Kuuntele
Kuka sinä olet? -kysymykseen Vappu Pimiä vastaa:
– Olen kahden tyttären äiti, yhden miehen vaimo, yrittäjä, perhekeskeinen, intohimoinen, kunnianhimoinen ihminen ja nainen.
Työstä kertoessaan Pimiä sanoo olleensa juuri juontamansa Maajussille Morsian -ohjelman lehdistötilaisuudessa. MasterChef -ohjelman tuotanto jatkuu syksyllä, ja Valoa Pimiässä -podcasting-jaksoja nauhoitetaan koko ajan. Myös uusi keittokirja on julkaisua vailla.
Elämänvalintoja määrittelee osaltaan ortodoksisuus. Vappu Pimiä liittyi ortodoksiseen kirkkoon maaliskuussa 2025. Aiemmin hän oli luterilainen.
– Jos hengellisyys ei olisi kaiken kaikkiaan tärkeää elämässäni, en olisi tehnyt tätä ratkaisua, vaihtanut kirkkokuntaa. Mieheni Teemu Huuhtanen on ortodoksi ja molemmat tyttäremme on kastettu ortodokseiksi.
Pimiä kertoo siitä, kuinka ortodoksisuudessa on hänelle paljon luokseen kutsuvia elementtejä.
– Minulla ei ole mitään luterilaisuutta vastaan, mutta tuntuu, että ortodoksisen kirkon traditio, sen tavat ja rukous ovat luontevammin osa jokapäiväistä elämää. Vähän kuin vitsinä olen sanonut, että ortodokseilla on aina syytä juhlaan. Se on ihana asia. Usko on kirkossamme avaraa ja jokainen voi elää sitä omalla tavallaan.
Traditio näyttäytyy perheen elämässä sen mukaan, mikä milloinkin on mahdollista. Kaikkea ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti.
– Paasto ei ole pelkkää ruoasta kieltäytymistä. Se voi liittyä moneen elämänkohtaan. Jokainen voi löytää itselleen tärkeän asian, jonka äärellä pysähtyä ja kuunnella sisintään, päästää irti. Ehdottomuus ei koskaan ole hyvä asia.
Suuren paaston aikana perheessä huomioidaan Suuri viikko, jolloin ei syödä lihaa. Pääsiäisenä riemuitaan ylösnousemuksesta senkin edestä.
– Vietämme pääsiäistä yleensä aina Kuopiossa appivanhempieni luona. Anoppini valmistaa lampaanviulun ja valkosipuliperunat, itse teen porukalle pashaa ja leivon sen rinnalle kulitsan tapaisesti pullaa, kertoo Pimiä.
Pääsiäisyön palveluksissa Pimiä kertoo käyneensä jo ennen kirkkoon liittymistään. Ja vaikka hänet julkisuuden henkilönä kirkossa tunnistetaan, hän voi asettua jaettuun rukoukseen rauhassa.
– Saan osakseni ystävällisiä nyökkäyksiä, jotka tuovat vain iloa. Selfieitä ei kukaan ole siellä onneksi tullut pyytämään, Pimiä naurahtaa.
Kysymyksiä ja kummastuksia
Ortodoksiseen kirkkoon liittyminen ei ollut Vappu Pimiälle itsestään selvää. Naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet laittoivat empimään.
– Olisin varmasti liittynyt kirkkoon jo paljon aiemmin, jos kyseiset asiat eivät olisi pohdituttaneet minua. Nämä olivat suurimmat kynnyskysymykset; esteet sille, ettei liittyminen aiemmin tuntunut oikealta.
Näyttelijä Janne Kataja on Pimiän ortodoksinen kummi. Hän antoi pohdintaan oikealta tuntuvan vastauksen: ”Vappu, mieti asia niin, että Kirkkoon on paljon helpompi vaikuttaa sisältä kuin ulkoapäin.”
Liittymistä miettiessään Pimiä kertoo keskustelleensa myös metropoliitta Ambrosiuksen kanssa.
– Hän muistutti siitä, etteivät ortodoksitkaan ole täydellisiä, mutta ajatuksia voi aina yrittää parantaa.
Joskus Pimiä sanoo olleensa ymmällään Jumalan edessä. Maailman pahuuden äärellä sanat eivät kuitenkaan aina riitä. Vappu Pimiä kertoo menettäneensä alle 30-vuotiaana monta läheistä ystävää sairauksiin ja liikenneonnettomuuksissa.
– En sano, että se on epäoikeudenmukaista, mutta itseni vuoksi minun on ollut pakko luottaa siihen, että kaikella sillä on jokin tarkoitus. Tutkimattomat ovat Herran tiet. Kaikkea ei vain voi ymmärtää.
Rukouksen huokaukset
Jo lapsena Pimiä risti kätensä rukouksen merkiksi. Ja juuri haastattelupäivänä rukous on jälleen syvästi läsnä.
– Luterilainen kummitätini Hilkka on vaikuttanut paljon kristillisyyden olemassaoloon elämässäni. Hän on juuri tänään siirtynyt ajasta ikuisuuteen.
Uutinen on surullinen ja koskettava, mutta 89-vuotias kummitäti oli itse toivonut jo poispääsyä tästä maailmasta.
– Lohtua tuo se, että hän sai elää pitkän ja hienon elämän, Pimiä sanoo.
Kummitäti viitoitti tietä hengellisyyteen.
– Hän puhui uskostaan lempeästi, tuputtamatta. Hilkka toimi kummina parhaalla mahdollisella tavalla: kertoi kristillisyydestä ja johdatti tietäni eteenpäin, rukoili puolestani joka päivä.
Pimiä kertoo myös itse muistaneensa kummiaan rukouksissaan. Hilkka-kummin omasta toiveesta huolimatta kuoleman rukoileminen tuntui oudolta.
– Rukoilin hänelle rauhaa, hyvä oloa elämän viimeisiin hetkiin. Olin jälleen menossa häntä tapaamaan, viimeisen kerran, mutta kuolema ehti ensin. Jätin hänet rakkaudella Jumalan hoivaan.
Ja rakkauden kehä ihmeellisesti jatkuu. Hilkka-kummin kuolinpäivänä syntyi Janne Katajan perheeseen vauva, jonka kummiksi Vappua pyydettiin.
Hengellisyys on jo nuoresta saakka ollut luonnollisesti läsnä Vappu Pimiän elämässä. Se ei ole hänelle satunnaista vaan normaali osa elämää. Ortodoksisuudesta kumpuava rukous kulkee mukana arjen keskellä.
– Minulla rukouksessa kärkenä on aina kiitos. Elämässä on niin paljon kiitettävää ja iloittavaa, kunhan sen kaiken huomaa. Sillä aloitetaan. Monesta asiasta, pienestäkin, voi olla kiitollinen. On hyvä huomata, että samoista asioista voi rukouksessa olla kiitollinen vaikka joka ikinen päivä. Uusia asioita ei tarvitse keksiä, kiitollisuuden aiheiden äärelle voi palata aina uudestaan. Kiitollisuus ei koskaan kulu.
Kuva: Julkisuuden henkilönä Vappu Pimiä arvostaa sitä, että hän voi liittyä kirkossa rauhassa yhteiseen rukoukseen.
– Saan osakseni ystävällisiä nyökkäyksiä, jotka tuovat vain iloa.
Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa painetussa Aamun Koitossa 2/2026.
