Ajassa

Pyhittäjä-äiti Melania Roomalainen nuorempi (31.12.), kuten isoäitinsä Melania Roomalainen vanhempi ennen häntä, matkasi Pyhään maahan omistautuakseen Jumalalle. Molemmat jäivät vaikuttamaan Jerusalemiin ja perustivat luostariyhteisön. Vaikka isoäiti-Melaniaa ei mainitakaan kaikissa pyhien luetteloissa, löytyy hänen elämäkertansa suomalaisestakin kokoelmasta (8.6. (Avaa uuden sivuston)).

Isoäiti-Melania jäi leskeksi 22-vuotiaana, kun hänen miehensä ja kaksi heidän pojistaan menehtyivät sairauteen. Tämän jälkeen Melania vanhempi lähti Aleksandrian kautta Pyhälle maalle 370-luvun alussa. Jerusalemissa hän perusti luostarin 50 kilvoittelijalle vuonna 378. Pyhä Melania majoitti maksutta pyhiinvaeltajia ja avusti seudun köyhiä.

Saamansa lahjat Melania ohjasi kirkoille, luostareille ja köyhille. Itse hän eli välttämättömimpään pitäytyen. Hän tuli takaisin Roomaan ohjaamaan pojantytärtään Melania nuorempaa, mutta palasi myöhemmin Jerusalemiin. Melania vanhempi kuoli noin vuonna 410. Samoihin aikoihin nuorempi Melania aloitti oman matkansa. Pyhiinvaellusten tekeminen ei kuitenkaan ollut itsestään selvää: mm. Gregorios Nyssalainen kirjoitti pyhiinvaelluksista kriittiseen sävyyn.

Naiskilvoittelijoita Jerusalemiin

Melania vanhemman tulo Pyhään maahan mainitaan selityksessä kristityn naisen Egerian matkakertomukseen (380-luvulta) esimerkkinä siitä, ettei naisten matkustaminen ollut poikkeuksellista. Anni Maria Laato toteaa selitysosassa, että matkustaminen Välimerta ympäröivillä alueilla oli pääteillä melko turvallista. Laato arvioi, että Egeria on luultavasti ollut Jerusalemissa samaan aikaan Melania vanhemman ja Paulan (347–404) kanssa, vaikkei heitä mainitsekaan. Jerusalemissa palveluksiin osallistui tavallisesti ihmisiä monista maista.

Kertomukset Egyptin erämaaisistä ja Hieronymuksen opetukset innoittivat monia roomalaisia naisia aloittamaan askeettisen kilvoittelun Roomassa tai Pyhällä maalla, ja heistä tunnetaan pyhä Asella (6.12.), Fabiola (27.12.), Paula ja hänen tyttärensä Eustochium (26.1.) ja myös Melania Roomalainen nuorempi. Jerusalemiin naiskilvoittelijoita oli kerääntynyt eri suunnilta, kuten Serafim Seppälä kirjassaan Kultainen Jerusalem valottaa.

Melania Roomalainen nuorempi (383–439) ja hänen miehensä Pinianus elivät kilvoituselämää yhteisestä sopimuksesta kuin sisar ja veli sen jälkeen, kun heidän kaksi lastaan olivat menehtyneet. He kaipasivat kokonaan Jumalalle omistettua elämää, ja he vapauttivat tuhannet orjansa ja lahjoittivat suuren omaisuutensa. Melania seurueineen matkusti Afrikkaan Rooman hävityksen tieltä 410 ja sieltä Pyhälle maalle sekä Egyptin Nitriaan, missä hän keskusteli erämaaisien kanssa.

Öljymäelle keljaan

Jerusalemissa Melania oli päivät Pyhän haudan kirkossa ja meni yöksi rukoilemaan Golgatalle. Hän asettui keljaan Öljymäelle 14 vuodeksi. Melania seurasi kirkon elämää, tunsi Augustinuksen ja kuului Hieronymuksen lähipiiriin. Vuonna 431 hän perusti Öljymäelle luostarin, jonne tuli 90 nunnaa. Kun Melania kävi Konstantinopolissa vakavasti sairastuneen setänsä luona, hän tutustui keisarinna Eudokiaan. Keisarinna vieraili myöhemmin Pyhällä maalla ja Melaniankin yhteisössä.

Melanialle suotiin sairauksien parantamisen armolahja, jonka hän pyrki peittämään antamalla esirukousta pyytäville öljyä lampusta marttyyrien haudoilta tai jotakin jollekin pyhälle kuulunutta. Viimeisinä sanoinaan Melania lausui: ”Niin kuin Herra tahtoo, niin tapahtukoon.” Idässä elämäkerta (Avaa uuden sivuston) laadittiin pian Melanian kuoleman jälkeen, lännessä taas pyhä tuli tunnetuksi vasta 1900-luvun alussa.

Kristuksen rististä kumpuaa elämä

Jerusalemissa kunnioitettiin löydettyä Kristuksen ristiä, jonka merkitys kasvoi suureksi sekä idässä että lännessä. Egeria kuvaa yksityiskohtaisesti ristin reliikin kunnioittamista (Matka Pyhälle maalle 37.1–2). Egerian matkapäiväkirjaan viittaa myös Serafim Seppälä teoksessaan Elämän puu, jossa korostetaan, että ristinpuu oli Pyhän haudan kirkossa kunnioitettavana alusta alkaen, ja sitä tultiin kunnioittamaan kaukaakin. Ristinpuusta annettiin sälemäisiä osasia pyhiinvaeltajille, jotka veivät reliikit kotiseutujensa kirkkoihin ympäri kristillisen maailman. Seppälä mainitseekin, että Jerusalemin piispa Kyrillos puhui opetuksissaan, miten ristinpuu oli ”täyttänyt maailman”.

Melania vanhemmasta kerrotaan, että hän antoi piispa Johannekselta saadun pyhän Ristin palan pyhälle Paulinus Nolalaiselle (Avaa uuden sivuston), joka on kuvannut myös keisarinna Helenan tuloa Jerusalemiin. Ristin löytymistä Seppälä tarkastelee kirjassaan Kultainen Jerusalem, jossa todetaan, että Pyhän haudan kirkon rakennustöiden yhteydessä samalta alueelta löytyi puuta, jota alettiin kunnioittaa Kristuksen ristin puuna. Löytymisestä kertovat lähteet korostavat keisarin äidin, rakennustöitä valvoneen keisarinna Helenan roolia tapahtumissa.

Suomessakin on ristin reliikkejä. Pyhäinjäännökset-teoksessa kerrotaan, että Uudessa Valamossa on pieni kappale Eläväksitekevää Ristiä laatassa Golgata-ikonin ristin etuosassa pääkirkossa. Reliikki on kiinnitetty laattaan 1899 igumeni Gabrielin aikana, ja sen oli tuonut pappismunkki Gideon 1846 Jerusalemista. Valamossa on myös pienessä metalliristissä säilytettävä ristinpuun reliikki.

Pyhän Ignatios Antiokialaisen ajatus, että rististä kumpuaa elämää, joka on kaikkien koettavissa ja joka yhdistää kristittyjä, nostetaan esille Seppälän Elämän puu -kirjassa. Kristityt ovat Ignatioksen mukaan ristinpuun oksia, jotka ovat Isän istuttamia ja kantavat siksi katoamatonta hedelmää.

Rististä kumpuava elämä jatkuu. Kristittyjen sukupolvien ketju, niin pyhiinvaeltajien kuin kotiseudullaan rukoilevien, kasvaa ja kantaa aina uusia hedelmiä ristin voimalla.

 

Egeria: Matka Pyhälle maalle. Latinan kielestä suomentanut ja selittänyt Anni Maria Laato, Studia Patristica Fennica 12, Suomen patristinen seura ry, Helsinki 2021, 116–119, 125, 130.

Mäkinen, Marko: Pyhäinjäännökset. Lintulan ja Valamon luostarien reliikit, Valamon luostarin julkaisuja, Valamon luostari 2014, 150–151.

Serafim, munkki: Kultainen Jerusalem. Jerusalemin idea juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa. Kirjapaja, Helsinki 2008, 219–222, 252–253.

Seppälä, Serafim: Elämän puu. Pyhä risti idän kirkossa. Valamon luostarin julkaisuja, Valamo Kustannus 2020, 24, 136–142, 148–151, 209–215.

 

Nuorempaa pyhää Melania Roomalaista esittävä miniatyyri on peräisin Basileios II:n menologionista.

Jaa tämä juttu