Kuuntele
Perjantai-iltapäivänä 15. toukokuuta Lintulan luostarin portit avautuivat talkooväelle. Vastassa oli heti jotain sellaista, mitä kaupungin vilskeestä saapuvan on helppo arvostaa: luonnon syvä rauha ja sydämellinen ilmapiiri. Igumenia Ksenia otti nuoret vastaan lämpimästi, ja viikonloppu aloitettiin osallistumalla luostarin kirkossa toimitettuun ehtoopalvelukseen.
Rukousta äiti Melanian haudalla
Heti ensimmäisenä iltana talkoolaiset pääsivät virittäytymään luostarin hengelliseen elämään myös kirkkosalin ulkopuolella. Ilta-aurinko valaisi kauniisti ja lintujen taukoamaton kuoro lauloi, kun nuoret kulkivat Pyhän Paraskevan polun kauniille tsasounalle ja lopulta luostarin hautausmaalle. Siellä hiljennyttiin ja rukoiltiin äskettäin kuolonuneen nukkuneen skeemanunna Melanian haudalla. Ensimmäinen päivä päätettiin yhteisiin iltarukouksiin hautausmaan pienessä ja tunnelmallisessa tsasounassa.
Nuorten omissa kommenteissa viikonlopun suurin anti tiivistyi luostarin tarjoamaan rauhaan sekä lämpimään vastaanottoon.
– Ehkä parasta on ollut juuri se rauhallisuus ja hiljaisuus täällä alueella ja majoituksessa. Ja se, miten sisariston kohdatessa tuli heti tosi tervetullut olo. Täällä on saanut olla lähellä luontoa ja kirkkoa – siinä ovat kaikki hyvät puolet, Bianca totesi.
Sadetta, yrttiteetä ja kasvimaan kääntämistä
Lauantai valkeni harmaana ja sateisena. Päivä alkoi osalla porukasta jo varhain, sillä osa nuorista osallistui luostarin lauantai-aamun liturgiaan ennen käytännön askareisiin ryhtymistä.
Hengellisen aamunavauksen jälkeen oli aika kääriä hihat. Sää ei talkoohalua hyydyttänyt, ja nuorten tiimi jaettiin kahteen porukkaan luostarin sen hetkisten tarpeiden mukaan.
Luostarin kaupalla auttaneet Enni, Bianca ja Sointu puolestaan siirtyivät sisätiloihin. Tyttöjen urakkana oli pussittaa luostarin kuuluisaa yrttiteetä myyntivalmiiksi pakkauksiksi sekä auttaa myymälän yleisissä järjestelyissä, mitä moni oli jo etukäteen odottanut innolla.
Kasvimaalla ahkeroineet Andrii, Onni, Veeti ja Arseni saivat vastaansa sateisen sään haasteet. Pojat poistivat maasta vanhaa ja tarpeetonta katemuovia sekä perustivat luostarille kokonaan uuden yrttipenkin tulevien vuosien satoa silmällä pitäen.
Pintaa syvemmälle luostarielämään
Yksi viikonlopun ainutlaatuisimmista anneista oli se, että nuoret pääsivät syömään kaikki viikonlopun ateriat yhdessä sisariston kanssa trapesaan. Yhteisen pöydän jakaminen tarjosi nuorille arvokkaan ja harvinaisen mahdollisuuden kuulla luostarielämästä suoraan nunnilta ja kokea aitoa ortodoksista yhteisöllisyyttä päivän jokaisella hetkellä.
– Se on hienoa, että päästään syömään yhdessä sisariston kanssa. Siinä pääsee näkemään oikeasti sitä aitoa luostarielämää pintaa syvemmältä – sellaista, mitä ei näkisi, jos kävisi täällä vain pelkästään luostarikahvilassa, Sointu totesi.
Myös kauempaa saapuneille talkoolaisille kokemus teki suuren vaikutuksen. Fyysisen työn ja rauhoittavan ympäristön tasapaino auttoi nollaamaan arjen kiireet.
– Luostari on tosi hyvä paikka tulla isosta kaupungista rauhoittumaan fyysisen työn ja luonnon avulla. Täällä on kyse myös yhteisöstä. Odotin rehellisesti sanottuna vähemmän, mutta ihmiset ovat olleet todella vieraanvaraisia, majoitus on hieno ja ruoka hyvää. Sain paljon odottamaani enemmän positiivisia tunteita, Andrii iloitsi.
– On ollut mukavaa ja tosi yhteisöllistä. Luostari on mukava paikka viettää aikaa kavereiden kanssa ja päästä samalla vähän auttamaan täällä käytännön hommissa sekä tutustumaan paikkaan paremmin. Kokemus oli tosi hyvä, Onni säesti samoilla linjoilla.
Perinne saa jatkoa
Lauantai-iltana nuoret osallistuivat vigiliaan. Sunnuntai puolestaan alkoi juhlallisella liturgialla, johon talkooväki osallistui sisariston kanssa yhtenä Kristuksen laumana, osallistuen Herran pyhään ehtoolliseen yhdessä.
Ennen kotiinlähtöä edessä oli vielä talkoohengen mukainen majoitustilojen siivous. Viikonloppu oli kaikin puolin niin onnistunut ja molemmin puolin niin mieluisa, että äiti Ksenian kanssa sovittiin heti luontevasti: ensi vuonna tullaan uudestaan! Talkooperinne Kuopion seurakunnan nuorten ja luostarin välillä saa siis ansaitsemaansa jatkoa.
Nuoret lähettävätkin innostavat terveiset kaikille niille, jotka miettivät tuleville talkooleireille lähtemistä:
– Kannattaa ehdottomasti lähteä, jos yhtään kiinnostaa. Täällä ei ole ollut sellaista ”pakko tehdä” -fiilistä, vaan hommia on saanut tehdä hyvällä mielellä, ja luostarielämästä ja käytännöistä on voinut kysellä vapaasti. Luostarissa käy muutenkin niin paljon talkoolaisia, ettei kenenkään tarvitse jännittää omaa osaamistaan – kaikki ymmärtävät, että tulemme erilaisista taustoista.
Pääkuva: Enni, Bianca ja Sointu pussittamassa luostarin kuuluisaa yrttiteetä myyntivalmiiksi pakkauksiksi. Kuva: Otto Laukkarinen
