 37 yliopistoa ja järjestöä, mukaan lukien WWF. 

Toim. huom. Suomen ortodoksisen kirkon missio, visio ja arvot on hyväksytty kirkolliskokouksessa marraskuussa 2020 (Avaa uuden sivuston). Arvoiksi nimettiin lähimmäisenrakkaus, avoimuus ja vastuullisuus.

Pääkuva ylhäällä: Kuvituskuvassa oleva suklaamuna ei liity juttuun.

Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo vihkii diakoni Vladimir Sokratilinin papiksi Uspenskin katedraalissa palmusunnuntaina 2.4. kello 10 alkavassa liturgiassa. Isä Vladimir on vihitty diakoniksi joulukuussa 2017, ja hän työskentelee kirkkomme viestinnässä sekä suomen- että venäjänkielisen tiedotuksen parissa. Lisäksi isä Vladimir kirjoittaa säännöllisesti artikkeleita Aamun Koiton printti- ja verkkolehteen.

Palmusunnuntain myötä on kyseessä jo toinen kerta runsaan puolen vuoden sisään, kun Aamun Koiton toimitus saa aivan erityisesti iloita: marraskuussa 2022 Suomen ortodoksisen kirkon vastaava tiedottaja ja Aamun Koiton toimitussihteeri Maria Hattunen palkittiin vuoden työntekijänä.

Palveluksen päätteeksi arkkipiispa luovuttaa kasvatustyössä ansioituneille äideille Pyhän Karitsan ritarikunnan 1. luokan ritarimerkit. Tänä vuonna palkitaan kaikkiaan 13 äitiä.

Liturgiaa voi seurata suorana verkkolähetyksenä Helsingin ortodoksisen seurakunnan YouTube -kanavalta ja ort.fi -sivustolta klo 9.55 alkaen.

Aamun Koiton muu toimitus iloitsee uutisesta ja toivottaa mahtavalle kollegalle ja palkittaville äideille monia armorikkaita vuosia!

Palmusunnuntaita edeltävänä päivänä kirkko muistelee pyhää Lasarusta, joka eli sisartensa Martan ja Marian kanssa Betaniassa Jerikon tien varrella noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista.

Kertomus Lasaruksen kuolemasta ja kuolleista herättämisestä löytyy Johanneksen evankeliumista (Joh. 11:1–44). Haudasta käärinliinoissa ulos kävellyt Lasarus on todellista rautalangasta väännettyä opetusta: lupaus ylösnousemuksesta ei ole vertauskuva, vaan mitä konkreettisinta todellisuutta.

Päivän troparissa asia muotoillaan näin: ”Vahvistaaksesi uskoa yleiseen ylösnousemukseen, Sinä oi Kristus Jumala, kärsimyksiesi edellä herätit kuolleista Lasaruksen. Sen tähden mekin lapsukaisten tavoin kantaen voiton merkkejä huudamme Sinulle, kuoleman voittajalle: Hoosianna korkeuksissa, siunattu olet Sinä, joka tulet Herran nimeen.”

Lasaruksen elämä jatkui evankeliumissa kuvattujen tapahtumien jälkeen vielä kolmisenkymmentä vuotta. Henkiin herättämisen myötä hän oli kuitenkin kristittyjä vainoavien silmissä merkitty mies. Siksi hän matkusti kotiseudultaan Kyprokselle, jossa hänet vihittiin myöhemmin nykyisen Larnakan kaupungin piispaksi.

Pyhä Lasarus on etenkin Kyproksella erityisen rakastettu pyhä. Myös muissa maissa saatetaan Lasaruksen lauantaina kiertää talosta taloon laulamassa Lasaruksen elämästä kertovia kristillisiä kansanlauluja – tapa muistuttaa paljon jouluaikaan liittyvää kallandaperinnettä. Kaksi Lasaruksesta kertovaa laulua löytyy myös vuonna 2017 ilmestyneeltä Ruusutarhan keskelle -levyltä, jolla kuullaan otteita Pyhiinvaeltajan lauluja -kokoelmasta. Lasaruksesta kerrotaan myös georgialaisessa laulussa. (Avaa uuden sivuston)

Kerro se pullalla!

Paitsi lauluilla, pyhän Lasaruksen muistoa vaalitaan sekä Kyproksella että Kreikassa myös leipomalla Lasarusta käärinliinoissa kuvaavia pullia, Lasaruksia (Lazarakia, Λαζαρακια). Ne kuuluvat monin paikoin myös leipomoiden sesonkivalikoimaan.

Pullat juhlistavat mukavasti Lasaruksen lauantaita. Lapsiperheille niiden tekeminen tarjoaa myös tilaisuuden mieluisaan opetushetkeen – useimmat lapset kun pitävät sekä leipomisesta että kiinnostavista kertomuksista.

Tamperelainen Anna Kasdaglis on tutustunut perinteeseen Samoksella.

Suomessa tätä perinnettä on vaalinut esimerkiksi Valamon opiston ikonimaalauksen opettaja, ikonikonservaattori Antti Narmala. Ystävät ovat vuodesta toiseen saaneet ihastella suloisia lasaruspullia Antin omalla someseinällä.

Tänä vuonna ei tarvitse tyytyä pelkkään ihasteluun. Saimme Antilta lasaruspullataikinareseptin ja hyvät ohjeet käärinliinoihin käärittyjen Lasarusten muotoiluun. Kuten Annan anopin taikina, tämäkin on maidoton ja munaton – ainoa ero on silmien materiaali: tässä ohjeessa ne tehdään kokonaisista neilikoista ja rusinat lisätään haluttaessa itse taikinaan.

Lazarakia eli lasaruspullat (noin 20 kpl)

4 dl kädenlämpöistä vettä

1 rkl kuivahiivaa

150 g sokeria

0,5 dl öljyä

1 tl kanelia

1/4 tl neilikkaa

1/2 tl kardemummaa

1/2 tl suolaa

800 g vehnäjauhoa

(50 g rusinoita)

40 kokonaista neilikkaa silmiksi

Öljyä voiteluun

Sekoita kulhossa reilusti kädenlämpöinen vesi, hiiva ja sokeri. Anna seoksen levätä 10 minuuttia, jotta hiiva herää. Lisää öljy sekä mausteet ja alusta jauhot taikinaan. Lisää halutessasi jauhotetut rusinat. Vaivaa taikina hyvin. Peitä ja anna kohota 30 min.

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen (käytä kiertoilmaa jos uunistasi sellainen löytyy). Jaa taikina 20 palaan ja pyörittele palat pötköiksi. Leikkaa pötkö saksilla pituussunnassa kolmeen osaan. Älä leikkaa loppuun asti, vaan jätä Lasarukselle pää. Letitä leikatut osat, näin saat käärinliinat. Nipistä letin pää yhteen kostutetuin sormin. Paina kaksi kokonaista neilikkaa silmiksi ja kohota liinan alla puoli tuntia. Paista 20-30 minuuttia, kunnes pullat ovat kullanruskeita. Voitele kuumat Lasarukset öljyllä ja anna niiden levätä hetki liinan alla ennen tarjoilua.

Leipoessa voit kuunnella vielä toisen Lasaruksesta kertovan laulun kreikaksi. (Avaa uuden sivuston)