Piispojen mukaan pappi- ja kanttoripulan kanssa painivan kirkon on pohdittava, voidaanko toimiin kelpoisuus muuttaa Kreikan mallin mukaan kaksi- tai kolmijakoiseksi. Tällöin toimet voitaisiin määritellä eri asteisiksi riippuen koulutuksen tasosta, mutta maisteriksi valmistuneen palkka olisi suurempi kuin muilla. Piispojen mukaan tämä saattaisi helpottaa työntekijäpulaa.

Kanttoreita koskien lausunnossa arvioidaan kirkkojärjestyksen osalta, ettei pitkä ja raskas kirkkomuusikoiden koulutus palvele työntekijäpulasta kärsivää kirkkoa riittävästi. Piispojen mukaan koulutusta kuormittavat myös laajat työhön kuulumattomat kurssikokonaisuudet samalla, kun pakollisten liturgisten harjoitusten määrä on kaventunut, jolloin musiikin opiskelulle ei jää tarpeeksi tilaa.

Piispojen näkemysten taustalla kentän huolet

Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leon mukaan lausunnossa mainitut huomiot ovat syntyneet käytännön tarpeesta. Sen taustalla ovat huolet, joita on kantautunut kentältä jo pidemmän aikaa.

‒ Nämä huolet ovat liittyneet yksinomaan toimien täyttämisen haasteisiin pätevillä hakijoilla.

Arkkipiispan mukaan lausunto ei velvoita tässä vaiheessa ryhtymään lakiteknillisiin muutoksiin, jotka koskisivat kirkkojärjestyksessä mainittua pätevyysmomenttia. Hän korostaa esille nostettujen asioiden olevan vasta laajemman keskustelun avaus.

‒ Avoin, kunnioittava ja asiantunteva keskustelu on välttämätöntä kaikenlaisen päätöksenteon kannalta. Mikäli muutoksia tehtäisiin, asian myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia on tällä hetkellä mahdotonta arvioida, sillä asia ei ole edennyt valmisteluun tai päätettäväksi.

‒ Koulutusta koskevat näkemykset ovat piispojen subjektiivisia pohdintoja, jotka on kuitenkin haluttu tuoda julki yhteisessä lausunnossa, arkkipiispa Leo summaa.

Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ei koe tarpeelliseksi tässä vaiheessa lisätä uusia näkökulmia lausunnossa esitettyihin piispankokouksen näkemyksiin.

Oulun metropoliitta Elia kertoo asian olleen esillä piispainkokouksessa. Hänellä ei ole kuitenkaan toistaiseksi uutta lisättävää esitettyihin näkemyksiin.

‒ Jos piispainkokous katsoo, että se haluaa lausua jotakin lisää, se on mahdollista seuraavissa kokouksissa. Haluan vain todeta, että piispojen huolenaihe on kyllä yhteinen huoli koko kirkkoa ajatellen. Toivon kaikilta kuitenkin rauhallista mieltä tämän sinänsä hyvin huolestuttuvan asian tiimoilta, metropoliitta Elia sanoo.

Haminan piispa Sergei puolestaan kuvaa lausunnossa esitettyjä näkökulmia laajemman keskustelun avaukseksi, joka on syntynyt kentältä tulleiden huolien perusteella.

‒ Kirkossamme tulee pian paljon paikkoja auki, mikä on todellinen ongelma. Joudumme vakavasti kysymään, miten työntekijäpula ratkaistaan tulevaisuudessa.

Piispa Sergei näkee mahdollisissa muutoksissa myös haasteita, jotka liittyvät muun muassa rahoituksen säilymiseen ja koulutuksen laatuun.

‒ Henkilökohtaisesti pidän koulutuksen korkeaa tasoa tärkeänä, piispa Sergei toteaa.

‒ Myönteistä on, että nyt asiasta voidaan keskustella avoimesti. Toivon kuitenkin, ettei tästä tule repivää riitakysymystä.

Itä-Suomen yliopistossa jaetaan piispojen huoli, mutta ei ratkaisuehdotuksia

Itä-Suomen yliopiston teologian osaston johtaja, professori Ilkka Huhta katsoo, ettei piispainkokous ole lähestynyt nyt esittämissään huolenaiheissa lainkaan koulutuksen järjestäjää.

‒ Koulutusta järjestävän tahon näkökulmasta on hämmentävää, että kirkko viestii yhteiskunnan ylläpitämän ja yliopiston järjestämän koulutuksen olevan kirkon työntekijäpulan keskeisin syy. Ensireaktioni lausuntoon oli se, että piispainkokous tuntee epäluottamusta koulutustamme kohtaan tai ei ole selvillä sen sisällöstä. Tämä oli yllätys, sillä aiemmin saamani palaute on ollut päinvastaista, Huhta kertoo.

Ortodoksisen teologian koulutusohjelma on Itä-Suomen yliopistolle osoitettu kansallinen erityistehtävä. Se mukaisesti yliopisto kouluttaa työntekijöitä ortodoksisen kirkon tarpeisiin. Teologian osasto vastaa tästä tehtävästä käytännössä.

‒ Valtiovalta on korvamerkinnyt koulutukseen merkittävän rahoituksen, joka on noin puolet koulutuksen kokonaiskustannuksista. Rahoituksen tason yliopisto neuvottelee joka tuloskaudella erikseen.

‒ Rahoituksen toisesta puolesta vastaa yliopisto. Tämä raha tulee ortodoksisen teologian tuloksen perusteella tutkimuksesta ja pieneltä osin tutkinnoista. Kirkolle järjestämämme koulutus on sen sijaan ollut ilmaista, Huhta korostaa.

Hänen mukaansa mahdolliset muutokset vaikuttaisivat merkittävällä tavalla teologiseen tutkimukseen, opetukseen ja kirkolle tarjotun koulutuksen tulevaisuuteen.

‒ Jos ortodoksinen kirkko haluaa ottaa itse vastuun työntekijäkoulutuksestaan, teologisen tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen painopiste Itä-Suomen yliopistossa muuttuu, Huhta muistuttaa.

‒ Odotankin nyt kirkolta selvää viestiä suuntaamme, miten etenemme jatkossa tämän kansallisen erityistehtävän kanssa.

Itä-Suomen yliopiston teologian osaston varajohtaja ja kirkkomusiikin professorin tehtävistä vastaava tutkija Maria Takala-Roszczenko tunnistaa ongelmat. Hänen mukaansa teologian osasto jakaa piispojen huolen, joka liittyy tällä hetkellä erityisesti kanttoriopintoihin hakeutuvien ja koulutusohjelmasta valmistuvien määrään.

‒ Piispainkokous lähestyy yhteistä haastetta kuitenkin varsin yksipuolisesti. Näkemykset olisivat mielestäni kaivanneet tutkimuksellisesti punnittuja perusteluja.

‒ Koulutuksen edustajilta ei ole pyydetty lisätietoja tämänhetkisten teologisten opintojen sisällöistä tai opiskelijoiden määristä. Olisimme mielellämme selvittäneet piispoille esimerkiksi kirkkomusiikin opetusohjelmaa, josta merkittävä osa on musiikin opetusta. Tällaisia ovat musiikinteoreettiset ja kirkkomusiikin omat aineet, laulu, pianonsoitto, musiikinhistoria ja musiikin kirjoittaminen.

Takala-Roszczenko pitää silti hyvänä, että kirkon edustajat tuovat esiin koulutukseen kohdistuvia toiveitaan. Hän toivoo niiden käynnistävän avoimen keskustelun kirkollisen hallinnon ja yliopiston välillä, mutta kummeksuu käsitysten muutosta.

‒ En tunnista lausunnosta kirkossa aiemmin vallinnutta valistuksen ja koulutuksen arvostusta, joka on nostanut kanttorit ”papin laukunkantajista” seurakuntien täysivaltaisiksi työntekijöiksi. Työvoimapulan ratkaiseminen työntekijöiden koulutustasoa alentamalla olisikin mielestäni suuri virhe.

Tätä Takala-Roszczenko perustelee sillä, että kirkko tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa entistä monipuolisemmin koulutetumpia pappeja, kanttoreita ja opettajia.

‒ Kaikki ympärillämme muuttuu. Työntekijät eivät voi keskittyä enää vain yhteen pieneen siivuun koko seurakunnan tai kasvatuksen työkentästä.

‒ Nyt syntyy vaikutelma, ettei kirkkomuusikoiden valtavaa potentiaalia tunnisteta tarpeeksi, vaikka he voisivat koulutuksensa perusteella toimia laajaa asiantuntemusta vaativissa tehtävissä.

‒ Mielestäni myöskään korkeakoulututkintoon sisältyville kieli- ja yleisopinnoille sekä teologisille opinnoille ei ole osattu antaa niille kuuluvaa arvoa.

Takala-Roszczenko muistuttaa, että yliopisto haluaa jatkuvasti lähentyä myös työnantajapuolta. Siksi opintokokonaisuuksia muovataan jatkuvasti myös työelämän tarpeita huomioiden.

‒ Kehitämme opetussisältöjä jatkuvasti. Viime vuosina niihin on myös tehty monia sellaisia muutoksia, jotka vahvistavat koulutuksen merkityksellisyyttä työelämän näkökulmasta katsottuna.

Takala-Roszczenkon mukaan yhteisen huomion tulisi kiinnittyä ennen kaikkea siihen, miten kirkon alan ja siihen liittyvän koulutuksen vetovoima saadaan kasvuun.

‒ Teologian opintoihin on yksinkertaisesti saatava lisää opiskelijoita, jotta heitä myös valmistuu kirkon palvelukseen. Tästä muistuttaa myös maaliskuun 15.–30. päivinä käynnissä oleva korkeakoulujen yhteishaku (Avaa uuden sivuston).

Ortodoksisen seminaarin johtaja: Koulutus on avain kirkon työhön

Nyt avattu keskustelu sivuaa myös Joensuussa sijaitsevaa ja kirkon ylläpitämää Ortodoksista seminaaria. Sen tehtävänä on toteuttaa yliopistotutkintoon kuuluvia liturgisia ja käytännön soveltavia harjoituksia. Seminaarin rahoitus katetaan kirkon saamasta valtionavusta ja seurakuntien maksamista keskusrahastomaksuista.

Ortodoksisen seminaarin johtaja, pastori Mikko Sidoroff pitää erityisen hämmentävänä sitä, että lausunnossa kanttoripulan syyksi nähdään erityisesti koulutus.

‒ Väite siitä, että kanttoripula johtuisi kirkkomusiikin koulutusohjelman sisällön vaativuudesta eikä palvelisi kirkon työhön kasvamista on hyvin erikoinen. On selvää, että opiskelijoiden vähäisyys johtaa ajan myötä työntekijäpulaan. On kuitenkin asian yksinkertaistamista väittää, että koulutusohjelman vaativuustaso olisi pahin pullonkaula.

‒ Iso kysymys on, miksi kirkon työ ei näyttäydy sellaisena, että siihen haluttaisiin kouluttautua. Tämä asia vaatii vakavaa itsereflektiota kirkon kaikilla tasoilla, Sidoroff sanoo.

Seminaarin johtajan arvion mukaan pappien ja kanttorien vakansseja on jonkin verran vakituisesti täyttämättä. Ratkaisuja ei voida hänen mukaansa kuitenkaan etsiä koulutusta vähentämällä.

‒ Tuntuu erikoiselta, että ratkaisuksi ehdotetaan koulutustason laskua, kun samanaikaisesti kirkon työtekijöiden lisäkoulutusta halutaan vahvistaa työelämäopintojen muodossa, Sidoroff ihmettelee.

‒ Suomen kirkon autonomian alusta lähtien työtekijöiden mahdollisimman hyvä koulutus on nähty olennaisena tekijänä koko kirkon tulevaisuudelle. Tässä ajassako pärjättäisiin aiempaa vähemmällä? Onko meillä varaa palkata seurakuntiin työntekijöitä, jotka eivät ole motivoituneet kouluttautumiseen?

Lausunnossa ehdotettiin koulutustason porrastamista tai alentamista. Tämäkään ei saa varauksetonta kannatusta seminaarin johtajalta.

‒ Tästä syntyy kuva, ettei koulutuksen sisältöön ole perehdytty kovinkaan tarkasti. Tällä hetkellä Itä-Suomen yliopistolla on kansallinen erityistehtävä, joka perustuu siihen, että teologian osasto kouluttaa ortodoksiselle kirkolle työtekijöitä.

Ajatus koulutustason madaltamisesta herättää seminaarin johtajassa kysymyksiä kirkon omien resurssien riittävyydestä. Hän näkee mielekkäämmäksi vahvistaa yhteistyötä yliopiston kanssa.

‒ Mikäli haluamme alempaa koulutustasoa työntekijöiltämme, miten järjestämme koulutuksen ja sen vaatimat resurssit? Sidoroff kysyy.

‒ Uskon, että koulutuksen järjestäjällä on halu ja valmiudet jatkuvaan keskusteluun olemassa olevien koulutusohjelmien rakenteista ja sisällöistä, jotta ne palvelevat tulevaisuudessakin kirkon tarpeita.

Pappien liiton puheenjohtaja: Huomio kirkkoon työnantajana

Koulutuksen tulevaisuus on tärkeä aihe myös Ortodoksisten pappien liitto ry:lle, sillä se tukee toiminnallaan suurta osaa kirkon papistosta ja teologeista. Lisäksi liitto julkaisee Ortodoksia-aikakauskirjaa yhteistyössä yliopiston teologian laitoksen kanssa.

Pappien liiton puheenjohtaja, pastori Jaakko Vainio pitää piispainkokouksen keskustelunavausta yllättävänä. Hän toteaa kasvavan työntekijäpulan puhuttavan kirkossa laajasti, mutta ihmettelee, miksi tehtäviin kelpoisuuden alentamista on alettu pitää ratkaisuna työnvoimapulaan.

‒ En näe mitään tarvetta tai perustetta henkilöstön kelpoisuusehtojen laskemiselle. Tällä ei mielestäni ole mahdollista ratkaista tai helpottaa kirkkomme henkilöstöpulaa. Työntekijäpulaa on syytä tarkastella laajemmassa kontekstissa. Siksi en lähtisi ensimmäisenä hakemaan syyllisiä kirkkomme ulkopuolelta, kuten koulutusta tarjoavasta laitoksesta.

Liiton puheenjohtajan mukaan keskeistä on tarkastella työnantajakuvaa sekä eri työyhteisöjen toimintakulttuureja, työolosuhteita ja johtamista, ei niinkään koulutusta.

‒ Parempi ratkaisu työvoimapulaan voisi olla esimerkiksi se, että kirkkomme kokonaisuudessaan ja eri työyhteisöinä sitoutuu parantamaan työnantajakuvaansa ja toimintakulttuureja. Toimivat työyhteisöt, työhyvinvointi, koulutuksen arvostaminen sekä työntekijöiden ja -hakijoiden asiallinen kohtelu voivat houkutella uusia työntekijöitä. Ne voivat myös hillitä osaavan ja koulutetun työvoiman siirtymistä muihin tehtäviin, Vainio arvioi.

Koulutustason laskeminen monimuotoistuvassa ja monimutkaistuvassa maailmassa saattaa liiton puheenjohtajan mukaan johtaa myös työntekijöiden katsantokantojen kapenemiseen. Tällöin voi olla yhä vaikeampi vastata uusiin esille tuleviin haasteisiin. Lisäksi hän toteaa, ettei koulutuksen laatua voida arvioida ainoastaan tarvelähtöisesti.

‒ Mikään koulutus ei voi vastata täysin työelämän tarpeisiin. Tutkintoihin sisältyy varmasti myös opintoja, joita kaikki eivät työelämässä tarvitse. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että opinnot olisivat merkityksettömiä. Tällaisia kursseja voi pitää vähintäänkin opintokokonaisuuteen kuuluvana sinnikkyyttä vahvistavana tai kutsumusta testaavana opintosuorituksena, Vainio kannustaa opiskelijoita.

Pappien liiton puheenjohtaja korostaa kirkon olevan merkittävin työnantaja Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian koulutusohjelmasta valmistuville. Kirkon täytyy sen vuoksi olla myös aktiivisesti kehittämässä koulutussisältöjä yhdessä yliopiston kanssa.

‒ Kelpoisuusvaatimusten alentaminen voi vaarantaa koko ortodoksisen teologian yliopistokoulutuksen ja -tutkimuksen Suomessa. Yliopiston kansallinen erityistehtävä ortodoksisen kirkon työntekijöiden koulutuksessa menettää merkityksensä, jos kirkon tehtäviin ei enää edellytetä siellä suoritettua ylempää korkeakoulututkintoa, Vainio muistuttaa painokkaasti.

Kanttorien liiton puheenjohtajaa piispojen kannanotto ei yllätä

Keskustelu kanttorien koulutuksesta koskettaa läheisesti myös Ortodoksisten kanttorien liitto ry:stä. Liitto toimii kanttorien täydennyskouluttajana ja vertaistukena ja sillä on varsin laaja kuva kirkkomuusikoiden työkentän haasteista.

Liiton puheenjohtaja, kanttori Varvara Merras-Häyrynen luonnehtii piispainkokouksen lausuntoa realistiseksi.

‒ Itse en ole lainkaan yllättynyt lausunnosta. Kirkossamme on vakava työvoimapula, joka realisoituu esimerkiksi kanttorien kohdalla jo seuraavan reilun vuoden aikana.

‒ Jo nyt muutama kanttorin toimi tai pitkä sijaisuus on täyttämättä. Lähitulevaisuudessa avoimia toimia on jo kymmenen ja seuraavina vuosina niitä vapautuu lisää. Myös sijaisten saaminen alkaa olla hyvin vaikeaa jo eri puolilla Suomea, Merras-Häyrynen kuvaa.

Liiton puheenjohtajan mukaan ongelmaa pahentaa se, ettei kirkkomusiikin opintoihin ole tarpeeksi hakijoita. Opiskelijat eivät myöskään valmistu riittävän nopeasti työvoiman tarpeeseen nähden.

‒ Kirkon työ ei ole tässä ajassa kovin vetovoimaista. Toisaalta seurakuntien taloudellinen tilanne ja palkanmaksukyky heikkenee. Ratkaisut vaikeaan tilanteeseen eivät ole helppoja. Keskustelua asiasta täytyy kuitenkin käydä. Eri vaihtoehtoja on tärkeää arvioida realistisesti ja maltilla kirkon etua ajatellen.

‒ Pidän faktana sitä, että seuraavien vuosien aikana kanttorin toimia hoitavat joka tapauksessa muodollisesti epäpätevät henkilöt. Heidät olisi järkevää saada nopeasti ja tehokkaasti koulutettua päteviksi esimerkiksi oppisopimuskoulutuksen tapaan.

Liiton puheenjohtaja arvioi, että kanttorin peruspätevyyden saaminen esimerkiksi kandidaatin tutkinnolla toisi opiskelijoita nopeammin työelämään.

‒ Silloin seurakunnilla olisi mahdollisuus määritellä itse toimiensa kelpoisuusehdot tarpeidensa mukaan ja maksaa sen mukaista palkkaa.

‒ Vaihtoehtona voisi olla myös se, että kandidaatin tutkinnolla pääsee töihin alemmalla palkalla, mutta työnantaja edellyttää osana työtä maisteritutkinnon suorittamista tietyn ajan kuluessa. Sen jälkeen palkka nousisi, Merras-Häyrynen hahmottelee.

Nopeammin saavutettava peruspätevyys voisi kanttorien liiton puheenjohtajan mukaan houkutella paremmin myös jonkin toisen musiikinalan tutkinnon tehneitä kanttoriopintojen pariin.

‒ Tällöin olemassa olevaa tutkintorakennetta ja opintojaksojen sijoittelua kandidaatin ja maisterin tutkinnon välillä täytyisi tarkastella uudelleen. Lisäksi pitäisi ohjata riittäviä aikaresursseja liturgisten taitojen sekä musiikin opiskelulle.

Kanttorien liiton puheenjohtaja näkeekin piispainkokouksen lausunnon positiivisena ja odotettuna.

‒ En näe piispojen lausunnossa välttämättä mitään kielteisiä vaikutuksia, koska realismi kirkon kentällä on tällä hetkellä mitä on. Nykyaikaa on myös se, että työtä tehdessä kouluttaudutaan lisää ja päivitetään osaamista.

‒ Kirkon koulutusta on historian saatossa uudistettu säännöllisin väliajoin sekä hyvin radikaaleilla muutoksilla että pienemmillä päivityksillä. Olisiko nyt vain tullut joku nivelkohta, jossa on jälleen tarpeen pohtia näitä koulutuskysymyksiä laajalla perspektiivillä? Merras-Häyrynen pohdiskelee.

‒ Riittävästä koulutuksesta tulee pitää kiinni, mutta koulutuksen tulee myös vastata työelämän tarpeisiin, hän tiivistää.

Piispainkokouksen lausunto on luettavissa täältä (Avaa uuden sivuston). Aamun Koitto haastatteli aiemmin Ortodoksisen seminaarin opiskelijoita, ja kertoi aiemmin myös Suomen ortodoksisen kirkon kanttoripulasta.

Kuvituskuva ylhäällä: Ukrainalaispakolaisia arkkipiispa Leon vieraana Suomen ortodoksisen kirkon tiloissa Kuopiossa huhtikuun alussa 2022. Kuva: Pentti Potkonen

– Tule ja katso!

Näin ytimekkäästi opastaa Ortodoksisen seminaarin johtaja, isä Mikko Sidoroff teologian opintoja harkitsevia.

– Omaa motivaatiota kannattaa seurata ja selvittää. Opinnot tarjoavat näköalan siihen, mitä kirkon elämä voi kaikessa rikkaudessaan olla. Jos olet kiinnostunut hengellisyydestä ja toisista ihmisistä, niin kirkon työ voi olla hyvin palkitsevaa, isä Mikko kannustaa.

Tämän kevään korkeakoulujen yhteishaun hakukohteiden joukosta löytyvät ortodoksisen teologian hakuvaihtoehdot. Valittavina ovat teologin, kirkkomusiikin ja opetusalan koulutusvaihtoehdot. Ortodoksisen kirkon toimiin hakukelpoisuuden antavan ortodoksisen teologian maisterin tutkinnon voi Suomessa suorittaa vain Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Kampus sijaitsee Joensuussa, missä ortodoksisen teologian opintoja rikastuttaa kaksi uniikkia piirrettä: vahva rinnakkaisuus läntisen teologian kanssa sekä vanhan pappisseminaarin perinteitä nykyajassa kantava Ortodoksinen seminaari.

Seminaari tarjoaa hengellistä opetusta yliopiston tarjoaman tieteellisen opetuksen rinnalla. Se vastaa käytännön teologisesta harjoittelusta ja seminaarin kirkko toimii harjoittelupaikkana: opiskelijat palvelevat niin ponomareina, lukijoina kuin kanttoreinakin. Seminaarin toimintaan kuuluvat myös asuntola ja ruokala.

Opintoihin kuuluu eksegetiikkaa eli Raamatun tutkimusta, kirkkohistoriaa, systemaattista teologiaa, uskontotiedettä ja käytännön teologiaa. Systemaattisessa teologissa opiskellaan esimerkiksi patristiikkaa eli kirkkoisien tutkimusta ja teologista ajattelua, kertoo teologilinjalla opiskeleva Lassi Nuutinen.

Uskonnonopettajaksi opiskeleva Janne Ohenoja pitää opintoja sekä vaativina että palkitsevina.

– Parasta opepuolella opiskelussa on oppituntien suunnittelu ja toteuttaminen sekä verkostoituminen koulujen ja muiden opiskelijoiden kanssa, Ohenoja sanoo.

Kirkkomusiikkia opiskeleva Anni Alanko opiskelee paitsi teologian asiantuntijaksi, myös musiikin ammattilaiseksi. Kirkkomusiikin opinnoissa yhdistyvätkin teologian syvä pohdiskelu ja musiikin käytännöllisyys.

Vaihtoehto myös varttuneemmalle

Joensuu opiskelukaupunkina ja yliopiston kampuksena saavat positiivista palautetta kaikilta haastatelluilta. Näin asian kiteyttää teologilinjalla opiskeleva Helena Antikainen:

– Joensuun kampus on tasokas oppimisympäristö. Teologian laitoksella parasta on itäisen ja läntisen teologian kohtaaminen ja mahdollisuus keskinäiseen vuoropuheluun.

Erityisesti ortodoksista teologiaa tullaan opiskelemaan hyvin eri lähtökohdista: osa suoraan lukiosta, osa työelämästä. Aikuisopiskelija voi hyödyntää esimerkiksi mahdollisuutta opintovapaaseen.

– Vaikka olen jo varttuneempi opiskelija, en ole kokenut ikärasismia. Ja nuorten parissa tunnen nuortuneeni itsekin! On kiva kohdata myös itseni ikäisiä ja minua vanhempia opiskelijoita, sillä heiltä olen saanut vertaistukea ja kannustusta.

Välillä alanvalinta tai -vaihto herättää tunteita ulkopuolisissa.

– Välillä tuntuu, että teologia on mörkö yhteiskunnassa. Paljon on tullut keskustelua omasta uskonkokemuksestani, kun ihmiset ovat kuulleet, että opiskelen ortodoksista kirkkomusiikkia, Anni Alanko kertoo.

Myös Lassi Nuutinen sai teologian opinnot aloitettuaan osakseen ihmettelyä.

– Työpaikallani suurin osa elää uskonnotonta elämää. Mielestäni sellaisessa ympäristössä ei kannata innostua puolustuspuheisiin. Paras puolustus on näyttää esimerkillä, että voi olla kristittynä osa porukkaa.

Toisaalta ehkä pelottavakin loikka opintojen pariin voi Helena Antikaisen mukaan antaa vastauksia omiin hengellisiin kysymyksiin.

– Olen löytänyt vastauksia kysymyksiini elämän tarkoituksesta. Samalla ymmärrykseni Kirkon traditiosta on syventynyt ja ortodoksinen identiteettini vahvistunut. Varsinkin Uuden Testamentin kreikan opiskelu oli hyvin innoittavaa. Klassisten kielten kautta Raamatun sanoma avautui minulle uudella tavalla.

Kirkko tarvitsee tulevaisuudessa työntekijöitä, ja erityisesti uskonnonopettajille ja kanttoreille on kysyntää. Kuitenkin esimerkiksi uskonnonopetuksen asema tulevaisuudessa saattaa aiheuttaa potentiaalisissa hakijoissa epävarmuutta, mutta Ohenoja on luottavaisella mielellä.

– Aina on tarvetta eri uskontoperinteet hallitseville ihmisille. Ei yksi opettaja voi opettaa kaikkien uskontojen tapakulttuuria luontevasti.

Edellytykset voivat yllättää

Vaikka kirkon työntekijätarve on jo nyt kova ja tulee lähitulevaisuudessa kasvamaan eläköitymisten myötä, on tietyt perusasiat syytä tunnustaa. Suurin osa kirkon teologista koulutusta vaativista tehtävistä on seurakunnissa, ja niiden toimista valtaosa on pappien tai kanttorien tehtäviä. Tämä rajaa naisteologien työllistymismahdollisuuksia kirkon piirissä, mutta ei tee työllistymisestä mahdotonta. Kirkon palvelukseen tarvitaan jatkossakin monenlaista osaamista, ja esimerkiksi diakonian ja kasvatuksen puolella sekä kirkon järjestökentällä on paljon tehtäviä, joissa ortodoksisen teologian tutkinnosta on paljon iloa, vaikka se ei yksin riittäisikään. Ensimmäisinä mieleen tulevat esimerkiksi sosiaali-, viestintä- tai kasvatusalan tutkinnon ja teologisen osaamisen yhdistelmät.

– Rohkaisisin erityisesti naisia hakemaan opintoihin, sillä kirkkoon tarvitaan enemmän naisteologien näkökulmaa, Antikainen sanoo.

Opiskelijoille ei tule yllätyksenä, että kirkossamme ei ole naispappeutta, mutta avioitumiseen liittyvät kanoniset reunaehdot ovat joskus aiheuttaneet hämmennystä.

Papiksi tai diakoniksi vihittävän tulee solmia avioliitto tai sitoutua naimattomuuteen ennen vihkimystä. Tämän monet tietävätkin, mutta yllätyksenä voi tulla se, että avioliittoon vihityn kohdalla myös puolison tulee olla ortodoksisen kirkon jäsen. Lisäksi kanoninen perinne painottaa nuhteettomuutta ja henkilökohtaista soveltuvuutta arvokkaan tehtävän hoitamiseen.

Opiskelemaan tullessa kannattaa kuitenkin pitää mieli avoinna kaikenlaisille tulevaisuudennäkymille. Edes teologin suuntautumisvaihtoehdon valinneen miehen ei ole aina viisasta tähdätä lähtökohtaisesti vain pappeuteen, sillä tie teologian opiskelijasta papiksi voi olla hyvinkin pitkä ja vaiheikas. Ortodoksisen teologian maisterit voivat kuitenkin työllistyä myös kirkon keskushallinnon palvelukseen, akateemiselle kentälle tai erilaisiin asiantuntijatehtäviin.

Pääkuva ylhäällä: Lassi Nuutinen soittaa kelloja osana käytännön harjoittelua.